Katson fasisminsineen taivaan

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula hermostui vaateketju Lindexillä myynnissä olevasta lasten vaatesetistä. Kontulan mukaan kyseessä on selkeästi Lapuan liikkeen nuorisojärjestönä pidetyn sinimustien univormu. Kansanedustaja kommentoi asiaa Facebook-päivityksessään, ja vaati Lindexiltä selvitystä asiaan. Kontula kertoo Iltalehdelle, että päivitys keräsi hänen mielestään paljon epäasiallisia kommentteja, eikä hän ole joutunut koskaan aikaisemmin poistamaan yhtä monia kommetteja. Aamuyöllä kun viimeksi vilkaisin ketjua, siellä oli mielestäni yksi todella asiaton kommentti, jossa pilkattiin ala-arvoisesti Kontulan ulkonäköä. Sitä ei ole ainakaan vielä tällä hetkellä poistettu. Sen sijaan en löydä esimerkiksi omaa kommettiani, jossa pohdiskelin onkohan hiirille ostamani ruokakuppi mahdollisesti fasisminsininen. Pitänee jatkossa muistaa, että selkeä huutava sarkasmi on kiellossa kansanedustaja Kontulan seinällä.

Toki siellä keskustelussa ovat läsnä myös nämä tietyt vakionaamat, joiden mielestä ”vasemmistoliitossa ovat todelliset rasistit ja fasistit”-öyhöttäjät, mutta tiedätkö mitä kansanedustaja Kontula? He saavat tällaisista lisää vettä omaan ”suvakkien vastaiseen propagandaansa”. Kannattaako heille antaa hopealautasella aseita oman paskapropagandansa levittämiseen?

Omasta mielestäni käsittämätöntä on se, että eräs osa meistä suvaitsevaisista oikeasti komppaa Kontulaa tässä asiassa.

Ilari Kivelä: ”Yllättävän moni ihan vaikkapa vasemmistoliberaaliksikin mielipiteiltään profiloituva on tänään kiirehtinyt puolustamaan oikeuttaan pukea lapsensa pohjalaiseksi 20-30 -lukulaiseksi pre-natsiksi. Pidän sitä perin outona. En näe, miksi tästä yksinkertaisesta kysymyksestä pitää järjestää näin aggressiivinen vastakohahdus, kun tosiasia on se, että maamme historiassa oli muutaman vuoden jakso, jona noilla väreillä somistetut muiluttelivat väkivalloin taiteilijoita, eri mieltä olevia ja muita valtiollisia vaaroja pitkin Suomea ja ainakin mulle (31-vuotias, ei-liian-oppinut) tulee tosta kombosta saman tien mieleen Lapuan Liike. Kysymys on ihan ok, eikä läheskään huonoimpia suomalaisessa internetissä tänään esitettyjä. Mutta kyllähän se punainen – varsinkin nainen – aina pelottaa, huomaan. Yrittäïsitte nyt ymmärtää edes. Historiantuntemus – saatika aito ihmetys – ei ole valtionkirkkommekaan kirjoissa ihan vielä synti.”

Matti Hirvonen: ”Huvittaa kyllä jo ennakkoon näiden ”ei-fasistien” uhrivirsireaktio sitten kun kauppaketju vetää fasistiunivormun pois myynnistä.”

Matti Hirvonen: ”No kyllähän tuo mustan paidan ja sinisen solmion yhdistelmän tunteminen kuuluu yleissivistykseen enkä ole yhtään yllättynyt, että suomenkielisen netin kovimmat älämölöfasistit on täällä möykkäröimässä. Lindexille lähtee kyllä palautetta.” 

Olenhan minäkin kerran aikaisemmin elämässäni kuullut olevani rasisti, koska kehtasin pohdiskella sitä, että on ikävää että natsi- ja fasistiöyhöttäjät ovat historian saatossa leimanneet erinäisiä asioita, joilla on saattanut alunperin olla aivan jokin muu merkitys. Nyt olen siis vielä sivistymätön fasisti, koska olen sitä mieltä, että hölmön kuppikuntaporukan ei pidä antaa omia sinistä kravattia ja mustaa paitaa… Nettimaailmassa tähän pitäisi kai todeta raivostuttava lyhenne LOL.

Itsellenikin jäi avoimeksi se, että mitä sinisen sävyjä tämä ”yhdistämiskielto” mustan kanssa koskee? Pitääkö suvakkihipin nyt huolestua, kun minulla on itseasiassa parikin sinimustaa puseroa sekä rastahiuslisäke, jossa on sinisiä ja mustia rastoja? Onko ihmisillä nyt oikeus määrittää aatemaailmani näiden perusteella? Pitääkö rastalisäkkeeni ja puseroideni sininen määrittää, jotta kunnon sivistyneet kansalaiset tietävät, että voiko minut, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta puolustavan ihmisen, leimata fasistiksi vai ei?

Ihan rehellisesti olen tähän asti pitänyt Anna Kontulaa fiksuna naisena, joka perustelee mielipiteensä hyvin. Nyt kun Kontula vielä lähti Lindex-gatessa selittelylinjalle, niin on vaikea palauttaa tätä romuttunutta mielikuvaa. Joskus voi toki sattua ylilyönti, mutta järkevän ihmisen tulisi tajua, kun sellainen on tapahtunut. Nyt käytetään erään nimeltä mainitsemattoman puolueen jäsenten strategiaa.

Joulutorttu-gateen tätä ei kuulemma Kontulan mukaan voi rinnastaa.

”Se oli hakemalla haettua sikäli, että joulutortuilla on erittäin pitkät perinteet, jotka ovat ihan muita kuin natsiperinteitä. Sinimusta paita-solmio-yhdistelmä on tietyn kiistanalaisen ryhmän julkisesti käyttämä tunnus, johon pukeutuminen on ollut aikoinaan jopa lailla kielletty, hän perustelee.”

Onko musta paita ja sininen solmio ollut sitten alusta lähtien jokin ”natsiperinne”? Lapuan liike on kuitenkin vaikuttanut vuosina 1929-1932. Ennen tätäkö ei ole ollut mustia paitoja ja sinisiä solmiota missään yhteydessä? Tälläkö perusteella sininen solmio ja musta paita pitää tuomita nyt aina ja iankaikkisesti? Swastikakaan ei ole aina ollut todellakaan mikään ”natsiperinne”.

