Sosiaalisen viitekehyksen ja vastuun vaikeudesta

Julkisuudessa ja Facebookissa pyöritellään nyt Marko ”Fobba” Forssin vitsikästä kommenttia romaneista, ja hameen alta pudonneesta puoliksi sulaneesta pakastekanasta. Forss olisi päässyt asiasta, kun olisi todennut, että meni vähän överiksi nähden siihen, että hän edustaa kirjoituksillaan itseään nimenomaan poliisina. Sen sijaan Forss alkoi selittelemään asiaa. Forssin jutussa ei mielestäni ole mitään rasistista tai erityisen hirveää, mutta tämä herättää taas mielenkiintoisen kysymyksen onko meille enää sosiaalisen roolin ja sosiaalisen viitekehyksen tuomaa vastuuta? Käsittääkseni tuo Twitter-tili on nimenomaan virallisen Fobban tili, ei Forssin henkilökohtainen tili.

Nettipoliisin tarkoitus ei käsittääkseni ole olla vain hyvä ja hauska kaveri käyttäjien kanssa. Itse jutussa ei tosiaan ole mitään kamalaa, mutta ei se poliisin avoimeen profiiliin sovi. Ei aspankaan sovi aspan roolissa huutaa romaniasiakkaalle, että ”Tippuuko sulta kana hameen alta?”. Tuollaiset jutut kuuluvat henkilökohtaisiin profiileihin tai sinne saunailtoihin. En usko, että Forss on mitenkään rasistinen, mutta hän on vain ryhtynyt vähän liikaa hyväksi ja hauskaksi kaveriksi käyttäjien kanssa, ja nyt valitettavasti saa kärsiä siitä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että poliisi on poliisi netissäkin, myös meidän käyttäjien tulisi muistaa tämä. Fobba ei ole meidän henkilökohtainen frendimme, jonka kanssa heitetään samaa läppää kuin muiden kanssa. Usein olen myös ihmetellyt käyttäjien nettipoliiseille kirjoittamia kommentteja, itselleni ei tulisi mieleen heittää poliisille vaikkapa läppää ruohosätkistä.

Tässä palataan jälleen samaan asiaan kuin perussuomalaisten möläytysten kohdalla. Jälleen kerran kysymys ei ole siitä, ettäkö eivät ihmiset kertoisi vitsejä, mutta kysymys on siitä mitä vitsejä voi kertoa ollessaan tietyssä toimessa, tietyssä roolissa. Minäkin kerron vaikka mitä vitsejä täällä kotona, mutta en mene kauppaan ja sano ”Tämä on ryöstö!” (minä olen oikeasti nähnyt tällaisenkin idiootin, ja harmittaa edelleen kun ei tullut kutsuttua vartijoita noukkimaan kaveria talteen). Tämä sosiaalinen asema-asia on taas näköjään suomalaisille aivan liian vaikeaa. Ihmiset tuntuvat olevan kykenemättömiä katsomaan juttua viitekehyksessään. Vitsi erotetaan aina automaattisesti erilleen viitekehyksestä, ja sitä käsitellään vain vitsinä. Nettipoliisit varmasti vielä hakevat vähän paikkaansa, ja ainakaan muille käyttäjille ei tunnu aina olevan selvää, että siellä poliisin profiilin takana on ihan oikea poliisi.

Koska kaiken voi nykyään jokaisessa roolissa kuitata huumorilla, niin harmi kun en tajunnut, että minäkin olisin voinut aspana todeta eräälle vakiasiakkaalle, että: ”Oletko harkinnut suuhygieniaa, kun henkesi haisee ihan ruumiille?” Jälkikäteen olisin voinut sanoa, että asiakas oli vain huumorintajuton kusipää. Sosiaalinen asema kun ei näet enää nykyään määritäkään sosiaalista käytösvastuuta. Olenko idioottimänttipunavihermädättäjäsuvakki, jos odotan poliisilta tai lääkäriltä tietynlaista käytöstä?

Kerron tähän vielä esimerkin omasta elämästäni. Esimerkin siitä kuinka pienillä asioilla voi olla merkitystä, ja miten sosiaalinen käytösvastuu on tärkeä asia. Kun lääkäri soittaa minulle omaiseni kuolemasta, en odota, että puhumme ruumiista. Ymmärrän, että lääkärille ruumis on ruumis, mutta odotan, että omaisille puhutaan vaikkapa läheisestä, tyttärestä, isästä tai vaikkapa käytetään vain vainajan nimeä. Olenko siis ylikorrekti idiootti, koska arvostan käytöstapoja, ja toisten huomioon ottamista, enkä turvaudu joka asiassa vain oikeuteeni sanoa mielipiteeni?

Valoköysiä, lelukuvastoja ja 2000-luvun henkeä

Lahtelaisessa taloyhtiössä menivät hermot talon asukkaiden ja yritysten vaihteleviin jouluvalovirityksiin, ja taloyhtiö päätti yhtenäistää talon jouluvalokäytännön, ja niinpä yhteisvoimin ja yksissä tuumin jokaiselle parvekkeelle asennettiin prikulleen samanlaiset jouluvalot. Tästä tulee mieleeni taannoin Ylöjärvelle lähelle kirjastoa rakennetut kerrostalot, joissa parvekkeille oli asennettu valmiiksi täysin samanlaiset ja samanväriset kukkalaatikot. Itsestäni nämä laatikot olivat suoraan sanottuna karmivat. Mieleeni nousi väistämättä mielikuva yhdenmukaisista asunnoista, yhdenmukaisista autoista ja yhdenmukaisista ihmisistä.

Kun ympäristön yhdenmukaisuus aletaan ulottamaan ihmisten parvekkeille ja pihoille, alkaa touhu mielestäni menemään melkoisen överiksi. Ihmisen virikkeellinen ympäristö kärsii, ja myös ihmisen sietokyky erilaisia asioita kohtaan laskee. Onhan näet sallittua laittaa vain ne tietynlaiset jouluvalot tai se tietynlainen kukkalaatikko (jota ei myöskään saa pois, jos et halua kukkalaatikkoa lainkaan), ja muita ei tarvitse edes yrittää sietää. Koska lapsille tulee tarjota koulussa vain musta ja valkoinen liitu, jotta lasten piirustuksen pysyvät kyllin yhdenmukaisina luokan viihtyisyyden vuoksi? Koska aletaan säätelemään pukeutumista kaupungilla, koska räikeät vaatteet ovat inhottavia?

