Itsenäisyyttä, oikeudentajua ja vapautta

Aina silloin tällöin postilaatikkooni tulee valkoinen hyvin huomaamaton kirjekuori, jossa on ainoastaan nimeni, osoitteeni ja postimerkki. Koska muistini on tunnetusti hyvä, mutta vähän liian lyhyt, niin ensimmäisiä kertoja hämmästyin joka kerta, että mikä ihme tämä on? Nyt tuon mysteerikirjeen ulkonäkö on jo ajat sitten painunut alitajuntaani. Nämä eivät ole kirjeitä salaiselta ihailijalta tai uhkauksia vihamiehiltä. Nämä ovat Pirkanmaan Setan jäsenpostia.

Sen lisäksi, että opin muistamaan kuka näitä kummia kirjeitä oikein lähettää kesti minulla hetken aikaa tajuta, miksi yhdistyksen jäsenposti on pakattu näin. Jopa Sesam-lehdet, silloin kun paperiversio vielä kotiin jaettiin, tulivat pakattuina tällaisiin ”mysteerikuoriin”. Kuulun muihinkin yhdistyksiin, ja niiden jäsenposti tulee yleensä yhdistyksen logolla ja lähettäjän tiedoilla varustettuna. Mutta Setan jäsenyys ei olekaan kaikille juttu, josta uskaltaa julkisesti laulaa. Siitä voi tulla harmia. Siitä voi tulla leima. Liittyessäni Pirkanmaan Setan jäseneksi seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuttiin jo avoimesti mediassa ja politiikassa. En osannut edes ajatella, että asia on edelleen tavallaan näinkin tabu. Että Setan jäsenyys voi todellakin leimata ihmisiä. Itse en sinisilmäisenä osannut alunperin edes ajatella, että tällaiseen yhdistykseen kulumisesta voisi saada osakseen harmia. Että siihen ei ehkä uskaltaisi julkisesti kuulua. Silloin minä todella tajusin, että Suomessa 2000-luvulla pelätään. Joudutaan pelkäämään.

Olin vasta aloittanut aktiivisen bloggaamisen, ja olin silloin aika untuvikko. Nyt tiedän paremmin millaisia keskusteluita käydään, ja millaisia asenteita edelleen on voimissaan. Vuosien kuluminen ja vihapuheen lukeminen eivät ole kuitenkaan saaneet intoa tai tahtoa murtumaan. Päinvastoin. Kaikki tämä näyttää toteen sen, että töitä on vielä tehtävänä. Haluan, että koittaa päivä jolloin jokainen voi avoimesti kuulua Setaan ilman, että hänen täytyy pelätä leimaa tai hankaluuksia. Haluan, että koittaa päivä, jolloin ”homoleimalla” ei enää ole väliä, koska homous, heterous ja kaikki siltä väliltä ovat samanarvoisia. Haluan, että jäsenposti voidaan lähettää yhdistyksen nimellä ja logolla varustettuna, eikä sillä enää ole väliä.

On tärkeää, että kaikkia meitä kohdellaan tasa-arvoisesti yhteiskunnan silmissä. Yhteiskunnan pitää antaa viesti, että ketään ei saa syrjiä. Olemme edenneet jo kaksi suurta askelta juridisen homofobian nujertamiseksi. Eduskunta äänesti perjantaina 28.11 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta äänin 105-92, ja suuri valiokunta yhtyi täysistunnon päätökseen äänin 17-8. Nämä askeleet ovat kohdanneet kiviä ja kantoja edessään, mutta lopulta ne on astuttu loppuun asti. Seuraavat askeleet ovat edessä, ja me emme aio perääntyä. Me astumme nekin loppuun asti vaikka läpi kananmunakuurojen. Tasa-arvon toteutuminen ei ole mielipidekysymys, vaan sivistyneen yhteiskunnan perusarvo. Perjantaisen äänestyksen jälkeen törky räjähti netissä käsiin. Ikävä kyllä tämä oli arvattavissa. Tasa-arvon vastustajat voivat haukkua, uhkailla ja sylkeä meidän tasa-arvon kannattajien kasvoille. Voitte yrittää halpamaisesti esittää uhria, joiden pyhään avioliittoon kosketaan. Teidän rumat sananne ja ala-arvoinen käytöksenne eivät kuitenkaan saa ihmisiä perääntymään, ja uhkauksenne eivät vaienna meitä. Voimme kompastua, mutta me emme kaadu. Tämän kirjoituksen henkimä viesti ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan kaikkeen epätasa-arvoon on puututtava rohkeasti ja periksiantamattomasti. Sivistyneessä Suomessa ei syrjitä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä asioita riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne tai mitä muita asioita on käsiteltävänä.

Jokainen askel kohti parempaa huomista on vaatinut päättäväisyyttä ja vahvuutta, eivätkä tasa-arvoista avioliittolakia koskevat askeleet ole olleet poikkeus. Muutokset parempaan eivät tule itsestään, eivätkä ne yleensä tule helpolla, mutta jos kaikki alistuvat huominen on synkkä. Suomi on ihmisten maa, erilaisten ihmisten maa. Suomi ei ole erilaisuutta kammoksuvien yksityistä omaisuutta. Suomen kansalaisten tulee olla kuten isänmaansa. Itsenäisiä ja vapaita. Vahva ei ole se, joka käyttää voimaa lyödäkseen pienemmän alas. Vahva on se pieni, joka kestää ne iskut ja nousee periksiantamattomana ylös. Minun suomalaisuuteni on sitä periksiantamattomuutta, oikeudentajua ja vapautta meille jokaiselle tulla näkyväksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Tasa-arvoisen huomisen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta askel kerrallaan. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

”Riviveronmaksajan” harha

Joskus sitä miettii, miksi ”kykypuolue” kokoomus on Suomessa niin suuressa suosiossa? Nettipalstoja lukemalla huomaa, että moni itseään ”kunnollisena veronmaksajana” pitävä saarnaa ”yhteiskunnan rahoilla elävistä”. Harvoin nämä kirjoittajat vaivautuvat miettimään, mikä tekee ihmisestä yhteiskunnan rahoilla elävän? Meitä yhteiskunnan tukien avulla eläviä pidetään automaattisesti ihmisinä, jotka huvikseen oleskelemme, koska rahaa tulee yhteiskunnalta ovista ja ikkunoista. Usein näillä ihmisillä ei ole tietoa siitä millaista on todella elää yhteiskunnan tuilla. Siitä elämästä on näet rento oleilu kaukana. Ilmeisesti työttömien tai sairaiden tulisi mielummin vaikka myydä itseään kuin nostaa yhteiskunnan tukia. Tällä hetkellä onneksi yhteiskunnassamme autetaan niitäkin, jotka eivät ole nettoveronmaksajia. Ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta tukeutuu siihen, että ketään ei jätetä.

