Onko viharetoriikka jo arkea?

Viime vuoden sisään on tullut useamman kerran vastaan tilanne, jossa olen joutunut miettimään pitäisikö internetiin kirjoitetusta viestistä tehdä ilmoitus poliisille? Olen jo useampaan kertaan klikannut nettipoliisien profiileja auki. Minulla on ollut viestin kirjoitusikkuna edessäni avoinna. Olen jopa alkanut jo kirjoittaa. Sitten olen painanut ruksia. Viestit, joiden ilmoittamisesta poliisille olen harkinnut eivät ole olleet mitään kevyttä kamaa minun maailmassani, mutta silti en ole saanut kirjoitettua viestiä loppuun. Tämä pistää miettimään, että missä vaiheessa uhkailusta, vihapuheesta ja omankädenoikeudesta tulee arkea? Pitääkö tappamisella ja kiduttamisella fantasioinnin vakavassa keskustelussa olla hyväksyttävää? Pitääkö omankädenoikeudella uhoaminen hyväksyä? Keskustelu maahanmuuttajista tai pedofiileistä ei ole fiktiota, eikä viihdettä vaan todellista elämää. Keskusteluissa keskustellaan oikeiden henkilöiden pahoinpitelemisestä, kiduttamisesta jopa tappamisesta oikeuden varjolla.

Kun surffailemme internetissä törmäämme päivittäin kaikenlaiseen törkyyn. Itse en osaa turtua esimerkiksi tappouhkauksiin, tuhopolttosuunnitelmiin tai kidutusfantasioihin. Silti minunkin kynnykseni ottaa yhteyttä nettipoliisiin on aika korkea. Moni ei kuitenkaan tällaisia lukiessaan enää olkaansa kohauta. Se on arkea. Todellisen, elävän ihmisen pahoipitelemisestä, tappamisesta ja kiduttamisesta keskusteleminen on jo osittain arkea, jonka yli joko rullataan surutta tai sitten siihen mennään mukaan, koska sananvapaus.

Mieleen tulee myös, että poliisihan näkee kaikenlaista, ei kai heitä nyt tällainen kiinnosta? Muutamana iltana olen istunut pitkään pöydän ääressä hyvin vakavissa mietteissä. Entä jos tuo kirjoittaja tekeekin jotakin? Entä jos se ei olekaan vain vitsiä? Miltä minusta tuntuisi, kun en olisikaan ilmoittanut asiasta poliisille? Olen miettinyt, mitä yhteiskunnasta tulee, kun ihmisten satuttamisella fantasioinnista tulee normi? Onko siitä tullut jo? Poliisilla on resurssipula ja esimerkiksi syytekynnyksen ylittävistä kunnianloukkauksista tulee usein syyttämättäjättämispäätös, koska raha ja aika. Mitä tälle ilmiölle siis voi tehdä? Minä en halua, että viharetoriikkaan turrutaan, ja siitä tulee osa arkea. Yritän kantaa omaa pientä korttani kekoon esimerkiksi bloggaamalla. Joskus kuitenkin iskee se neuvottomuus. Kun et lähde viharetoriikkaan, olet hyysäri. Sinutkin pitää raiskata ja tappaa.

En haluaisi uskoa, että joku kommentoisi tähän, että älä sitten lue niitä! Kysymys ei näet ole mistään minun mielipahastani, vaan ihmisten suhtautumisesta väkivaltaan ja siihen, mikä on asiallista keskustelua. Ei tällaiselta asialta voi minusta sulkea silmiä. Ihmisten tulisi kyetä keskustelemaan asioista ilman tappo- ja kidutusjuttuja. Tulisi olla itsestäänselvyys, että meillä sivistysvaltiossa poliisi ja tuomioistuimet hoitavat asiat. Kuka takaa, että seuraava pedofiilin tai raiskaajan metsästäjän uhri ei ole syytön ihminen? Mitäs sitten kun se syytön makaa vammautuneena sairaalassa? Seuraavat viestit laitoin harkinnan jälkeen eteenpäin nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssille. Ainakaan minun ei tarvitse syyttää itseäni, jos nämä henkilöt pahoinpitelevät jonkun.

”Ootte varmasti lukenu niistä lasten raiskaajista? Yks niistä ainaki asuu Mikkelissä ja jos se menee mun ansaan ni se ihminen saa kärsiä. Toivottavasti saa myös linnassa pesäpallomailaa perseeseen.”

”Olen ollut yhteydessä yhteen näistä miehistä ja pyytänyt ulos. Loput voitte arvata. Ja turha pelätä mun puolesta, koska olen tehnyt tätä ennenkin. Mä olen pelkkä syötti.”

Kyseisessä tapauksessa jutun miehet ovat vankilassa odottamassa tuomion lainvoimaisuutta. En tiedä ketä sitten on ”houkuteltu ansaan”? Johonkin muuhun tekoon syyllistynyttä? Syytöntä? Mielestäni tällaiseen ei pidäkään tottua.

 

Rahvas – melkein kuin Charlie Hebdo tai sitten ei

Pariisin terroriteko Charlie Hebdo lehteen sysäsi liikkeelle aallon, jossa pilapiirtäjät ympäri maailmaa korottivat äänensä sananvapauden puolesta omalla aseellaan, kynällään. Perussuomalaisten nuorten Rahvas-lehti yrittää nyt seurata näiden pilapiirtäjien jälkiä ja järjestää Charlie Hebdon jälkimainingeissa pilapiirroskilpailun islamista. Sananvapautta puolustan viimeiseen hengenvetooni asti, siitä huolimatta en voi olla hämmästelemättä perussuomalaisten pokerinaamaa. Kyllä, olen kyyninen perussuomalaisia kohtaan ja sanon, että eihän tässä nyt oikeasti ole tarkoitus puolustaa mitään todellista sananvapautta. Tarkoitus on käyttää tapahtunut hyödyksi. Todennäköisesti tässä odotuksena on, että joku muslimi hermostuu, avautuu ehkä asiasta vaikka jollekin lehdelle. Tämän jälkeen tietysti päästämään levittämään käsitystä, että kaikki maailman muslimit ovat tällaisia huumorintajuttomia sananvapauden rajoittajia ja eivätkä täten tietenkään sopeudu Suomeen.