Minuakin vituttavat joskus huonosti asetellut valokaapelit, mutta niiden olemassaolo ei ole minulta pois. Elämäni ei kaadu siihen, että joku laittaa parvekkeelleen asioita, joista minä en pidä. Oikeasti olisi ihan tervettä, että jokainen meistä oppisi joskus myös sietämään niitä asioita, joista ei juuri itse pidä. Jokainen tunkekoon parvekkeelleen sellaiset valot ja kukkalaatikot kuin itse haluaa. Jos jonkun elämä on oikeasti kiinni siitä valokaapelista, niin suosittelen hankkimaan vaikkapa jonkin kivan harrastuksen. Sellaisen mistä ihan itse sinä pidät. Sellaisen mihin se naapurin valokaapeli ei vaikuta millään tavalla.

Tästä saamme aasinsillan myös siihen miten Ruotsin kaksi suurinta leluyritystä Toys R Us ja BR-leksakerna julkaisivat lelukuvastoja, joissa poika laittaa ruokaa ja leikkii nukella ja tytöllä on leikkipyssy. Daily Mailin sivuilla eräs nettikeskustelija kommentoi kuvastoja aivan sairaiksi. Tällaiset kuvastot ovat kuulemma hulluuden leviämistä. Kanadassa ja Yhdysvalloissa puolestaan arvellaan kuvien heijastavan sitä, että Ruotsissa yhteiskunta on poliittisesti ylikorrekti ja äärivasemmistolainen. Suokaa anteeksi, mutta mitä helvettiä? Missä vaiheessa kelloa on oikeasti alettu kääntämään taaksepäin? Missä vaiheessa normeista ja kaiken säätelystä tuli jälleen hyvä asia? Pelottaako ihmisiä liikaa, että valintoja ja päätöksiä pitäisi tehdä ihan itse? Ihan kuin emme eläisi 2000-lukua lainkaan. Järkyttävää asiassa on se, että jotkut kauhistelevat kuvastoa, jossa lasten leikkejä ei ole lajiteltu sukupuolen mukaan, vaan lapset leikkivät sekalaisesti erilaisilla leluilla. Tämähän on sitä todellista elämää! Minä leikin lapsena jousipyssyillä ja autoilla, mutta myös My Little Ponyillä. Tervetuloa todelliseen maailmaan konservatiivit! Siellä on erilaisia jouluvaloja ja poikia leikkimässä nukeilla.

Mistä ylipäänsä sikiää ajatus, että normien unohtaminen ja erilaisuuden hyväksyminen on jonkin sortin turmiota? Surullista on, että yleensä nämä yksilön vapautta, ja normien unohtamista kritisoivat pitävät yhteiskunnasta niinkauan kuin se noudattaa heidän normejaan, mutta auta armias jos se noudattaisi jonkun muun ”normeja”! Jumaliste sentään, annetaan nyt kaikkien kukkien kukkia. Kannustetaan luovuuteen ja erilaisten persoonien arvostamiseen. Se, että annat tilaa myös sille naapurille, ei oikeasti tapa sinua. Jos naapurillasi on valoköysi sinun ei ole pakko ripustaa sellaista omaan puskaasi.

Kuka kuuntelee taiteilijaa?

Pikkutytön piratismikohu vain paisuu paisumistaan. Uutisoinnissa on erittäin koomista, että mediat tuntuvat luottavan täysin TTVK:n kertomaan informaatioon. TTVK tietenkin kertoilee, että miten on täysin mahdotonta ladata tiedostoja netistä vahingossa, koska BitTorrent-tekniikan käyttäminen vaatii erillisen ohjelman. Koska en itse oikeastaan mitään asiasta tiedä ajattelin ottaa hieman selvää, että mikä homman nimi oikeastaan onkaan. Esimerkiksi Opera-selaimessa on valmiiksi sisäänrakennettu BitTorrent-valmius, joten välttämättä erillistä ohjelmaa ei tarvitse tiedostojen lataamiseen. Myöskään torrent-ohjelmien pitäminen omalla koneellaan ei ole laitonta, koska ohjelmia voidaan käyttää myös täysin laillisiin tarkoituksiin. Muun muassa jotkut pelifirmat jakavat pelipäivityksiään torrentteina. BitTorrentteja käyttäessään lataaja tosiaan myös jakaa automaattisesti tiedostoa.

Kun kirjoittaa googleen ”Chisu-Kun valaistun”, ja skrollaa alaspäin Google tarjoaa vaihtoehtoa ”Chisu kun valaistun download”, kun valitsee tämän niin viidentenä vaihtoehtona haussa tulee linkki Pirate Bayhin. Olen nyt hiukan luulotautinen enkä uskalla kyseistä linkkiä edes yrittää klikata, jotta poliisi ei kohta ole minun oveni takana minun läppäriäni takavarikoimassa, mutta ainakaan ei ole todellakaan mahdotonta eksyä Pirate Bayn sivuille. TTVK voisi nyt lakata ylipäänsä jauhamasta paskaa. Nyt olisi viimeistään aika herätä siihen miten älytön ja kohtuuton Suomen tekijänoikeuslaki tällä hetkellä on. Jopa luovilla aloilla itsensä elättävistä moni on ollut sitä mieltä, että tällainen toiminta haittaa paljon enemmän heidän uraansa kuin piraatit. ”Poliisi epäilee asiassa tekijänoikeusrikosta, jonka maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.” 

”Koneen tutkii talous- ja omaisuusrikosyksikön tietotekniikkarikoksiin erikoistunut ryhmä.” Toki ryhmä muistaa myös tutkia, että onhan koneen päällä oleva Nalle Puh-kreppipaperi kaikkien tekijänoikeuslakien mukaista?