”Kunnollisina veronmaksajina” itseään pitävät ajattelevat usein, että he ovat korvaamattomia. Heidän kohdalleen ei heidän mielestään voi osua työttömyyttä tai sairautta. He eivät uhraa ajatustakaan sille, että he kuuluvat työpaikalla usein juuri siihen ryhmään, joka on korvattavissa ilman sen kummempia ongelmia. Riviveronmaksajan elämä on usein pienestä kiinni, ja yksi pieni asia voikin muuttaa kaiken. Me tavalliset tallaajat emme ole Wahlrooseja. Meillä ei ole työpaikoilla samanlaista asemaa tai vaikutusvaltaa vaikka kuinka uskottelisimme itsellemme olevamme korvaamattomia. On hölmöä ajatella, että sairastuminen tai yt-neuvottelut eivät voi koskettaa itseä, koska ”Minä olen niin tärkeä”.

Tässä yhteydessä voi myös mainita sen ryhmän, joka mielestään ei käytä mitään yhteiskunnan palveluita. Joskus tekisi mieli kysyä, että asutko talossa, jossa on kunnallistekniikka? Käytätkö yleisiä katuja? Mikäli vastaus on kyllä, niin käytät yhteiskunnan palveluita. On hassua ajatella, että pelkkä kuukausittain tienattava summa määrittää monien mielessä ihmisen arvon.

Jokaisen meistä voi korvata työntekijänä, mutta ihmisenä meitä ei korvaa kukaan. Jokainen meistä on arvokas yhteiskunnan jäsen, vaikka ei olisikaan nettoveronmaksaja tällä hetkellä tai koskaan. Ylimielisyys on turhaa. Olen itse vajavainen, enkä ole nettoveronmaksaja, mutta ainakaan en tallo toisia jalkoihini ja tiedostan elämän haavoittuvuuden.

Taloudellisesta taantumasta henkiseen taantumaan

Usein kun mielenterveysongelmista tai alkoholismista kärsinyt ihminen kuolee alkaa saman tien nettikommentointi tyylillä ”Hyvä kun kuoli pois yhteiskunnan varoja syömästä, ei tuollaisilla saatanan loisilla mitään tee”. Luottotietoihinsa merkinnän saanut on ”vitun luuseri, jota ei kiinnosta maksaa laskujaan”. Työpaikkansa menettänyt on ”työhaluton, joka pitäisi vähän pistää orjatyöhön, jotta oppii olemaan”.

Mielenterveysongelmista, riippuvuuksista, talousvaikeuksista ja oikeastaan ihan mistä tahansa elämän vastoinkäymisistä kärsivät joutavat kuolla. Me olemme vain rasitteita. Uudeksi ja hienoksi termiksi on lanseerattu nettoveronmaksaja. Me kaikki, jotka emme ole nettoveronmaksajia olemme ylimääräistä kuonaa. Loisia, jotka pitäisi suorastaan hävittää. Universalistisen hyvinvointivaltion ajatus rappeutuu askel askeleelta. Ajatus myös heikkoja tukevasta ja auttavasta yhteiskunnasta herättää paljon jopa suoranaista vihaa.

Internet on koko olemassaolonsa ajan ollut mainio väline vihakommentointiin. Silti sanoisin, että pitkittyneen taantuman myötä myös empatiavaje on kasvanut tai ainakin nykyään naputellaan helpommin julki ajatuksia, jotka aikaisemmin jupistiin kotona kahvikupposen äärellä.

Itse mietin usein, että miksi minä olen toisten mielestä kuonaa siksi, että olen sattunut sairastumaan? Fibromyalgia, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus ja epäilys uupumusoireyhtymästä. Nekö tekevät minusta ihmisen, joka ei ansaitse elää? Sekö, että jatkoin opiskelujani vaikeista unihäiriöistä huolimatta aiheuttaen todennäköisesti tällä itselleni fibromyalgian aktiivisen vaiheen, tekee minusta huonon ihmisen? Oikeuttaako taloudellinen taantuma siihen, että me ”heikommat ja sortuneet” emme enää ole ihmisiä lainkaan? Sairaat, mamut, homot, alkoholistit, työttömät. Viharetoriikka toistuu kaikkien ryhmien kohdalla. Onko sellainen yhteiskunta tai ihminen vahva, joka kohtelee heikompia tai erilaisia ihmisiä kaltoin?

Nyt on taas se aika vuodesta kun puidaan ihmisten verotietoja. Samalla myös hyvintoimeentulevat päästetään ääneen kertomaan siitä, miten kurjaa on maksaa veroja. Miksi heidän tulisi kustantaa köyhien, sairaiden ja työttömien luusereiden elämää? Onhan se nyt varsin hirveää jos yli 900 000 eurosta jää käteen vain yli 615 000 euroa. Yksinkertaistetulla matematiikalla 615 000 eurosta tulisi käteen 51 250 euroa kuussa. Miten tällaisella summalla oikein mahtaakaan kukaan pärjätä… Pitäisiköhän laittaa jokin hyväntekeväisyyskampanja pystyyn reppanoiden tukemiseksi? Terveisiä vain Purson hallituksen puheenjohtaja Jari Ollilalle allekirjoittaneelta. Olisipa minullakin yhtä paljon pokkaa kuin sinulla.

”Nyyhkytarinoillaan” nämä suurituloiset tulevat joko tietoisesti tai tietämättään lietsoneeksi vihaa meitä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousemme jälleen me ”loiset” ja se, että me olemme ongelma. Syrjäytyminen, työttömyys, masennus ja alkoholismi ovat ongelmia, joita pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Asiat eivät muutu tai parane ihmisarvon riistävällä kohtelulla tai viharetoriikalla. Usein ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta, mutta sehän on nyt on turhaa ”hyysäreiden löpinää”. Surkeinta on seurata tätä ilmiötä, jossa itsekin huonossa asemassa olevat käyvät toisia huono-osasia vastaan.

Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, joiden elämä ei ole mennytkään putkeen. Taantuma tuo ihmisten raadolliset puolet hyvin esiin, ja paljastaa sen, että monen kohdalla sivistys on pelkkää pintaa. Kukaan ihminen ei jouda kuolla. Meillä on kaikilla ainutkertainen elämä. Jos sinulla on käsittelemättömiä vihantunteita, kehottaisin menemään psykologille sen sijaan, että oksennat niitä nettiin. Masentuneilla, päihdeongelmaisilla ja syrjäytyneilläkin on omaisia. He ehkä harvemmin ajattelevat, että heidän omaisensa sai kuolla, koska hänen elämänsä ei mennyt kuten oppikirjassa. Taantumassa meidän tulisi tukea toisiamme ja vetää yhtä köyttä pitäen huolta heikoista sen sijaan, että lietsomme vihaa eri ryhmien välille tai syyllistämme heikompia taantumasta. Henkinen taantuminen ei edistä talouskasvua, eikä sivistyneen yhteiskunnan kehittymistä.

Natsin ”takinkääntöä”

Joku saattaa vielä muistaa iltapäivälehtiinkin päätyneen ”Musta Barbaari ja skinipomo poseeraavat yhdessä”-jutun. Mustan Barbaarin kuva sai runsaasti jakoja ja kommentteja sosiaalisessa mediassa, ja ehtipä Marko ”Fobba” Forsskin kertoa, miten kivaa on rakentaa siltaa ja miten molempien puolien tulisi unohtaa ennakkoluulonsa.

