Ihmisyyden piirretyt rajat

Viime aikojen puheenaiheet ovat saaneet minut miettimään voiko toisista välittämistä tai rakkautta kirjoittaa kirjaan? Voiko välittämisen ja rakkauden rajoja piirtää kartalle? Voiko ihmiselämän arvon ylipäänsä piirtää kartalle tai kirjoittaa kirjaan? Pystyykö joku oikeasti näyttämään lapsilleen kartalta, missä asuvat tärkeät ihmiset, jotka ansaitsevat parempaa kohtelua kuin muut, ja missä asuvat ne, joiden elämä on vähemmän arvokas? Voimmeko me todellakin lukea jostakin pyhästä kirjasta, ketkä ovat hyviä ihmisiä, ja ketkä huonoja ja uskoa sokeasti tähän lajitteluun? Voiko toista kieltä äidinkielenään puhuvan määritellä snobiksi vain kielen vuoksi?

Koska joku tulee kuitenkin kertomaan, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä niin totta kai on, ja tätä oikeutta puolustan oli mielipide sitten millainen tahansa. Timo Soinilla on täysi oikeus marssia tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, Jyrki Kataisella on täysi oikeus ajatella, että turvapaikan hakijoiden määrä on kontrolloitavissa, ja Atro Åmanilla on oikeus ajatella, että pakkoruotsi aiheuttaa masennusta ja syrjäytymistä. Ville Niinistö näihin asioihin jo kommentoikin seuraavalla tavalla:

”Kolme ihmisoikeushuomiota viime päiviltä: 
1) Miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole uhattuna, joten sen puolesta ei tarvitse marssia: tasavertainen oikeus samaa sukupuolta oleville rakkautensa tunnustamiseen lain edessä ei ole keneltäkään pois.
2) Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, oikeus hakea suojaa henkilökohtaiselta vainolta, joten turvapaikan hakijoiden määrää ei voi pitää ”hallinnassa” – vähentää niitä voi lähinnä ehkäisemällä konflikteja maailmalla. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
3) Jaksamista kaikille niille päivistorgårdeille ja bettinasågbomeille, joita nettiahdistelijat uhkailevat kielen tai muun perusteella. Tämä maa on paras meille kaikille, kun puolustamme jokaisen oikeuksia.”

Itseänikin suoraan sanottuna vituttavat ihmiset, jotka ovat homofobisia tai rasistisia. Minua vituttavat ihmiset, jotka kuvittelevat vaikkapa uskonnon varjolla voivansa vaatia yhteiskunnan lakeja säädettäväksi, koska joku ammoin kirjoitettu opus sanoo sitä ja tätä. En voi silti rajoittaa esimerkiksi sitä mitä nämä ihmiset voivat vaikkapa opettaa omille lapsilleen, en silti voi (enkä halua) uhkailla heitä. En voi kontrolloida heidän henkilökohtaisia valintojaan millään tavalla. Oma mielipiteeni esimerkiksi tällaisiin höpötyksiin vaikkapa homoseksuaalisuuden syntisyydestä on se, että tällainen on henkistä väkivaltaa, eivätkä tällaiset ajatukset sovi yleisesti opettettaviksi nykymaailmassa. Siltikään en voi kontrolloida ihmisten henkilökohtaista elämää. En voi vaatia, että homofobiset tai rasistiset ajatukset tai niiden opettaminen lapsille vanhempien toimesta on kiellettävä. En voi vaatia fanaattisuuden kieltämistä. Tästä voitaisiin vetää vielä aasinsilta sananvapautta sivuavaan vastuuseen, mutta tästä olen jo aikaisemmin jotakin raapustellutkin, joten jätetään tällä kertaa sikseen.

Loppupeleissä me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja elämme täällä maapallolla. Kansalaisuus on olennainen asia vain byrokratian hoitamisen kannalta. Karttaan piirretyt maiden rajat ovat vain ihmisen piirtämiä, ja niiden rajojen ei tulisi määrittää ihmisarvoa. Kumppanin jalkovälin ei tulisi myöskään määrittää kenenkään ihmisarvoa, kuten ei ihmisen äidinkielenkään. Olennaista on todellakin se, että me olemme ihmisiä ja asumme kaikki tällä planeetalla. Meillä on kaikilla samanlaiset ihmisoikeudet ja samanlainen ihmisarvo huolimatta ihonväristä, jalkovälistä, kenkäkoosta, kansalaisuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Ihmisyys on se, jolla tulisi olla merkitystä.

