Kristillisdemokraatti ja saatanalliset rokkifestarit osa 2

Edellinen postaukseni herätti pohdintaa Facebookin puolella ja koen, että ehkä minun täytyy vielä kerran yrittää avata sitä omaa pointtiani näin bloggauksen muodossakin. En koe ongelmaksi sitä, että Marjatta Räty paheksuu rokkifestareita. Koen ongelmaksi sen, että hän ilmeisen tosissaan ehdotti ennakkosensuuria festivaaleille. Jokaisella on oikeus on olla mitä tahansa mieltä, ja ilmaista mielipiteensä, myös Rätyllä. Räty sen sijaan itse yrittää puuttua siihen, miten muut ilmaisevat mielipiteitään. Rätyn mielestä sellaisia mielipiteitä ei saisi ilmaista, jotka hän kokee arvojensa vastaiseksi. Rätyn mielestä sellaisia ilmaisukeinoja ei saisi käyttää, joita hän ei koe miellyttäviksi.

Hommahan menee juurikin niin, että maailmassa ei ole asiaa, joka miellyttäisi kaikkia. Söpöt eläinkuvat miellyttävät monia, mutta niistäkin jotkut ärsyyntyvät. Mikäli taidetta, viihdettä ja kulttuuria aletaan sensuroida sellaiseksi, että se ei varmasti loukkaa ketään, voimme saman tien lopettaa kaikki konsertit sekä näyttelyt, ja kieltää oikeastaan ihan kaikenlaisen itsensä ilmaisemisen ja viihteen. Räty nostaa itsensä asemaan, jossa hänellä on valta määritellä mikä on oikea tapa ilmaista itseään sekä tehdä viihdettä, kulttuuria ja taidetta. Räty ei uhraa sekuntiakaan sille ajatuksille, että eri ihmisiä ärsyttävät erilaiset asiat. Hänen mielestään hänen oma ärsytyskynnyksensä on se ainoa oikea, ja muiden tulisi elää sen mukaan. Tällaiselle toiminnalle on nimikin. Se on totalitarismi.

En minäkään välttämättä allekirjoita kaikkea mitä vaikkapa siellä Suviseuroissa touhutaan, mutta mikä oikeus minulla olisi valita näiden ihmisten puolesta millaisia tapahtumia heidän tulee kiertää? Omasta mielestäni strobovalot ovat kerrassaan saatanallinen keksintö. Strobojen jatkuvasta välkyttämistä tulee minulle oikeasti pahoinvointia ja minua alkaa pyörryttää. Asia on ärsyttänyt minua eräälläkin keikalla. Joku taas rakastaa stroboja. Ihmiset ovat tässäkin erilaisia.

Keskusteluissa tulee usein vastaan ihmisten ymmärtämättömyys erolle, että minusta jonkun mielipide on huonosti perusteltu ja kirjoitan siihen vastineen, verrattuna ennakkosensuurin vaatimiseen perusteenaan arvojen loukkaaminen. Voin esittää vasta-argumentit, ja niistäkin saa tulistua, jos tahtoo. En voi kieltää ketään esittämästä vaikkapa näkemystä, että kuu on juustoa, vaikka väite ei olekaan totta. En kuitenkaan hyväksy sitä, että vastapuoli yrittää estää kaikkien muiden ajatusten esittämisen kuin sen, että kuu on juustoa. Se, että mielipiteelle ei pysty esittämään uskottavia perusteita ei tietenkään voi tehdä kyseisen mielipiteen ilmaisemisesta kiellettyä. Minä en ole estämässä kenenkään vapautta valita.

Ajatus siitä, että rokkifestareita pitää sensuroida ihmisten suojelemiseksi ei oikeastaan perustaltaan poikkea siitä, että islam on kiellettävä. Tietyn porukan mielestä kaikki muslimit ovat terroristeja -> heistä islam siis aiheuttaa terrorismia. Meillä yksilöillä on valinnanvapaus, ei meitä tarvitse suojella elämältä ja omilta valinnoilta. Islam ei aja terrorismiin, eivätkä rokkifestarit aja väkivaltaan tai huumeiden käyttöön. Itse en ole koskaan käyttänyt huumeita tai turvautunut väkivaltaan, vaikka kuuntelen jopa sitä saatanallista hevirokkia.

Uusivirran tapaukseen suoranaisesti liittymättä huomauttaisin myös, että esiintyjät ja viihdyttäjät ovat tulleet sinne lavalle esiintymään. Monien artistien show on täyttä fiktiota ihan siinä missä elokuvatkin. Usein ihmisen lavapersoona saattaa olla jotakin aivan muuta kuin mitä ihminen on siviilissä. Vaikka se rokkistara esittää showssaan demonia, ei se tarkoita, että hän uskoo olevansa demoni tai palvoo saatanaa. Rockshow ei ole dokumentti.

Minua ei kiinnosta millaisissa tapahtumissa Räty käy, mutta Rätyä näköjään kiinnostaa kovasti kontrolloida nekin tapahtumat mielensä mukaisiksi, joissa hän ei käy (paitsi toki tämän kerran kauhistellakseen ja yrittääkseen kontrolloida muita). Minulla ei ole mitään intressejä estää Rätyä tai ketään muutakaan ilmaisemasta mielipidettään. Ennakkosensuurin esittämistä en valitettavasti voi hyväksyä ottaen huomioon sen, että mielipiteen esittäjä on vielä poliitikko. Räty ja hänen paheksuntansa jakavat eivät tarvitse minun lupaani mennäkseen mielensä mukaisiin tapatumiin. Toivon myös, että he antaisivat meidän muidenkin jatkossa valita itse. Festareiden ei toki ole pakko ottaa ketään esiintymään, joten Suviseuroilla tuskin jatkossakaan nähdään sitä black metal-bändiä.

Kuva: http://www.fsrcoth.org/wordpress/wp-content/uploads/2012/01/Jesus_Mask_by_RonOden.jpg

Kuva: http://www.fsrcoth.org/wordpress/wp-content/uploads/2012/01/Jesus_Mask_by_RonOden.jpg

Kristillisdemokraatti ja saatanalliset rokkifestarit

Stop the press! Kristillisdemokraatti on järkyttynyt maailman pahuudesta! Nyt tarvitsisi saada kiireesti ennakkosensuuri saatanallisille rokkifestivaaleille, että ei paikalle sattuva kristillisdemokraatti pahoittaisi mieltään. Erityisesti järkytystä oli herättänyt Olavi Uusivirran esiintyminen, jossa artisti oli muun muassa suudellut samaa sukupuolta olevia bändikavereitaan. Toki asiaa piti hetimmiten rynnätä paheksumaan Karjalaisen mielipidepalstalle.

“Marjatta Räty ei suoraan lakkauttaisi Ilosaarirockia, vaan haluaisi ennakkosyynin esiintyjille.

– Todella menisivät kovan seulan läpi ne esiintyjät, että heidän esiintymisensä olisi kaunista ja heidän sanoituksena olisivat jotain muuta.”

Kuva: http://naurunappula.com/1070865/rasanen-ja-kieltaminen.jpg

Kuva: http://naurunappula.com/1070865/rasanen-ja-kieltaminen.jpg

Onhan se ollut jo vuosikymmeniä tunnettu fakta, että turmio tulee rokkifestareilla. Kyllä Räty tietää, että nuoriso lähtee etsimään totuutta sinne rokkifestareille. Siellä sitä sujuvasti markkinoidaan esiaviollista seksiä, kapinallisuutta, väkivaltaa, huumeita, idän uskontoja ja vääristellään sitä Raamatun totuutta! Kyllä nyt jonkinlainen roti pitäisi saada, ettei viatonta eksyksissä olevaa nuorisoa turmella. Räty on sentään jalomielinen, eikä vaadi syntisiä rokkifestareita kokonaan kiellettäväksi. Kunhan esiintyjien esitykset ja lyriikat tarkistettaisiin huolellisesti ennen esiintyjän kiinnitystä festareille, niin Räty sallisi jonkinlaisen rokin rämpyttämisenkin. Aika suvaitsevaista kristillisdemokraatilta vai mitä? Räty ilmeisesti haluaa itse määritellä, mikä on hänestä kaunista esiintymistä ja millaiset lyriikat “jotakin muuta” kuin syntejä levittäviä. Sehän ei kristillisdemokraatin päähän mahdu, että tällaisia käsityksiä on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Musiikkia ei voida alkaa kieltää sillä perusteella, että joku ei pidä siitä. Sen sadannen kerran pointti kaikessa yksinkertaisuudessaan on: en minäkään pidä Rätyn ulostuksesta, en silti voi vaatia sitä kiellettäväksi.

Räsänen1

Kuva: http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-1918/kuvat/1173627_558567110874399_1914883191_n_0.jpg

Kristillisdemokraatille tyypillisen tapaan Räty ajattelee tietävänsä ihmisten puolesta, mikä on heille hyväksi ja miten heidän pitäisi elää. Harhateille joutuneet nuorethan ovat vain aivopestyjä näiden rokki-idoleiden taholta. Sen vuoksi nämä Rätyt eivät voikaan pysytellä niissä kristillisissä musiikkitapahtumissa, koska sittenhän ei pääsisi moralisoimaan. “Mutta menin vain katsomaan millainen tapahtuma tämä on, ja sitten vähän avauduin sen syntisyydestä lehdessä!”. Tärkeintähän on juurikin kertoa muille, miten heidän tulisi elää. Kuka kertoisi Rätylle, että suurin osa ihmisistä ei varmastikaan hae rokkifestareilta mitään sen syvempää tarkoitusta elämälleen? Rokkifestareilla on tarkoitus pitää hauskaa. Nautiskella omasta mielestään hyvästä musiikista ja esiintymisestä, ja ehkä jopa kivasta kelistäkin, jos Suomen suvi sen sallii. Ihmiset tekevät täällä maan päällä joskus asioita ihan huvin vuoksi. Vaikka kristillisdemokraatit eivät yleensä ehkä näin toimi, niin joku muu voi toimia. Mutta tämähän on syntiä moinen, eikä sellaista tule harjoittaa. Tällainen pitää hetimmiten kieltää! Oikeastaan laissa tulisi määrätä, että festareilla tulee olla kurjaa, ja siellä tulee harjoittaa katumusta tehdyistä synneistä. Uskomatonta on se, että joku vielä 2014 esittää aivan tosissaan tällaisia ajatuksia. Onneksi kaikki kristityt eivät ole tiukkapipoja.

Kuva: https://pbs.twimg.com/media/BskQO05CEAATurf.jpg

Kuva: https://pbs.twimg.com/media/BskQO05CEAATurf.jpg

Vinkki Rätylle: jos saat ensivuonna mahdollisuuden päästä ilmaiseksi Tuskaan, niin saatat saada kaupanpäällisiksi ilmaisen sydänkohtauksen. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä loistava tilaisuus!

Kuvituksessa toimii loistavasti kieltämisen ylipapitar Päivi Räsänen.

Edit: Laitetaanpa tähän vielä Uusivirran kannanotto asiaan. 

“– Marjatta Räty on tässä ilmeisesti vähän tieten tahtoenkin vääristellyt mun sanomisia siellä lavalla. En ole koskaan ketään kehottanut huoraamaan. Sen sijaan olen Reeperbahn-nimisen kappaleen alussa kysynyt yleisöltä, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin, että oletteko käyneet huorissa tai oletteko vierailleet punaisten lyhtyjen alueella. Jonka jälkeen hyvin harva käsi nousi ylös.

– Sanoin hyvä, älkää tehkö niin vaan sen sijaan tarttukaa läheistänne kädestä kiinni ja antakaa hänelle vaikka suudelma. Jonka jälkeen toimimme antamamme esimerkin mukaan. Mikä sitten ei ilmeisesti Marjatta Rätyä miellyttänyt, tuumaa Uusivirta.”