Mieheni, joka elättää itsensä musiikki-alalla, heitti ilmoille eräänä iltana todella loistavan ajatuksen. Rangaistus laittomasta lataamisesta voisi olla levyn hinta, ja tekijä voisi täten saada lataamansa levyn itselleen laillisesti. Salassapitosopimuksilla voitaisiin vaikka pyyhkiä persusta. Tämä olisi kohtuullista ja järkevää. Mielenkiintoista olisi muuten tietää millä tällaiset salassapitosopimukset perustellaan. Jälleen myös muistutan siitä, että luovien alojen pitää kehittyä ajan mukana. Miksi kukaan ei kuuntele alalla työskenteleviä? Miksi heidän mielipiteensä eivät kiinnosta ketään? Miksi heiltä ei kysytä mikä olisi heidän mielestään heidän etunsa mukaista? Miksi tekijänoikeuslakeja säätävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä alasta mitään, eivät voi kysyä alan ihmisiltä asiasta? Olisiko tämä liian helppoa vai eivätkö taiteilijat voikaan tietää mistään mitään? Laitan tähän liitteeksi Janos Honkosen Facebookissa levinneen avoimen kirjeen Sanasto Ry:lle. https://www.facebook.com/notes/janos-honkonen/avoin-kirje-sanasto-rylle-koskien-ttvk-ryn-j%C3%A4senyytt%C3%A4/10151268829697859

Olen näet täysin samaa mieltä Honkosen kanssa. TTVK Ry:n toiminta on kiristystä. TTVK:ssa ajatellaan, että kansalaiset suotuvat kiristykseen, koska he pelästyvät. Mikään yhdistys tai järjestö ei voi itse tuosta vain langettaa korvausvelvoitteita miten heitä huvittaa. Vaitiolovelvollisuuden vaatiminen muistuttaa jo todellakin mafiameininkiä. Mielestäni TTVK Ry ottaa oikeutta omiin käsiinsä, ehkä mahdollisesti jopa itse Suomen lakia rikkoen.

Lainaukset: Iltalehti.fi Pikkutytön piratismikohu: ”Näin poliisi perustelee kotietsintää”

Lähteet: Wikipedia.fi, aamulehti.fi, iltalehti.fi, Janos Honkosen avoin kirje Sanasto Ry:lle 

Piraatteja ja maksumuureja

Aloitetaanpa kysymyksestä voidaanko ihmiset pakottaa ymmärtämään luovien alojen työtä? Voidaanko ihmiset pakottaa oikeasti ajattelemaan ja ymmärtämään sitä, että musiikki, elokuvat, taide ja kirjat eivät ilmesty itsestään? Luovat alat kamppailevat piratismin kanssa. Piratismin suhteen ollaan koko ajan ottamassa tiukempaa linjaa, ja Suomessakin on jo muun muassa estetty pääsyä Pirate Bay-sivustolle operaattoreiden toimesta. Jopa ankaristakin rangaistuksista huolimatta laiton lataaminen ja jakaminen ei ole vähentymään päin. Itsestäni tuntuu, että monella on nyt jo kapinahenki päällä, ja ihan periaatteesta toiset haluavat ladata laittomasti, koska meiningin koetaan menneen kohtuuttomaksi.

Luovien alojen arvostamiseen omalla tavallaan liittyy myös Helsingin Sanomien tiistaina maksullisiksi muutetut nettisivut. Tarkoituksena on saada lukijat arvostamaan journalismin tekijöitä, ja ymmärtämään se, että journalismi ei tule ilmaiseksi. En itse ymmärrä miksi maksullinen näköislehti-palvelu ei riittänyt Hesarille? Miksi lehti ei voinut jatkaa linjalla, että maksavat kävijät saavat enemmän sisältöä, mutta perussisältö on kaikkien ulottuvilla? Todellakin veikkaan ja toivon, että Hesarin kokeilu ei saa muita lehtiä innostumaan moisesta typeryydestä. Internetin perusajatus on kuitenkin mielestäni avoimuus, toki tosiaan tuloja voi hommata tarjoamalla lisäsisältöjä, eikä ainakaan itselläni ole mitään esimerkiksi sitä vastaan, että tarjolla on erillinen maksullinen näköislehti-palvelu ja muita mahdollisia vain tilaajille rajattuja palveluita.

Koko nettisivujen muuttaminen maksullisiksi on kuitenkin ajatuksenakin todella absurdi. En itse meinannut uskoa, kun toinen puoliskoni kertoi minulle Hesarin sivujen olevan nyt maksulliset. Ajattelin ensin, että hän vitsailee. Jotenkin itseltäni oli näet tällainen uutinen sivujen muuttumisesta maksullisiksi mennyt kokonaan ohi. Helsingin Sanomien logiikka saada lisää rahaa hieman ontuu. Helsingien Sanomien omassa artikkelissa uudistuksesta kirjoitetaan näin: ”Maksumuuri on lisännyt lehden tilaajia selvästi: Lokakuussa lehtiyhtiö kertoi, että New York Timesin tuotteilla on yli 560 000 digitaalista tilaajaa. HS ottaa maksumuurin käyttöön ensimmäisten suomalaisviestinten joukossa. Maailmalla maksumuureja on otettu käyttöön sadoissa lehdissä.Kokemukset ovat rohkaisevia. Ihmiset ymmärtävät entistä paremmin, että journalismi vaatii tekijänsä ja maksajansa”, Pentikäinen sanoo.”

Tällä logiikalla toki voisi ajatella myös, että esimerkiksi kirjastossa lehtiä lukevat eivät ymmärrä sitä, että journalismi vaatii tekijöitä. Pitääkö kirjastojen lehtien lukeminenkin muuttaa maksulliseksi? Onko siinä järkeä, että internettiä pidetään jo nykyään perusoikeutena esimerkiksi Suomessa, mutta samalla mediat miettivät käytännössä koko nettisivujensa kaiken sisällön muuttamista maksulliseksi… Tässä haiskahtaa myös se, että tavoitteena on saada paperilla korkeat ”tilaajaluvut”, kun jokainen nettisivuista maksaja onkin ”lehden tilaaja”. Tietenkin muutos on siis menestys! Tämän varjolla on helppo markkinoida lehteä laadukkaana, onhan sillä näet paljon tilaajia. Skipata voidaan se montako varsinaista kävijää sivuilla oli ennen muutosta, koska nyt ei puhuta enää sivuston kokonaiskävijämääristä vaan ”tilaajista”. Otsikot ovat edelleen kaikkien nähtävissä, ja 5 uutista saa lukea viikossa ilman veloitusta. Huomautetaan vielä, että sosiaalisen median kautta klikatut ja tätä kautta luetut uutislinkit eivät kuluta lukukiintiötä, vaan uutinen pitää lukea Hesarin omien verkkosivujen kautta.

