Kuka pelkää viherpiiperoa?

Jälleen kerran kurvaamme Tampereen kupeessa sijaitsevan Lielahden Prisman kierrätyspisteelle viemään parin viikon muovijätteet. Pisteellä on hyörinää kuten tavallista, moni suomalainen kierrättää. On keski-ikäistä ja nuorta. On uudemmalla autolla tulevia, ja on vanhemmalla autolla tulevia. Tämä saa jälleen kerran miettimään, miettimään kuinka usein kuulee termiä viherpiipero tai ituhippi. Minulla on rastat ja kuljen vihreä kangaskassi olalla, mutta suurin osa kierrätyspisteellä hyörivistä ihmisistä ei ole minun näköisiäni lainkaan.

Millainen on viherpiipero? Onko viherpiipero sellainen, joka haluaa vaikuttaa valinnoillaan? Onko viherpiipero sellainen, joka lajittelee jätteet? Ajaako viherpiipero liberaaleja arvoja? Ostaako viherpiipero luomua? Onko viherpiiperolla kangaskassi sievästi laukkuunsa taiteltuna? Ovatko viherpiiperot niitä aseistakieltäytyjiä? Moni suomalainen miettii kaupassa mitä ostaa, moni suomalainen miettii kuluttamisensa seurauksia. Moni miettii miten tehdä arjen valintoja parempien asioiden puolesta. Moni miettii millainen maailma lapsillemme ja lapsenlapsillemme jää. Moni on huolissaan maailmastamme. Se mikä tässä ilmiössä meillä Suomessa on kummallista on se, että viherpiiperrys on noloa. Suomalainen keski-ikäinen mies ei mainosta lajittelevansa jätteensä, koska sehän ei ole miehisen miehen hommaa lainkaan.

Mitä noloa on siinä, että haluaa jättää tuleville sukupolville jotakin? Mitä noloa on siinä, että on huolissaan siitä, että ihmisoikeudet eivät toteudu? Monet mummot ja vaarit, perheenäidit ja -isät naureskelevat meille viherpiiperon näköisille tyypeille, samalla he nurkan takana lajittelevat jätteitään eri pusseihin ja sujauttavat kangaskassit kainaloonsa mennessään kauppaan. ”Sehän säästää rahaa kun ei tarvitse ostaa muovikassia, en mää nyt sen takia tätä mukanani kanna, että mää mikään viherpiipero olisin!”

Kierrätyspisteellä moni vilkuilee ympärilleen, he kippaavat nopeasti jätteensä astioihin, ja kipittävät kiireesti takaisin autolleen lyöden nopeasti oven perässään kiinni. Kierrättävä suomalainen kaasuttaa tiehensä kuin ei olisi koskaan hyötyjätepisteellä ollutkaan jättäen jälkeensä lajitellut jätteensä ja mietteliään viherpiiperon.

Mieleeni muistuu mieheni ajatus siitä, miten joku voi vastustaa vihreitä arvoja? Se on erittäin hyvä kysymys. Mitä on vihreiden arvojen vastustaminen? Onko se sitä, että haluaa kuluttaa entistä massiivisemmin ja kannattaa saastuttamista? Onko se sitä, että kannattaa kotiplaneettamme tuhoamista tai vastustaa ihmisoikeuksia? Nääh, en usko, se on paljolti sitä että suomalainen häpeää kulkea viherpiiperon ja ituhipin leima otsassaan, koska suomalainen on kova jätkä, ja suomalainenhan ei mihinkään hössötyksiin lähde mukaan. Vaikka nykyään kierrätys tai kangaskassin kanssa kaupassa kulkeminen alkavat olemaan suurimman osan ihmisen arkipäivää, siltikin leimautumista viherpiiperoksi pelätään.

Millaista sitten on tämän viherpiiperon näköisen tyypin elämä? Meillä ajetaan autolla, meillä imuroidaan, meillä on astianpesukone, meillä on useita tietokoneita, meillä on vanha omakotitalo öljylämmityksellä. Niin, tämä voisi olla ote minkä tahansa suomalaisen perheen elämästä. Joten mitä se viherpiiperrys sitten on?