 

Pieni orjatyö pitää mielen virkeänä, ja kansan poissa pahanteosta

Perussuomalaisethan kertoilevat kovasti aina olevansa kansan asialla. Pienen suomalaisen puolella ja silleen. Otetaanpa tarkastelun alle Nokian Uutisten haastattelussa ollut perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Mika Laakso. Laakso on kaupunginvaltuustossa myös perussuomalaisen ryhmän puheenjohtaja, vapaa-aikalautakunnan varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen varajäsen. Laitan tähän nyt myös niitä pätkiä haastattelusta, joihin en itse niin tässä kirjoituksessa keskity, että saatte vähän kattavamman kuvan ehdokkaasta.

Haastattelu alkaa sillä, että haastateltavasta annetaan hyvin sympaattinen mielikuva miehenä, joka kyyditsee Harrikallaan syöpäsairaita ja vammaisia lapsia osana Suomen Harley Davidson klubin hyväntekeväisyyttä. Kerrotaan autistisesta pojasta. Hän ei ollut kommunikoinut hoitajiensa kanssa päiviin, mutta huusi riemusta päästessään Harrikan tarakalle. Sotien veteraaneillekin on kerätty klubin taholta rahaa Kiitos Suomi-paidalla. Harvoinpa heistä kuulemma silti mitään positiivisia lööppejä revitään. No, eipä tässä mitään. Hyvältä kuulostavaa toimintaa. Kun päästään miehen mielipiteisiin tulee auttamatta sellainen olo, että alun söpöilyllä yritetään vähän kalastella niitä ääniä, ja saada hyväuskoiset hölmöt koukkuun.

Rehellistä maalaisjärkeä mies kuulemma kaipaa politiikkaan. Hyvin perusteemoilla edetään aluksi.

“-Tuntuu niin hullulta koko touhu, että sellaisilla lainasummilla tuetaan vieraita maita. En ymmärrä, miksi Suomen pitää olla EU:n mallioppilas. 

Laakso näkee, että suomalaisen poliitikon on tehtävä töitä tavallisen suomalaisen vuoksi. Esimerkiksi jatkuva lisävelkaantuminen on tuhon tiellä kulkemista.

-Se on huono asia poikani sukupolven kannalta.

Hän ei olisi itse irtautumassa EU:sta tai, mutta ei kannata liittovaltiota eikä Natoon liittymistä. 

-Kartta ei tule muuttumaan. Me olemme tulevaisuudessakin Venäjän naapureita. Naapuruussuhdetta pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän kaupankäynnissä. “

Siitä olen samaa mieltä, että esimerkiksi direktiivien kohdalla Suomi ei aina osaa käyttää sitä joustoa, joka olisi käytettävissä. Tuskin tulee yllätyksenä, että kallistumiseen Venäjään päin suhtaudun hyvin epäilevästi.

Seuraavaksi tulee jopa ihan suhteellisen ok asiaa ilmoille.

“Laakso haluaa rakentaa tulevaisuuden suomalaista yhteiskuntaa viiden vahvan pilarin päälle. Pilarit muodostuvat poliisista, pelastuslaitoksesta, puolustusvoimista, koululaitoksesta ja terveydenhuollosta. 

-Jos näitä pilareita aletaan ohentaa, yhteiskunta alkaa keikkua, vaikka se ei välttämättä näykään heti”. 

Sitten lähtikin jo sokka irti.

“-Näitä turhia menoja on. En hyväksy vastikkeetonta sosiaaliturvaa. Sitä kun terve ja työkykyinen ajattelee, ettei kannata lähteä töihin, kun voi pelata päivät ja yöt pleikkaria mustaksi pimennetyssä asunnossa.

Sen jälkeen kun liiton korvaukset loppuvat, Laakso lähettäisi terveet yleishyödyllisiin töihin: esimerkiksi risusavottaan tai ulkoiluttamaan vanhuksia.

Ihmisetkin voisivat paremmin, kun he olisivat 8 tuntia töissä eivätkä kotona makaamassa.”

Kaikki terveet ja työkykyiset työttömät tunnetusti vain hakkaavat pleikkaria pimennetyssä kämpässä toki vetäen samalla kaljaa, koska työttömällä on niin helvetisti rahaa. Kyllä se kansan vointi kummasti paranee, kun kansalaiset laitetaan orjatöihin. Mies kertoi olevansa yrittäjä, joten onkohan tässä kenties oma lehmä ojassa? Haluaako Laakso ehkä yritykselleen ilmaisia työntekijöitä? Olisi mielenkiintoista tietää, että mistä sillä työttömyyskorvauksella elävällä on rahaa ostella jatkuvasti pelikonsoleita, pelejä, kaljaa ja pikaruokaa? Aina kun minä olen elänyt työttömyyskorvauksella se on vaatinut hyvin tarkkaa suunnittelua, ja siltikään rahat eivät oli riittäneet kuukauden välttämättömiin kuluihin. Ylipäänsä jos ihminen haluaa istua 24/7 pimeässä kämpässä hakkaamassa pelejä, niin itse lähtisin jo kysymään mitä ongelmia kyseisellä ihmisellä on? Onko hän ylipäänsä työkykyinen tällä hetkellä?

Nyttemmin työtön saa sentään tienata menettämättä etuuksia, mutta joskus ihmiset joutuvat hyvinkin tarkkaan laskemaan esimerkiksi pienipalkka-aloilla kuinka paljon he uskaltavat tehdä töitä. Ihmisen kun on maksettava laskut, saatava pötyä pöytään ja mahdollisesti ostettava vaikka niitä lääkkeitä. Pelkkä ahkeruus ei välttämättä ruoki perhettä, niin surullista kuin se onkin. Itse ratkaisisin tämän ongelman perustulolla, koska kaiken työn tulisi olla kannattavaa. Nyt nämä työttömyyskorvausta nostavat, jotka tekevät myös palkkatyötä tulisi siis laittaa ilmaistöihin vai? Kyllä ihminen voi usein paremmin kun ihmisellä on tekemistä, mutta orjatyö ei ole nykypäivään sopiva ratkaisu ongelmiin. Vaikka tässä nyt puhuttiinkin terveistä, niin 8 tunnin päivävelvoitteesta puhuminen ei kuitenkaan kannusta esimerkiksi vajaakuntoisia töihin kovin tehokkaasti. On aloja, joilla kokoaikaisia työsuhteita ei juurikaan edes ole. Enkä välttämättä näe tätä huonona asiana, kunhan ihmisten pärjäämisestä pidetään huoli. Tämä on ehkä tapa jakaa työtä useammalle. Vähempikin tehty työ on arvokasta.

Mielikuva työttömistä luusereista on kyllä loistavasti uponnut tiettyihin ihmisiin. Ihmettelen myös mielikuvaa kotona vain makaavasta työttömästä. Itse olen työkyvytön, mutta kyllä minulla tekemistä kotona piisaisi paljon enemmän kuin pystyn tekemään. Voi olla, että Laakso ei ole vain ajatellut asiaa kovin pitkälle tai sitten on. Mikä tekee kuitenkaan Laakson omasta työstä muuta kuin yleishyödyllistä ilmaiseksi teetettävää työtä?

Seuraavaksi tylytetään vankeinhoitoa.

“Myös vankeinhoidossa olisi Laakson mielestä uudistamista. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että se, joka ei sopeudu yhteiskuntaan ja sen sääntöihin, saa rangaistuksen. 

-Ei voi olla niin, että vangeilla on parempi palkka kuin vartijoilla. Jos ei miellytä se, että tekee 8 tunnin työpäivää korvatakseen ylöspidon, voimme ulkoistaa vankeinhoidon ja ostaa palvelun Venäjältä. Rajalle vain ilmoitus, milloin vangin saa palauttaa.”

Vartijoilla pitäisi olla paremmat palkat. Tästä olen aivan samaa mieltä. On kuitenkin naurettavaa ratsastaa tällä lehtien revittelyllä siitä, miten vankien palkat ovat suurempia kuin vartijoiden. Tässä jutussa kun oli kyse muutamasta vangista, jotka olivat tehneet erittäin paljon ylitöitä.

Kuka ei ole ymmärtänyt sitä, että lain rikkomisesta tulee rangaistus? Työnteko ja siitä saatava palkka ovat myös osa kuntoutusta. Ehkä Laakso ei ole sitä ajatellut, mutta vangit on tarkoitus myös kuntouttaa yhteiskuntakelpoisiksi pelkän rankaisemisen sijaan. On tarkoitus ehkäistä rikosten uusimista. Vankilaoloissakin pyritään ehkäisemään laitostumista, joka torpedoi tehokkaasti kuntouttamisyritykset. Kannattaisi perehtyä edes kriminaalipolitiikan alkeisiin ennen kuin alkaa ladella mielipiteitään. Mitä jos Laakson oma poika tekisi rikoksen? Lähettäisikö herra oman poikansa Venäjälle?

Tasa-arvoista avioliittolakia, maahanmuuttajia, kehitysapua tai pakolaisten vastaanottamista Laakso ei ainakaan tässä vaiheessa ilmoita vastustavansa. Sen sijaan maahanmuuttajien kotoutumista koskien herralta tuli perussuomalaiseksi jopa yllättävänkin fiksu kommentti.

“Laakso toteaa, ettö suomalaisissa saattaa olla omaa saamattomuuttakin siitä, ettei kotoutuminen ole kaikilta maahanmuuttajilta onnistunut.

-Siihen pitäisi olla varaa kouluttaa. Ei pidä olettaa, että maan tavoille oppii noin vain.”  

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten lässyyn sävyyn haastattelu oli tehty. Ehdokkaan olisi voinut laittaa tiukille esimerkiksi tässä turhat kustannukset-asiassa. Näin itsekin ylipainoisena olisin luultavasti kysynyt runsaasti ylipainoiselta Laaksolta, että mitä mieltä Laakso on siitä pitäisikö meidän ylipainoisten maksaa itse kokonaan oma terveydenhuoltomme? Jos näet turhat kustannukset-linjalle lähdetään, niin eikö yhteiskunnan ole aika järjetöntä kustantaa itse hankittujen terveysongelmien hoitoa?

Jotenkin juttua lukiessani tuli mieleen tämä ainainen vinoilu siitä kuinka me vihreät kuulemma olemme kokoomuksen puisto-osasto… Aika kokoomuslaiselta tuo vastikkeellinen sosiaaliturva-ajattelu minun korvaani kuulosti. Onko kokoomuksella ja perussuomalaisilla sittenkin enemmän yhteistä kuin äkkiseltään näyttäisi?

Mitä teemme päättäjällä, joka ei uskalla päättää?

Perussuomalaisten Arja Juvonen jäi pois lakivaliokunnan tasa-arvoista avioliittolakia käsittelevästä äänestyksestä keskiviikkona. Juvosen poissaoloa ihmeteltiin, koska Juvonen on aikaisemmin profiloitunut lakialoitteen kannattajaksi. Nyt Juvosen korvaajana äänesti perussuomalaisten Mika Niikko, jonka kantaa ei varmasti edes enää tarvitse mainita. Media yritti tavoitella Juvosta kertomaan poissaolonsa syistä, ja Juvonen onkin käsitellyt asiaa blogissaan.

 “Omaa poissaoloani äänestyksestä on kyselty. Lakivaliokuntaan viedään puolueen linja ja kanta. Perussuomalaisen puolueen kanta tasaarvoiseen avioliittoon on kielteinen. Koska kanta on erilainen kuin omani, en kyennyt viemään sitä lakivaliokuntaan.

Juuri tämän vuoksi paikalla oli varamies, joka osallistui äänestykseen ja vei valiokuntaan puolueen kannan koska itse en tähän kyennyt.”

Ensimmäisenä mieleeni nousi kysymys, että missä on määrätty, että edustajan on vietävä lakivaliokuntaan puolueensa kanta? Kokoomuksen linja tasa-arvoiseen avioliittolakiin on ollut myönteinen, mutta lakivaliokunnassa suurin osa kokoomuslaisista äänesti aloitetta vastaan. Kokoomuksessa annettiin edustajille tilaa äänestää omantuntonsa mukaan. Perussuomalaisissa sen sijaan Soinin ukaasit näyttävät hallitsevan kaikkia.