Natsikortti

Tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, että perussuomalaisilla ei ole edes yhtään pelisilmää. Jos pilapiirroskilpailun olisi järjestänyt ”kaikesta saa tehdä satiiria”-hengessä, niin tästä ei olisi paistanut persujen oma islamofobia läpi. Perussuomalaiset olisivat jopa voineet oikeasti saada tästä pisteitä. Nyt tämä näyttäytyy vain perussuomalaisten kieli pitkällä odottamana tilaisuutena pilkata islamia.

Terroristi

On olemassa satiirin tekijöitä, jotka vetävät välillä aika rankkaakin linjaa, mutta he todellakin pilkkaavat kaikkia, jotka tekevät jotakin typerää, eivätkä valitse kohteekseen vain yhtä ihmisryhmää. Suomessa omasta mielestäni loistava esimerkki on Fingerporin piirtäjä Pertti Jarla. Hän ottaa usein Fingerporissa kantaa poliittisesti kuumiin aiheisiin, ja välillä mukana vilahtaa uskontoon liittyviä asioitakin. Jarla antaa selkeästi ymmärtää, että typeryys on se, mistä tehdään satiiria eikä se, että hän inhoaisi tai haluaisi mustamaalata tiettyä ihmisryhmää. Tässä juttua Suomen ja Ranskan satiirikulttuurin eroista. Jarla tiivisti myös loistavasti sen, miten terrori-iskuun voi suhtautua järjellä ja vihaa lietsomatta. 

Ympärileikkaus

Moni perussuomalainen on kristitty, joten esimerkiksi kristinuskoahan ei saa heidän mielestään ottaa satiirin kohteeksi. Islam sen sijaan kelpaa paremmin kuin hyvin. Tämä on lähinnä surkea yritys muka ottaa osaa maailmanlaajuiseen ilmiöön. Nyt saa kerrankin tehdä pilaa pelkästään islamista niin sanotusti ”luvan kanssa”, ja sehän kyllä hyödynnetään. Muista saa tehdä satiiria, meistä ei on tunnetusti perussuomalaisten kantava periaate. Ei perussuomalaisista sankareita, eikä oikean sananvapauden puolustajia saa, vaikka mitä tekisi. Joskus on hyvä kyetä nauramaan myös itselleen. Esimerkiksi Hikipedian artikkeli vihreistä on mielestäni aivan hemmetin hauska, vaikka itse vihreä olenkin.

Jeesus

Kuvat: Fingerpori Pertti Jarla hs.fi

Pyhä sota – maahanmuuttokriitikon popcornia

Ranskassa Charlie Hebdo-satiirilehteen tehdyn 12 ihmishenkeä vaatineen terrori-iskun jälkeen maahanmuuttokriittiset oletetusti kaivoivat popcorninsa esiin. Yksikin tällainen teko ja maahanmuuttokriittiset ja islamofobit juhlivat. Heidän menestyksensä ja voittonsa oikeastaan edellyttää väkivaltaa ja hirmutekoja esimerkiksi äärimuslimeilta. Jälleen kerran nettikeskusteluissa kukoistaa logiikka, että jos et vihaa kaikkia muslimeita hyväksyt terroriteot. Jos et halua eristää muslimeita yhteiskunnasta ja pistää rajoja kiinni, niin hyväksyt terroriteot. Jos et halua syyttää syyttömiä muslimeita teosta, niin hyväksyt terroriteot.

Terrorismin tarkoitus on pelottaa, ja pelolla on tarkoitus hallita. Kun maahanmuuttokriittiset kirjoittelevat muka pelkäävänsä musulahtaajia ollaan tilanteessa, jossa terrorismi on vaikuttaa juuri halutulla tavalla. Maahanmuuttokriitikot luovat ja levittävät itse mielellään pelkoa, joten tämä on heille tuttua touhua. Mitä enemmän vihaa ja vastakkainasettelua luodaan, sitä enemmän ihmiset hakeutuvat ääriliikkeiden pariin. Tämä toimii siis sekä äärimuslimien, että maahanmuuttokriitikoiden hyväksi, jos nyt tässä ”sodassa” voi kukaan ylipäänsä oikeasti hyötyä mitään. Sammeli Heikkiseltä oli Vihreän Langan nettisivuilla mainio kirjoitus aiheesta. Kannattaa myös lukaista ajatuksen kanssa tämä Juan Colen kirjoitus, johon Heikkinenkin viittaa.

Maahanmuuttokriitikoita ei kiinnosta uhrien ja heidän omaistensa tuska yhtään sen kummemmin kuin ääri-islamistejakaan. Maahanmuuttokriitikoita kiinnostaa se, että tässä heille on taas yksi väline käytettäväksi vihan lietsomiseen. Ihmishenget ovat molemmille tässä tapauksessa vain välineitä ja kulutustavaraa. Kummallakaan ääriosapuollella ei ole halua katkaista väkivallan kierrettä, vaan väkivaltaa halutaan luoda lisää, koska se on ainoa pelinappula, joka heillä on kädessään. Maahanmuuttokriitikot haluavat terroristien tavoin saada syyttömät ihmiset kärsimään. He eivät halua rauhaa ja vakautta, vaan sitä omaa ”pyhää sotaansa”. Uskontosotaansa. Rotusotaansa. Väkivallan uhreina kuolleiden parasta kunnioittamista on pyrkiä väkivallan kierteen katkaisemiseen. Siihen, että väkivalta ei hallitse ihmisiä. Meidän tavallisten järki-ihmisten on pidettävä huolta siitä, että myös me vastustamme väkivaltaa ja uskallamme kieltäytyä väkivallan lietsomisesta, emmekä anna maailmaa näiden ääriryhmien sotakentäksi.