Jos viherpiiperrys on kangaskassin käyttöä kaupassa, jätteiden lajittelua, kestäviä ja eettisiä valintoja kaupassa, roskien poimimista lenkillä, heikompien asemasta huolissaan olemista ja halua vaikuttaa omilla valinnoillaan, niin kyllä minä olen viherpiipero ja olen ihan helvetin ylpeä siitä. Älä häpeä sitä, että sinun valinnoillasi on merkitystä. Astele seuraavan kerran rohkeasti pystyssä päin sinne hyötyjätepisteelle, siellä näet saattaa olla ihan hyvin se naapurin viisikymppinen raksamieskin.

Kurvaamme pois hyötyjätepisteeltä, Lidlin pihassa vastaan tulee joukko lippalakkipäisiä nuoria. Nuoret heittävät energiajuomatölkkinsä maahan, sillä he haluavat näyttää kovilta jätkiltä. Katson nuorten perään, ja pysähdyn poimimaan tölkit maasta. Mietin koska nuoret ymmärtävät, että kova jätkä uskaltaa ajatella myös pehmeästi. Mieleeni tulee eräs taannoinen lähikauppareissu, jolloin tapani mukaan keräsin silmiini sattuvia roskia kädessäni olevaan pussiin. Kolme noin 6-7 vuotiasta pikkutyttöä polkee pyörällä ohitseni. Yksi tytöistä katsoo taakseen ja  jää tuijottamaan minua, kun poimin roskaa maasta. Hän kääntyy ystäviinsä päin, ja toteaa hämmästyksen ja innostuksen sekaisella äänellä: ”Toi kerää roskia, mäkin voisin tehdä niin!” Katselen kohti lähikauppaa polkevien tyttöjen perään, ja minua hymyilyttää. Maailma muuttuu kun sitä muutetaan, juuri sinun esimerkkisi voi olla jolle kulle se ratkaiseva, ja niin yhdestä tulee kaksi, kahdesta tulee neljä ja pian on koossa joukko.

Ei ole häpeä ajatella pehmeästi, ei ole häpeä olla niin kutsuttu ”viherpiipero” miten sen sitten kukin määritteleekin. Meitä on erinäköisiä, ja meidän joukkoomme sopii erilaisia elämäntapoja. Ei tarvitse olla rastapäinen ja kulkea vihreä kangaskassi olalla voidakseen viedä jätteensä pystyssä päin kierrätyspisteelle.

Ajatuspakolaisten peruspolitiikkaa

Äskettäin mieleeni muistui mielikuva S-Pankin mainoksesta. Mainoksessa kerrottiin, että kuinka S-Pankki on suunnattu ”Meille ihan tavallisille ihmisille”. Jos ei S-ryhmä minun silmissäni ollut aikaisemminkaan kovin korkealla, niin tämä vei viimeisetkin kunnioituksen rippeet kyseistä ryhmää kohtaan. Suomalaiset ovat vaatimatonta kansaa, suomalaisiin on helppo vedota sanoilla tavallinen ja perus, huolimatta siitä että yksikään meistä ihmisistä ei ole tavallinen eikä perus. Me kaikki olemme erilaisia ihmisiä.

Se miksi tämä mainos singahti mieleeni on yllättäen päivän polttava puheenaihe: perussuomalaiset. Puolueen nimihän jo kertoo pitkälti mistä on kysymys. Millainen on perussuomalainen? Kun tätä sanaa pysähtyy miettimään, niin huomaa miten älytön koko sana oikeastaan on, sillä ei ole olemassa mitään perussuomalaista. Perussuomalaiset vetoavat jo nimellään siihen, mihin on helpoin vedota. Vaatimaton suomalainen näet haluaa monesti korostaa olevansa vaatimaton ”perustyyppi”.

Kreikan ja Espanjan tukipaketteja on vastustettava, perussuomalaisten ei tarvitse perustella miksi, sillä kaikkihan sen tietävät. Vai tietävätkö? Jos kansalaisilta aletaan kyselemään EU:n kriisistä ja sen vaikutuksista, luulenpa että suurimman osan tieto ei ole keltaisen lehdistön antamaa kuvaa syvempi. Itse taannoin hoksasin, että vaikka olenkin tukipaketteja vastustanut, niin en ole oikeastaan itsekään osannut perustella kovin hyvin miksi. Jouduin toteamaan, että omat talouspoliittiset tietoni liittyen EU:hun ovat täysin riittämättömät, että voisin oikeasti kovin perustellusti ottaa asiaan kovin voimakasta kantaa. En ole perussuomalaisten kannattaja, mutta menin perussuomalaiseen ansaan. Tunteisiin perustuvilla reaktioilla minut saatiin vastustamaan jotakin, mistä en oikeasti edes tiedä kovin paljoa. Tässä vaiheessa huomautan, että en edelleenkään voi myöskään kannattaa tukipaketteja, mutta tietoni siihen johtopäätökseen, ovatko esimerkiksi jo tehdyt päätökset paketeista olleet oikeita vai vääriä, eivät ole riittävät.