 

Kuvan pusero liittyy tapaukseen.

Kuvan pusero liittyy tapaukseen.

 

Lindexin reaktio kohuun on ollut se, että kyseessä on sattuma ja Lindex on tarkka siitä, että heidän myymissään vaatteissa ei ole loukkaavia symboleita tai tekstejä. Jenni Mikkonen Lindexistä pahoitteli mahdollista paidasta syntynyttä mielipahaa. Joku Kontulan päivityksessä toivoikin, että Lindex ottaisi Varusteleka-tyyppisen sarkastisen linjan vastauksessaan, mutta näin ei valitettavasti tapahtunut. Suomessa on ihan oikeasti fasismia. Tämä paita ei ole sitä.

”- Totta kai sivistynyt ihminen tunnistaa sen heti. Sinimustien virallinen asu on peruskouluhistoriasta tuttua yleistietoa, hän perustelee.

Kontula uskoo, että paidan suunnittelija on todennäköisesti ulkomaalainen ja yhdennäköisyys täten alun perin vahinko. Kömmähdys kielii hänestä kuitenkin kotimaisen sisäänostajan huonosta tai välinpitämättömästä historian tuntemuksesta.

– Vastustan sitä sivistymättömyyttä, että ikään kuin vahingossa myydään lapsille asua, jolla Suomen historiassa alle sata vuotta sitten on ollut hyvin kiistanalainen merkitys.

Kansanedustaja korostaa, ettei hän vaadi tuotetta pois kaupan hyllyltä, vaikka se hänestä tyylitajun puutetta ilmentääkin.”

Eivätkös nämä Lapin yliopiston kirjaston ylhäältä hakaristin muotoiset sermitkin ole Kontulan logiikalla hyvän maun vastaisia? Olisihan tällainen nyt sivistyneiden ihmisten pitänyt huomata sermejä tilattaessa eikö totta?

 

Sivistymättömien työn jälkeä.

Sivistymättömien työn jälkeä.

 

Chekangaskassi

 

Stalinlaukku

 

Voimmekin kysyä, että miksi kansanedustaja ei ole puuttunut esimerkiksi Che Guevaran kuvalla varustettuihin tuotteisiin? Näitä kuitenkin näkee paljon katukuvassa ja liikkeissä. Eikö niillä ole kansanedustaja Kontulan mielestä kiistanalaista merkitystä jopa vähän maailmanlaajuisemmin kuin sinisellä solmiolla ja mustalla paidalla? Vai onko Che Guevaran legendaarisesta kuvasta tullut vain osa populäärikulttuuria? Entäs Stalinin kuvalla varustetut tuotteet? Jos vielä nussitaan pilkkua niin pikaisesti katsottuna minusta Lindexin solmio on aivan aavistuksen vaaleampi sininen kuin Lapuan liike-tuotteissa käytetty sininen. Kuvankäsittelyohjelman värinpoimintatyökalu vahvisti tätä käsitystä. Fasisminsinistä ei taida vielä sentään olla rekisteröity kuten Coca-Colan punaista? Vaatiiko Lindexin solmio siis lisätutkimuksia fasistiyhteyksien varmistamiseksi? *sarc*

 

"Lapuanliikkeensininen"

”Lapuanliikkeensininen”

Krakansininen

”Krakansininen”

 

Kumpi näistä nyt sitten voidaan rekata fasisminsiniseksi? Siinä onkin pähkinä purtavaksi. Juuri tällä tavoin me annamme fasistien ja rasistien kontroilloida ja määritellä elämäämme ja yhteiskuntaamme. Eikö olisi aika antaa mustalle paidalle ja siniselle solmiolle synninpäästö? Värejä tai niiden randomeja yhdistelmiä emme voi alkaa tuomitsemaan tai säätelemään. Mustan ja fasisminsinisen välissä voi olla tummansinistäkin. Lieneekö fasisminsinisen määrittely nyt sitten sitä rikkautta jolla on arvoa?

 

Lapuan liike nettikaupan t-paita. Aitoa fasismin sinistä vai ei?

Lapuan liike nettikaupan t-paita. Aitoa fasisminsinistä vai ei?

 

Edit: Muutama loistava kommentti ketjusta vielä lisäyksenä.

Jaakko Tervo: Musta paita sinisellä kravatilla nyt vaan ei ole ihan tavallinen yhdistelmä, ja Suomessakin se on edelleen lähinnä lapualaishenkisten käyttämä. Lindex ei tätä varmaan tiennyt, mutta on onko ylireagointia _huomata_ moka? Sen sijaan ylireagointia tähän _huomioon_ on  tämä viestiketju täynnä. Taitavat olla selkärangattomia kaappilapualaisia, jotka vaan ei rohkene ilmaista mieltymyksiään muuten kuin vaikka näin kansanedustajaan heijastetun ärtymyksen kautta

Jaakko Tervo: Antti Kiviniemi: ”Niin että mitä helvettiä??? Mikä ihme tekee tuosta epätavallisen yhdistelmän? Huh huh, millainen kommentti muutoinkin…” -Noista kirosanoista, triplakysymysmerkeistä ja hengästymistä ilmaisevista äänitehosteista näkee, kumpi osapuoli tässä peliverkkareitaan repii. Tämähän on hauskaa, joten heitänpä bensaa liekkeihin seuraavalla rautalangastaväännöllä. Kyse ei ole väriyhdistelmästä sinänsä, eikä edes tietyn väristen vaatteiden yhdistelmästä. Kysymys on mustan kauluspaidan ja sinisen solmion yhdistelmästä. Kysytte, mikä siinä on epätavallista. Tyhmä kysymys. Se on valikoitunut univormuksi juuri siitä syystä, että se on epätavallinen yhdistelmä. Yhdistelmän epätavallisuus on juuri se tosiasia, minkä vuoksi sitä ylipäätään on käytetty univormuna. Tavalliset yhdistelmät kun eivät erotu, nääs. Meneekö jakeluun, vai pitääkö havainnollistaa diaesityksellä?