”Tänään on ihan popcorn-päivä. Jostakin syystä toimittajien, päivystävien dosenttien ja poliitikkojen tapa analysoida tapahtumia ei muistuta juurikaan sitä keskustelua, jota käytiin Breivikin tekojen jälkeen vuonna 2011″,

Äläpä muuta virka Jussi hyvä. Breivikin perustella ei sentään lähdetty tuomitsemaan miljardeja ihmisiä… Lienee myös syytä muistaa, että toinen surmatuista poliiseista oli muslimi. ”Väärin uskovat” tavalliset muslimit ovat siis ihan samassa asemassa kuin me ei-muslimitkin.

Itsenäisyyttä, oikeudentajua ja vapautta

Aina silloin tällöin postilaatikkooni tulee valkoinen hyvin huomaamaton kirjekuori, jossa on ainoastaan nimeni, osoitteeni ja postimerkki. Koska muistini on tunnetusti hyvä, mutta vähän liian lyhyt, niin ensimmäisiä kertoja hämmästyin joka kerta, että mikä ihme tämä on? Nyt tuon mysteerikirjeen ulkonäkö on jo ajat sitten painunut alitajuntaani. Nämä eivät ole kirjeitä salaiselta ihailijalta tai uhkauksia vihamiehiltä. Nämä ovat Pirkanmaan Setan jäsenpostia.

Sen lisäksi, että opin muistamaan kuka näitä kummia kirjeitä oikein lähettää kesti minulla hetken aikaa tajuta, miksi yhdistyksen jäsenposti on pakattu näin. Jopa Sesam-lehdet, silloin kun paperiversio vielä kotiin jaettiin, tulivat pakattuina tällaisiin ”mysteerikuoriin”. Kuulun muihinkin yhdistyksiin, ja niiden jäsenposti tulee yleensä yhdistyksen logolla ja lähettäjän tiedoilla varustettuna. Mutta Setan jäsenyys ei olekaan kaikille juttu, josta uskaltaa julkisesti laulaa. Siitä voi tulla harmia. Siitä voi tulla leima. Liittyessäni Pirkanmaan Setan jäseneksi seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuttiin jo avoimesti mediassa ja politiikassa. En osannut edes ajatella, että asia on edelleen tavallaan näinkin tabu. Että Setan jäsenyys voi todellakin leimata ihmisiä. Itse en sinisilmäisenä osannut alunperin edes ajatella, että tällaiseen yhdistykseen kulumisesta voisi saada osakseen harmia. Että siihen ei ehkä uskaltaisi julkisesti kuulua. Silloin minä todella tajusin, että Suomessa 2000-luvulla pelätään. Joudutaan pelkäämään.

Olin vasta aloittanut aktiivisen bloggaamisen, ja olin silloin aika untuvikko. Nyt tiedän paremmin millaisia keskusteluita käydään, ja millaisia asenteita edelleen on voimissaan. Vuosien kuluminen ja vihapuheen lukeminen eivät ole kuitenkaan saaneet intoa tai tahtoa murtumaan. Päinvastoin. Kaikki tämä näyttää toteen sen, että töitä on vielä tehtävänä. Haluan, että koittaa päivä jolloin jokainen voi avoimesti kuulua Setaan ilman, että hänen täytyy pelätä leimaa tai hankaluuksia. Haluan, että koittaa päivä, jolloin ”homoleimalla” ei enää ole väliä, koska homous, heterous ja kaikki siltä väliltä ovat samanarvoisia. Haluan, että jäsenposti voidaan lähettää yhdistyksen nimellä ja logolla varustettuna, eikä sillä enää ole väliä.

On tärkeää, että kaikkia meitä kohdellaan tasa-arvoisesti yhteiskunnan silmissä. Yhteiskunnan pitää antaa viesti, että ketään ei saa syrjiä. Olemme edenneet jo kaksi suurta askelta juridisen homofobian nujertamiseksi. Eduskunta äänesti perjantaina 28.11 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta äänin 105-92, ja suuri valiokunta yhtyi täysistunnon päätökseen äänin 17-8. Nämä askeleet ovat kohdanneet kiviä ja kantoja edessään, mutta lopulta ne on astuttu loppuun asti. Seuraavat askeleet ovat edessä, ja me emme aio perääntyä. Me astumme nekin loppuun asti vaikka läpi kananmunakuurojen. Tasa-arvon toteutuminen ei ole mielipidekysymys, vaan sivistyneen yhteiskunnan perusarvo. Perjantaisen äänestyksen jälkeen törky räjähti netissä käsiin. Ikävä kyllä tämä oli arvattavissa. Tasa-arvon vastustajat voivat haukkua, uhkailla ja sylkeä meidän tasa-arvon kannattajien kasvoille. Voitte yrittää halpamaisesti esittää uhria, joiden pyhään avioliittoon kosketaan. Teidän rumat sananne ja ala-arvoinen käytöksenne eivät kuitenkaan saa ihmisiä perääntymään, ja uhkauksenne eivät vaienna meitä. Voimme kompastua, mutta me emme kaadu. Tämän kirjoituksen henkimä viesti ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan kaikkeen epätasa-arvoon on puututtava rohkeasti ja periksiantamattomasti. Sivistyneessä Suomessa ei syrjitä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä asioita riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne tai mitä muita asioita on käsiteltävänä.