Tajuttuani, että vastustin todella intohimoisesti asiaa, josta tiesin juurikin sen mitä keltainen lehdistö raportoi, tunsin itseni todellakin hölmöksi. Tunsin itseni juuri sellaiseksi ihmiseksi, joka meni mukaan mielipiteeseen, koska siihen oli helppo mennä mukaan miettimättä sen enempää. Se äkkiseltään kuulosti näet oikealta ja hyvältä. Perussuomalaisten ideologia perustuu juurikin ajatuksiin, joihin on helppo mennä mukaan. Jotka kuulostavat helposti monen korvaan oikeilta ja hyviltä. Joihin on helppo yhtyä huomaamatta, että ei edes tiedä koko asiasta hölkäsen pöläystä.

Nyt voimme ehkä vihdosta viimein vetää vessasta alas käsityksen, että perussuomalaiset ei hyväksy rasismia. En lähde tekemään päätelmiä siitä onko perussuomalaiset varsinaisesti rasistinen puolue, mutta ainakaan he eivät ehdottomasti tuomitse rasismia ja rasistisia kirjoituksia, vaan hyväksyvät tällaisen toiminnan myös puolueen joukoissa. Timo Soini ei ole nähnyt mitään syytä käsitellä Jussi Halla-ahon korkeimmassa oikeudessa saatua tuomiota uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Soini on itse todennut että ei hyväksy ihmisvihaa, eikä ole rasisti, ja että jos tällaisia ihmisiä on perussuomalaisten keskuudessa Soini toivoo heidän poistuvan. Soini on myös todennut, että jos lainvoimaisia tuomioita tulee, vastuunkanto koskee kaikkia.

Vastuunkanto ei kuitenkaan taida koskea perussuomalaisia, joiden mielestä mahdollisesti Halla-ahon tuomiokin voidaan kuitata muutamalla vitsin murjaisulla, ja toimittajien kysymyksiin Halla-ahon tuomiosta voidaan vastata puhumalla euron kriisistä. Tapa se on vältellä asiaa tämäkin, ja valitettavasti tapa, joka uppoaa moneen kuin kuuma veitsi voihin. Selväähän on, että puhuminen Halla-ahon tuomiosta on vain sitä, että toimittajat haluavat saada kansan unohtamaan euron kriisin. Soinin suuresta intohimon kohteesta, euron kriisistä puhuttaessa, on myös hyvä muistaa, että vähän yli vuosi sitten Soinilla oli mahdollisuus viedä puolueensa hallitukseen. Soini kieltäytyi. Soini kieltäytyi, koska hän tiesi, että perussuomalaiset eivät pysty tukipaketteja torppaamaan, vaikka tukipaketti-mielipiteellä oli varmasti osaksi vaalien nousu aikaiseksi saatukin. On helpompi kertoilla asioita oppositiosta. Soini ei ole mikään hölmö mies, hän valitsi vastuusta vetäytymisen, koska ei halunnut saada sontaa niskaan. Soini hoksasi sen, että kansa ei ymmärrä, että perussuomalaisilla ei olisi ollut mahdollisuuksia torpata tukipaketteja, vaan he olisivat syyttäneet perussuomalaisia.

Mieleeni herää myös kysymys, että jos perussuomalaiset niin kovasti haluavat eroon tästä Halla-aho-gatesta, ja ovat sitä mieltä, että tämä syö aikaa tärkeämmiltä asioilta, niin miksi he sitten eivät käsittele sitä? Miksi asiaa sen sijaan vältellään?

Presidentivaalien aikaan näimme välillä keskustelevaa Timo Soinia, ja ehdinkin jo kovasti elätellä toivoa, että tätä Soinia näkisimme jatkossa enemmänkin. Viimeistään nyt Soini kuitenkin menetti poliittisen uskottavuutensa rippeetkin. Miten mies, joka ei seiso omien sanojensa takana voi puhua siitä millainen mies on kunnon mies? Jos ei pysty seisomaan sanojensa takana, pitää myöntää olleensa mahdollisesti jopa väärässä, ja sehän ei toki sovi.