 

Marko Parkkola tulkitsee

Perussuomalaisten vuoden 2012 kunnallisvaaliehdokas Marko Parkkola on ottanut sydämen asiakseen tapauksen imaami Abbas Bahmanpour, Islam-ilta, koraani ja homot. Parkkola on tekemässä kantelua rikoskomisario Pasi Mettälän päätöksestä lopettaa tutkinta asiassa Bahmanpour Islam-illassa ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan, ja kirjoittaa asiasta blogissaan. 

Marko Parkkolan logiikan mukaan on aivan merkityksetöntä missä kontekstissa asia esitetään, vaan hänen mielestään asian esille tuominen ja sen mainitseminen on kiihottamista kansanryhmää vastaan.

”Mielestä perustelu on väärä. 

Rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälä sanoo seuraavaa. 

“Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” 

Pykälässä puhutaan mielipiteen lisäksi myös “tiedon tai muun viestin” levittämisestä, jossa “uhataan, panetellaan tai solvataan ihmisryhmää”. Asian ei tarvitse olla siis mielipide, eikä sitä tarvitse esittää mielipiteenä, kuten seuraavat oikeudentuomiot osoittavat.” 

Parkkola vetoaa toki klassikkotapauksiin James Hirvisaaren ja Jussi Halla-ahon saamista tuomioista ottamatta huomioon sitä, että Halla-aho ja Hirvisaari ovat esittäneet mielipiteitään aivan eri kontekstissa kuin Bahmanpour. En tiedä mitä Bahmanpour henkilökohtaisesti ajattelee homoseksuaaleista, enkä voi ottaa siihen kantaa, mutta Suomessa pitää hänen mukaansa mennä Suomen lain mukaan. Surulliseksihan tämän Parkkolan tulkinnan tekee se, että hänen tulkintalogiikkansa mukaan myös Parkkola itse pitäisi hänen blogikirjoituksensa perusteella tuomita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän näet asettaa Bahmanpourin sanat yleisön tietoon julkisella kirjoituksellaan. En tiedä on on Parkkola ollenkaan ymmärtänyt mitä hänen tulkintansa tarkoittaisi käytännössä. Koska kontekstilla ei ole Parkkolan mukaan merkitystä, niin olisi mielenkiintoista kuulla miksi Parkkola näkee kuitenkin oikeudekseen julkaista tällaista ”kansanryhmää vastaan kiihottavaa materiaalia” blogissaan.

Tämä toki on hyvin yleinen tulkintamalli tietyissä piireissä, että laki koskee muita, mutta ei minua tai kanssani samanmielisiä. Kannattaisi perehtyä edes perusasioihin ennen kuin alkaa viisastelemaan juridiikalla. Hauskaahan tässä on se, että tällaiset tapaukset kuvittelevat olevansa kovinkin loistavia keittiönpöytäjuristeja, vaikka heillä ei ole alkeellisintakaan laintuntemusta. Laintuntemus on hommattu muiden samanmielisten keittiönpöytäjuristien kahvipöytäkeskusteluissa, ja tällä perusteella aletaan laatia kanteluita ymmärtämättä asiasta hölkäsen pöläystä.

”Selvästi Bahmanpourin ei olisi tarvinnut esittää homoseksuaaleille kuolemanrangaistusta. Hän olisi voinut sanoa esimerkiksi “Näin asia on Shariassa, mutta en kannata kyseistä lakia.””

Paitsi, että Parkkolan tulkintaa johdonmukaisesti seuraten ei olisi. Omalla mielipiteellähän ei näet pitänyt olla Parkkolan tulkinnan mukaan merkitystä, ja tässä tuodaan yhtälailla Sharia-laki yleisön tietoon. Oli se sitten oma mielipide tai ei niin Sharia-laista ei saa puhua. Parkkolan mainitsema asian esitystapa olisi siis myös hänen tulkintansa mukaan kiihottamista kansanryhmää vastaan. Tietämätön saa olla, mutta silloin ei kannattaisi alkaa leikkimään asiantuntijaa. Hommalta voimme nopsasti lukaista, että perusjutuissa Parkkola on ammattilainen. Kärjistetysti minä harrastan huumoria ja muut harrastavat kunnianloukkauksia-maneeri on jo hyvässä hallussa Parkkolallakin. Yhdessä asiassa voin yhtyä Parkkolan mielipiteeseen, kun Parkkola kiireiltään ehtii tätä kantelua eteenpäin viemään, niin se tullaan hylkäämään. Parkkolan blogi on muutenkin loistavaa viihdettä tylsiin talvi-iltoihin. Suosittelen tutustumaan muihinkin kirjoituksiin.

Tulihan Lehdon Sepostakin yllättäen kova homoseksuaalien puolustaja, kun homoseksuaaleja saatettiin käyttää kilpenä muslimeita vastaan. Syyskuussa vielä marssittiin homosaatiota vastaan Hetero Pridella, mutta äkkiäkös Lehdosta homoseksuaalien puolestapuhuja tehdään, kun kyse on suuremmasta tavoitteesta eli islamisaation vastustamisesta.

Loppuun voidaan vielä huumorin vuoksi laittaa Parkkolan tulkinta Suomen tämän hetkisestä kielitilanteesta:

”Nyt jos arvon lukija kysyy miksi minä en osannut ruotsia, niin vastaus on siinä, että minä olen yksikielinen suomalainen, joka elää yksikielisessä Suomessa. Samoiten asia voidaan kääntää toisinpäin. Myyjä oli yksikielinen suomalainen, joka elää yksikielisessä Suomessa. Suomessa se kieli kieli on suomenkieli, sillä 99,9% muista paikalla olijoista sitä osasi.

Voidaan myös kysyä, että jos elämme kaksikielisessä Suomessa, miksei myyjä osannut toista kotimaista kieltä? Ja tärkein kysymys kaikista: Miksen saanut palvelua omalla äidinkielelläni?”

En voi välttää mielikuvaa Espanjassa suomea huutavasta suomalaisesta. Kyllähän ne ymmärtää, kun minä huudan kovempaa perkele! Minä olen yksikielinen, enkä mitään enklantia puhu saatana!

Kuolemaa, kidutusta ja kaksinaismoralismia

Nelonen uutisoi taannoin, että perussuomalaisten kannattajien joukossa kuolemantuomion kannatus on yllättävän laajaa.