IMG_0569-1.PNG

Rauhaa ja rakkautta-ilmapiiristä oli monellakin ihmisellä epäilyksiä, mutta iso oli porukasta oli sitä mieltä, että tällähän se rasismi nujerretaan! No nyt ihana Eski Veijalainen on kommentoinut tapahtunutta ja siitä seurannutta keskustelua Facebookissa. Musta Barbaari onkin nyt kaikkea muuta kuin mukava mies.

IMG_3283.JPG

IMG_0571.PNG

Totta helvetissä Musta Barbaari elää fattan ja Kelan rahoilla, koska hän mainitsee sossun lyriikoissaan! *sarc* Jos Veijalaisen perhe leimataan rasisteiksi, niin ikävä kyllä se on yksinomaan herran omaa syytä. Toivon, että hänen lapsensa eivät joudu kärsimään isänsä touhuista, mutta jos joutuvat niin turha siitä on Mustaa Barbaaria syyttää. Jotenkin koomista on se, että herra pyytelee anteeksi niiltä, jotka meinasivat käydä herran kurkkuihin kiinni, koska tämä poseerasi mustan miehen kanssa… Samalla vakuutellaan, että aate on edelleen tallella. Luulisi, että viimeistään tässä vaiheessa järkevä ihminen huomaisi, että eivät nämä aatetoverit nyt niin hyviä arvoja taida edustaakaan, mutta kun ei niin ei. Ehkä Veijalaisenkin kannattaisi ajatella, että mitä jos vaikka hänen lapsensa löytää tummaihoisen ystävän? Miten herran aatetoverit suhtautuisivat tähän? No ehkä isi huolehtii siitä, että lapsille ei tule ”vääränvärisiä kavereita”. Eihän sitä nyt kunnon isänmaallinen vääränlaisten kanssa kaveeraa…

Natseja ei näytä pätkääkään kiinnostavan sekään, että Musta Barbaari eli James Nikander on Turussa syntynyt suomalainen. Tansanialainen äiti ilmeisesti tekee natsien mielestä Nikanderista pakolaisen? Taas kerran tuli todistettua se, että musta mieshän ei näiden mielestä voi koskaan olla suomalainen. Onkohan tyttäreltä jo mahdettu kieltää Mustan Barbaarin kuunteleminen?

”On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei “pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.” Näin kirjoitin viime viikolla. Mainitsin siitä, että rasistikin voi olla mukava. Rasistikin voi tarjota sinulle kahvia, mutta se ei muuta rasistista puolta hänessä. Veijalaisen kirjoitus päätyikin jo Nikanderille itselleen, mutta hän jaksaa nähtävästi edelleen uskoa Veijalaisen hyvyyteen. Kasvotusten voidaan mielistellä, mutta se ei valitettavasti tarkoita yhtään mitään. Kun selkä kääntyy, kääntyy myös takki, jos sitä oikeasti koskaan edes oikeinpäin käännettiinkään.

Twitterissä käytyyn keskusteluun viitaten en voi kuin ihmetellä Aleksi Valavuoren kommenttia negatiivisuudesta. Onko se negatiivisuutta, jos tunnustaa tosiasiat? ”Ihkuparasrakas”-linja on toki sympaattinen ja jonkinlainen hippi olen itsekin, mutta rajansa kaikella. Kirjoitustensa perusteella Veijalainen on läpeensä rasistinen mies, ja ikävä kyllä tällainen kommentti oli odotettavissa.

”Älä hakkaa sitä, se on hyvä tyyppi!”

Mustan Barbaarin ja Espoon skinien pomon Eski Veijalaisen kohtaaminen on herättänyt netissä paljon keskustelua. Mielipiteitä kuvasta ja siihen kirjoitetusta tekstistä on ollut laidasta laitaan. Jotkut ovat kritisoineet Mustaa Barbaaria siitä, että hän suostui kuvaan, ja julkaisi sen netissä. Toiset taas ovat kritisoineet Veijalaista mustan miehen kanssa hengaamisesta. Uskon itse, että Musta Barbaari ja Veijalainen ovat olleet tilanteessa molemmat täysin vilpittömiä, ja tilanne on edennyt spontaanisti. Kukaan ei voi esimerkiksi lähteä kyseenalaistamaan sitä, miten Musta Barbaari on itse tilanteen kokenut. Aiheesta on kuitenkin herännyt paljon mielenkiintoista keskustelua ja lukemattomia erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia.

Jokainen katsoja näkee kuvassa vähän erilaisen viestin. Kysymys kuuluukin mitä tästä seuraa vai seuraako mitään? Kuvalle on nyt jo annettu melkoinen merkitys. Onhan se mukavaa, että rasistisia ajatuksia esittänyt ihminen uskaltautuu kuvaan mustan miehen kanssa. Musta Barbaarikin oli alunperin tilanteessa varuillaan, mutta tilanne kääntyikin toisenlaiseksi. Mukavaa olisi jos Veijalainen nyt heräisi siihen, että maahanmuuttokriittisyydessä ei oikeastaan ole mitään mieltä. Kuvaan liitetty teksti on erittäin kauniisti kirjoitettu. Kuitenkin tämä kuva saa minut jotenkin myös hirveän surulliseksi. Kuvassa on kaksi hymyilevää ihmistä. Äkkiseltään kaikki näyttää olevan hyvin ja rauha maassa, mutta onko näin todella?

Toivon syvästi, että tämä kuva vaikuttaa edes muutamiin ihmisiin. En koe olevani kyyninen tai ilkeä ihminen, mutta uskoni tähän ei ole kovin korkealla. Jännä on myös huomata, että moni on ollut yllättynyt siitä, että natsi voi olla myös mukava. Totta kai voi. Suurin osa ihmisistä osaa olla joskus myös mukavia.

Jotkut ovat syyttäneet meitä suvakkeja siitä, että lokeroimme rasistit yhteiskunnan ulkopuoliseksi epätoivotuksi joukoksi. Siitä huolimatta, että en hyväksy tippaakaan rasismia, en näe asiaa omalta kohdaltani ollenkaan näin. Ei kukaan meistä ole yksiulotteinen, ei edes se natsi. Moni mamukriittinen osaa olla myös hurmaava ja mukava. Itsellänikin on ”mamukriittisiä” kavereita, jopa ystäviä. Minulla on ollut heidän kanssaan paljon hyviäkin hetkiä. Kyllä natsikin kanssa voi nauraa ja natsiakin voi halata. Kuitenkin vaikka natsi tarjoaisi minulle kymmenen kuppia kahvia, ja olisi minulle miten mukava, niin se ei muuta sitä, että hän on yhä rasisti. Rasismi on yksiselitteisesti pahaa, mutta rasisti voi ihmisenä olla paljon monitahoisempi. Rasismin ja ihmisen tuomitsemisella on siis eroa. Olen usein sanonut, että en vihaa rasisteja ihmisinä, vaikka rasismia vihaankin. Minä en halua vihata ketään ihmistä, koska ihmisviha johtaa aina pahoihin asioihin. Haluan uskoa muutosvoimaan ihmisessä, mutta täytyy myös muistaa, että ketään ei voi väkisin pakottaa muuttumaan.

Kannattaa myös muistaa, että moni välttää näiden katunatsiskinien seuraa jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sen perusteella tuskin voi syyttää ketään ennakkoluuloiseksi.

