Kun kamelin selkä katkeaa

Minua hämmentää jälleen kerran tämä “veronkorotukset ovat loputon pankkiautomaatti”-ajattelu. Ensinnäkin, jos vain harvalla on varaa ostaa niitä arkisiakin tuotteita tai palveluita todellisen tarpeensa mukaan, niin myös verotulot niistä vähenevät. Meillä on korkeat verot ja korkeat hinnat. Niiden, jotka jäävät tänne on pakko jossakin vaiheessa alkaa karsia kulutustaan. Ostovoiman väheneminen välittömästi tai välillisesti taas jäädyttää tehokkaasti sitä paljon kaivattua talouskasvua. Tätä tuntuu vain harva poliitikko oikeasti ajattelevan. Laskukaavana tuntuu olevan, että kulutus säilyy nykyisellään ja kun veroa korotetaan, niin saamme tämän ja tämän verran lisää verotuloa valtion kassaan. Esimerkiksi autoveron kohdalla korotus ei tuonut sitä paljon toivottua lisämassia kassaan. 

Moni pieni- ja keskituloinen paheksuu näiden veropakolaisten ajattelua uusimpana tämä Nalle Wahlroosin muutto Ruotsiin. Eikä siinä, minustakin esimerkiksi rahojen matkaamiseen veroparatiiseihin pitäisi puuttua paljon nykyistä tehokkaammin. Se on asia, josta pitäisi oikeasti olla huolissaan, ja jolle pitäisi todellakin tehdä jotakin. En pidä mitenkään erityisesti Nallesta ihmisenä, ja hänellä on ollut paljon köyhät kyykkyyn-kannanottoja, joita en arvosta pätkääkään. Kuitenkin meidän verotuksemme on melko ankara, monessa asiassa jopa kohtuuton, joten en sinänsä lainkaan ihmettele sitä, että miksi ne, jotka pystyvät kiertävät sitä. Myös jokainen pieni- ja keskituloinen tekee sitä nykyisellään laillista verosuunnittelua, kun siihen on mahdollisuus. Jos moni meistä pääsisi sen rikkaan asemaan, saattaisimme toimia ihan samoin kuin he toimivat nyt.

Sanon itse, että verotuksessakin jossakin vaiheessa jokaisen kamelin selkä katkeaa oli sitten kyseessä köyhä tai rikas. Ero on se, että rikas pystyy muuttamaan tilannetta, köyhän mahdollisuudet muutokseen ovat huonommat. En tiedä mitä ihmiset todella ajattelevat, mutta kukaan ei ainakaan ole sosiaalisessa mediassa arvostellut minua siitä, että olen kertonut tyytymättömyydestäni minulle langetettuun perintöveroon. Sen sijaan, jos joku varakkaampi uskaltaa aukaista suunsa vaikkapa ihan yleisesti perintö- ja lahjaveron järjettömyydestä, hän saa vihat niskaansa. Tuloni ovat vähän yli 500 euroa kuussa. Isälläni oli kuolinpäivänään tilillään varoja, mutta käytännössä isäni kuoleman jälkeen minulle ja äidille jäi vain talo pitkällisen ja monimutkaisen episodin takia. Verottaja ehdotti tapansa mukaan, että “voittehan te myydä talon”. Jep, mehän lähdemme myymään taloa muutaman tonnin vuoksi. Kun perintövero vie leipää pöydästä, niin siinä vaiheessa ovat vitsit vähissä. Perintöveroepisodi oli minun kamelin selkäni. Verot vievät ruoan pöydästämme, ja silti en saa Perhekeskuksesta byrokratian hoitamiseen tarvittavia lausuntoja.

Ylipäänsä perintö- ja lahjavero ovat minusta järjettömiä. Perinnöstä ja lahjasta kun on yleensä maksettu jo monessa vaiheessa veroja. Onko se nyt sitten oikeudenmukaista, että ihminen joutuu myymään vaikkapa perintönä saadun lapsuudenkodin, että hän pystyy maksamaan perintöveron? Kiinteistöstä tai huoneistosta kun on kuitenkin jo maksettu aikanaan veroja. Entäs jos saat perintönä yrityksen? On mahdollista, että yritystä ei pysty pitämään perintöverojen takia vaan se on myytävä pois. Ainakin täysin laillista on määrätä perseaukiselle veroja jakamattoman pesän perusteella. Onko se sitten oikeudenmukaista on toinen kysymys?

IRS

Kuva: http://www.fabulouslybroke.com/wp-content/uploads/2008/09/tax-joke.png

Totta kai ymmärrän sen, että varakkaalla isokin summa ei tunnu samalla tavoin kuin minulla, mutta totta kai hekin jossakin vaiheessa saavat tarpeekseen. Heidänkin kamelin selkänsä katkeaa ihan kuin minunkin. Ei siihen tarvitse olla edes mikään moraaliton tai huono ihminen. Jossakin vaiheessa se tilanne tulee vastaan, jossa ihminen alkaa ajatella ensisijaisesti omaa etuaan. Tällä menolla ajamme oikeasti kaikki ne pois täältä, joilla on mahdollisuus lähteä. Sitten emme todellakaan saa euron euroa heiltä. Jokainen tietää keneltä se raha sitten otetaan. Meiltä entisestään perseaukisilta. Ongelmaksi tuleekin se, että mistä valtio saa rahansa, jos sen perseaukisen tulot ovat niin pienet, että niistä ei voi edes ulosoton kautta ottaa mitään? Muutetaanko kenties suojaosuus entistä pienemmäksi?

“Sillähän on niitä mielenterveys- ja päihdeongelmia…”

Pirkanmaalla käydään nyt keskustelua siitä, että millaiset eristysolosuhteet ensiapu Acutassa Tampereella on. On tullut vastaan mielipiteitä ja kokemuksia, joiden mukaan eristykseen joutuva potilas jää sinne suhteellisen oman onnensa nojaan. Ilmeisesti on puutteita myös siinä pääseekö potilas vessaan tai saako hän juotavaa. Tyypilliseen tapaan on ilmestynyt myös kommentteja, että “pakkohan ne vaaralliset ihmiset on muista eristää niin muiden kuin itsensäkin takia!”. Ei kyse käsittääkseni keskustelussa ole missään vaiheessa ollut kuitenkaan siitä, ettei saisi eristää selkeästi aggressiivista itselleen ja muille vaarallista potilasta, vaan siitä millaisiin olosuhteisiin ihminen voidaan eristää. Jos ihminen joutuu paskomaan housuihinsa, koska ei pääse vessaan, eikä saa janoonsa vettä niin ei olla oikealla tiellä. Jokainen voi vain miettiä, miten nöyryyttävää ja hirveää tällainen olisi.

Usein eristettävät ovat päihde- tai mielenterveysongelmaisia. Itsekin mielenterveyspuolen asiakkaana kiinnitin myös huomiota siihen, että valitettavasti epäkohdista keskustelu kuitataan edelleen mielenterveys- ja päihdeongelmaisten kohdalla usein sillä, että he eivät vain muista asioita oikein. Osassa tapauksissa saattaa tällaistakin todella olla. Jos ihminen on todella niin sekavassa tilassa, että hän ei mihinkään pysty järkevästi reagoimaan, eikä häntä normaalikeinoilla saada yhtään rauhoittumaan niin pitäisikö tässä tapauksessa käyttää sitten kenties niitä lääkkeitä tai lepositeitä? En tiedä onko tällaisissa tilanteissa olemassa hyviä ratkaisuja, mutta ei hädissään ja paniikissa olevaa potilasta voida jättää yksin eristyshuoneeseen.