”Perussuomalaisten kannattajista jopa 41 prosenttia olisi valmis ottamaan kuolemanrangaistuksen käyttöön. Tulos alleviivaa Rahkosen mielestä perussuomalaisten olevan omassa, muista puolueista poikkeavassa joukossaan, jolla on erilaiset arvot ja mielipiteet kuin väestöllä yleisesti. Esimerkiksi Vasemmistoliiton kannattajista asiaa puoltaa vain 4 prosenttia ja Kristillisdemokraattien kannattajista 9 prosenttia.

Rahkonen havaitsi tutkimusta analysoidessaan, että jakolinjat olivat osittain samanlaiset kuin aiemmin Sarasvuo-ohjelmaan tehdyssä lasten ruumiilliseen kurittamiseen suhtautumiseen liittyvässä tutkimuksessa. Perussuomalaisten kannattajista useimmat hyväksyvät lasten kurittamisen ainakin varauksin.”

Itsekin väänsin Naamakirjaan aiheesta pienen päivityksen, jossa totesin seuraavaa (oma typo päivityksestä korjattu):

”Hmmm, nyt kun aloin miettimään tuota perussuomalaiset pelkäävät ja vastustavat sharia-lakia, mutta moni perussuomalainen kannattaa kuolemanrangaistusta niin jouduin toteamaan, että aika moni sharia-laki tulee jo huomenna-pelkoisista tutuistani on kuitenkin valmis esimerkiksi kiduttamaan rikollisia. Eli rangaistus saa olla kuolema tai kidutus, kunhan sitä ei tehdä sharia-lain nimessä? Joku fiksumpi voisi sanoa, että kuulostaa melko kaksinaismoralistiselta, mutta koska minä olen vain yksinkertainen viherhippi tyydyn syömään leipää ja nyökkäilemään hyväksyvästi.”

Statukseeni sain seuraavanlaisia kommentteja, jotka mielestäni ilmentävät kaikessa ahdistavuudessaan ja absurdiudessaan perussuomalaisten kannattajien tietynlaista näkökulmattomuutta. Ajatus on hyvä, mutta sen miettiminen miten se voitaisiin tehokkaasti ja toimivasti toteuttaa jää puolitiehen ja viha-ajattelun varjoon.

”Joopa joo taas.. no mitäs ne vihreät sitten ajattelee? Silitetään rikollisten päätä ja annetaan raiskata lapsia ja kiduttaa eläimiä rauhassa?”
”Sehän siis tietenkin onkin perussuomalaisten vka, että jotkut uskonnon nimissä tekee mitä tekee! Kuinka ollakaan..”

Jostakin syystä sain sellainen kuningasajatuksen, että näihin kommentteihin vastaaminen pitää hoitaa blogikirjoituksen muodossa. Myöhemmin kun tällaiseen kommentointiin törmää voin linkittää blogikirjoitukseni, eikä vastausta tarvitse joka kerta sorvata samoilla sävelillä uudelleen.

”Joopa joo taas.. no mitäs ne vihreät sitten ajattelee? Silitetään rikollisten päätä ja annetaan raiskata lapsia ja kiduttaa eläimiä rauhassa?” 

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, käsitin kommenteistanne, että puollatte siis kuolemantuomiota tai ette ainakaan kovin innokkaasti sitä vastustakaan. Vaihtoehdot ovat ilmeisesti siis mielestänne kuolemantuomio ja kiduttaminen tai päähän silitteleminen ja rikollisten tekojen hyväksyminen? En osaa itse kuvitella millaista on elää näin mustavalkoisessa maailmassa. Helppoa se varmasti ajatuksen tasolla on. On aina selkeä hyvä ja paha. Pahoja kidutetaan tai heidät tapetaan.

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, monitahoisesti kannattavaa kriminaalipolitiikkaa, jolla vähennetään myös uhrien määrää ette siis näe kannattamisen arvoisena, koska siinä tekijä saatetaan pystyä kuntouttamaan yhteiskuntaan? Tärkeämpää on siis kostaa tekijälle hänen tekonsa, koska ihmisten verenjano on sammutettava. Jos siis pedofiilit tai zoofiilit kuuluvat tämän vihreän tädin mielestä hoitoon, niin tämä tätihän kannattaa selkeästi rikosten sallimista. Arvoisa perussuomalaisten kannattaja. Vastauksenne perusteella voimme alkaa miettimään onko ihminen siis lähtökohtaisesti väkivaltainen ja verenjanoinen olento. Mitä seuraavat viestit mielestänne kertovat?

Nimimerkki rikoksen uhreille oikeutta kirjoittaa:

”Raaoista murhista nappi otsaan. Kyllä paatuneetkin konnat sähkötuolissa ulostavat vaikka muutoin vankikunkut rehvakkaita ovat. Amerikassa käytetään vaippoja ettei konna ulosta koko selliin.”

Nimimerkki viedään pihalle kirjoittaa:

”ei sotketa sellejä

ja narun jatkeeksi. Kaikki mmut ympärille katsomaan , ja suora televisiointi parhaaseen katseluaikaan joka kanavalle yhtäaikaa.

Rupeaa tehoamaan. Siinä murhamiehet ja huumekauppiaat kusee housuunsa pelkästä ajatuksesta. Loppuu rikolliselta elvistely ja hymyily oikeus-saleissa.”

Nimimerkki asiavaatimus kirjoittaa:

”Marita Jurva vaati kuolemantuomiota aikanaan

nostan hattua, kunhan sen ensin ostan. Vaatimus oli oikeutettu ja herätti keskustelua. Aiheutti lakitiukennuksia, tosin päävaatimus jäi toteutumatta.”

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, ovatko teidän mielestänne ylläolevan kaltaiset kirjoitukset terveen ja tasapainoisen ihmisen tekstejä ja täysin hyväksyttäviä, koska väkivallan ja murhaamisen ihannointi kohdistuu oikeaan kohteeseen? Mietittekö koskaan, että se inhoamanne ja halveksimanne murhaaja saattaa olla mielestään etsinyt myös oikeutta? Tällöin hänen tekonsa pitäisi tämän logiikan mukaan hyväksyä. Tarkoitus pyhittää siis mielestänne keinot niinkö? Jos tarkoitus on hakea oikeutta tai vähentää rikollisuutta, niin ovatko kiduttaminen ja tappaminen vain työvälineitä?