Toinen viikon kohauttaja on Facebookissa levinnyt juttu 600 euron laskusta 9-vuotiaan lapsen muutamasta epäonnistuneesta Chisun kappaleen lataamisesta. Tässä tiivistelmä tapauksesta Ylen uutisesta aiheen tiimoilta

Kertomuksen mukaan isä oli vuosi sitten näyttänyt tyttärelleen muutamia hakukoneita, joista tämä voisi kuunnella Chisun uuden levyn kappaleita. – Seuraavana ehtoona sitten tyttö valitteli löytäneensä kyllä kappaleita, mutta ei saanut niitä jostain syystä toimimaan. Jotain oli kuuleman mukaan saanut ”ladattuakin”, mutta kappaleet eivät tuottaneet kuin virhe-ilmoituksia tietokoneen näytöllä. Marssimme ostamaan tuon cd:n, isä kirjoittaa. Viime keväänä mies sai sähköpostia asianajajalta, joka ilmoitti vaativansa korvauksen laittomasti levitetystä äänitallenteesta, jota oli asianajajan mukaan levitetty Pirate Bayssa. – Sähköpostin mukaan piti maksaa 600 euroa ja allekirjoittaa vaitiolosopimus, jonka mukaan en saa kertoa korvaussummaa tai syytä kenellekään. Mikäli en näin toimi, asianajaja harkitsee syytteen nostamista. Isä uskoo kyseessä olevan levy-yhtiön ansa. Aamulehti uutisoi helmikuussa, että Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK teki viime syksynä tehoiskun selvittäen, ketkä kaikki olivat ladanneet Bittorrent-tekniikalla laittomasti Chisun albumin Kun valaistun. – Otin taustoista selvää ja kävi ilmi, että nämä instanssit olivat itse ladanneet Chisun levyn nettiin ja kyttäsivät siellä ketkä bittinikkarit alkavat sitä laittomasti lataamaan. Tyttäreni lisäksi oli 82 eri IP-osoitetta, jotka saivat samat maksu- ja salassapito vaatimukset kuin minä.”

Olen itse tekijänoikeuksien harraspuolustaja, ja tehdystä työstä pitää saada palkka. Kassatyöntekijä tai ravintolatyöntekijä ei tee työtään ilmaiseksi, miksi luovien alojen tekijöiden pitäisi? Kuitenkin tällainen toiminta ei ole minusta oikea tapa edistää luovilla aloilla töitä tekevien asemaa. Piratismi on valitettavasti tullut jäädäkseen, ja viihde- ja kulttuuriteollisuuden pitää vaihtaa keinoja kyetäkseen vastaiskuun. Monet artistit ovat jo tajunneet tämän, mutta viihde- ja kulttuuriteollisuuden pamput tuntuvat tulevan jälkijunassa tämänkin asian suhteen.

Isän avautuminen Facebookissa herätti monen myös melkoiseen epäkohtaan Suomessa. Kotietsinnän saa meillä tehdä pidättämiseen oikeutettu virkamies eli käytännössä komisario tai tätä ylempi päällystöön kuuluva poliisimies ilman mitään sen kummempia kotietsintälupia. On myös melkoisen omituista mikäli isän kertomus poliisien ”kannattaa vain maksaa”-vihjailuista pitää paikkansa. Jos hanskat kädestä putoavat kun maksaa, niin eikös tätä kutsuta näin maalaisjärjellä kiristämiseksi? Ylipäänsä eiköhän asian olisi voinut virkavallan taholta vähän vähemmänkin dramaattisesti hoitaa. Mielenkiintoista on myös se, että miten isää voidaan syyttää jakamisesta, kun lataaja on tytär, joka ei ikänsä puolesta ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan. Myöskään tällaiset vaitiolosopimukset siitä mitä on maksanut ja miksi kuulostavat melkoisen hämäriltä. En todellakaan kummastele, että mies aluksi luuli, että kyseessä on huijaus. Tämä olisi ollut omakin reaktioni asiaan. Piratismia vastaan pitää taistella, mutta mitkä ovat oikeat keinot? Mihin asti voimme mennä? Mistä olisi oikeasti hyötyä?

Edit: Muokattu jakamisen osalta. Ilmeisesti tyttö on jotakin vahingossa jakanut yrittäessään ladata kappaleita Pirate Baystä.

Lähteet: iltalehti.fi, hs.fi, Facebook, yle.fi

Asuntosäästämisen järjettömyyttä

Pankkialalla ja finanssialan keskusliittossa suunnittellaan, että asuntokaupan tekemiseen tarvittaisiin pian jopa viidesosa omia säästöjä. Myös asp (asuntosäästöpalkkio-järjestelmä)-tilien ikärajaa voitaisiin finanssialan keskusliiton mielestä laskea alle 18-vuoteen. Toisin sanoen ikärajan laskiessa vanhemmat tekisivät lapsensa puolesta säästösopimuksen, sillä alle 18-vuotias ei voi tehdä sopimuksia. Suomeksi sanottuna siis ne vanhemmat, joilla on varaa tai halua tehdä tällainen säästösopimus lapselleen, tekevät sellaisen. Meillä on pitkään tavoiteltu luokkayhteiskunnasta eroon pääsemistä, ja on erittäin valitettavaa, että toiset tahot tuntuvat haluavan nostaa luokkayhteiskunnan takaisin elämäämme hallitsemaan.

Kaikkien lasten vanhemmilla ei ole varaa säästää lapselleen, vaikka haluaisivatkin. Toisin sanoen lapsella, jolla ei ole suhteellisen hyväpalkkaista työtä aikuisena, ja jonka vanhemmilla ei ole ollut varaa tai halua säästää lapsen puolesta, on heikot mahdollisuudet päästä kiinni omistusasuntoon, vaan hän joutuu asumaan kalliisti vuokralla. Puhutaan paljon syrjäytymisen ja köyhyyden periytymisestä, ja nämä mahdolliset päätökset vain lisäisivät kyseistä ilmiötä. Ei ole vain pelkona, että eriarvoisuus lisääntyisi, vaan on selvää, että eriarvoisuus lisääntyy, jos nämä päätökset toteutuvat.