Maahanmuuttokriittisten piirissä on jo pitkään ollut huomattavissa ilmiö, että maahanmuuttajataustaiset ja maahanmuuttajat hyväksytään, jos he esimerkiksi suostuvat olemaan itse maahanmuuttokriittisiä. Tietyt kriteerit täyttävä maahanmuuttaja voidaan siis hyväksyä osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Väistämättä herää kysymys onko myös Veijalaisen ajatusmaailma tällainen? En toki tunne Veijalaisen ajatuksia kovinkaan syvällisesti, mutta pikaisella tutkailulla hän vaikuttaa todellakin olevan maahanmuuttokriittinen henkeen ja vereen.

Nykyisen ilmapiirin huomioon ottaen ymmärrän toki kuvan herättämät ”ihanaa”-reaktiot, mutta silti eikö se ole aika surullista, että valkoinen ja musta mies halaamassa on edelleen 2014 Suomessa ikään kuin jokin saavutus? Toki positiivisuus on oikeasti kiva juttu ja ennakkoluulojen murtaminen on aina plussaa, mutta jotenkin silti ajatus kuulostaa oudolta omaan korvaani.

”Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.”

Tästä voi toki kysyä, että onko tämä tulkittava niin, että muita mustia saa hakata, mutta suojeluksen saaneita ei? Arveluttavat asiat menivät monelta ohi, koska kuvassa oli kaksi hymyilevää ihmistä.

Sinänsä liittymättä Veijalaiseen tai Barbaariin näen jo sieluni silmin, miten mamukriittiset nostavat tämän kuvan esille myöhemmin kun keskustellaan rasismista. ”Eihän täällä mitään rasismia ole, kun Veijalainenkin poseerasi Mustan Barbaarin kanssa!”. En tiedä tuleeko näin käymään, mutta jankkaajanatsipiirien logiikan tuntien tällainenkin olisi mahdollista. Näen tässä ”riskin”, että tätä kuvaa käytetään myöhemmin täysin erilaisiin tarkoitusperiin kuin mihin se on nyt Mustan Barbaarin toimesta tarkoitettu. On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei ”pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.

Musta barbaari:
”Tankkasin autoa ABC:llä jossakin päin Espoota. Tankkauksen jälkeen lähdin hakemaan kuittia kassalta, koska automaatista oli paperi loppu. Astuin sisään tiskille asioimaan ja kuulen taustalta jonkun huutavan: HEI SINÄ!
Noin keski-ikäinen uusnatsi nousee seisomaan pöydältä ja kävelee mua kohti.
Mieleeni tuli flashbäkkejä siitä, miten teini-ikäisenä olen juossut näitä herroja karkuun.
Hän kysyy kovalla äänellä, että olenko mä Musta Barbaari?
Vastasin, että kyllä mä olen, ja samalla ajattelin, että joudunko mä nyt painimaan vai pääseekö tästä tilanteesta puhumalla pois.
Hän kysyi vielä kertaalleen, että olenko oikeasti Musta Barbaari, ja vastaus oli sama.
”Kyllä mä olen Musta Barbaari”
Hän esittäytyi leveästi hymyillen ja lähes ilosta itkien ja sanoi olevansa Espoon skinien pressa Eski Veijalainen.
Me halattiin ja höpöteltiin hetken, hän kysyi että onko mulla hetki aikaa ja vastasin, että aina se 5 minuuttia löytyy. Mä en voinu uskoa, että sain just äijähalin skinheadiltä!
Hän otti puhelimen taskustaan ja soitti tyttärelleen ja käski ”polkea tänne ABC:lle, koska sun idolis Musta Barbaari on täällä!” ”Sulla on 5 min aikaa!”
Tilasin kahvin ja istahdin Eskin seurueen pariin ja juteltiin…
Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.
Mä olin ihmeissäni koko tilanteesta koko ajan. Jotenkin käsittämätöntä istua ja veljeillä skinheadin kanssa, ja että hänen tyttärensä polkee paraikaa pyöräänsä, jotta voisi tavata mut.
Mä ja Eski oltiin kuin kalakavereita. Juteltiin Eskin ja hänen ystävän kanssa bluesista ja kitaran soitosta ja Eski nyt laukoi vaikka mitä päähänpistoksia esim. ”Tuu meille soittaa skebbaa”, ”voidaanko vaihtaa yhteystietoja”, ”mä pyydän sut kaveriks Facessa!”
Eskin tytär saapui paikalle ja otettiin kuvia sitten Eskin ja 11-v. Wilma-tyttären kanssa.
5 minuuttia mun ajasta venyi lopuksi paljon pidemmäksi, mutta sillä ei ole väliä!
Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.
Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.
Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.
Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta.
Joku näkee tässä kuvassa skinin ja mustan. ”Miten toi on mahdollista?” joku saattaa kysyä. ”Miks ne ei tappele?”
Näin ei voisi ikinä käydä luonnossa. Jos nälkäinen gepardi näkee antiloopin, ne ei varmaan ota selfietä, vaan gepardi juoksee perään ja antilooppi määrää suunnan.
Mutta me ihmiset ollaan niin paljon parempia. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Me ei olla eläimiä, mutta silti me joskus käyttäydytään niinku oltais.
Mä en näe tässä kuvassa skiniä ja mustaa, vaan täysin erilaiset veljekset naureskelemassa yhdessä!
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: ”Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!”
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
Rauhaa ja rakkautta”

By: Musta Barbaari & Tomi Takamaan puhtaaksi kirjoittama parilla lisäyksellä.

IMG_0521.PNG

Koska väkivalta on väärin, niin pitäisi vähän hakata…

Keskustelut Helsingin katujengistä ovat saaneet minut miettimään, että miksi nämä maahanmuuttokriitikot niin kovasti hokevat, että ”tämä on Suomi, eikä mikään Saudi-arabia”-tyylistä settiä? Hehän sopisivat oman käytöksensä puolesta mitä parhaiten esimerkiksi ääri-islamistien kanssa samaan sakkiin. Kyllä me elämme todellakin Suomessa. Meillä oikeuslaitos tuomitsee ja poliisi valvoo lain noudattamista. Meillä kylätuomioistuimet eivät hakkaa tai tapa ihmisiä, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa valkoisen miehen etuoikeuteen toimia tavalla, joka kuitenkin ”vääränväristen tekemänä” on halveksittavaa. Laki koskee myös valkoisia ”isänmaanpuolustajia”.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, netissä kiersi nimilista Helsingin kohutusta ”katujengistä”. Helsingin poliisilaitoksen mukaan listalla on täysin syyttömiä ihmisiä. Nuoret ovat kertoneet, että he eivät uskalla poistua kotoaan, koska he pelkäävät aikuisten katupartiolaisten käyvän heidän kimppuunsa.

