Sosiaalipummin puheenvuoro

Pääsiäisen kunniaksi palatkaamme jälleen aiheeseen sosiaalipummius. Seuraava teksti sisältää myös ankaraa kärjistämistä. Ankaran kärjistämisen tarkoitus on saada ne aivojen rattaat siellä ihmisten päässä pyörimään ja näkemään se, että maailma ei ole niin mustavalkoinen.

”Mun verorahoilla vittu maksetaan” No vittu sinun verorahoillasi maksetaan muun muassa niitä sinun lapsilisiäsi! Hassua, että moni näistä ”sosiaalipummi-saarnaajista” on hyvin tarkkoja siitä, että heillä on oikeus elää omaa elämäänsä ”normaalista poikkeavasti”. Jos jotakin omaa tukea tai avustusta viedään, niin heti älähdetään. Oletko koskaan ajatellut, että kaikki eivät haluaisi verovaroista maksaa sinulle lapsilisää? Onhan sinulla oikeus tehdä kakara, mutta miksi ansaitsisit siitä rahaa? Sinun verorahoillasi siivotaan myös niitä tupakka-askeja, joita et viitsi roudata sinne roskikseen.

Vaikka olisin terve, ja minut yritettäisiin pakottaa vaikka opiskelemaan alaa, joka ei minua pätkääkään kiinnosta, niin en menisi sinne riemusta kiljuen. Menisin sinne asenteella, että suoritan vain pakolliset asiat, ja haen toivealalleni. Jos olisin varakas ihminen, niin en menisi lainkaan, koska minulla olisi siihen varaa. Kyllä olen paha sosiaalipummi. Ajattelen myös itseäni ja omia tarpeitani. Opiskelija siis istuu sen vuoden kursseilla, jotka eivät kiinnosta ja joilla hän ei opi mitään, koska homma ei kiinnosta. Mahdollisesti sellaiselta, joka olisi motivoinut opintoihin on viety paikka. Yhteiskunta siis tukee ”turhia opintoja”. Kenelle tästä on hyötyä? Ei kenellekään. ”Mun verorahat”-määkijät ehkä saavat tästä jotakin sairasta tyydytystä. Uskovatko nämä määkijät oikeasti omaan hyvyyteensä vai ovatko he vain kateellisia? Onhan se nyt ihan kamalaa, että sosiaalipummit saavat rahaa, jolla eivät tule toimeen! Sosiaalipummien rahat tulisi jakaa näille hyville ihmisille, yhteiskunnan paremmille ihmisille, niin kaikki olisi paljon paremmin.

Kerran kävin Facebookissa keskustelua erään kaverin kaverin kanssa, ja hän saarnasi kovasti sosiaalipummeista. Aloin tapani mukaan kyselemään, että miten tällainen sosiaalipummi sitten määritellään? Mihin kategorioidaan esimerkiksi ihmiset, joilla on sairaus, jota ei oteta vakavasti tai ihminen, jolla on on mahdollisesti jokin täysin uusi sairaus? Lääkärit kuulemma määrittelevät sairaudet, se ei ole hänen asiansa. Pystyisiköhän kaveri kertomaan vaikka omalle lapselleen tai puolisolleen, joka sairastuisi moisiin sairauksiin, että jos lääkärit määrittelevät hänet tietyllä tavalla niin asian on oltava niin? Muuttuisiko ääni kellossa siinä vaiheessa, ja  oppisiko kaveri kyseenalaistamaan asioita ja ajattelemaan itse? Loputtomasti ei voi laittaa jota kuta toista ajattelemaan puolestaan.

Muistan itse kuinka pienenä koulua aloittelevana lapsena koko maailma oli minulle avoin. Tiedättekö mitä minä halusin tehdä? Minusta piti tulla paleontologi. Minun suuri haaveeni oli käydä kuussa. Minä uskoin, että minä voin jonakin päivänä tehdä sen. Sosiaalipummi ei halunnut olla sosiaalipummi. Ei tullut paleontologia. Tuli yhteiskunnan pohjasakkaa. Tuli moniongelmainen ”sosiaalipummi”. Tuli ihminen, joka ei enää usko siihen, että häntä koskaan tullaan tukemaan tai auttamaan. En halua edelleenkään olla sosiaalipummi, mutta en jaksa enää uskoa toisenlaiseen huomiseen. Kun kymmeniä kertoja lyödään hanskat vasten rajoitteisen ihmisen kasvoja, sitä lakkaa uskomasta ja toivomasta. Sitä ottaa mitä saa, ja luovuttaa. Tämän lumipallon pyörittäminen aloitettiin jo ala-asteella. Joka päivä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi koska en onnistu enkä saa tarvittavaa apua ja tukea. Joka päivä mietin miksi minun pitää aina epäonnistua tässä pakkotahtisessa yhteiskunnassa? Miksi minä en sovi tähän maailmaan? Miksi minä olen tällainen valuvikainen yksilö? Olen yrittänyt olla ”normaali”, en vain ole siihen pystynyt. Tämä sosiaalipummi teki aikanaan satoja tunteja ylitöitä ilmaiseksi, koska välitti työstään. Sisäinen yrittäjä ei jätä koskaan rauhaan. Edelleen kulkiessani kaupassa järjestelen tavaroita ohimennen. Minua raivostuttavat nämä kunnolliset kansalaiset, jotka eivät kaupassa viitsi edes sitä tyhjää juomakoria nostaa sivuun. 