Itse ihmettelen suuresti tätä, että miksi ratkaisuksi yksilöiden  ylivelkaantumiseen ei vain oteta sitä konstia, että pienennetään myönnettävien lainojen määrää oikeasti kohtuullisiksi eli ei myönnetä niille tavallisille duunareilla viidensadantuhannen euron lainoja. Me otimme asuntolainaa sellaisen summan, jonka pienituloinenkin pystyy maksamaan. Meillä oli alusta lähtien käsitys siitä, että emme todellakaan voi ottaa kolmensadantuhannen euron asuntolainaa. Me siis olemme rahoittaneet asuntomme pelkästään lainarahalla, mitään omia säästöjä ei ollut. Laina ja ostettava asunto pitää toki mitoittaa tulojen mukaan. Tämä ajatus tuntuu välillä nykypäivänä hukkuneen sekä lainan ottajilta, että niitä myöntäviltä tahoilta. Kun laina mitoitetaan tulojen mukaan, niin lainan pystyy maksamaan. Mahdollisia tulevaisuuden ongelmia tämä ei tietenkään ehkäise, eikä ehkäise se säästetty summakaan, koska kukaan meistä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pankkien sekä asiakkaiden ongelma on jo vuosia ollut se, että asiakkaille myönnetään jopa sen hetkisiin tuloihin nähden täysin kohtuuttomia lainoja. Mielestäni asiakkaiden eriarvoistaminen tällä suunnitellulla tavalla ei ole ratkaisu ylivelkaantumisongelmaan, vaan myös pienituloisemmalla ja vähemmän varakkaan suvun vesalla tulee olla mahdollisuus ostaa edullinen oma koti. Tuloja pitää toki olla sen verran, että kuukausierä pitää pystyä maksamaan, ja elämiseenkin tulee jäädä rahaa. Tämä on nyt mutua, mutta luulen että suurin osa ongelmista ei toki tule niiden pienien asuntolainojen suhteen, vaan juurikin niiden keskisuurien lainojen, jotka ovat olleet alusta lähtien ylimitoitettuja kyseisille henkilöille.

Luin hämmentyneenä Aamulehdestä nuoresta parikymppisestä pariskunnasta. Nuoret asuvat vanhempiensa luona säästäkseen rahaa asuntosäästötilille. He ovat säästäneet vuoden, ja heillä on vielä 2 vuotta jäljellä. Itsekin jonkin verran vanhempien nurkissa asuneena, voi sanoa että se ei todellakaan ole herkkua parisuhteelle. Nostan hattua, jos nuorten parisuhde on kasassa vielä kahden vuoden kuluttua. Suoraan sanottuna mielestäni parikymppisten aikuisten ei enää pitäisi yleisesti ottaen asua jatkuvasti vanhempiensa luona. Tämä ei ole hyvä asia nuoren ihmisen itsenäistymiselle, ja on harvoin hyvä ratkaisu nuorten oman elämän kannalta.

Emmehän me oikeasti voi palata taaksepäin aikaan, jossa nuoret pyörivät vanhempiensa nurkissa kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka? Aikaan jolloin vähävaraisemmalla, kunnolla asiansa hoitaneella, ei ollut minkäänlaista oikeutta omistaa edes omaa kotiaan. Ylipäänsä en tiedä onko maailman paras ajatus heikentää tässä taloustilanteessa pienituloisten ostovoimaa asuntomarkkinoilla olemattomaksi poistamalla heiltä oikeus saada lainaa, jonka he pystyisivät maksamaan takaisin. Moni maksaisi mielummin sitä lainaa kuin vuokraa, kun asuminen maksaa kuitenkin. Nämä uudet säännöt olisivat myös asuntomarkkinoille melkoinen isku. Kohta asuntosäästäminen pitää aloittaa jo ennen omaa syntymäänsä.

Perästä kuuluu

Viikon keskustelun aiheena on ollut joka puolella Talvivaara. Surullisen kuuluisa kaivos Kainuun maisemissa. Talvivaarasta on tehty kaivoksen aukaisemisen jälkeen kymmeniä valituksia. 4.11.2012 havaittiin Talvivaaran kipsisakka-altaassa vuoto, ja homma on lähtenyt sen jälkeen täysin lapasesta. Vuotoa yritettiin tukkia huonolla menestyksellä, eikä tämä ole ihme sillä kipsisakka-altaan pohja on ollut varmistettu muovikalvolla. 9.11 vuoto saatiin hetkeksi tukittua, kunnes se alkoi uudelleen. Perjantaina 9.11 ennustettiin kipsisakka-altaan olevan tyhjä sunnuntai iltaan mennessä. Maanantaina 12.11 kipsisakka-altaan piti olla tyhjä viimeistään keskiviikko iltaan mennessä. Keskiviikko iltana 14.11 kipsisakka-allas oli käytännössä tyhjä, vain vuotokohdan alapuolella oli vähän vettä.

Onnettomuustutkintakeskus on aloittanut tutkinnan tapauksesta. Onnettomuustutkinnassa ei kuitenkaan käsitellä oikeudellista vastuuta. Tosin myös poliisi on aloittanut asiasta oman tutkintansa. Mutta miten näin pääsi käymään? Miten 2000-luvun Suomessa ylipäänsä prosessoimaton jätevesi ajetaan muovilla pohjustettuun altaaseen? Yhtiö on voinut rikkoa tiettyjä lakeja, mutta mikäli minä olen käsittänyt oikein tämä kipsisakka-allas oli rakennettu nykyisten kaivosteollisuutta koskevien lakien mukaan. Ongelmana onkin se, että esimerkiksi kaatopaikkojen rakentamista ja pohjustustyötä koskevat määräykset eivät koske tällaisia hankkeita. Käytännössä siis Suomessa voi pykätä pystyyn kaivoksen vajanaisilla ympäristönsuojelutoimilla, ja tämä on laillista. Ilmeisesti Talvivaaran kaivosyhtiö ei myöskään ole kertonut kaikkia tiedossa olleita asioita viranomaisille lupia hakiessaan. Tutkija Mika Flöjt on sitä mieltä, että Talvivaaraa on luvitettu alun perin väärin, koska yhtiö on jättänyt kertomatta tiedossa olleista riskeistä. Flöjtin mukaan kipsisakka-altaaseen ei pitänyt koskaan viranomaisille kerrotun tiedon mukaan päätyä nykyisen kaltaisia määriä esimerkiksi uraania. Kipsisakka-altaaseen on myös johdettu hapanta vettä, joka on muuttanut emäksiseksi tarkoitetun kipsisakka-altaan veden happamaksi. Kipsilietteessä olevat metallit ovat veden happamoittumisen johdosta liuenneet kipsisakka-altaan veteen, ja altaasta vuotanut vesi on sisältänyt täten suuria määriä metalleja.