Olen suomalainen

”Iltalehti sekä ainakin iltasanomat julkaisi Ruotsin mellakoinnista, että suomalaismies on pidätetty. Kuitenkin kyseessä on todennäköisesti ulkomaalaistaustainen, joka on syntynyt Suomessa. Miksi maamme lehdistö ei uutisoi: Ulkomaalaistaustainen Suomenkansalainen on pidätetty mellakoinnista. Sen sijaan, että kirjoitettaisiin totuuksia, lehdistö vääristelee taustoja.”

Perussuomalainen Kai Haavisto tykittää jälleen kerran Uuden Suomen blogissaan tymäkkää asiaa. Tästä pätkästä tietysti jokaiselle meistä toivottavasti herää kysymys, miten sitten määritellään suomalainen? Ei hätää, sillä Haavisto on ajatellut tämäkin. Sitä Haavisto ei tosin ainakaan blogikirjoituksessaan paljasta miettineensä, että miksi pelkkä maininta ulkomaalaistaustainen tarkemmin määrittelemättä hänestä riittäisi. Niputetaanko ulkomaat kaikki samaan nippuun? ”Joku ulkomaalaistaustainen se oli, mutta ei missään nimessä suomalainen, vaikka Suomen kansalainen onkin.” Henkilön alkuperällä siis on väliä, mutta ei kuitenkaan ole väliä? Ilmeisesti on siis tärkeää, että termi suomalainen on käytössä vain Haaviston määrittelemällä tavalla ”oikeaoppisesti”.

”Vaikka muuttaisin Saksaan, minusta ei koskaan tulisi saksalaista, vaan olisin Saksalaistunut suomalainen. Pitää mennä aika monta sukupolvea, ennenkuin voi puhua syntyperäisestä suomalaisesta. Olettaisin, että noin 100 vuotta jatkuvaa yhtäjatkoista asumista Suomessa, voidaan puhua suomalaisesta henkilöstä.”

Pelkkä muuttaminen Saksaan ei  toki tee sinusta Saksan kansalaista hyvä Kai Haavisto. Voit toki jossakin vaiheessa hakea Saksan kansalaisuutta menestyksekkäästi, ja saksalaisoitua (mikä mahtava ”sana”). Mikäli luovut Suomen kansalaisuudestasi, olisit vain Saksan kansalainen eli saksalainen. Jos sinulle siunaantuu jälkikasvua Saksassa asuessasi, heistä tulee saksalaisia.

Tosi asiassa lehdistö ei ole vääristellyt yhtään mitään. Suomalaisiin, ruotsalaisiin, saksalaisiin, turkkilaisiin ja ihan kaikkien maiden kansalaisiin sopii erinäköisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Jokainen voi henkilökohtaisesti määritellä itselleen suomalaisuuden tai vaikka kiinalaisuuden ihan miten huvittaa, mutta mediassa on yksinkertaisinta ja ymmärrettävintä tämän tyyppisessä uutisoinnissa määritellä ihminen hänen kansalaisuutensa mukaan. Nykyään myös termillä suomalainen viitataan todella usein Suomen kansalaiseen, joten termin erilaiset tarkoitukset huomioon ottaen lehdistö ei ole tehnyt mitään virhettä. Termillä voidaan toki viitata myös suomalais-ugrilaista kieltä nimeltä suomi puhuvaan kansaan. Henkilökohtaisesti tosiaan jokaisella saa olla oma näkemys suomalaisuudesta mutta väitteet siitä, että lehdistö on johtanut ihmisiä harhaan ovat täysin tuulesta temmattuja. Jos ihmisen tausta pitäisi joka kerta mahduttaa jo otsikkoon, niin media olisi melkoisessa nesteessä. Tämänkin luulisi taas äkkiseltään olevan ihan sillä kuuluisalla maalaisjärjellä ajateltava asia. Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut uutisoida vain: ”Ihminen pidätetty”. Olisiko tämä ollut kyllin suomalaisia kunnioittavaa?

Kai Haavisto ei toki yksin sortunut pitämään lehdistön toimintaa pöyristyttävänä, ja jos jonkinlaisia taustatarkoituksia tälläiselle uutisoinnille on jo nähty. Onhan se toki melko loukkaavaa suomalaisuudestaan ylpeälle, että jokaista Suomen kansalaisuuden omaavaa Abdullahia ja Johnia tituleerataan suomalaiseksi ikään kuin he kuuluisivat tähän ”parempaan rotuun”. Melkoisen pöyristyttäväähän tällainen on. Huvittavaa tässä on, että monet suomalaiset ovat kovia soimaamaan esimerkiksi muslimeja loukkaantujiksi. No pata kattilaa soimaa joskus puolin ja toisin.