Minusta on erittäin valitettavaa nähdä, että helpot ajatukset ja ”perus-ideologia” saavat tämänkin verran kannatusta. Kenenkään ihmisen ei tarvitse nykyisessä Suomessa alentaa itseään tilaan, jossa ajattelu ja asioiden tarkempi tarkastelu on pahasta. Miksi siitä huolimatta näin monet ihmiset haluavat vapaaehtoisesti tehdä niin? Tällä en todellakaan tarkoita sitä, ettäkö kanssani eri mieltä olevat olisivat niitä, jotka eivät halua ajatella. Mielestäni esimerkiksi Jussi Halla-aho on erittäinkin hyvä ajattelija, huolimatta siitä että meillä on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia tapoja ilmaista asiat.

On helppoa tehdä maailmasta musta-valkoinen, mutta se maailmankuva ei ole totta. Eivätkö nämä ihmiset koskaan illalla nukkumaan mennessään koe edes pientä pistoa mielessään siitä, että he elävät valheissa, jotta heidän olisi helpompi käsitellä maailmaa? Toisaalta kuka tietää, ehkä hekin kertovat vain vitsejä, ja ehkä hekään eivät oikeasti tarkoita sitä mitä kirjoittavat ja sanovat…

Mieleeni muistuu Jussi Lähteen ajatus siitä, että presidentinvaaleissa ei ole kysymys politiikasta, ja joudun toteamaan että Lähde on aivan oikeassa. Ylipäänsäkään politiikan ja kansan suhteessa ei monelle yksilölle taida olla kysymys politiikasta. Kysymys taitaa olla vain niistä tunteista. Siitä, millä ajatuksella päästään lähelle ihmisen omia tunteita. Faktat ovat toissijainen seikka. Harmi vain, että monella ”perus-ideologiaan” sortuneella tunteet perustuvat siihen mitä kaverin kaverin serkun tädin kaverin mies kertoi niistä mamuista ja homoista, ja siihen että Halla-aho on tietenkin oikeassa, koska hän on Halla-aho. Pakolaisuutta se on ajatuspakolaisuuskin.

Sikari antaa siivet

Mannerheimin lastensuojeluliitto toivoo Iltasanomien jutussa alkoholin mainontaa koskien, että alkoholimainonta kiellettäisiin kokonaan. Pelkkä mielikuvamainonnan kieltäminen ei riitä nuorisomme suojelemiseksi alkoholin tuomalta turmiolta. Myös pulloihin toivotaan varoitusmerkkejä, ja ainoastaan tuote-esittely sallittaisiin. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että mitä niissä pulloissa sitten nykyään on niin tuomittavaa? Mikä niissä pulloissa kannustaa nuoria tai ihmisiä ylipäänsä juomaan? Sekö, että pullon kylkeen on kehdattu lätätä juoman nimi ihan jopa jollakin spesiaalilla fontilla? Sekö, että pullon etiketti on ihan sininen tai vihreä, jopa ehkä hurjimmillaan pinkki tai turkoosi? Hurjimmissa tapauksissa pullon kyljessä saattaa olla jopa hedelmän tai palmun kuva, joka ilmeisesti selkeästi joidenkin mielestä kannustaa avaamaan korkin ja hulauttamaan juoman kitusiin.

Pohjat Iltasanomien jutussa vetää kuitenkin kiistatta Ehkäisevä päihdetyö Ry:n Kristiina Hannulan kommentti. ”Esimerkiksi mielikuvan siitä, kun juo siideriä niin lähtee lentoon ilmaan ja on mahtava fiilis, hän lisää.”  

Luettuani tämän kommentin minut valtasi suunnaton myötähäpeän tunne. Näinkö typeränä nuorisoamme pidetään? Haluaisin myös tietää mitä mieltä Hannula mahtaa olla esimerkiksi elokuvista, joissa henkilöt polttelevat pilveä ja lähtevät tripille? Eikö näitä elokuvia voida enää esittää? Näissähän on aivan selkeää mielikuvamainontaa. Entäs hiuslakka- tai deodorantti, jota markkinoidaan hyväntuoksuisena? Tässähän käytännössä jo käsketään imppaamaan!

