“Älä hakkaa sitä, se on hyvä tyyppi!”

Mustan Barbaarin ja Espoon skinien pomon Eski Veijalaisen kohtaaminen on herättänyt netissä paljon keskustelua. Mielipiteitä kuvasta ja siihen kirjoitetusta tekstistä on ollut laidasta laitaan. Jotkut ovat kritisoineet Mustaa Barbaaria siitä, että hän suostui kuvaan, ja julkaisi sen netissä. Toiset taas ovat kritisoineet Veijalaista mustan miehen kanssa hengaamisesta. Uskon itse, että Musta Barbaari ja Veijalainen ovat olleet tilanteessa molemmat täysin vilpittömiä, ja tilanne on edennyt spontaanisti. Kukaan ei voi esimerkiksi lähteä kyseenalaistamaan sitä, miten Musta Barbaari on itse tilanteen kokenut. Aiheesta on kuitenkin herännyt paljon mielenkiintoista keskustelua ja lukemattomia erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia.

Jokainen katsoja näkee kuvassa vähän erilaisen viestin. Kysymys kuuluukin mitä tästä seuraa vai seuraako mitään? Kuvalle on nyt jo annettu melkoinen merkitys. Onhan se mukavaa, että rasistisia ajatuksia esittänyt ihminen uskaltautuu kuvaan mustan miehen kanssa. Musta Barbaarikin oli alunperin tilanteessa varuillaan, mutta tilanne kääntyikin toisenlaiseksi. Mukavaa olisi jos Veijalainen nyt heräisi siihen, että maahanmuuttokriittisyydessä ei oikeastaan ole mitään mieltä. Kuvaan liitetty teksti on erittäin kauniisti kirjoitettu. Kuitenkin tämä kuva saa minut jotenkin myös hirveän surulliseksi. Kuvassa on kaksi hymyilevää ihmistä. Äkkiseltään kaikki näyttää olevan hyvin ja rauha maassa, mutta onko näin todella?

Toivon syvästi, että tämä kuva vaikuttaa edes muutamiin ihmisiin. En koe olevani kyyninen tai ilkeä ihminen, mutta uskoni tähän ei ole kovin korkealla. Jännä on myös huomata, että moni on ollut yllättynyt siitä, että natsi voi olla myös mukava. Totta kai voi. Suurin osa ihmisistä osaa olla joskus myös mukavia.

Jotkut ovat syyttäneet meitä suvakkeja siitä, että lokeroimme rasistit yhteiskunnan ulkopuoliseksi epätoivotuksi joukoksi. Siitä huolimatta, että en hyväksy tippaakaan rasismia, en näe asiaa omalta kohdaltani ollenkaan näin. Ei kukaan meistä ole yksiulotteinen, ei edes se natsi. Moni mamukriittinen osaa olla myös hurmaava ja mukava. Itsellänikin on “mamukriittisiä” kavereita, jopa ystäviä. Minulla on ollut heidän kanssaan paljon hyviäkin hetkiä. Kyllä natsikin kanssa voi nauraa ja natsiakin voi halata. Kuitenkin vaikka natsi tarjoaisi minulle kymmenen kuppia kahvia, ja olisi minulle miten mukava, niin se ei muuta sitä, että hän on yhä rasisti. Rasismi on yksiselitteisesti pahaa, mutta rasisti voi ihmisenä olla paljon monitahoisempi. Rasismin ja ihmisen tuomitsemisella on siis eroa. Olen usein sanonut, että en vihaa rasisteja ihmisinä, vaikka rasismia vihaankin. Minä en halua vihata ketään ihmistä, koska ihmisviha johtaa aina pahoihin asioihin. Haluan uskoa muutosvoimaan ihmisessä, mutta täytyy myös muistaa, että ketään ei voi väkisin pakottaa muuttumaan.

Kannattaa myös muistaa, että moni välttää näiden katunatsiskinien seuraa jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sen perusteella tuskin voi syyttää ketään ennakkoluuloiseksi.

Maahanmuuttokriittisten piirissä on jo pitkään ollut huomattavissa ilmiö, että maahanmuuttajataustaiset ja maahanmuuttajat hyväksytään, jos he esimerkiksi suostuvat olemaan itse maahanmuuttokriittisiä. Tietyt kriteerit täyttävä maahanmuuttaja voidaan siis hyväksyä osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Väistämättä herää kysymys onko myös Veijalaisen ajatusmaailma tällainen? En toki tunne Veijalaisen ajatuksia kovinkaan syvällisesti, mutta pikaisella tutkailulla hän vaikuttaa todellakin olevan maahanmuuttokriittinen henkeen ja vereen.

Nykyisen ilmapiirin huomioon ottaen ymmärrän toki kuvan herättämät “ihanaa”-reaktiot, mutta silti eikö se ole aika surullista, että valkoinen ja musta mies halaamassa on edelleen 2014 Suomessa ikään kuin jokin saavutus? Toki positiivisuus on oikeasti kiva juttu ja ennakkoluulojen murtaminen on aina plussaa, mutta jotenkin silti ajatus kuulostaa oudolta omaan korvaani.

“Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.”

Tästä voi toki kysyä, että onko tämä tulkittava niin, että muita mustia saa hakata, mutta suojeluksen saaneita ei? Arveluttavat asiat menivät monelta ohi, koska kuvassa oli kaksi hymyilevää ihmistä.

Sinänsä liittymättä Veijalaiseen tai Barbaariin näen jo sieluni silmin, miten mamukriittiset nostavat tämän kuvan esille myöhemmin kun keskustellaan rasismista. “Eihän täällä mitään rasismia ole, kun Veijalainenkin poseerasi Mustan Barbaarin kanssa!”. En tiedä tuleeko näin käymään, mutta jankkaajanatsipiirien logiikan tuntien tällainenkin olisi mahdollista. Näen tässä “riskin”, että tätä kuvaa käytetään myöhemmin täysin erilaisiin tarkoitusperiin kuin mihin se on nyt Mustan Barbaarin toimesta tarkoitettu. On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei “pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.

Musta barbaari:
“Tankkasin autoa ABC:llä jossakin päin Espoota. Tankkauksen jälkeen lähdin hakemaan kuittia kassalta, koska automaatista oli paperi loppu. Astuin sisään tiskille asioimaan ja kuulen taustalta jonkun huutavan: HEI SINÄ!
Noin keski-ikäinen uusnatsi nousee seisomaan pöydältä ja kävelee mua kohti.
Mieleeni tuli flashbäkkejä siitä, miten teini-ikäisenä olen juossut näitä herroja karkuun.
Hän kysyy kovalla äänellä, että olenko mä Musta Barbaari?
Vastasin, että kyllä mä olen, ja samalla ajattelin, että joudunko mä nyt painimaan vai pääseekö tästä tilanteesta puhumalla pois.
Hän kysyi vielä kertaalleen, että olenko oikeasti Musta Barbaari, ja vastaus oli sama.
“Kyllä mä olen Musta Barbaari”
Hän esittäytyi leveästi hymyillen ja lähes ilosta itkien ja sanoi olevansa Espoon skinien pressa Eski Veijalainen.
Me halattiin ja höpöteltiin hetken, hän kysyi että onko mulla hetki aikaa ja vastasin, että aina se 5 minuuttia löytyy. Mä en voinu uskoa, että sain just äijähalin skinheadiltä!
Hän otti puhelimen taskustaan ja soitti tyttärelleen ja käski ”polkea tänne ABC:lle, koska sun idolis Musta Barbaari on täällä!” ”Sulla on 5 min aikaa!”
Tilasin kahvin ja istahdin Eskin seurueen pariin ja juteltiin…
Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.
Mä olin ihmeissäni koko tilanteesta koko ajan. Jotenkin käsittämätöntä istua ja veljeillä skinheadin kanssa, ja että hänen tyttärensä polkee paraikaa pyöräänsä, jotta voisi tavata mut.
Mä ja Eski oltiin kuin kalakavereita. Juteltiin Eskin ja hänen ystävän kanssa bluesista ja kitaran soitosta ja Eski nyt laukoi vaikka mitä päähänpistoksia esim. “Tuu meille soittaa skebbaa”, “voidaanko vaihtaa yhteystietoja”, “mä pyydän sut kaveriks Facessa!”
Eskin tytär saapui paikalle ja otettiin kuvia sitten Eskin ja 11-v. Wilma-tyttären kanssa.
5 minuuttia mun ajasta venyi lopuksi paljon pidemmäksi, mutta sillä ei ole väliä!
Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.
Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.
Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.
Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta.
Joku näkee tässä kuvassa skinin ja mustan. ”Miten toi on mahdollista?” joku saattaa kysyä. ”Miks ne ei tappele?”
Näin ei voisi ikinä käydä luonnossa. Jos nälkäinen gepardi näkee antiloopin, ne ei varmaan ota selfietä, vaan gepardi juoksee perään ja antilooppi määrää suunnan.
Mutta me ihmiset ollaan niin paljon parempia. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Me ei olla eläimiä, mutta silti me joskus käyttäydytään niinku oltais.
Mä en näe tässä kuvassa skiniä ja mustaa, vaan täysin erilaiset veljekset naureskelemassa yhdessä!
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: “Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!”
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
Rauhaa ja rakkautta”

By: Musta Barbaari & Tomi Takamaan puhtaaksi kirjoittama parilla lisäyksellä.