Tosin kuten jo biologiakin on meille todistanut, ihmisiä ei voida mitenkään perustellusti jakaa rotuihin etnisten seikkojen perusteella.

”Jos maapallon kaikki muut asukkaat paitsi suomalaiset kuolisivat, ihmiskunnan geneettisestä muuntelusta jäisi kuitenkin jäljelle yli 80 prosenttia.

Kaikkein syvimmällä biologisen muuntelun tasolla, proteiinien ja geenien muuntelussa, niin kutsuttujen rotujen väliset erot ovat hyvin pieniä. Tällä perusteella voidaan hylätä myös kaikki etnisen syrjinnän väitetyt biologiset perustelut.

Mitä pidemmälle ihmiskunnan geneettisen muuntelun tutkimus on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että mitään selviä ihmisrotuja ei ole olemassa. On vain muuntelun maantieteellinen jatkumo.

Itse asiassa ihmiskunta on geneettisesti hyvin homogeeninen. Maapallolla 10 000 kilometrin etäisyydellä toisistaan elävät ihmisryhmät poikkeavat geneettisesti toisistaan vähemmän kuin toistensa naapureina Afrikassa asuvat gorillapopulaatiot.

Suuri homogeenisyys johtuu siitä, että ihmiskunnan historiassa on molekyyligeneettisten laskelmien perusteella ollut karkeasti arvioiden noin 100 000 vuotta sitten tilanne, jolloin vain noin 2 000 yksilöä Afrikassa on jäänyt jatkamaan sukua. Olemme kaikki heidän jälkeläisiään ja siksi geneettisesti niin samanlaisia.”

http://kaihaavisto1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140906-uussuomalainen-ei-ole-suomalainen

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Ihmisrotuja+ei+voi+perustella+biologialla/1135267148068 

Lainaukset: Kai Haaviston Uuden Suomen blogikirjoitus ”Uussuomalainen ei ole suomalainen”, Petter Portin hs.fi  pääkirjoitus Ihmisrotuja ei voi perustella biologialla

Kohudosenttia ja kansallismielisyyttä tuontitavarana

Arvoisa kohudosenttimme Johan Bäckman kohauttaa jälleen. Tampereen kaupunki näet kieltäytyi antamasta pääkirjasto Metsosta tiloja Venäjän uudet arvot-konferenssille. Tampereen kaupungin ohella myös Suomi-Venäjä-seura peruutti konferenssiin liittyvän Stalin-tilaisuuden Lenin-museossa. Venäjän uudet arvot-konferenssissa oli siis tarkoitus käsitellä kaiken maailman diipadaapaa siitä miten länsimainen homopropaganda, lastensuojelu, feminismi, sukupuolikasvatus ynnä muut turhat asiat uhkaavat venäläisiä ”perinteisiä perheitä”.

Kuten arvata saattaa dosenttiherra Bäckman veti tukevarakenteisen palkokasvin nenään, ja lähti samalta seisomalta tekemään tutkintapyyntöä poliisille. Häntä on jälleen hänen mielestään syrjitty, ja dosenttihan ei aio tällaista hyväksyä. Kyllä ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti, eikä ketään saa vakaumuksensa perusteella asettaa erilaiseen asemaan muiden kanssa. Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne. Minä päätän järjestää avoimesti juutalaisvastaisen konferenssin, ja kaupunki evää minulta tilojensa käytön. Ei, minua ei ole syrjitty, sillä kaupungilla ei ole velvollisuutta tukea toimintaa, jonka tavoitteena on selkeästi heikentää tiettyjen kansanryhmien oikeuksia. Jokainen on toki muualla vapaa järjestemään millaisia konferensseja vain, joten ei kyseessä ei ole sanavapauden rajoittaminen. Vaikka Tampereen kaupunki tukee Gay Pride-tapahtumaa (tiedoksi niille, joille asia ei ole tuttu, että kyseessä ei ole mitenkään heterovastainen tapahtuma) se ei ole velvollinen tukemaan homofobisia tapahtumia.

Sanan- ja mielipiteenvapaus ei ole kortti, joka voidaan aina vetää esiin, kun kohdataan jotakin itselle epämieluisaa, ja kun joku ei tuekaan niitä omia tiettyjä ihmisryhmiä syrjiviä näkemyksiä. Jälleen palaamme vanhaan asetelmaan: ”Et suvaitse suvaitsemattomuuttani, joten olet suvaitsematon”. Minun puolestani saat siis edelleen henkilökohtaisessa elämässäsi olla rasisti, homofobinen tai seksistinen, mutta et voi vaatia näkemyksesi perusteella homoille, arabeille ja mustille tai naisille huonompaa asemaa yhteiskunnassa kuin itsellesi. Et voi esimerkiksi korottaa omaa perhemalliasi ainoaksi oikeaksi, ja vaatia muita perhemalleja edustaville huonompaa asemaa, koska sinua nyt vain huvittaa tehdä niin.

