S-S-S-Slummiin!

Eräiden perussuomalaisten Ghettos are burning-strategia on ainakin perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalénin mielessä muovautunut uudenlaiseksi Ghettos are good-strategiaksi. Herra Packalénin mielestä näet ihmisiä pitäisi alkaa pisteyttää, ja se mille asuinalueelle sinut sijoitettaisiin riippuu siitä paljonko olet saanut pisteitä. Pisteitä voisi kerätä Packalénin mukaan muun muassa siitä, että maksaa itse vuokransa. Jos sen sijaan jätät vuokrasi maksamatta, häiriköit naapureitasi tai olet muuten vain epäkelpo ja vittumainen ihminen, niin pisteet vähenevät ropisten. Mielestäni on suunnattoman vastenmielistä ehdottaa ihmisten yleistä lajittelua vedoten ”Someone think of the children”-ajatteluun.

Yllättäen peruslinjalla on jälleen jatkettu ja todettu, että selityksiä pitää lätkäistä pöytään, koska kansahan on jälleen kerran, yllätys yllätys, ymmärtänyt väärin. Herra Packalén ei tietenkään tarkoittanut sitä, että ongelmaiset eristettäisiin yhteiskunnasta ja lakaistaisiin pois hyvien ja menestyvien ihmisten näköpiiristä vaan herra Packalén ajatteli lapsia! Siis tietenkin! Miksi me tyhmät somettajat emme tätä heti tajunneet. Ongelmaperheiden lasten vuoksi ongelmaperheet pitää keskittää omille asuinalueelleen. Samalla herra Packalénilla on tarkoituksena järjestää ongelmaperheille ihan omat palvelut näille asuinalueille.

”Packalénin mukaan hänen mallissaan olisi yksi yhtenäinen, muista erillään oleva alue ongelmaperheille, kaikkine heidän tarvitsemine palveluineen. Ympärillä ei olisi mitään muuta asujaimistoa, mihin häiriöt kohdistuisivat. Vesalan Packalén sanoi ottaneensa esimerkiksi siksi, että siellä rakennusmassa olisi riittävä ja eikä se ole keskellä ihmisvirtaa.”

Tokihan nyt siviiliammatiltaan poliisimies tietää, että se on ikävää kun alkoholisti- ja narkkariperheiden lapsilla (joita nyt käytännössä kaikki syrjäytyneet ja ongelmaiset ovat) ei ole ketään aikuista turvana arjessa. Tämä on ongelma, siinä Packalén on oikeassa. Kuitenkaan jos lapsi ei saa kotona ruokaa tai hänen edessään tiedetään kaupittelevan huumeita, niin ei lasta voi lähettää takaisin kotiin. Suoraan sanottuna se ei auta paskaakaan, että jeesustellaan ”Ota tästä nyt ruokaa ja nuku täällä, ja aamulla sitten takaisin kotiin”. En myöskään lainkaan vähättele herra Packalénin kokemusta ongelmaperheiden lasten yksinäisyydestä ja turvattomuudesta, enkä todellakaan kiistä asian ongelmallisuutta, mutta käsi sydämellä Packalén uskotko tosissasi, että ratkaisumallisi (tai keskustelunavauksesi tai miksi nyt ikinä tätä kutsutkaan) auttaisi näitä lapsia tai ongelmaperheitä? Uskotko Packalén tosissasi, että ympäristö jossa lapsi näkee kaikkien perheiden olevan ”ongelmaperheitä” auttaa ja kannustaa lasta hakemaan apua näiltä alueella haahuilevilta turvallisilta palkatuilta äiti- ja isähahmoilta? Uskotko tosissasi, että tällainen malli auttaa lasta rakentamaan erilaisen tulevaisuuden?

”- Töölön yksikön kanssa en tavoita sitä ajatusta, että miksi ympäristöään häiriköivillä ihmisillä pitäisi olla suuremmat oikeudet kuin muilla siellä asuvilla. Ruusulankadun yhteydessä minua on syytetty not in my backyard (pois minun takapihaltani) -ajattelusta, mutta mielestäni sen pitäisi olla not in anyone’s backyard -ajattelua. Eli ei kenenkään takapihalle, kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen ympäristöön.”

