Netin urbaanilegendat

Netti on loistava väline kaikkeen tiedon välittämiseen, valitettavasti myös sen väärän tiedon levittämiseen. Nettiadressi, jossa vaaditaan maahanmuuttajien tukia samalle tasolle kantasuomalaisten kanssa on kerännyt 45 881 nimeä. Toimenpidealoite perustulosta (joka olisi siis parantanut meidän jokaisen asemaa tässä yhteiskunnassa, ja helpottanut itsensä työllistämistä) keräsi 21 634 nimeä. Maahanmuuttajien tuet ovat jo samalla tasolla meidän kantasuomalaisten kanssa, mutta iso osa ei haluakaan uskoa tätä, koska omalle kurjuudelle pitää löytää jokin syy. Siksi pitää vaatia asiaa, joka on jo olemassa. Helppo syntipukki omaan kurjaan oloon ovat maahanmuuttajat, homot, naapurit tai milloin mikäkin.

Tämä kertoo myös surullista kieltään siitä, miten helposti omaksuttavat asiat saavat kannatusta helposti, vaikka asia olisikin todellisuudessa aivan toisenlainen kuin annettu mielikuva kertoo. Se, että ihminen kieltäytyy ajattelemasta, voi olla jopa vaarallista. En ihmettele sitä, miten täysin naurettavia ja vaarallisiakin poliittisia aatteita on saatu ajettua kansan keskuuteen. Jokaista netissä vastaan tulevaa tarinaa ei siis kannata purematta niellä.

Uusin trendi on ollut tämä, että skannataan jokin yksittäinen paperi tai kerrotaan tapaus, joka irrotetaan täysin asia- ja aikayhteydestään, ja tälle paperille tai tapaukselle luodaan aivan uusi merkitys usein edes tietämättä alkuperäistä. Tarinat alkavat elämään netissä omaa elämäänsä, ja niihin keksitään uusia käänteitä alkuperäisen kontekstin ollessa täysin hämärän peitossa. Meillä Suomessakin voi todellakin tapahtua sitä, että byrokratia pettää tai laissa on porsaanreikä. Me emme elä suojassa tällaisilta asioilta. Tällaiset asiat eivät tarkoita sitä, että maassamme olisi käynnissä suuri salaliitto vaikkapa islamisaation puolesta. Yksittäistä lukua ei myöskään voi tulkita ilman kontekstia. 500 euron lasku voi olla joko iso tai pieni riippuen mistä laskutetaan ja millaiset ovat maksajan tulot. Pelkästä summasta 500 euroa, emme voi päätellä yhtään mitään. Myös tilastot kuuluvat niihin asioihin, joita ei voi tulkita ilman kontekstia. Jos otetaan 5 suomalaista, jotka ovat varastaneet ja uutisoimme sen pohjalta, että ”Suomalaiset paljastuivat 100 prosenttisesti varkaiksi”, niin periaatteessa eihän tässä suoraan valehdella, mutta on tämä silti hyvin harhaanjohtavaa ilman sitä kontekstia.

Syy siihen, miksi toisen toimeentulotuki päätös on myönteinen, ja toisen ei löytyy yleensä aina papereista. Jos ei löydy asiasta pitää tottakai tiedustella tarkempia tietoja. Kenenkään ei tarvitse suvaita ympäripyöreitä jaaritteluja vastauksena omiin asioihinsa. Jos syytä ei pystytä sanomaan niin kyseessä saattaa olla virhe. Niitäkin valitettavasti tehdään, ja silloin asia pitää oikaista. Asiat tulisi kuitenkin aina selvittää, eikä alkaa naputtelemaan ensin niitä tarinoita nettiin ja alkaa uskottelemaan ihmisille olemattomia ”totuuksia”. Totta kai se harmittaa, jos vaikka oma lapsi ei saa tukea. Tämä harmittaa niin mamua kuin kantasuomalaistakin. Aina ei saa tukea, vaikka tarvitsisi sitä, ja tämä on todella väärin. Tästä voimme kuitenkin soimia vain tukijärjestelmäämme ja lainsäädäntöämme, emme mamuja. Tähän päivään mennessä en ole yhtään tapausta nähnyt, jossa tukia olisi oikeasti jaeltu mamuille vain, koska he ovat mamuja, ja kantasuomalaisille jätetty jakamatta vain, koska he ovat kantasuomalaisia. Väärinkäytöksiä toki tapahtuu niin mamujen kuin kantasuomalaistenkin toimesta. Tämä on aina paskamaista, ja tätä ei kukaan voi kiistää. Kuitenkin on hyvä miettiä myös niitä tukia, jotka jäävät nostamatta tukiviidakon byrokratian vuoksi. Kannattaako byrokratiaa ainakaan enää lisätä sen pelossa, että joku käyttää tukia väärin? Tuet ovat myös naurettavan pieniä elämisen kustantamiseen Suomessa. Voi kuitenkin sanoa, että kurjuutta jaetaan tasapuolisesti.

On hämmentävää, että edelleen näin 2000-luvulla kritiikki unohtuu monelta. Moni kysymys jää kysymättä. Kun se on luettu Facebookista tai nähty jossakin netissä, niin senhän on oltava totta. Omistakin kokemuksista tehdään monesti hätäisesti johtopäätöksiä tutkailematta asiaa. Tähän on varmasti joskus jokainen syyllistynyt. Omaa luokkaansa ovat tietenkin nämä, joiden mielestä tutkimuksetkin ovat osa vihervassareiden salaliittoteoriaa, eikä tutkimuksilla voi todistaa mitään, koska kaikilla mamuillahan on Bemarit ja hienot vaatteet! Olisi muuten hauska kartoittaa kuinka monella mamulla ja kuinka monella suomalaisella on Bemari. Tähän väliin voisin tietysti kertoa siitä, kun olin työharjoittelussa UFF:llä. Ihmiset heittivät keräyslaatikoihin paljon uudenveroista merkkitavaraa, jopa sellaisia tuotteita, joissa olivat laput edelleen paikallaan. Roskiksista olen myös löytänyt uudenveroista tavaraa. Kukaan meistä ei tiedä ”mistä ja millä rahoilla” toinen on vaatteensa hankkinut, eikä se itse asiassa kuulu meille pätkääkään. Suurin osa tuolla kadulla kävelevistä pukeutuu siisteihin vaatteisiin, emme voi päätellä siitä yhtään mitään. Tässä juuri tulee vastaan se edellisessä bloggauksessani mainitsemani stereotypia, että köyhän ja huono-osaisen tulee näyttää surkealta, kurjalta ja likaiselta resuisissa vaateissaan. Jos vaatteiden perusteella jaettaisiin tukia, niin suurin osa esimerkiksi itse näkemistäni Kelan asiakkaista ei olisi tukia saanut…

Joskus tuntuu, että faktat eivät ole se tärkeä asia lainkaan vaan se, että asia on helppo ymmärtää sen kummemmin siihen perehtymättä. Maahanmuuttajat ovat helppo syntipukki sille, että tukiviidakossa poukkoilu ottaa päähän, oma työ tympii ja oma vaimokin varmaan pettää (mamun kanssa tietysti). Mamut ovat helppo syntipukki kun pitäisi saada uusi telkkari, eikä ole juuri nyt rahaa siihen. Kiitos Saku Timoselle, joka jaksaa sitkeästi blogiinsa kirjoitella näitä faktapaketteja tuista. Itse olen poukkoillut tukiviidakossa vuosia ja tiedän tarkalleen miten turhauttavaa on, kun joutuu tappelemaan itsestäänselvistä asioista. Monet kyyneleet on tullut vuodatettua ja monta rauhoittavaa on tullut napattua sen takia, että virastoon meneminen on pelottanut. Välillä on sellainen olo, että en lainkaan itse ole elämäni puikossa. Kyllähän tämä suoraan sanottuna vituttaa, mutta nämä vuodet eivät silti ole saaneet minua syyttämään tästä omasta kohtalostani mamuja.

Tässä on oiva esimerkki siitä miten tiedon puute/haluttomuus etsiä tietoa tai yksipuolinen näkökulma voi saada aikaan.

Ne polttopuut ja hienot käsilaukut!

Aloitetaan poikkeuksellisesti kuvalla!

Turhatlakipykälät

 

”Suomen pysähtymisen aiheuttaa juuri tällainen jumittaminen, lakipykäliin keskittyminen … tuollainen huijarihan olisi pitänyt potkia maasta mitään kyselemättä.”

Kyllä, uskokaa pois luitte aivan oikein. Itsekin piti muutamaan kertaan hieraista silmiäni ja varmistaa, että en ole nukahtanut. Lakipykälillä ei pitkälle pötkitä ja muutenkin se on ihan sieltä ja syvältä, että jotakin lakia pitäisi noudattaa!

Facebookissa jälleen muutama kaveri levitti ihan tosissaan tällaista blogikirjoitusta, ja ylläoleva on kommenttiosiosta poimittu helmi. Perussuomalaisten Jaana Pedersen siis listailee uutisia Suomesta, anteeksi Suomestamme, joiden perusteella Suomesta on tulossa kehitysmaa, koska mamut! Milloin pakolaiset aiheuttavat Suomeen kurjuuden aallon ja ryöstävät kantasuomalaisten rahat, ja milloin EU vie vanhustemme polttopuut! Populistista, helposti nieltävää, perusteetonta paskaa toisten hädän varjolla, ja tietty osa kansasta hurraa. Voidaan unohtaa se, että maahanmuuttajista pieni osa on pakolaisia, koska työperäinen maahanmuuttohan on toki yhtälailla väärin ja syntiä. 

”Tosiasiassa kantaväestössäkin on työttömyyttä liikaa, ylisuuri osa maahanmuuttajista päätyy työttömiksi ja nostelemaan runsaasti verovaroin kustannettuja sosiaalietuuksia mm. suurille lapsimäärille, joiden sukulaisuussuhteen dokumentaatiokin on monissa tapauksissa puutteellinen. Maahanmuuttajaväestön työttömyysaste on todistettavasti korkeampi. Tätä on tutkittu mm. STM:n tutkimuksessa, jossa selvitettiin kuntien maksuvajeen syitä. Joidenkin maahanmuuttajien osaamistaso on niin heikko, että heille on pitänyt kädestä pitäen opettaa jopa se, että Suomessa laskut pitää maksaa ja koti siivota itse. Osa ei osaa lukea eikä kirjoittaa, ainakaan suomea. Kuka työnantaja tällaisen työntekijän palkkaisi ja mihin työhön?”

Ennen kuin jokainen tilastotyötön on työllistetty niin maahanmuuttajaa ei voi ottaa töihin. Tämä on nykyään jatkuvasti vastaantuleva erittäin mielenkiintoinen ajatus, koska meillä on työttömäksi listattuna paljon syystä tai toisesta työkyvyttömiä ihmisiä. Käytännössä tästä tulee siis mahdoton yhtälö, jonka lopputuloksena maahanmuuttajaa ei voi koskaan työllistää, sillä ”kantaväestön” työttömyysprosenttia tuskin koskaan saadaan pyöreäksi nollaksi. Käsittääkseni muuten esimerkiksi isyyssuhteen vahvistamiseen Suomessa riittää isän tunnustus tai lapsen syntyminen avioliitossa. Villi veikkaus, että avioliitto voi olla aika paljon käytetty peruste myös näissä vanhoillisemmissa maissa.