IMG_0521.PNG

Koska väkivalta on väärin, niin pitäisi vähän hakata…

Keskustelut Helsingin katujengistä ovat saaneet minut miettimään, että miksi nämä maahanmuuttokriitikot niin kovasti hokevat, että “tämä on Suomi, eikä mikään Saudi-arabia”-tyylistä settiä? Hehän sopisivat oman käytöksensä puolesta mitä parhaiten esimerkiksi ääri-islamistien kanssa samaan sakkiin. Kyllä me elämme todellakin Suomessa. Meillä oikeuslaitos tuomitsee ja poliisi valvoo lain noudattamista. Meillä kylätuomioistuimet eivät hakkaa tai tapa ihmisiä, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa valkoisen miehen etuoikeuteen toimia tavalla, joka kuitenkin “vääränväristen tekemänä” on halveksittavaa. Laki koskee myös valkoisia “isänmaanpuolustajia”.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, netissä kiersi nimilista Helsingin kohutusta “katujengistä”. Helsingin poliisilaitoksen mukaan listalla on täysin syyttömiä ihmisiä. Nuoret ovat kertoneet, että he eivät uskalla poistua kotoaan, koska he pelkäävät aikuisten katupartiolaisten käyvän heidän kimppuunsa.

Sen lisäksi, että rivimamukriitikot ovat olleet innosta piukeana, kun nyt sai syyn muka oikeutetusti suunnitella “neekereiden hakkaamista”, myös kansanedustajamme Tom Packalén heitteli bensaa liekkeihin jauhamalla paskaa “mamujengin rasistisista motiiveista”. Poliisi kiisti tällaiset tiedot, mutta siitä huolimatta vahinko oli jo tapahtunut.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että omien sanojensa mukaan Packalén on keskustellut “asian kanssa tekemisissä olevien henkilöiden” kanssa, ja heidän kertomansa tiedot loogisesti miehen kertoman mukaan siis poikkeavat poliisin julkisuuteen tiedottamista asioista. Mikäli Packalénin kertomus on totta, onkin aiheellista kysyä, ketkä tietoja ovat Packalénille kertoneet? Muistutuksena vielä, että Packalénhan on tällä hetkellä itse virkavapaalla Helsingin poliisista. Itselleni tuli myös kieltämättä mieleen, että onko Packalén keksinyt koko jutun päästään? Jos esitutkinta materiaali tulee poikkeamaan Packalénin kertomuksesta, niin ainahan voi sanoa, että “mamujen rikoksia salaillaan”, ja läpi menee. Mietin myös, että jos Packalén on keskustellut jonkun hengenheimolaistensa kanssa, niin ovatko “tiedot” vain omia käsityksiä? Hämmennystä ja epävarmuuttahan näiden on tarkoitus luodakin, ja ikävä kyllä se näyttää toimivan. Packalénin toimista on Helsingin Sanomien mukaan jätetty rikosilmoitus.

Partioiden organisoinnin yhteydessä Facebookissa muistettiin toki myös korostaa nimenomaan sitä, että “kun neekereitä tarvitsisi vähän hakata, ja ne eivät osaa lukea, eivätkä laskea”. “Laatujournalismistaan” tunnettu Seiska yllätti positiivisesti, ja vaivautui kaivamaan esille jengiläisten taustoja. Rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on taustallaan sosiaalisia ongelmia. Päätellen siitä, että jengiin sopii etniseltä taustaltaan hyvin kirjavaa joukkoa, voisimme ajatella, että sosiaaliset tekijät ovat se tärkein asia. Toki voimme miettiä, miten maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä vähennetään, ja miten kotouttamisprosessia parannetaan, mutta tämä ei öyhöttämällä toteudu. Toki oli selvää, että “tarttis vähän hakata tyhmii neekerei”-linja vedetään tiettyjen ihmisten toimesta esille, koska tekijöissä on mamutaustaisia.

Monen silmissä Packalén ja “kumppanit” ovat nyt kuitenkin sankareita, jotka “puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä”. Jotenkin surkuhupaisaa, että nämä aina hokevat sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta he eivät juuri koskaan itse tee niin. Olisihan se tietenkin ihan hirveää, jos keskustelussa pitäisi osata sanoa muutakin kuin “postimerkki perseeseen”. Ongelmat kun ovat usein piirun verran monitahoisempia, ja myös vaikeampia ratkaista. Öyhöttäminen on helpompaa. Toisaalta voisihan sitä itsekin alkaa vaatia, että nämä kansalaistuomioistuin kaverit voisi lähettää vaikka Intiaan. Siellä he varmasti viihtyisivät hyvin…

Surkeaa on oikeasti se, että edes poliisin jäitä hattuun-pyynnöt eivät näihin tunnu tehoavan. Muutama ehkä pelästyy, muuta pääsääntöisesti öyhötys jatkuu ehkä jopa kiihtyvään tahtiin. Taas päästään myös tietysti avautumaan hyysäämisestä ja rikollisten suojelemisesta. Olis sitten kyse rikoksiin syyllistyneistä nuorista tai pedofiileistä, niin joka helvetin kerta homma lähtee lapasesta. Joka helvetin kerta poliisi saa rauhoitella näitä “katupartiolaisia”. Mitään kukaan näistä ei kuitenkaan näytä oppivan. Yrittääkö nyt saada kaaliinne, että myös teidän täytyy noudattaa Suomen lakia. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos joku tekisi sinun lapsellesi “jäynän”, ja hoitaisi hänen nimensä tällaiselle listalle?

Kuulemma listat pelottavat tekijöitä, ja he jäävät kotiin. En nyt haluaisi olla ilkeä, mutta onko kovin todennäköistä, että känninen pesäpallomailan kanssa kadulla hoiperteleva kiljunatsi pelottaa ihmistä, joka on jo syyllistynyt väkivaltaan ja on valmis niin sanotusti heittämään elämänsä hukkaan? Todennäköisemmin nämä katupartiolaiset suunnitelmineen pelottavat juuri niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Aika paljon kertovaa tästä koko jengikohusta on, että Iltasanomista jouduttiin hetkeksi taannoin poistamaan kommentointimahdollisuus asiaa käsittelevistä uutisista. Ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, että moderointi oli ollut mahdotonta, koska paskakommenttia tuli siihen tahtiin.

Mikäli kuvittelisimme, että jengi olisi ollut oikeasti se mamujengi, ja heillä olisi ollutkin rasistisia motiiveja kantaväestöä kohtaan, niin nimien levittely ja katupartioiden kasaaminen on silti tuomittavaa toimintaa. Vaikka minuakin raivostuttaa rasistien toiminta, en silti voi lähteä organisoimaan heidän hakkaamistaan. Näin ei yksinkertaisesti toimita sivistysvaltiossa.

Nostan esille Uuden Suomen Puheenvuorosta natseille oikean miehen mallin. Jos jopa väkivallan kohteeksi joutunut nuori vanhempineen pystyy säilyttämään maltin, niin tähän tulisi jopa nettinatsien, tai edes kansanedustajien, kyetä.

Suomen Sisussa jatketaan edelleen sonnan jauhamista. Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immoselle ja varapuheenjohtaja Marko Parkkolalle voin kertoa, että tällainen pelleily ei todellakaan luo turvallisuuden tunnetta kaduille. Lakatkaa ratsastamasta Suomen kansalla ja turvallisuudella, ja olkaa vain rehellisesti niitä rasisteja. Paska ei muutu kullaksi, vaikka päälle sirottelisi kilon halpaa glitteriä.

Nettikiihkoa, jengejä ja maahanmuuttokriittisiä pelkureita

Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun iltapäivälehdissä kirjoitetaan monikansallisesta jengistä tarkemmin määrittelemättä, tähän ei voi maahanmuuttokriitikoiden mielestä kuulua valkoisia kantasuomalaisia. Ilmeisesti mamukriittisten käsitys on kuin Frylla Futuramassa. Oma maa ei ole osa maailmaa. Suomi on saatana Suomi!