Vaikka olen itsekin saanut pahoja paniikkikohtauksia niin en ole koskaan ollut vaarallinen muille. Ulkopuolisen silmään omakin kohtaukseni saattaa näyttää hirveältä ja järkyttävältä. Jos olisin oikeasti vaikkapa psykoosissa, niin itse toivoisin eristyksen sijaan mielummin lääkkeellistä rauhoittamista. Valitettavaa kyllä ilmeisesti ensiavussakaan ei ole resursseja reagoida näin nopeasti, vaan potilas laitetaan yksin eristykseen odottamaan omaa vuoroaan.

Mielenterveys- ja päihdeongelmaisiakin tulisi kuitenkin kohdella inhimillisesti. Resurssipulan keskellä tuntuu olevan kasvava trendi sanoa, että “sehän on mielenterveys- tai päihdeongelmainen”. Tällä on sitten helppo kuitata kaikki mielenterveys- ja päihdeongelmaisten huonot kokemukset terveydenhuollosta. Vaikka minä en paniikkikohtauksessani juuri puhu enkä pukahda, niin tiedostan kyllä ympäristöäni. Vaikka ihminen olisi todellakin kansankielellä sanottuna aivan umpisekaisin, niin hän on silti ihminen, eikä häntä voida kohdella ihan miten tahansa.

Itse olen valitettavasti usein törmännyt siihen, että mielenterveysongelmilla voidaan kuitata kaikki. Acutan edustaja ei varmasti ajatellut millaista viestiä hän antaa kommentillaan, että potilaat eivät vain välttämättä muista. Kuten jo mainitsin osan kohdalla tässä on varmasti totuutta, mutta yleisenä viestinä tämä on huolestuttava. Tuntuu valitettavasti, että joskus tätä käytetään jopa tarkoituksenmukaisesti. Mielenterveys- tai päihdeongelmaista tai tällaista taustaa omaavaa voidaan kohdella eri tavoin, koska ainahan voidaan myöhemmin vedota siihen, että muistikuvat eivät ole oikeita. Tarkoitukseni ei ole nyt syyttää nimenomaan Acutan henkilökuntaa mistään, vaan pohtia tätä asiaa yleisesti. Mielenterveysongelmaisen tai päihdeongelmaisen kokemusta ei tulisi koskaan automaattisesti kuitata sillä, että kyseessä on ihminen, jonka kokemukset ja muistikuvat ovat vääriä. Jos nyt radikaalisti kuvitellaan vaikka, että potilas on alkoholipsykoosissa ja todellakin täysin “ulkona tästä maailmasta” niin tässäkään tapauksessa potilasta ei voida heittää yksin eristyshuoneeseen ilman perustarpeista huolehtimista.

Ehkä olen omien kokemusteni myötä tullut jopa liian skeptiseksi terveydenhuoltoa kohtaan, mutta voi myös kysyä, että jos mielenterveys- tai päihdeongelmaiselle annetaan kello, jota voi soittaa kun on hätä, niin kuinka nopeasti soittoon reagoidaan? Entä jos potilas painaa kelloa jatkuvasti? Jätetäänkö jossakin vaiheessa vain menemättä? Ensiavuissa on usein ruuhkaa ja kiirettä, ja on turha syytellä ketään yksittäisiä tahoja, mutta mielestäni on tärkeää ottaa yleiseen keskusteluun se, millaista kohtelua mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saavat. Vaikka ihminen voisi kuinka huonosti tai olisi kuinka sekaisin, hän on silti ihminen. Kaikki mielenterveys- tai päihdeongelmaiset eivät myöskään ole kykenemättömiä tekemään havaintoja ulkomaailmasta.

Dinoja, rasismia ja spiritistejä

Nokian Uutisten mielipidepalstalla oli perjaintaina 4.4.2014 kerrassaan malliesimerkki totaalisesta kritiikittömyydestä ja fanaattisesta uskosta.

“Evoluutio-oppi pois kouluopetuksesta

Ihmetellä täytyy, että vielä meidän päivinämme kouluissa opetetaan Darwinin evoluutio-oppia.

Sehän on täysin mielikuvituksellinen oppi. 

Ei ole mitään todisteita siitä, että koko tämä ihmeellinen maailmankaikkeus olisi vain kehittynyt jostakin lähesolemattomasta. Se, jos mikä on satua.

Evolutionistit väittävät fossiilien olevan todisteta evoluutiosta.

Kuinka ollakaan, lähes kaikista fossiileista on löydetty dna:ta tai verisoluja, myös dinosaurusten fossiileista. Ja mielenkiintoistahan on, että dna ja verisolut eivät voi säilyä luonnossa kuin muutamia tuhansia vuosia. Tämä on tieteellinen fakta. 

Evoluutioteorian opetus vain hämmentää lapsiamme ja nuorisoamme.

Se on täyttä puppua. 

Se myös tuhoaa jälkeläistemme moraalin, kieltämällä Jumalan ja luomisuskon ja myös näin ollen 10 käskyn lain, joka on meille annettu moraalilaiksi ja elämänohjeiksi. 

Evoluutioteoria on saanut paljon pahaa aikaan. 

Asioihin perehtynyt tietää että, myös Hitlerin natsismi nousi osittain Darwinin evoluutio-opista, samoin kommunistien julmat vainot entisessä Neuvostoliitossa. 

Darwin opetti kirjassaan joidenkin rotujen olevan alenpiarvoisia eli rasismia. 

Tosiasia on myös se, että evoluutio-opin alkuaikoina sitä levittivät ja yrittivät nostaa suosioon varsin hämärät tahot eli spiritisti- ja meediopiirit. 

Olisiko nyt aika jo ottaa askel eteenpäin tässäkin asiassa ja poistaa tämä erheellinen evoluutio-oppi kokonaan kouluopetuksesta lapsiamme ja nuoriamme sekoittamasta ja hämmentämästä? 

Kuka lähtisi ajamaan tätä asiaa?

Jarmo Teivonen”

 

Evoluutiooppi1

 

Evoluutiooppi2

 

Kyllä tämmöinen oppi, joka on todellisuudessa itsensä pahuuden ruumiillistuma on saatava välittömästi pois nuorisoamme ja lapsiamme harhauttamasta! Ihan meedioiden ja spiritistien touhua tällainen. Se on tieteellinen fakta, että tässä isossa kirjassa sanotaan, että tällainen on puppua! *sarc* Tunnetusti myöskään millään uskonnolla ei ole verta “käsissään”…

Tämä kirjoitus on hyvin surullinen esimerkki siitä, että koulutuksesta ei ainakaan tulisi säästää. Tällaiset kansankielisesti sanottuna hihhulit voivat vaikuttaa äkkiä harmittomilta, mutta tällaisilla on valitettavasti usein myös kyky esittää asiansa niin, että tietty kansanosa vakuuttuu asiasta. Teivosen mukaan tiedon sijaan pitäisi vain uskoa. Ajatus, että ilman jumalanpelkoa ei voi olla mitään moraalia on mielestäni aina ollut hyvin kummallinen. Sama kaveri on näköjään lähetellyt aivoripuliaan useampaankin paikallislehteen. 