Meillä näyttää olevan paljon kantasuomalaisiakin, jotka eivät ymmärrä lukemaansa, ja he eivät myökään usein kykene tuottamaan ymmärrettävää tekstiä. Suomen koulutusjärjestelmää miettien tämän pitäisi olla suhteellisen mahdotonta, mutta kuinkas on sitten käynytkään… Arjen käytännöntoimien opettamisen arvosteleminen kertoo sen, että meillä pidetään itsestäänselvänä sitä, että meillä on koti, jossa on tietokone ja netti laskujen maksamista varten. Onhan se nyt käsittämätöntä, jos kriisialueelta tuleva pakolainen ei tiedä, miten verkkopankki toimii! Tyhmähän sen täytyy olla! Suomeakin pitäisi ihmeisesti osata heti tänne tulessaan. Olisit opetellut koulussa siellä kotimaassasi senkin luuseri!

Asiakaspalvelussakin on muuten tullut nähtyä maahanmuuttajia, jotka puhuvat vain vähän suomea, mutta paikkaavat sitten englannilla tai eleillä, ja he oppivat koko ajan kieltä. Tämähän ei kuitenkaan suomalaiselle sovi! ”Jos et vittu puhu täydellistä suomea, niin painu vittuun minun maastani!” Lapsimäärästä valittaminen on klassikko. ”Vittu tolla on noin monta lasta ja se saa enemmän tukea kuin mää!” No painu tekemään pari lasta lisää, niin saat taatusti saman verran tukia. Kantasuomalaiselle vissiin pitäisi maksaa kymmenen lapsen tuet, vaikka lapsia olisi yksi. Sehän olisi varmasti oikeudenmukaista näiden valittajien mielestä!

”Edellä mainituista kielteisistä faktoista puhuminen yritetään Suomessa väkisin estää ja vaientaa väittämällä jokaista maahanmuuttokriitikkoa ”rasistiksi”.” 

Sitten päästään taas tähän ”Jos mää teorioin siitä, että mustat ja ählämit ovat geneettisesti tyhmiä, niin se ei oo jumalauta rasismia!”-vääntöön. Kaikista kamalinta tässä monikulttuurisessa EU:ssa on muuten se, että EU vie häikäilemättömästi omakotitaloasukkien, jopa mummojen ja pappojen, polttopuut salaliittojensa avulla.

”Kun mummot, papat ja muut omakotiasukit yrittävät säästää lämmityskuluissa lämmittämällä puilla, EU yrittää kieltää myös puun myynnin polttopuiksi salaa valmistellulla hankkeella.”

”Sairaanhoitajat nääntyvät työtaakkansa alle.”

Mamujen syytä tämäkin! Mitäs hommaavat sairaanhoitajille töitä lastensa sairasteluilla?!

”Konkurssien ja loppuunmyyntien määrä kasvaa eivätkä pienet kivijalkayrittäjät enää voi jatkaa, koska se ei kannata.”

Paskan sisäpolitiikan syytä kyllä. Syy-yhteyttä mamuihin en tässä nyt hetimmiten löydä.

”Tavarakauppa ei vedä, vienti ei vedä, tehtaita suljetaan ja Nokia on pääosin myyty ulkomaille Elopin projektina, joka näyttää ikävästi nk. Troijan hevosprojektilta.” 

Pyörät pyörivät ja vuodet vierivät, mutta Nokia se vain pysyy suomalaisten sydämissä…

”Leipäjonot kasvavat ja niissä jonottavat kantaväestön ihmiset.”

Eipä kai niissä kohta muiden kannata jonottakaan kun Hurstikin päätti, että avun saamisen ehto on Kela-kortti.

”Lasten huostaanottojen määrä on räjähtänyt ja perheväkivaltaotsikot ovat arkipäivää.”

Onko tässä nyt pointtina se, että suomalaisen perheongelmat ovat mamujen ja yhteiskunnan syytä, mutta mamun ongelmat johtuvan hänen laiskuudestaan vai se, että mamut lapsineen kasvattavat kirjoittajan mielestä näitä tilastoja? Kukapa näiden sumeaa ”logiikkaa” ymmärtäisi.

”Itse käväisin viime viikolla Helsingissä ja Espoossa ja näin mm. seuraavaa: Kaikissa heseissä, mäkkäreissä, kahviloissa ja ostoskeskuksissa maleksi kiireettöminä varsin hyvinvoivan näköisiä (osa jopa selvästi ylipainoisia) maahanmuuttajia, joista pääosa vaikutti olevan Afrikasta.  Kukaan heistä ei ainakaan näyttänyt ”hätää kärsivältä pakolaiselta”: Naisilla oli uusinta mallia olevat kalliit lastenvaunut ja suurin osa oli tyylikkäästi meikattuja. Koruja, kelloja ja hienoja laukkuja kanniskeltiin ylpeinä ostoskeskusten aleissa shoppailtaessa. Nuorilla miehillä oli muodikkaita merkkivaatteita ja he tuoksuivat vahvasti parfyymille. Kenelläkään heistä ei näyttänyt olevan parhaaseen työaikaan kiire minnekään. Kelassa oli 8 maahanmuuttajaa ja 2 kantaväestöön kuuluvaa.”

Kaikki maahanmuuttajat tunnetusti ovat pakolaisia. Maahanmuuttajan tulee näyttää kurjalta, hänellä tulee olla resuiset vaatteet, kelloa tai käsilaukkua (ainakaan hienoa netistä tilattua aitoa Bullperryä!!!) ei saa olla meikistä puhumattakaan. Korutkin ovat automaattisesti hienoja ja kalliita, jos ne ovat mamun koruja! Asiallinen mamu ei tosin käytä koruja, koska hänelle ei saa olla sellaisiin varaa. Maahanmuuttaja ei saa hymyillä tai näyttää tyytyväiseltä. On erittäin arvostettavaa, että lakimies Pedersen on näin perehtynyt faktoihin, ja uskaltautunut aivan itse tällaista empiiristä tutkimusta tekemään näinkin villeihin paikkoihin kuin pikamättöpaikkoihin ja Kelaan. Hyvä Pedersen!

Lisäksi oma 9 -vuotias lapseni kertoi koulunsa samanikäisen maahanmuuttajalapsen kehuskelleen, kuinka hänellä on oma pankkikortti, ja että hänen maahanmuuttajaäitinsä tallettaa hänelle kuulemma 100 euroa kuussa. Tämä maanahmuuttajaäiti ei kuitenkaan käy töissä, vaan ”on vaan kotona”, koska ei ole viitsinyt opetella Suomea. Samaan aikaan yhä useampi kurjistuva kantaväestön aikuinen yrittää tulla toimeen 300-500 euron toimeentulotuella kuussa ja osa pätkätyöläisistä joutuu tekemään kahta työtä eikä silloinkaan jää yhtään mitään säästöön itselle saati alaikäisille lapsille talletettavaksi ”ylimääräisenä”.”

Jumalauta, lapsella on Visa Electron! Soittakaa poliisille heti, ja palauttakaa nämä pummit kotimaahansa! Ovelasti tässä jätetään kertomatta perheen isän tekemiset. Niitä ei luultavasti edes tiedetä, eiväkä ne kiinnostakaan. Perheestä mitään tietämättä oletetaan ilmeisesti, että perheen äidillä on hirmuisesti rahaa, koska hän antaa lapselleen kuukausirahaa. Mamut pätkätyöläisinä ja toimeentulotuen saajina ovat kyllä aivan samassa asemassa kuin kantasuomalaisetkin.

”Edellä mainituista kielteisistä faktoista puhuminen yritetään Suomessa väkisin estää ja vaientaa väittämällä jokaista maahanmuuttokriitikkoa ”rasistiksi”. Se, että rahaa jaetaan todella epäoikeudenmukaisesti ja sen seurauksena kantaväestö kurjistuu, on fakta.”

Voihan tämä toki olla fakta siellä kaverin tutun serkun baarissa, jossa käy aina se hemmo, joka on ollut rajalla töissä. Muutaman kaljan otettuaan tämä hemmo hemmottelee tutun serkkua totuuksilla.

”Entä miksi ei kysytä,  onko meidän kantaväestön ihmisten syrjintää eli ”rasismia” syntyperämme ja ihonvärimme perusteella se, että olemme syntyperäisiä suomalaisia ja ihonvärimme on valkoinen, ja emme siksi pääse tästä ”helpon rahan” jaosta osallisiksi?”

Helppo raha sitä ja helppo raha tätä. Joku saa aina helppoa rahaa paitsi minä! Tokihan se on väärin, että valtio ei ole järjestänyt juuri minulle, valkostakin valkoisemmalle suomalaiselle, kymppitonnin kuukausituloja ihan vain siksi, koska olen niin hyvä tyyppi ja suomalainen! Mamu joutuu täyttämään aivan samat hakemukset ja toimittamaan samat liitteet kuin minä valkoisena suomalaisenakin. Mitään mystistä ”helppoa rahaa” ei ole. 

Mielenkiintoista on myös, että Pedersen kritisoi maahanmuuttajien asumista asuntopula-alueilla, koska heistä kuulemma suurin osa elää sosiaalietuuksilla eikä tee töitä, niin ei heidän kuulemma tarvitsisi asua asuntopula-alueilla. Tällä logiikalla jokainen työtön voidaan pistää pihalle asunnostaan, jos asunto sijaitsee ”asuntopula-alueella”. Oletuksena näyttää myös olevan, että nyt työtön ei jatkossakaan tee työtä, ainakaan kun kyseessä on mamu. Kantasuomalaisen tulee siis saada asua ”kotonaan”, mutta mamun ei.

”Miksi meillä kantaväestöön kuuluvilla ei olisi syytä pitää heidän tekoaan ”maanpetoksena”?”

Toivottavasti ”tutkintapyyntö” on jo tehtynä.

Tähän loppuun on pakko linkata pari Timosen Sakun asiallista postausta maahanmuuttajien tuista. Viimeisen linkin takaa löytyy faktaa tästä paljon netissä puhuttavasta Faizan tapauksesta. Tässäkin tapauksessa jouduimme demokratiamme suurimman vitsauksen uhriksi; Lakia piti noudattaa. Lain porsaanreikä myös tukittiin, mutta tämähän ei ”mamukriitikoille” mene jakeluun.

http://sakutimonen.blogit.fi/hirveita-summia/

http://sakutimonen.blogit.fi/inttamisen-riemua/

http://sakutimonen.blogit.fi/totuus-koskee/

http://sakutimonen.blogit.fi/tag/faizan-tapaus/

 

 

Priden paikka!

Kaikki alkoi sanasta ”homoisi”. Koska tunnetusti lasten suusta kuulee totuuden, suomalainen lihaa syövä valkoinen heteromies ei voi suvaita tällaista, että hänen lapsensa on homotettu. Nyt on siis Priden paikka, sillä onhan homoillakin se oma Pride-kulkue! Älkää nyt yhtään yrittäkö sortaa heteroita!