Toinen kysymys on se, että mitä me teemme kansanedustajalla, joka ei uskalla äänestää oman mielipiteensä mukaisesti kun tosipaikka tulee? Moni äänestäjä katsoo tarkasti myös ehdokkaan kantoja, ja toivoisi varmasti ehdokkaan toimivan sen mukaan, mitä kantoja ehdokas on ilmoittanut edustavansa. Mielestäni on jokseenkin omituista vetäytyä siitä tilanteessa, kun sillä omalla kannalla olisi oikeasti merkitystä. Tällöin sitä voi käytännössä puhua täysin eri tavoin kuin miten toimii. Tällöin äänestäjä ei voi tietää kuinka vakaumuksella ehdokas oikeasti tulee asioita ajamaan. Onko tällainen kovin rehellistä äänestäjiä kohtaan? Minulle jäi avoimeksi, miten Juvonen sitten siellä suuressa salissa asiasta äänestää?

“Oma kantani tasaarvoiseen avioliittolakiin on selkeä ja toivon, että ihmiset voivat ymmärtää toistensa erilaiset mielipiteet asiaan. Toivon myös, että kun asiaa käsitellään suuressa salissa, niin jokainen kansanedustaja voi ja rohkenee äänestää omantuntonsa mukaisesti.”

Miten Juvonen tosiaan itse sitten toimii, jos perussuomalaisissa valitsee näin kova puoluekuri? Voiko hän äänestää puolueensa kantaa vastaan? Uskaltaako hän äänestää puolueensa kantaa vastaan? Toki aina äänestyksen voi jättää välistä, jolloin pääsee pälkähästä…

Melkeinpä sanoisin, että itseäni ärsyttää näitä konservatiiveja enemmän ihminen, joka ei tositilanteessa uskalla äänestää oman mielipiteensä mukaan. Mikä olisi ollut pahinta mitä olisi tapahtunut, jos Juvonen olisi äänestänyt oman kantansa mukaan? Soini olisi saanut itkupotkuraivarit? Eihän tässä voi siltäkään välttyä, että mieleen nousee kysymys siitä kannattaako Juvonen ihan tosissaan tätä lakialoitetta?

Koomista on, että Juvonen itse toi ilmi, miksi jäi äänestyksestä pois. Oras Tynkkynen sitten kehtasi ottaa asiaan kantaa, ja siitähän Juvonen ei tykännyt. Alkoi surkuttelu Facebookissa.

“Olen pitänyt Oras Tynkkystä fiksuna, mutta nyt kyllä pisteet laski ja pahasti. Tynkkysen lausunnot kolahtavat hänen omaan nilkkaansa. Kannataisi olla hiljaa, eikä jatkaa tuota jossittelua ja veikkailua. Huh, huh.”

Jossittelua ja veikkailua? Ei kai siinä veikkailla tai jossitella tarvitse, kun Juvonen itse kertoi, miten asia on? Tynkkynen perusti näkemyksensä Juvosen itse kertomiin asiohin. Omasta mielestäni Juvosen toimintamalli on ollut hyvin merkillinen, joten mielestäni ihan syystä Tynkkynen asiaa kummasteli. Kukakohan se tässä on jossittelija, jos ei uskalla edes äänestyksessä ääntään antaa?

“Tynkkynen muistuttaa, että Juvonen kertoi ennen eduskuntavaaleja kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia.

- Tämä on demokratian kannalta surullinen tilanne. Surullista erityisesti kaikkien niiden äänestäjien kannalta, jotka ovat Arja Juvosta äänestäessään luulleet saaneensa eduskuntaan tasa-arvojen kannattajan.”

On jokseenkin erikoista, että Soini puhuu kansasta totuuden äänitorvena, mutta mitäpä jos edustajan äänestäjät kannattavat lakialoitetta? Voiko näiden kansalaisten tahdon yli kävellä? Eikö edustaja edes teoriassa saa kuunnella omia äänestäjiään? Kyllä kansa tietää, paitsi silloin kun se on väärässä. Soinin logiikan mukaan ilmeisesti perussuomalaisen äänestäjä ei voi kannattaa tasa-arvoa. Itse ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat äänestäneet perussuomalaisia, mutta kannattavat myös tasa-arvoista avioliittolakia. Soini nyt tosin ei ole koskaan ollut mielipiteissään kovin johdonmukainen.

“Tynkkynen pitää koko episodia outona.

- Tämä on tosi erikoinen näytelmä.”

Amen! Omituista ja halpamaista pelleilyä äänestäjien kustannuksella. Kun yrittää tällä tavoin julkisesti miellyttää kaikkia, pyllistää lopulta kaikille mukaan lukien omalle uskottavuudelleen.

Poliittinen kannanotto vai henkilökohtainen kannanotto?

Niin kutsutuissa “homokeskusteluissa” vilahtaa usein sellaisia sanoja kuten arvot ja perhearvot. Omasta mielestään kovasti perhearvoja puolustavat kannattavat avoimesti syrjintää ja vihaa, siksi koska he eivät yksinkertaisesti pidä homoista, eivätkä hyväksy heitä. “Kun se tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa heteroita” “Kun se tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa kristittyjä”. Ensinnäkin ajatus tasa-arvoisesta avioliittolaista ei todellakaan loukkaa kaikki heteroita tai kristittyjä. Itselleni on ylipäänsä täysin käsittämätöntä, että miten ajatus tasa-arvosta voi loukata jotakuta? Epätasa-arvo ei siis ilmeisesti heidän mielestään ole loukkaavaa, mutta tasa-arvo on?

Ai niin, mutta eihän nykyisessä tilanteessa ole mitään epätasa-arvoa, koska Timo Soini The Plokissaan kertoilee seuraavaa Avioliittolaki on tasa-arvoinen niiden kesken, jotka sen voivat solmia. Nykyistä avioliittoa ei ole mitään syytä muuttaa.”. Muka vitsikkäästi kansankielelle väännetty The Plokihan on se juurikin se taivaallinen totuus! Sujuvasti Plokia siteeraavat unohtavat, että Soinin toteamushan on kerrassaan järjetön. Olen aikaisemminkin esittänyt vastaavia vertauksia, mutta ehkä asiasta on syytä jälleen muistuttaa. Yhtä loogista olisi todeta, että kuuroja syrjivä avioliittolaki on tasa-arvoinen kuulevien ihmisten kesken eli niiden kesken, jotka voivat sen avioliiton solmia. Soinin logiikalla mitään epätasa-arvoa ei ikinä ole olemassa. Tasa-arvohan näet on olemassa niiden kesken, joiden kesken se nyt on, ja muut eivät sitä tarvitsekaan! Tämähän on kerrassaan yksinkertaista. Ala-arvoista älyllistä epärehellisyyttä sanoisin minä, mutta näkemyksensä kullakin. 

Itse olen usein miettinyt, että eikö homofoobikkojen pää jo tilttaa tuosta kaikesta epäloogisuuden määrästä? Kovasti murehditaan sitä, millaista se homojen perhe- ja seksielämä on, vaikka asia muka onkin niin vastenmielinen…

Eräs nimeltä mainitsematon sankari on tehnyt johtopäätöksiä siitä, että jos tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi, niin peräsuolisairaudet tulevat lisääntymään, koska tunnetustihan kaikki homot harrastavat joka päivästä bilettämistä ja loputtomia orgioita! Itseltäni meni ohi se, että kieltääkö nykyinen avioliittolaki anaaliseksin vai miten se avioliittolain muutos korreloisi anaaliseksin määrän kanssa? Eipähän näiden höpinöistä sitä logiikkaa ole ennenkään löytynyt.

“Ei ne homppelit tartte multa mitään hyväksyntää. Eläkööt miten elävät. Ei kiinnosta!” Silti näet oikeudeksesi kieltää heiltä samat oikeudet kuin itseltäsi, vaikka asia ei kiinnosta…

Pentti Oinonen on tunnettu homovastaisuudestaan, ja Oinonenhan ei arastele tuutata typeriäkään mielipiteitään ilmoille.

“Pelottavatko vai inhottavatko homot teitä?

- Ei kumpikaan, mutta en hyväksy heidän tapojaan. Minuakaan kaikki eivät hyväksy, jos sanon negatiivisesti homoista. Minunkin mielipiteitäni pitäisi suvaita. Siksi olen vihainen, kun he eivät hyväksy minun mielipiteitäni. Koen, että minua syrjitään.”

En minäkään hyväksy esimerkiksi sitä, että Pentti Oinonen on mahdollisesti opettanut lapsilleen näitä syrjiviä näkemyksiä. En silti voi vaatia lailla tällaista kiellettäväksi. Minä siis suvaitsen sen miten Pentti Oinonen elää, vaikka en sitä henkilökohtaisesti hyväksykään. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin Pentti Oinosen tapoja sivistymättöminä. En kuitenkaan ymmärrä, miten toisille voi olla niin vaikeaa erottaa henkilökohtaiset tunteensa lainsäädännöstä. Minäkin voin olla henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jotkut ihmiset eivät saisi lisääntyä, mutta en voi tosissani ehdottaa tällaista lakimuutosta. 

Vaikka tunteeni yksilön elämäntapaa kohtaan olisivat millaisia tahansa, niin olen kuitenkin tasa-arvoisten oikeuksien kannattaja. Koen, että minun on oltava tässä johdonmukainen. Henkilökohtaiset tunteeni yksilön valintoja kohtaan eivät voi säädellä poliittisia kannanottojani, eivätkä sitä millaisia lakimuutoksia kannatan. Se, että en näe perusteita lainsäädännöllisesti kieltää Oinosen valitsemia tapoja ei tarkoita, että minun olisi huomenna elettävä itse niin. Surkeaahan tässä on se, että nämä ihmiset eivät edes osaa ajatella, että joku voisi haluta äänestää heidänkin oikeuksistaan ihan tosissaan. Sehän olisi väärin ja syrjivää vai mitä… Eikä sitä nyt “normaaleja” ihmisiä saa syrjiä! Homoja saa syrjiä, valkoinenkristittyheteromieslihansyöjä Oinosta sen sijaan ei, koska syrjintä on väärin vai miten se nyt menikään? Minulle viha ja syrjintä eivät ole perhearvoja, mutta jollekulle ne voivat olla. Syrjintä, viha, henkilökohtainen inho tai uskonto eivät kuitenkaan voi olla lainsäätämisen perusteita.

Kohublondin stalkkerit ja mamukriitikot

Mitä pitäisi sanoa, kun näkee Johanna Tukiaista tosissaan verrattavan Jammu Siltavuoreen? Joskus Facebookissa kummastelin sitä, että miten Johanna Tukiaisen terveystiedot päätyvät melkeinpä reaaliaikaisesti nettiin. Nytkin lokapalsta Suomi24:lla pohditaan Tukiaisen verikokeiden tuloksia. Kyseiseltä palstalta voi myös bongata ihmisten suunnitelmia kytätä Tukiaisen asunnon ulkopuolella, ja seurata Tukiasta. Tavoitteena on ollut selvittää, missä nainen suorittaa yhdyskuntapalveluaan. Suunnitelmissa on myös soluttaa ihmisiä Tukiaisen kavereihin mahdollisimman mehevien juorujen nappaamiseksi. Stalkkaajat suunnittelevat maksavansa Tukiaisen ruoat ja juomat, jotta saataisiin stooria kehiin. Palstan juoruilijat raivostuvat saman tien, jos joku tulee paikalle ihmettelemään heidän touhujaan. Jeesustelijoita ei kuulemma kaivata. Jos joku yrittää rakentavasti pohtia, mitä Tukiaiselle on tapahtunut elämässä niin saa välittömästi paskan viskonta-kerhon kimppuunsa.

“En tiedä millä optikolla käyt, mutta ipä todellakaan ole koskaan ollut erittäinen hyvän näköinen.