Millainen on kunnollinen kansalainen? Minäkään en haluaisi maksaa roskaajien tuotoksien siivoamista, mutta en kitise siitä joka saatanan käänteessä. Aina löytyy jotakin, jota joku itsensä Suomen keskipisteeksi tunteva veronmaksaja ei haluaisi maksaa. Kuka ei halua maksaa laiskoille työttömille. Toinen ei halua maksaa syöpäsairaalle tupakoitsijalle hoitoa. Kolmas ei halua maksaa laiskoille opiskelijalle. Jokainen meistä käyttää jotakin yhteiskunnan palveluita. Sinäkin kitisijä käytät niitä, ja olet taatusti nostanut elämässäsi tukia. Mutta juuri sinähän olet mielestäsi tähän oikeutettu. Juuri sinä olet ansainnut tukesi ja palvelusi, mutta kukaan muu ei. Tämä sosiaalipummi täällä vain skriivailee teidän verorahoillanne. Niin sosiaalipummiksi moni minuakin näet kutsuisi. Saarnatessaan jokainen voisi itse miettiä, että ehkä juuri sinäkin olet itse ollut joskus sosiaalipummi? Miksi juuri sinulle täytyisi antaa ilmaista rahaa? Ottaisitko sinä yrittäjänä töihin ihmistä, jota kyseinen työ ei pätkääkään kiinnostaisi? Minä en ottaisi.

Sijoita verorahasi tuottavasti!

 

”Mulla on oikeus syrjiä”-argumentista ja vähän muustakin

Joudun vielä jälleen kerran palaamaan aiheeseen tasa-arvoinenavioliittolaki. Taas on tullut vastaan suoraan sanottuna niin idioottimaista argumentointia kyseisestä aiheesta, että ei voi kuin ihmetellä monien yksilöiden järjenjuoksua.

Lisääntymiskyky ei käsittääkseni määrittele perusihmisoikeuksia. Eli jos mies ja nainen eivät ole lisääntymiskykyisiä tai eivät halua lapsia, niin heitä ei tule päästää naimisiin vai? Milloin syy on Raamattu, milloin se on ”biologia”, milloin vain rassaa se miten naapuri elämäänsä elää. Milloin syy on se, että ”Mulla on oikeus syrjiä kaikkia, mutta älkää keskustelko mielipiteestäni tai syrjitte mua!”.

Sadannen kerran kukaan yritä pakottaa ketään naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa. Kukaan ei yritä pakottaa yhtään ketään naimisiin. Heteroseksuaalisessa parisuhteessa olevien ja heteroiden oikeudet säilyvät täsmälleen ennallaan, mikäli ette ole sitä vielä hoksanneet. Kiihkeimpien vastustajien elämään tämä koko laki ei yleensä vaikuttaisi mitenkään. Silti sen vastustamiseen nähdään kovasti vaivaa. ”Syrjit, koska et hyväksy avointa syrjintää”-kortti tulee aina jossakin vaiheessa odotetusti esiin. Ero on juurikin siinä, että vastustajat haluavat kiihkeästi määritellä toisten ihmisten elämää. He kokevat oman asemansa uhatuksi, jos joku ”erilainen” saa samat oikeudet. Minä taas ajattelen, että aikuisten ihmisten oikeus määrätä avioliitostaan on heidän asiansa ei minun asiani. Jos pitäisin ”homoavioliittoa” parempana, niin vaatisin heteroilta avio-oikeuden poistamista. Se olisi sitä toisten elämän sanelua ja säätelyä. Huomaatteko eron? Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ei ole tasa-arvoa, että säädetään tai ylläpidetään syrjiviä lakeja, koska joku on sitä mieltä, että tasa-arvoinen laki loukkaa häntä.