Eli jos joku sano minua tyhmäksi tai yksinkertaiseksi, minun pitää siis järjestää Äly pride. Mielellään vielä Naisten äly pride. Miehet, lapset, teinit ynnä muut voivat halutessaan järjestää oman kulkueensa. Jos joku sanoo minua selkärangattomaksi, niin minun pitää järjestää Selkäranka pride. Naisten selkäranka pride. Tatuoitujen naisten selkäranka pride. Homo tai hetero eivät ole mielestäni solvauksia, joten minulla on mennyt hieman ohi se, miten homoisi on niin valtakunnallisesti loukkaava asia, että sen pohjalle pitää rakentaa oikein kulkue suurta olematonta homosaatiota vastaan.

Tunnustan, että minulla on aika ajoin ihan paska itsetunto masennuksen vuoksi. Ehkä juuri siksi, koska tunnustan tämän, minulla ei ole tarvetta tehdä valtakunnan asiaa ja marssia jokaisesta kommentista, jonka kuulen. Sen sijaan olen opetellut itse käsittelemään omaan mieleeni liittyviä asioita. Jokaisella meistä on joskus epävarmuuden tunteita. Naapuri, homot tai mamut ei ole niistä vastuussa, vaan omat epävarmuuden tunteet tulee käsitellä ihan itse. Mitä jos lapsi olisi sanonut vaikka ”Musta isi” tai ”Hullu isi”?

On aika surullista, että ihminen on itsestään niin epävarma, että erilaisten ihmisten näkyminen yhteiskunnassa pelottaa näin kovasti. He kokevat oman identiteettinsä olevan uhattuna. Mitä jos lapsi olisi sanonut homoseksuaalille vanhemmalleen, että heteroisi tai tai heteroäiti? Olisimmeko nähneet juttua heterosaatiosta mediassa? Koska tässä vaiheessa tulee tietysti, että ”Onhan se Gay pride!” niin tässä vaiheessa voin todeta, että alkuperäisen priden idea on mennyt täysin ohi tällaisilta ihmisiltä. Mieheni, joka on hetero on käynyt kanssani hirmuisissa homosaatio-tapahtumissa, eikä hänelle ole tullut siitä itsetuntokriisiä.  Jos oman heterosuhteensa kokee uhatuksi sen vuoksi, että yhteiskunnassa on erilaisia ihmisiä, niin miksi tällaiset hemmot eivät saman tien vaadi otamaan käyttöön kansallisunivormua? Siihen samaan satsiin lätkäistään kaikille samanlainen tukka, ettei kukaan tunne omaa identiteettiään uhatuksi toisten erilaisen identiteetin vuoksi. Tämä olisi aivan yhtä loogista ja järkevää, kuin pelätä heteroidentiteettinsä puolesta sen vuoksi, että yhteiskunnassamme on homoja. Onhan se nyt kamalaa, jos naapurilla on sininen tukka, ja minulla punainen. Punatukkaisten asema on selkeästi uhattuna, ja sinitukat valloittavat maan!

Tiedättekö mikä minua suoraan sanottuna vituttaa? Se, että toimittajat eivät näytä enää osaavan kirjoittaa suomen kieltä. Jatkuvaa välinpitämättömyyttä kieliasua kohtaan myös toitotetaan jatkuvasti netissä esimerkiksi näiden isäm maan pulustajien taholta. Huono itsetuntoisena toki pelkään, että en itsekään enää huomenna välitä kirjoitusteni kieliasusta, koska puhekielisaatio leviää jatkuvasti. Mitäs sanotte jos järjestäisimme Oikeakielisyys priden? Meitä oikeakielisyyttä tärkeänä asiana pitäviä on kuunneltava! Tällainen puhekielisaatio ei voi jatkua! Voimme myös mennä dokkariin kertomaan siitä, miten se satuttaa, kun lapsi sanoo äite tai mutsi, eikä äiti.

Palataan niihin perusasioihin. Tasa-arvo sivistyneessä yhteiskunnassa ei tosiaan ole mikään mielipide-kysymys. Aina on ihmisiä, joiden mielestä joku ei ansaitse samoja oikeuksia kuin juuri minä. Sivistynyt yhteiskunta ei voi toimia jokaisen suoraan sanottuna höyrypään mukaan. Jos en olisi rationaalinen ihminen vaatisin mielelläni typeryyden kriminalisoimista, mutta rationaalisena ihmisenä en voi tehdä sitä, koska järkikin sanoo, että typerätkin mielipiteet on oikeus ilmaista, ja niistä on oikeus keskustella. Kyllä, olen hirveä ja epäkunnioittava paskiainen, ja minusta homosaatio-höpötys on typerää, naurettavaa ja täysin vailla perusteita olevaa erilaisuuden pelkoa. Toki Hesus Pohjanmaalta voi olla sitä mieltä, että nainen on alempi olento ja pitää hakata kerran viikossa, ja Hesuksella on oikeus ilmaista tämä. Kuitenkaan Suomen lakia ei voida säädellä tämän mukaan, eikä Hesus voi säädellä Suomen mediaa tämän mukaan. Homosaatio-höpötyksen taustoissa eli heikossa itsetunnossa sen sijaan ei ole mitään naurettavaa. Mistä heikko itsetunto näillä kyseisillä herroilla sitten johtuu? Sitä en tietenkään tiedä, koska en herrojen elämää täsmällisemmin tunne. Tuskin herroja myöskään kiinnostaa oman tunne-elämänsä analysoiminen, koska sehän vasta olisi ”epämiehekästä” ja uhkaisi täten heidän herkkää heteroidentiteettiään. Eiköhän se ole siis priden paikka! Mitä minä tässä enää ”höpötän”, kun voin päästää Salomaan puhumaan oman agendansa puolesta?

Jani Salomaa haastattelussa Hetero priden tiimoilta. 

”Mitä on ylikorostaminen?

”No ylikorostamista. Ettei olla normaalisti. Se on aivopesua. Siitä seuraa, että kansalaisia alkaa tympäännyttää. Että jos sä et suvaitse, sä oot täysi paska. Sitten ihmiset alkaa vastustaa seksuaali­vähemmistöjä, mikä on ikävää. Tulee ääripäitä. Mulla itselläni ei ole mitään homoja vastaan, vaan pakkomielipiteitä vastaan.””

 

””Totta kai, mutta se on yksi asia, näillä janitoivoloilla ja muilla ei ole mitään muuta agendaa. En mä näe mitään tasa-arvo-ongelmaa, kaikkien pitäisi olla samanlaisia.”

”Mutta eihän se, että kaikkien pitäisi olla, tarkoita, että kaikki ovat. Jos seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavia äänestetään eduskuntaan, eikö se kerro, että asiaa pidetään tärkeänä?

”Se on kapea sektori, on paljon muutakin. Mutta jos siellä ei mitään muita asioita hoida…”

 Eikö ole vaalilupauksen täyttämistä, jos hoitaa sitä, millä on keppihevostellut?

”Voi olla, että jonkun mielestä.””

 

”Miksei saa adoptoida?

”En niinkään ajattele vanhempia, vaan lapsia. Koulussa pilkataan, jos on vääränvärinen pipo. Tällaisesta asiasta koko identiteetti revitään kappaleiksi. Ne ovat hirveitä asioita, mitä koulussa ­tapahtuu.”

Eli jos jotain kiusataan silmälaseista, pitääkö silmälasit kieltää?

”Ei tietenkään. Silmälasit on ollut ennen kouluja.””

 

Sirkushuveja hinnalla millä hyvänsä

”Olet muka niin masentunut että ystäväsi joutuu ulkoiluttaa koirasi, pestä pyykkisi ja kyyditä sua. Et muka pääse sängystä ylös. Mutta kyllä solariumiin ja baareihin jaksat lyllertää! Olet kuvottava hyväksikäyttäjä!!!!!”

Masennuksella tuntuu yleisen käsityksen mukaan olevan jokin tietty kaava. Ne ihmiset, jotka eivät ole kohdanneet masennusta itse tai läheisillään, muodostavat ahkerasti käsityksiä siitä miten masennus näkyy ihmisessä, ja millasen kaavan mukaan masentuneen arki etenee. Masentunut ei hymyile tai laittaudu. Masentunut ei lähde ovesta ulos. Masentunut ei myöskään saisi hetkellisesti piristyä kauheista kaupallisista asioista kuten vaikkapa uudesta veskasta. Tämähän on moraalitonta. Masentuneen suorastaan kuuluu näyttää kurjalta ja surkealta aamusta iltaan. Jos erehdyt hymyilemään, niin kyllä joku heristää sormea, että ei näin sovi tehdä tai sitten olet maagisesti parantunut. Ihmiset, jotka eivät tiedä asiasta mitään esittävät mielellään asiantuntijaa.

”Kai ne ny ihmettelee kun olet tollainen koko kansan klovni, oikein synonyymi sanoille friikki tai tyhmä.”

Tosiasiassa jokaisen masennus- ja mielenterveystie on uniikki. Mitään yhtä ”oikeaa” kaavaa masennuksen ilmenemiseen tai sairastamiseen ei ole. Minä olen itse sairastanut vakavaa masennusta noin 7 vuotta, ja osan tästä ajasta olen käynyt aivan ”normaalisti” töissä. Kun astun ulos asunnostani olen laittauttunut ja siisti. Kukaan ulkopuolinen ei osaisi sanoa, että olen pitkän tien mielenterveyspotilas. Tämä ei kuitenkaan pyyhi totuutta pois. Nykyään olen kuitenkin avoimesti erilainen. Olen ”friikki”, ja olen ylpeä siitä.

Minä piristyn siitä, että pääsen vaikkapa pienelle matkalle tai saan uusia meikkejä. Tämä ei tarkoita, että masennukseni paranisi meikeillä tai matkoilla. Kuten ihan ”tavallinen” ihminenkin, moni masentunutkin tykkää joskus käydä vaikka ostoksilla, ja saattaa pitää siitä. Tässä ei ole mitään moraalitonta, eikä tämäkään pyyhi sairautta pois. Mielenterveysongelmainenkin saa elää, ja nauttiakin joskus elämästään. Se ei ole moraalitonta. Joskus sitä kysyy itseltään, että onko niillä tervettä esittävillä niin paha olla, että he kokevat pahana sen, että masentunut tai mielenterveysongelmainen iloitsee jostakin?

”Kun ystävä oli kusettanut rakit, pessyt pyykit ja syöttänyt sut, niin jaksoit ängetä sängystä ylös ja lyllertää solariumiin? Eikä masentanut enää ollenkaan? Olet hyväntahtoisten ihmisten hyväksikäyttäjä!”