Sen lisäksi, että rivimamukriitikot ovat olleet innosta piukeana, kun nyt sai syyn muka oikeutetusti suunnitella ”neekereiden hakkaamista”, myös kansanedustajamme Tom Packalén heitteli bensaa liekkeihin jauhamalla paskaa ”mamujengin rasistisista motiiveista”. Poliisi kiisti tällaiset tiedot, mutta siitä huolimatta vahinko oli jo tapahtunut.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että omien sanojensa mukaan Packalén on keskustellut ”asian kanssa tekemisissä olevien henkilöiden” kanssa, ja heidän kertomansa tiedot loogisesti miehen kertoman mukaan siis poikkeavat poliisin julkisuuteen tiedottamista asioista. Mikäli Packalénin kertomus on totta, onkin aiheellista kysyä, ketkä tietoja ovat Packalénille kertoneet? Muistutuksena vielä, että Packalénhan on tällä hetkellä itse virkavapaalla Helsingin poliisista. Itselleni tuli myös kieltämättä mieleen, että onko Packalén keksinyt koko jutun päästään? Jos esitutkinta materiaali tulee poikkeamaan Packalénin kertomuksesta, niin ainahan voi sanoa, että ”mamujen rikoksia salaillaan”, ja läpi menee. Mietin myös, että jos Packalén on keskustellut jonkun hengenheimolaistensa kanssa, niin ovatko ”tiedot” vain omia käsityksiä? Hämmennystä ja epävarmuuttahan näiden on tarkoitus luodakin, ja ikävä kyllä se näyttää toimivan. Packalénin toimista on Helsingin Sanomien mukaan jätetty rikosilmoitus.

Partioiden organisoinnin yhteydessä Facebookissa muistettiin toki myös korostaa nimenomaan sitä, että ”kun neekereitä tarvitsisi vähän hakata, ja ne eivät osaa lukea, eivätkä laskea”. ”Laatujournalismistaan” tunnettu Seiska yllätti positiivisesti, ja vaivautui kaivamaan esille jengiläisten taustoja. Rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on taustallaan sosiaalisia ongelmia. Päätellen siitä, että jengiin sopii etniseltä taustaltaan hyvin kirjavaa joukkoa, voisimme ajatella, että sosiaaliset tekijät ovat se tärkein asia. Toki voimme miettiä, miten maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä vähennetään, ja miten kotouttamisprosessia parannetaan, mutta tämä ei öyhöttämällä toteudu. Toki oli selvää, että ”tarttis vähän hakata tyhmii neekerei”-linja vedetään tiettyjen ihmisten toimesta esille, koska tekijöissä on mamutaustaisia.

Monen silmissä Packalén ja ”kumppanit” ovat nyt kuitenkin sankareita, jotka ”puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä”. Jotenkin surkuhupaisaa, että nämä aina hokevat sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta he eivät juuri koskaan itse tee niin. Olisihan se tietenkin ihan hirveää, jos keskustelussa pitäisi osata sanoa muutakin kuin ”postimerkki perseeseen”. Ongelmat kun ovat usein piirun verran monitahoisempia, ja myös vaikeampia ratkaista. Öyhöttäminen on helpompaa. Toisaalta voisihan sitä itsekin alkaa vaatia, että nämä kansalaistuomioistuin kaverit voisi lähettää vaikka Intiaan. Siellä he varmasti viihtyisivät hyvin…

Surkeaa on oikeasti se, että edes poliisin jäitä hattuun-pyynnöt eivät näihin tunnu tehoavan. Muutama ehkä pelästyy, muuta pääsääntöisesti öyhötys jatkuu ehkä jopa kiihtyvään tahtiin. Taas päästään myös tietysti avautumaan hyysäämisestä ja rikollisten suojelemisesta. Olis sitten kyse rikoksiin syyllistyneistä nuorista tai pedofiileistä, niin joka helvetin kerta homma lähtee lapasesta. Joka helvetin kerta poliisi saa rauhoitella näitä ”katupartiolaisia”. Mitään kukaan näistä ei kuitenkaan näytä oppivan. Yrittääkö nyt saada kaaliinne, että myös teidän täytyy noudattaa Suomen lakia. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos joku tekisi sinun lapsellesi ”jäynän”, ja hoitaisi hänen nimensä tällaiselle listalle?

Kuulemma listat pelottavat tekijöitä, ja he jäävät kotiin. En nyt haluaisi olla ilkeä, mutta onko kovin todennäköistä, että känninen pesäpallomailan kanssa kadulla hoiperteleva kiljunatsi pelottaa ihmistä, joka on jo syyllistynyt väkivaltaan ja on valmis niin sanotusti heittämään elämänsä hukkaan? Todennäköisemmin nämä katupartiolaiset suunnitelmineen pelottavat juuri niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Aika paljon kertovaa tästä koko jengikohusta on, että Iltasanomista jouduttiin hetkeksi taannoin poistamaan kommentointimahdollisuus asiaa käsittelevistä uutisista. Ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, että moderointi oli ollut mahdotonta, koska paskakommenttia tuli siihen tahtiin.

Mikäli kuvittelisimme, että jengi olisi ollut oikeasti se mamujengi, ja heillä olisi ollutkin rasistisia motiiveja kantaväestöä kohtaan, niin nimien levittely ja katupartioiden kasaaminen on silti tuomittavaa toimintaa. Vaikka minuakin raivostuttaa rasistien toiminta, en silti voi lähteä organisoimaan heidän hakkaamistaan. Näin ei yksinkertaisesti toimita sivistysvaltiossa.

Nostan esille Uuden Suomen Puheenvuorosta natseille oikean miehen mallin. Jos jopa väkivallan kohteeksi joutunut nuori vanhempineen pystyy säilyttämään maltin, niin tähän tulisi jopa nettinatsien, tai edes kansanedustajien, kyetä.

Suomen Sisussa jatketaan edelleen sonnan jauhamista. Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immoselle ja varapuheenjohtaja Marko Parkkolalle voin kertoa, että tällainen pelleily ei todellakaan luo turvallisuuden tunnetta kaduille. Lakatkaa ratsastamasta Suomen kansalla ja turvallisuudella, ja olkaa vain rehellisesti niitä rasisteja. Paska ei muutu kullaksi, vaikka päälle sirottelisi kilon halpaa glitteriä.

Nettikiihkoa, jengejä ja maahanmuuttokriittisiä pelkureita

Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun iltapäivälehdissä kirjoitetaan monikansallisesta jengistä tarkemmin määrittelemättä, tähän ei voi maahanmuuttokriitikoiden mielestä kuulua valkoisia kantasuomalaisia. Ilmeisesti mamukriittisten käsitys on kuin Frylla Futuramassa. Oma maa ei ole osa maailmaa. Suomi on saatana Suomi!

Muutoksen Jari Leino veri ehkä pohjat ja mehusteli kansanmurhalla. Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kirjoitti bloggauksen siitä, miten maahanmuuttajien väkivallantekoja käsiteltiin hänen poliisiurallaan tavallisina väkivallantekoina! Stop the press! Maahanmuuttajan harjoittamaa väkivaltaa pidetään väkivaltana! ”Kansanmurhamotiiveja” ei ole ainakaan tähän asti tullut ilmi. Poliisin mukaan siis sekä jengissä, että uhreissa on sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajataustaisia. Pointtihan on se, että tällaisia ei pitäisi edes joutua ruotimaan, koska rikos on rikos tekijän tai uhrin taustasta riippumatta. Packalénin kirjoitushan sai heti aikaan myös reaktioita ”Olenhan aina sanonut, että mamujen rikoksia salataan!”