Muutoksen Jari Leino veri ehkä pohjat ja mehusteli kansanmurhalla. Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kirjoitti bloggauksen siitä, miten maahanmuuttajien väkivallantekoja käsiteltiin hänen poliisiurallaan tavallisina väkivallantekoina! Stop the press! Maahanmuuttajan harjoittamaa väkivaltaa pidetään väkivaltana! “Kansanmurhamotiiveja” ei ole ainakaan tähän asti tullut ilmi. Poliisin mukaan siis sekä jengissä, että uhreissa on sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajataustaisia. Pointtihan on se, että tällaisia ei pitäisi edes joutua ruotimaan, koska rikos on rikos tekijän tai uhrin taustasta riippumatta. Packalénin kirjoitushan sai heti aikaan myös reaktioita “Olenhan aina sanonut, että mamujen rikoksia salataan!”

Termit, jotka itse löysin lehtijutuista olivat “suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä” ja “monikansallinen”. Mistään en äkkiseltään löytänyt uutista, jossa oltaisiin oikeasti sanottu kaikkien tekijöiden olevan mamutaustaisia. Netissähän alettiin siis jauhaa mamujengistä, ja politiikkaa asialla tehdään kovaa vauhtia vielä senkin jälkeen, kun isommat valheet ja väärät tulkinnat on kumottu. Katupartioita ollaan kokoamassa jälleen kerran, koska poliisia pidetään kyvyttömänä. Eräs kaverini jopa kertoi, että hänellä on nimilista osasta tekijöitä, ja se toimitetaan “oikeille ihmisille”. Huomauttaisin nyt jälleen kerran, että tällaisia listoja voi laatia kuka vain ja millä motiiveilla tahansa. Joten jäitä hattuun nyt siihen nettikiihkoon. Ei ehkä ole mukavaa elää sen tiedon kanssa, että levitti tietoa, joka johti viattoman pahoinpitelyyn. Lähtökohtana monella on, että netissä ei valehdella. Toinen lähtökohta monilla kansalaisilla on se, että eihän kukaan nyt oikeasti sen nimilistan perusteella ketään hakkaa. Sitäkään me emme kuitenkaan tiedä.

Näillä mamukriittisillä on hyvin yksinkertainen käsitys maailmasta. Mamu on tummaihoinen ja suomalainen on vitivalkoinen. Muslimi on terroristi, somali on raiskaaja ja kantasuomalainen on aina hyvä tyyppi. Mahtaisi tällaisen ihmisen maailma mennä sekaisin, jos hänet ryöstäisikin kantasuomalainen. Miten suhtautua, kun rikoksentekijää ei olekaan merkitty ulkoisin tuntomerkein? Miten elää, kun “paha” ei kuljekaan niin sanotusti musta hattu päässä? Olen aina miettinyt, että kantasuomalaisen olisi äärimmäisen helppo kusettaa mamukriittisiltä vaikka rahaa, koska nämä oikeasti elävät siinä käsityksessä, että valkoinen kantasuomalainen on aina luotettava ja rehellinen. Nämä eivät osaa varoa, jos kantasuomalainen tulee automaatilla persuksiin kiinni. Sen sijaan auta armias, jos persuksen takana seisoo somali, vaikka hän seisoisi kuinka kaukana. Kyllä on Facebookissa avautumista siitä, miten mamuja saa pelätä joka paikassa.

En voi olla miettimättä, millaista on elää tuollaisessa illuusiossa? Mieltään pitää huijata, koska todellisen maailman arvaamattomuus on juurikin se, mikä pelottaa ihan helvetisti. Mitä hyötyä tästä kuitenkaan on? Ihminen voi rakentaa ympärilleen valheellisen kuplan ja elää siinä vaikka koko loppuelämänsä, mutta totuudeksi se ei muutu. En ole osannut koskaan itse ajatella, että olisi armollisempaa huijata mieltään kuin kohdata totuus. On tilanteita, joissa totuus on pelottava ja herättää kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastausta. Se on kuitenkin elämää. Se meidän jokaisen on kohdattava ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten aio huijata itseään koko loppuelämänsä. Selvästi nämä ihmiset eivät edes ole illuusiossaan onnellisia, vaan he ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, ja vihaa.

Näen tässä oikeastaan saman mekanismin kuin siinä, että ihminen lukittautuu kotiinsa, koska pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan voi paeta lukittautumalla kotiinsa. Tällainen toiminta on mielen huijaamista, ja loppuviimein aina ihmiselle vahingollista. Maahanmuuttokriitikko on elämää ja totuutta pakeneva pelkuri, jonka housut tutisevat siitä tosi asiasta, että elämä on ihan helvetin arvaamatonta. Vaikka kaikki mamut ja mamutaustaiset lähetettäisiin maahanmuuttokriitikoita lainaten “postimerkki perseessä”muualle, niin voit siltikin joutua ryöstetyksi. Varmaa tapaa suojella itseään ei vain ole.

Pakenemista jatketaan vaikka kuinka sitä totuutta joku läväyttäisi naamalle. Kädet lätätään korville ja huudetaan “Blaa blaa blaa, en kuuntele!” Pahimmillaan kehitellään mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita vailla mitään todisteita, jotta illuusio ei hajoa. Pelot ovat normaaleja, mutta niitäkin voi käsitellä muutoin kuin rakentamalla illuusioita. Mielemme on taitava tarinankertoja, mutta eihän terve ihminen usko sitä lukemaansa fiktiivistä romaaniakaan todeksi. Ajatteluun kykenevällä ihmisellä tulisi olla kyky erottaa todelliset asiat tarinoista. Kun ihminen ei tähän oikeasti halua kyetä, niin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua mielensä lukkojen aukaisemiseen. Ongelma on se, että se ammattilainen voi näyttää keinot avaimen etsimiseen, mutta se avain täytyy löytää ihan itse.

Jengin toiminta on järkyttävää ja vastenmielistä, mutta jengejä tulee ja menee. Tiettyjen ihmisten asenne ja toimintamallit ne eivät vain muutu. Myös politiikkaa vähemmän seuraavien kansalaisten olisi nyt aika havahtua siihen, että tällaisilla rikoksilla todellakin tehdään sitä halpamaista vihapolitiikkaa. Siksi esimerkiksi väärät tiedot pitää oikaista mahdollisimman nopeasti.

Poliisi on Lotan mukaan hyvin jengin jäljillä.

- Olemme sen ongelman ytimessä. Tietysti rikoksen selvittäminen on prioriteetti, mutta yhtä tärkeää on rikosten ennalta ehkäiseminen.

Lotan mukaan kyse ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellisesta tapauksesta. Vastaavaa tapahtuu tasaisin väliajoin Helsingissä ja muissa suurissa suomalaiskaupungeissa.

- On käynyt ilmi, että tässä on kyse tällaisista sosiaalisista ongelmista, jotka konkretisoituvat sitten rikoksi. Nehän tällaisissa jengikäyttäytymisissä on yleensä syynä, Lotta sanoo.”

Päivitystä: Nimilista on näköjään oikeasti olemassa, ja kiertää nyt avoimesti netissä. Toivoin sen olevan pelkkää uhoamista, mutta ikävä kyllä olin väärässä.

Arto Satonen kansan asialla

“Työajan pidentämisestä ei ole hyötyä, koska nykyistäkään työaikaa ei pystytä käyttämään tehokkaasti. Väärin.
Perustulo kannustaa työntekoon. Väärin.
Suomen ongelmat saadaan ratkaistua, kun lisätään veroja niille, joilla niitä on varaa maksaa. Väärin.
Downshiftaaja on sankari. Väärin.
Vastikkeellinen työttömyysturva tulee kalliiksi ja alentaa ihmisarvoa. Väärin.
Kuntatalouden säästöjen toteuttamiseksi ei tarvitse koskea yhteenkään palveluun, riittää että tehostetaan prosesseja. Väärin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen toimii toisin kuin politiikassa yleensä, ja sanoo mitä ajattelee kesällä julkaistussa kirjassaan. Satonen murtaa kirjassaan 16 yhteiskunnallista väitettä, jotka hänen mielestään ovat silkkoja myyttejä, eivätkä kestä kriittistä tarkastelua.
-Päätin sanoa nämä asiat silläkin uhalla, että tästä tulisi viimeinen kansanedustajakauteni, Satonen naurahtaa.
Hän näkee, että nyt tarvitaan ryhtiliike.
-Mutta ei silti tarvitsisi tehdä kovin paljoa erilailla, jotta hyvinvointiyhteiskunta saataisiin pelastettua eli laadukas koulutus, lähes ilmainen terveydenhoito ja arvokas vanhuus kaikille. Jos ihmiset tämän oivaltavat, moni on varmasti valmis tekemään vähän pidempää työpäivää tai ottamaan työtä vastaan, Satonen luottaa.”