Mielenterveyden ongelmista tai alkoholismista kärsivien pilkkaaminen tuntuu olevan tällä hetkellä vähän pop-juttu. Mielenterveysongelmaiselle tai alkoholistille nauraminen on hienoa, ja kaikki muutkin tekevät sitä, joten tämähän on sosiaalisesti hyväksyttyä. Omat tekemiset mitoitetaan siis toisten tekemisten kautta. Eikä niillä hulluilla ja spurguilla sitä paitsi mitään todellisia ongelmia ole, kunhan teeskentelevät ja pummivat kaikkea… Saavathan autolta kauppaan kävelevät invaliditeetin omaavatkin kuraa niskaansa, koska he näyttävät ihmisten mielestä ”ihan normaaleilta”. Heidän inva-parkkilupansa on siis pakko-olla väärennetty. Jotkut sairaudet eivät välillä näy ulospäin. Tämä ei ole sen ihmisen vika, joka on sairauteen sairastunut.

”Jos me ollaan koulukiusaajia niin mikä sä olet?”

Ihmiset tuntevat kai jotenkin itsensä paremmaksi, kun he seuraavat esimerkiksi mielenterveysongelmaisen vaikeaa elämää. He tuntevat itsensä hyviksi, koska heillä on työ, lapsia, auto, kesämökki ja koira, eivätkä he ryyppää kuin ainoastaan kerran viikossa. He pesevät pyykkinsä ja tiskaavat tiskinsä aina ajallaan. Heistä on hauskaa, kun toinen kokee vastoinkäymisiä. He tuntevat onnistuneensa omassa elämässään, kun toinen ei onnistukaan kaikessa, ja perusasiatkin saattavat olla hänelle vaikeita. Mielenterveysongelmaisella tai alkoholistilla ei ole ihmisarvoa, heille saa nauraa. Se totuus, että kukaan meistä ei tiedä kuka meistä on tulevaisuudessa alkoholisti, mielenterveyspotilas tai rikollinen, unohtuu täysin.

”Ruoka on ruokaa, ja jokainen syö päivittäin. On taas postauksen aihe!!! Muutenkin nämä sun kuvat ovat surkeita. Et osaa edes siis kuvata, plösäri!”

Moni mielenterveysongelmainen tai alkoholisti on vuosia teeskennellyt ”normaalia” elämää ja yrittänyt kätkeä sairautensa. Mielenterveysongelmaiset ja alkoholistit ovat tässä varsinaisia mestareita. Kätkeminen ei kuitenkaan poista ongelmaa. Toisaalta onko se ihme, että ihmiset eivät uskalla kertoa ongelmistaan, koska ilmapiiri on edelleen melko tuomitseva ja pilkkaava. Työpaikalla avoimuudesta saa todennäköisesti ongelmia niskaansa. Ensin tulevat ”Ei olisi ikinä uskonut”-kommentit, ja sitten ne vaihtuvat lopulta ”Jotakin outoahan siinä kaverissa aina oli”-kommentteihin. Ihmisiä jotenkin ahdistaa ja pelottaa se, että mielenterveys- tai alkoholiongelma ei olekaan heti tunnistettavissa ihmisestä, joten he alkavat uskotella itselleen, että ainahan se oli oikeastaan aika pirun omituinen kaiffari.

”Ihosi on kuin rupikonnalla ja yhä pahenee. ”Söpöt pisamat” ovat kamalia maksaläikkiä, sellaisia on vanhoilla ihmisillä. Tyhmän tyhjänpäiväistä elämää, arvotonta.”

Kenenkään elämä ei myöskään ole arvotonta. Tarvitaanko tämän tajuamiseen todellakin vuosien mielenterveysongelma-tausta, koska suurin osa ihmisistä ei näytä arvostavan elämää pätkääkään. Elämän arvo ei riipu ihmisen sosiaalisesta asemasta tai ihon kunnosta pätkääkään, vaan kaikilla meillä on sama ihmisarvo. Minä sairastin aikanani kaksi kertaa aknen, enkä voinut sairauden iskemistä ihonhoidolla estää. Elämän kunnioittamiseen ei sisälly vain oman elämän kunnioittaminen, vaan myös toisten elämän kunnioittaminen. Vaan ihmisten on saatava sirkushuvinsa, ja sirkuksen ”karvaiselle naiselle”, omituiselle friikille, epänormaalille on helppo nauraa. Hyvät käytöstavat ja asiallinen tapa antaa kritiikkiä ja keskustella tuntuvat tosin nykyään olevan epämuodikasta asiassa kuin asiassa. Ei ole mediaseksikästä olla hyväkäytöksinen, vaan on mediaseksikästä olla ”suora ja rehellinen” eli suomeksi juuri minun tarvitse miettiä miten minä asiani ilmaisen. Toinen osapuolihan vain väärinkäsittää suoruuteni, jos hän kummastelee asiatonta käytöstäni! Mitä enemmän ihmisten touhuja seuraan sitä varmempi olen, että Juokse tai kuole-ohjelmaformaatti saisi suuren suosion. Päivän viihdekiintiö on näet saatava täyteen hinnalla millä hyvänsä.

”Ei se onnistuisi, olisi aina väärä kuvakulma ja pitäisi photoshopata kolmoisleuat, allit ja makkarat pois”

Tässä oikeastaan pätkä, joka kertoo aika paljon tästä ajan hengestä ja ihmisten mentaliteetista:

”Jaa-a, kuule. Sylkykuppi tarjottu, niin eiköhän sitä käytetä, ei ole mitään syytä olla käyttämättä 🙂 Eihän siihen traumoja tarvita :D” 

Eli jos joku laittaa päälle ”rumat vaatteet”, niin hänhän suorastaan tarjoaa itsensä kiusattavaksi. ”Älä nyt väärinkäsitä minun suoria kommenttejani!” Haukuttavan syyhän se toki on, että häntä täytyy haukkua, jopa radiossa kuulemma sanottiin näin, joten tämähän vapauttaakin minut ihanasti kaikesta vastuusta tai sitten ei.

”Tänään tuli radiosta ohjelma, jossa mainittiin että tällä hetkellä on oikein muotia aikuisten käyttää tuota koulukiusaamissanaa, jos jonkun sanominen ei miellytä.”

Edit: Toki unohdin mainita sen itsestäänselvyyden eli tämän klassisen ”Ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni senkin laiska luuseri!”-kommenoinnin.

 

 

 

Kun kaikki on vaikeampaa

Työ- ja elinkeinotoimisto on vihdoinkin uudistanut toimintaansa. Kun astelen sisään toimistoon näen koppirivin sijaan lapun. jossa ystävällisesti kerrotaan, että minun ei olisi tarvinnut poiketa paikan päällä lainkaan, koska nykyään asiat hoituvat 2000-luvun tyyliin internetissä! Hetken kuluttua selkäni taakse hiipii sen yhden kopin uumenista TE-toimiston työntekijä, jolle ihmetten sitä, että miksi minut neuvottiin Kelasta tänne TE-toimistoon eikä kerrottu, että voin hoitaa kaikki asiat netissä? Kuulemma asiakkaiden pitää tulla TE-toimistoon kuulemaan tämä ohjeistus. Mikä ohjeistus? No se, että voit tehdä tämän netissä. Epäselväksi jäi se, että miten ilmoittautuu esimerkiksi ihminen, jolla ei ole verkkopankkitunnuksia. Miten hän voi asioida TE-toimistossa, jossa ilman pankkitunnuksia ei pystytä edes päivää sanomaan? Koomisintahan tässä kaikessa on, että olen jo ilmoittautunut työkyvyttömäksi työttömäksi työnhakijaksi vuonna 2011, ja työnhakuni on edelleen voimassa. Minun ei olisi siis tarvinnut ilmoittautua työnhakijaksi, vaan saada se perkeleen lausunto! Lausuntoa ei voi enää kuulemma työnhakija pyytää vaan Kela pyytää sitä. No Kelassa minun ei annattu täyttää edes hakemusta, kun lausuntoa ei ollut heille tullut. Lausuntoa en minä voi nettipalvelussa pyytää, joten kuitenkin virkailija joutui alistumaan kirjoittamaan paperiinsa tilannettani. Tällä hetkellä pähkäilen, että pitäisikö sitä hakea sitten työmarkkinatukea vaiko työttömyyspäivärahaa. Ehkä minun täytyy jälleen mennä käymään Kelassa, ja olematonta rahaa kuluu.

Palveluun kirjauduttuani huomasin nopeasti, että perusperiaate halvalla saimme toteutui jälleen. Palvelu näet muistuttaa lähinnä yli kymmenen vuotta sitten nähtyjä nettisivuja. Toimivuudelle ei edes kehtaisi arvosanaa antaa, koska alinkin arvosana olisi liian hyvä. Eli suomeksi, joudut kuitenkin asioimaan sen koppiinsa piiloutuneen TE-toimiston virkailijan kanssa. Nettipalvelu näyttää käytännössä olevan lähinnä osoite- ja nimitietojen muuttamista varten. Tällä hetkellä tarvitsisin siis sellaisen yksinkertaisen lappusen kuin työvoimapoliittisen lausunnon Kelaa varten. Työnhakuni työkyvyttömänä työnhakijana on ollut voimassa vuodesta keppi ja kives lähtien (nettipalvelun mukaan työnhakuni pitää uusia vuonna 2030), mutta lausunnon saaminen on silti työn ja tuskan takana. TE-toimiston sitruunoita aamupalaksi syönyt virkailija ilmoittaa, että he ehkä soittavat minulle TE-toimistosta vielä asian tiimoilta tai ehkä eivät. Ei kai heillä mitään kysyttävää pitäisi olla, mutta ehkä he silti soittavat. Ehkä heillä on tylsää töissä, kuka tietää. Toisen kerran huomautan ystävällisesti puhelinfobiastani. Vastaukseksi saan, että ”No kai se asia sitten jotenkin hoituu, jos et halua ottaa vastaan puheluita…” Viimeistään tässä vaiheessa dinosauruksilla ja avaruusolennoilla on jomotusta aikaan saava matsi päänupissani. Eli suomeksi tiedustelen asiaa kahden viikon kuluttua, ja se ei ole edennyt mihinkään, koska kaikki TE-toimistossa ovat ajatelleet, että kyllä halpa nettipalvelu hoitaa, ja me voimme istua ja näyttää kyllästyneiltä.

”Kyllä me jossakin vaiheessa kaikki joudumme byrokratian uhreiksi…” Jotkut ovat käyttäneet viimeiset viisi vuotta paperisotaan ja byrokratiaan, ja meinanneet välillä mennä narun jatkoksi jatkuvan perusasioiden menettämisen pelon vuoksi. Onhan tässä tullut vuosien varrella jo sosiaali- ja terveysministerillekin laitettua postia. Vastausta en tosin koskaan saanut. Luultavasti joku avustaja siirsi postini roskakoriin, mutta tulipahan ainakin lähetettyä postia.