Ei kai minun tässä oikeastaan tarvitse enempää paskaa jauhaa, kun tuo mielipidekirjoitus teki sen ansioituneesti puolestani. Jokainen tehköön loput johtopäätökset itse.

Creationism

 

 

 

Perussuomalainen parantamassa naisen asemaa

Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Kettunen on tehnyt lakialoitteen, jossa ehdotetaan avioliitossa synnyttävien eläkeiän laskemista. Lukiessani Kalevan nettisivuilta tämän uutisen etsin epätoivoisesti päivämäärää, ja toivoin löytäväni jostakin jutun kulmasta päivämäärän 1.4. Valitettavasti tämä oli totisinta totta, ja herra kansanedustaja on todellakin tehnyt tällaisen lakialoitteen.

“Perussuomalaiset laskisi avioliitossa synnyttävien eläkeikää. Kansanedustaja Pentti Kettusen lakialoitteen on allekirjoittanut yhteensä 16 perussuomalaisten edustajaa. Allekirjoittajien joukossa on myös ryhmänjohtaja Jari Lindström.

Lakialoitteessa ehdotetaan, että avioliitossa miehen kanssa elävä nainen, joka synnyttää 1-3 lasta, pääsisi eläkkeelle muita aiemmin. Ensimmäisen lapsen syntymä alentaisi naisen eläkeikää kolmella vuodella. Toinen ja kolmas lapsi alentaisivat sitä kaksi vuotta.

Kolme lasta synnyttävä nainen pääsisi siten eläkkeelle seitsemän vuotta lakisääteisen eläkkeen täyttymistä ennen. Etuuden saisi vain silloin, kun ainakin toinen puolisoista on Suomen kansalainen.”

Ajatus siitä, että naisen eläke-etuudet riippuisivat suoraan siitä, kuinka monta lasta olet aviossa synnyttänyt on jo itsessään melko karmiva. Nainen on muutakin kuin synnytyskone. Moni nainen työskentee edelleen pienipalkka-aloilla, joten kuinka moni oikeasti voisi edes käytännössä hyödyntää tätä esitettyä “etuutta”? Sosiaalisessa mediassa ehdotus on saanut jo kovan keskustelun aikaiseksi, ja moni näkee tämän kaikkena muuna kuin etuutena. Onpahan tosin niitäkin löytynyt, joiden mielestä aloiteessa esitetty muutos on todella hyvä idea, ja me suvakkipölhöt emme taas vain tajua mitään. Tämä aloite muistuttaa joulukuun lopussa Aamulehdessä ollutta erään rouvan mielipidekirjoitusta siitä, miten naisten kuuluisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, etteivät he olisi työelämässä viemässä miesten töitä! Rouvan ehdotuksen mukaan moderni kotiäiti käyttää läppäriä ja kännykkää maailmanmenon seuraamiseen, ja naisilla on aikaa kehittää itseään, kun arkea helpottavat kodinkoneet tekevät kuulemma työt. Se minulle jäi avoimeksi, että kuka ne lapset sitten hoitaa? Onko siihenkin kenties jonkin sortin kone? Äidinkö ei käytännössä tarvitse käydä kodin ulkopuolella, koska onhan sitä läppärit ja kännykät keksitty?

Osa perussuomalaisia jatkaa näköjään samalla linjalla. Akat vievät perkele kunnon miesten työt, eivätkä pysy kotona! Sellainenkin pieni seikka saattaa tulla tätä aloitetta vastaan kuin perustuslaki. Sakari Timonen asian juridisesta puolesta hyvin jo kirjoittikin. Sainpahan muuten Facebookissa ihan tosissaan kirjoitettua kommenttia, jonka mukaan säädettävien lakien ei tarvitse noudattaa perustuslakia. Nämä 16 kansanedustajaa eivät todellakaan ole ainoita, joiden pitäisi kerrata yhteiskuntaoppia.

“Perussuomalaiset perustelevat ehdotustaan sillä, että se parantaisi naisten asemaa. Myös avioliiton merkitys heidän mukaansa paranisi.

- Nuoret eivät ymmärrä sitä, miten turvaton naisen asema on, kun mennään avoliittoon, Kettunen sanoo.”

Kettunen ilmeisesti tosissaan perustaa näkemyksensä sille, että mies on perheessä se joka tienaa ja tekee töitä, ja nainen hoitaa lapsia kotona. Kuten olen useasti maininnut arvostan kotiäitiyttä suunnattomasti, mutta kaikki naiset eivät halua olla kotiäitejä. Moni nainen haluaa nykyään tehdä omaa työuraa ja saada omia tuloja. Miten naisen asema paranisi mallissa, jossa nainen jää eläkkeelle aikaisemmin, koska on synnyttänyt lapsia? Kuinka moni nainen todella haluaisi jättää työvuosia välistä, ja täten myös pienentää eläkettään? Avioliiton merkitys-höpötys taitaa taas perustua johonkin kristilliseen näkemykseen. Avioliiton merkitys yhteiskunnallisesti on juridinen.

Jos lapsettomuudesta kärsivä haluaisikin aikaistaa eläkeelle jäämistään, ei hänellä olisi tähän edes mahdollisuutta. Millaisen viestin tämä antaa lapsettomuudesta kärsiville ihmisille?

“Hän kertoo olevansa huolestunut myös syntyvyyden laskusta ja siitä, että maahanmuuttajille syntyy suhteessa enemmän lapsia kuin kantaväestölle.

- Samalla kun parannetaan naisen asemaa, pyritään lisäämään syntyvyyttä nimenomaan avioliitossa, Kettunen painottaa.”

Sieltähän se totuus lopussa pilkottaa. Maahanmuuttajat synnyttävät suhteessa enemmän lapsia kuin kantaväestö. Mamusaatio on jo täällä. Nyt tarvitaan Kettunen ja lakialoite puolustamaan suomalaisten asemaa! Suomalaiset naiset voidaan siis laittaa synnytyskoneiksi ja tuupata pois työelämästä, koska mamusaatio on estettävä. Välillä on erittäin vaikea uskoa, että elämme todellakin 2000-lukua. Pelottavinta on se, että tällaisia yhteiskunnastamme täysin ulkona olevia haahuilee kansanedustajina.

Pian Lehtilehti on todellakin historiaa, sillä saamme jo usein lukea samanlaisia uutisia ihan “oikeista lehdistä”.

Peruselämä ja perustaide kunniaan!