Minua loukkaavat ihmiset, jotka eivät kykene minkäänlaiseen faktapohjaiseen argumentointiin tässä asiassa. En silti vaadi heiltä perusoikeuksien poistamista. Lainsäädäntö ei voi nojata pelkästään henkilökohtaiseen mielipiteeseen ja fiilikseen. Kukaan ei tosi asiassa pysty järjellä ja faktoilla perustelemaan, että miksi tiettyä ihmisryhmää syrjivä laki on täysin ok ja hyvä juttu. Jos muuten haluat syrjiä jotakin ihmisryhmää lainsäädännössä, niin ethän sinä silloin heitä todellakaan hyväksy. On täyttä hevonpaskaa jauhaa, että ”Hyväksyn homot, mutta en hyväksy tasa-arvoista avioliittolakia”. Jos kannatat lainsäädäntöä, joka syrjii avoimesti jotakin ihmisryhmää, niin et sinä silloin hyväksy heitä. Vai miten selittäisin tyttärellesi tai pojallesi, että ”Kyllähän mää sut hyväksyn, mutta en kannata sulle tasa-arvoisia oikeuksia itseni kanssa”. Ihan yhtä loogista olisi poistaa vammaisilta, naisilta tai mustilta oikeuksia, vaikka kyllähän toki heidät hyväksytään tasavertaisiksi ihmisiksi muiden kanssa, mutta…

Uskonto-pojot eivät tosiaan kelpaa lainsäädäntöön. Uskoa voi vaikka maitotonkkaan ja siihen on täysi oikeus, ja minä kunnioitan sitä, mutta se ei ole peruste lainsäädännölle eikä oikeuta syrjimään ketään yhteiskunnallisesti. En minäkään pidä ahdasmielisistä ihmisistä, jotka eivät osaa perustella sanomisiaan, mutta en silti vaadi heidän oikeuksiaan poljettavan. *ja vielä kerran: tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole heteroiden tai kristittyjen syrjimistä, heteroilta tai kristityiltä ei viedä oikeutta avioliittoon, avioliitto on eri asia kuin kirkollinen vihkiminen* Olihan se Apartheidkin muuten ihan okei, kun kaikki eivät vain tykkää mustista ihmistä. Raamatun mukaan myös orjuuskin on okei, niin eihän tässä mitään syrjintää edes ollut. Ihan luonnollinen juttuhan tämä itse asiassa on.

Argumentointia homofoobikkojen kanssa kuvaa aika hyvin netin syövereistä löydetty Helsingin homojen äänillä presidentinvaalien hopeasijalle-juttu. Jaahas, Helsingissä on nykyään siis enemmän homoja kuin asukkaita. Mielenkiintoista. Nämä ihmiset tuntuvat elävän jossakin täysin omassa maailmassaan. He loukkaantuvat siitä, että yhteiskunnassa kaikki eivät kannata syrjintää. Saakohan siellä heidän maailmassaan syrjiä sitten ketä haluaa vai koskeeko syrjintä-oikeus vain niitä ihmisryhmiä, joista juuri sinä et pidä?

Jokuhan niissä homoissa kovasti ahdistaa näitä ihmisiä, kun tasa-arvoista avioliittolakia vastaan jaksetaan näin kovasti jatkuvasti tapella. Hirveästi energiaa laitetaan ilmiselvän ihmisoikeuden vastustamiseen. Minä en vaadi ketään menemään homoavioliittoon, ja olen itsekin heteroseksuaalisessa parisuhteessa. Kunnioitan jokaisen omaa suuntautumista. Haluaisin vain oikeasti tietää miksi toiset kokevat oikeudekseen määrittää, että en voisi mennä naimisiin, jos kumppanillani ei olisi penistä? Mikä joku toinen on määräämään sitä asiaa?

”Ei mulla mitään homoja vastaan ole, mutta pysykööt kaapissa, koska kirkko…”  Kirkko saa vihkiä vaikka vain blondeja, jos haluaa. Ei kiinnosta. Kirkolla ei onneksi ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Yhtä loogista kuin muslimit höpöttävät sharia-laistaan ja kunniamurhistaan on höpöttää homoliitoista ja Raamatusta ja ”mun mutu-mielipiteestä” lakien säätämisen näkökulmasta.

”Oot epätasa-arvoinen kamala ämmä, kun et hyväksy mun syrjivää mielipidettä lainsäädännön perustaksi”Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ei ole tasa-arvoa, että säädetään tai ylläpidetään syrjiviä lakeja, koska joku on sitä mieltä, että tasa-arvoinen laki loukkaa häntä. Tasa-arvo ei ole mielipide-kysymys. Ihmisillä joko on tasa-arvoiset oikeudet yhteiskunnassa lain näkökulmasta tai sitten ei ole. Mielipidekysymykset ovat asia erikseen, ja niistä voi olla kukin mitä mieltä tahansa kuten on jo mainittukin. Minä kunnioitan sitä ja ymmärrän sen, että kaikki eivät henkilökohtaisesti pidä rakkautta sukupuolesta riippumattomana. En yritä pakotaa ketään ajattelemaan, että rakkaus tai avioliitto eivät katso sukupuolta. Toivon vilpittömästi, että myös toista mieltä olevien mielestä ihmisoikeudet ja ihmisen tasa-arvoisuus yhteiskunnassa ei riipu niistä henkilökohtaisista mielipiteistä.