Pieni tiivistyspähkinän kuoressa omasta tukiviidakostani, pienet käänteet välistä jättäen. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutusprojektiin. Kuntoutusrahalta sairauspäivärahalle. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutustuki hakemukseen. Epäonnistuneesta kuntoutustuki-yrityksestä ammattiliiton ansiosidonnaiselle. Ansiosidonnaisen jälkeen ehkä Kelan työttömyyspäivärahalle tai työmarkkinatuelle, ehkä sairauspäivärahalle. Olisi ollut jo pitkään oikeutettu jälleen sairauspäivärahaan (jolloin ansiosidonnaista olisi jäänyt jäljelle), mutta lääkärini ei ole kirjoittanut tarvittavaa lausuntoa, vaikka moni lääkäri on minut työkyvyttömäksi todennutkin ja tutkimuksissa olen ravannut. Lääkärini vuoksi söin ansaitsemani ansiosidonnaisen tavallaan turhaan, koska muita vaihtoehtoja minulla ei tällöin ollut. Lienee ihan tervettä olla hiukan turhautunut ja epäluuloinen. En valita enkä voivottele, kunhan mietin miten paljon pienemmillä kustannuksilla tämä minunkin sairasteluni olisi voitu rahoittaa? Kuinka paljon potilaan mielenterveyttä olisi voitu säästää? On melko ristiriitaista, että ihminen on sairauslomalla, ja silti pitää pystyä käymään jatkuvasti aikaa ja voimia vieviä paperisotia. Kuinka moni jää kaiken ulkopuolelle?

Edellisen kerran, kun kävin TE-toimistossa minulle valehdeltiin suoraan päin naamaa siitä, että miten asiassa kannattaa toimia, koska virkailijan aivot olivat ilmeisesti jääneet kahvihuoneeseen, jos niitä oli koskaan päässä ollutkaan. Olisi hauska tietää paljonko tämä mahtava ja mullistava uudistus on tällä kertaa kustantanut. Tästä olisi voitu saada toimiva ja monen arkea helpottava, mutta sen sijaan asiat ovat vain monimutkaistuneet. Itselleni on aika käsittämätön myös se ajatus, että paikan päältä ei enää saakaan palvelua. Keneltä nyt kysytään, kun tulee vaikeuksia tai tilanne, jonka toimintamallia ei ole nettisivuilla? Ennen ”työtön” sai työvoimapoliittisen lausunnon sillä, että marssi toimistoon ja kertoi olevansa työtön. Ennen lääkäriajankin sai varattua sillä, että marssi oman alueensa ilmoittautumistiskille. Nykyään täytyy soittaa omahoitajalleen, ja vain ja ainoastaan oma hoitajalleen, koska muut toki eivät osaa katsoa koneelta asiakkaan tietoja, ja varata hänelle aikaa. Julkisella sektorilla kaikki on vaikeampaa, ja hyvätkin ideat saadaan taatusti ryssittyä kunnolla, ja rahaa palaa ja palvelu kärsii. Onko tämä sitten ihmeellistä, kun julkisella sektorilla palvelujen oikeasta tehokkuudesta ja toimivuudesta kiinnostuminen ei tunnu kuuluvan oikein kenenkään työhön… Erilaisten palvelumuotojen tulisi täydentää toisiaan. Netti- tai puhelinpalvelu ei voi sulkea pois kasvokkain tarjottua palvelua, eikä myöskään päinvastoin.

Näin meillä TE-toimistossa.

http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110454-porin-seudun-te-toimisto-rikkoo-lakia-reichsbieber-laajentaa-reviiri%C3%A4%C3%A4n

 

porityönhaku

Suojelua vai sensuuria?

Viime päivinä media ja sosiaalinen media on kuhissut erilaisia kannanottoja kokoomusnuorten (KNL) tavoiteohjelmasta. Ehkä eniten esiin tullut kohta on se, että kokoomusnuoret haluaisi poistaa rikoslaista kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Jussi Halla-aho kommentoi asiaa, että hän ei lähtisi näin radikaalille linjalle, mutta hänestä laki olisi muuttamisen tarpeessa.

”- Nykyisen lain muotoilussa kriminalisoidaan jopa tiedon esillepano, jos sen voidaan katsoa solvaavan jotain etnistä ryhmää. Tämä on kaatopykälä, joka mahdollistaa minkä tahansa asian tuomitsemisen rikolliseksi, hän sanoo.” 

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/art-1288597887294.html

Ennen juun tai jaan sanomista siirrytään siihen mitä tässä lakipykälässä sitten sanotaan.

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihi rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Lähinnä tässä päästään juuri siihen ongelmalliseen kysymykseen mihin asti yhteiskunnan lakien tulee turvata yksilöiden ja ryhmien turvallisuuden tunnetta/turvallisuutta laeilla niin, että sanan- ja mielipiteenvapaus kuitenkin säilyisi mahdollisimman laajana. Paljon on tätä tullut itsekin vuosien varrella mietittyä, ja kysymys on oikeasti aika monitahoinen. Kirjoittamisesta kiinnostuneena on myös paljon tullut mietittyä tätä päätoimittajan laillinen vastuu asiaa. Jos pilkotaan ajatus aivan osiin, niin tämä voisi toimia, ja todennäköisesti toimiikin, ennakkosensuroivana tekijänä. Nykyään on tietysti internet, jossa jokainen voi julkaista mielipiteitään ilman ennakkosensuurin pelkoa. On myös selvää, että päätoimittajan vastuuta ei mitenkään voida kokonaan purkaa, koska toki medioiden on oltava myös lukijoilleen vastuussa esittämästään sisällöstä. En voi kuin esittää tämän kohdan ongelmallisuuden, ratkaisua minulla ei ole tähän päätoimittajan vastuu kysymykseen tarjota, ja tunnustan tämän.

On totta, että esimerkiksi tuomiot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ovat melko harvinaisia, ja tällä hetkellä en ole kuullut tapauksesta, jossa tähän lakipykälään vedoten olisi esimerkiksi poistettu historiallisia kirjoja myynnistä nykypäivänä.

Katsotaanpa toista lakipykälää, joka koskee uskonrauhaa.

”Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli: julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”

http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/jumalanpilkka.html

Muiden perusoikeuksien joukossa tulee toki olla itsestäänselvänä myös sen, että uskonnolliset tilaisuudet pitää saada järjestää rauhassa. Arveluttavaa sen sijaan on, että nykyisen kaltaisen lainsäädännön perusteella muun muassa kirjailija Hannu Salama on tuomittu jumalanpilkasta 1964. Perusteluna käytettiin kirjassa kuvattuja humalaisten repliikkejä. Juhannustanssien uusintapainokset painettiin sensuroituna aina vuoteen 1990 asti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit

Periaatteessa samanlainen tuomio voitaisiin langettaa nykypäivänäkin.

Laissa tulisi tulla mahdollisimman vähän tilanteita, joissa tätä ehkä voitaisiin soveltaa tai jättää soveltamatta. Kokonaan tällaisia ei pystytä varmasti poistamaan, mutta ne tulisi minimoida mahdollisuuksien mukaan. Tällainen voidaan soveltaa tai jättää soveltamatta jättää nähdäkseni liikaa tilaa sille, että lakia voitaisiin käyttää myös mielivaltaiseen sensuuriin. Enkä nyt aja takaa mitään ”Halla-aho-linjaa”, jossa poliitikon pitää faktana saada kirjoittaa aivan mitä tahansa ilman mitään sanktion pelkoa. Yritän vain valottaa sitä, että kaikki lait nykypäivässä eivät ole ihan niin mutkattomia, kuten me tavalliset tallaajat helposti ajattelemme. Juridiikassa ei myöskään päde maalaisjärki. Jos ihan pilkun tarkasti tulkitaan niin esimerkiksi koulujen historian kirjoista löytyisi aika monta kohtaa, joissa ”saatetaan ihmisten tietoon kiihottamista kansanryhmää vastaan”. Jokainen meistä ajattelee voivansa lukea historiaa tai esittää parodiaa aroistakin aiheista ilman pelkoa siitä, että joutuu syytetyn penkille.

Ehkä ongelma olisi juuri enemmänkin näissä muotoseikoissa. Ehkä olisi oikeasti avattava enemmän keskustelua sille, että tarkennukset lakiin olisivat tarpeen. Olisi avattava keskustelua sille mitä ongelmia lain soveltamisesta voi tulla, ja miten tällaisia ongelmatilanteita voitaisiin ehkä lakia tarkentamalla välttää. Myöskään tätä keskustelua ei ole järkevää olla käymättä siinä pelossa, että rasistit ja muut syrjintää kannattavat saavat vettä myllyynsä. Tällöinhän he oikeasti tyrehdyttävät myös sen asiallisen keskustelun, ja tätä ei tulisi tapahtua. Keskustelu lakipykälien ajantasalle muuttamisesta ei voi olla tabu. Pitäisikö esimerkiksi taide, fiktio, parodia ja vastaavat erottaa selkeästi esimerkiksi siitä, että kansanedustaja kirjoittelee totuutena blogissaan kaikkien muslimien olevan terroristeja? Ehkä tämä ainakin selkeyttäisi sitä, että näitä pykäliä ei jatkossakaan käytetä väärin. Kun pykälät ovat näin laajasti tulkittavissa, niin nämä lait voivat jo oikeasti olla haitaksi ilmaisunvapaudelle. Tämä ei tarkoita, että lait itsessään olisivat huonoja tai tarpeettomia, mutta ehkä niitä olisi tarpeen hienosäätää.

Vielä kerran muistutan, että en nyt tarkoita sitä, että Halla-ahot ja Hirvisaaret saisivat vapaasti levittää totuutena blogeissaan ties mitä ilman pelkoa mistään sanktioista, vaan ilmaisuvapaudella tarkoitan nyt tässä yhteydessä taiteeksi kutsuttua huttua ja hulinaa, selkeää fiktiota, loogisestikin historiallisia kirjoja ja historian opetusta sekä selkeää parodiaa. Rajan veto on vaikeaa, mutta pitäisikö meidän kuitenkin yrittää tehdä näistä lakipykälistä järkevämpiä? Nykyisellään nämä eivät minusta kuitenkaan ole kovin ”käytännöllisiä” lakeja tällaisinaan, vaikka pesun- ja linkouksen kestävä mädättäjä olenkin aina ja iankaikkisesti. Joskus suojelu ja sensuuri voivat kuitenkin olla lähellä toisiaan. Jos laissa on porsaanreikä, niin kannattaako se jättää sinne vetoamalla siihen, että sitä ei ole näin enää ”nykyään” tulkittu? Vaikka perussuomalaiset tai kokoomusnuoret ovatkin esittääneet asiaa radikaalisti ja hölmösti ääripäähän venyen omien intressiensä mukaan, niin olisiko silti mahdollista, että sieltä taustalta voisi löytää jalostettavan, järjellisen ja täysin kiihkottoman pointin keskusteltavaksi?

books

Meluisan Jytkyn kansakunta

”Meidän on kansakuntana ryhdistäydyttävä. Jos teidän hallituksenne ei tätä uskoa ja isänmaanylpeyttä suomalaisiin osaa valaa, me olemme valmiit vuorostamme palauttamaan Suomen suomalaisille.” (Timo Soini ryhmäpuheenvuorossaan 4.9.2013)

Teidän hallituksenne? Jälleen kerran joku vattupää saattaisi muistuttaa, että perussuomalaiset on oppositiopuolue täysin omasta valinnastaan. Soinin on täysin turhaa louskuttaa leukoja ”teidän hallituksestanne”. Kyseessä on Suomen hallitus. Meidän kaikkien hallitus. Perussuomalaiset ulkoistavat kyllä itsensä näppärästi kaikesta aina ja iankaikkisesti. Perussuomalaiset ovat aivan yhtälailla vastuussa siitä miten hallitus rakentui kuin tämän hetkiset hallituspuolueetkin. Jos omasta tahdostaan sinne oppositioon jää, niin on turha vain huudella ja parkua. Kritiikki ja keskustelun herättäminen toki on aina hyvä asia, mutta mitään rakentavia ehdotuksia perussuomalaisilta harvoin tulee. Jos niitä ehdotuksia tuleekin, niin ne ovat sarjaa ”Homot, lespot, musulmaanit ja somalit Ahvenanmaalle!”. Toki tämäkin on osa Soinin suunnitelmaa, jolla hän yrittää päästä kiinni pääministerin salkkuun. Jotenkin jälleen kerran mieleen tulee South Park ja Eric Cartman monessakin mielessä. Eipä siinä, jos Soinista pääministeri tulee niin tarjoan mielelläni kahvikupposen hänelle, ja onnittelen häntä onnistuneesta suunnitelmasta.