Osa kipsisakka-altaan vesistä on juoksutettu vesistöihin, ja osa turvepohjaisiin lisäaltaisiin. Toisten näkemysten mukaan turvepohja suojaa maapohjaisissa altaissa, että myrkkyjä ei päädy maaperään. Tätä on vaikea näin maalikkona tuosta vain niellä. Kohua Talvivaaran ympärillä lisää entisestään yhtiön jokseenkin erikoinen tiedotuslinja. Yhtiön hallituksen kokoukset tai se mitä niissä käsitellään eivät Olli-Pekka Nissisen mukaan kuulu kansalle. Ketään median edustajaa ei ole päästetty kaivosalueelle. Yksi yhtiön pääjehuista Pekka Perä on ollut tavoittamattomissa koko tapahtuneen ajan. Hän astui erikoisine lausuntoineen esiin vasta akuutin kriisin ollessa ohi. Perä siirrettiin myös yrityksen toimitusjohtajaksi, ja entinen toimitusjohtaja Harri Natunen jatkaa muissa johtotehtävissä. Hallituksen puheenjohtajaksi on nimitetty Tapani Järvinen, joka on jo aikaisemmin ollut hallituksessa. Järvinen on noussut esille ennen kaikkea kommenteistaan, joissa hän syyttää sateista syksyä kipsisakka-altaan vuodosta. Myös Perä allekirjoittaa Järvisen näkemyksen. Väistämättä herää kysymys, mitä Talvivaarassa oikeasti tapahtuu? Kuinka huonosti asiat käytännössä hoidetaan? Asiaa ei paranna muun muassa tieto siitä, että Talvivaaran alapuolella Kivijoessa oleva Ely-keskuksen mittausasema on ollut välillä pimeänä.

Mietintää herättävä on myös kainuulaisen ammattikalastajan Raimo Tervonen kertomus. Tervonen otti yhteyttä Pohjois-Savon Ely-keskukseen, sillä hän oli löytänyt 25.10 ensimmäisen kummallisen nopeasti kuolleen mateen verkostaan Laakajärven syvänteen reunalta. Tervonen löysi kolmen päivän aikana verkoistaan kummallisen nopeasti kuolleita mateita noin parisen kymmentä. Monet mateet olivat kuolleet alle vuorokaudessa verkkojen laskemisesta veteen, vaikka näillä syyskeleillä mateiden pitäisi kestää verkoissa elossa 5-6 päivää. Tämän näkemyksen allekirjoittaa myös biologi Ilpo Käkelä Pohjois-Savon Ely-keskuksesta. Käkelä piti havaintoa sen verran merkittävänä, että hän kehotti Tervosta ja hänen kollegaansa tekemään asiasta kirjallisen rapotin. Tervosta ja hänen kalastajakollegaansa oli kummastuttanut myös Laakajärvellä ensimmäisten madekuolemien aikaan näkynyt vaahtovana. Nissisen mukaan on tietysti mahdotonta, että vuoto olisi alkanut aikasemmin.

Pahimmillaan pitoisuudet ovat olleet Lumijoessa eliöille välittömästi myrkyllisellä tasolla, Talvivaaran kaivosalueella sijaitseva suo hohtaa vihreänä. Kuitenkin uutisoinnissa on korostettu, että ympäristökatastrofista ei ole ihmisille vaaraa. Entä luonto enkä eläimet? On selvää, että vuodon seuraukset kantavat tavalla jos toisellakin vuosien päähän.

Mihin uskoa, ja ketä kuunnella? Edelleen löytyy mielipiteitä, joiden mukaan Talvivaaran pitäisi pysyä auki. Kaivos on kuitenkin ollut varsinainen ongelmien pesä? Täytyisikö kaivoksen nyt pistää pillit pussiin, ja käyttää vakuutensa alueen puhdistamiseen? Mielestäni on selvää, että loputtomiin tällaista ei voida katsoa läpi sormien. Erehtyminen on inhimillistä, mutta välinpitämättömyyttä näin tärkeissä asioissa emme voi suvaita. Minun on vaikea suhtautua kirjoituksiin, joiden mukaan kaivoksen sulkeminen olisi ympäristöriski. Jos kipsisakka-allas olisi kerralla rakennettu kunnolla, niin nyt meillä ei olisi ainakaan tätä ympäristökatastrofia.

Kaivos ei ole toistaiseksi saanut avata metallitehdastaan uudelleen, ja hallitus on linjannut, että jatkossa kaivoksen toimia ei voida enää katsoa sormien läpi. Herää kysymys, miksi niitä tähän asti on katsottu sormien läpi? En vastusta kaivosteollisuutta, mutta vastustan kaivosteollisuutta, jossa ympäristöseikkoja ei oteta huomioon. Yhden johtopäätöksen voimme ainakin Talvivaarasta tehdä: Suomi tarvitsee kipeästi tiukemmat lait koskemaan myös kaivosten perustamista ja toimintaa. Tähän ollaan nyt vihdosta viimein tarttumassa. Viivyttelelystä tiedossa olevien ongelmien ratkaisemisessa ei siis voi osoittaa sormella pelkästään Talvivaaraa. Talvivaaran sekä kaivosteollisuuden todellisten sotkujen selvittäminen on vasta alkamassa, joten perästä todellakin tulee kuulumaan.

Lähteet: Suomen luonto-blogit, mtv3.fi, hs.fi. 

Väkivallan ja vahvuuden noidankehä

Seurasin tässä tänään erittäin kiinnostavaa Facebook-keskustelua lasten fyysisestä kurittamisesta. On jokseenkin mielenkiintoista huomata, että edelleen löytyy runsaasti ihmisiä, jotka antavat hyväksynnän lasten fyysiselle kuritukselle. Jos keinot loppuvat lyöminen ja hiuksista vetäminen nähdään hyväksyttävänä. Kun väkivalta oikeutetaan, sitä todennäköisesti käytetään, ja väkivalta tulee kovenemaan ajan myötä. Väkivalta ei ole enää moraalisesti tuomittava asia. On loogista, että väkivaltaan syyllistyvä yrittää suojata omaa mieltään oikeuttamalla tapahtuneen. Tämä kuitenkin estää asian todellisen käsittelyn. Tyypillinen puolustus väkivaltaan syyllistyneen taholta on kääntää asia uhrin syyksi. Koska ”vika” ei ollutkaan minussa, väkivallan käyttöni oli oikeutettua.

Väkivallan käyttö on edelleen yhteiskunnassamme tietyllä tavalla tabu. Siitä ei saa keskustella järkevästi. Väkivallan tekijään ei voi suhtautua järkevästi. Kamalinta tässä on yleensä yksinkertaisesti kohdata se asia, että väkivallan käyttäjä on ihminen kuten minäkin. Tästä ihmisen mieli vetää johtopäätöksen, että minäkin voin syyllistyä väkivaltaan, ja tämä ajatus pelottaa. On helpompi tuomita. Väkivaltaan syyllistynyttä ei kuitenkaan voi tuomita, koska jokainen meistä on todellakin kykenevä väkivaltaan. Väkivalta sen sijaan tulee tuomita. Käsityksen, että väkivalta on moraalisesti väärin, pitäisi estää meitä normaalisti käyttämästä väkivaltaa. Kun väkivaltaa ei enää nähdä moraalisesti vääränä, sitä tullaan taatusti käyttämään ratkaisukeinona.