Minä en veisi keneltäkään perusihmisoikeuksia, olin sitten hänen kanssaan samanlainen/samaa mieltä tai en. En koe omaa heteroseksuaalista parisuhdettani todellakaan aliarvostetuksi, kun meille tulee tasa-arvoinen avioliittolaki. Päinvastoin. Minusta ihan mahtavaa, että toisiaan rakastavat aikuiset ihmiset saavat mennä naimisiin ja olla yhdenvertaisia. Se on mielestäni todellinen kunnianosoitus sille, että minä rakastan toista puoliskoani.

Jos joku yrittäisi riistää minulta oikeutta mennä naimisiin mieheni kanssa, niin en hyväksyisi sitä. En siitä huolimatta, että henkilökohtainen asiamme eli avioliittomme loukkaisi jotakuta. Ihmisillä tulee olla myös oikeus olla menemättä naimisiin. Jos minulla olisi mahdollisuus riistää tämän lainvastustajilta avio-oikeus, niin ei en tekisi sitä sillä koen, että minulla ei olisi mitään oikeutta määrätä aikuisten ihmisten naimisiin menosta tai menemättömyydestä. Uskokaa pois välillä tekisi mieli ihan hitosti näyttää mitä on kun lainvoimainen syrjintä kohdistuukin juuri sinuun. Minun hetkellinen suuttumukseni ei kuitenkaan vaikuta siihen, millä perusteella voi minusta säätää lakeja. 

”Homot ovat irstaita, pervoja ja moraalittomia. Homous on epäpyhää.” Mitäs sitten ne ovat, jotka kuluttavat noin helvetisti aikaansa miettimällä miten muut siellä makkarissaan tekevät ja miten he elävät omaa elämäänsä… Avioliiton pyhyyden tahraamisen ovat onneksi ansioituneesti hoitaneet heterotkin.

”Homot ja lesbot ovat pedofiilejä!” Tämä väite on yhtä validi kuin se, että heterot ovat nekrofiilejä.

Saat olla vaikka sitä mieltä päässäsi, että rumat ihmiset pitää tappaa tai että lihavuus pitää olla rangaistavaa. Saat olla sitä mieltä, että lapsia saa kiduttaa. Voit ajatella, että kiusatun pitää kestää kiusaaminen ja kiusaamisen puuttuminen on mielipiteen- ja ilmaisuvapauden rajoittamista. Näiden perusteella emme kuitenkaan voi säätää niitä yhteiskuntamme lakeja. Koittakaa nyt ihan oikeasti päästä siitä asiasta yli. Jos et halua ”homoavioliittoon” niin et nai homoa. Se on juurikin niin yksinkertaista. Tai ehkä näitä änkyröitä pelottaa, että homot hoitaisivatkin avioliitto-homman paremmin kotiin kuin heterot… Rajansa sillä marttyyri-meiningilläkin!

”En olisi uskonut, että Suomessa on näin paljon homoja!” Joo, justiinsa näin…

 

Tahdon tasa-arvoisen avioliiton!

Tänään teimme historiaa. Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliitolain puolesta keräsi tarvittavat 50 000 nimeä reilusti alle vuorokaudessa, ja nimiä kertyy kovaa tahtia edelleen. Itse kävin allekirjoittamassa hetimmiten yöllä, kun koneen ääreen pääsin. Vaikka varmasti hurjimmissa teorioissa tämäkin on jotenkin järjestetty vihervassarihyysäreiden toimesta, niin toivon mukaan tämä viimeistään kertoo sen, että on lakimuutoksen aika. Hoidetaan nyt tämä asia oikeasti pois alta.

”Ei mulla mitään homoja vastaan oo, mutta tällainen asia on pois lapsilta, vanhuksilta, veteraaneilta ja jotenkin minulta itseltänikin..” No niin, nythän sinulla on mahdollisuus jouduttaa asian käsittelyä, ja saada tämä ”turhanpäiväinen” itsestäänselvyys pois päiväjärjestyksestä, jotta eduskunta voisi taas keskittyä juuri sinun mielestäsi tärkeisiin asioihin! Ei muuta kuin kipin kapin allekirjoittamaan! Jos et nyt allekirjoita, niin voit lopettaa kitinän siitä, miksi tällaista asiaa pitää käsitellä.

Vielä kertauksena: Kirkko saa edelleen itse päättää. Voitte lukea Raamattua vaikka miten, mutta ette voi säädellä siihen vedoten koko yhteiskuntaa. Naimisiin meneminen ei ole sama asia kuin kirkon siunaus. Ymmärretty? Minäkin ajattelen usein, että meillä on paljon ihmisiä, joilla ei pitäisi olla lapsia lainkaan. En silti ala esittämään lasten tekemistä luvanvaraiseksi.