Onko Suomi muuten miehitetty tässä jossakin välissä vai? Onko minulta nyt mennyt jotakin totaalisesti ohi? Kenen hallussa Suomi sitten Soinin mielestä tällä hetkellä on? Paskan hallituksen ja vihervassareiden, jotka eivät tietenkään ole suomalaisia vai? Perussuomalaiset ja heidän kanssaan samanmielisetkö ovat ainoita suomalaisia vai? Voiko tätä ”logiikkaa” vailla järkeä ja varsinaista logiikkaa edes ymmärtää?

Oli kyseessä ongelma kuin ongelma tai vaalit kuin vaalit ratkaisu kaikkeen on  suurpiirteinen ”Suomi suomalaisille”-höpötys tai Jytkyn hokeminen. Timo Soinin haastattelu voisi hyvinkin olla seuraavanlainen; ”Miten elvyttäisitte Suomen taloutta?” ”Jytky!!!” ”Miten turvaisitte terveydenhuollon peruspalvelut kaikille?” ”Jytky!!!” ”Miten vähentäisitte syrjäytymistä ja pienentäisitte työttömyysprosenttia? ”Jytky!!!”

Mitä se Jytky sitten tekee on jäänyt edelleen arvoitukseksi. Moni on tullut siihen tulokseen, että Jytky pönkittää Soinin poliittista uraa, ja turvaa Soinin vanhuuden päivät taloudellisesti. Itse olen huomannut Jytkyn tuottaneen paljon suunsoittoa, mutta muutoin Jytkyn vaikutukset kansan arkeen ovat jääneet melko vaisuiksi uhoamiseen nähden. Ehkä tällainen epäisänmaallinen luopio on vain kykenemätön näkemään suuren Jytkyn vaikutuksia. Kuka tietää, ehkä kyseessä onkin jonkin sortin undergroud-Jytky.

Omasta mielestäni Jytky on täysin tyhjä populistinen slogan ihan samalla tavalla kuin Suomi suomalaisille. Tällaisten sloganeiden ei edes ole tarkoitus sisältää mitään sen kummempaa. Yksinkertainen ja lyhyt slogan puree moneen. Se toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä ei tarvitse sen enempää miettiä tai perustella, koska no Jytky on Jytky, ja Suomi totta kai suomalaisille, älkää kyselkö tyhmiä. Soini Jytkyineen ja Halla-aho Scriptoineen muistuttavat jokseenkin karismaattisia herätysliikkeen johtajia. Heidän kannattajiensa ei edes kuulu kysellä kysymyksiä, heidän tulee vain toistaa ja seurata. Jos kysymyksiä kysellään niitä ei tule kysellä suurilta johtajilta, vaan ne pitää kysellä punaviherkommariporvarihippijuppiluuserisuvakeilta. Eikä niiden selityksiä, tilastojen ja tutkimusten esittelemistä kannata kuitenkaan noteerata, väärässähän ovat kuitenkin koska Jytky, mamut, monikulttuurisuus, EU ja homot.

Soinin ryhmäpuheenvuoron avautuminen rahan vallasta oli sinänsä aivan asiaa, mutta edellinen bloggaukseni perussuomalaisten toimista politiikassa kertoo omaa surullista kieltää siitä, että sanat ovat ihan kivasti hallussa, mutta teot eivät.

Halutessaan täältä voi lukea Soinin koko ryhmäpuheenvuoron, joka todellakin sisältää paljon myös asiaakin, sitä en lainkaan lähde kiistämään. Pelkällä älämölöllä ei tehdä toimivaa politiikkaa, vaan tarvitaan niitä realistisia vaihtoehtoja ja tekoja. ollenkaan. http://www.siuntionperussuomalaiset.fi/uutiset.html?76

Tähän loppuun voi lykätä vielä hiukan huumoria James Hirvisaaren taannoisesta Facebook-statuksesta.

”Aidosti suvaitsevaista moniarvoisuutta suosin ja kannatan. Mutta inha monikultturismi-ideologia ei edusta moniarvoisuutta eikä edistä suvaitsevaisuutta. Sitä inhoan ja vastustan.”

Kyllä Erkki-Kalevi tietää, että semmoiset kikkarapäät, musulmaanit ja homot eivät edusta mitään suvaitsevaisuutta. Kikkarapäitä, musulmaaneja ja homoja suvaitaan vetämällä niitä kuonoon! Aidosti suvaitsevainen moniarvoisuus kunniaan!

 

Homerdontblameme

 

I_Didnt_Do_It_The_Bart_Simpson_Story1

Jytkyn anatomia?

 

Perussuomalaiset ”tavallisen kansalaisen” asialla

”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu.” 

http://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/arvomaailmamme/

Perussuomalaiset ovat yrittäneet profiloitua työväkeä puolustavaksi, suoraselkäiseksi ja luotettavaksi puolueeksi. Perussuomalaisten piti tarjota tavallisille kansalaisille vaihtoehtoja politiikassa. Perussuomalaisten piti ymmärtää tavallisen kansalaisen tarpeita politiikassa, mutta kuinkas sitten kävikään. Tässä on hiukan listaa siitä, miten perussuomalaiset sitten ovat käytännössä puolustaneet esimerkiksi työväkeä politiikassa:

”-Perussuomalaiset vastustivat työntekijöiden lomaoikeuden parantamista. Yli puolet salissa olleista äänesti parannusta vastaan: http://kariuotila.fi/blogi/2013/04/04/156

-Olli Immonen vaatii kovempia rangaistuksia ”laittomista lakoista”:http://immonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/132118-laittomien-lakkojen-sakkorangaistuksia-kovennettava

-Porin Perussuomalaiset vaativat Porin sataman henkilöstön lomautuksia:http://yle.fi/uutiset/perussuomalaiset_halusivat_lomautuksia_porin_satamassa/6649793

-20.5.2013 Vantaan valtuustossa perussuomalaiset vaativat työntekijöiden kesälomien lyhentämistä.

-Teuvo Hakkaraisen ja 30 muun Perussuomalaisen kansanedustajan allekirjoittama lakialoite nuorten pakkotyöllistämisestä:http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2898045/perussuomalaisten-30-kansanedustajaa-laittaisi-nuoret-pakkotyohon

-Viime marraskuussa perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaiden muodostama Täysmuutos-ryhmä julkisti tavoitteensa leikata ikääntyneiden työntekijöiden palkkoja.

-Vuoden alussa julkisuuteen tulleessa Sampo Terhon ja PS:n puoluetoimiston työryhmän paperissa esitettiin puolestaan leikkauksia irtisanomissuojaan ja pakkotyötä työttömiksi joutuneille.”

Listan laatimisesta kiitos Justus Mollbergille sekä Facebookille, josta postauksen aikanaan löysin. 

Perussuomalaisten toiminnassa duunarin puolustaminen ei siis juurikaan ehdotuksissa, lakialoitteissa tai äänestyspäätöksissä näy. Nuoret ilmaiseksi töihin, ja ikääntyneiden palkat alas. Myöskään tasa-arvoa perussuomalaisten ehdotuksista on vaikea löytää. Työttömät ovat ilmeisesti monen perussuomalaisen mielestä työttömiä huvikseen, ja nuorten syrjäytyminenkin johtuu vain siitä, että kotona ei ole kasvatettu työnteon arvostukseen.

http://timomaliniemi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148791-vapaa-kasvatus-on-suurin-syy-nuorten-syrjaytymiseen

Toki tämänkin blogikirjoituksen lopussa mainitaan, että kirjoittajaa kohtaan olisi pitänyt olla kannustavampi eli ei se systeemikään ihan aina aukottomasti toimi, mutta pääasiassa työttömät ja syrjäytyneet ovat kuitenkin vain laiskoja ja esittävät ”vähän masentuneita”, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Voi kiitos Timo Maliniemi, masennusta kohtaan ei tarpeeksi olekaan ennakkoluuloja jo entisestään. Täytyyhän niitä kunnon perussuomalaisen käydä näpyttelemässä nettiin vähän lisää.

Perussuomalaiset ovat myös siitä hassu ryhmä, että he harvoin käyttävät sanoja; minä uskon, voisi olla että, tämä on mahdollista. Yleensä jokainen mutu näpytellään nettiin hetimmiten silkkana totuutena. Perussuomalainen ei itse välitä koskaan todistaa mitään, vaan he siirtävät kätevästi todistustaakan aina toiselle osapuolelle. Usein esimerkiksi perussuomalaisten kirjoituksissa ei näe edes minkään sortin lähdeviitteitä. Eikä se toisen osapuolen todistelukaan tosin heidän kantaansa muuta. Mikään todiste ei näet ole koskaan riittävä. Jos sanon, että minulla on kaksi kättä ja näytän ne perussuomalaiselle, niin hän luultavasti kysyy; ”Miten niin sinulla on kaksi kättä? Jos kävelen kolme askelta vasemmalle, niin näen vain yhden!” Perussuomalaiset katsovat asioita tiukasti vain sieltä näkökulmasta, joka on heidän omille näkemyksilleen edullinen.

Perussuomalainenhan ei koskaan valehtele, sehän on selvää. Hän harjoittaa kyllä sarkasmia ja huumoria, joilla mahdolliset väärinymmärrykset voidaan aina selittää. Kuka tietää, ehkä tavallisen kansan äänitorvena toimiminen on kokonaisuudessaan ollut suuri huumorin riemuvoitto, joka meidän tavallisten tallaajien olisi vain pitänyt tajuta.