Stop the press! Perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen on verisesti loukkaantunut. Sen lisäksi, että Suomessa näkee kaiken maailman ulkomaaneläviä niin ne uskaltavat vielä pukeutua Härmän miesten kansallispukuun! Tämä pöyristyttävää. Tossavaisen lisäksi ulkomaan elävien invaasiosta Suomessa on ansiokkaasti uutisoinut Kristina Ljungqvist Uuden Suomen blogissaan. Useampi perussuomalainen on vuosien varrella on ollut aivan perustellusti huolissaan siitä, että Suomessa hyväksi todettu ja kouluissakin aikanaan opetettu vanha kunnon neekeri-sana on julistettu jonkinmoiseen pannaan. Kertoillaan, että neekeri sanan kirjoittamisesta netissä saa heti poliisit ja syyttäjät niskaansa. Perussuomalaisten vainoamiseen aletaan median lisäksi nyt vielä käyttää jotakin modernia “taidehöpinää”. Eikö se musta Mannerheim riittänyt kysyn minä? Kyllä on maailma malliinsa mennyt!

Filppulanveljekset

“Palaan vielä “True finn” elokuvaan. Siinä Mustafa Hagi on pukeutunut Härmän miesten kansallispukuun. Pidän sitä yhtä sopimattomana kuin sitä, jos perussuomalaiset pukeutuisivat afrikkalaisittain ja lähtisivät sen jälkeen naureskellen Lieksan torille.”

Itse suunnittelin itselleni taannoin vapuksi jonkin sortin perussuomalainen-pukua tarkoituksenani oli kunnioittaa suoraselkäisiä, isänmaan asioita sydämellä ajavia aitoja suomalaisia. Suunnitelma on nyt kuitenkin peruttu, koska tajusin, että suunnattomasti arvostamani perussuomalaiset saattaisivat kokea tämän loukkaavana. Tämä on varsin ymmärrettävää sillä perussuomalaisten herkät järvimaisemaan tottuneet silmät eivät siedä mitä vain. Perussuomalaiset saattaisivat tulkita tämän jopa vihapuheeksi, ja sellaisen perussuomalaisiin kohdistuvan vihapuheen ei tule olla sallittua edes näinä sananvapauden ritarien kulta-aikoina sanon minä. Oikeastaan Härmän miehen kansallispukuun pukeutumista pitäisi alkaa säädellä lailla suomalaisten oikeuksien turvaamikseksi!

Mielestäni suoraselkäinen perusmies Tossavainen syyllistyy kirjoituksessaan vain yhteen virheeseen. Hän arvioi Mustafa Hagin puheiden siitä, että perussuomalaiset on antanut luvan unohtaa Suomen lakipykälät tasavertaisuudesta ja syrjinnästä loukkaavan puolta miljoonaa suomalaista. Vaikka laskentoni on aina ollut hieman heikko arvelisin, että meiltä löytyy paljon myös kaappiperussuomalaisia. Itse arvioisin meillä todellisuudessa olevan noin 5 457 429 perussuomalaista/perussuomalaisten kannattajaa. Juuri tämän perussuomalaisten vainoamisen vuoksi moni ei uskalla lainkaan tunnustautua julkisesti perussuomalaiseksi. Miten tällaista voi tapahtua Suomessa kysyn minä?

Useampaan kertaan on perusakatemian toimesta tehty monia kansalaistutkimuksia, jotka todistavat, että lehdistö syyllistyy jatkuvasti törkeään perussuomalaisten, ja tätä kautta suomalaisuuden vainoamiseen ja mustamaalaamiseen. Ensinnäkään tämä Lieksan kielteinen päätös alaikäisten syyrialaisten kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ei ollut tietenkään perussuomalaisten ansiota, vaikka he ansiokkaasti asiaa vastustivatkin. Jotta nyt kerralla teemme tämän asian selväksi niin ansiomitali kuuluu ojentaa demareille. Tehdään nyt kerralla selväksi myös se, että ne kikkelikuvat eivät olleet Hakkaraisen. On se nyt helvetti, kun ei Suomessa enää ymmärretä pientä känniläppää? Suomalaisten känniläppiä ei saa polttaa monikulttuurisuuden roviolla sanon minä!

Marsalkkatumma

Kyllä suomalainen marsalkka on vaalea sanon minä!

Perussuomalaisia vainoaviksi median tahoiksi nimettäköön Helsingin Sanomat, Yle, Iltapulut ja no oikeastaan kaikki muut paitsi perussuomalaisten omat nettisivut. Ei toki sovi kokonaan unohtaa rohkeiden ja suoraselkäisten perussuomalaisten edustajien kirjoituksia Uuden Suomen blogipalvelussa. On tärkeää paljastaa mukasuvaitsevaisten ja ulkomaanelävien todellinen agenda: He eivät hyväksy perussuomalaisuutta. He ovat itse rasisteja! Kuinka monta kertaa se pitää oikein sanoa, että perussuomalaiset edustaa vain täysin tervettä, loogista ja hyvin perusteltua maahanmuuttokritiikkiä, ei missään määrin rasismia? Perussuomalaiset haluaa vain pitää suomalaisuuden voimissaan näin monikulttuurisuuden tunkiessa savupiipuistakin sisään.

Perustaide, perustyö, peruselämä ja perusitseilmaisu kunniaan! Reijo Tossavainen presidentiksi, ja Teuvo Hakkarainen pääministeriksi, niin saadaan Suomen asiat kuntoon sanon minä! *sarc*

 

Pois suuren karhun kainalosta

Ukrainan kriisi ja Venäjän toimet Krimin niemimaalla ovat näyttäneet herättäneen myös jotkut suomalaiset miettimään sitä pitäisikö Suomen hakea Nato-jäsenyyttä? Yrjö Rautio kirjoitti Helsingin Sanomissa hyvän kolumnin siitä, että Ukrainan tapahtumat ovat saaneet hänet miettimään kantaansa Nato-jäsenyyteen uudelleen. Mielestäni Rautio tiivisti hyvin oman suhtautumiseni Nato-jäsenyyteen:

“Ukrainan kriisi on saanut ainakin yhden suomalaisen harkitsemaan uudelleen kantaansa Nato-jäsenyyteen. Minut.

Jäsenyys ei ole ollut minulle ideologinen asia, eikä se ole herättänyt suuria tunteita. Se on ollut käytännön kysymys. Olen arvioinut jäsenyyden haitat hyötyjä suuremmiksi. Siksi olen ollut enemmän jäsenyyttä vastaan kuin sen kannalla.

En ole oikein ymmärtänyt, mihin tarvitsisimme Naton turvaa. Venäjä on ainoa ajateltavissa oleva uhka turvallisuudellemme, mutta en ole uskonut, että se todella uhkaisi meitä. Enää en ole siitä varma. Siksi olen nyt enemmän jäsenyyden kannalla kuin sitä vastaan.”

Maantieteellistä sijaintiamme Venäjän kainalossa emme voi muuttaa, mutta silti voimme tehdä valinnan. Voimme vapautua Venäjän hallinnon taakasta, jos meillä on uskallusta tehdä se. Ukrainan kriisi on osoittanut sen, että tilanteet voivat kehittyä erittäin nopeasti. Jos minulta olisi kysytty muutama kuukausi sitten pitäisinkö realistisena ajatusta, että seuraavan viiden vuoden sisään yllämme voi leijua uhka kolmannesta maailmansodasta, olisin todennäköisesti vastannut, että en pidä ajatusta realistisena. Vaikka meillä Suomessa ei nyt olekaan välitöntä aseellisen konfliktin uhkaa on ilmapiiri silti muuttunut. Venäjän johdon toiminta on kaikkien huulilla. Toki valitettavasti Venäjän johdon toimintaa puolustaviakin löytyy, mutta suurin osa ihmisistä tyrmistelee Venäjän johdon toimia.