Tällaisen heterohenkisen tapahtuman estäminen on jo kerännyt Facebookissa jos jonkin näköistä mielenkiintoista kommenttia. Koomisinta tässä on, että tietyt kansallismieliset aktiivit ovat vetäneet Bäckmanin seurana palkoa nenään. Siis nämä samat tyypit, jotka joskus hämärässä menneisyydessä (lue edellisen kuukauden sisään) skriivailivat ummet ja lammet siitä miten islam uhkaa länsimaisia arvoja. Ota näiden logiikasta nyt sitten selvää. Jokseenkin kryptinen oli myös neiti Anu Palosaaren Facebook-kommentti: ”Samaa olisin tuomassa meillekin , siis kansallismielistä suomalaista ajattelua.” Neiti Palosaari siis sydämistyi totaalisesti tällaisesta heterohenkisyyden vastaisesta russofobisesta toiminnasta, jota Tampereen kaupunki harjoittaa arvoisaa dosenttiamme kohtaan. Suvakkimädättäjän mieltä alkoi vain kovasti askarruttamaan, että miten suomalainen kansallismielisyys voi olla tuontitavaraa? Kommentista päätelleen neiti Palosaari siis ihailee ainakin ”venäläistä kansallismielisyyttä”, ja tämän konferenssin pitäminen kaupungin tiloissa olisi siis ollut suomalaista kansallismielisyyttä, vaikka konferenssin edustamat arvot ovat täysin ”länsimaisia arvoja” vastaan. Eipä ole kerta ensimmäinen eikä viimeinen kun logiikka on hämärä laji näille kansallismielisiksi itseään kutsuville henkilöille.

Jos ette ole vielä oikein kärryillä, että mistä tässä nyt olikaan kysymys, niin tässä lopuksi muutama linkki luettavaksi.

http://ylivuoto.wordpress.com/2013/05/19/antifasismi-ja-venajan-uudet-arvot/

http://yle.fi/uutiset/dosentti_backman_syyttaa_tampereen_kaupunkia_syrjinnasta/6652594

http://www.ollipoikaparviainen.fi/blogi/tampere-yhdenvertaisuuden-ja-ihmisoikeuksien-puolella/

http://finrosforum.wordpress.com/2013/05/19/ei-homofobialle-ja-totalitarismille/

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=659284364087830&set=a.221811511168453.78017.221809981168606&type=1&theater

Love must go on!

Kaikki on loppu, Euroviisutkin menivät aivan homosteluksi koko touhu. Jopa jotkut suomalaisetkin ovat näin 2013 sydämistyneet siitä, että Euroviisuissa oikein tuplahomoiltiin. Krista Siegfridsin ”lesbopusun” lisäksi röyhkeät ruotsalaiset järjestivät sketsiohjelmaa, ja auta armias sentään siihenkin piti tunkea ”homopusuttelua”. Ruotsalaiset kehtaavat tehdä oman maansa strereotypioista huumoria. Lailla pitäisi suorastaan kieltää moinen!

Ihmisten muisti tuntuu olevan kovin lyhyt joten palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Vuonna 1998 Euroviisut voitti israelilainen transsukupuolinen laulajatar Dana International kappaleella Diva. Laulajatteren transsukupuolisuus herätti kohua, ja muistanpa Suomessakin keskustelut siitä, että onko neitonen täti vai setä. Vuonna 2003 venäläinen tyttöduo t.A.T.u osallistui Euroviisuihin kappaleella Ne Ver’, Ne Boysia (Don’t trust, don’t fear). Tyttöduon musiikkivideoilla hyvin suuressa roolissa ovat olleet homoseksuaaliset kohtaukset, ja ovatpa videot muistakin syistä keränneet k-18-leimojakin. Yhtyeen toinen jäsen Julija Volkova on avoimesti biseksuaali.

Vuonna 2007 lavalla esiintyi The Ark kappaleella The Worrying kind. Kyseinen yhtye on levyttänyt muun muassa singlen The Father of a son, jossa otetaan voimakkaasti kantaa homoadoption ja normien kaatamisen puolesta. Yhtyeen vokalisti ja lauluntekijä Ola Salo ei ole koskaan peitellyt biseksuaalisuuttaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät siis ole todellakaan uusi asia Euroviisujen lavalla. Ovatpa monet jopa pitäneet Euroviisuja varsinaisena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen juhlaparaatina jo kauan ennen vuotta 2013.