Itseäni kummastuttaa juurikin se, että puhutaan toista ja toimitaan toisin. Myöskin se, että selkeät ja yksiselitteiset faktat eivät vain mene jakeluun, hämmästyttää. Perussuomalaiset eivät ole kunnostautuneet vaalilupaustensa pitämisessä yhtään muita paremmin.* Harmillista on, että suuren kansanosan poliittinen muisti tuntuu olevan melko lyhyt. Perussuomalaisten suoraselkäisyyttä näet edelleen kompataan suurin sanoin. Tosin yhtä perussuomalaisten ryhmää Soinin johtamispolitiikka ei ole miellyttänyt, ja se on perussuomalaisten äärioikeistolainen siipi. Hajoaako perussuomalaisten populistinen kansankosiskelu-yritys omaan mahdottomuuteensa jää nähtäväksi. Suotavaa kuitenkin olisi ihan jokaisen poliitikon kohdalla muistaa seuraavissa vaaleissa, mitä se oma edustaja lupasi edustaa, ja mitä hän äänesti ja ehdotti. Jokaisen poliitikon olisi myös suotavaa ajatella, että kannattaisiko vaalien aikaan rehellisesti kertoa ne ihan omat mielipiteensä, ettei tarvitse sitten myöhemmin selitellä jokaista äänestyspäätöstään.

*Selvennettäköön vielä omaa kantaani vaalilupauksiin. Kaikkia mitä on luvannut ajaa ei välttämättä tietenkään saa läpi, eikä yleensä saakaan, mutta lupauksensa mukaisesti pitäisi sentään luottamustoimessa toimia ja äänestää. 

 

Kunnatkuntoonmainos

Asevelvollisuus, utopia vs. järki

Muutama päivä sitten aloitettiin nimien kerääminen kansalaisaloitteeseen yleisen asevelvollisuuden poistamisesta. Aloite tuntuu kiteytyvän monelle suurin piirtein näin; Saatanan hipit eivät halua käydä armeijaa, ja puolustaa isänmaata.

Katsotaanpa ensin yleistä asevelvollisuutta. 28:sta Nato-maasta vain 4:ssä on asevelvollisuus. Euroopan maista asevelvollisuus on käytössä Suomella, Kreikalla, Tanskalla, Norjalla, Sveitsillä, Itävallalla ja Kyproksella. Asevelvollisuus on voimissaan Aasiassa, Afrikassa, Lähi-idässä sekä entisen Neuvostoliiton alueella. Eri maissa asevelvollisuudesta on erilaisia variaatioita, esimerkiksi Libyassa asevelvollisuus koskee 18-35-vuotiaita naisia ja miehiä. Suomessa asevelvollisuus koskee 18-60-vuotiaita miehiä, ja maanpuolustusvelvollisuus koskee jokaista Suomen kansalaista. 2000-luvulla moni maa on luopunut asevelvollisuudesta mukana muun muassa Portugali, Kroatia, Italia, Saksa ja Ranska.

Jos unohdamme hetkeksi sen faktan, että nykyisen kaltainen yleinen asevelvollisuus on nykyisen tasa-arvokäsityksen vastainen monella tavalla, ja kysymmekin ainoastaan onko Suomen nykyinen puolustus uskottava? Perussuomalaisten Reijo Tossavainen ehti jo hetimmiten asiasta blogittaa ja todeta, että käpykaarti ei Suomea kykyne puolustamaan. Kykeneekö nykyinen armeija? Kykeneekö joukko sekalaisia muutaman kuukauden metsässä koulutusta saaneita miehiä nykyisen varustuksemme kanssa puolustamaan Suomea? Verrataanpa vaikkapa pelkkää Suomen ja Venäjän lentokalustoa.

Suomen lentokalusto: Boeing F-18C Hornet 55 kpl, Boeing F-18D Hornet 7 kpl, BAe Hawk Mk51/51A 50 kpl (Kesäkuussa 2007 solmitun ostosopimuksen mukaan vuosina 2009–2010 Sveitsi toimittaa ilmavoimille 18 käytettyä Hawk Mk66:ta.), Learjet 35A/S 3 kpl, Fokker F.27 Friendship (Koneita on tällä hetkellä kaksi kappaletta käytössä, mutta ne poistettaneen käytöstä käyttötuntien täyttyessä. Korvaava CASA-kalusto on ollut rinnakkain käytössä vuodesta 2007 lähtien.), EADS CASA C-295M 3 kpl, Valmet L-70 Vinka 28 kpl, Valmetin Valmet L-90 TP Redigo 9 kpl, Pilatus PC-12 NG 6 kpl. 

Venäjän lentokalusto: Su-33 laivastolla 52 kpl, Su-27 452 kpl, MiG-29 455 kpl (joista 110 laivastolla), MiG-31 325 kpl, Su-35 11 kpl, Suhoi PAK FA kehitteillä, Su-24 497 kpl (joista 130 laivastolla), Su-25 262 kpl (joista 70 laivastolla), Su-34 8 kpl, Tupolev Tu-22M 265 kpl (joista 165 laivastolla), Tu-95 88 kpl, josta osa laivastolla, Tu-160 15 kpl. Lisäksi tiedusteluun ja kuljettamiseen ynnä vastaavaan; Su-24, 100 kpl (joista 20 laivastolla), MiG-25 80 kpl, Berijev A-50 noin 15 kpl, Il -76 300 kpl, An-72 20 kpl, An-124 25 kpl. Tankkaukseen: Il-78 (Il-76aan perustuva).

Lyhyesti Suomen ilmavoimilla on yhteensä 176 konetta, ja Venäjän ilmavoimilla on 2971 konetta. Jotakin laskuissa saattoi mennä pieleen, ja lähdekin on tuo kaiken tiedon luotettava temppeli nimeltä Wikipedia, mutta tajuatte ehkä pointin. Vaikka Suomella olisi 10 konetta lisää, ja Venäjällä 10 vähemmän se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos Venäjä tahtoisi tänne tulla, niin helpostihan se kävisi. Hyvällä tuurilla voisimme kestää päivän. Suomella kävi aikanaan helvetinmoinen säkä, emme voi laskea nykyistä puolustustamme sen varaan, että meillä on tuuria uudelleen.

Reijo Tossavainen, ellet todellakaan ole asiaa ajatellut, niin Suomi on tällä hetkellä käpykaartilainen maailman mittakaavassa. Aika muuttuu, sodankäynti muuttuu. Mistään näkökulmasta katsoen ei ole järkevää panostaa suureen miesmäärään. Suomen kaltaisen pienen maan, jos minkä tulisi keskittyä sotilaiden koulutukseen ja teknologiaan. Jos tahdomme oikeasti uskottavan puolustuksen, joka käytännössä voisi kestääkin, niin meidän on pakko liittyä Natoon pidimme siitä tai emme.

Vaikka kuinka suomalaisten ylpeyttä lohkaisisi sen myöntäminen, että sisulla ja miesmäärällä ei sodita, niin on parempi, että se ylpeys lohkeaa nyt, eikä todellisessa tilanteessa. Suomalaiset tekivät aikanaan aivan upeaa työtä, ja kunnioitamme tätä työtä parhaiten muovaamalla nykyisen puolustuksemme ajan tasalla olevaksi. Nykytilanteen myöntäminen ei mielestäni halveeraa menneiden sukupolvien työtä, eikä tee suomalaisista miehistä mitenkään vähemmän miehekkäitä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa palkka- ja teknologia-armeijan pitäminen on suhteessa melko kallista (4% BKT:stä), mutta Yhdysvaltojen armeija on sitten muutakin kuin pelkkä koriste tai romantisoitu visio. Yhdysvallat ovat armeijansa välityksellä tehneet kaikennäköistä pientä vähemmän ylevää maailmalla, mutta jos nyt todellakin puhtaasti ajattelemme pelkkää armeijan tehoa ja toimivuutta, niin jenkeille on nostettava hattua. En osaa suoralta kädeltä sanoa kummassa paperissa olisi loppupeleissä suoraan se pienempi luku palkka- ja teknologia-armeijassa vaiko asevelvollisuusarmeijassa, mutta kustannustehokkuus on tietenkin pakko ottaa huomioon, jolloin jälkimmäisen hinta on väistämättä suhteessa paljon kalliimpi.

Armeijan tarkoitus ei ole täyttää suomalaisten sotaromantiikan tarvetta joka pojasta sohimassa tussarinsa kanssa, vaan armeijan ensimmäinen tarkoitus on puolustaa maata, ja pitää kriisitilanteet hallussa tehokkaasti. Asevelvollisuusarmeijan tehottomuuteen on herätty jo monessa maassa. Miksi Suomen on pakko jääräpäisesti pitää kiinni tästä huonommasta vaihtoehdosta? Nostalgian vuoksiko? Veikkaan, että tällä menolla Suomi on maailmaan viimeinen ”sivistynyt” maa, joka asevelvollisuusarmeijasta luopuu. On tietenkin mahdollista, että meillä on niin ovela strategia, että nauratamme vihollisen kuoliaaksi. Kynä on miekkaa mahtavampi vai miten se menikään… Kaiken kruunaa se, että tällaisten hippien ajatuksia solvataan aina utopistisiksi.

Toinen merkittävä asia on asevelvollisuuden vaikutus nuorten miesten urakehitykseen ja opiskeluihin. Asevelvollisuus lykkää opintoja ja keskeyttää työt. Armeijan harmaisiin vastoin tahtoaan joutuva todennäköisesti kärsii taloudellista tappiota.

”Nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Asevelvollisuudesta luopuminen näyttäisi nostavan talouskasvua 4 prosenttia vuosikymmenessä. Sen sijaan puolustusmenoilla ei ole ollut merkitsevää vaikutusta talouskasvuun.

USA:n asevelvollisuudesta luopumiseen ratkaisevasti vaikuttanut Nobel-palkitun Milton Friedmanin mukaan asevelvollisten työ ei muutu kansantaloudellisesti halvemmaksi sillä, että siitä ei makseta.

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija se tulee 1 – 2 % BKT:stä kalliimmaksi kuin palkka-armeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5 – 3,5 % BKT:stä. 

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi palkka-armeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.”

Tietenkin tässä voisi avautua vielä muun muassa siitä, että miksi esimerkiksi Jehovan todistajat saavat elämänkatsomukseensa vedoten vapautuksen, mutta muut eivät? Miksi miehet joutuvat armeijaan, mutta naiset eivät? Koska nämä ovat kuitenkin ”tosi suomalaisen” näkökulmasta hippien turhia höpötyksiä, niin jätetään nämä nyt tällä kertaa vähemmälle.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/468

http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148509-kapykaarti-ei-kykene-tata-maata-puolustamaan

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ilmavoimat

Vitsinvapaus

Naputellaanpas vaihteeksi närkästymisestä ja loukkaantumisesta. Kumpi on absurdimpaa loukkaantua ”vitsistä” vai loukkaantua siitä, että joku loukkaantuu ”vitsistä”? Jälleen palaamme klassikkoon; kuka saa kirjoittaa, ja mitä saa kirjoittaa? Onko sanojalla ja kirjoittajalla vastuuta sanomisistaan ja kirjoituksistaan, vai voiko kaiken kuitata huumorilla? Meillä saa sanoa ja kirjoittaa mielestäni suhteellisen vapaasti, ja siten niistä sanomisista ja kirjoittamisista voi toivottavasti myös keskustella leimautumatta kukkahattua kantavaksi rouvashenkilöksi. Tämän kirjoituksen inspiraationa toimii siis Sanna Ukkolan Ylen blogikirjoitus Mimosien maa, jossa Ukkola kritisoi kansalaisten reaktioita ”vitsillä heitettyihin mauttomuuksiin” ynnä muihin vastaaviin ihmisten tai median ylilyönteihin. Ukkolan mielestä vitseistä on turhaa ”loukkaantua”, ja toki ihmisten on tiedettävä aina luonnostaan, koska kyseessä on vitsi. Siitä, missä minkäkinlaisia vitsejä on sopivaa laukoa ei pitäisi keskustella, koska sehän on aika turhaa.