Ja lapsosista ja hirmuisesta adoptio-asiasta vielä. On paljon hereropareja, joille en ikinä antaisi omaa lastani edes hoitoon. Heterous ei tee automaattisesti hyvää vanhempaa eikä homous huonoa vanhempaa. Vanhemmuus, rakkaus ja välittäminen ovat kiinni muustakin kuin jalkovälistä. Jos sinulla on niin huono itsetunto, että pelkäät naapurin Matin ja Pertin tartuttavan homouden sinuun, niin ongelma ei ole Matissa ja Pertissä vaan sinun pääsi sisällä. Et nujerra tätä ongelmaasi sillä, että tunget Matin ja Pertin komeroon. Sinä olet sinä, sinun heteroutesi ei ole kiinni kenenkään toisen homoudesta. Homous ei ole sairaus eikä se tartu. Get over it! Joten ei muuta kuin ihan homona ja heterona allekirjoittamaan, ja saattamaan tämä asia kirjoihin ja kansiin. Minä tahdon! Tahdotaan kaikki yhdessä!

 

 

Kansalaisaloite karilla

1.3.2012 saimme merkittävän mahdollisuuden tehdä kansalaisaloitteita. 50 000 nimeä kuudessa kuukaudessa, ja lakialoiteen piti mennä eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Ensimmäinen kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi jätettiin 6.3.2013. Tällä hetkellä kuitenkaan kukaan ei oikein tunnu tietävän mitä tälle kansalaisaloitteelle nyt sitten pitäisi tehdä? Miten sitä pitäisi käsitellä? Puhemiesneuvosto päätti olla yhteydessä eduskuntaryhmiin ennen kuin tehdään päätös siitä, miten näitä aloitteita nyt sitten aletaan käsittelemään.

”Ensimmäisen kansalaisaloitteen käsittely luo mallin, jota eduskunnassa tullaan käyttämään myös muiden kansalaisaloitteiden käsittelyssä tulevina vuosina. Koska kyseessä on uusi ja perustuslaillisestikin merkittävä asia, puhemiesneuvosto päätti vielä olla yhteydessä eduskuntaryhmiin ennen kuin käsittelyprosessista tehdään päätös.

Eduskuntaryhmillä on 8. huhtikuuta saakka aikaa käsitellä asiaa. Tämän jälkeen puhemiesneuvosto viimeistelee ohjeistuksen kansalaisaloitteen käsittelystä. Tavoitteena on, että ensimmäinen kansalaisaloite tulisi lähetekeskusteluun täysistunnossa huhtikuun loppuun mennessä.” 

”Laki määrää vain, että kansalaisaloitteesta käydään lähetekeskustelu ja puhemiesneuvosto ehdottaa, mihin valiokuntaan aloite lähetetään käsiteltäväksi.”

On siis mahdollista, että kansalaisaloitteet voidaan jopa jättää lepäämään valiokuntiin. Valiokunnissa voidaan päättää, että aloitetta ei oteta käsittelyyn lainkaan. Nyt määritettävä malli tosiaan määrittää sen miten kansalaisaloitteet jatkossa tullaan käsittelemään. Ensimmäisen aloitteen myötä siis todellakin vasta aletaan miettimään, että mitä tälle aloitteelle nyt tarkalleen tehdään. En kuulu näihin joka asiasta mystisiä päättäjiä syyttäviin ihmisiin, mutta tällainen toiminta herättää kyllä kummastusta poliittisesti aktiivisessa kansalaisessa. Eikö tällainen aloitteiden käsittelytapa olisi pitänyt miettiä jo silloin, kun kansalaisaloite mahdollisuutta puuhattiin? Kuulostaa melko omituiselta, että vasta ensimmäisen aloitteen luovuttamisen jälkeen aletaan miettimään, että mitä näille nyt oikeastaan tehdään.

Kansan äänestysinto ja poliittinen kiinnostus tuntuu olevan tällä hetkellä melko heikkoa, joten älkää nyt torpedoiko tätä mahdollisuutta vaikuttaa. Jos aloitteista voidaan äänestää valiokunnissa, niin muutama ihminen voi henkilökohtaisen intressinsä mukaan torpata kymmenien tuhansien ihmisten tuen saaneen aloitteen. Ylipäänsä aloitteiden läpimeneminen tai läpimenemättömyys pitää pystyä perustelemaan järjellä, ei mutulla tai ainoastaan henkilökohtaisella vastustuksella tai puoltamisella. Koko kansalaisaloite muuttuisi melko merkityksettömäksi, jos aloitteet aletaan kierrättämään valiokuntien kautta. Kuka jaksaisi enää lähteä keräämään nimiä aloitteeseen, jonka etenemisen käytännössä muutama ihminen voi estää? Kansalaisaloitteen tarkoitus oli parantaa demokratiaa, mutta jos aloitteet kierrätetään valiokuntien kautta, niin sana edustuksellinen demokratia viedään jo uusiin ulottuvuuksiin. Tällä ei ainakaan motivoida kansalaisia tekemään lakialoitteita ja keräämään niihin nimiä. Tällaisen myötä koko kansalaisaloitteen idea menettäisi mielestäni merkityksensä täysin.