Jos minulla olisi matala verenpaine, niin “Satonen murtaa myyttejä”-juttu Nokian Uutisissa perjantaina 3.10.2014 olisi varmasti taannut minulle hetkeksi valtaisan terveyshyödyn. Sen verran kyseinen juttu näet nostatti verenpainettani. Suhteellisen tyypillisiä kokoomuslaisen ajatuksiahan nämä ovat, mutta silti joka kerta sapettaa tällaista lukea.

Onhan se totta, että se on ihan kamalaa, että veroja otettaisiin niiltä, joilla olisi niitä varaa maksaa! Ryhtiliikkeen tulee näet koskea vain niitä tavallisia duunareita, jotka eivät saatana soikoon tee tarpeeksi työtä, eivätkä maksa tarpeeksi veroja! Veroja pitää ottaa enemmän niiltä, joilla on vaikeuksia selvitä nykyisistäkin veroistaan, koska “köyhät luuserithan niitä yhteiskunnan palveluja käyttävätkin”. Tämän vuoksi myös niistä palveluista voidaan ihan hyvin karsia. Eihän se työläisrobotti tarvitse laadukkaita palveluita. Työläisrobottia ei tarvitse huoltaa kunnolla, koska niitähän saadaan aina lisää!

“Vastikkeellinen” työttömyysturva ei tietenkään tule kalliiksi sille ryhmälle, jonka etuja herra Satonen ajaa. Varmasti monet isommat ja pienemmätkin pamput arvostavat suunnattomasti ilmaista työvoimaa. Kyllä minun puolestanikin vaikka Satonen itse voisi tulla meille tekemään vähän “yleishyödyllistä” työtä. Tuossa olisi pihalla vähän risusavottaa tehtävänä. Satonen on kyllä hyvin tervetullut auttamaan, kunhan ottaa huomioon sen, että töissä ei sitten laiskotella. Tiettävästi järjestelmä ei voi ollakaan alentava sellaiselle, joka ei sitä joudu käyttämään. Jos joku kokee orjatyön alentavaksi niin hänhän on laiska luuseri, joka ei halua tehdä töitä isänmaan puolesta!

Siitä huolimatta, että esimerkiksi Namibian perustulokokeilussa työllisyys nousi perustulon myötä, niin eihän tällainen malli sovi! Rivikansalaiselle ei näet tule antaa päätösvaltaa omasta elämästään. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos vaikka minä monisairaana voisin hankkia vähän lisätuloja! Rivikansalainen tulee pitää kurissa ja herran nuhteessa! Kansalaisen elämä pitää säädeltävän ylemmältä taholta, jos hänellä ei ole hyvää asemaa tai suurta varallisuutta tai molempia. On pidettävä huoli siitä, ettei kansalainen tee vääränlaista työtä tai aktivoi itseään väärin, koska onhan se nyt aivan selvää, etteivät pöllöt kansalaiset osaa itse luotsata elämäänsä mitenkään oikein. Kumminkin ne vain ryyppäävät, jos niille annetaan ilmaista rahaa. Eiväthän ne mitään osaa tehdä, jos ei niitä joku käy potkimassa perseelle!

Ei, downshiftaaja ei ole sankari, vaan elämänsä suorittaja on sankari. Suorittaja, joka vilpittömästi omasta hyvinvoinnistaan välittämättä raataa perse ruvella, jotta Satosella ja kumppaneilla olisi taas enemmän saldoa tilillään katseltavana.

Totta helvetissä työaikoja pitää pidentää, vaikka moni kokee nyt työpaikoilla kovia paineita siitä, että töitä kasaantuu ennemmän kuin ehtisi tehdä, ja tästä huolimatta myös työttömyysluvut ovat korkeat. Työttömyystilastothan kaunistetaan sillä orjatyöllistömisellä, ja varsinaisia työntekijöitähän saa uusia, jos joku saa slaagin stressistä. Tokihan näet ne ilmaistyöntekijät kiljuen hakevat niihin vähiin töihin, joista maksettaisiin ihan oikeaa palkkaa. Näppärä systeemi. Ilmeisesti Satosen mielestä ihmiset eivät ole tällä hetkellä valmiita ottamaan työtä vastaan, koska moni ei halua suostua orjatyöhön.

“Toimii toisin kuin politiikassa yleensä toimitaan”

I see… Minusta kyllä tämä koventunut linja on juurikin yhä useamman poliitikon linja. Varsinkin kun se osa kansasta, jolla menee nyt hiukan paremmin hurraa tällaisille ajatuksille. Työttömyyshän ei voi koskettaa heitä, koska tunnetusti vain laiskat hippiluuserit ovat työttömiä!

Minusta Satosen ryhtiliike-strategiaa voitaisiin soveltaa myös herraan itseensä. Veikkaisin, että herra olisi paljon motivoituneempi hoitamaan luottamustehtäviään koko kansan eduksi, jos hänen tulisi tehdä se talkoohengellä. Itseäni näet kiinnostaisi, että miten Satonen itse ajatteli “uhrautua yhteisen hyvän eteen”? Jatkamalla kansanedustajuuttaan, jos kansa sen hänelle suo? Onhan sekin tapa turvata oma taloudellinen tilanteensa. Mitäs jos Satosellekin tarjottaisiin vain asunto kansanedustajakommuunissa, ja perustarpeet? Mitäs jos rahapalkkiota ei heruisi tai se olisi vaikka 200 euroa kuukaudessa? Vapaamatkustajuuskin on näkökulmakysymys.

Uuden mamu-urbaanilegendan synty

Törmäsin jälleen kerran Facebookissa sellaiseen tykitykseen, että tästä ei voi olla kirjoittamatta. Nimet otin pois, koska keskustelijat eivät ole poliittisia vaikuttajia, joten nimillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä.

***** ****** ******* “Ajokortin puuttuminen vaikeuttaa tosi paljon työllistymistä.Ei sitä kuitenkaan hommata työkkärikorvauksella.Aina kun tasa-arvosta niin vouhotetaan,Eikö ajokortin pitäis olla tasa-arvoisesti kaikkien mahdollista hommata?Juuri luin maahanmuuttajien koulutuksia.Bussikuskiksikaan ei mamulta vaadita kun normi B-kortti.Miksi?”

**** ******** “Lieksankaupunki maksaa mamuille kaikille jotka autokoulun haluavat käydä ajokortin, etteivät syrjäydy…..”

***** ****** ******* “Mitenhän mamu pitää olla sinne muuttaessa?Riittääkö ruotsinkielisellä nimellä varustettu stadilainen?Rupee hieman turhauttamaan tää.Kun joillakin on täysin eri oikeuksia.Katsotaan että mamun on tärkeämpää työllistyä kun kanta suomalaisella.Mä koen rasismia ja syrjintää.”

**** ******** “Ei sä et voi sanoa niin…muuten joku vihreä tai vasenvihreä ärähtää sulle, kun sulla on niin paremman lähtökohdat kuin näillä “dollari-kultakorupakolaisilla”….ei sulla, on asiat ok ja sulla on uudet halpahalli vaatteet ja sulla on taulutelkkari(32″)…mitä sä valitat”

***** ****** ******* “Halpahalli vaatteet on mut ei uudet.Reikäkin perseessä.Tv on käytettynä joskus huuto.netistä ostettu.. Välillä tekis mieli käydä räjäyttämässä koko eduskunta ministeriöineen ilmaan..”

Todennäköisesti tästäkin joku muistaa poimia vanhan kaikille mamuille kustannetaan ajokortit-legendan lisäksi uuden legendan nettiin pyörimään: Mamut saavat ajaa bussia B-kortilla! Itse en voi ymmärtää, miten ihmeessä linja-autonkuljettajan koulutuksen vaatimuksista voi ymmärtää, että mamut saisivat ajaa linja-autoa B-kortilla? Vaatimuksena linja-autonkuljettajan koulutukseen on toki B-kortti ihan kaikille hakijoille taustasta riippumatta. B-kortilla ei pääse kukaan ajamaan laillisesti linja-autoa lukuunottamatta tietenkin ajotunteja. Linja-autonkuljettajan koulutukseen vaaditaan myös hyvää terveydentilaa. Elän siinä käsityksessä, että kirjoittajan kohdalla tämä edellytys ei täyty. Minulla on B- ja C-kortti, silti minuakaan ei kelpuutettaisi terveydentilani vuoksi opiskelemaan linja-autonkuljettajaksi. Olin minäkin vihainen kun tajusin aikanani, ettei minun terveydentilallani haeta poliisikouluun. En silti voi olla katkera siitä, että joku terve mamu täyttää hakukelpoisuuden, jota minä en täytä.