Mieleeni tuli myös taannoinen mediassa levinnyt juttu siitä, että Valvira on tehnyt valituksen Taloussanomien Option Sikariklubi-palstasta. Palstalla siis on esitelty ja arvosteltu sikareita. Tämähän on selkää tupakkatuotteiden myynnin edistämistä, kehdataanhan jutussa kertoa ihan tupakkatuotteiden alkuperämaita sekä kertoa tietoa valmistajista.

”Valviralle ja sen edeltäjälle STTV:lle on tullut vuosien 1999 ja 2011 välillä useita ilmoituksia palstasta.” Lainaus Kaleva.fi:stä

Valviran tädeillä ja sedillä on aikaa valittaa tällaisesta palstasta, ja tämän turmelevasta vaikutuksesta. Jotenkin minulle tulee tästä mielikuva nuorisosta lukemassa isin Taloussanomia rillit huurussa, ja luettuaan Sikariklubi-palstaa he ryntäävät oitis sankoin joukoin ostamaan käsinkäärittyjä kuubalaisia. Niille liikemiehille, jotka sikareita tupruttelevat palstan lopettamisella tuskin on mitään käytännön merkitystä sikareiden kulutukseen.

Moni muistaa varmasti Valviran kommentit liittyen valelääkärien todistuksiin, todistuksia, ja niiden aitoutta ei ollut tuon hetkisten kommenttien mukaan kuulemma aikaa tarkistella. Miksikäs sitä nyt todistuksia tarkistelemaan, kovin on työlästäkin moinen. Taloussanomien Sikariklubista valittaminen on sen sijaan on paljon helpompaa puuhaa. Kuinka monta sikaripalsta-valitusta ehtii tehdä siinä ajassa kun tarkistaisi yhden lääkärin todistukset? Tämähän on selkeästi paljon tehokkaampaa työskentelyä, joten mitä me oikein valitamme? On toki myös huomattavasti kansanterveydelle haitallisempaa, että Taloussanomien Optiossa on Sikariklubi-palsta kuin että meillä on muutama valelääkäri siellä sun täällä.

Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT Ry toivovat kulttuurin muutosta alkoholin käytön suhteen. Muutosko saadaan aikaiseksi kieltämällä, kieltämällä ja vielä vähän lisää kieltämällä? Eikö sen sijaan olisi parempi laittaa kaikki tämä into siihen työhön, että selvitetään miksi joku 12-vuotias haluaa vetää viikonloppuisin kännit? Eikö se olisi ehkäisevää päihdetyötä? Eikö olisi ehkäisevää päihdetyötä hoitaa lastensuojelua paremmin? Eikö olisi ehkäisevää päihdetyötä taistella mielenterveyshuollon resurssien puolesta, jotta niin moni lapsi ei joutuisi lastensuojelun kanssa tekemisiin? Sen sijaan, että laitetaan valtavasti resursseja tällaiseen jeesusteluun, nämä järjestötkin voisivat tässä asiassa toimia toisin. Kyseiset yhdistykset tekevät varmasti paljon hyvää työtä, mutta tässä asiassa heidän työtään ja haluaan etsiä ongelmien juuria ei valittettavasti voi kehua.

Red Bull mainostaa juoman antavan siivet. Onko valmistaja vastuussa, jos joku 15-vuotias hyppää Red Bull-Suomiviina-drinksunsa juoneena kalliolta, koska kuvittelee Red Bullin, ja mahdollisesti jopa Suomiviinan, antavan siivet? Tällainen täysin valheellinen mielikuvamainonta on kyllä ehdottomasti kiellettävä! Myös roskaruokaan on saatava varoitus: ”Liikaa syötynä saattaa aiheuttaa ylipainoa ja vakavia terveysongelmia. Ei ole tarkoitettu pääasialliseen ravitsemukseen!”. Muistakaamme myös laittaa kuva maailman lihavimmasta ihmisestä ja tukkeutuneesta verisuonesta aterian kääreeseen, jotta poloiset ihmiset eivät syö rasvaa tihkuvia raneja ymmärtämättä, mitä ne oikein sisältävät.

Lähteet: Iltasanomat, Kaleva.fi

Jo joutui armas juhla…

Aamulehti kertoo, että Kuopion seurakunnan piispa Jari Jolkkonen on päättänyt, että hänen lapsensa eivät saa osallistua koulun kevätjuhlaan, koska kyseisessä koulussa ei lauleta Suvivirttä. Koulun rehtorin Satu Honkalan mukaan Suvivirren poisjättäminen on tehty käytännön syistä, sillä koulun oppilaista alle puolet on luterilaisia.