Toisaalta nyt olisi todellakin oiva aika lähteä valmistautumaan irrottautumista Venäjän kainalosta. Mielestäni on selvää, että Venäjän johdon toimia ei voi hyväksyä, ja se pitää näyttää myös käytännön toimilla. Eu suunnitteleekin nyt vähentävänsä riippuvutta Venäjältä tulevasta energiasta. Myös Venäjällä on paljon pelissä, sillä jos energiatulot muualta loppuvat Venäjän talous syöksyy entisestään. Niin kauan kuin Venäjä jatkaa nykyistä linjaansa, ja nykyhallinto on vallassa tulisi riippuvuus Venäjästä vähentää minimiin. Surullista tässä on se, että Venäjän kansa kärsii johtajiensa typeristä toimista.

Nato-asiassa näen, että Suomen olisi myös mielekkäämpää panostaa armeijaan, kun meillä todellakin Naton avulla olisi se oikeasti uskottava puolustus. Suomen maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja Torsti Sirén on myös sitä mieltä, että ilman Natoa Suomi ei pysty vastaamaan Venäjän mahdolliseen uhkaan. Selvää on, että mahdollisessa sotilaallisessa konfiktissa Venäjää vastaan Suomi tarvitsisi apua ja tukea. Tämä ei ole oman armeijamme vähättelyä, vaan realiteettien myöntämistä. On otettava huomioon, että Venäjän johto saattaa toimia tulevaisuudessakin arvaamattomasti ja vähemmän järkevästi. Mielestäni myös Suomen on varauduttava tähän ihan tosissaan. Toivon, että Ukrainan kriisi on herättänyt laajemmin niitä suomalaisia, joiden mielestä maanpuolustus on tähän asti ollut riittävä nykyisellään, miettimään Nato-asiaa.

Venäjälle asetettavia talouspakotteita on Suomessa pelätty, sillä talouspakotteiden asettamisen nähdään vaikuttavan negatiivisesti työllisyyteen ja mahdolliseen talouskasvun elpymiseen. Tähän ei voi jälleen kerran sanoa muuta kuin, että työpaikkoja syntyy ja kuolee. Tilanteita tulee ja menee. Pelkkä Venäjän hallinnon toimien sanallinen tuomitseminen ei selkeästikään auta. Alistuminen Venäjän nykyiseen politiikkaan on mielestäni liian kova hinta maksettavaksi työpaikoista tai pienestä talouskasvusta. Työpaikkoja ja kasvua pitää luoda kestävälle pohjalle, ja nykyisen Venäjän hallinnon mielistely on kaikkea muuta.

Toivon kuitenkin suomalaisten muistavan myös sen, että meidän ei tule vihata tai vastustaa venäläisiä vaan Venäjän johdon toimintaa. Venäjällä on paljon tyytymättömyyttä, eikä kansa todellakaan seiso johdon tukena niin voimakkaasti kuin monesti annetaan ymmärtää.

Tämän pätevämpää argumenttia Natoa vastaan en kyllä hetimmiten keksi:

“Olisko sitten Natolassa homojen hyvä olla??. Minunmielestä homoja varten ei tarvitse liittyä Natoon.”

Kun termi määrittelee ihmisen

Termi feminismi herättää nykyään kovasti keskustelua. Poimitaanpa yksi kommentti Facebookista:

“Feminismi on aate, joka ajaa naisten etuja. Ei miesten. Feminismin ydin on kuvitelma siitä, että miehillä on valta ja naiset ovat alistettuja. Näin ollen feministinen aate lähtee siitä, että tasa-arvo saavutetaan, kun miehiltä siirretään riittävästi valtaa naisille.

Kerro minulle mitä feminismi on tehnyt miesten tasa-arvon hyväksi. Esimerkiksi räikeissä rakenteellisissa syrjintätapauksissa kuten avioerojen huoltajuusoikeudenkäyntien tuomioissa.

Jos tilastot olisivat toisin päin jokainen feministi huutaisi naama punaisena instituutionaalisesta syrjinnästä.”

Itse kutsun itseäni mielummin tasa-arvon kannattajaksi kuin feministiksi. Tästä huolimatta en tajua sitä, miksi kaikki feministit leimataan nykyään monesti idiooteiksi tyyliin “Ne tahtovat leffaan naishahmoja, koska niitä on pakko olla, vaikka kirjassa, josta leffa tehtiin ei niitä ollutkaan!”. Kaikki itseään feministeiksi kutsuvat eivät kuitenkaan ole näitä “höyrypäitä”, eivätkä “kiukuttele miehille” tai “vihaa miehiä”. Höyrypää-ilmiötä emme valitettavasti voi välttää oli kyseessä sitten mikä tahansa aate tai asia. Ikävää on se, että usein nämä höyrypäät ovat niitä äänekkäimpiä yksilöitä. Minä olen usein tullut paremmin toimeen miesten kanssa toimeen kuin naisten kanssa, mutta en minä silti voi alkaa leimata naisia selkäänpuukottajiksi ja idiooteiksi. Emme voi tehdä johtopäätöksiä siitä, “mitä jokainen femisti tekisi tietyssä tilanteessa”. Feministeilläkään ei ole yhtä universaalia mieltä.

Vallan siirtäminen-ajatuksessa on vähän sama kompa kuin siinä, että jos homot saavat samat oikeudet kuin heterot niin tämä on heteroilta pois. Tasa-arvoisten oikeuksien ajatus on juurikin yksinkertaisesti se tasa-arvo. Se, että minulla on yhtäläinen oikeus päättää asioistani kuin naapurillani omistaan, ei ole pois siitä naapurini omasta päätäntävallasta. Siihen, miksi en halua kutsua itseäni feministiksi vaikuttaa osaltaan varmasti se, että en näe ihmisiä yksiselitteisesti miehinä tai naisina. Näen heidät ihmisinä. Silti en halua lähteä leimaamaan ketään itseään feministiksi kutsuvaa muutaman ääriajattelijan mukaan. Mielestäni se on täysin epärationaalista. Tunnen monia fiksuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotka kutsuvat itseään feministeiksi ja kannattavat sitä ihan oikeaa tasa-arvoa naisten ylivallan sijaan.

Omakohtaista kokemusta lähiperhepiiristä on siitä, miten epätasa-arvoiset miehen oikeudet ovat esimerkiksi vanhemmuudessa verrattuna naiseen. Feminismi on kuitenkin alunperin aate, joka ajaa naisten oikeuksia niin, että oikeudet olisivat tasa-arvoisia. Se, että joku kuuluu feministiseen järjestöön, ja tämä järjestö tekee työtä naisten oikeuksien puolesta ei tarkoita sitä, etteivätkö järjestöön kuuluvat voisi ajatella myös miesten oikeuksia. Minä kuulun Setaan, ja samalla yksinkertaistetulla logiikalla voisi sanoa, että “Miksi minä en tee mitään heteroiden oikeuksien eteen?”. Se, että joku puolustaa ryhmän x oikeuksia ei sulje automaattisesti pois toista. Yhtälailla vaikka syöpäjärjestöt keskittyvät syöpäsairaisiin, vaikka muidenkin sairaiden tilanteessa olisi parannettavaa.