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, voiko psykopaatiksi tai sosiopaatiksi diagnosoidun mielestänne tappaa rikosten ehkäisemiseksi, koska suurin osa sarjamurhaajista on psykopaatteja tai sosiopaatteja? Olisiko tällainen mielestänne hyväksyttävä tapa ehkäistä rikoksia, vaikka suurin osa psykopaateista tai sosiopaateista ei tapa? Voisiko pedofiiliset taipumuksensa tunnustavan mielestänne surmata, vaikka hän ei olisi koskaan hyväksikäyttänyt lapsia ja hakisi apua taipumuksensa hoitamiseen?

”Sehän siis tietenkin onkin perussuomalaisten vka, että jotkut uskonnon nimissä tekee mitä tekee! Kuinka ollakaan..”

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja. Jokainen perussuomalainen ja perussuomalaisten kannattaja on vastuussa omista tekemisistään, ja otin kantaa ainoastaan kaksinaismoralistiseen ajatusmaailmaan, jossa väkivalta hyväksytään tapauksessa x, jossa väkivaltaa on harjoitettu syyn a varjolla, mutta tuomitaan tapauksessa y, jossa väkivaltaa on harjoitettu syyn b varjolla . Kritisoin sitä ajatusta, että väkivallan käytön motiivi ensisijaisesti määrittää sitä hyväksytäänkö väkivalta vai ei. En ole syyttänyt perussuomalaisia kenenkään muun uskonnon varjolla harjoittamasta väkivallasta, eikä tällaista voi tietenkään tehdä. Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, kommentoitte minulle aikaisemmin, että perussuomalaisia kohtaan harjoitetaan rasismia ja heitä mustamaalataan. Kykenettekö selittämään minulle miten ihmisten omista edesottamuksista, puolueen linjasta tai puolueen kannattajien ajatusmaailmasta keskusteleminen on rasismia tai mustamaalausta? Arvoisa perussuomalaisten kannattaja, huolimatta kriittisistä kommentoinnistanne minun harjoittamaani faktoihin perustuvaa kommentointia kohtaan (sarkastisesti kommentoidessani olen merkinnyt sarkasmin merkinnällä sarc.) koette, että teillä on oikeus vihjata minun tai edustamani puolueen kannattavan eläimiin tai lapsiin sekaantumista? Joku voisi tällaisesta jopa loukkaantua. Se, että minä en hyväksy ihmiselämän riistämistä tai kiduttamista missään tilanteessa ei tarkoita, että hyväksyisin lasten hyväksikäyttöä tai eläimiin sekaantumista.

Arvoisa perussuomalaisten kannattaja. Vaikka vaihtaisitte päivitykseeni perussuomalaisten tilalle vaikkapa kommunistit tai vulkanuslaiset niin huomaatte viesti säilyy samana; ihminen tai olento joka tuomitsee vain väkivallan, jota ei harjoitettu oikeaan syyhyn vedoten on kaksinaismoralistinen. Jos joku vihreä ajattelisi näin pitäisin häntä yhtälailla kaksinaismoralistisena. Puoluekanta ei todellakaan mitenkään määrittele mielipidettäni asiasta.

Sankarin viittoja ja sääliä

”“Hänelle sanottiin, että hän ei koskaan enää kävele, mutta sinnikkyydellään hän pääsi jälleen jaloilleen” on varsin yleinen tarina mediassa. Siinä on monta ongelmallista osaa. Moni saa kuulla ettei enää koskaan kävele ja heistä useimpien kohdalla näin onkin. He eivät pääse samalla lailla ääneen. Vika ei ole heidän asenteessaan tai sinnikkyyden puutteessa vaan siinä, että esimerkiksi selkäydinvammoja ei aina pystytä hoitamaan.
Ja tietysti siihen ajatus siitä, että on hirveä tragedia, jos ei koskaan enää kävele. Paskat. Vammaisuus ei ole tragedia. Monet vammaiset elävät hyvää elämää ja keskittyvät esimerkiksi uraan, parisuhteeseen, perheeseen tai harrastuksiin, kuten tervekehoisetkin – eivät parantumiseen. Monien suurin ongelma on yhteiskunnan asenteet vammaan, ei itse vamma (katso. tekstini vammaisuuden sosiaalisesta mallista).”

Vammaisuus ja asenne. 

Kuluneen viikon olen itse miettinyt omaa asemaani tässä yhteiskunnassa, ja kun luin tämän meinasi itku tulla. Tämä kirjoitus kuvasti omia tuntemuksiani kuin peili. Oma fyysinen sairauteni ei suoraan uhkaa henkeäni, mutta vaikeuttaa arjen elämää paljon. Fyysinen sairauteni aiheuttaa fyysisten oireiden lisäksi myös mielen oireita. Silti koen, että voisin elää hyvälaatuista elämää, mutta minun ei anneta tehdä sitä, koska ”minun pitää yrittää enemmän asioita, joita yhteiskunta haluaa minun yrittävän”. Sairauteni ei ole tragedia, ainoa mitä haluan on se, että rajoitteeni tunnustetaan todellisiksi. Niiden perusteella minua ei pidä sääliä ja arvottaa eriarvoiseksi.

Yhä edelleen erilaisiin ihmisryhmiin kohdistuu mitä kummallisempia vaatimuksia ja odotuksia, joita kaikki tästä ryhmästä eivät pysty täyttämään. Itse monisairaana omaa masennustani pahentaa jatkuvasti se, että minulle ladataan odotuksia, joita en pysty täyttämään. En kykene olemaan se tarinoissa maalattu myyttinen sankari, joka rajoitteistaan huolimatta tekee kaikki asiat samalla tavalla kuin ”perus-Pena”. En silti ole alistunut sairaan rooliin, vaan esimerkiksi kirjoittaminen on minulle erittäin tärkeä asia, ja yritänkin tehdä tätä säännöllisesti. Ehkä jonakin päivänä oma vauvani, esikoiskirjani, syntyy. En ole uhriutunut koskaan, enkä halua tehdä sitä jatkossakaan. Jos rajoitteeni tunnustettaisiin todellisiksi ja saisin talouteni parempaan jamaan, niin elämäni olisi ihan hyvää.