Kyllä on periaatteessa mahdollista, että ihminen saa toimeentulotukea ajokorttiin. En tietenkään lähde väittämään, etteikö tällaisia tapauksia penkomalla löydy. Sen sijaan en usko, että esimerkiksi pitkällisen sairaushistorian omaava pääkaupunkiseudulla suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien varrella asuva saa ihan hetimiten toimeentulotukea ajokorttia varten. Yksinkertaisesti näet katsotaan, ettei tällaisella ihmisellä ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä yhtään paremmin sen ajokortin avulla. Ajokortin tarve kun pitää sinne fattalle ihan kädestä pitäen ja vaihe vaiheelta selittää. Pelkkä se, että “työllistyminen kai sitten helpottuisi” ei taida riittää tuen myöntämisperusteeksi. Jos riittää niin aika hyvin salassa tämä ajokorttien massamaksaminen on pidetty, ehkä Demlalla on taas näppinsä pelissä…

Pitää perustella hyvin tarkkaan, että miksi se työllistyminen ajokortin myötä oikeasti käytännössä helpottuisi. Siviilinä tulkitsisin asiaa niin, että tietenkään henkilölle ei kustanneta B-korttia perusteena, että se olisi linkki linja-autonkuljettajan koulutukseen, kun edellytykset kyseiseen koulutukseen eivät täyty sen B-kortin jälkeenkään.

Jos perusteena olisi esimerkiksi kulkemisen helppous potentiaalisiin työpaikkoihin, en voi olla kysymättä, millä kyseinen ihminen sitten hankkisi ja sen auton, ja millä rahalla hän ylläpitäisi sitä? Auton hankintaan ja ylläpitoon tarvitsisi myös tukea kirjoittajan kohdalla. Mitä ovat ne paikat, joihin kyseisellä henkilöllä olisi oikeasti pätevyys? Tämän kyseisen henkilön koulutus- ja työhistorialla en itse näe hyviä työllistymismahdollisuuksia ilman niitä terveydentilaan suhteutettavia realistisia lisäkoulutuksia.

Vaikka täydentävän toimeentulotuen käyttökohteita ja määrää ei ole periaatteessa rajattu, ei tätäkään toimeentulotuen muotoa saa todellakaan mihin tahansa. Tiedän tarkkaan, mitä on olla ahdistavassa väliinputoajan asemassa, koska olen itse samankaltaisessa tilanteessa. Ei se kuitenkaan mamuilla ole todellakaan yhtään sen helpompaa, eikä heidän mustamaalaamisensa helpota ihmisen omaa tilannetta.

Ajokortti ei myöskään ole kansalaisoikeus. Voisin minäkin olla sitä mieltä, että on kansalaisoikeus päästä vaikka lempiartistinsa konserttiin, koska se on mielenterveyden kannalta tärkeää. Sosiaalivirasto ei kuitenkaan tietenkään tulkitse asiaa näin. Voimme toki keskustella siitä onko järkevää, ettei sosiaalitoimi kustanna ajokortteja enempää? Mahdollisen ajokorttituen myöntämiseen tai myöntämättä jättämiseen on yleensä aina kuitenkin ne perusteet. Virheitä toki voi tapahtua tai asiakas voi yrittää huijata sosiaalitoimea. Ilman perusteiden ja päätösten tutkimista on kuitenkin absurdia väittää jonkin ryhmän saavan enemmän tukea kuin toisen.

Ne perusteet kielteiseen päätökseen voivat toki myös olla vähemmän järkeviä ihmisen omasta mielestä, mutta mitään automaattista mamunappia ei tiskin alla tässäkään tapauksessa ole. Ei Lieksassa, eikä muuallakaan. Kaikki mamut eivät saa automaattisesti ajokortteja “lahjoituksena” sossusta, vaikka Hommalla, Suomi24:lla tai Vauva.fissä niin kuinka väitettäisiinkin. Pikaisen tutkimisen perusteella sanoisin, että ihan kenen tahansa on äärimmäisen vaikeaa saada sossusta ajokorttia varten rahaa. Yleensä kun ihminen hakee tukea, jolle hän katsoo olevan tarvetta, hän ei tietenkään katso hyvällä kun sitä ei tulekaan. Tämä on loogista, maahanmuuttajien syyttäminen sen sijaan ei.

Pitäisiköhän alkaa kertoilla netissä tarinoita siitä, että miten netistä luin tai kaverin serkun koiralta kuulin, että mamuille maksetaan keikkalippuja, etteivät he syrjäydy, mutta minulle ei makseta? Tämä on rasismia! Olisi mielenkintoista nähdä, miten pitkälle täysin perätön huhu leviää ja kuinka moni ottaa sen todesta? Onhan sille omalle katkeruudelle löydettävä jokin syntipukki, vaikka sen syntipukin perätön mollaaminen ei omaa tilannetta mitenkään edistäkään.

Mutkia ja välityömarkkinoita

Sain äidiltäni taannoin Nokian Uutisten lokakuun 16. päivän numeron vuodelta 1987. Lehteä selaillessani tuli vastaan paljon mukavia hetkiä. Kaupat, jotka muistan vielä omasta lapsuudestani mainostivat lehdessä. Oli juttua runoilevasta paperimiehestä, ja ihania vanhoja automainoksia. Yhteiskuntaan liittyviä artikkeleita lukiessani puolestaan ajauduin melkoiseen epätoivoon. Oikestaan näet pinnalla olevat asiat eivät ole muuttuneet niin hirveästi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Lehden artikkelissa “Laki muuttuu, mutta “Työllistäminen ei jää kuntien niskoille”” näet pohditaan, että miten työttömät saataisiin työllistettyä, kun töitä ei kaikille yksinkertaisesti ole.

“Eri alojen työnhakijoita oli Nokialla 1976, joista 890 teollisuudessa, 268 luokittelemattomassa työssä ja 209 palveluammateissa. Avoimia työpaikkoja syyskuun 30. päivällä oli tarjota 36.”

Vuonna 1987 puhuttiin mutkasta, jonka kautta nuoret pääsevät työelämään tai opiskelemaan. Mutka tarkoitti siis tällöin kuntien puolen vuoden työllistämisvelvoitetta, mikäli avoimelta sektorilta ei ole löytynyt työtä tai koulutuspaikkaa. Nyt mutkasta puhutaan nimellä välityömarkkinat, ja välityömarkkinat siis tarkoittavat tempputyöllistämistä, joko ilmaiseksi tai 9 euron päiväkorvauksella.

Lainataanpa kansanedustaja Tarja Filatovia:

“- Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena on passiivisen työttömyysturvan sijaan tarjota työttömille aktiivisia vaihtoehtoja, jotka johtavat lopulta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

- Tarpeellista hyvinvointia lisäävää työtä on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtien haravointia, lumenluontia, lastenkaitsemista, näkövammaisten lukupalvelua.

- Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristötöistä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.”

On masentavaa huomata, että asenne työttömiin ja työttömyyteen ei ole muuttunut sitten vuoden 1987. Silloin nimittäin Nokian työvoimatoimiston johtaja Jaakko Vuorinen totesi silloin näin:

“-Meidän kaikkien on lähdettävä siitä, että jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus työhön. Useimmat sentään tienaavat rahansa mielummin jotain askartelemalla kuin tyhjänpanttina olemalla. Kansantalous sitä paitsi tarvitsee kaikki kädet työhön, hän korostaa.”

Vuorinen myös totesi, että toivoo työtä odottavan liikkuvan, mutta ei pururadalla. Työttömän ajanviettoa on totta kai kontrolloitava, sillä eihän sitä tiedä, mitä se lurjus keksii ajallaan tehdä! Ties vaikka lenkkeilisi valtion rahoilla!