Jari Jolkkosen mukaan kyseessä on hurjimmillaan jopa länsimaisen demokratian vastainen teko. Tämä tulkinta on jokseenkin mielenkiintoinen. En keksi hetimmiten mitä demokratian vastaisuutta on siinä, että koulu saa itse päättää kevätjuhlansa ohjelmiston. Omasta mielestäni Suvivirrellä koulujen kevätjuhlassa ei enää ole niinkään uskonnollista merkitystä, vaan kyseessä on enemmänkin yhteiskuntamme perinne. Suvivirsi on erittäin kaunis kappale, joka minun ajatusmaailmani mukaan voidaan laulaa kevätjuhlassa ilman, että tämä loukkaa ketään. Toisaalta koska demokratia on enemmistön valtaa, niin on myös demokratian mukaista olla esittämättä Suvivirttä, jos valtaosa koulun oppilaista tunnustaa jotakin muuta kuin luterilaista uskontoa, koska Suvivirsi voidaan kuitenkin nähdä myös uskonnollisessa kontekstissa.

Jolkkosen mukaan Suvivirsi on suven ja vapauden symboli. Millainen vapauden käsitys mahtaa sitten olla piispalla, joka kieltää lapsiaa osallistumasta kevätjuhlaan tällaisen seikan vuoksi? Selväähän on, että taustalla ovat uskonnolliset motiivit, vaikka piispa ei niitä ensisijaisesti esille tuokaan. Piispalla on toki täysi oikeus kieltää lapsiensa osallistuminen kevätjuhlaan, mutta eikös hänen vapauttava arvostavana ihmisenä olisi kuulunut myös antaa lasten sanoa mielipiteensä? Lapset eivät saisi toimia yhteiskunnallisen sodankäynnin välineenä.

Uskon kuitenkin, että vielä hyvin pitkään suomalaisissa kouluissa yleisesti tullaan Suvivirttä veisaamaan. Toivon todella, että tämä kaunis kappale ei vaivu unholaan missään vaiheessa, mutta allekirjoittaneen maailma ei siitä kaadu mikäli jotkut koulut päättävät olla Suvivirttä esittämättä. Piispa olisi voinut olla juhlasta Suvivirren vuoksi lapsensa poisjättäviä vanhempia fiksumpi. Ylipäänsä kyseessä on lasten kouluvuoden päätösjuhla. Kyseessä ei pitäisi olla vanhempien poliittinen kiistakapula. Jos joku päättää kieltää lastensa saapumisen kevätjuhlaan aivan merkityksettömän syyn nojalla, niin täytyykö toisen osapuolen olla yhtä hölmö?

Tätä menoa koko kevätjuhlat saatetaan lakkauttaa, koska yhteiskunnalla ja kouluilla on muitakin murheita kuin pohtia sitä, mitä laulua on korrektia esittää kevätjuhlassa. Surullisinta tässä on se, että ketään ei kiinnosta lasten mielipide heidän juhlastaan. Tärkeintä on se, että vanhemmat pääsevät pätemään ja kertomaan siitä, ketä vastaan he ovat tänä keväänä. Uskon, että melko harvalle lapselle pääasia kevätjuhlassa on se uskonnollinen aspekti. Koskakohan kiistan molemmat osapuolet kieltävät lapsiaan käymästä koulua, koska koulussa on eri kulttuureja ja uskontoa edustavia lapsia? Sehän nyt ei sovi, että lapsesta kasvaisi vähän vähemmän ahdasmielinen. On erittäin surullista, että vanhemmat siirtävät ahdasmielisyyttään ja pikkumaisuuttaan seuraavalle sukupolvelle. Molempien osapuolten äärilaitojen näkemys tuntuu olevan, että toisen osapuolen edustajien uskonto on jokin rutto, joka tarttuu.

Harmillista on myös, että äänekkäät äärilaidat leimaavat jälleen kerran molempien puolten tapauksessa koko ryhmän. Voisivatko nämä äärilaidat tällaisissa tilanteissa jättää sen uskonnon hetkeksi sinne kotiin, ja ajatella kevätjuhlia muuna kuin uskonnollisena sotatantereena? Jo joutui armas juhla, ja riita suloinen.