Rajoitteisena on myös todennut, että meillä puhutaan papereissa siitä, että potilaalla on oikeus valita hoitonsa. Tämä ei aina käytännössä toteudu. Esimerkiksi minun tilanteessani eteeni on lyöty vaihtoehdot: Pienempi toimeentulo työttömyysetuudella, joka voidaan katkaista mielivaltaisesti tai hieman työttömyysetuutta parempi sairauspäiväraha, jonka ehtona kolmen kuukauden jälkeen nyt yllättäen onkin se, että minun pitää mennä dialektiseen käyttäytymisterapiaan. Mitenkään terapiaa aliarvioimatta olen selittänyt sata kertaa, että fyysisiä rajoitteitani ei poista mikään puhe tai jutteleminen siitä, että miten sinä nyt voit kohdata tätä omaa arkeasi. Minä osaan kohdata oman arkeni helvetti soikoon. Minä elän sitä joka päivä, olet elänyt jo vuosia, ja olisin ihan tyytyväinen ilman jatkuvaa painostusta ja toimeentulolla kiristämistä. Tällä hetkellä en edes voi mennä avoimeen yliopistoon, ettei minua siirretä täysin työkykyisten kastiin, koska en sellainen ole.

Rajoitteiselle ihmiselle puhutaankin edelleen monissa paikoissa kuin pikkulapselle. Joskus tekisi mieli huutaa, että minä olen 27-vuotias oikeustoimikelpoinen ihminen. Oman psyykkisen kehitykseni olennaisin asia masennukseen sairastumiseni jälkeen on ollut, että osaan sanoa ei. Nyt kun sanon ei vaihtoehdolle, joka tuntuu minusta turhauttavalta, niin se onkin väärin. Minun pitäisi jälleen olla se kiltti tyttö, joka vain mielistelee muita. Nyt se henkinen kehitykseni, jossa minun mielipiteelläni on väliä, onkin ollut ihan turhaa, ja jopa vääräksi leimattavaa. Ilmeisesti rajoitteisuus oikeuttaa viemään ihmiseltä itsemääräämisoikeuden.

Eniten olen itse vuosien varrella kyllästynyt lauseeseen ”Olen pahoillani”. Minä en ole pahoillani omasta puolestani. Kun kukaan ei jaksa hoitaa asiaa tai etsiä minulle vastauksia he ovat pahoillaan. Minä yritän vain elää omaa elämääni. En tarvitse mitään naiiveja hengennostatus puheita tai selityksiä siitä, mihin minä pystyn ja mihin en. Minä tiedä aika tarkaan mihin minä pystyn ja millä ehdoilla ja mihin en. ”Mutta kun sää olet niin kyvykäs… Sun pitää katsoa tätä positiivisesti…” Tsiisus sentään, ei kai kukaan nyt halvaantuneellekaan sano, että on sinulla niin nätit jalat, että pakko sinun on niillä päästä kävelemään. Toisaalta totuus on tarua ihmeellisempää… Tämä ”sankarin viitta” on raskas kantaa, kun sitä haluaisi olla vain rauhassa oma itsensä. Ei mikään selviytymistarinoiden pioneeri. En halua elää roolissa, joka minulle on asetettu vaan haluan luoda oman roolini.

Taannoisessa keskustelussa CP-vammaisesta prostituoidusta tuli esiin mielenkiintoisia näkökulmia. En ota nyt kantaa itse juttuun, vaan siitä heränneeseen keskusteluun. Ihmiset näkevät, että rajoitteiselle ihmiselle voi kertoa, koska hän kärsii ja mikä hänen elämästään tekee huonoa. Jonkun pitää kertoa se hänelle, koska eihän hän nyt itse sitä osaa määritellä tuollainen säälittävä rajoitteinen raukka. Rajoitteinen ja vammainen nähdään edelleen monesti säälittävänä ressukkana, jonka elämä on niin kurjaa, koska hän ei ole samanlainen kuin terveet ihanaa elämää elävät ihmiset. Tässä nähdään tavallaan aina oletus siitä, että terveen ihmisen elämä on hyvää ja rajoitteisen vammaisen elämä on aina surkeaa. Jopa terveydenhuollon taholta nähdään oikeudeksi kertoa rajoitteiselle ihmiselle, että hommahan on kiinni siitä, että et vain usko itseesi. Oman pään ulkopuolinen taho yrittää siis määritellä minä-kuvaani. Itse koen vahvistuneeni vuosien varrella valtavasti, ja yllättäen minulle tullaankin kertomaan, että oma minä-kuvani on niin negatiivinen ja heikko. Joskus kun istuu psykiatrin tuolilla niin tuntuu, että emme me puhu samasta ihmisestä. En minä koe olevani heikko, huono tai kykenemätön elämässäni siitä huolimatta, että en kykene normaaliin työhön. Opiskelemaan tahtoisin vielä jonakin päivänä, vaikka en siihen ikinä tule läheskään normaalissa tahdissa kykenemään.

Toisten asenne vammaisiin ja sairaisiin tuli esille hyvin myös taannoisissa Mölkkyyn liittyvissä keskusteluissa. Monet Facebook-ystäväni tuomitsivat Mölkkyjen teettämisen työllistämistoimintana, mutta tulihan esille kommentteja, joiden mukaan on hyvä, että vammaiset saavat tehdä ”työtä”, koska eiväthän he saisi mistään oikeita töitä. Vammaiset kykenevät siis tekemään menestystuotetta, mutta kunnollista palkkaa heille ei tarvitse maksaa, koska kilttipienisöpöraukkavammainen nyt tekee Mölkkyjä ja nauttii siitä, että joku suotuu hyväksymään sen, että vammainen tekee työtä. Toisin sanoen joku alentuu antamaan vammaiselle töitä. ”Mutku hyväähän tällä tarkoitetaan!”

Samaan aikaan pitäisi kyetä olemaan sankari, mutta hyväksyä se, että olet säälin kohde, koska sairaus tai vamma. Monet saattavat jopa hyvää tarkoittavilla kommenteilla suhtautua vammaisiin ja sairaisiin uskomattoman alentavasti.