Jokainen askel kohti parempaa huomista on vaatinut päättäväisyyttä ja vahvuutta, eivätkä tasa-arvoista avioliittolakia koskevat askeleet ole olleet poikkeus. Muutokset parempaan eivät tule itsestään, eivätkä ne yleensä tule helpolla, mutta jos kaikki alistuvat huominen on synkkä. Suomi on ihmisten maa, erilaisten ihmisten maa. Suomi ei ole erilaisuutta kammoksuvien yksityistä omaisuutta. Suomen kansalaisten tulee olla kuten isänmaansa. Itsenäisiä ja vapaita. Vahva ei ole se, joka käyttää voimaa lyödäkseen pienemmän alas. Vahva on se pieni, joka kestää ne iskut ja nousee periksiantamattomana ylös. Minun suomalaisuuteni on sitä periksiantamattomuutta, oikeudentajua ja vapautta meille jokaiselle tulla näkyväksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Tasa-arvoisen huomisen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta askel kerrallaan. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

”Riviveronmaksajan” harha

Joskus sitä miettii, miksi ”kykypuolue” kokoomus on Suomessa niin suuressa suosiossa? Nettipalstoja lukemalla huomaa, että moni itseään ”kunnollisena veronmaksajana” pitävä saarnaa ”yhteiskunnan rahoilla elävistä”. Harvoin nämä kirjoittajat vaivautuvat miettimään, mikä tekee ihmisestä yhteiskunnan rahoilla elävän? Meitä yhteiskunnan tukien avulla eläviä pidetään automaattisesti ihmisinä, jotka huvikseen oleskelemme, koska rahaa tulee yhteiskunnalta ovista ja ikkunoista. Usein näillä ihmisillä ei ole tietoa siitä millaista on todella elää yhteiskunnan tuilla. Siitä elämästä on näet rento oleilu kaukana. Ilmeisesti työttömien tai sairaiden tulisi mielummin vaikka myydä itseään kuin nostaa yhteiskunnan tukia. Tällä hetkellä onneksi yhteiskunnassamme autetaan niitäkin, jotka eivät ole nettoveronmaksajia. Ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta tukeutuu siihen, että ketään ei jätetä.

”Kunnollisina veronmaksajina” itseään pitävät ajattelevat usein, että he ovat korvaamattomia. Heidän kohdalleen ei heidän mielestään voi osua työttömyyttä tai sairautta. He eivät uhraa ajatustakaan sille, että he kuuluvat työpaikalla usein juuri siihen ryhmään, joka on korvattavissa ilman sen kummempia ongelmia. Riviveronmaksajan elämä on usein pienestä kiinni, ja yksi pieni asia voikin muuttaa kaiken. Me tavalliset tallaajat emme ole Wahlrooseja. Meillä ei ole työpaikoilla samanlaista asemaa tai vaikutusvaltaa vaikka kuinka uskottelisimme itsellemme olevamme korvaamattomia. On hölmöä ajatella, että sairastuminen tai yt-neuvottelut eivät voi koskettaa itseä, koska ”Minä olen niin tärkeä”.

Tässä yhteydessä voi myös mainita sen ryhmän, joka mielestään ei käytä mitään yhteiskunnan palveluita. Joskus tekisi mieli kysyä, että asutko talossa, jossa on kunnallistekniikka? Käytätkö yleisiä katuja? Mikäli vastaus on kyllä, niin käytät yhteiskunnan palveluita. On hassua ajatella, että pelkkä kuukausittain tienattava summa määrittää monien mielessä ihmisen arvon.

Jokaisen meistä voi korvata työntekijänä, mutta ihmisenä meitä ei korvaa kukaan. Jokainen meistä on arvokas yhteiskunnan jäsen, vaikka ei olisikaan nettoveronmaksaja tällä hetkellä tai koskaan. Ylimielisyys on turhaa. Olen itse vajavainen, enkä ole nettoveronmaksaja, mutta ainakaan en tallo toisia jalkoihini ja tiedostan elämän haavoittuvuuden.

Taloudellisesta taantumasta henkiseen taantumaan

Usein kun mielenterveysongelmista tai alkoholismista kärsinyt ihminen kuolee alkaa saman tien nettikommentointi tyylillä ”Hyvä kun kuoli pois yhteiskunnan varoja syömästä, ei tuollaisilla saatanan loisilla mitään tee”. Luottotietoihinsa merkinnän saanut on ”vitun luuseri, jota ei kiinnosta maksaa laskujaan”. Työpaikkansa menettänyt on ”työhaluton, joka pitäisi vähän pistää orjatyöhön, jotta oppii olemaan”.

Mielenterveysongelmista, riippuvuuksista, talousvaikeuksista ja oikeastaan ihan mistä tahansa elämän vastoinkäymisistä kärsivät joutavat kuolla. Me olemme vain rasitteita. Uudeksi ja hienoksi termiksi on lanseerattu nettoveronmaksaja. Me kaikki, jotka emme ole nettoveronmaksajia olemme ylimääräistä kuonaa. Loisia, jotka pitäisi suorastaan hävittää. Universalistisen hyvinvointivaltion ajatus rappeutuu askel askeleelta. Ajatus myös heikkoja tukevasta ja auttavasta yhteiskunnasta herättää paljon jopa suoranaista vihaa.

Internet on koko olemassaolonsa ajan ollut mainio väline vihakommentointiin. Silti sanoisin, että pitkittyneen taantuman myötä myös empatiavaje on kasvanut tai ainakin nykyään naputellaan helpommin julki ajatuksia, jotka aikaisemmin jupistiin kotona kahvikupposen äärellä.

Itse mietin usein, että miksi minä olen toisten mielestä kuonaa siksi, että olen sattunut sairastumaan? Fibromyalgia, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus ja epäilys uupumusoireyhtymästä. Nekö tekevät minusta ihmisen, joka ei ansaitse elää? Sekö, että jatkoin opiskelujani vaikeista unihäiriöistä huolimatta aiheuttaen todennäköisesti tällä itselleni fibromyalgian aktiivisen vaiheen, tekee minusta huonon ihmisen? Oikeuttaako taloudellinen taantuma siihen, että me ”heikommat ja sortuneet” emme enää ole ihmisiä lainkaan? Sairaat, mamut, homot, alkoholistit, työttömät. Viharetoriikka toistuu kaikkien ryhmien kohdalla. Onko sellainen yhteiskunta tai ihminen vahva, joka kohtelee heikompia tai erilaisia ihmisiä kaltoin?