Jos haluaa vaikuttaa ja antaa viestiä, niin miksi jättää Euroviisu-tilaisuus käyttämättä? Siksikö, että joku vetää edelleen 2013 herneen nenään yhdestä suudelmasta? Itselleni minkään sortin suudelma ei ole iso juttu, mutta onpahan sitä kuullut haikailua ”vanhaan hyvään aikaan, jolloin Viisuissa merkitsi musiikki, eikä jokin homostelu tai ylipäänsä jokin typerä show”. Kysehän ei oikeasti ole siitä, että se show pistäisi ne aivot kiehumaan, vaan tämä hirmuinen ”homopropaganda” vetää toisilla levyn välittömästi kuutoselle. Mutta tässä vaiheessa voisin kai kertoa, että jos haluat musiikkitapahtuman, jossa show ei ole suuressa roolissa, niin Euroviisut kannattaa jättää välistä beibi. Love must go on!

Valmiiksi tehty valinta

Uskonnon opetus kouluissa on ollut yksi päivän polttavista puheenaiheista jo pitkään, joten ajattelinpa tähänkin soppaan oman lusikkani tunkea. Puhutaan, että meillä ei enää ole tunnustuksellista uskonnon opetusta, mutta kuitenkin oppilaalle opetetaan hänen oman uskontonsa mukaista opetusta ja uskontokuntiin kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa. Toki äkkiseltään on helppoa sanoa, että koska vaihtoehtona on elämänkatsomustieto ja eri uskontoja niin meillä ei ole minkäänlaista ”pakkouskontoa”. Tosi asiassa kuitenkin lapsen vanhemmat ja heidän uskontonsa määrittävät sen mitä uskontoa lapsi koulussa opiskelee. Lapsi laitetaan siis opiskelemaan yhtä tiettyä uskontoa, vaikka hän ei edes tiedä uskonnon sisältöä. Koulun tehtävä ei mielestäni ole opettaa oppilaille tiettyä uskontoa, vaan koulun tehtävä on opettaa perustiedot eri uskonnoista. Uskonnot ovat tärkeä osa sekä historiaa, että nykypäivää joten sivuuttaa niitä ei voi jo ihan yleissivistyksen kannalta.

Oma ratkaisuni nykyisen uskonnon opetuksen tilalle olisi uskontotieto. Oppiaine, jossa oppilaille opetettaisiin perusasiat jokaisen uskonnon historiasta ja jokaisesta uskonnosta maailmassamme ja yhteiskunnassamme. Uskontotiedossa opetettaisiin mihin eri uskonnoissa uskotaan ja korostettaisiin sitä, että joka uskontokuntaan mahtuu asioita erilailla tulkitsevia, ja erilaisia uskontoja tulee kunnioittaa. Uskontotiedossa opetettaisiin myös, että uskonnon varjolla ei voi vahingoittaa toisia ihmisiä. Uskontoja lähestyttäisiin siis neutraalista ja jopa ”tieteellisestä” näkökulmasta. Nykyisessä monikulttuurisessa ympäristössä uskontotieto olisi ylipäänsä mielestäni tarpeellinen oppiaine. Kyseessä olisi siis oppiaine, jossa mikään uskonto ei saisi minkäänlaista erityisasemaa.

Itseäni harmitti suunnattomasti se, että en voinut koulussa valita elämänkatsomustietoa, koska kuuluin kirkkoon. En todellakaan vastusta uskontoja, vaan minusta jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä sekä valintaansa ja kunnioitan sitä. Toivon vain, että lapsille ei koulun taholta valmiiksi valita heille sopivaa uskontoa siksi, että heidän vanhempansa ovat liittäneet lapsen tiettyyn uskontokuntaan. Lapsella tulee koulussa olla oikeus saada tietoa, jossa ei ole taka-ajatuksena ”opettaa lapselle tiettyä uskontoa.” Eivät kommunistitkaan valitse lapselleen historian tunneille pelkkää kommunismia opetettavaksi. Tällainen ei tulisi kysymykseenkään. Miksi siis uskontojen kohdalla käytäntö on täysin erilainen? En näe tähän mitään järjellistä perustetta. Toki puhutaan, että uskonnossa on tarkoitus käydä läpi kaikkia uskontoja, ja tarkoitus on nimenomaan tuoda oppilaille tietoa, mutta totuus on kuitenkin, että yksi uskonto saa erityisaseman verrattuna muihin. Suunnittelua uskontotiedon toteuttaminen oppiaineena vielä vaatii. Pitäisikö sitten uskontotieto ja elämänkatsomustieto yhdistää yhdeksi oppiaineeksi? Tähän minulla ei vielä ole selkeää visiota. Uskontotieto-ajatus elää vasta ideatasolla, mutta muutoksia tilanteeseen tarvitaan tulevaisuudessa, tämä on mielestäni selvää.