Usein ajatellaan, että koska meillä Suomessa on esimerkiksi juridinen palkkatasa-arvo työtä ei enää ole tehtävänä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että asenneilmapiiri ei ole sama asia kuin laki. Minä kuulun niihin, joiden mielestä miesten oikeuksissa esimerkiksi vanhemmuudessa olisi ihan juridisesti paljon parannettavaa. Vastustan myös nykyistä syrjivää ja eriarvoistavaa asevelvollisuusjärjestelmää. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö voisi tarpeen tulleen ottaa myös naisasiaa esille esimerkiksi tilanteessa, jossa naista syrjitään sukupuolensa vuoksi. Otetaan tähän esimerkki siitä, että vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki menisi läpi niin se ei tarkoita, ettäkö seksuaalivähemmistöjen puolesta asenteiden muuttamisessa tehtävä työ loppuisi siihen paikkaan. Se, että tietyn ryhmän puolesta puhutaan ei tarkoita, että tätä ryhmää pidettäisiin automaattisesti itsessään heikkona. Jos minä puhun vaikkapa siitä, että fibromyalgiapotilailla on hankala asema byrokratiassa, niin en pidä meitä fibropotilaita ihmisinä mitenkään heikkoina. Näen epäkohdan, ja puhun ja kirjoitan siitä. Saavutettuja asioita ei myöskään saisi koskaan pitää itsestäänselvyyksinä.

Mielestäni ei myöskään tule yhdistää tasa-arvoa ja tasapäistämistä keskenään. Esimerkiksi kiintiöt eivät ole mielestäni mitään tasa-arvoa, ja tasa-arvoajatuksen on tarkoitus taata esimerkiksi työnhaussa nimenomaan se, että pätevin riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumista ynnä muista saa sen työpaikan. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi koulutustausta työnhakutapauksessa vaikuta asiaan.

Yksi asia, jossa myös miehiä tulisi tuoda enemmän esiin on perheväkivallan uhrina oleminen. Edelleen elämme strereotypiassa, jonka mukaan nainen on perheväkivallassa uhri (kuten myös nainen nähdään usein aina lapselle hyvänä huoltajana), vaikka näin ei aina todellakaan ole. Väkivalta ja syrjintä ovat kaikessa muodossaan tuomittavia riippumatta siitä keneen ne kohdistuvat. Josko lopettaisimme määrittelemästä ihmisiä kokonaan sen perusteella kutsuvatko he itseään feministeiksi, hipeiksi, Setan jäseniksi, fibropotilaiksi tai homoiksi? Josko lähtisimme tässäkin asiassa siitä, että määrittelyistä huolimatta me olemme kaikki yksilöitä? Yhdestä ominaisuudestamme ja ajatuksestamme huolimatta meissä on myös monia muita ominaisuuksia ja ajatuksia. Yksi termi ei voi määritellä koko ihmistä. Ongelmista ja epäkohdista puhuminen ei koskaan ole heikkoutta tai heikoksi leimaamista, vaan mielestäni se on vahvuutta.

 

Naistenpäivä kiristi pipoa…

Naistenpäivä oli ja meni. Itseäni jäi kuitenkin mietityttämään se, että toisia tällainenkin kalenteriin merkitty päivä rassaa aivan suunnattomasti.

“Minä en jaksa ottaa osaa tähän naistenpäiväidiotismiin. Jos joku on sitä mieltä, että sorretut naiset tarvitsevat oman päivän, lakatkoon sortamasta naisia. Minusta se riittää.” 

“Kuule ihan sama sun pipos kireys on mulle. En vaan ole mitään mediaa avannut niin ettei tää tulis koko aika silmille. Kutsun sitä kohkaamiseksi ja sanoin vaan, etten viitti ottaa osaa. Kummasti se tosiaan näyttää pipoa kiristävän.”

Tunnustan, että minä en edes muistanut koko naistenpäivää ennen kuin näin netissä jo pitkään kiertäneen kuvaklassikon, jossa Pulkkisen Paavo toteaa, että naisen paikka on kotona, koska naiset ovat pilanneet maailman. Jotenkin näiden kommenttien myötä vain taas muistui mieleen, että kyllä meillä taidetaan edelleenkin tarvita naisten- ja miestenpäiviä. Mihin niitä sitten tarvitaan? Ehkä muistutukseksi siitä, että meillä on ihmisiä, joilla asiat eivät ole hyvin? Mieleeni muistuu Aamulehden juttu Romaniasta, jossa kerrottiin 14-vuotiaasta tytöstä. Hän oli naimisissa ja hänellä oli lapsi, koska “näin vain toimitaan”. Monissa arabimaissa naisten asema on edelleen onneton. Asia ei ole ihan niin yksinkertainen, että jos jonkun mielestä sorretut naiset tarvitsevat oman päivän niin lakkaa vain sortamasta naisia… Usein kun ne, jotka sortavat jotakin ihmisryhmää eivät näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Monissa maissa on edelleen järjestettyjä avioliittoja. Naisia raiskataan, jotta heistä saataisiin vaimoja. Naisia tuomitaan kidutukseen ja kuolemaan, koska heidät on raiskattu.

Muistan varmasti hautaan asti sen päivän, kun mies kieltäytyi keskustelemasta kanssani maanpuolustuksesta, koska olen nainen. Tällaiset tilanteet ovat omalla kohdallani olleet suhteellisen harvassa, mutta kyllä näitä ennakkoluuloja edelleen löytyy ihan meiltä kotimaastakin varmasti puoleen ja toiseen. Naisten- ja miestenpäivä ovat hyviä muistutuksia tasavertaisten oikeuksien tärkeydestä, ja minusta on käsittämätöntä, miten tällainen voi vaivata jotakuta. Joskus on myös hyvä katsoa omaa nenäänsä pidemmälle. Se, että ei itse näe syrjintää tai koe sitä ongelmaksi ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa.

Eikö tarvitse tosiaan välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan, kun ongelmia löytyy. Naistenpäivänä Malmössä järjestettiin mielenosoitus naisia kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, ja äärioikeistolaiset hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun. 

“Tänään he käyttävät väkivaltaa kaduilla. Syyskuussa he ovat ehdolla eduskuntavaaleissa.”

Saavutetut oikeudet ja niiden säilyminen eivät ole myöskään itsestäänselvyys. Se, että Pohjoismaissa naisten asema on suhteellisen hyvä ei tarkoita, etteikö se voisi uudelleen huonontua. Naisten oikeuksista puhuminen mielletään usein siksi, että miesten ongelmia ei huomioida. Tämä on ainakin omalla kohdallani täysin päinvastoin. Olen itse erittäin huolissani esimerkiksi siitä, että miehet uskaltavat aivan liian harvoin ilmoittaa poliisille lähisuhdeväkivallasta, koska miehet kokevat heihin kohdistuneen väkivallan edelleen häpeänä. Machomieskulttuuri valitettavasti elää ja voi hyvin. Väkivallan kohteeksi joutunut mies saatetaan edelleen leimata heikoksi, vaikka väkivalta ei koskaan uhrin syytä, eikä uhri ole heikko joutuessaan uhriksi. Epäkohtia löytyy puolin ja toisin, ja toisten oikeuksista puhuminen ei sulje pois sitä, etteikö voisi ajatella myös muita ryhmiä. Puhutaan sitten miesten tai naisten oikeuksista niin ainakaan omana tarkoituksenani ei ole edistää kummankaan ryhmän ylivaltaa vaan nimenomaan ratkaista niitä olemassa olevia ongelmia.