Mitä jos käsittelyyn tulee lainvastainen aloite? No tälllöin lakialoitetta ei mielestäni tietenkään voi käsitellä, koska se ei ole asiallinen lakialoite. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että sähköisessä palvelussa on muutamastakin asiasta kaksi erillistä aloitetta, ja jotkut asiat eivät liity lakien säätämiseen mitenkään. Tässä asiassa pitää vain korostaa kansalaisten tarkkuutta, ja kehottaa kansalaisia lukemaan jo käynnissä olevat aloitteet läpi ennen oman tekemistä. Pitää kehottaa myös miettimään onko asia sellainen, että siihen voidaan järkevästi lainsäädännöllä vaikuttaa.

Ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta toivotaan, että kansalaisten mielipide ja vaikuttamishalun herääminen ei alkanut liikaa pelottamaan, ja kansalaisaloitteiden käsittelymalli-asiassa päädytään järkevään ja mielekkääseen ratkaisuun.

”Aloite turkistarhauksen kiellosta on menossa maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Valiokunnan jäsenten tiedetään vastustavan kieltoa lähes yksimielisesti.”

”Turkistarhauksen kieltämistä ajavan aloitteen oli allekirjoittanut noin 70 000 kansalaista.”

Lainaukset: www.ts.fi Kansalaisaloitteen tie voi katketa jo alkumetreillä, web.eduskunta.fi Kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa

http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/1.htx?id=5602

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/461704/Kansalaisaloitteen+tie+voi+katketa+jo+alkumetreilla#.UT9XFBFB8II.facebook 

Mursu avautuu

”Olet lihava. Meilläpäin paistiksi kutsutaan.” ”Kannattasko tipauttaa ensi vähä painoo ja sitte kattoo uudestaa noita alaselän tatuointeja?” ”poistakaa itsenne tän tyhmän ämmän kavereista saadaan se pois julkisuudesta!!!” ”On se vaikee hyväksyy sitä tosiasiaa et oot vitu ruma” ”edes photoshop ei auta tota rumaa norsu-rottaa” ”kuvottavuuksien kuvottavuus” ”Btw,kun kerta käskettiin kattoo peiliin että ei olla täydellisiä,nii tiiän et en oo täydellinen mut oon ainaki 100x paremman näkönen kun joku läski ja ruma valas joka väittää itteensä kauniiks!”

Läski, valas, ruma ämmä, paisti, ruma norsu-rotta, kuvottava. Olenko todellakin ainoa, joka kysyy tässä vaiheessa, että mitä helvettiä? Minäkin olen läski valas, ja kehtaan käydä tuolla rumentamassa ihmisten päivää ulkona. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Minulle ei tulisi mieleen kommentoida tällaisia pahimmalle vihamiehellenikään, puhumattakaan minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Mitä sinä saat siitä, että kutsut toista valaaksi, paistiksi tai kuvottavaksi? Tunnetko itsesi jotenkin hyväksi tyypiksi tai paremmaksi ihmiseksi? Ei, sinä et ole hyvä tyyppi. Sinä olet kiusaaja.

Aina löytyy jokin syy haukkua ja pilkata toisia. Milloin toisella on väärän väriset vaatteet tai milloin toinen on lihava. On jokseenkin surullista, että samaan aikaan, kun meillä taistellaan kiusaamista ja sen seurauksia vastaan, niin samalla meillä on olemassa näitä, melkein kaikkien mielestä, täysin hyväksyttyjä kiusaamisen kohteita. Kohteita, joihin saa purkaa kaikki oman elämänsä ongelmat ja patoutumat. Asioista voidaan keskustella, ja jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos ei mielipidettään kykene ilmaisemaan ilman pilkkaa ja kiusaamista, niin kannattaisi ehkä miettiä onko sitä pakko sanoa. En minäkään pidä kaikkien ihmisten vaatteista tai hiuksista, mutta sen toisen ihmisen tukka tai paita ei ole minulta mitenkään pois. Miksi minä haluaisin nimenomaan loukata toista kertomalla sen kallisarvoisen mielipiteeni toisen ulkonäöstä? Oikeus kertoa mielipiteensä tilanteessa kuin tilanteessa ja asiasta kuin asiasta tuntuu välillä lähteneen totaalisesti lapasesta ihmisillä. Peruskäytöstavat tuntuvat olevan täysin merkityksettömiä. Omasta mielestäni maailmaan sopii muitakin kuin minun kaltaisiani. Kiusaaminen ja pilkkaaminen on aina kiusaamista ja pilkkaamista. Se ei riipu kohteesta, eikä kohteen tekemisistä. Jos joku haukkuu minua, minun ei tarvitse haukkua häntä. Kasvotusten käytävä tunnepitoinen riita on myös hiukan eri asia kuin harkittu kiusaaminen ja mollaaminen.