Ei tuota sun surkeaa vuodatusta jaksa lukea kukaan. Mene lässyttämään vaikka psykiatrille, sillä olet sen tarpeessa.Tunkii haluaa olla kännissä ja pilleripäissään, siitä kaikki johtuu, ei muusta.”

“Nimimerkki “Helena Rapakontaka” kertoi hymy-näätien palstalla seuraavaa (23.6.):

“Kakkosesta poimittua: Bnäätylit, sen siitä saa kun juo viinaa. 
Tuksulla maksa-arvot 544, rasvamaksa diagnosoitu. 
Tutkimukset jatkuvat huomenna. Luottonäätäpikkulintu lauleli.””

Pohdin aikanani tuossa Facebook-statuksessani, että vuodetaanko esimerkiksi Tukiaisen terveystietoja, koska luotetaan siihen, että Tukiainen ei jaksa viedä asiaa eteenpäin? En ole varma siitä miten asian laita on, mutta ainakin tiedot päätyvät todella nopeasti nettiin. Tämä on herättänyt ainakin minussa epäilyksiä. Aina voidaan myös vedota siihen, että Tukiainen itse niitä kertoilee eikä vain muista. Ylipäänsä tähän vetoaminen tuntuu olevan melko yleistä alkoholistin/mielenterveysongelmaisen kohdalla. Puhumattakaan sitten kun kyse on vielä “julkisuushakuisesta” ihmisestä. On selvää, että moraali ja etiikka tässä juoruilussa on unohdettu jo ajat sitten. On unohdettu se, että kritiikki on eri asia kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa, että tietyissä tapauksissa Tukiaisen asioiden juoruaminen eteenpäin voi olla rikos, vaikka se saattaa “harmittomalta” tuntuakin. Se, että Tukiainen on julkisuuteen hakeutunut ei oikeuta puolta Suomea toimimaan ihan miten vain. Tämäkin on taas mamukriittisiltä tuttu ajatusketju. Itse saadaan tehdä mitä vain samalla kauhistellen toisten käytöstä.

Mediatutkija Veijo Hietala ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri ottivat taannoin kantaa Tukiaista koskeviin verkkokeskusteluihin. Heidän mielestään kyse on naisvihasta ja nettikiusaamisesta. Netissä länkyttäjät tietenkin puolustautuivat, että nämä henkilöt eivät tiedä mitä kaikkea Tukiainen “on tehnyt”. No, esimerkiksi minä tiedän. Minä olen mielenkiinnosta tähän sosiaaliseen ilmiöön seurannut Tukiais-keskusteluja vuosia. Tiedossani on suurin piirtein jokainen pahin mahdollinen juoru ja huhu. Vaikka pahimmatkin juorut ja huhut olisivat totta, niin siitä huolimatta allekirjoitan Hietalan ja Pöyhtärin näkemyksen täysin. Olen aina sanonut, että ammatikseen Tukiaista vihaavien ja mamukriitikoiden välillä on paljonkin yhteistä. Jos tutkijan näkemys ei ole heille mieluinen, niin tutkijaa on taatusti manipuloitu. Itseäni ihmetyttää se, että nämä samat kirjoittajat pitävät Tukiaista kovin tyhmänä, mutta silti heidän mielestään hän on mestari manipuloimaan. Stalkkaajilla on myös jos jonkinnäköistä salaliittoteoriaa siitä, miten juuri Tukiainen saa tehdä mitä vain joutumatta linnaan. Viranomaisiakin perkele manipuloidaan!

Omasta mielestään nämä asunnon ulkopuolella kyykkivät, ja Tukiasta varjostavat ovat aivan normaaleja ja terveitä ihmisiä. Heidän mielestään Tukiainen on täysin luulotautinen pelätessään näitä “näädiksi” kutsumiaan ihmisiä. Lukiessani noita keskusteluja en voi olla miettimättä, että ei ole kyllä ihme jos ihminen tuossa tilanteessa muuttuisikin vähän “luulotautiseksi”. Miten sitä itse reagoisi tuollaisiin kirjoituksiin? Mitä sitä itse reagoisi suunnitelmiin soluttaa ihmisiä kaveripiiriin? Käsistähän tämä homma on lähtenyt jo ajat sitten, vaikka nämä stalkkaajat eivät itse näekään sitä. Hehän suuttuvat, jos heidän kanssaan yrittää asiallisesti asiasta keskustella. Sitten sitä ollaan niin sananvapausritaria, ihan kuten mamukriittisetkin. “Mulla on oikeus!”

Nettipalstailijoiden mukaan Suomen ylivoimaisesti kamalin rikollinen on Johanna Tukiainen, ja on kuulemma järkyttävää miten oikeuslaitos ja poliisi eivät puutu tämän suur-rikollisen tekemisiin. Saattaa ehkä olla mennyt toisilta ohi, mutta poliisilla on melkoinen resurssipula, ja tuskin oikeuslaitoksellakaan noita ylimääräisiä resursseja löytyy. Ongelmista kärsivä kohublondi tuskin on siellä asialistan kärkipäässä. Taannoin Suomessakin kriminalisoitiin vainoaminen. Kysymys kuuluukin, miten puuttua vainoamiseen, jossa vainoajia on tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia? Vastaus on valitettavasti, että ei mitenkään. Kenelläkään ei ole koskaan resursseja jäljittää näitä vainoajia. Jos joku vainoaja syyllistyy rikokseen stalkkaamisensa lomassa, niin se hautautuu kaiken tämän massan alle. Edes “normaalilla” jaksamisella varustettu ihminen ei jaksaisi perata tuota kaikkea läpi millään. Puhumattakaan sitten ihmisestä, joka kärsii masennuksesta. Ehkä tähän tosiaan luotetaankin.

Johanna Tukiainen ilmiönä kertoo minusta enemmän yhteiskunnastamme kuin Johanna Tukiaisesta itsestään. Saman viestin sisällä saatetaan kertoa vaatimuksia siitä, minkä näköinen naisen tulisi olla ja kohta kauhistellaan Tukiaisen pinnallisuutta. Naisen tulisi olla sekä pullantuoksuinen kotiäiti, että seksisymboli. Mallin mittoihin sopimattomalla naisella ei ole oikeutta esiintyä paljastavasti tai ilmaista seksuaalisuuttaan. Mallin mittoihin sopimattoman naisen tulisi verhota ja peittää itsensä. Mainosmaailma taitaa sittenkin hallita aika paljon suomalaisten mielestään luonnollista tyyliä suosivien ihmisten ajatuksia ja mielikuvia. Nainen ei saa juoda alkoholia, eikä bilettää. Äitimyytti hallitsee, mutta toisaalta pitäisi olla myös seksiobjekti. Eron huomaa helposti katsomalla keskusteluja vaikkapa Tauskista tai Matti Nykäsestä. Tauskin tai Nykäsen harjoittamaan väkivaltaan ja alkoholin juomiseen suhtaudutaan lähinnä “No tuleepahan naisille ilmainen silmämeikki”-asenteella. Palstoilla jopa naureskellaan naisille, jotka ovat näiden miesten taholta väkivaltaa kohdanneet. Sen sijaan Tukiaisen harjoittamaan väkivaltaan suhtaudutaan hyvin tuomitsevasti. Sen kohdalla ei naureskella, eikä hoeta perinteistä “Sitä saa, mitä tilaa”-slogania.

Ketäänhän toki Tukiainen ei kiinnosta, eikä nettikeskustelujen mukaan kukaan kohublondia tunnista kadulla. Siitä huolimatta käsitellyin aihe juorupalstoilla on Johanna Tukiainen, ja harva se päivä Tukiaista on salakuvattu kadulla.

Kohublondin stalkkaaminen on hyvinkin yhteisöllistä toimintaa. Viha kohublondia kohtaan yhdistää, ja toisaalta myös erottaa. Välillä myös yhteisöjen edustajat nujakoivat siitä kenellä on yksinoikeus mihinkin juoruun, ja kuka on bongannut mitäkin Tukiaisen tekemisiä. Stalkkaajien kesken on syntynyt jos jokinlaista hierarkiaa. Oikeastaan tässäkin Tukiaisen stalkkaajat ovat kuin mamukriitikot. Ainakin he osaavat lahjakkaasti tapella keskenään, ja riita saadaan aikaiseksi oikeastaan ihan mistä vain.

Tukiais-keskusteluista mieleeni tulee aina tämä pätkä. 

 

Kestävän värin hinta

Menneellä viikolla aloin tutkia erilaisia vaihtoehtoja näille “markettihiusväreille”, joita on tullut vuosien varrella paljon käytettyä. Mustat värit ovat näet nyt muutaman vuoden aiheuttaneet itselleni oireita. Päänahka kutiaa vielä useiden pesujen jälkeenkin. Niska, johon värjätty hius koskee turpoaa ja muuttuu kosketusaraksi useaksi päiväksi. Luin monia hyviä kirjoituksia aiheesta, ja todennäköisesti minäkin olen herkistynyt juuri tällä kuuluisalle PPD:lle eli p-Fenyleenidiamiinille. Kuuluisin pitkäaikainen ja voimakas PPD-altistus syntyy mustasta hennatatuoinnista. Hiuksia värjätessä altistuminen on yleensä lyhytaikaista, mutta poikkeuksiakin löytyy kuten on nyt itse tullut todettua.

Taannoin hiuksia pestessäni ja samalla hiusasioita miettiessäni hoksasin yllättäen, että missä olen itse joutunut pitkäaikaisen PPD-altistuksen kohteeksi. Tajusin, että oireet mustasta väristä alkoivat sen jälkeen kun olin ensimmäisen kerran värjännyt pitkät hyvin tiiviit rastani mustalla värillä. Siitä huolimatta, että värjätessäni pesin rastat kaksi kertaa shamppoolla värin poishuuhtomisen yhteydessä, rastojen sisään jäi kuitenkin valtavat määrät hiusväriä. Sitä ei vain saa pois rastojen sisältä kuin kymmenien pesujen seurauksena. Pesin rastani värjäyksen jälkeen kerran viikossa, joten voitte kuvitella miten pitkäaikainen altistus tästä rastojen sisään jääneestä hiusväristä syntyi.

Hiusvärit eivät olleet itselleni aiheuttaneet oireita, joten en osannut edes ajatella, että takkujen värjääminen voisi olla sen kummallisempi riski kuin suorien hiusten värjäyskään. Nyt kun asiaa ajattelee järjellä niin huomaa kyllä heti, että altistuksesta tulee väistämättä todella pitkäaikainen. Paljon pitkäaikaisempi kuin suoraa hiusta värjätessä. Aloitin rastojen värjäämisen suoraväreillä, ja niissä olisi pitänyt pysytelläkin. Mietin kyllä, että rastojen sisään jää jonkin verran väriä, mutta ajattelin, että kun päänahan ja rastat pyykkää huolellisesti shamppoolla niin värjääminen on suhteellisen turvallista.

Asiaa ei voi enää muuttaa. Olen altistunut PPD:lle ja altistus on loppuelämän kestävä tila. Netissä on paljon kirjoituksia hiusväreille herkistymisestä, mutta rastojen värjäämistä en vielä ole nähnyt käsiteltävän missään kirjoituksessa. Moni rastapääkin värjää säännöllisesti takkujaan kestoväreillä ja sävytteillä. Haluan tuoda esille sen, että se ei ehkä olekaan ihan sama asia kuin suoran tukan värjääminen. Toki suoran tukan värjääminenkin on aina riski. Herkistyminen voi kehittyä pikkuhiljaa tai sitten se voi iskeä täysin puun takaa. Herkistymisen etenemistä ei myöskään voi ennustaa millään tavalla. Se on aina yksilöllistä. Jos oireita tulee, altistaminen kannattaisi lopettaa saman tien. Itse olen riskillä värjännyt kohta kolmisen vuotta, ja toistaiseksi vain musta tekee oireita. Oireet ovat pysyneet samanlaisia alkamisestaan lähtien. En voi kuitenkaan suositella ketään muuta ottamaan samanlaista riskiä kuin olen itse ottanut.