Jos muuten jokin päivä ja siitä “kohkaaminen” niin suunnattomasti ärsyttää niin jokaisella on onneksi vapaus myös jättää Facebook ja lehdet avaamatta tällaisina päivinä. Voi vaikka lähteä metsään kävelylle tai katsoa leffan tai ihan mitä vain. Tosin sittenhän ei saisi valittaa siitä, että toiset kohkaavat jostakin “turhanpäiväisestä”, ja sehän olisi kamalaa se.

Rohkeutta sekä miehille, että naisille pitää meteliä sekä omista, että muiden oikeuksista!

PaavoPulkkinen

Kuva: http://facepalm.naurunappula.com/screen/cc/99/cc990e9eabbab20e/0/482601.jpg

Sarasvuo, Korppila ja “pipopää”

Kannabis-iltaan osallistunut ms-tautia sairastava opiskelija Tuomas Lustig sai Twitterissä liikkeelle pilkkavyöryn. Muun muassa Jari Sarasvuo ja Renne Korppila lähtivät mukaan sairaan miehen pilkkaamiseen, koska ilmeisesti he olettivat miehen kalpean olemuksen ja ensimmäisen tunnin hiljaisen käytöksen johtuvan kannabiksesta. “Pipopääksi” Twitterissä tituleerattu Lustig ei itse ottanut erityisen raskaasti häneen kohdistuneita kommentteja. Lustig ihmetteli sitä, että ihmiset leimataan kovin helposti, ja totesi itse tottuneensa kuulemaan kaikenlaista. Tapahtunut kuitenkin nostaa esille sen tärkeän asian, että leimaaminen on edelleen arkipäivää yhteiskunnassamme. Jokaisella meillä on joskus ennakkoluuloja, ja jokaisen mieli kertoilee joka päivä niin sanotusti tarinoita, jotka eivät pidäkään paikkaansa. Joskus olisi fiksua kuitenkin miettiä, että sitä oman mielen tuotetta ei ehkä aina kannata heti ensimmäisenä sanoa ääneen tai kirjoittaa Twitteriin. Ainakaan jos oikeasti tiedä ihmisestä tai tapahtuneesta mitään.

Netti on pullollaan keskusteluja, joissa uupuneet ihmiset leimataan laiskoiksi heistä mitään tietämättä. Kun keskustelukumppani ei miellytä usein vastataan “Olet tainnut popsia vähän liikaa niitä Xanoreita!”-tyylisellä kommentilla. Rauhoittavat lääkkeet, uupumus tai ihmisen ulkoinen olemus ja moni muu asia ovat täysin arkisia pilkan aineita halusimme me myöntää sitä tai emme. Ei tarvitse olla julkisuuden henkilö, että voi kohdata ihmisten niin sanotun nettivainon.

“- #Pipopää avas pelin. Maali saman tien. “Mmmmhh..ööö..mihin mun pitäisi kommentoida?” Selvä. #a2ilta, twiittasi mm. Jari Sarasvuo.”

“- Ja noin. #pipopää syöpyi juuri lähtemättömästi painajaisiini. #a2ilta, twiittasi puolestaan Renne Korppila.”

Lustigiin kohdistuneet kommentit ovat valitettavasti esimerkiksi sairaiden ihmisten pilkkaamisessa sieltä kauneimmasta päästä täällä netin ihmemaailmassa. Julma kielenkäyttö on arkipäivää nettikeskusteluissa ja usein ihmisiltä tuntuu unohtuvan se, että ihmisillä siellä tv:ssä ja täällä koneiden ruutujen takanakin on tunteet. Kuten jo mainitsin ihmisten mieli tekee johtopäätöksiä, jotka eivät ole totta ja tämä on aivan normaalia mielen toimintaa. Joka päivä kuitenkin ihmetyttää se, miksi aikuiset ihmiset eivät osaa yhtään miettiä, mitä he tänne nettiin kirjoittavat? Itsekritiikki tuntuu monelta häviävän täysin, kun tietokoneen ääreen päästään.

Yleinen asenne valitettavasti tuntuu edelleen olevan se, että tiettyjä ominaisuuksia ihmisissä on oikeus pilkata miettimättä edes, mistä ne johtuvat. Kaikki rauhoittavien lääkkeiden käyttäjät eivät ole narkkareita, uupumuksesta kärsivät eivät ole laiskoja, eikä pipopään voi päätellä olevan pihalla tästä maailmasta ulkoisen olemuksensa vuoksi. Ei edes siinä tilanteessa, että kyseessä on Kannabis-ilta. Johtopäätöksemme eivät aina ole oikeita ja mielen tekemiä johtopäätöksiä on hyvä oppia jokaisen kyseenalaistamaan. On myös hyvä muistaa, että jokainen meistä omaa jonkin ominaisuuden, jota voisi pilkata. Ei ehkä ole hyvä idea kirjoittaa oman ennakkoluulonsa värittämää käsitystä heti someen. Kuten aina sanon, ennakkoluulot ovat normaaleja, mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten me itse käsittelemme niitä omia ennakkoluulojamme.

Ihmisillä on nykyään kauhea kiire päästä someen kommentoimaan asiaohjelmiakin kesken ohjelman. Vaikka reaaliaikainen viestintä on ajan hengen mukaista, kannattaa silti pitää mielessä, että ohjelma voi edetessään tuoda yllätyksiä. Toki voimme kysyä olisiko “pipopään” pilkkaaminen ollut hyväksyttyä edes siinä tapauksessa, että hän olisi ollut kannabiksen viihdekäyttäjä? Kannabiksen viihdekäyttäjilläkin on monenlaista habitusta, ja viihdekäyttöä on monenlaista. Satunnaisen viihdekäyttäjän muiden silmään “erikoinen habitus” saattaakin johtua jostakin ihan muusta kuin siitä kannabiksen satunnaisesta käytöstä. Kun kyseessä on Kannabis-ilta kaikki normista poikkeava käytös tai habitus yhdistetään valitettavasti automaattisesti vain ja ainoastaan kannabikseen kuten nämä Lustigiin kohdistuneet kommentit osoittavat.

Kenen lauluja laulat?

Vihreiden europarlamentaarikko Tarja Cronberg otti kantaa Suomen ruoan korkeaan hintatasoon. Päivittäistavarakauppa ry kiiruhti tietenkin hetimiten ilmaisemaan mielipiteensä koskien Cronbergin kommentointia ruoan korkeasta hinnasta Suomessa. Cronberg oli sitä mieltä, että yksi ongelma on se, että Suomessa päivittäistavarakauppa on keskittynyt pääosin kahden toimijan, S- ja K-ryhmän haltuun. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että tuottajat ovat aikalailla näiden kahden toimijan sanelemien ehtojen varassa. Ruoan hinnasta on kohuttu Suomessa moneen otteeseen, mutta uusin kohu sai alkunsa siitä, kun paikallinen osuuskauppa vaati leipuri Satu Anttilalta 15 ooo euron markkinointimaksua, jotta se suostuisi pitämään tuottajan tuotteet kauppojensa hyllyillä. Perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen kirjoitti markkinointimaksu asiasta blogikirjoituksen Uuden Suomen blogipalveluun.