Termit, jotka itse löysin lehtijutuista olivat ”suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä” ja ”monikansallinen”. Mistään en äkkiseltään löytänyt uutista, jossa oltaisiin oikeasti sanottu kaikkien tekijöiden olevan mamutaustaisia. Netissähän alettiin siis jauhaa mamujengistä, ja politiikkaa asialla tehdään kovaa vauhtia vielä senkin jälkeen, kun isommat valheet ja väärät tulkinnat on kumottu. Katupartioita ollaan kokoamassa jälleen kerran, koska poliisia pidetään kyvyttömänä. Eräs kaverini jopa kertoi, että hänellä on nimilista osasta tekijöitä, ja se toimitetaan ”oikeille ihmisille”. Huomauttaisin nyt jälleen kerran, että tällaisia listoja voi laatia kuka vain ja millä motiiveilla tahansa. Joten jäitä hattuun nyt siihen nettikiihkoon. Ei ehkä ole mukavaa elää sen tiedon kanssa, että levitti tietoa, joka johti viattoman pahoinpitelyyn. Lähtökohtana monella on, että netissä ei valehdella. Toinen lähtökohta monilla kansalaisilla on se, että eihän kukaan nyt oikeasti sen nimilistan perusteella ketään hakkaa. Sitäkään me emme kuitenkaan tiedä.

Näillä mamukriittisillä on hyvin yksinkertainen käsitys maailmasta. Mamu on tummaihoinen ja suomalainen on vitivalkoinen. Muslimi on terroristi, somali on raiskaaja ja kantasuomalainen on aina hyvä tyyppi. Mahtaisi tällaisen ihmisen maailma mennä sekaisin, jos hänet ryöstäisikin kantasuomalainen. Miten suhtautua, kun rikoksentekijää ei olekaan merkitty ulkoisin tuntomerkein? Miten elää, kun ”paha” ei kuljekaan niin sanotusti musta hattu päässä? Olen aina miettinyt, että kantasuomalaisen olisi äärimmäisen helppo kusettaa mamukriittisiltä vaikka rahaa, koska nämä oikeasti elävät siinä käsityksessä, että valkoinen kantasuomalainen on aina luotettava ja rehellinen. Nämä eivät osaa varoa, jos kantasuomalainen tulee automaatilla persuksiin kiinni. Sen sijaan auta armias, jos persuksen takana seisoo somali, vaikka hän seisoisi kuinka kaukana. Kyllä on Facebookissa avautumista siitä, miten mamuja saa pelätä joka paikassa.

En voi olla miettimättä, millaista on elää tuollaisessa illuusiossa? Mieltään pitää huijata, koska todellisen maailman arvaamattomuus on juurikin se, mikä pelottaa ihan helvetisti. Mitä hyötyä tästä kuitenkaan on? Ihminen voi rakentaa ympärilleen valheellisen kuplan ja elää siinä vaikka koko loppuelämänsä, mutta totuudeksi se ei muutu. En ole osannut koskaan itse ajatella, että olisi armollisempaa huijata mieltään kuin kohdata totuus. On tilanteita, joissa totuus on pelottava ja herättää kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastausta. Se on kuitenkin elämää. Se meidän jokaisen on kohdattava ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten aio huijata itseään koko loppuelämänsä. Selvästi nämä ihmiset eivät edes ole illuusiossaan onnellisia, vaan he ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, ja vihaa.

Näen tässä oikeastaan saman mekanismin kuin siinä, että ihminen lukittautuu kotiinsa, koska pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan voi paeta lukittautumalla kotiinsa. Tällainen toiminta on mielen huijaamista, ja loppuviimein aina ihmiselle vahingollista. Maahanmuuttokriitikko on elämää ja totuutta pakeneva pelkuri, jonka housut tutisevat siitä tosi asiasta, että elämä on ihan helvetin arvaamatonta. Vaikka kaikki mamut ja mamutaustaiset lähetettäisiin maahanmuuttokriitikoita lainaten ”postimerkki perseessä”muualle, niin voit siltikin joutua ryöstetyksi. Varmaa tapaa suojella itseään ei vain ole.

Pakenemista jatketaan vaikka kuinka sitä totuutta joku läväyttäisi naamalle. Kädet lätätään korville ja huudetaan ”Blaa blaa blaa, en kuuntele!” Pahimmillaan kehitellään mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita vailla mitään todisteita, jotta illuusio ei hajoa. Pelot ovat normaaleja, mutta niitäkin voi käsitellä muutoin kuin rakentamalla illuusioita. Mielemme on taitava tarinankertoja, mutta eihän terve ihminen usko sitä lukemaansa fiktiivistä romaaniakaan todeksi. Ajatteluun kykenevällä ihmisellä tulisi olla kyky erottaa todelliset asiat tarinoista. Kun ihminen ei tähän oikeasti halua kyetä, niin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua mielensä lukkojen aukaisemiseen. Ongelma on se, että se ammattilainen voi näyttää keinot avaimen etsimiseen, mutta se avain täytyy löytää ihan itse.

Jengin toiminta on järkyttävää ja vastenmielistä, mutta jengejä tulee ja menee. Tiettyjen ihmisten asenne ja toimintamallit ne eivät vain muutu. Myös politiikkaa vähemmän seuraavien kansalaisten olisi nyt aika havahtua siihen, että tällaisilla rikoksilla todellakin tehdään sitä halpamaista vihapolitiikkaa. Siksi esimerkiksi väärät tiedot pitää oikaista mahdollisimman nopeasti.

Poliisi on Lotan mukaan hyvin jengin jäljillä.

– Olemme sen ongelman ytimessä. Tietysti rikoksen selvittäminen on prioriteetti, mutta yhtä tärkeää on rikosten ennalta ehkäiseminen.

Lotan mukaan kyse ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellisesta tapauksesta. Vastaavaa tapahtuu tasaisin väliajoin Helsingissä ja muissa suurissa suomalaiskaupungeissa.

– On käynyt ilmi, että tässä on kyse tällaisista sosiaalisista ongelmista, jotka konkretisoituvat sitten rikoksi. Nehän tällaisissa jengikäyttäytymisissä on yleensä syynä, Lotta sanoo.”

Päivitystä: Nimilista on näköjään oikeasti olemassa, ja kiertää nyt avoimesti netissä. Toivoin sen olevan pelkkää uhoamista, mutta ikävä kyllä olin väärässä.