Uskonto, sisäministerimme vientituote

Päivi Räsäsen mielestä Suomi kaipaa tällä hetkellä hengellistä heräämistä, ja ihmisten moraali on pohjalukemissaan sen vuoksi, että koko Suomi ei jaa Päivin uskonnollista näkemystä. Päivi näkee Hyvinkään tragedian kaltaisissa tapahtumissa loistavan tilaisuuden markkinoida omaa uskontoaan eteenpäin. On jälleen hämmentävää luettavaa miten Päivi Räsänen yhdistää suvereenisti kaikki ihmiset, jotka eivät jaa hänen kanssaan samoja uskonnollisia näkemyksiä, moraalittomiksi. Ikäänkuin uskonto määrittelisi koko ihmisen minuuden, ja ihmisen kaikki arvot. No, ehkä se toisaalta Päivi Räsäsen ajatusmaailmassa määritteleekin. Tosi elämässä kuitenkaan moraali ja arvot ja uskonto eivät kulje käsi kädessä missään määrin. Uskonto ei takaa sitä, että ihminen ei tee rikosta tai tekee rikoksen kuten ei sitä takaa ”uskonnottomuuskaan”.

Omaan ajatusmaailmaani taas ei oikein sovellu ajatus, että tällaisia tragedioita käytetään hyväksi uskonnon levittämiseen. Sen sijaan, että Päivi pohtisi miksi henkilö ajatutui tällaiseen tekoon, Päivi hekumoi ajatuksella, että markkinoilla on nyt ihmisiä, jotka saadaan helposti vedettyä mukaan uskontoon arvoihin vedoten. Minusta tämä on yksinkertaisesti hyvin mautonta puhetta ministerin asemassa olevalta henkilöltä. En jotenkin jaksa uskoa, että se Päivinkään jumala haluaisi Päivin toimivan ihan näin.

Lainaus Ilta-Sanomien jutusta 30.5.2012 ”Räsäsen mukaan sillä, että ihminen ei ole vastuussa teoistaan pelkästään ihmisten, vaan myös Jumalan edessä, on valintoihin suuri merkitys. Sisäministeri esittää haastattelussa myös arvionsa siitä, mitä suomalainen yhteiskunta tällä hetkellä tarvitsee. Hänen mukaansa pahuutta ei kuitenkaan pystytä poistamaan pelkillä laeilla tai palveluilla. Viime kädessä kyse on omista valinnoista ja arvoista.”

Eli siis ihmiset pitäytyvät tappamisesta vain siksi, koska jumala rankaisee siitä. Mitään merkitystä ei ole ihmisen omalla kehityksellä, ja sillä asialla että ihminen oikeasti ymmärtää sen toisen ihmisen elämän arvon. Päivi kumoaa käytännössä tässä pätkässä oman logiikkansa, lait eivät estä tekoja, mutta jumalan pelko estää. Ihminen joka on tappamatta vain koska laki sen kieltää tai koska hän pelkää jumalan rangaistusta, ei ole tässä asiassa mitenkään kunnioitettavasti henkisessä kehityksessään edennyt. Toisen elämää ei siis pidetä arvokkaana, vaan pelätään ainoastaan itselle koituvia seurauksia.

Päivi hyvä, kysymys ei ole myöskään mistään ultimaalisesta pahuudesta, kysymys on ihmisten tekemistä teoista. Teko voi olla hyvä tai paha, ihminen ei ole kumpaakaan. Paha-sanan taakse on myös helppo kätkeä monenlaisia asioita, tekoja ja ilmiöitä, sen tarkemmin niitä pohtimatta. Päivi on malliesimerkki kirjakristitystä, jolla välillä tuntuu se oma usko unohtuvan kokonaan, kun niin tärkeää on käyttää uskontoa välineenä päästä käsiksi muiden elämään. Päivillä on toki oikeus käsityksiinsä ja mielipiteisiinsä, sitä en tietenkään kiistä. On vain hämmentävää, että meillä on 2000-luvulla ministerin pallilla ihminen, joka ei  osaa puhua mistään asiasta vetämättä omaa uskontoaan peliin. Usein Päivin kommentit pistävät miettimään, että mistä siinä politiikassa oikein olikaan kysymys?

Vielä selvennyksenä, että oma kantani on ehdottomasti se, että jokaisella on oikeus omaan uskontoon, vapaus toteuttaa uskontoaan, ja minä kunnioitan toisten uskontoja. Mennään kuitenkin vähän liiallisuuksiin, kun uskonto alkaa olemaan sisäministerimme ainoa käyntikortti ja vientituote.