Jos värit eivät ole aiheuttaneet mitään reaktioita, niin en kehota lopettamaan värjäämistä “markettiväreillä”, mutta tilannetta kannattaa tarkkailla ja jos väri aiheuttaa kummallisia tuntemuksia värjäyksen aikana se kannattaisi heti pestä pois. Tunnustan olevani turhamainen ihminen, ja aion jatkossakin värjätä hiuksiani. Jatkossa ajattelin kuitenkin käyttää vain PPD-vapaita värjäyskeinoja, koska en halua, että päänahkani alkaa vuotaa visvaa tai naamani turpoaa. Suoravärit ovat hyvä vaihtoehto, ja jos kampaajalla on varaa käydä niin Elumeneilla moni on saanut kauniin hiusvärin. Itse hennoja ei kannata parjata. Sillä kannattaa ottaa huomioon, että musta henna, jolla tehdään hennatatuointeja sisältää sitä PPD:tä, mitä hiusten hennaamiseen tarjoitetut tuotteet tai punertava luonnonhenna eivät sisällä. Mustaa hennaa ei ole luonnossa, joten musta väri hiukseen saadaan aikaan hennalla ja indigolla. Itselleni henna ei ole kuitenkaan mikään ykkösvaihtoehto, koska haluan vaihdella väriäni silloin tällöin. Esimerkiksi tummasta hennasta vaalentaminen on suhteellisen arvaamatonta, ja usein tumma henna on vain kasvatettava pois hiuksista, jos hiukset haluaa vaaleammiksi.

Vaalentaminen on yleensä riskittömämpää kuin värjääminen esimerkiksi tummaksi tai punaiseksi, koska vaalennusaineet eivät yleensä sisällä PPD:tä. Kannattaa kuitenkin aina katsastaa, mitä tuote sisältää ennen sen päähän laittamista. Joissakin tummemmissa vaalean sävyissä kun saattaa jo sitten olla sitä PPD:tä. Joitakin värejä saatetaan jopa markkinoida PPD-vapaina, mutta ne sisältävätkin PPD:n johdannaisia, jotka ovat PPD:lle herkistyneelle yhtä paha asia. Ylipäänsä hiusvärien markkinointia seuratessa kannattaa olla tarkkana. Ekokaupasta saatava väri saattaakin olla aivan normaali kestoväri.  Ammoniakittomuus ei tarkoita samaa kuin allergikolle turvallinen hiusväri, vaikka markkinoinnissa tätä ammoniakittomuutta tehokkaasti hyödynnetääkin. Vaalennusaineet, jotka eivät sisällä PPD:tä saattavat toki ärsyyttää, mutta ne eivät herkistä.

“Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 80 % väreistä sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia.
Erittäin usein kaikki sävyt sisältävät jotain johdannaista, aina hunajanvaaleasta lähtien. Eri värisävyissä on erilainen koostumus. Jos haluaa varmuuden tietyn sävyn koostumuksesta, on pyydettävä joko maahantuojalta tai kampaamosta kyseisen värisävyn INCI-luettelo.”

Myös hiusvärien kotiallergiatestistä on monenlaista mielipidettä. 48 tuntia on pitkä altistuminen verrattuna siihen puoleen tuntiin.

“Hiusvärien käyttäjille suositellaan herkkyystestiä, jossa pieni määrä väriseosta levitetään iholle, esimerkiksi korvan taakse, ja annetaan seoksen vaikuttaa vähintään yön yli. Jos iho reagoi, värjäys kannattaa jättää väliin. Ennen värjäystä tehtävä testi on kiistanalainen asia. Testit itsessään saattavat altistaa allergioille, sillä ainetta pidetään iholla kauan – toisin kuin hiuksia värjättäessä. Lisäksi ohjeet testattavan aineen määrästä ovat epämääräisiä. Mikä esimerkiksi on suositeltava pieni määrä? Testi ei myöskään aina kerro totuutta. Negatiivinen testitulos ei takaa, ettei värjäyksestä saisi reaktiota.”

En suosittele ketään panikoimaan asiassa. Koska hiusten värjääminen on arkipäivää olisi kuitenkin hyvä, että tietoisuutta hiusvärien sisältämistä aineista lisättäisiin, jotta ihmiset todella tiedostaisivat, mitä he ovat päähänsä laittamassa. Esimerkiksi tuo rastojen värjääminen ja siitä seuraava suurempi altistus on asia, jota ei todellakaan äkkiseltään tule ajatelleeksi, jos ei edes tiedä mikä hiusväreissä herkistää ja miten altituminen käytännössä tapahtuu. Rastapäille en suosittele lainkaan värjäämistä PPD:tä sisältävillä väreillä rastojen aikana. Väriä ei yksinkertaisesti saa huuhdeltua pois niin hyvin kuin se pitäisi pystyä värjäyksen jälkeen huuhtelemaan. PPD-altistus jää väistämättä valtavan pitkäaikaiseksi, ja tämä lisää riskiä herkistyä PPD:lle.

“Allergiaa aiheuttavat eniten tummat, hapettavat kestovärit ja niissä esiintyvät fenyleenidiamiinit, joita EU ei ole saanut vielä kiellettyä hiusväreissä. Käyttöluvan piti päättyä jo vuonna 2004. Susitaipaleen mukaan määräaikaa on jatkettu todennnäköisesti lobbauksen takia, sillä korvaavia tuotteita ei ole saatu kehitettyä.”

Tässä loppuun vielä muutama hyvä blogikirjoitus hiusväreistä ja niille altistumisesta. Suosittelen jokaista lukemaan oli oireita ollut tai. Lainaukset ovat Kemikaalikimara-blogista.

http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2011/12/kemikaalikimaran-hiusvariopas.html

http://pupuleipomo.blogspot.fi/2014/04/hidasta-myrkkya.html

 

Kun byrokratia pistää pään sekaisin

Kuulinpa tässä sellaisen väittämän, että Kela voi hylätä sairauspäivärahan, jos Kelan lääkäri on sitä mieltä, että potilas on työkykyinen tai osittain työkykyinen vaikka lääkäri olisi hänet työkyvyttömäksi todennutkin. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaiseen tilanteeseen, joten suoritin klassisen KVG-toiminnon. KVG-toiminnolla selvisi, että Kela voi todellakin evätä sairauspäivärahan ja tällaisiakin tapauksia löytyy.

Millainen sen kirjoitetun lääkärinlausunnon sitten pitää olla, että sairauspäiväraha evätään? Paskoja lausuntoja olen minäkin saanut, mutta luojan kiitos sentään sairauspäivärahaa ei ole koskaan evätty. Sairausloman saamisessa työkyvyttömänä ja sairauspäivärahaan oikeutettuna sen sijaan on ollut ongelmia. Jos sairauspäivärahakin voidaan kuitenkin työkyvyttömältä evätä niin millaisessa yhteiskunnassa me elämme? Voidaanko tällaisia asioita tulkita täysin mielivaltaisesti? Onko sellainen yhteiskunta hyvinvointiyhteiskunta, missä sairastuneelta viedään viimeisetkin toimeentulon rippeet alta? Haluaisin kuulla kyllä perustelut miten tällainen toiminta auttaa sairasta ihmistä, ja miten tällaisella esimerkiksi ehkäistään masennukseen sairastumista, masennuksen pahemista tai syrjäytymistä? Miten esimerkiksi sen vakavasti masentuneen tulisi kyetä hoitamaan tällainen paperisota?

Itse sain kuulla, että jos lausunnossa lukee fibromyalgia (joka on ihan todellinen fyysinen sairaus) niin sairauspäiväraha voidaan evätä. Siis sairauspäiväraha voidaan evätä, koska ihmisellä on sairaus? Koen itse, että kyseinen sairaus on invalidisoiva, vaikka osa tahoista mieltää, että sairaus on “vain päässä”. Jokseenkin koomista on myös se, että aikanaan kun hain kuntoutusrahaa niin kuntoutusrahahakemuksesta tuli hylky. Toimitettuani lausunnon fibromyalgiasta Kelalle ja korostettuani sen aiheuttamia oireita niin päätös oikaistiinkin myönteiseksi. Myös TE-toimistossa fibromyalgia on otettu aina suhteellisen vakavasti. Terveydenhuollossa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että parempi on olla edes mainitsematta sitä, koska se aiheuttaa hylkypäätöksiä.

On suunnattoman turhauttavaa saada jatkuvasti terveydenhuollon taholta viestiä, että fyysinen sairaus onkin “vain päässä”. Sen jälkeen kun minua eräässä lausunnossa tituleerattiin luulotautiseksi niin en ole ymmärrettävästikään oikein pystynyt luottamaan hoitotiimiini.

Kun jokainen taho sanoo eri asiaa niin miten tässä pitäisi oikeasti tietää, mikä on järkevää tai etuni mukaista? Jokaisen tahon edustaja puhuu toki omista lähtökohdistaan ja yrittää esimerkiksi silotella niitä asioita, joissa on mahdollisesti toimittu väärin. Potilaan kannalta tällainen tilanne on aivan järkyttävä. Ei ole ihme jos pää menee tässä lopullisesti sekaisin, kun ei enää tiedä ketä uskoa. Onko ihme jos potilas alkaa suhtautua epäluuloisesti yhteiskuntaan, viranomaistahoihin ja toisiin ihmisiin? Olen tottunut lukemaan lakipykäliä ja tarkistamaan asioita itse. Joskus sitä on vain niin kovin väsynyt, eikä jaksaisi jatkuvasti käydä taistelua perusoikeuksistaan. Loppua tälle taistolle ei ole näkyvissä. Väliaikaisen tilanteen kestäisi vaikka aidan seipäänä, mutta kun muutosta parempaan ei ole näköpiirissä. Se on hyvin kuluttavaa, syrjäyttävää ja masentavaa.

Olen suunnitellut kirjoittavani taas eduskuntaan, että nyt pitäisi kiiruusti puuttua siihen, jotta kaikki sairastuneet saavat ihmisarvoisen elämän oli sairaus sitten yleinen, harvinainen, lyhytkestoinen tai pitkäkestoinen. Pitäisi myös puuttua siihen, että olemassaolevia sairauksia ei täysin laillisesti ja hyväksytysti voisi aliarvioida, kun ne kerran ihmisen kuntoon vaikuttavat. Olen myös suunnitellut joskus leiriytyväni eduskuntatalon portaille ja sanon, että en lähde tästä ennen kuin ongelmat sairaiden kohtelussa tiedostetaan ja otetaan todellakin työn alle. Mystisintä tässä hommassa on oikeasti se, että hyvinkin selkeisiin kysymyksiin saa kymmenen eri vastausta. Miten tässä todella enää tietää miten toimia? Kenen etua tällaisella ajetaan?

Saako antipsykoottien haitoista puhua?

Ensimmäiseksi huomautan, että en suosittele ketään esimerkiksi lopettamaan lääkityksiään ilman lääkärin suostumusta. He ovat asiantuntijoita, minä en. Omat kokemukseni ovat omia kokemuksiani. Voisin nyt lainata Jussi Halla-ahoa ja sanoa, että tämä ei ole mikään taivaallinen totuus. Voin puhua vain omien ja ystäviltäni kuulemieni kokemusten pohjalta. Jokainen tapaus on uniikki. Jos sinulla antipsykootit toimivat, älä palauta purkkia apteekkiin minun kokemusteni takia. Jos ne sinulla toimivat niin loistava juttu. Käytä järkeä.

Sitten itse Lokakuun liikkeen sivuilla julkaistuun artikkeliin ja niihin omiin kokemuksiin: Olen samaa mieltä siitä, että antipsykootteja tungetaan jokaiseen psyyken vaivaan aina unettomuudesta ahdistuneisuuteen. Muiden ryhmien lääkkeitä saattaa olla jopa vaikea saada, vaikka ne osalla potilaista saattavat toimia paremmin ja vähemmillä sivuvaikutuksilla (esimerkiksi minulla).