“Yllättäen” Päivittäistavarakauppa ry kiiruhti vakuuttamaan, että kaupan keskittyminen kahdelle toimijalle ei ole ongelma vaan verot nostavat Suomessa ruoan hinnan korkeaksi. Tässä vaiheessa voisimme toki kysyä miten esimerkiksi Lidl pystyy pitämään hinnat edullisempina? Tuskin hekään tappiolla myyvät. Kannattaa myös muistaa, että Päivittäistavarakauppa ry on esimerkiksi tilannut Ernst & Young Oy:ltä tämän niin sanotun nollatutkimuksen, jossa todettiin, että Suomessahan ruoka on oikeasti Euroopan mittapuulla halpaa. Päivittäistavarakauppa ry ei ole todellakaan mikään riippumaton taho, eikä ole vaikea arvata kenen pussiin tämä ry pelaa. Toki he kommentoida saavat ihan miten heitä huvittaa, mutta heidänkin kommentteihinsa (toki kuten mihin tahansa) kannattaa suhtautua kriittisesti. Senhän nyt jokainen tiesi, että kaupan keskittämistähän Päivittäistavarakauppa ry ei tule näkemään ongelmana.

Taloustoimittaja Seppo Konttinen on julkaissut kirjan Suomalainen ruokalasku. En ole vielä kirjaa käsiini saanut, mutta Taloussanomat julkaisi erittäin asiallisen tiivistelmän siitä, miksi ruoka Konttisen mielestä on Suomessa näin kallista?

“5. Kun kannattavia kauppapaikkoja ei ole saatavilla, ei tule myöskään kilpailua. Sen sijaan ABC-ketjulla ei Konttisen mielestä ollut vaikeuksia laajentua.”

Puhumme aina Suomessa siitä, miten meillä ei ole korruptiota, mutta miten sitten pitäisi kutsua esimerkiksi toimintaa, jossa pienellä toimijalla ei ole käytännössä edes mahdollisuutta saada hyvää kauppapaikkaa? Kuluttajan alkaa olla jo vaikea vaikuttaa esimerkiksi tien päällä siihen, missä tankkaa. Monessa paikassa ainoa vastaantuleva asema on ABC. Olisiko tähän toimintaan nyt korkea aika herätä? Kuten Cronberg mainitsi myös poliitikoilla on tässä paljon päätäntävaltaa, koska moni poliitikko istuu S- ja K-ryhmän luottamustoimissa.

Kuten on jo moneen otteeseen todettu bonusjärjestelmien ylläpito maksaa rahaa. Kannattaako asioida Lidlissä, jossa hinnat ovat suoraan edullisemmat vai kannattaako keskittyä keräämään bonuksia? Lainataan tähän pieni pätkä Wikipediasta:

“Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai siihen verrattava asema markkinoilla. Kartellin jäsenet pyrkivät jäädyttämään hintatason, rajoittamaan hyödykkeen tarjontaa ja tukahduttamaan kilpailua sopimalla keskenään hyödykkeiden toimittamisesta ja hintatasosta. Kartelli on epätäydellistä kilpailua, monopolien tavoin ne aiheuttavat kuluttajille tappiota.”

Esimerkiksi minä tienasin osa-aikaisena myyjänä huomattavasti vähemmän kuin poliitikot tienaavat vuodessa luottamustehtävien hoidosta S-ryhmässä. Voidaan myös kysyä kuinka arveluttavaa todella on se, että poliitikot istuvat päivittäistavarakaupan hallitsijan luottamuselimissä? Pitäisikö poliittisissa luottamustehtävissä olevat rajata ulkopuolelle Osuuskauppojen vaaleissa?

Turun osuuskaupasta ehdittiinkin jo kommentoida, että markkinointirahojen periminen on tasapuolisuutta, vaikka markkinointirahan periminen ei suoranaisesti velvoita kauppaa tekemään minkäänlaista markkinointia. Kuulemma markkinointiraha on vain osa lopullista hankintahintaa. Vakiintunut käytäntö on aina toimiva selitys, ja tällöin toki asiassa ei voi olla mitään ongelmaa, koska “ainahan näin on tehty”.

“Elintarvikkeiden hintojen viimeaikainen nousu taas liittyy Laurénin mukaan etenkin veronkorotuksiin ja maailmanmarkkinahintojen nousuun.

Laurén viittaa Päivittäistavarakauppa ry:n tilastoihin,  joiden mukaan yli 40 prosenttia ruoan hinnasta Suomessa koostuu erilaisista veroista.

PTY muistuttaa, ettei ketjujen saama kate tarkoita liikevoittoa, vaan sillä maksetaan esimerkiksi henkilöstön palkat ja myymälätilojen vuokrat.”

Päivittäistavarakauppa ry:hän se siellä jälleen kummittelee… Totta kai katteesta maksetaan kulut, mutta voitottakaan ei jäädä. Vuonna 2010 Turun Osuuskaupan liikevoitto oli Wikipedian mukaan vuonna 2010 6,4 miljoonaa euroa, ja Helsingin Osuuskauppa Elannon liikevoitto vuonna 2012 oli 21,9 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 koko S-ryhmän liikevaihto kasvoi 12 037 miljonaan euroon, mutta liikevoitto laski jättäen kuitenkin 212 miljoonaa euroa liikevoittoa jäljelle.

“Toimialat ovat päivittäistavarakauppa, käyttötavarakauppa, polttonestekauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa (Sokotel Oy), autokauppa sekä maatalouskauppa. Lisäksi S-ryhmään kuuluvat hankinnan ja logistiikan organisaatiot Inex Partners Oy, Meira Nova Oy ja North European Oil Trade Oy. S-ryhmän omistukseen vuonna 2005 siirtynyt Suomen Spar on lopettanut toimintansa. Asiakkailleen myöntämänsä S-Bonusjärjestelmän osalta ryhmä toimii yhteistyössä useiden siihen kuulumattomien yritysten kanssa. Kehittääkseen rahoituspalvelujaan SOK perusti säästökassojen toiminnan jatkajaksi S-Pankin.”

“Kesko Oyj tytäryhtiöineen ja itsenäiset K-kauppiaat muodostavat yhdessä K-ryhmän. Tällä ryhmällä oli toiseksi suurin markkinaosuus (34,7 %) Suomen päivittäistavarakaupassa vuonna 2012. Ensimmäisellä sijalla oli S-ryhmä 45,6 %:n markkinaosuudella.”

Kesko Oyj:n liikevaihto oli vuonna 2013 9 315 miljoonaa euroa ja liikevoitoksi jäi 248 miljoonaa euroa. S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupassa vuonna 2008 oli 42,4 prosenttia ja K-ryhmän osuus oli 33,7 prosenttia.