Arto Satonen kansan asialla

”Työajan pidentämisestä ei ole hyötyä, koska nykyistäkään työaikaa ei pystytä käyttämään tehokkaasti. Väärin.
Perustulo kannustaa työntekoon. Väärin.
Suomen ongelmat saadaan ratkaistua, kun lisätään veroja niille, joilla niitä on varaa maksaa. Väärin.
Downshiftaaja on sankari. Väärin.
Vastikkeellinen työttömyysturva tulee kalliiksi ja alentaa ihmisarvoa. Väärin.
Kuntatalouden säästöjen toteuttamiseksi ei tarvitse koskea yhteenkään palveluun, riittää että tehostetaan prosesseja. Väärin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen toimii toisin kuin politiikassa yleensä, ja sanoo mitä ajattelee kesällä julkaistussa kirjassaan. Satonen murtaa kirjassaan 16 yhteiskunnallista väitettä, jotka hänen mielestään ovat silkkoja myyttejä, eivätkä kestä kriittistä tarkastelua.
-Päätin sanoa nämä asiat silläkin uhalla, että tästä tulisi viimeinen kansanedustajakauteni, Satonen naurahtaa.
Hän näkee, että nyt tarvitaan ryhtiliike.
-Mutta ei silti tarvitsisi tehdä kovin paljoa erilailla, jotta hyvinvointiyhteiskunta saataisiin pelastettua eli laadukas koulutus, lähes ilmainen terveydenhoito ja arvokas vanhuus kaikille. Jos ihmiset tämän oivaltavat, moni on varmasti valmis tekemään vähän pidempää työpäivää tai ottamaan työtä vastaan, Satonen luottaa.”

Jos minulla olisi matala verenpaine, niin ”Satonen murtaa myyttejä”-juttu Nokian Uutisissa perjantaina 3.10.2014 olisi varmasti taannut minulle hetkeksi valtaisan terveyshyödyn. Sen verran kyseinen juttu näet nostatti verenpainettani. Suhteellisen tyypillisiä kokoomuslaisen ajatuksiahan nämä ovat, mutta silti joka kerta sapettaa tällaista lukea.

Onhan se totta, että se on ihan kamalaa, että veroja otettaisiin niiltä, joilla olisi niitä varaa maksaa! Ryhtiliikkeen tulee näet koskea vain niitä tavallisia duunareita, jotka eivät saatana soikoon tee tarpeeksi työtä, eivätkä maksa tarpeeksi veroja! Veroja pitää ottaa enemmän niiltä, joilla on vaikeuksia selvitä nykyisistäkin veroistaan, koska ”köyhät luuserithan niitä yhteiskunnan palveluja käyttävätkin”. Tämän vuoksi myös niistä palveluista voidaan ihan hyvin karsia. Eihän se työläisrobotti tarvitse laadukkaita palveluita. Työläisrobottia ei tarvitse huoltaa kunnolla, koska niitähän saadaan aina lisää!

”Vastikkeellinen” työttömyysturva ei tietenkään tule kalliiksi sille ryhmälle, jonka etuja herra Satonen ajaa. Varmasti monet isommat ja pienemmätkin pamput arvostavat suunnattomasti ilmaista työvoimaa. Kyllä minun puolestanikin vaikka Satonen itse voisi tulla meille tekemään vähän ”yleishyödyllistä” työtä. Tuossa olisi pihalla vähän risusavottaa tehtävänä. Satonen on kyllä hyvin tervetullut auttamaan, kunhan ottaa huomioon sen, että töissä ei sitten laiskotella. Tiettävästi järjestelmä ei voi ollakaan alentava sellaiselle, joka ei sitä joudu käyttämään. Jos joku kokee orjatyön alentavaksi niin hänhän on laiska luuseri, joka ei halua tehdä töitä isänmaan puolesta!

Siitä huolimatta, että esimerkiksi Namibian perustulokokeilussa työllisyys nousi perustulon myötä, niin eihän tällainen malli sovi! Rivikansalaiselle ei näet tule antaa päätösvaltaa omasta elämästään. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos vaikka minä monisairaana voisin hankkia vähän lisätuloja! Rivikansalainen tulee pitää kurissa ja herran nuhteessa! Kansalaisen elämä pitää säädeltävän ylemmältä taholta, jos hänellä ei ole hyvää asemaa tai suurta varallisuutta tai molempia. On pidettävä huoli siitä, ettei kansalainen tee vääränlaista työtä tai aktivoi itseään väärin, koska onhan se nyt aivan selvää, etteivät pöllöt kansalaiset osaa itse luotsata elämäänsä mitenkään oikein. Kumminkin ne vain ryyppäävät, jos niille annetaan ilmaista rahaa. Eiväthän ne mitään osaa tehdä, jos ei niitä joku käy potkimassa perseelle!

Ei, downshiftaaja ei ole sankari, vaan elämänsä suorittaja on sankari. Suorittaja, joka vilpittömästi omasta hyvinvoinnistaan välittämättä raataa perse ruvella, jotta Satosella ja kumppaneilla olisi taas enemmän saldoa tilillään katseltavana.

Totta helvetissä työaikoja pitää pidentää, vaikka moni kokee nyt työpaikoilla kovia paineita siitä, että töitä kasaantuu ennemmän kuin ehtisi tehdä, ja tästä huolimatta myös työttömyysluvut ovat korkeat. Työttömyystilastothan kaunistetaan sillä orjatyöllistömisellä, ja varsinaisia työntekijöitähän saa uusia, jos joku saa slaagin stressistä. Tokihan näet ne ilmaistyöntekijät kiljuen hakevat niihin vähiin töihin, joista maksettaisiin ihan oikeaa palkkaa. Näppärä systeemi. Ilmeisesti Satosen mielestä ihmiset eivät ole tällä hetkellä valmiita ottamaan työtä vastaan, koska moni ei halua suostua orjatyöhön.

”Toimii toisin kuin politiikassa yleensä toimitaan”

I see… Minusta kyllä tämä koventunut linja on juurikin yhä useamman poliitikon linja. Varsinkin kun se osa kansasta, jolla menee nyt hiukan paremmin hurraa tällaisille ajatuksille. Työttömyyshän ei voi koskettaa heitä, koska tunnetusti vain laiskat hippiluuserit ovat työttömiä!

Minusta Satosen ryhtiliike-strategiaa voitaisiin soveltaa myös herraan itseensä. Veikkaisin, että herra olisi paljon motivoituneempi hoitamaan luottamustehtäviään koko kansan eduksi, jos hänen tulisi tehdä se talkoohengellä. Itseäni näet kiinnostaisi, että miten Satonen itse ajatteli ”uhrautua yhteisen hyvän eteen”? Jatkamalla kansanedustajuuttaan, jos kansa sen hänelle suo? Onhan sekin tapa turvata oma taloudellinen tilanteensa. Mitäs jos Satosellekin tarjottaisiin vain asunto kansanedustajakommuunissa, ja perustarpeet? Mitäs jos rahapalkkiota ei heruisi tai se olisi vaikka 200 euroa kuukaudessa? Vapaamatkustajuuskin on näkökulmakysymys.

Uuden mamu-urbaanilegendan synty

Törmäsin jälleen kerran Facebookissa sellaiseen tykitykseen, että tästä ei voi olla kirjoittamatta. Nimet otin pois, koska keskustelijat eivät ole poliittisia vaikuttajia, joten nimillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä.

***** ****** ******* ”Ajokortin puuttuminen vaikeuttaa tosi paljon työllistymistä.Ei sitä kuitenkaan hommata työkkärikorvauksella.Aina kun tasa-arvosta niin vouhotetaan,Eikö ajokortin pitäis olla tasa-arvoisesti kaikkien mahdollista hommata?Juuri luin maahanmuuttajien koulutuksia.Bussikuskiksikaan ei mamulta vaadita kun normi B-kortti.Miksi?”