Miten sitten puuttua väkivaltaan? Ensimmäinen askel koko hommassa olisi saada väkivaltaan syyllistynyt ihminen tajuamaan tekonsa vääryyden. On myös tärkeää saada väkivallan kohde ymmärtämään, että väkivalta ei ole ollut oikeutettua. Toinen tärkeä askel on saada apua. On tärkeää ymmärtää väkivallan ja sen käyttämisen syitä, jotta asiaan voidaan puuttua. Tekijän tuomitseminen pahentaa tilannetta, ja estää väkivallan käyttäjää puhumaan avoimesti tunteistaan ja väkivallan käytöstään. Korostan vielä, että väkivalta tulee tuomita, mutta käyttäjää pitää rohkaista puhumaan asiasta. Jokainen meistä on potentiaalinen väkivallan käyttäjä. Jokaisella meistä voi jonakin päivänä mennä yli. Jokainen meistä voi olla padonnut tunteitaan liian pitkään, ja ne purkautuvat väkivaltana. Jokainen meistä. Väkivalta ei saa eikä voi olla tabu.

Ihmiset kirjoittavat muun muassa siitä, miten väkivaltaa voi käyttää kun muut konstit kasvattaa loppuvat. Kuitenkaan samassa ei puhuta mitään väkivallan käytöstä aikuiseen. Jos revit aikuista tukasta, se on pahoinpitelyä, mutta jos revit lasta tukasta se on kasvatusta. Tässä lähdetään pahalle tielle. Väkivalta on jo hyväksytty. Ensin oikeutetaan väkivallan käyttäminen lapsiin, ja todennäköisesti pian se ulotetaan myös aikuisiin. Pitäähän niitä huonosti kasvatettuja aikuisiakin kasvattaa. En tiedä kuinka moni kirjoittajista on jo käyttänyt väkivaltaa, ja kuinka moni ei. Vaikka moni tuomitsee väkivallan käyttäjät julkisesti, niin tällainen tunteita herättävä keskustelu kertoo aika paljon. Se kertoo, että pinnan alla on väkivaltaisuutta ja väkivallan oikeuttamista, ja tähän pitäisi päästä käsiksi jotenkin. Ihmisellä saattavat jo omat käsittelykeinot olla vähissä, kun ajatusmaailma lähtee näille raitelle, että väkivalta saattaa olla oikein tietyissä tilanteissa. Siinä vaiheessa kun väkivaltaan syyllistytään, koetaan että muita käsittelykeinoja ei ole.

Olisi erittäin tärkeää, että avun hakeminen ei olisi perheelle häpeä, ja että perheille tarjottaisiin arjen tukivaihtoehtoja riittävän kattavasti. Esimerkiksi psyykkisesti sairas tai oireileva ihminen ei tahdo millään saada kotiapua tai apua arjen askareisiin. Tämä kertaa myös siitä hälyttävästä ilmiöstä, että psyykkinen sairastuminen ei ole yhtä vakavasti otettava asia kuin fyysinen sairastuminen. Kukaan ei lyö omaa lastaan huvikseen, tässä vaiheessa ihminen todellakin yleensä kokee, että muita vaihtoehtoja ei ole. Umpikujan tunne on hirveä. Niin kamalalta kuin se tuntuukin niin moni perhesurmaaja ajattelee täysin vääristyneesti tehneensä perheellensä palveluksen, auttaneensa perhettään. Väkivaltaan ja ajatuksiin väkivallan hyväksymisestä pitäisi puuttua, ennen kuin väkivallasta tulee arkipäiväinen tapa ratkaista asiat. Tämän vuoksi on tärkeää madaltaa kynnystä hakeutua palveluiden piiriin, ja tehdä palveluiden saatavuus paremmaksi. Lapsiperheen pitää kyetä saamaan apua ilman, että perhe joutuu tekemään itsestään lastensuojeluilmoituksen. Kun perhe yrittää hakea apua muutaman kerran, ja sitä ei tule, niin lopulta perheet eivät jaksa enää yrittää, vaan yrittävät vain pärjätä. Ei ihme, että meillä on niin monia vahvuuteen sairastuneita. Höylä palveluiden suhteen käy lisää, ja entistä enemmän ihmisiä sairastuu. Onko tämä kustannustehokasta?

Verokarhun henki

Suomi on mestari yhdessä asiassa, me olemme mestareita keksimään uusia veroja, ja muuttamaan vanhoja entistä kattavammiksi. Tällä hetkellä kaavaillaan mahdollisesti vuonna 2014 voimaan astuvaa sokeriveroa, joka korvaisi nykyisen makeisveron. Mikäli kivennäisvedelle, hunajalle, jogurtille, tuoremehulle tai ksylitolille voidaan ”haitallisuutensa” vuoksi määrittää korkeampi vero, mennään todellakin perse edellä puuhun. On toki syytä huomioida myös se, että makeisten kulutus ei lähtenyt radikaaliin laskuun makeisveron tultua voimaan vuonna 2001. Sokeriverohan toki koskisi myös vähäsokerisia ja runsaskuituisia leivonnaisia eli myös niitä parempia vaihtoehtoja.

Vielä tyypillisempaa logikkaa olisi laittaa sokerivero koskemaan myös hedelmiä, sillä onhan niissäkin sokeria. Oikeastaan kaikenlainen ihmisen toiminta on jotakin kautta varmasti haitaksi kansanterveydelle, joten miksi emme vain langeta yleistä elämisveroa? Toinen vaihtoehto on, että kielletään kaikki elintarvikkeet, ja aletaan myymään kansalaisille vain runsasproteiinistä suolatonta ja sokeritonta ravinnevelliä, jossa on tasapainoisesti kaikki ravinteet, joita kansalainen tarvitsee. Koska jogurtti, hunaja ja kivennäisvesi muuttuvat osaksi salakuljetusbisnestä? Suomessa ruoka on jo älyttömän kallista. Arvolisäveromme on Euroopan huippua, korkeampi arvonlisävero kanta on vain Tanskassa.