Nämä ovat aina yksilöllisiä asioita, mutta liian moni tarina omani mukaan lukien tukee sitä, että en henkilökohtaisesti lähtisi innolla ensimmäisenä antipsykootteja ”pelkkään” unettomuuteen tai ahdistuneisuuteen tunkemaan. Itse olen jo monia kertoja kieltäytynyt antipsykooteista. Olen sanonut, että en halua niitä nykyisiin oireisiini enää koskaan ottaa, koska haittavaikutukset ovat liian kovia. Näen myös, että oireeni eivät vaadi antipsykootteja. Minulla ei ole psykoottisuutta, eikä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Silti taannoisella lääkärireissulla tungettiin taas uusi antipsykoottiresepti kouraan. Koin, että minua jopa painostettiin asiassa. Itselläni ne parjatut bentsodiatsepiinit toimivat pitkäaikaiskäytössäkin hyvin ilman korotustarpeita, ja pian pääsen toivottavasti tuosta viimeisestä Ketipinor-ripusta kokonaan eroon.

Antipsykooteilla on paikkansa, ja osalle niistä on paljonkin apua, mutta toivon, että potilaille ei kaunisteltaisi esimerkiksi sitä asiaa, että valtaosa käyttäjistä lihoo paljon jo pienelläkin annoksella. Toivon, että tätä lääkeryhmää ei nähtäisi pelkkänä “taivaanlahjana”, vaan tunnustettaisiin rehellisesti näiden haittavaikutukset. Kaikissa lääkkeissä on mahdollisia haittavaikutuksia, mutta jos ne ovat näinkin yleisiä niistä olisi suotavaa puhua jo vastaanotolla. Ymmärrän, että mahdollisten haittavaikutusten listat ovat pitkiä, eikä niitä kaikkia voi käydä läpi. Näistä yleisiksi todetuista olisi kuitenkin syytä keskustella potilaan kanssa. Nämä vaikuttavat kuitenkin olennaisesti siihen, miten lääke mahdollisesti sopii kyseiselle potilaalle.

Niinhän sitä minulle tällä edellisellä lääkärireissulla Risperdalistakin sanottiin, että “Eihän se nyt pienellä annoksella mitään lihota.” Tivattuani lukeeko painonnousu yleisissä haittavaikutuksissa vastaus oli kyllä. Sanoin, että lääke ei tule kysymykseenkään. “Mutku ei se näin pienillä annoksilla…” Olin jo tuonut esille, että halua antipsykootteja enää käyttää, ja eikös seuraava lääke-ehdotus ollut antipsykootti… Korostan vielä: Minulla ei ole lääketieteen koulutusta. Jos lääkityksesi askarruttaa, niin käänny oman lääkärisi puoleen. Yksin tehdyt lääkemuutokset voivat olla pahimmillaan todella vaarallisia. Jos et siis oikeasti tiedä mitä teet, älä tee sitä neuvottelematta lääkärin kanssa.

 ”Ketiapiini-lääkkeiden eduiksi on mainittu, ettei se aiheuta riippuvuutta. Lievien oireiden hoitoa ketiapiinilääkkeillä perustellaan myös sillä, että lääkettä voidaan määrätä myös pieninä päiväannoksina. ” 

Omalta kohdaltani voi todeta, että bullshit! Vuosia sitten minulle tungettiin tuo Ketipinor unettomuuteen, vaikka se 10 milligrammainen Tenox oli toiminut vuosia hyvin ilman korotustarpeita. Itsehän en siis fibromyalgian takia saavuta REM-unta lainkaan, eikä uni virkistä minua kuten terveillä ihmisillä. Uni on katkonaista ja uneen on vaikea päästä. Tenoxista piti kuulemma vain päästä eroon, koska se on paha, ja kaikista Tenoxia käyttävistä tulee käytännössä narkkareita. Olin silloin liian huonossa hapessa sanoakseni, että en halua syödä Ketipinoria, koska minulla on toimiva lääke. Pelotti, että Tenox otetaan pois, jos en suostu kokeilemaan mitään muuta. Miksi toimivaa lääkettä (vuosia samalla annoksella toiminutta) pitäisi väkisin vaihtaa on minusta varsin hyvä kysymys?

Pelkkä 25 milligrammainen Ketipinor ei yksinään auttanut, ja sitten minulle annettiin lupa syödä Tenoxia ja Ketipinoria yhdessä. Sitten kävikin niin, että kun halusin Ketipinorista eroon sitä ei niin vain lopetettukaan. Mikään muu ei enää nukuttanut kuin Ketipinor. Nyt olen pikkuhiljaa aina vähentänyt annosta ja toiveissa on, että pääsen mahdollisimman pian pelkkään Tenoxiin. Ketipinorista tuli kierre, joka on ollut todella vaikea katkaista tällaisen ihmisen, joka on aikanaan pelännyt pelkkää makuuhuonetta, koska aivot ovat yhdistäneet sen unettomien öiden pahaan oloon. Minulle ajatuskin siitä, että joudun mahdollisesti kärsimään unen saantivaikeuksista on oikeasti todella pelottava, koska ensimmäiset vuodet unettomuuden kanssa olivat järkyttäviä. Yritin suoriutua opiskelu- ja työelämässä, vaikka en saanut nukuttua. Huusin ja itkin monesti koko yön läpeensä. Raavin itseäni ja kiskoin hiuksia päästäni. Mieheni piti minusta kiinni, etten olisi pahemmin vahingoittanut itseäni. Näiden pelkojen vuoksi sitä helposti murtuu uniasioihin liittyvien lääkitysten suhteen.

Omalla kohdallani Ketipinor oli siis niin voimakkaasti nupin sekaisin pistävä ja väsyttävä, että muut lääkkeet alkoivat tuntua täysin tehottomilta. Tämä on ihan henkilökohtainen näkemykseni, mutta omasta mielestäni väite, että psykoosilääkkeet eivät käytännössä edes voi aiheuttaa riippuvuutta on perusteeton. Toki ne eivät varmasti aiheuta helposti sitä perinteistä lääkeriippuvuutta, jossa ilman valmistetta ei kyetä olemaan ja koko kroppa menee sekaisin. Riippuvuutta on kuitenkin monenlaista. Alunperin söin Ketipinoria tarvittaessa myös päiväahdistukseen, mutta se väsytti niin ja veti aivot täysin seis, että minusta tuli käytännössä toimintakyvytön moneksi tunniksi. Tilalle on sittemmin otettu Atarax, joka ei vie pahaa ahdistusta niin tehokkasti pois, mutta on on kuitenkin parempi minulle, koska se ei vie toimintakykyä.

Koen, että Ketipinor aiheutti minulle jonkin asteisen syömishäiriön. Ahmiminen, jota en ole pystynyt kontrollloimaan (vedetään voita ja sokeria kaapista sellaisenaan ja muroja syödään 6 lautasellista kerralla) on aiheuttanut ajottain minussa sairasta kontrolloinnin tarvetta. Välillä olen ajatellut, etten voi syödä tätä rahkaa, koska siinä on 120 kaloria. Vaikka siis en olisi vielä kyseisenä päivänä syönyt mitään muuta. Huomionarvoista on, että minulla ei ollut minkään sortin yösyömistä ennen Ketipinoria. Minulla oli ylipainoa, ja söin niitä ”normaaleja” herkkuja (esimerkiksi sipsejä ja suklaata) masennukseeni, mutta en syönyt pelkkää voita tai sokeria, enkä koskaan öisin. Viime vuosina ovat olleet kahden käden sormilla laskettavissa ne yöt kun en ole ahminut. Ketipinor sai minut öisin tuntemaan, että olin omassa päässäni vankina, ja kroppa päätti mennä syömään. Minä vain tuijottelin sieltä päästäni, pääni sisällä itkin ja huusin, mutta se ei auttanut. Tunne oli siis todellakin sellainen, että toimin vastoin tahtoani, ja se oli todella ahdistavaa ja pahensi masennustani erittäin merkittävästi.

Tällainen käytös ja siitä johtuva painonnousu saivat aikaan voimakkaita itseinhon tunteita. Sitten sain jankata pitkään lääkärini kanssa, että josko nyt kokeiltaisiin siirtyä tästä Ketipinorista pois. Ketipinoria ”markkinoitiin” minulle niin turvallisena vaihtoehtona, että en edes aluksi osannut ajatella, että se voi todellakin tehdä tällaista. Näen erittäin kyseenalaisena, että esimerkiksi Ketipinoria kirjoitetaan potilalle, joilla on jo ylipainoa edes kertomatta, että lääke aiheuttaa painonnousua. Varmasti Ketipinor saattaa toimia hyvin esimerkiksi niillä potilailla, joilla on ruokahaluttomuutta.

Eihän tietenkään sovi unohtaa, että Ketipinorin tilalle minulle yritettiin määrätä toista antipsykoottia Truxalia, joka pisti jo entisestään välillä temppuilevan pumpun niin sekaisin, että sen kanssa ei nukuttu. Pakkausselosteessa sanotaan, että Truxalia ei saisi käyttää potilas, jolla on ollut aikaisemmin sydämen rytmihäiriöitä. Olen kyllä rytmihäiriöistäni psykiatrillenikin puhunut. Ilmeisesti hän ei joko muistanut asiaa tai sitten ei uskonut minua. Lääkeen käyttö jäi kertakokeiluun, vaikka lääkärini yrittikin suostutella minua jatkamaan sen kokeilemista.

”Hän sanoo muun muassa, että Zyprexa on tappanut yli 200 000 ihmistä maailmassa. Gøtzshen mukaanmielialalääkkeet tappavat enemmän ihmisiä kuin pelastavat.”

Tämä väite kuulostaa jo vähän liian hurjalta minun makuuni. Minä tunnustan avoimesti, että en tällä hetkellä selviä ilman mielialalääkettä. Antipsykootteihin en silti halua koskea pitkällä tikullakaan. Muitakin vaihtoehtoja on.

”Hän kyseenalaistaa lääkkeiden käytön viitaten muun muassa siihen, että “lääkityksen tarpeessa olevien” lasten ja nuorten lukumäärä on kasvanut vuosi vuodelta: “Jos lääkkeet todella auttaisivat, ei niiden käyttö kasvaisi.””

Mielestäni tällaista johtopäätöstä ei voi kyllä oikein perustellusti tehdä. Psyykkiset ongelmat eivät ole tarttuvia sairauksia, ja monien psyykkisten sairauksien syntymekanismitkin ovat vielä jokseenkin hämärän peitossa. Veikkaan, että aika monien sairauksien lääkintä on kasvanut vuosi vuodelta monesta syystä. Yksinkertaisesti jotkut sairaudet ovat saattaneet lisääntyä erinäköisista syistä, ja nykyään toki sairauksia diagnosoidaan ja hoidetaan koko ajan tehokkaammin. En myöskään usko mihinkään suuriin salaliittoihin lääkkeidenkään suhteen. Korruptiota varmasti on lääkäreidenkin parissa, mutta tuskin esimerkiksi kaikki minun tapaamani lääkärit täällä Suomessa ovat olleet korruptoituneita. Oma näkemykseni on, että ainakin täällä Suomessa monet psykiatrit tuntuvat kovin vilpittömästi oikeasti uskovan antipsykoottien monikäyttöisyyteen kuuntelematta sen suuremmin potilaita ja heidän kokemuksiaan. Mittava haittavaikutuslista nyt sinänsä on arkea lääkkeessä kuin lääkkeessä. Ei sitä pelkkää listaa kannattaisi pelästyä, vaan lähinnä kuunnella omaa kroppaa. Itse kaipaisin myös sitä, että psykiatrit kontrolloisivat herkemmin esimerkiksi potilaiden maksa-arvoja. Yleisesti mielialalääkkeet varsinkin pitkäaikaiskäytössä kun saattavat vaikuttaa maksan toimintaan. Jos tätä ei huomata saattaa aiheutua maksavaurio.