”Toinen keskustelussa toistunut teema on “mielensäpahoittaminen”. Amu Urhonen nähdään jonain ammattiloukkaantujana, joka on pahoittanut mielensä Pekan puolesta. Öö, ei. Amu loukkaantui ihan omasta puolestaan. Ja hänellä on siihen hyvät syyt. On oikeasti todella vaikea ymmärtää, millaista on elää vammaisena, jos ei ole siitä kokemusta (“mulla on ollut vammaisia kavereita”, argumentti jota Sarasvuokin käytti, ei ole ihan sama asia, vaikka toki vammaisen ihmisenä läheisenä oleminen voi auttaa ymmärtämään).

Vammainen kohtaa syrjintää eli ableismia kaikkialla. Se että tervekehoinen ei sitä näe ei tarkoita, että sitä ei ole olemassa, niin kuin se, jos valkoihoinen ei havaitse rasismia ei tarkoita, että sitä ei ole. Olen ristinyt tämän sokeuden nimellä VTKHMS eli valkoihoisen, tervekehoisen, (nominaalisesti) kristityn hetero(cis)miehen syndrooma.

Yhdysvalloissa rasismikeskustelut herättävät tyypillisesti argumentin, että tummaihoiset ja muut etnisten vähemmistöjen edustajat ovat “vihaisia” (tai joskus: liian herkkiä). Useampi twiittaaja sanoi, että minä ja Amu Urhonen olemme “yliherkkiä”.” 

Näin se monesti menee. Jos kehtaat ottaa esille epäkohdan ja ilmaista, että koit asian loukkaavana olet vain ammattimainen mielensäpahoittaja. ”Kun nuo vammaiset, sairaat, homot ja mustat nyt vain ovat niin yliherkkiä ja tietenkin vihaisia siitä, että eivät ole normaaleja!!!” Kiitos jälleen siitä, että ”normaalit” ottavat käsiinsä oikeuden määritellä erilaisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten henkilökohtaisia tunteita.

”Sun pitää nyt sopeutua” Siis mitä? Minä en koe, että minun tarvitsisi sopeutua mihinkään ihmeelliseen. Minä olen mitä olen ja siihen liittyy muutama sairaus ja se siitä. Minussa on muutakin, ja olen tyytyväinen itseeni. Ulkopuoliset kuitenkin kovin mielellään määrittelevät ”erilaiset” vain sen erilaisuuden kautta, koska ”ne nyt ovat niin reppanoita”. Ei me ”normaalista poikkeavat” emme ole reppanoita, vaan olemme ihmisiä. Minä olen tyytyväinen ilman sankarin viittaa tai sääliä. Haluan olla vain ihminen, oma itseni ja elää. Minä en voi olla ”normaali”, ja se siitä. Tahdon muutakin kuin näennäisen itsemäärämisoikeuden, mutta minulle se ei yhteiskunnan mielestä ole sallittua. Erilaisen tulisi edelleen lunastaa paikkansa olemalla sankari, ja tekemällä monin kerroin töitä, koska pitää yrittää niin saatanasti. Erilaisuuden todelliseen hyväksymiseen tavallisessa arjessa on vielä pitkä matka.

Olipa kerran laukku, patruuna ja Homma

Kansanedustaja Jussi Halla-aho jäi turvatarkastukseen jumiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla viime perjantaina. Halla-ahon laukusta löytyi ilmeisesti pienoiskiväärin patruuna. Siinä ei ole mitään väärää, että laukkuun unohtuu esine, jota ei saa lentokoneeseen viedä, mutta Hommafoorumillahan hermostuttiin siitä, että mestari on pysäytetty ja punavihermedia vielä uutisoi patruunasta mestarin laukussa. Mainittakoon nyt jo tässä vaiheessa, että ketjussa on myös muutamia suhteellisen järkeviä ja jopa ihan hyvällä huumorillakin varustettuja viestejä. En tunne viestien kirjoittajia, ja kehotankin siis jokaista lukemaan tuon linkatun ketjun, ja muodostamaan oman mielipiteensä esimerkiksi sarkasmin määrästä kussakin kommentissa.

”Vöyri: Joten vaikka on mahdollista, että maailmanlaajuinen suvis-salaliitto iskikin marttyyriimme niin voi myös olla että ei iskenyt. Ja vaikka olisikin iskenyt niin Guru kuitenkin jäi iloisesti porskuttamaan eli huti tuli!”

Mitä tässä nyt sitten olisi pitänyt tapahtua? Lyödäänkö ihminen yleensä kentällä rautoihin, koska hänellä on laukussaan esine, jota ei saa koneeseen viedä?

”Micke: Halla-aho pysäytettiin, mutta ilmeisesti musujen annettiin mennä. ” 

Ovatko nämä oikeasti tosissaan? Ovatko hommalaiset koskaan matkustaneet lentokoneella? Jos hommalaiset eivät tiedä miten niinkin yksinkertainen asia kuin turvatarkastus toimii, niin kannattaako asiasta alkaa ylipäänsä länkyttää? ”Musutko” pitäisi automaattisesti pysäyttää, koska he ovat ”musuja”, mutta mestaria ei saisi pysäyttää vaikka mestarilla olisi sinko laukussaan? On vain mielenkiintoista miettiä miten hommalaiset olisivat reagoineet, jos patruuna olisi ollut laukussa ”musulla”. Todennäköisesti turvatarkastuksessa työskentelevien työtä olisi ylistetty maasta taivaaseen, ja saarnattu siitä miten ”musut” tuovat mukanaan terrorismin ja rikollisuuden.

”Valkobandiitti: Turvatarkastuksen päivystävä somali (syntymäpäivä 1.1. joku vuosi) lavasti Jussin.”

Ja syyllisetkin ovat jo löytyneet Homman dekkarikerhon toimesta!

Emo: Ns. vastuunkantajapuolueiden ja median yhteinen vaalityö on toden totta alkanut, sen huomaa otsikoista.

Tai jospa seiskan sutenöörit itse ensin sujauttivat patruunan Halla-ahon perheen matkatavaroihin, ja sitten jäivät odottamaan juttua?”

Punikkivihermedia lavastaa ja mollaa! Vastuunkantaja puolueiden edustajistakin on viime aikoina uutisoitu negatiivisesti, jos nyt en ihan väärin muista. Katainen ja Himanen-gate on ollut pinnalla jo jonkin aikaa. Heidi Hautala jätti kehitysministerin tehtävät Greenpeace kohun vuoksi. Mutta mediahan ei siis selkeästi kirjoita mitään ”negatiivista” kenestäkään muista kuin perussuomalaisista!