”nonnii… tuommonen monsteri ku herreis aamulla vierestä ni mielummin puris kätesä irti ja vaikka jalatkii ennen ku herättäs” ”onks tää joku uhanalainen eläin?” ”Sehän on Miss Piggy II, Meillä oli aikoinaan maalla mummolan naapurissa ton näkösiä emakoita sikalassa mm Miss Piggy, mut sillä ei ollut ku vaan toisessa silmässä tommonen tumma läikkä… Tän täytyy olla joku geenimanipulaatio virhe…” ”mikä tahansa eläin on kaunis tämän näyn rinnalla.”

Kun kaveritkin kirjoittelevat törkeyksiä, niin pitäähän sitä itsekin moisia kirjoitella. Muutenhan sitä joutuu sosiaalisista piireistä ulkopuolelle. Jos minä jään yksin sen takia, että en nimittele ja kiusaa ketään, niin sitten jään. Onneksi ei ole tarvetta lunastaa itselleen sitä sosiaalista kruunua. Ihmiset tuntuvat tavoittelevan toisten hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. ”Ku toikin tekee!!!” ”Kato mitä toi tekee, en mä oo mitään siihen verrattuna!!!” Mitä josko joskus ajattelisit ihan itse, etkä vain sen naapurin tai Face-kaverin aivoilla?

”Meinaatko pikku piski ulkoiuttaa tota sun lemmikkisikaa tänään??” ”Jos jonkun äijän heppi viä heilahtaa ton eessä, niin se on todella sairas,” ”hitto mikä mätisäkki” ”Pakko tilata jenkeistä kun Suomessa ei norsunloimia myydä.” ”Vitun typerä hylje.”  ”Se tatuointi ei tuu ikinä näkymään jos jatkat tuota turpoamista….” ”Olet todella lähellä petolinnun persettä ja se ei ole kaunis.”

No perskeles! Kiva, että kerroitte minullekin, että minunkaan ei enää pitäisi saada vaatteita Suomesta. Tähän asti olen kyllä ostanut kuteeni ihan Seppälästä, Cittareista ynnä muista peruspuljuista, mutta ilmeisesti olen kuvitellut koko asian. Lähteeköhän minunkin kanini tai kissani ulkoiluttamaan minua, lemmikkiporsastaan? Joskus mietin, että jos ihminen, johon tällaisia kommentteja kohdistetaan tekisi vaikka oikeasti sen itsemurhan, niin tuntisivatko nämä kiusaajat edes pistoa sydämessään? Vai ovatko he todellakin niin ehdollistettuja siihen, että tiettyjä ”kohteita” saa pilkata, että he kieltäytyvät ajattelemasta asiaa ja omaa vastuutaan sanomisistaan ja kirjoituksistaan? Vastuu onkin heidän logiikkansa mukaan kiusatulla eikä kiusaajalla. Muutkin hyväksyvät sen, joten minunkin täytyy hyväksyä. Kiusaamista ei edes osata eikä edes haluta kyseenalaistaa. Ehkä juuri sinäkin voisit olla vahva ja ajatella itse? Älä kiusaa ketään!

 

 

 

 

 

 

 

 

Vain murhaaja

Traaginen Eerikan surma on herättänyt paljon keskustelua netissä, ja aina kun keskustellaan tunnepitoisesta asiasta on riski, että homma karkaa käsistä. Kaikenmoisia mauttomuuksia on jo tullut nähtyä, mutta eilen vastaan tuli sellainen asia, että Coca-Cola Zerot meinasivat mennä väärään kurkkuun. Ihmiset näet levittävät toisen Eerikan surmaajan kuvaa, ja kuva on varustettu tekstillä: ”Jakakaa tätä kuvaa niin paljon kuin voitte,jotta kaikki elinkautistaan istuvatkin näkevät. Tässä on Touko Tarkki, lapsen murhaaja. Ansaitsee ehdottomasti kuolemantuomion tekosistaan.” (kirjoitusvirheet ovat alkuperäisessä tekstissä).

Suokaa anteeksi ystävät, tutut ynnä muut, mutta mitä helvettiä teille oikein liikkuu siellä päänupissanne?