Nyt on taas se aika vuodesta kun puidaan ihmisten verotietoja. Samalla myös hyvintoimeentulevat päästetään ääneen kertomaan siitä, miten kurjaa on maksaa veroja. Miksi heidän tulisi kustantaa köyhien, sairaiden ja työttömien luusereiden elämää? Onhan se nyt varsin hirveää jos yli 900 000 eurosta jää käteen vain yli 615 000 euroa. Yksinkertaistetulla matematiikalla 615 000 eurosta tulisi käteen 51 250 euroa kuussa. Miten tällaisella summalla oikein mahtaakaan kukaan pärjätä… Pitäisiköhän laittaa jokin hyväntekeväisyyskampanja pystyyn reppanoiden tukemiseksi? Terveisiä vain Purson hallituksen puheenjohtaja Jari Ollilalle allekirjoittaneelta. Olisipa minullakin yhtä paljon pokkaa kuin sinulla.

”Nyyhkytarinoillaan” nämä suurituloiset tulevat joko tietoisesti tai tietämättään lietsoneeksi vihaa meitä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousemme jälleen me ”loiset” ja se, että me olemme ongelma. Syrjäytyminen, työttömyys, masennus ja alkoholismi ovat ongelmia, joita pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Asiat eivät muutu tai parane ihmisarvon riistävällä kohtelulla tai viharetoriikalla. Usein ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta, mutta sehän on nyt on turhaa ”hyysäreiden löpinää”. Surkeinta on seurata tätä ilmiötä, jossa itsekin huonossa asemassa olevat käyvät toisia huono-osasia vastaan.

Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, joiden elämä ei ole mennytkään putkeen. Taantuma tuo ihmisten raadolliset puolet hyvin esiin, ja paljastaa sen, että monen kohdalla sivistys on pelkkää pintaa. Kukaan ihminen ei jouda kuolla. Meillä on kaikilla ainutkertainen elämä. Jos sinulla on käsittelemättömiä vihantunteita, kehottaisin menemään psykologille sen sijaan, että oksennat niitä nettiin. Masentuneilla, päihdeongelmaisilla ja syrjäytyneilläkin on omaisia. He ehkä harvemmin ajattelevat, että heidän omaisensa sai kuolla, koska hänen elämänsä ei mennyt kuten oppikirjassa. Taantumassa meidän tulisi tukea toisiamme ja vetää yhtä köyttä pitäen huolta heikoista sen sijaan, että lietsomme vihaa eri ryhmien välille tai syyllistämme heikompia taantumasta. Henkinen taantuminen ei edistä talouskasvua, eikä sivistyneen yhteiskunnan kehittymistä.

Natsin ”takinkääntöä”

Joku saattaa vielä muistaa iltapäivälehtiinkin päätyneen ”Musta Barbaari ja skinipomo poseeraavat yhdessä”-jutun. Mustan Barbaarin kuva sai runsaasti jakoja ja kommentteja sosiaalisessa mediassa, ja ehtipä Marko ”Fobba” Forsskin kertoa, miten kivaa on rakentaa siltaa ja miten molempien puolien tulisi unohtaa ennakkoluulonsa.

IMG_0569-1.PNG

Rauhaa ja rakkautta-ilmapiiristä oli monellakin ihmisellä epäilyksiä, mutta iso oli porukasta oli sitä mieltä, että tällähän se rasismi nujerretaan! No nyt ihana Eski Veijalainen on kommentoinut tapahtunutta ja siitä seurannutta keskustelua Facebookissa. Musta Barbaari onkin nyt kaikkea muuta kuin mukava mies.

IMG_3283.JPG

IMG_0571.PNG

Totta helvetissä Musta Barbaari elää fattan ja Kelan rahoilla, koska hän mainitsee sossun lyriikoissaan! *sarc* Jos Veijalaisen perhe leimataan rasisteiksi, niin ikävä kyllä se on yksinomaan herran omaa syytä. Toivon, että hänen lapsensa eivät joudu kärsimään isänsä touhuista, mutta jos joutuvat niin turha siitä on Mustaa Barbaaria syyttää. Jotenkin koomista on se, että herra pyytelee anteeksi niiltä, jotka meinasivat käydä herran kurkkuihin kiinni, koska tämä poseerasi mustan miehen kanssa… Samalla vakuutellaan, että aate on edelleen tallella. Luulisi, että viimeistään tässä vaiheessa järkevä ihminen huomaisi, että eivät nämä aatetoverit nyt niin hyviä arvoja taida edustaakaan, mutta kun ei niin ei. Ehkä Veijalaisenkin kannattaisi ajatella, että mitä jos vaikka hänen lapsensa löytää tummaihoisen ystävän? Miten herran aatetoverit suhtautuisivat tähän? No ehkä isi huolehtii siitä, että lapsille ei tule ”vääränvärisiä kavereita”. Eihän sitä nyt kunnon isänmaallinen vääränlaisten kanssa kaveeraa…

Natseja ei näytä pätkääkään kiinnostavan sekään, että Musta Barbaari eli James Nikander on Turussa syntynyt suomalainen. Tansanialainen äiti ilmeisesti tekee natsien mielestä Nikanderista pakolaisen? Taas kerran tuli todistettua se, että musta mieshän ei näiden mielestä voi koskaan olla suomalainen. Onkohan tyttäreltä jo mahdettu kieltää Mustan Barbaarin kuunteleminen?

”On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei “pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.” Näin kirjoitin viime viikolla. Mainitsin siitä, että rasistikin voi olla mukava. Rasistikin voi tarjota sinulle kahvia, mutta se ei muuta rasistista puolta hänessä. Veijalaisen kirjoitus päätyikin jo Nikanderille itselleen, mutta hän jaksaa nähtävästi edelleen uskoa Veijalaisen hyvyyteen. Kasvotusten voidaan mielistellä, mutta se ei valitettavasti tarkoita yhtään mitään. Kun selkä kääntyy, kääntyy myös takki, jos sitä oikeasti koskaan edes oikeinpäin käännettiinkään.