”Milloin meistä on tullut loukkaantujien valtakunta, mimosayhteiskunta? Pitääkö kaikkien olla samaa mieltä ihan kaikesta? Eikö ihminen saa heittää enää herjaa ilman, että hänet ristiinnaulitaan?

Vaikka meillä on maailman vapain lehdistö, keskustelukulttuurimme on äärimmäisen tunkkainen.

Hallitus ei Suomessa heitä toimittajia tyrmään, mutta ällistyttävän moni on valmis sysäämään väärinpuhujat henkiseen eritysselliin.

Sensuurin ja vaikenemisen vaatimuksista on tullut sananvapauden mallimaassa arkipäivää.”

Mikä sitten on oma henkilökohtainen suhtautumiseni niinkin monimutkaiseen taiteenlajiin kuin huumori? No mielestäni kaikennäköistä huumoria voi heittää, mutta jos haluaa tehdä sen ilman jälkipuinteja, niin kannattaa katsoa missä ja millaisessa tehtävässä sitä kyseenalaista huumoria voi heittää. Meikäläinen on monesti täällä kotona heitellyt sellaista huumoria, että moni nettituttavani ei koskaan uskoisi moista minusta. Täällä kotona minulla on vastaanottavana yleisönä mieheni, joka ymmärtää mautonta ja mustaa huumoriani. Mieheni tuntee minut ihmisenä, ja tietää ajatukseni vitsin takana. Hän osaa lukea minua. En kuitenkaan voi olettaa kaikkien nettituttujeni tai blogin lukijoideni osaavan lukea onko mauttoman vitsin takana metsää vai merta. Tätä asiaa yritän ihan itse ajatella.

Kaikkia vitsejä ei kannata heittää Facessa, blogissa, lehtihaastattelussa tai torilla, jos ei halua antaa itsestään sivistymättömän idiootin kuvaa. Oikeus sanoa ei ole minulle synonyymi sille, että pitää sanoa. Olen ehkä sitten vähän kukkis, mutta yritän ilmaista aina asiat siten, että en tietoisesti loukkaa kanssaeläjiä. Toki mistä tahansa voi loukkaantua, mutta eri asia on voiko siihen, että joku kuitenkin loukkaantuu verhota loputtomiin käytöstapojen puutetta. Koska joku kuitenkin loukkaantuu minun ei tarvitse miettiä omia ilmaisutapojani? Onko se, että aikuinen ihminen miettii miten asiat ilmaisee vaatimus vaieta? Mielestäni on todella outoa ajatella, että itselleni täysin normaali aikuisuuteen kuuluva asia mielletäänkin sensuuriksi. Itse olen aina sanonut mitä ajattelen, olen vain yrittänyt miettiä miten sen teen. En koe, että olisin sensuroinut mielipiteitäni.

Jos kerran kaiken saa sanoa, niin eikö silloin ole ok sanoa sekin, että jokin menee minusta hyvien tapojen rajojen yli? Mielestäni on jotenkin hassua, että se joka ei diggaa totaalista käytöstapojen puutetta, onkin sitten se hölmö vouhottaja. Omasta mielestäni jokainen saa todellakin sanoa ja kirjoittaa mitä lystää, mutta jos sanoo tai kirjoittaa ajattelematta yhtään mitä tekee, niin pitää kestää myös jälkipuinti. Eikö Ukkola nyt sitten vastaavasti yritä tämän oman logiikkansa mukaan vaientaa toisin huumorista ajattelevia?

Vakavaa masennusta sairastavana näen päivittäin hölmöjä ja täysin asiattomia heittoja liityen sairauteeni, ja lähinnä ne tietyllä tavalla pistävät miettimään sitä millaisessa maailmassa elämme. En minä näistä jaksa loukkaantua, mutta silti en heittäisi vastaavanlaisia itse. Toki heitän itsekin vitsiä sairaudestani ja monista muista tabuista esimerkiksi täällä kotona. Jos kuitenkaan esimerkiksi nimittelyä tai asiatonta käytöstä ei saa ”tuomita” tai arvostella, niin tällöinhän emme voisi tuomita koulukiusaamistakaan. Aikuinenkin voi joskus sanoa jotakin harkitsematonta. Silloin voi miettiä olisinko voinut ilmaista asian eri tavoin, ja mahdollisesti pahoitella käytöstään. Ei se oman käytöksen miettiminen ole maailmanloppu.

”Tuorein raivon aiheuttaja on sanomalehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantila, joka erehtyi vitsailemaan aiheella, josta Suomessa ei saa vitsailla.

Mantila kommentoi viikoittaisella Valitut-palstallaan kevyeen sävyyn Chelsea (ent. Bradley) Manningia: ”Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi. Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä.”

Hätiin riensivät ihmisoikeusjärjestö Seta ja Naisasialiitto Unioni, jotka kiirehtivät tuomitsemaan Mantilan kommentin.

”Heitto on paitsi transfobinen, myös seksistinen. Ihmettelen, että yleinen sanomalehti menee tällaiselle linjalle”, Setan pääsihteeri Aija Salo jyrähti.

Joskus ihmettelen suomalaista keskustelukulttuuria. Mielestäni Mantilan kommentti ei ollut transfobinen, ehkä hieman sovinistinen. Ei se silti uhkaa minun naiseuttani millään tavalla.”

Se, että kaikki eivät ole hyväksyneet tällaisen heiton kuittaamista huumorilla, on mielestäni todellakin ymmärrettävää. Tosin heitto kertoo mielestäni paljon maailmasta, jossa moni ei edelleenkään tiedä mitä transsukupuolisuus tarkoittaa, mutta vitsiähän siitä kaikki voivat vääntää. Hauskaahan transsukupuolisuus on, vaikka siitä ei mitään tietäisi… Onko kommentti transfobinen? Onko se sovinistinen? Jokainen tietysti tulkitsee tavallaan, mutta mielestäni tällainen kommentti on ainakin helvetin mauton ottaen huomioon transsukupuolisten aseman yhteiskunnassamme.

Hameeseen pukeutuvaa miestähän nyt vain kutsutaan transuksi, eikös juu, koska se on muka hauskaa ja transu on hyvä pilkkanimi. Kun kysyy ihmisiltä tarkoitatko transulla transsukupuolista vai kenties transvestististä henkilöä vai ehkä jopa queeriä, niin he saattavat mennä hämilleen. No transuhan on transu, vitsin aihe vain eikös joo? No ei varmasti ole ainakaan niiden mielestä, jotka tällaisisten vitsien välittämistä ennakkoluuloista kärsivät arjessaan. En ole transsukupuolinen enkä voi puhua transsukupuolisten suhtautumisesta tähän kommenttiin, mutta typeriä ennakkoluuloja ja mauttomia kommentteja olen tosiaan joutunut kohtaamaan. Voin jotenkin samaistua siihen tunteeseen, mitä se on kun toinen ei ymmärrä mistä puhuu ja vitsailee asialla. En ymmärrä lainkaan miksi Setan pääsihteeri Aija Salo ei olisi saanut puuttua tähän, ja sanoa mielipidettään? Koska se oli vitsi? Transfobiaa on kyllä tarpeeksi jo ilman mauttomia vitsejäkin. Mielestäni siis Mantilan kommentin asiattomuudesta keskustelu on myös ollut täysin ymmärrettävää.

”Talous on kuralla, valtio velkaantuu silmissä ja Eurooppa ympärillä kärvistelee historiansa pahimmassa talouskurimuksessa.

Mutta meillä pöyristytään, järkytytään ja kohistaan yhden päätoimittajan heitosta.

Totta kai Mantilan möläytys oli hölmö eikä edes hauska, mutta onko tosiaan jokaisesta möläytyksestä nostettava tällainen valtaisa meteli?”

Entä voiko ihmisten käytöstavoista ylipäänsä käydä keskustelua, koska Euroopassa on talouskriiisi. Koska on tärkeämpiäkin asioita? Voiko ihmisoikeusrikkomuksista Suomessa käydä keskustelua, koska Afrikassa on nälänhätää. Tämä argumentti alkaa olla jo sen verran maailmaa nähnyt, että tämän voisi laittaa leppoisia lepopäiviä viettämään. Aina keksii jonkun tärkeämmänkin asian kuin se, mikä on nyt päivän puheenaiheena. Tämä pyörä voisi pyöriä loputtomiin, ja ikinä emme voisi keskustella mistään. Mielestäni on outoa syyllistää asioista keskustelevia hassuiksi vedoten siihen, että ”minusta maailmassa on tärkeämpiäkin asioita”. Ukkolan kirjoitus on mielestäni kuitenkin asiallinen, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.

Minusta on kuitenkin myös vähän hassua, että jos Ukkola todellakin kokee tällaiset asiat yhdentekeviksi, niin miksi hän kirjoitti kuitenkin aiheesta? Eikö tämänkin tilan olisi voinut käyttää vaikka talouskriisin ratkaisemiseen? Ukkola valitsi itsekin antaa tälle aiheelle palstatilaa Ylen blogistaan. En itse jaksa naputella kirjoitusta aiheesta, joka ei meikäläistä vähempää kiinnosta, ja jota pidän täysin epäolennaisena, mutta tyylinsä kullakin.

”Mitä keinoja on enää reagoida todellisiin ihmisoikeusloukkauksiin, jos koko verbaalinen arsenaali on jo käytetty puolivillaisten vitsien torjuntaan?

Poliittinen korrektius tässä maassa on mennyt jo niin pitkälle, että aapisista sensuroidaan possujen kuvia, jotta kukaan ei varmasti loukkaantuisi.”

Mielestäni normaaleissa käytöstavoissa ei ole mitään tekemistä poliittisen korrektiuden kanssa. Possujen sensurointi on hassua, koska tässä mennään juuri siihen, että kaikesta voi loukkaantua. Keltaisesta väristä voi loukkaantua. Mielestäni on kuitenkin aivan eri asia sensuroida possuja poliittisen korrektiuden takia kuin miettiä itse aikuisena ihmisenä sitä miten sen oman mielipiteensä asiasta ilmaisee. Vitsinvapauden mukana tulee myös vastuuta. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisten voisi olettaa myös kantavan vastuunsa, koska pelkkiä vapauksia ilman vastuuta ei ole paitsi ehkä kännissä, läpällä ja kaveri teki-ajatusmallissa, jossa muilla on vastuu, ja jokaiselle yksilölle itselleen kuuluvat omasta mielestään ainoastaan vapaudet.

http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_mimosien_maa/6795505

 

Tähän loppuun soveltuneekin hivenen vitsikäs kuva...

Tähän loppuun soveltuneekin hivenen vitsikäs kuva…