Vastoin yleensä tehtyä oletusta en itse ole ateisti. Oma hengellinen näkemykseni ei liity mihinkään kirjaan tai uskonnoksi kirjattuun uskontoon, vaan se on aivan itse muodostamani käsitys. Näkemykseni ei liity poliittisiin mielipiteisiini tai maallisiin asioihin. Mielestäni laissa tulee taata uskonnonvapaus, ja jokaisella tulee olla oikeus harjoittaa omaa uskontoaan tai olla harjoittamatta mitään uskontoa muita vahingoittamatta. Muutoin uskonto ja politiikka ovat toisistaan erillisiä asioita myös koulutuspolitiikassa. Mielestäni yksilön uskonnonvapaus ja tasapuolisuus ei toteudu mikäli vanhempien näkemys käytännössä määrää lapsen aseman koulussa.

Myötä- ja vastamäessä

Eilen illalla istuessani Acutan päivytystyksessä mieheni kanssa lähellä istui toinen pariskunta. Mies piti koko ajan suojelevasti ja rakastavasti kättään naisen hartioilla. Jotenkin heti kun katsahdin pariskuntaan näin, että heistä huokui tyyneys ja suunnaton kiintymys. Ei heihin voinut olla kiinnittämättä huomiota. Nainen oli kovin hentoinen ja välillä melko väsyneen oloinen, mutta mies ei hetkeksikään poistunut vaimonsa rinnalta.

Pariskunnalle tuttu jalkansa loukannut nainen istahti lähelle heitä, ja he alkoivat vaihtaa kuulumisia. Paljastui, että vaimo sairasti vatsasyöpää. Hän kertoi pariskunnan tuttavalle diagnoosin tekemisestä, leikkauksesta ja sytostaattihoidoista. Nainen heitti nauraen muun muassa kommentin, että mikäli syöpä ei tapa niin hoidot tappavat. Parinkunta oli tullut ensiapuun naisen kuumeen vuoksi. Nainen mietti, että miten flunssaan sairastuminen muuttaisi hoitosuunnitelmaa, kun sytostaatteja ei voi antaa flunssaiselle. Hän kertoi pariskunnan ystävälle siitä miten hän oli hiusten lähtiessä sytostaattien vuoksi tehnyt päätöksen siitä, että hän ei koskaan laita peruukkia päähänsä vaan hän on ylpeästi kalju sillä sairaudessa ei ole mitään hävettävää tai piiloteltavaa. Nainen kertoi, että hänellä oli aina ollut pitkät hiukset, ja hän ei koskaan halua lyhyttä peruukkia päähänsä laittaa. Hän ei madaltanut ääntään vaan hän puhui niin, että muutkin pystyivät kuulemaan hänen tarinansa. Hän ei häpeillyt eikä pelännyt. Vaikka hoidot hallitsivatkin tällä hetkellä pitkälti pariskunnan elämää, he eivät antaneet syövälle valtaa. Nainen hymyili ja nauroi, ja jutteli tulevasta miehensä kanssa. He puhuivat juhannuksen vietosta maalla ja joulusta aivan kuin sairautta ei olisi ollutkaan. He juttelivat koiransa pentuajoista, siitä miten koira piti kantaa ulos pissalle, kun koira ei halunnut mennä ovesta ulos.

Pariskunnan odotus venyi ja venyi. Jossakin vaiheessa mies totesi tarttuen vaimoaan kädestä, että hän jaksaa kyllä odottaa niin kauan kuin on tarpeen. Mies hymyili tuttavanaiselle ja kertoi, että kun hän vie ensimmäisen potilaan kotiin yöllä, niin hän vie aamulla toisen potilaan lääkäriin. Kyseessä oli pariskunnan koira. Mies kertoi ottavansa koiran työpaikalle mukaan hetkeksi aamulla, ja vievänsä hänet sitten lääkäriin.