Twitterissä käytyyn keskusteluun viitaten en voi kuin ihmetellä Aleksi Valavuoren kommenttia negatiivisuudesta. Onko se negatiivisuutta, jos tunnustaa tosiasiat? ”Ihkuparasrakas”-linja on toki sympaattinen ja jonkinlainen hippi olen itsekin, mutta rajansa kaikella. Kirjoitustensa perusteella Veijalainen on läpeensä rasistinen mies, ja ikävä kyllä tällainen kommentti oli odotettavissa.

”Älä hakkaa sitä, se on hyvä tyyppi!”

Mustan Barbaarin ja Espoon skinien pomon Eski Veijalaisen kohtaaminen on herättänyt netissä paljon keskustelua. Mielipiteitä kuvasta ja siihen kirjoitetusta tekstistä on ollut laidasta laitaan. Jotkut ovat kritisoineet Mustaa Barbaaria siitä, että hän suostui kuvaan, ja julkaisi sen netissä. Toiset taas ovat kritisoineet Veijalaista mustan miehen kanssa hengaamisesta. Uskon itse, että Musta Barbaari ja Veijalainen ovat olleet tilanteessa molemmat täysin vilpittömiä, ja tilanne on edennyt spontaanisti. Kukaan ei voi esimerkiksi lähteä kyseenalaistamaan sitä, miten Musta Barbaari on itse tilanteen kokenut. Aiheesta on kuitenkin herännyt paljon mielenkiintoista keskustelua ja lukemattomia erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia.

Jokainen katsoja näkee kuvassa vähän erilaisen viestin. Kysymys kuuluukin mitä tästä seuraa vai seuraako mitään? Kuvalle on nyt jo annettu melkoinen merkitys. Onhan se mukavaa, että rasistisia ajatuksia esittänyt ihminen uskaltautuu kuvaan mustan miehen kanssa. Musta Barbaarikin oli alunperin tilanteessa varuillaan, mutta tilanne kääntyikin toisenlaiseksi. Mukavaa olisi jos Veijalainen nyt heräisi siihen, että maahanmuuttokriittisyydessä ei oikeastaan ole mitään mieltä. Kuvaan liitetty teksti on erittäin kauniisti kirjoitettu. Kuitenkin tämä kuva saa minut jotenkin myös hirveän surulliseksi. Kuvassa on kaksi hymyilevää ihmistä. Äkkiseltään kaikki näyttää olevan hyvin ja rauha maassa, mutta onko näin todella?

Toivon syvästi, että tämä kuva vaikuttaa edes muutamiin ihmisiin. En koe olevani kyyninen tai ilkeä ihminen, mutta uskoni tähän ei ole kovin korkealla. Jännä on myös huomata, että moni on ollut yllättynyt siitä, että natsi voi olla myös mukava. Totta kai voi. Suurin osa ihmisistä osaa olla joskus myös mukavia.

Jotkut ovat syyttäneet meitä suvakkeja siitä, että lokeroimme rasistit yhteiskunnan ulkopuoliseksi epätoivotuksi joukoksi. Siitä huolimatta, että en hyväksy tippaakaan rasismia, en näe asiaa omalta kohdaltani ollenkaan näin. Ei kukaan meistä ole yksiulotteinen, ei edes se natsi. Moni mamukriittinen osaa olla myös hurmaava ja mukava. Itsellänikin on ”mamukriittisiä” kavereita, jopa ystäviä. Minulla on ollut heidän kanssaan paljon hyviäkin hetkiä. Kyllä natsikin kanssa voi nauraa ja natsiakin voi halata. Kuitenkin vaikka natsi tarjoaisi minulle kymmenen kuppia kahvia, ja olisi minulle miten mukava, niin se ei muuta sitä, että hän on yhä rasisti. Rasismi on yksiselitteisesti pahaa, mutta rasisti voi ihmisenä olla paljon monitahoisempi. Rasismin ja ihmisen tuomitsemisella on siis eroa. Olen usein sanonut, että en vihaa rasisteja ihmisinä, vaikka rasismia vihaankin. Minä en halua vihata ketään ihmistä, koska ihmisviha johtaa aina pahoihin asioihin. Haluan uskoa muutosvoimaan ihmisessä, mutta täytyy myös muistaa, että ketään ei voi väkisin pakottaa muuttumaan.

Kannattaa myös muistaa, että moni välttää näiden katunatsiskinien seuraa jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sen perusteella tuskin voi syyttää ketään ennakkoluuloiseksi.

Maahanmuuttokriittisten piirissä on jo pitkään ollut huomattavissa ilmiö, että maahanmuuttajataustaiset ja maahanmuuttajat hyväksytään, jos he esimerkiksi suostuvat olemaan itse maahanmuuttokriittisiä. Tietyt kriteerit täyttävä maahanmuuttaja voidaan siis hyväksyä osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Väistämättä herää kysymys onko myös Veijalaisen ajatusmaailma tällainen? En toki tunne Veijalaisen ajatuksia kovinkaan syvällisesti, mutta pikaisella tutkailulla hän vaikuttaa todellakin olevan maahanmuuttokriittinen henkeen ja vereen.

Nykyisen ilmapiirin huomioon ottaen ymmärrän toki kuvan herättämät ”ihanaa”-reaktiot, mutta silti eikö se ole aika surullista, että valkoinen ja musta mies halaamassa on edelleen 2014 Suomessa ikään kuin jokin saavutus? Toki positiivisuus on oikeasti kiva juttu ja ennakkoluulojen murtaminen on aina plussaa, mutta jotenkin silti ajatus kuulostaa oudolta omaan korvaani.

”Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.”