Suomessa kun ei tunnetusti ole sitä kuolemantuomiota käytössä, niin tekstin tarkoitushan on selkeästi kannustaa väkivaltaan ja murhan tekemiseen. Jos diggaat kuolemantuomiosta, niin muuta jumalauta vaikka sinne Teksasiin! Ehkä oma penskasi tekee siellä rikoksen, josta saa kuolemantuomion ja voit hekumoida sillä suuresti ihailemallasi väkivallalla. Jeesustelet ihan miten paljon tahansa, niin sinä et ole niitä murhaajia parempi. Voihan sitä väkivaltataipumustaan oikeuden verhossakin purkaa. Voihan sitä ratsastaa julman henkirikoksen uhrilla, ja esittää vielä jaloa siinä sivussa. Jokin raja sillä kaksinaismoralistisella jeesustelulla ja paskanjauhamisellakin on. Jokainen meistä kykenee väkivaltaan. Se ei ole mikään saavutus. Murhaajan murhaava ei ole sankari, hän on vain samanlainen murhaaja. Tekojen syitä voi ymmärtää, mutta väkivalta on yksinkertainen juttu ajatustasolla. Sen joko hyväksyy tai ei hyväksy. Sille joko antaa vallan tai ei anna.

Joskus minusta tuntuu, että järkyttävien tapahtumien kautta tapahtumiin täysin liittymättömät ihmiset yrittävät lunastaa jotakin ”hyvän ihmisen paikkaa” näiden tapahtumien varjolla. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan pelastaa jonkun. Jokainen meistä voi tehdä tästä maailmasta edes vähän paremman paikan. Jokainen meistä voi aloittaa siitä, että kieltäytyy väkivallasta ja sen lietsomisesta. Jos joku käy kimppuuni niin totta helvetissä puolustaudun, mutta mikä on motiivi lietsoa vihaa tuntematonta ihmistä kohtaan? Mikä on motiivi kehottaa suoraan murhaamaan sinulle tuntematon ihminen? Järkytys? Oman tunne-elämän ongelmat? Viha? Empatia on jees juttu, ja totta kai tapaus järkyttää, mutta jos järkytyt noin kovasti vieraan ihmisen tapauksesta, että olet valmis jakelemaan murhakehotuksia, niin oikeasti mene juttelemaan jonkun kanssa. Mesota saa ja mielipiteitä saa esittää, ja tapauksesta saa toki keskustella, mutta murhakehotus on oikeasti jo aikalailla toinen asia kuin normaali järkytys ja keskustelu.

Oli tällainen ”koko kansan rikosjuttu” miten hirveä tahansa, niin minusta on käsittämätöntä, että se saa ihmisen haluamaan tosissaan vieraan ihmisen kuolemaa. On totta, että kaikilla meillä on ohimeneviä hetkiä, jolloin vihanpuuskassa ajattelemme todella pahoja asioita. On myös totta, että jokainen meistä kykenisi tietyssä tilanteessa tappamaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa harkitusti postamaan Facebookiin kehotuksia ihmisen murhaamisesta ollaan kuitenkin edetty jo aika pitkälle normaaleista vihantuntemuksista, ja niiden ilmaisemisesta.

Osa elinkautista istuvista on mieleltään enemmän tai vähemmän epätasapainoisia. On sairasta ja säälittävää, että tällaisia laitostuneita ihmisiä kannustetaan murhan tekemiseen. En tiedä kumpi on oksettavampaa murha vai toisen kannustaminen murhan tekemiseen. Jos minä kuolisin henkirikoksen uhrina, niin suurin tapa halventaa muistoani, olisi lietsoa lisää väkivaltaa tähän maailmaan. Ihminen, joka tappaisi surmaajani ei puolustaisi muistoani tai oikeutta. Hän olisi murhaaja. Tämä maailma ei kaipaa lisää väkivaltaa. Väkivalta synnyttää aina vain lisää väkivaltaa, kunnes joku katkaisee kierteen. Ihminen on käyttänyt väkivaltaa koko olemassaolonsa ajan. Onko se tehnyt meistä onnellisia? Onko se tehnyt maailmasta paremman paikan? Ei ole, eikä tee.

Vihan tunteet ovat normaaleja, ja me ilmaisemme niitä eri tavoin. Siinä vaiheessa kuitenkin kun aletaan postaamaan nettiin murhakehotuksia todellisista ihmisistä, niin mielestäni vihan ilmaiseminen ei enää ole tervettä. Jokaiselle tekisi todellakin hyvää nähdä ruumis, ja nähdä mitä kuolema on. Se ei ole niinkuin tv:ssä ja sarjoissa. Täällä se on todellista. Täällä ei nousta ylös, ja pestä maskeerauksia pois. Eerikan tapaus ei ole vain jokin jännä juttu, jota seurataan lehdestä. Kaikki sen osapuolet ovat todellisia. Eerikan tapaus ei ole meitä varten kirjoitettua viihdettä ja terapiamateriaalia. Ottamalla toisen hengen et palauta toista. Et tuo mitään oikeutta tähän maailmaan. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi oikeutetusti ottaa toisen hengen saati levittää tuollaista mautonta paskaa Naamakirjassa.

By the way, ajattelin jälleen tänään, että tämä pallo olisi tosi jees ilman meitä ihmisiä. Jätän silti murhakehotukset välistä. Elämä on kova juttu, murha ei. Väkivaltaa ei vastusteta väkivallalla.

 

Do it!