Ihmiset kysyvät mitä on rakkaus? Tätä on rakkaus. Rakkaus ei katso tukan putoamista eikä laihtumista. Rakkaus ei katso syöpää eikä ensiavussa istumista. En todennäköisesti koskaan saa tietää miten tämän rohkean naisen käy, mutta halusin vain jakaa tämän minut lumonneen arjen hetken teidän kanssanne muistutuksena siitä, että kovien vastoinkäymistenkin hetkellä todellinen rakkaus on vahva.

”Kukaan ei voi kertoa minulle mitä minä haluan, mutta minä voin kertoa muille mitä he haluavat!”

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on tehnyt lakialoitteen burka- ja niqab-huntujen kieltämisestä julkisilla paikoilla. Hänen mielestään ne eivät sovi länsimaiseen ihmiskäsitykseen ja uhkaavat sukupuolten tasa-arvon turvaamista. Olen käsitellyt kerran aiemminkin aihetta hunnut länsimaisessa yhteiskunnassa, mutta otetaanpa tämä aihe esille vielä uudelleen.

”Miksi Suomessa ei voi olla kasvotpeittävää huvikiletoa,kun esim.Iranissa esim suomalaisen pitää peittää pää samoin monessa muussakin paikassa..Miksi suomessa pitäisi olla asiat muiden tahtomalla tavalla,eikä niin että täälä ollaan meidän tavoilla.”*

Miksi Suomen pitäisi edetä taaksepäin ihmisoikeusasioissa ja riistää toisilta valinnan vapaus siksi, että jossakin muuallakin tehdään niin? Miksi Suomessa pitäisi alistaa ja pakottaa naisia, koska jossakin muuallakin tehdään niin? Mikään ei koskaan kehity eikä muutu tuollaisella asenteella. Jos sillä musliminaisella on huntu, niin se ei poista mitään minun vapauksistani, ja minulla ei ole mitään intressejä riistää hänen vapauttaan valita. Muistutan jälleen, että pakottaessamme lailla naiset luopumaan vaatteistaan, me toimimme ihan samalla tavalla kuin sellaiset muslimimiehet, jotka alistavat naisia. Me alistamme naisia, jotka haluavat omasta tahdostaan pitää kasvot peittävää huntua. Emme pysty sanomaan lonkalta, että kuka käyttää huntua pakosta, ja kuka käyttää sitä vapaaehtoisesti. Mitä tapahtui uskonnonvapaudelle? Mitä tapahtui oikealle valinnan vapaudelle? Vielä kerran tasa-arvo ei ole tasapäistämistä. Tasa-arvo on yhtälaista vapautta valita ja yhtäläisia mahdollisuuksia. Nämä voidaan taata laissa, ja näistä oikeuksista pitää levittää tietoa kaikille. 

Nykyään puhutaan kovasti länsimaisesta ja suomalaisesta kulttuurista, ja näiden puolustamisesta. Ikään kuin olisimme jossakin suuressa aatteiden sodassa, jossa on pakko olla voittaja ja häviäjä. Länsimainen kulttuuri on sekalainen kokoelma erilaisia vaikutteita, halusi sitä myöntää tai ei. Suuri osa meillä Suomessa palvoo Jumalaa, johon meidät on miekalla käännytetty. Moni meidän nykyisistä tavoistamme on tuotu tänne täysin muualta, jopa muutoin kuin rauhanomaisin keinoin. Niitä tapoja nyt hampaat irvessä puolustetaan, vaikka kyseessä ovat lähes aina asiat, jotka eivät liity muuhun kuin sen toisen yksilön omaan valintaan. 

Onko muuten ylipäänsä jokin yhtenäinen suomalaisten tapa miten asiat tehdään? Eikö meillä Suomessa ole erilaisia ihmisiä? On se nyt kumma, jos ei tänne ihmisten kirjoon muutamaa kasvonsa huivilla peittävää naista sovi. Se, että meillä on uskonnonvapaus, ei tarkoita että meillä on huomenna Suomessa sharia-laki. Minun länsimaalaiseen yhteiskunta- ja ihmiskäsitykseeni kuuluu vapaus valita henkilökohtaiseen elämäänsä kuten pukeutumiseensa liittyvät asiat. Mikä siinä toisen ihmisen erilaisessa vaatetuksessa on niin pelottavaa ja ahdistavaa? Moni on valmis riistämään toiselta valinnanvapauden, jotta hänen oma valinnanvapautensa säilyisi, vaikka tosi asiassa se ei edes ole uhattuna millään tavalla. Vapaus on tärkeä asia monelle, mutta sen ei haluta koskevan toisia, eikä varsinkaan eri tavalla eläviä ihmisiä.