Kaipaisin myös enemmän rohkeutta tarttua siihen, että mitä esimerkiksi ne antipsykootit todella tekevät aivoille pitkän aikavälin käytössä? En kuitenkaan pysty allekirjoittamaan esimerkiksi sitä, että mielialalääkkeet pitäisi kieltää alle 25-vuotiailta. Mielialalääkkeet ovat luultavasti pelastaneet minun henkeni, joten en voi niitä siinä mielessä parjata. Jos laki olisi estänyt niitä määräämästä alle 25-vuotiaille en enää välttämättä olisi tässä. On totta, että ihmisaivot kehittyvät hyvin pitkään ja lääkkeiden määräämistä lapsille ja nuorille kritisoidaan pitkälti sillä perusteella, että lasten ja nuorten aivot ovat kehittyvät. Mielestäni esimerkiksi mielialalääkkeen määräämistä alle 18-vuotiaalle täytyy miettiä hyvin hyvin tarkaan. En kuitenkaan usko, että kieltämällä mielialalääkkeet alle 25-vuotiailta pelastettaisiin niitä henkiä. Koulusurmaveto oli siinä mielessä hiukan outo, että emme pysty tältä seuraukselta sanomaan kumpi oli syy ja kumpi seuraus. On aika loogista, että tällaisten tekojen tekijät ovat kamppaileet mielenterveytensä kanssa tavalla tai toisella. Myöskään turhaan pelotteluun ja paniikin lietsotaan ei kannata ryhtyä. Yleislääkäriltä minäkin ensimmäiset lääkkeeni sain. Onneksi sain.

Toki ikävää, mutta varsin tavallista on, että mieliala voi hoidon alussa laskea entisestään. En ole vielä törmännyt psyykenlääkkeeseen, jossa mahdollisena haittavaikutuksena eivät olisi itsetuhoiset ajatukset. Tämä on yksi syy, miksi lääkitykset tulisi aloittaa valvotusti. Valvotusti tarkoittaa minusta kuitenkin esimerkiksi myös sitä, että lääkkeen määränneeseen lääkäriin voi olla yhteydessä. Tässä toki peräänkuulutetaan myös sitä valppautta esimerkiksi perheenjäseniltä. Perheenjäsenen ei tarvitse olla lääkäri, mutta hän on hyvä taho havainnoimaan omaisensa mahdollisesti muuttuvaa käytöstä. Esimerkiksi Venlafaxinin pakausselosteessa todetaan seuraavaa:

 ”Tällaisia ajatuksia saattaa esiintyä tavallista herkemmin jos

• olet aiemmin ajatellut itsemurhaa tai itsesi vahingoittamista
• olet nuori aikuinen. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että itsetuhoisen käyttäytymisen riski suurenee, jos nuori (alle 25-vuotias) aikuinen sairastaa jotakin psyykkistä sairautta ja käyttää masennuslääkitystä.

Jos ajattelet itsesi vahingoittamista tai itsemurhaa, ota heti yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

Sinun voi olla hyvä kertoa jollekin sukulaiselle tai läheiselle ystävälle, että sairastat masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä, ja pyytää häntä lukemaan tämä pakkausseloste. Voit pyytää häntä kertomaan, jos hän arvelee masennuksesi tai ahdistuneisuutesi pahenevan tai on huolissaan käyttäytymisessäsi tapahtuneesta muutoksesta.”

Pakkausselosteessa tästä erilaisesta vaikutuksesta nuoriin henkilöihin puhutaan. En tiedä paljonko sitten lääkärit korostavat tätä esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi alaikäisille määrätään psyykenlääkkeitä. En myöskään tiedä paljonko on tutkittu esimerkiksi jopa lapsina masennuslääkkeitä käyttäneiden aivojen kehitystä. Ainoa lääke, joka radikaalisti on pahentanut omaa masennustani huomattavan radikaalisti on ollut Mirtazapin. Sen käytön jouduin lopettamaan itsenäisesti, koska edes aika ei lievittänyt oireiden pahenemista vaan oireilu paheni koko ajan.

Itse toivon lähinnä sitä puolueetonta ja avointa suhtautumista asioihin. Fanaattisuus on tässäkin asiassa jälleen kerran pahasta. Oli sitten kyseessä lääke kuin lääke. Minusta on kuitenkin loistavaa, että antipsykoottien toistakin puolta nostetaan vihdoin esiin. Kautta psykiatrian historian on ollut näitä ”hoitotrendejä”, joista myöhemmin on löydetty huonoja puolia. Huonot puolet eivät toki silti tarkoita, että hoito olisi kelvoton, eikä voisikaan auttaa ketään. Ei niitä antipsykootteja silti kannata välttämättä joka asiaan määrätä. Psykiatrian puolellakaan tuskin hetimmiten tulee sitä ”yleispätevää hoitokeinoa”. Totuushan on, että valitettavasti näissä asiossa potilas on aina enemmän tai vähemmän ”koekaniini”, koska vaikutukset ovat niin yksilöllisiä. Vaikka tämä tuntuisi kuinka inhottavalta ajatukselta, niin hyväkään lääkäri ei ole ennustaja. Tässä on jälleen yksi syy tukea esimerkiksi sitä, että joku omainen, johon potilas luottaa kävisi psykiatrilla potilaan kanssa, ja kertoisi mahdollisista omista havainnoistaan. Tärkeää olisi myös todella kertoa lääkärille rehellisesti lääkkeen vaikutuksista.

Toki kannattaa myös muistaa se, että harva meistä on kehittynyt psyykkisesti täydelliseksi. Väittäisin, että suurimman osan psyykessä on kehitettävää. Tämä ei tarkoita, että ihmisessä olisi sen kummemmin vikaa, vaan tämä on aivan luonnollista. Itse pitäydyn näkemyksessäni, että kaikkien olisi syytä käydä elämässään psykologilla mielensä kehittämiseksi. Tämä ei tarkoita, että kaikkien täytyisi syödä jotakin lääkkeitä. Toiset kuitenkin saattavat tarvita lääkkeitä. Mieli on toki älyttämän vaikea alue hoitaa, koska kukaan ei näe toisten pään sisään. On myös vaikea mitata yksiselitteisesti psyykkisten ongelmien määrää, ja niiden mahdollista kasvua. Määrättyjen lääkkeiden määrä könttänä ei sinänsä ole luotettava mittari. Moniakin psyykenlääkkeitä näet määrätään ihan perustellusti esimerkiksi kivun hoitoon. On kuitenkin hyvin ongelmallista säätää esimerkiksi lakeja siitä, mitä lääkettä saisi määrätä minkäkin ikäisille tai saako yleislääkäri määrätä mitäkin lääkettä, koska jokainen tapaus on todellakin yksilöllinen.

Myöskään antipsykoottien kanssa ei toki kannata syyllistyä siihen samaan, mihin on syyllistytty uuden sukupolven lääkkeiden markkinoille tulon myötä. Vanhan sukupolven lääkkeet on aikanaan tehokkaasti demonisoitu, vaikka jotkut niistä saattaisivat hyvinkin sopia toisille ilman merkittäviä haittoja. Demonisointiin syyllistyminen ei hyödytä, mutta eipä se hyödytä totuuden kieltäminenkään. Antipsykooteilla on monille potilaille vakavia haittoja. Moni kokee jopa lääkkeen pilanneen elämänsä vuosiksi. Näen jokseenkin arveluttavana antipsykoottien määräämisen alaikäisille tai unettomuuteen ja ahdistukseen potilailla, joilla ei ole todettu psykoottisuutta tai kaksisuuntaista mielialahäiriöitä. Totta kai myös potilaalla, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö tai psykoottisten oireiden historiaa on oikeus sanoa ei.

Toki tässä tulee esille myös laajempi ongelma, Mitä sitten kun resurssit potilaan auttamiseen loppuvat esimerkiksi tietyissä tilanteissa, joiden potilas kokee aiheuttavan masennusta? Mitkä ovat tällöin vaihtoehdot? Mitä voidaan tehdä esimerkiksi minun kohdallani, kun fyysistä sairauttani ei oteta huomioon ja se ajaa minut jatkuvaan epävarmuuteen ja köyhyyteen? Tilanteeseen, jossa en voi vajavaisilla voimillani yrittää tehdä asioita voimieni mukaan. Mitä tehdä kuin lainsäädäntökin toimii potilaan tilannetta vastaan? Psykiatrit katsovat, että heidän eväänsä loppuvat, eivätkä he voi tehdä muuta kuin kirjoittaa oireita helpottavia lääkkeitä. Ainakaan täällä Suomessa ei voida yksiselitteisesti syyttää pelkkiä psykiatreja. Moni heistä varmasti yrittää parhaansa, mutta kun eväät loppuvat niin mistäs niitä otetaan lisää, jos jääkaappi on tyhjä ja kauppa kiinni?

Tämä antipsykoottitrendi olisi kuitenkin tärkeää ottaa nyt keskusteluun. Liian moni potilas on kärsinyt näiden lääkkeiden vaikutuksista, ja silti niitä yritetään jopa samoille potilalle määrätä uudelleen ja uudelleen. Tämä on mielestäni todella uskomatonta. Ylipäänsä se, että potilasta painostetaan lääkityksiin on hyvin kyseenalaista. Muistutan vielä siitä, että meillä potilaillakin on oikeus sanoa ei, jos jokin ei tunnu hyvältä hoitoajatukselta. Potilasta ei saisi painostaa, eikä kiristää. Ei ole tarkoituksenmukaista, että persoonamme turrutetaan ja kokonaan muutetaan lääkkeillä. Lääkkeiden pitäisi olla tuki. Myös lääkäreiden olisi nyt korkea aika herätä ongelmaan. Jokainen tapaus on todellakin ainutkertainen, eikä yksi oppikirjahoitomalli välttämättä sovellu kaikille potilalle. Kuunnelkaa potilasta. Ei pelottelua, ei demonisointia, ei fanatismia vaan keskustelua asian moninaisuudesta. Myös poliitikoille olisi paljon työtä tässä asiassa. Poliittiset paineet säätelevät aivan liikaa myös terveydenhuoltoa ihan ruohonjuuritasolla.

Viha ei synny tyhjästä

Maanantaina 26.5.2014 alkoi suhteellisen poikkeuksellinen oikeudenkäynti. Naista ja miestä syytetään joukkosurman suunnittelusta. Suunnitelmat olivat edenneet sen verran pitkälle, että kaksikko oli alkanut kerätä asevarastoa iskun toteuttamista varten. Huomiota herätti kovasti naisen oikeudenkäynnissä tekemä ele, jonka moni tulkitsi natsitervehdykseksi. Lainaan tässä Paljastettu3-sivun statusta Facebookista:

“Poliisi oli tutkinut koneen, sähköpostiviestit ja saanut selville että nainen käytti nimimerkkiä nbk2012, käynyt yliopiston sivuilla, lukenut Finlexistä rikosnimikkeitä yms. Syytetty nainen yliopistoiskussa oli vielä kiinniottopäivänään kirjoitellut Suomi24-foorumille nimimerkillä AlienIndie. Tätä ei sitten saatu muka selville? Suomi24-foorumilla nikille AlienIndie löytyy 4558 osumaa joissa nainen kertoilee natsisympatioistaan ja koulusurmafantasioistaan. Näistä oli aiemmin vinkattu poliisille. Kiinniottipäivänä AlienIndien kirjoittelu loppui. 

Ja näin kertoo meille Ilta-Sanomat 27.5.2014: “Esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ole tullut esiin viitteitä Helsingin yliopistoiskun suunnittelusta syytettyjen mahdollisista natsikytkennöistä tai –sympatioista. 

Myös 24-vuotiaan naisen oikeusavustaja Oona-Karita Vainio kertoo, ettei ole toimeksiannon aikana kohdannut mitään viitteitä natsityyppisistä ajatuksista.”

Notta pistää miettimään.