Työttömyys on sairaus, josta pitää kuntouttaa. Työttömyys on laiskuutta erityisesti, mikäli työtön protestoi ilmaistyön teettämistä vastaan. Työtön on passiivinen sängyssä makaaja, joka ei osaa itse suunnitella, mitä voisin nyt tehdä. Työtön ei itse tiedä, mitä tehdä elämällään, joten häntä pitää holhota! Korkeintaan se hakee Alkosta pullon ja vetää kännit! Minä olen itse tällä hetkellä työkyvytön, mutta yritän kyllä monessa muodossa kuntoni ja mahdolllisuuksien mukaan aktivoida itseäni. Koen todella loukkaavana, jos minulle sanotaan, että “olen vain tyhjän panttina”, koska tämä ei ole missään määrin totta. Mikäli toimeentuloni olisi kohtuullinen, pystyisin elämään ihan tyydyttävää elämää. Ajatus, että kaikilla on tekemistä kuulostaa kyllä äkkiseltään oikein hyvältä. Se ei vain koskaan tule onnistumaan tällä holhouspolitiikalla.

En minä syrjäydy sen vuoksi, että minä en nyt kykene työhön, vaan sen vuoksi, että minulla ei ole riittävää toimeentuloa. Suurin osa työttömistä osaisi kyllä suunnitella itselleenkin tekemistä, jos heidän taloudellinen asemansa olisi kohtuullinen. Ei työttömänä ole tarkoitus luksuselämää viettää. Tarkoitan nyt nimenomaan sitä suhteellisen vaatimatonta peruselämää. Ei työttömyys, kuten ei sairauskaan, tee ihmisestä holhottavaa lasta. Muistettava on myös, että työttömyys ei ole luoduista mielikuvista huolimatta sairaus. Me “alakastin” kansalaisina pidetytkin olemme aikuisia ihmisiä.

Poittihan koko hommassa on kuitenkin nimenomaan se, että esimerkiksi minun harjoittamani omaehtoinen aktivointi on vääränlaista aktivointia, koska se todellakin perustuu vapaaehtoisuuteen. Pitäähän sitä säilyttää se kyykyttämis- ja hyväksikäyttöaspekti, jotta yhteiskunnan “alaluokka” muistaa paikkansa. Muistakaamme kuitenkin, että työttömyys tai sairaus voi koskettaa ketä vain. Huomisesta ei tiedä kukaan.

“Työtön voi tulevaisuudessa joutua pakkotöihin. Mallia kokeillaan parhaillaan kuudessa kunnassa.

Niin kutsutun osallistavan eli vastikkeellisen sosiaaliturvan perusajatus on, että työttömän on tehtävä töitä saadakseen työttömyyskorvausta. Työvelvoite olisi yhdestä kahteen tuntia joka arkipäivä.

— Järjetön ehdotus. Pitäisi laittaa kapuloita rattaisiin, sanoo lappeenrantalainen työtön.

Toiminnasta voisi saada pientä korvausta. Kieltäytymisestä seuraisi puolestaan etuuksien menetyksiä.

Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena olisi ehkäistä syrjäytymistä, kannustaa osallistumiseen ja lisätä sosiaaliturvan yleistä hyväksyntää. Laajimmillaan uudistus voisi koskea kaikkia työkykyisiä työttömiä.”

Eli se, että jotkut nutipäät kokevat sosiaaliturvan yhteiskuntamme ongelmaksi aiheuttaa sen, että ihmiset pitää laittaa orjatyöhön? Yhä kysymys on onko osallistava sosiaaliturva enää sosiaaliturvaa oikeastaan lainkaan? Törmäsin Facebookissa hyvään ajatukseen. Osallistavan sosiaaliturvan, täydentävän työn ja välityömarkkinoiden on termeinä tarkoitus sotkea soppaa. Työ termin näet perinteisesti mielletään sisältävän myös palkan. Kun soppaa tarpeeksi kauan sekoitetaan markkinoidaan osalle kansasta onnistuneesti mielikuva, että työstä ei tarvitsekaan enää maksaa palkkaa.

Yle jaksoi oikein tehdä jutun siitä, että “Forssassa onnistuttiin saamaan työttömiä maatiloille töihin ensimmäisenä Suomessa”. Että oikein onnistuttiin saamaan työttömiä hyväksikäytettäväksi! Aikamoinen saavutus. Voin taas kerran linkata tähän Sakari Timosen bloggauksen.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma työsi oliskin huomenna täydentävää työtä? Tavaroiden hyllytystä kaupoissa on myös esitetty täydentäväksi työksi, ja näin koulutettuna myyjänä en voi kuin kysyä; tämänkö verran myyjien työtä arvostetaan? Tällaisen asenneilmapiirin luominen on hyvin loukkaavaa. Huonosti palkattujen ammattien arvostusta vähennetään hyvin entisestään, kun niistä aletaan käyttää termiä täydentävä työ.

Tunnin tai kahden käytännössä palkattoman työn takia pitäisi siis työttömällä olla varaa pienestä työttömyysetuudestaan kustantaa työmatkat ties minne? Entä jos työttömällä ei ole varaa ostaa bensaa tai ladata bussikorttia? Entä jos työttömällä ei ole autoa, ja ilmaistyöhön tarvitaan auto? Tukia supistetaan, koska “kieltäydyit työstä” vai?

Mietin myös, että miten käy meidän työkyvyttömien, jotka voimme välillä joutua olemaan työttömyysetuudella järjettömän byrokratian vuoksi? Minulle on TE-toimistosta kerrottu, että kun ihminen on työttömänä työnhakijana, niin hänen pitäisi periaatteessa olla aina kykenevä vastaanottamaan kokoaikatyötä. Lääkärinlausunnoilla ei tarvitse olla merkitystä, jos TE-toimistossa näin päätetään. Jos et siis kykene täyttämään työvelvoitetta työkyvyttömyyden vuoksi, niin tuet alas! Työkyvytön voi siis päätyä nostamaan työttömyysetuutta, kun sairauspäivärahaoikeus on loppu eikä kuntoutustukea ole myönnetty tai sitten sairauspäivärahahakemus on Kelassa hylätty.

En voi olla myöskään kysymättä, että miten ihmeessä esimerkiksi se haravointi auttaa vaikkapa myyjää saamaan palkkatyötä? Jos minä olisin työkykyinen työtön, niin minulla olisi haravoitavaa ihan tässä kotonakin. Ai niin, mutta se onkin taas sitä vääränlaista aktivointia… Miksi kukaan tosiaan kohta palkkaisi ihmisiä, kun orjatyövoimaa saa ilmaiseksikin? Miten syrjäytymistä ehkäisee se, että ihmisen luottamus yhteiskuntaan tuhotaan nöyryyttämisellä ja orjuuttamisella?

Juho Eerolan muisti petti

Iltalehti uutisoi Juho Eerolan visioista sotilasliitosta Venäjän kanssa. Totuttuun tapaan Eerola kiisti mitään tällaista koskaan ajaneensa takaa. Jälleen oli vähän väärinkäsitetty asioita, ehkä vähän jonkin sortin ajojahtiakin oli ilmassa.

“Eerolan mukaan päivitys, jossa hän puolusti liittoutumattomuutta on tulkittu väärin. Hän ei ole ehdottanut sotilasliittoa Venäjän kanssa, niin kuin Pravda väittää.”

Kuvan muodossa voimme kuitenkin hiukan virkistää Eerolan hataraa muistia.

JuhoEerola

Persujenhan ei pitänyt myydä persettään, eikä kääntää takkiaan vai miten se nyt menikään… Jostakin kumman syystä tuntuu olevan hyvin yleistä, että omat kommentit unohtuvat tai ne käsitetään aina muiden toimesta väärin. Jos kommentit käsitetään aina väärin niin annan kaikille poliitikoille ilmaisen neuvon: Opettele selkeämpää itseilmaisua. Jos harjoitat sarkasmia niin kannattaa poliitikkona oikeasti tuoda esille se, että kyseessä on todellakin sarkasmi. Poliitikko kun ei voi kirjoitella ihan mitä vain, ja sanoa aina jälkikäteen sen olleen sarkasmia. Persupiireissä Venäjän sympaaminen ei toki ole mikään uusi ilmiö. Hyvä toki tietää, että näin nykyään kunnioitetaan veteraaneja.

Jokainen voi tehdä itse omat johtopäätöksensä Eerolan kommentista.

Kun köyhä “isänmaallinen” omaa kuoppaansa kaivaa

Mitä tehdä kun haluat “kansan syvät rivit” puolellesi? Kerro perättömiä tarinoita maahanmuuttajien saamista etuuksista. Kansanedustaja ja Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauma on saanut nyt oman varttinsa julkisuudessa lastenvaunugaten myötä. Kauma on esitellyt huolestuneiden kansalaisten näkemyksiä totuutena, ja tuntuu vielä Facebook-päivitystensä perusteella olevan ylpeä itsestään. En voi olla kysymättä millainen poliitikko on itsestään ylpeä siksi, että on kertoillut mielikuvitustarinoita julkisuudessa? Ai niin, mutta maahanmuuttajien tuethan ovat se asia, josta ei kuulemma saa puhua! Jos uskallat kysyä, mistä tarina oikein on peräisin tai penätä asiasta asiallisia dokumentteja, niin olet keskustelun vaientaja, joka ei kuulemma halua “totuutta” julki.