Häikäilemättömintä näissä veronkorotusten suunnitteluissa on se, että aina suunnitellaan uusia ja taas uusia veroja milloin kansanterveyden, ja milloin minkäkin varjolla. Juu, me kaikki tiedämme, että valtio tarvitsee lisää rahaa, mutta joskus kannattaisi muistaa sekin, että kansakaan ei ole loputon raha-automaatti. Ei ole järkevää heikentää kansalaisten ostovoimaa loputtomiin. Veroja on maksettava, mutta otetaan se järki käteen, ja laitetaan se sinne päähän. Maamme talous ei taatusti parane sillä, että ihmisten ostovoima kavennetaan olemattomaksi. Välillä on hyvä kysyä kuinka pitkälle verotus voidaan viedä ilman, että siitä on haittaa lopulta koko valtiolle.

Tänään on hyvä päivä…

Tänään en yllättäen kirjoitakaan politiikasta. Tänään on isänpäivä. Päivä joka yhdistetään kortteihin, kakkuihin ja lahjoihin, mutta myös päivä, joka yhdistetään toisten mielessä pahoihin muistoihin, vihaan ja katkeruuteen. Tämä päivä on oikeastaan vain yksi päivä muiden joukossa, ihan samanlainen kuin muutkin, mutta tänään on hyvä päivä aloittaa anteeksianto niitä isiä kohtaan, jotka eivät ole olleet kiiltokuva-isiä. Isät ja äidit ovat ihmisiä siinä missä muutkin. He tekevät virheitä. Sellaisia virheitä, joista kukaan ei voi olla ylpeä. Monen ihmisen elämään vaikuttavia virheitä. Oma isäni ei luojan kiitos ollut mikään kiiltokuva-isä, silti hän oli maailman paras isä juuri sellaisenaan, omana itsenään. Kiiltokuvaa on helppo rakastaa, ihmistä kaikkine virheineen on paljon vaikeampi rakastaa.

Tänään on hyvä päivä soittaa isälle, johon et ole halunnut pitää yhteyttä. Tänään on hyvä päivä käydä katsomassa isää sairaalassa tai vanhainkodissa. Isää, joka purki omia tunteitaan väärin, ja läimäytti sinua. Tänään on hyvä päivä ymmärtää, että anteeksianto vaatii voimia, ja se on tuskaista. On helpompaa elää katkeruudessa ja vihassa, mutta se kovettaa ihmisen lopulta kokonaan. Tänään on hyvä päivä antaa anteeksi, ja sanoa minä rakastan sinua, koska huomenna se voi olla jo liian myöhäistä. Anteeksianto on pitkä prosessi, mutta jonakin päivänä jokaisen meistä täytyy tehdä valinta, valitsemmeko anteeksiannon vai katkeruuden. Jokainen meistä voi aloittaa tänään. Tänään on hyvä päivä tehdä valinta. Tämän päätöksen teon voima ei löydy kenestäkään toisesta, se löytyy sinusta itsestäsi, ja vain sinusta itsestäsi, jos vain olet valmis löytämään sen.

Minä voin halata isääni enää toiselle puolelle kantavissa ajatuksissa, mutta halatkaa te muut omia isiänne minunkin puolestani vielä kun voitte. Antakaa anteeksi kaikkien meidän vuoksemme, jotka emme enää voi tätä päivää isiemme kanssa viettää, ennen kaikkea antakaa anteeksi itsenne vuoksi. Hyvää isänpäivää kaikille isille ja lapsille. Käyttäkää tämä ainutlaatuinen päivä hyvin, sillä se ei koskaan tule takaisin. Tänään on hyvä päivä unohtaa viha ja mennyt. Tänään on hyvä päivä olla oikeasti rohkea. Tänään on hyvä päivä elää ja rakastaa, itseään ja toisia, kuin huomista ei enää tulisi.

Faktoista viis

Oikeistoradikaalimme jaksavat jauhaa karkotuspropagandaansa, joka ei perustu lainkaan todellisuuteen. Tosi asiassa karkotusten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2009. Törmäsin taannoin myös erittäin kummalliseen näkemykseen, jonka mukaan somali- ja muslimiraiskarit saavat reuhastaa Suomessa oman kulttuurinsa metodiikalla. Tätä mieltä on kokoomusnuori Jonne Gåsman. Nyt täytyy ihmetellä, että onko aktiivisesti maamme poliittista kenttää seuraavana minulta mennyt todellakin jotakin ohi, vai missä vaiheessa on säädetty poikkeuslakeja ulkomaalaistaustaisille raiskaajille? Maahanmuuttovirasto ei Gåsmanin mukaan karkota pakolaisia, koska suomalaiset ovat heille toissijaisia. Toki myös jokainen tietää, että maa voi kieltäytyä vastaanottamasta karkotettavaa? Se, että tehdään karkotuspäätös ei vielä valitettavasti tarkoita vielä yhtään mitään.

Kun kysymys on toistuvista tai törkeistä rikoksista, henkilö yritetään karkottaa. Vaikka nämä omissa maailmoissaan elelevät tyypit eivät asiaa ymmärräkään, niin karkottaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Jos asiat ylipäänsä olisivat näin yksinkertaisia, niin tämä maailmahan olisi ongelmaton paikka.

Tämä ei liity normaaleihin karkotuksiin, mutta havainnoillistaa ongelmaa siitä, että maat eivät ota karkotettavaa vastaan. Taannoin laitoin Facebookiin linkin ulkomaalaisten kovan luokan rikollisten karkottamisesta Suomesta. Kerroin, että on todellinen ongelma, että kovan luokan rikollista ei saada Suomesta karkotettua, koska maat kieltäytyvät vastaanottamasta häntä. Kysyin miten ongelma pitäisi ratkaista. En saanut yhtään vastausta kysymykseeni. Jos mikään maa ei ota rikollista vastaan, niin mitä hänelle pitäisi tehdä? Emme voi häntä maailman kartalta vain poistaakaan. Emme voi tappaa häntä, ja Siperiaan karkottaminenkaan ei onnistu, kun taitaa tuo Venäjäkin kieltäytyä vastaanottamasta heitä. Miten siis ratkaista ongelma? On hyvä mesota, että saatana meillä ei rikollisia hyysätä, niin kauan kuin ongelmiin ei tarvitse osata kertoa mitään ratkaisuja. Jokainen osaa huutaa ja aukoa päätään, mutta joku joutuu valitettavasti niitä ratkaisuja miettimään. Ennen mesoamista olisi myös hyvä selvittää faktat, eikä käyttää sitä kaverin kummitädin äidin setää luotettavana tietolähteenä. Faktoista viis sano sanoi rasisti, ups eikun siis maahanmuuttokriittinen, kun karkotuspropagandansa kirjoitti.