Jotkut ovat kirjoitelleet jopa naamioitumiskiellosta. Tässä vaiheessa tietysti täytyisi muistaa, että se koskee myös ”suomalaisia” eli ei enää kasvojen suojaksi huivia talvella tai se on sakkojen paikka. Millaisena ylipäänsä tällainen naamioitumiskielto lakiin kirjattaisiin? Roudattaisiinko vappuna tai halloweenina naamariin pukeutuneet lapset maijan takapenkille ja putkaan? Entäs vahvan meikin tai peruukkien käyttö? Niillähän voi muuttaa ulkonäkönsä kokonaan, joten kai nämäkin laskettaisiin naamioitumiseksi. Jokaisen ihmisen tulee toki kyetä todistamaan henkilöllisyytensä tarvittaessa. Burkan ja niqabin kieltämisen perusteleminen sillä, että niillä naamioidutaan vaikkapa ryöstöjä varten on täysin naurettavaa. Pitääkö sukkahousut ja hiihtomaskit kieltää? Ryöstäjä ei varmasti kysele lupia naamioitumiseen tai katso naamioitumisvälineen luvallisuutta kuten eivät terroristitkaan. Vai onko oletuksena kenties, että huntua käyttävät musliminaiset ovat kaikki rikollisia, ja haluavat vain salata henkilöllisyytensä? Minulle esitettiin myös kysymys, että kuinka usein muka olen talvisin nähnyt suomalaisia pipolla ja huivilla kasvonsa peittäneitä. No helvetin paljon useammin kuin burkaan tai niqabiin pukeutuneita musliminaisia. Burkaan tai niqabiin pukeutuneita naisia en ole kovin montaa kertaa nähnyt, sen sijaan ”naamioituneita suomalaisia” bongaa tuolla jokaisena kylmänä pakkaspäivänä.

Mitä burka- ja niqabkiellosta seuraisi niiden oikeasti alistettujen naisten kannalta? He eivät varmasti enää liikkuisi ulkona senkään vertaa kuin nykyään. Olisi mielenkiintoista tietää miten Saarakkala suhtautuu musliminaisten omiin mielipiteisiin huntujen käytöstä vai eikö niillä ole merkitystä? Eikö naisilta tarvitse kysyä, koska he ovat kuitenkin kaikki aivopestyjä ja alistettuja? Jos nainen sanoo haluavansa pukeutua huntuun niin eihän hän voi oikeasti olla sitä mieltä. ”Kukaan ei voi kertoa minulle mitä minä haluan, mutta minä voin kertoa muille mitä he haluavat!”

 Burkat ja niqabit ovat naisen alistamisen symboleita, joiden käyttö on perua sellaisilta alueilta, joissa yhtään ”antavammassa” asussa kulkeminen on altistanut naiset kivityksille ja lievimmilläänkin huonon naisen maineelle (joka on kunniakulttuureissa vähän vakavampi juttu kuin täällä). En ymmärrä, mitä junttimaista, rasistista tai naurettavaa on olla sitä mieltä, että länsimaiseen tasa-arvokäsitykseen tällaisen asusteen suosiminen ei oikein sovi.”*

Milloin länsimaalaisesta kulttuurista on tullut ainoa oikea kulttuuri? Miksi oletamme, että kaikki musliminaiset ovat alistettuja? Koska he eivät pukeudu samalla tavalla kuin me? Ylipäänsä olen aina miettinyt tätä, että kun jotkut sanovat vastustavansa islamia, niin mitä he sillä tarkoittavat? Itse vastustan kyllä uskonnon varjolla tehtyä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kuten vastustan kaikkea muutakin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, mutta toisen henkilökohtaisen uskonnon vastustaminen on yhtä loogista kuin minä alkaisin vastustaa aamulla paskalla käymistä. Kaikkien tulee käydä paskalla illalla, koska minä sanon niin! Islam on helppo nähdä yksipuolisesti. On helppoa luoda yksi vihollinen, joka on syypää kaikkiin ongelmiin ja yksiselitteisesti paha. Naisen pitäminen miestä heikompana ei ole kuitenkaan mikään islamin ”yksinoikeus”. Onko todellakin vain tiettyyn malliin sopiva nainen vapaa nainen?

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=6429

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/58791-uusi-lakialoite-burka-ja-niqab-hunnut-kiellettava-yleisella-paikalla

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/L%C3%A4nsimainen+naiskuva+ei+ole+ainoa+oikea/1135258988075

*Blogi-kirjoituksen lainaukset ovat Facebook-kommentteja. En näe merkitystä kommentoijien nimillä, joten en niitä julkaise.