**** ******** ”Lieksankaupunki maksaa mamuille kaikille jotka autokoulun haluavat käydä ajokortin, etteivät syrjäydy…..”

***** ****** ******* ”Mitenhän mamu pitää olla sinne muuttaessa?Riittääkö ruotsinkielisellä nimellä varustettu stadilainen?Rupee hieman turhauttamaan tää.Kun joillakin on täysin eri oikeuksia.Katsotaan että mamun on tärkeämpää työllistyä kun kanta suomalaisella.Mä koen rasismia ja syrjintää.”

**** ******** ”Ei sä et voi sanoa niin…muuten joku vihreä tai vasenvihreä ärähtää sulle, kun sulla on niin paremman lähtökohdat kuin näillä ”dollari-kultakorupakolaisilla”….ei sulla, on asiat ok ja sulla on uudet halpahalli vaatteet ja sulla on taulutelkkari(32″)…mitä sä valitat”

***** ****** ******* ”Halpahalli vaatteet on mut ei uudet.Reikäkin perseessä.Tv on käytettynä joskus huuto.netistä ostettu.. Välillä tekis mieli käydä räjäyttämässä koko eduskunta ministeriöineen ilmaan..”

Todennäköisesti tästäkin joku muistaa poimia vanhan kaikille mamuille kustannetaan ajokortit-legendan lisäksi uuden legendan nettiin pyörimään: Mamut saavat ajaa bussia B-kortilla! Itse en voi ymmärtää, miten ihmeessä linja-autonkuljettajan koulutuksen vaatimuksista voi ymmärtää, että mamut saisivat ajaa linja-autoa B-kortilla? Vaatimuksena linja-autonkuljettajan koulutukseen on toki B-kortti ihan kaikille hakijoille taustasta riippumatta. B-kortilla ei pääse kukaan ajamaan laillisesti linja-autoa lukuunottamatta tietenkin ajotunteja. Linja-autonkuljettajan koulutukseen vaaditaan myös hyvää terveydentilaa. Elän siinä käsityksessä, että kirjoittajan kohdalla tämä edellytys ei täyty. Minulla on B- ja C-kortti, silti minuakaan ei kelpuutettaisi terveydentilani vuoksi opiskelemaan linja-autonkuljettajaksi. Olin minäkin vihainen kun tajusin aikanani, ettei minun terveydentilallani haeta poliisikouluun. En silti voi olla katkera siitä, että joku terve mamu täyttää hakukelpoisuuden, jota minä en täytä.

Kyllä on periaatteessa mahdollista, että ihminen saa toimeentulotukea ajokorttiin. En tietenkään lähde väittämään, etteikö tällaisia tapauksia penkomalla löydy. Sen sijaan en usko, että esimerkiksi pitkällisen sairaushistorian omaava pääkaupunkiseudulla suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien varrella asuva saa ihan hetimiten toimeentulotukea ajokorttia varten. Yksinkertaisesti näet katsotaan, ettei tällaisella ihmisellä ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä yhtään paremmin sen ajokortin avulla. Ajokortin tarve kun pitää sinne fattalle ihan kädestä pitäen ja vaihe vaiheelta selittää. Pelkkä se, että ”työllistyminen kai sitten helpottuisi” ei taida riittää tuen myöntämisperusteeksi. Jos riittää niin aika hyvin salassa tämä ajokorttien massamaksaminen on pidetty, ehkä Demlalla on taas näppinsä pelissä…

Pitää perustella hyvin tarkkaan, että miksi se työllistyminen ajokortin myötä oikeasti käytännössä helpottuisi. Siviilinä tulkitsisin asiaa niin, että tietenkään henkilölle ei kustanneta B-korttia perusteena, että se olisi linkki linja-autonkuljettajan koulutukseen, kun edellytykset kyseiseen koulutukseen eivät täyty sen B-kortin jälkeenkään.

Jos perusteena olisi esimerkiksi kulkemisen helppous potentiaalisiin työpaikkoihin, en voi olla kysymättä, millä kyseinen ihminen sitten hankkisi ja sen auton, ja millä rahalla hän ylläpitäisi sitä? Auton hankintaan ja ylläpitoon tarvitsisi myös tukea kirjoittajan kohdalla. Mitä ovat ne paikat, joihin kyseisellä henkilöllä olisi oikeasti pätevyys? Tämän kyseisen henkilön koulutus- ja työhistorialla en itse näe hyviä työllistymismahdollisuuksia ilman niitä terveydentilaan suhteutettavia realistisia lisäkoulutuksia.

Vaikka täydentävän toimeentulotuen käyttökohteita ja määrää ei ole periaatteessa rajattu, ei tätäkään toimeentulotuen muotoa saa todellakaan mihin tahansa. Tiedän tarkkaan, mitä on olla ahdistavassa väliinputoajan asemassa, koska olen itse samankaltaisessa tilanteessa. Ei se kuitenkaan mamuilla ole todellakaan yhtään sen helpompaa, eikä heidän mustamaalaamisensa helpota ihmisen omaa tilannetta.

Ajokortti ei myöskään ole kansalaisoikeus. Voisin minäkin olla sitä mieltä, että on kansalaisoikeus päästä vaikka lempiartistinsa konserttiin, koska se on mielenterveyden kannalta tärkeää. Sosiaalivirasto ei kuitenkaan tietenkään tulkitse asiaa näin. Voimme toki keskustella siitä onko järkevää, ettei sosiaalitoimi kustanna ajokortteja enempää? Mahdollisen ajokorttituen myöntämiseen tai myöntämättä jättämiseen on yleensä aina kuitenkin ne perusteet. Virheitä toki voi tapahtua tai asiakas voi yrittää huijata sosiaalitoimea. Ilman perusteiden ja päätösten tutkimista on kuitenkin absurdia väittää jonkin ryhmän saavan enemmän tukea kuin toisen.

Ne perusteet kielteiseen päätökseen voivat toki myös olla vähemmän järkeviä ihmisen omasta mielestä, mutta mitään automaattista mamunappia ei tiskin alla tässäkään tapauksessa ole. Ei Lieksassa, eikä muuallakaan. Kaikki mamut eivät saa automaattisesti ajokortteja ”lahjoituksena” sossusta, vaikka Hommalla, Suomi24:lla tai Vauva.fissä niin kuinka väitettäisiinkin. Pikaisen tutkimisen perusteella sanoisin, että ihan kenen tahansa on äärimmäisen vaikeaa saada sossusta ajokorttia varten rahaa. Yleensä kun ihminen hakee tukea, jolle hän katsoo olevan tarvetta, hän ei tietenkään katso hyvällä kun sitä ei tulekaan. Tämä on loogista, maahanmuuttajien syyttäminen sen sijaan ei.

Pitäisiköhän alkaa kertoilla netissä tarinoita siitä, että miten netistä luin tai kaverin serkun koiralta kuulin, että mamuille maksetaan keikkalippuja, etteivät he syrjäydy, mutta minulle ei makseta? Tämä on rasismia! Olisi mielenkintoista nähdä, miten pitkälle täysin perätön huhu leviää ja kuinka moni ottaa sen todesta? Onhan sille omalle katkeruudelle löydettävä jokin syntipukki, vaikka sen syntipukin perätön mollaaminen ei omaa tilannetta mitenkään edistäkään.