Tästä voi toki kysyä, että onko tämä tulkittava niin, että muita mustia saa hakata, mutta suojeluksen saaneita ei? Arveluttavat asiat menivät monelta ohi, koska kuvassa oli kaksi hymyilevää ihmistä.

Sinänsä liittymättä Veijalaiseen tai Barbaariin näen jo sieluni silmin, miten mamukriittiset nostavat tämän kuvan esille myöhemmin kun keskustellaan rasismista. ”Eihän täällä mitään rasismia ole, kun Veijalainenkin poseerasi Mustan Barbaarin kanssa!”. En tiedä tuleeko näin käymään, mutta jankkaajanatsipiirien logiikan tuntien tällainenkin olisi mahdollista. Näen tässä ”riskin”, että tätä kuvaa käytetään myöhemmin täysin erilaisiin tarkoitusperiin kuin mihin se on nyt Mustan Barbaarin toimesta tarkoitettu. On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei ”pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.

Musta barbaari:
”Tankkasin autoa ABC:llä jossakin päin Espoota. Tankkauksen jälkeen lähdin hakemaan kuittia kassalta, koska automaatista oli paperi loppu. Astuin sisään tiskille asioimaan ja kuulen taustalta jonkun huutavan: HEI SINÄ!
Noin keski-ikäinen uusnatsi nousee seisomaan pöydältä ja kävelee mua kohti.
Mieleeni tuli flashbäkkejä siitä, miten teini-ikäisenä olen juossut näitä herroja karkuun.
Hän kysyy kovalla äänellä, että olenko mä Musta Barbaari?
Vastasin, että kyllä mä olen, ja samalla ajattelin, että joudunko mä nyt painimaan vai pääseekö tästä tilanteesta puhumalla pois.
Hän kysyi vielä kertaalleen, että olenko oikeasti Musta Barbaari, ja vastaus oli sama.
”Kyllä mä olen Musta Barbaari”
Hän esittäytyi leveästi hymyillen ja lähes ilosta itkien ja sanoi olevansa Espoon skinien pressa Eski Veijalainen.
Me halattiin ja höpöteltiin hetken, hän kysyi että onko mulla hetki aikaa ja vastasin, että aina se 5 minuuttia löytyy. Mä en voinu uskoa, että sain just äijähalin skinheadiltä!
Hän otti puhelimen taskustaan ja soitti tyttärelleen ja käski ”polkea tänne ABC:lle, koska sun idolis Musta Barbaari on täällä!” ”Sulla on 5 min aikaa!”
Tilasin kahvin ja istahdin Eskin seurueen pariin ja juteltiin…
Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.
Mä olin ihmeissäni koko tilanteesta koko ajan. Jotenkin käsittämätöntä istua ja veljeillä skinheadin kanssa, ja että hänen tyttärensä polkee paraikaa pyöräänsä, jotta voisi tavata mut.
Mä ja Eski oltiin kuin kalakavereita. Juteltiin Eskin ja hänen ystävän kanssa bluesista ja kitaran soitosta ja Eski nyt laukoi vaikka mitä päähänpistoksia esim. ”Tuu meille soittaa skebbaa”, ”voidaanko vaihtaa yhteystietoja”, ”mä pyydän sut kaveriks Facessa!”
Eskin tytär saapui paikalle ja otettiin kuvia sitten Eskin ja 11-v. Wilma-tyttären kanssa.
5 minuuttia mun ajasta venyi lopuksi paljon pidemmäksi, mutta sillä ei ole väliä!
Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.
Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.
Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.
Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta.
Joku näkee tässä kuvassa skinin ja mustan. ”Miten toi on mahdollista?” joku saattaa kysyä. ”Miks ne ei tappele?”
Näin ei voisi ikinä käydä luonnossa. Jos nälkäinen gepardi näkee antiloopin, ne ei varmaan ota selfietä, vaan gepardi juoksee perään ja antilooppi määrää suunnan.
Mutta me ihmiset ollaan niin paljon parempia. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Me ei olla eläimiä, mutta silti me joskus käyttäydytään niinku oltais.
Mä en näe tässä kuvassa skiniä ja mustaa, vaan täysin erilaiset veljekset naureskelemassa yhdessä!
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: ”Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!”
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
Rauhaa ja rakkautta”

By: Musta Barbaari & Tomi Takamaan puhtaaksi kirjoittama parilla lisäyksellä.

IMG_0521.PNG

Koska väkivalta on väärin, niin pitäisi vähän hakata…

Keskustelut Helsingin katujengistä ovat saaneet minut miettimään, että miksi nämä maahanmuuttokriitikot niin kovasti hokevat, että ”tämä on Suomi, eikä mikään Saudi-arabia”-tyylistä settiä? Hehän sopisivat oman käytöksensä puolesta mitä parhaiten esimerkiksi ääri-islamistien kanssa samaan sakkiin. Kyllä me elämme todellakin Suomessa. Meillä oikeuslaitos tuomitsee ja poliisi valvoo lain noudattamista. Meillä kylätuomioistuimet eivät hakkaa tai tapa ihmisiä, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa valkoisen miehen etuoikeuteen toimia tavalla, joka kuitenkin ”vääränväristen tekemänä” on halveksittavaa. Laki koskee myös valkoisia ”isänmaanpuolustajia”.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, netissä kiersi nimilista Helsingin kohutusta ”katujengistä”. Helsingin poliisilaitoksen mukaan listalla on täysin syyttömiä ihmisiä. Nuoret ovat kertoneet, että he eivät uskalla poistua kotoaan, koska he pelkäävät aikuisten katupartiolaisten käyvän heidän kimppuunsa.