”LW: Henkilökohtaisesti en edes usko, että kyseessä oli Halla-aho. Ihan yhtä hyvin se saattoi olla Arhinmäki tai joku muu punastallari kuminaamari päässä. False flag.” 

Kuvan patruuna ei liity tapaukseen.

Kuvan patruuna ei liity tapaukseen.

”Faidros.: Minusta on aiheellisempaa tutkia kuka näistä laukkujen tarkastajista vuotaa tiedot eteenpäin, maksaako seiska saamistaan tiedoista, vai onko peräti niin, että tarkastajan ”hihasta” on tipahtanut patruuna matkatavaroihin.”

”Faidros.: No mitenkäs tieto ”patruunasta” on mielestäsi seiskalle tietoon tullut? Onko matkalaukun tutkija nostanut sormenpäillään patruunan ilmaan ja hihkaissut: AAAHAAA! Löysin juuri Jussi Halla-ahon matkalaukusta kiväärin patruunan, joka on kaliberiltaan kaksisataakaksikymmentä tuuman tuhannesosaa! Joku tämän kuullut matkustaja on sitten soittanut seiskalle? ??? 
Epäilen tätä ja kallistun edelleen tietovuodon puolelle.

Aiheellisempaa tutkia? Kuka tässä on tutkinut ja mitä? Lentokentän turvatarkastus on rutiinitoimenpide, jossa ei erityisesti piinata juuri mestaria tai perussuomalaisia. Tuskin lehdistön tarvitsee saada ”tietoja” Halla-ahon kassissa olleesta patruunasta laukkujen tarkastajalta. Yleensä kun jonkin sortin julkisuudenhenkilö tekee ihan mitä tahansa, niin ihmiset todellakin pysähtyvät katsomaan mistä on kyse. Saattavat jopa kuvatakin moiset punavihermedian kätyrit! Osa takavarikoiduista esineistä päätyy ihan roskakoriin, joten tuskin takavarikoidut ”normaalit esineet” nyt mitään valtionsalaisuuksia myöskään ovat.

Miten normaalista turvatarkastuksesta saadaan näinkin erinäköisiä salaliittoteorioita? Milloin syyllinen on joku suvakki ja milloin sivistysaviisi Seiskan toimittaja. Tuskin tässä nyt tarvitsee etsiä sen kummempaa syyllistä, koska mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Matkustajilta löytyy joka päivä tavaroita, joita ei saa viedä koneeseen. Joskus saatetaan tehdä huolellisempi tarkastus ihan jonkin mitättömän syyn vuoksi. Mieheni on joutunut kerran Saksassa pysäytetyksi Applen läppärin virtalähteen vuoksi. Virtalähteen epäiltiin näet olevan pommi. Itse ”olen onnistunut” vahingossa salakuljettamaan kaksi pientä likööripulloa lentokoneeseen. Olin ostanut kiireessä nämä pullot ennen lentokentälle lähtöä ”matkamuistoksi”, ja lykkäsin ne kaupassa käsilaukkuuni. Pullojen koko ei mennyt nesterajoituksien yli, joten niihin ei läpivalaisussa kiinnitetty erityistä huomiota. Vasta penkoessani käsilaukkuani turvatarkastuksen jälkeen kahvilassa toinen likööripullo osui käteeni ja muistin, että olin unohtanut siirtää ne ruumaan menevään matkalaukkuun. Kaikennäköistä voi siis sattua ja tapahtua ja tavaroita voi unohtua laukkuun matkustaessa.

”Sepeteus Hiihtäjä: Mikähän uudistus tai juttu nyt on tulossa suomeen, kun näin ankarasti taas käydään perussuomalaisten kimppuun?

Aina kun suomessa ollaan tekemässä jotain kansaa kurjistavaa tai muuten täysin sekopäisiä asioita, niin perussuomalaisia aletaan mustamaalaamaan mediassa.

Voi tämä lok(k)a kampanja liittyä myös viimeaikojen pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien toimiin suomessa ja muualla.

– moskeijakaapumiehen kirkko kivitys
– vanhusten tolkuton ryöstely
– useat raiskaukset
– ruotsin afrikantimon rautaputki murhat
– norjalainen etelä-sudanin bussilähettiläs
– YLE ja islam-ilta ”

Kaikki perusmaneerit käytiin siis läpi parisivuisessa ketjussa; Punikkivihermedia, lavastus toimittajien toimesta, lavastus turvatarkastajien toimesta, false flag, musuja ei pysäytetty, mustamaalaaminen.

Selvää ajojahtia ja mustamaalaamistahan tämä! Perussuomalaisten kimppuun käydään mediassa ihan huiman mittaisilla jutuilla, koska perussuomalainen kansanedustaja on kehdattu turvatarkastaa lentoasemalla, ja häneltä löydettiin lentokoneeseen ”sopimaton esine”. Tuskin tänä turvatarkastus ja patruunan löytyminen laukusta Halla-ahon elämää järkytti suuntaan tai toiseen. Tuskin se myöskään muutti kenenkään ajattelevan ihmisen kuvaa Halla-ahosta tai perussuomalaisista. Oli sitten perussuomalainen tai punikki niin virheetön ei ole kukaan.

”No oho. Nyt hoplofoobikot orgasmoivat. Yksi puoli kertaa kaksisenttinen patruuna unohtuu taskuun. Todella big deal. Rahallinen arvo noin 10-50 senttiä. Joutanee jättää ihan tarkastajien romutuskoppaan. Joko aiheutettiin koko lentokentän kuolemanvaara? Vai samantien joutaa sulkuun koko kaupunki? Täysin naurettavaa pelleilyä että tästä edes tarvinnut tehdä uutinen. 

Ehkä kyseessä olivatkin seiskan poliisit?”

Siitä olen Tabula Rasan kanssa aivan samaa mieltä, että on naurettavaa tehdä uutisia ihan kaikesta mitä julkisuudenhenkilö tekee. Valitettavasti kansa pitää juoruista, ja tykkää kauhistella sellaisiakin asioita, joissa ei olisi mitään kauhistelemista. Sitä tuskin onnistumme hetkeen muuttamaan.