Lastenvaunugatekeskusteluissa huomaa jälleen sen ikävän seikan, että ihmiset eivät näytä oikeasti ymmärtävän sitä, että perustelujen kysyminen ei tarkoita sitä, ettäkö ei jokaisella olisi oikeutta olla ihan mitä tahansa mieltä. Käsittääkseni normaaliin keskusteluun kuuluu myös se, että toisen mielipiteille saa kysyä perusteluja. Mamukriitikoiden mielestä kuitenkin kaikkia mamuvastaisia näkemyksiä pitää palvoa aukottomana totuutena, vaikka niissä ei olisi oikeasti totuuden hiventäkään. Ikävä kyllä moni tavallinen kansalainenkin lankesi lastenvaunugateen täysin. Sakari Timoselle nostan jälleen hattua loistavasta bloggauksesta. Timosella on monta hyvää bloggausta asiaa koskien. Suosittelen lukemaan ne ajatuksella.

“Tällaiset jutut kysemättä uskova on tyhmä kuin vasemman jalan töppönen. On huolestuttavaa, kun tällainen töppönen on oikeasti päättämässä asioista. Vielä huolestuttavampaa on, jos hän ei suostu edes kuuntelemaan totuutta.
Illalla Kauma ei näyttänyt kuuntelevan totuutta, jonka kertoi hänen vieressään istunut Espoon kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Marja-Leena Remes:

– Ohjeet ja laki ovat samat kaikille. Meillä on Espoossa tietty summa, joka on laskennallisesti lastenvaunuihin 200 euroa ja rattaisiin 120 euroa. Kaikki ymmärtävät, että sillä rahasummalla ei mitään lastenvaunuja kaupasta voi uutena ostaa, vaan ihmiset joko ostavat kierrätetyt tai panevat muuta rahaa lisäksi.”

Vaan totuuttahan ei uskota, koska totta kai punavihermädättäjädemla kontrolloi kaikkea sosiaalitoimessa! Taatusti ne mamut saavat enemmän, koska kaveri kertoi ja koska siellä roskiksessa oli kuitti taulutv:stä!!! Tunnetun teorian mukaanhan me punavihermädättäjädemlalaiset yritämme tuoda islamisaatiota Suomeen, ja olemme soluttaneet väkeämme käytännössä kaikkiin sossuihin, jotta mamuja suosittaisiin! Punavihermädättäjänä minulle on kyllä edelleenkin jäänyt epäselväksi, että missä se yhteiskunnan myyttinen rahahana oikein sijaitsee? Luulisi kai, että me mädättäjät hankkisimme ne paremmat etuudet myös itsellemme, mutta eipä niitä Mersuja ja nahkasohvia ole meillä näkynyt. Kukaan ei ole myöskään osannut kertoa, miksi me haluaisimme Suomesta “islamilaisen valtion”? Minä esimerkiksi kannatan kaikenlaisten uskontojen erottamista valtiosta ja politiikasta, joten tällaiset väitteet tuntuvat melkoisen absurdeilta omaan korvaani.

Internetin syövereissä jo jokseenkin legendaarisen aseman monessakin mielessä saavuttanut Helena Eronen kommentoi myös lastenvaunugatea Facebook-sivuillaan. Erosen mielestä on toki varsin hirveää, että ihmiset kehtaavat tehdä lapsia, jos heillä ei ole varaa ostaa edes vaunuja! Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa, että aikanaan Eronen itse on Seitsemän päivää lehden tietojen mukaan päästänyt esimerkiksi päivähoitomaksunsa ulosottoon. Eipä se olisi ensimmäinen kerta, kun samojen sääntöjen perään huutavat näkevät, että heillä itsellään tulisi olla enemmän oikeuksia kuin muilla. Myös monet mamujen tuista suu suurella huutavat ovat itse sosiaalitukien varassa eläviä. On aika surkeaa, että köyhien ajaminen toisiaan vastaan näyttää onnistuvan loistavasti. Kaumasta on nyt tehty isänmaallisten sankari, eikä moni näistä reppanoista edes hoksaa, että he kaivavat myös omaa kuoppaansa palvoessaan “Kauman rohkeutta tarttua asioihin asioihin, joista ei saa puhua”. Näistä kavereista on todellakin vaikea enää tehdä parodiaa.

Eronen tykittää.

Eronen tykittää.

Tässä vielä loppuun muutama hyvä linkki asiaa sivuten:

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/biaudet-lastenvaunut-ovat-maahanmuuttovastaisen-keskustelun-urbaani-legenda/#.VAX6w9OgqaQ.twitter

http://hemakerk.blogspot.fi/2014/07/millainen-on-maahanmuuttajan.html

“Enhän minä rasisti ole, mutta…”

Facebookissa on tunnetusti jos jonkinnäköistä viharyhmää. Seuraava kommentti on bongattu ryhmästä Mamujen rikokset Pohjolassa ja Euroopassa.

Marko Korhonen: “poliisi ja poliisi! vitut poliisista! kansalais aktiivisuutta kehiin! perisuomalainen kansalaisparlamentti kunniaan! elikkä…turpaan isolla joukolla silleen ettei muista asioita lähempää kuin 70 luvulta ja menettää sulkijalihaksensa hallinnan ainakin kahdeksi kuukaudeksi! ja jos vielä jäi musulle kimittämistä….käsittely uusiksi tuplana!”

Väkivaltaan toimintansa perustavia kansalaistuomioistuimiahan ollaan Facebookissa perustamassa jatkuvasti, täytyyhän sitä jokin tekosyy väkivaltafantasioidensa julkituomiseksi saada. Itseäni kuitenkin askarruttaa, miten tämä sitten eroaa esimerkiksi siitä, että ääri-islamisti katkaisee toiselta ihmiseltä käden? Ilmeisesti valkoisen miehen väkivalta on hyväksyttävää. Vastusta väkivaltaa väkivallalla on ikävä kyllä hyvin yleinen paradoksi. Tähän törmää niin mamukriittisten ryhmissä kuin pedofiilien metsästäjien ryhmissäkin. En kuitenkaan haluaisi, että kaikkia suomalaisia yhdistetään väkivaltaan. Itse väkivallan vastustajana omaan korvaani särähtää todella pahasti se, että toisen hakkaaminen nähdään normaalina suomalaisena perinteenä.

Kovasti nämä “mamukriittiset” aina kauhistelevat väkivaltaa, mutta samaan hengenvetoon tuutataan itse internetiin joukko väkivaltafantasioita. Totuttuun tapaan myös kaikki muslimit ovat ääri-islamisteja, ja tavoittelevat maailman valtaamista.

Kaikki rasismi ei ilmene näin suorasukaisin sanakääntein. Kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara arvosteli Facebookissa maahanmuuttajataksikuskien ammattitaitoa. Asko-Seljavaaran mielestä nimenomaan maahanmuuttajatausta yhdistää ammattitaidottomia taksikuskeja. Joonas Lyytinen kirjoitti asiasta loistavan bloggauksen Uuden Suomen blogipalveluun.

“Toisin kävi Kokoomuksen entiselle kansanedustajalle ja kaupunginvaltuutetulle Sirpa Asko-Seljavaaralle, joka kommentoi Facebook-sivuillaan Helsingin Sanomien artikkelia tummaihoisten helsinkiläisten taksikuskien kokemasta syrjinnästä seuraavasti:

“Tänään uutisoi, että olemme rasistisia, kun emme hyväksy maahanmuuttajataustaisia taxikuskeja. Tästä ei ole kyse, vaan usein heidän ammattitaitonsa on vajaa.””

“Rasismin kääntöpuoli on valkoinen etuoikeus. Tässä se ilmenee niin, ettei kukaan kyseenalaistaisi kaikkien kantasuomalaisten taksikuskien ammattitaitoa kohdattuaan yhden epäpätevän kantasuomalaisen taksikuskin. Ulkonäöllisesti kantasuomalaisesta poikkeava sen sijaan pelkistetään vain etnisen ryhmänsä edustajaksi ja tämän perusteella tehdään johtopäätöksiä koko ryhmän ominaisuuksista. Tässä on yksi rasismin perusmekanismeista.