Sen lisäksi, että rivimamukriitikot ovat olleet innosta piukeana, kun nyt sai syyn muka oikeutetusti suunnitella ”neekereiden hakkaamista”, myös kansanedustajamme Tom Packalén heitteli bensaa liekkeihin jauhamalla paskaa ”mamujengin rasistisista motiiveista”. Poliisi kiisti tällaiset tiedot, mutta siitä huolimatta vahinko oli jo tapahtunut.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että omien sanojensa mukaan Packalén on keskustellut ”asian kanssa tekemisissä olevien henkilöiden” kanssa, ja heidän kertomansa tiedot loogisesti miehen kertoman mukaan siis poikkeavat poliisin julkisuuteen tiedottamista asioista. Mikäli Packalénin kertomus on totta, onkin aiheellista kysyä, ketkä tietoja ovat Packalénille kertoneet? Muistutuksena vielä, että Packalénhan on tällä hetkellä itse virkavapaalla Helsingin poliisista. Itselleni tuli myös kieltämättä mieleen, että onko Packalén keksinyt koko jutun päästään? Jos esitutkinta materiaali tulee poikkeamaan Packalénin kertomuksesta, niin ainahan voi sanoa, että ”mamujen rikoksia salaillaan”, ja läpi menee. Mietin myös, että jos Packalén on keskustellut jonkun hengenheimolaistensa kanssa, niin ovatko ”tiedot” vain omia käsityksiä? Hämmennystä ja epävarmuuttahan näiden on tarkoitus luodakin, ja ikävä kyllä se näyttää toimivan. Packalénin toimista on Helsingin Sanomien mukaan jätetty rikosilmoitus.

Partioiden organisoinnin yhteydessä Facebookissa muistettiin toki myös korostaa nimenomaan sitä, että ”kun neekereitä tarvitsisi vähän hakata, ja ne eivät osaa lukea, eivätkä laskea”. ”Laatujournalismistaan” tunnettu Seiska yllätti positiivisesti, ja vaivautui kaivamaan esille jengiläisten taustoja. Rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on taustallaan sosiaalisia ongelmia. Päätellen siitä, että jengiin sopii etniseltä taustaltaan hyvin kirjavaa joukkoa, voisimme ajatella, että sosiaaliset tekijät ovat se tärkein asia. Toki voimme miettiä, miten maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä vähennetään, ja miten kotouttamisprosessia parannetaan, mutta tämä ei öyhöttämällä toteudu. Toki oli selvää, että ”tarttis vähän hakata tyhmii neekerei”-linja vedetään tiettyjen ihmisten toimesta esille, koska tekijöissä on mamutaustaisia.

Monen silmissä Packalén ja ”kumppanit” ovat nyt kuitenkin sankareita, jotka ”puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä”. Jotenkin surkuhupaisaa, että nämä aina hokevat sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta he eivät juuri koskaan itse tee niin. Olisihan se tietenkin ihan hirveää, jos keskustelussa pitäisi osata sanoa muutakin kuin ”postimerkki perseeseen”. Ongelmat kun ovat usein piirun verran monitahoisempia, ja myös vaikeampia ratkaista. Öyhöttäminen on helpompaa. Toisaalta voisihan sitä itsekin alkaa vaatia, että nämä kansalaistuomioistuin kaverit voisi lähettää vaikka Intiaan. Siellä he varmasti viihtyisivät hyvin…

Surkeaa on oikeasti se, että edes poliisin jäitä hattuun-pyynnöt eivät näihin tunnu tehoavan. Muutama ehkä pelästyy, muuta pääsääntöisesti öyhötys jatkuu ehkä jopa kiihtyvään tahtiin. Taas päästään myös tietysti avautumaan hyysäämisestä ja rikollisten suojelemisesta. Olis sitten kyse rikoksiin syyllistyneistä nuorista tai pedofiileistä, niin joka helvetin kerta homma lähtee lapasesta. Joka helvetin kerta poliisi saa rauhoitella näitä ”katupartiolaisia”. Mitään kukaan näistä ei kuitenkaan näytä oppivan. Yrittääkö nyt saada kaaliinne, että myös teidän täytyy noudattaa Suomen lakia. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos joku tekisi sinun lapsellesi ”jäynän”, ja hoitaisi hänen nimensä tällaiselle listalle?

Kuulemma listat pelottavat tekijöitä, ja he jäävät kotiin. En nyt haluaisi olla ilkeä, mutta onko kovin todennäköistä, että känninen pesäpallomailan kanssa kadulla hoiperteleva kiljunatsi pelottaa ihmistä, joka on jo syyllistynyt väkivaltaan ja on valmis niin sanotusti heittämään elämänsä hukkaan? Todennäköisemmin nämä katupartiolaiset suunnitelmineen pelottavat juuri niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Aika paljon kertovaa tästä koko jengikohusta on, että Iltasanomista jouduttiin hetkeksi taannoin poistamaan kommentointimahdollisuus asiaa käsittelevistä uutisista. Ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, että moderointi oli ollut mahdotonta, koska paskakommenttia tuli siihen tahtiin.

Mikäli kuvittelisimme, että jengi olisi ollut oikeasti se mamujengi, ja heillä olisi ollutkin rasistisia motiiveja kantaväestöä kohtaan, niin nimien levittely ja katupartioiden kasaaminen on silti tuomittavaa toimintaa. Vaikka minuakin raivostuttaa rasistien toiminta, en silti voi lähteä organisoimaan heidän hakkaamistaan. Näin ei yksinkertaisesti toimita sivistysvaltiossa.

Nostan esille Uuden Suomen Puheenvuorosta natseille oikean miehen mallin. Jos jopa väkivallan kohteeksi joutunut nuori vanhempineen pystyy säilyttämään maltin, niin tähän tulisi jopa nettinatsien, tai edes kansanedustajien, kyetä.

Suomen Sisussa jatketaan edelleen sonnan jauhamista. Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immoselle ja varapuheenjohtaja Marko Parkkolalle voin kertoa, että tällainen pelleily ei todellakaan luo turvallisuuden tunnetta kaduille. Lakatkaa ratsastamasta Suomen kansalla ja turvallisuudella, ja olkaa vain rehellisesti niitä rasisteja. Paska ei muutu kullaksi, vaikka päälle sirottelisi kilon halpaa glitteriä.