Tässä lisää aiheesta https://www.facebook.com/photo.php?fbid=717684094939804&set=a.609119982462883.1073741828.609115989129949&type=1

Uskon kyllä, että tekijät ovat olleet vakavasti masentuneita ja omalla tavallaan syrjäytyneitä. Tämä ei silti sulje mitenkään pois sitä, etteikö kaksikolla voisi olla äärioikeistokytköksiä. Jos kytkös on totta, ja henkilö on sama, on erikoista, että poliisi ei ole tätä yhteyttä löytänyt… Jätän nyt kuitenkin tästä kirjoittamisen muille. Yritän nyt tarjota näkökulman siihen, miksi tällaisten tekojen ja suunnitelmien syitä on tärkeää miettiä.

Masentuneilla, syrjäytyneillä ja kiusatuilla on valitettavasti suurempi alttius on joutua ääriliikkeiden ja jopa väkivallan pariin. Ikävä sanoa, mutta kokemukset siitä, miten kukaan ei voi auttaa, kukaan ei ymmärrä, eikä elämä tästä parane kuulostavat hyvin tyypillisiltä esimerkiksi itselleni. Huonojen kokemusten myötä myös tietynlaiset ihmisviha-ajatukset usein syntyvät. Tämä ei toki oikeuta niitä mitenkään.

Netissä on näkynyt paljon myös niitä näkemyksiä, joiden mukaan on turha miettiä, miksi he ovat alkaneet tällaista suunnitella? On kuulemma turha selittää teon suunnitelua? Itse ole tästä täysin eri mieltä. Miksi sitten näen tärkeäksi miettiä sitä, mikä henkilöt olisi mahdollisesti saanut tällaisen liikkeen pariin ja väkivaltaiseen ajatusmaailmaan? Yksi sana: ennaltaehkäisy. Mikäli emme tiedä, emmekä ole kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset toimivat miten he toimivat meidän on todella vaikea ennaltaehkäistä väkivallan tekoja. En koe minkään sortin sympatioita syytettyjä kohtaan. Heidän suunnitelmansa on yksinkertaisesti helvetin karmiva ja väärin kaikella tapaa. Silti on tärkeää tunnustaa se tosiasia, että viha ei synny tyhjästä. Meillä on tuolla mittava joukko mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. Itsekin tähän ryhmään kuuluvana sanon, että nyt olisi korkea aika miettiä, mitä tehdä asialle muutenkin kuin paperilla ja hienoilla sanoilla. Olen itsekin ajoittain kokenut, että minut yritetään jopa hoitotiimini taholta ajaa itsemurhaan. Olen kokenut, että minulle ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämääni ja valintoihini. Koen osittain olevani juuri tällainen “syrjäytetty”.

Kun ihminen on esimerkiksi ollut vuosia yksinäinen ja viettänyt aikaansa pääasiassa kotona, ihmiselle tulee kasvava tarve kuulua johonkin. Vaikka sen yhteenkuuluvuuden tunteen tarjoaisi taho, joka on ihmiselle vahingollinen siihen saatetaan tarttua, koska ihminen on epätoivoinen. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin kova, että mennään jopa mukaan liikkeisiin, jotka eivät tosiasiassa ehkä hyväksykään ihmistä muuta kuin “työkaluksi”. Ihminen janoaa kuitenkin tässä vaiheessa niin voimakkaasti hetkellistä hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että hän on sokea. Tällaisista ihmisistä esimerkiksi ääriliikkeiden ja uskonlahkojen johtajat osaavat kyllä ottaa “ilon irti”. Heidät saatetaan houkutella tekemään niin sanottuja likaisia töitä. Ihminen luulee toimivansa omien etujensa mukaan, vaikka hän tosiasiassa toimiikin niitä vastaan.

Lähestymistapaani toki vaikuttaa myös se, että haaveilin joskus kriminaalipsykologin ammatista, olen kiinnostunut kriminaalipolitiikasta ja olen lukenut paljon aiheesta. Ei siksi, että hyysäisin rikollisia tai hyväksyisin rikosten tekemisen. Vaan nimenomaan siksi, että näen ihmismielen toiminnan selvittämisen avaimena siihen, miten tekoja vähennetään ja miten rikollisia kuntoutetaan. Toki tähän vaikuttaa myös tämä, että olen itse monesti käynyt siellä “mielen pimeällä puolella”. Tietyissä olosuhteissa minäkin olisin voinut olla ääriliikkeisiin päätyvä rikollinen. Luojan kiitos näin ei ole käynyt.

Itseäni kiinnosti myös se aspekti, että miksi esimerkiksi kiusattu ihminen ei tapakaan kiusaajiaan vaan sattumanvaraisia ihmisiä? Sitten tajusin, että ajatuksena saattaa hyvinkin olla se, että kiusaajat jäävät syyllistämään itseään teosta. Tärkeimpänä ei enää olekaan se, että viattomia ihmisiä kuolee vaan se, että kiusaajat kärsivät. Virheellisten tulkintojen vähentämiseksi selvennän tässä yhteydessä, että minusta myöskään kiusaajien tappaminen ei tietenkään ole oikeutettua. Tarkoituksena on nimenomaan havainnollistaa tekijän mahdollista ajatuskulkua tilanteessa. Myöskin se kansankielellä sanottuna sekaisin oleva ihminen yleensä oikeuttaa ne tekonsa päässään jotenkin. Niin karua ja hirvää kuin se onkin perhesurmaaja saattaa omassa päässään ajatella tekevänsä perheelleen palveluksen. Järjissään olevien ihmisten mielissä hirmutekona nähtävä teko saattaakin ihmisen itsensä mielestä olla “rakkauden teko”. Ihmisen on oikeutettava toimintansa voidakseen toteuttaa sen. Terveen ihmisen mielessä tällaiset ajatukset ovat sananmukaisesti sairaita, mutta näille tekijöille ne saattavat valitettavasti olla täysin valideja ajatuksia.

Ihminen ei kuitenkaan yleensä huvikseen päätä käyttää elämäänsä tappamisen suunnitteluun ja mahdollisesti tappamiseen. Kuten vankilapsykiatri lehdessä jo totesi kostofantasiat esimerkiksi kiusatuille ovat suhteellisen normaaleja. Toinen asia on lähteä toteuttamaan niitä. Ihan yhtälailla masentunut tai syrjäytynyt ei tuosta vain lähde lahtaamaan porukkaa, eikä suurin osa itsemurhaa suunnittelevista toteuta tekoaan. Riski kuitenkin kasvaa, ja sen vuoksi olisi tärkeää puuttua ongelmiin ajoissa, eikä antaa niiden kasvaa ja kehittyä. Yksi ongelma on toki se, että jos ihminen ei osaa/jaksa/ymmärrä hakea apua. Itse kuitenkin näkisin, että ongelmana on myös juurikin se, että jopa siellä hoidon piirissä olevat menettävät uskon avun saamiseen koska kokevat, että heitä ei yksinkertaisesti kuunnella. Hoito on kaavamaista ja byrokraattista. Meistä jokainen voi kansan kielellä sanottuna kilahtaa, eikä kaikkea voi tietenkään ennakoida. Pitäydyn myös väitteessäni, että tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa jokainen ihminen kykenee tappamaan. Tämä ei tarkoita, että olisimme pahoja tai, että tappaminen olisi jotenkin luonnollinen tai hyväksyttävä asia.

Keskustelussa on otettu esille myös Breivik, ja se miten Breivik todettiin täysin järjissään olevaksi. Ikävä sanoa, mutta itse pitkän linjan mielenterveyspotilaana en usko luotettaviin mielentilatutkimuksiin. Esimerkiksi psykopaatti tai sosiopaatti voi mennen tullen huijata näissä tutkimuksissa. Breivik sai sen mitä hän halusikin. Hän pääsee vapaaksi aikanaan, ja häntä ei pidetäkään vain “kilahtaneena”. Omasta mielestäni myös ajatus, että mieleltään vakavastikin sairas ei voi kyetäkään suunnitelmalliseen toimintaan tai jopa esittämään tietyissä tilanteissa järjissään olevaa on outo. Jokaisen yksilön tila on kuitenkin erilainen. Mielestäni kukaan ihminen, joka lähtee lahtaamaan toisia ei ole psyykeltään “normaali”. Niin vastenmielinen kuin esimerkiksi äärioikeisto-ideologia minusta onkin on kuitenkin tärkeää tunnustaa asioiden syitä. Voimme laittaa joukkomurhan suunnittelijoita ja tappajia vankilaan (itse tosin laittaisin kaikki tällaiset hoitoon), mutta tärkeää olisi myös ennaltaehkäistä sitä, että ihminen ei päädy näin toivottomaan ja vihan sokaisemaan tilaan.

Jos seuraa noiden ääriliikkeissä mukana olevien ihmisten kirjoituksia voi helposti nähdä, ettei heillä ole kaikki päässä kunnossa. Mielestäni esimerkiksi nämä yliopistoiskun suunnittelijat kuuluvat todellakin hoitoon sekä itsensä, että yhteiskunnan takia. Näistä ihmisistä on myös mahdollisuus oppia asioita. Luojan kiitos he eivät ehtineet toteuttaa suunnitelmaansa. Keskustelussa tärkeää olisi muistaa, että ihmisen sairaustila tai järkkynyt mieli ei tee hänen teostaan tai suunnitelmastaan mitenkään hyväksyttävää tai oikeutettua, eikä se ole lieventävä asianhaara. Tämä ei myöskään tarkoita, että teolla ei olisi seurauksia. Se vaikuttaa vain siihen pistetäänkö vankilaan vai hoitoon.

Joku saattaisi kysyä, että miltä se sitten tuntuu kun näkee osan itsestään sellaisen ihmisen kirjoituksissa, joka on suunnitellut tappavansa 50 ihmistä? Näen tämän tabun murtamisen paikkana. Rohkaisuna siihen, että puhuisimme tunteistamme ja kuuntelisimme toistemme tunteita ennen kuin ne kehittyvät tällaisiksi suunnitelmiksi tai teoiksi. Itse koen kahlanneeni sen verran, että omat kellukkeeni ovat aika vahvat. En voi kuitenkaan olla miettimättä niitä, joilla näitä kellukkeita ei ole. En ole koskaan miettinyt toisen ihmisen vahingoittamista tosissani. Arvostan ihmishengen niin korkealle, että omat kostafantasiani ovat liittyneet lähinnä ilkivaltaan, ja näitäkään en ole koskaan vienyt ajastustasoa pidemmälle, enkä tällaista hyväksy missään määrin. Ajatustasolta on vielä pitkä matka itse tekoon, mutta pienestä pallosta kasvaa iso ajan kanssa, jos sen annetaan vieriä.

Haluan murtaa sen tabun, että ajoittaiset rankatkaan ajatukset eivät ole esimerkiksi syy viedä ihmistä pakkohoitoon. Haluan murtaa sen tabun, etteikö järkevä ja looginen ihminenkin voisi ajatella “typeriäkin” ajatuksia masennustilassaan. Nämä ajatukset eivät ole syy tuomita, eikä niiden ilmaisemista tulisi pelätä. Näiden ajatusten tulisi kuitenkin herättää siihen mitä tehdä, että pallo ei jatka kasvamistaan. Mitä voisimme tehdä, jotta nämä ajatukset eivät muutu teoiksi? Yhteiskunnan apuverkko ei ole niin vahva kuin moni ehkä kuvittelee sen olevan. Mietimällä ääriliikkeiden ja väkivallantekojen syntymekanismia, voimme ehkäistä niiden syntymistä, leviämistä ja toteutumista. Mielestäni tämä on sekä yksilöiden, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi tapa lähestyä asiaa, vaikka se monia varmasti ahdistaakin. Vielä kerran muistutan siitä hyväksymisen ja ymmärtämisen erosta. Minua ei saa hyväksymään eikä oikeuttamaan minkään sortin väkivaltaa. Minusta väkivalta on aina vastenmielistä ja tuomittavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etten voisi pohtia asioiden syitä. En missään määrin myöskään hyväksy tai sympatiseeraa mitään ääriliikkeitä.