Meillä kaikilla on samanlaisia ennakkoluuloja. Suurin osa rasistisista asenteista ja ennakkokäsityksistä on nimenomaan tiedostamattomia ja tahattomia. Sirpa Asko-Seljavaaran rasistinen ennakkokäsitys ei tee Sirpa Asko-Seljavaarasta rasistia vaan vain ihan tavallisen ihmisen. Sirpa ei vain ymmärrä mitä rasismi on.

Mistä sitten tietää onko jokin ajatus rasistinen? Ihan yksinkertaisin lähtökohta, joka toimii 99 % tapauksista voisi vaikka olla tämä: joka kerta kun haluat aloittaa virkkeen sanoilla “tämä ei ole rasismia, mutta” kannattaa jättää ajatus sanomatta ääneen.”

Vuosia keskusteluja rasismista ja maahanmuuttajista seuranneena omat karvani nousevat välittömästi pystyyn, kun näen tai kuulen aloituksen “En ole rasisti mutta…”. On totta, että kaikilla meillä on ennakkoluuloja. Moni ei vain tahdo edes tutkailla omia ajatuksiaan järkevästi, vaan loukkaantuu heti jos heidän ajatuskulkuaan yhtään kyseenalaistaa.

Tunnen itsekin ihmisiä, joita pidän fiksuina ja mukavina, ja jotka eivät mielestään ole rasisteja. Silti he jauhavat islamisaatiosta aivan tosissaan. Ymmärrän, että oudot asiat pelottavat, mutta pelkojaankin voi käsitellä muutoin kuin ostamalla ne mielen luomat kauhuvisiot totuutena. Surullisinta on juuri se, että näillä ihmisillä ei ole siihen halua. Faktat kaikuvat kuuroille korville, koska mielen luomaa kauhukuvaa ei edes haluta kyseenalaistaa tai tarkastella järkevästi. Lopulta rasismista tulee täysin normaali ajatustapa, eikä islamisaatio- tai mamut ovat paskoja kuskeja-höpinöitä edes mielletä rasismiksi. Varmasti Apartheidin aikaankin oli normaalia valkoiselle ajatella, että mustat ovat huonompia. Ei järkyttävien asioiden normalisoimiseen tarvita ääri-islamisteja, ihan samaa touhua harjoitetaan näiden mamukriittisten toimesta. Ehkä ajatus tässäkin on se, että valkoinen mies ei syrji, koska valkoinen mies on täydellinen ihminen…

Rasismia ja syrjintää voidaan pukea monenlaiseen kuoreen, mutta asian ydin ei muutu. “En mää rasisti oo, mutta…”-lausahdus ei ole mikään kortti, jonka varjolla saa höpöttää vaikka kaikkien mamukuskien olevan ammattitaidottomia ilman, että kukaan älähtää rasistisesta ajattelusta.

Ilmainen vinkki kaikille taksikuskien kanssa tuskaileville: Kaivakaa se osoite esiin niin ei tarvitse jurottaa, kun se kuski sitä osoitetta pyytää.

Kun siivoojan “kevennetty työ” on moppaus…

Polvensa hajottaneelle siivoojalle tarjotaan kevennettyä työtä mopin varressa. Kuulostaako erikoiselta?

“Aina on ollut niitä tunnollisia työntekijöitä, jotka pakertavat työpaikassa puolikuntoisina, mutta yhä useammin aloite palkallisen sairausloman korvaamiseen työnteolla tulee työnantajalta.” 

“Polvivammainen Varsala teki kevennettyä työtä päivän ja lähti lääkäriin. Jalka kuvattiin ja edessä oli leikkaus sekä palkallinen sairausloma. Hänellä on kevennetystä työstä raskaan kuuloinen mielipide.

-Se on kusetusta, hän toistelee.

-Ei siivoojille ole mitään kevyttä työtä. Siivoojat ovat jalkojen päällä ja tekevät käsipelillä.”

Näin kerrotaan Palvelualojen ammattiliiton lehdessä 9/2014. Kyseessä on siis kiinteistöpalveluyritys SOL. Kuulemma katsotaan tapauskohtaisesti onko työntekijällä oikeutta kieltäytyä esitetystä kevennetystä työstä. Viime kädessä työntekijää ei määrätä työtehtäviin, jotka voisivat estää parantumista.

“SOLin henkilöstöjohtaja Timo Sairanen sanoo, että työnantaja saa ohjata työntekijän niihin työsopimuksen mukaisiin töihin, joihin työntekijän kunto riittää. Hän kertoo, että jalka paketissa olevalle siivoojalle kevennetty työ voi monipalveluyrityksessä tarkoittaa vaikka aulapalvelutyötä tai koulutukseen osallistumista.”

Miten ihmeessä se moppaaminen sitten on kevennettyä siivoustyötä? Jutun mukaan SOLissa työterveyslääkäri arvioi työntekijän vaivan ja kunnon, ja antaa suosituksen siitä voisiko työntekijä mahdollisesti tehdä jotakin muuta kuin hänen ensisijaista omaa työtään. Sairauslomaa annetaan vain päiväksi ja lopun ajasta vajaakuntoinen tekee esimiehensä hänelle osoittamaa “kevennettyä/korvaavaa työtä”.

“Flunssaan tai vatsataudin kaltaisiin tarttuviin tauteihin työntekoa ei tarjota lääkkeeksi, mutta ajatukseen kuuluu, että jos jalka on kipeä niin kädet toimivat.”

Ajatushan on jopa äkkiseltään ihan kaunis. Vajaakuntoisetkin saavat mahdollisuuden tehdä työtä ja heidänkin työpanostaan arvostetaan. Yhtälailla kärjistettynä voitaisiin kai kuitenkin sanoa, että jos mieli on kipeä niin kroppa toimii. Tällainen malli antaa työnantajalle melko yksipuolisen vallan määritellä, mikä on työntekijälle “parasta” terveyden kannalta. Jos joku vapaaehtoisesti tällaiseen suostuu niin eihän se suoranaisesti keneltäkään pois ole, mutta voidaanko tällaiseen velvoittaa?

Ylipäänsä itselleni herää myös se näkökulma, että miten jakautuu vastuu? Mitä jos korvaava tai “kevennetty” työ hidastaakin työntekijän toipumista tai jopa estää sen pidemmäksi aikaa? Kuka on tällöin vastuussa? Työterveyslääkäri? Esimies? Minä olen ollut sairaana työssä omalla vastuullani, enkä täten olisi voinut syyttää työnantajaani, mutta miten tällaisissa tapauksissa mahtaakaan vastuu jakautua?

Tavoitteena on tietenkin hillitä sairauspoissaoloista syntyviä kustannuksia. Valitettavasti ihmiset kuitenkin sairastavat joskus. Työnantajan taholta mielestäni parhaat tavat kustannusten hillitsemiseen ovat hyvä työturvallisuus, huolehtiminen hyvästä työilmapiiristä ja ergonomia.

Tuntuu jotenkin aika jännältä, että meillä on iso satsi terveitä työttömiä, ja silti on kova into pitää sairaita väkisin töissä… Totta on otettava huomioon esimerkiksi se onko tarjolla sopivan koulutuksen omaavia ihmisiä. Ei asia ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Siitä huolimatta tuntuu omituiselta, että sairaat pitäisi käytännössä pakottaa väkisin työhön. Onko kohta enää mitään sairautta, joka oikeuttaisi sairauslomaan?

Jos korvaavan ja kevennetyn työn malli olisikin oikeasti vapaaehtoinen, tulee vastaan se ongelmakysymys millaiseksi leimataan työntekijä, joka kokee sairauslomalle olevan tarvetta sairastumistilanteessa? Jos työntekijän tilanne vajaakuntoisena on pitkäaikainen, ja hän on kykenemätön työhönsä niin ymmärrän toki, että neuvotellaan voisiko työntekijä siirtyä joihinkin muihin tehtäviin yrityksessä. Tämä on kaikkien kannalta järkevää.

Kysyn kuitenkin, että jos työntekijää joudutaan vaikka kouluttamaan tähän kevennettyyn ja korvaavaan työhön, sairausloman keston ollessa vaikka 2 viikkoa, onko tämä kannattavaa toimintaa? Jonkun pitää kuitenkin tehdä kyseisen työntekijän normaalit työtehtävät ja kouluttaminen/perehdyttäminen uusiin tehtäviin vie aina sekin resursseja. Säästö paperilla ei välttämättä edes olekaan säästö loppupeleissä, kun kaikki välilliset kustannukset ja vaiva huomioidaan. Kannattaa myös miettiä, että mistä on todella järkevää säästää? Ainakin on täysin selvää, että moppaus ei ole siivoojalle mitään kevennettyä työtä.