Vaikka käännän ja väännän tätä Packalénin ajatusta päässäni miten, niin joko Packalénin selitykset olivat huonoa paikkausta sille, että Packalén tahtoo syrjäytyneet ja ongelmaiset pois sotkemasta kunnon ihmisten arkea tai sitten Packalén on paljon nähneeksi poliisiksi melko naivistinen. Väistämättä mieleen tulee se, että onko Packalénin tarkoitus siloittaa kunnon ihmisten elämä illuusioksi, joissa ongelmaiset ihmiset todellakin on lakaistu pois silmistä? Omien palvelujen järjestäminen kuulostaa äkkiseltään erittäin sympaattiselta ajatukselta, mutta tällaista tietyllä tavalla syrjäytynyttä ajatus siitä, että meille järjestettäisiin omat palvelut poissa ”ihmisten ilmoilta” yksinkertaisesti karmii. Väistämättä mieleeni nousee kauhukuva, jossa kaltaiseni talousongelmissa painivat moniongelmaiset raahataan väkisin asumaan ”sinne omalle tuetun asumisen alueelle”. Paremmat ihmiset käyttäisivät sitten niitä omia palveluitaan, ja minunkaltaiseni yhteiskunnan syöpäläiset pysyisivät kiltisti siellä omassa ”tuetun asumisen alueellaan”. Se, että 2000-luvulla joku haluaa vakavissaan puhua oikeustoimikelpoisten ihmisten sijoittamisesta ja mielivaltaisesta siirtelystä paikasta toiseen pisteytysten mukaan tuntuu oikeasti todella pelottavalta. Jos tyrit niin edessä on pakkosiirto tällä ”paremmalle erityistuettujen palveluiden alueelle”. Minä en ainakaan haluaisi muuttaa pois kodistani siksi, että minut on pisteytetty toiselle alueelle ”sopivammaksi”, enkä kokisi tällaista mitenkään auttavana ratkaisuna.

Lopulta visio etenee päässäni siihen, jossa ongelmainen yksilö ei enää poistu asunnostaan, koska hänelle tuodaan palvelut kotiin halusit tai et. Ongelmaisesta yksilöstä tehdään ”tuetun asumisensa” vanki sen sijaan, että häntä kannustettaisiin lähtemään kylille, elämään ja tekemään asioita. Ehkä osaksi laitoskammostani johtuen en voi välttää ajatusta, jossa kohtalostaan kauhistuneet ”ongelmaperheen vanhemmat” lääkitään hiljaisiksi ja kilteiksi. Lopulta he istuvat asunnossaan hiljaa itseään keinutellen ja hokien itselleen ”Minä olen onnellinen. Minun elämäni on hyvää…” Jos alkaa ahdistaa ja alat samaistaa itsesi turkiseläimeen, niin sympaattinen sosiaalitäti tai -setä tulee hymyillen paikalle ja antaa onnellisuuspiikin taputtaen käsivartta ja todeten: ”No niin kohta kaikki on taas hyvin.”

Samaan aikaan hyvät ja menestyvät ihmiset elävät omilla alueillaan näennäisesti täydellistä  ja turvallista hyvää elämäänsä. Jos huono-osaisten alueelta sattuu joskus eksymään vaikka lapsonen pienoinen hyväosaisten alueelle, niin sillehän voi todeta: ”Sullahan on ne kivat sosiaalitädit ja -sedät siellä. Annahan kun setä Packalén soittaa poliisin viemään sinut juttelemaan heidän kanssaan…”

Ehkä jokseenkin hauskaksi asian tekee se, että toukokuussa 2013 herra Packalén on ollut ehkä aavistuksen huolissaan siitä, että Helsingistä tulee tätä menoa iso slummialue. Koska herra Packalén arvostaa selvästi kunnon keskittämistä, niin miksi kaikkia Suomen ”ongelmaperheitä” ja heidän palvelujaan ei voisi keskittää yhtälailla yhteen kaupunkiin? Ne, jotka pisteytetään kansakunnan huonoksi ainekseksi voidaan roudata kaikki Helsinkiin. Helsinkiin voidaan sitten järjestää näitä sympaattisia tätejä ja setiä vaeltelemaan asunnosta toiseen ”tukemaan ongelmaisia”. Muualla Suomessa hyvät ja täydelliset voivat sitten elää omaa elämäänsä pelkäämättä omien lastensa turvallisuuden puolesta. He voivat käyttää omia palvelujaan ja elää hyvää arkea, kun häiriötekijät on poistettu. Kaikkihan tässä tilanteessa oikeastaan voittavat. Jos muuta väität olet hölmö, ehkä myös syrjäytynyt -> slummiin siitä!

Tähän sivuun voisin ehdottaa hyvälle ja täydelliselle Packalénille bisnestä. Mualimalla tunnetaan näet jo slummiturismi, joten tässä huonompikin bisnesmies haistaa kerrassaan loistavan liikeidean. Slummikierros suhteellisen turvallisesti pleksin takana kuitenkin pienellä vaaraelementillä maustettuna. Miksi menisit feikkislummiin kun voit nähdä ihan aidon The Suomi-slummin!?! Edes takaisin alueella laahustavat ”mukavat sosiaalisedät ja -tädit” tuovat myös hieman The Walking Dead-tunnelmaa kehiin, joten tässä Emoya Estaten tarjoama kokemus jää kirkkaasti toiseksi. Olisiko tässä kenties Suomelle kaivattu uusi Nokia? Ei mitään köyhien hyväksikäyttöä vaan liiketoimintaa jo vuodesta 2014!

Siirrytäänpä taas huumorin puolelta vakavamman tekstin pariin. On selvää, että Packalén turvallisuusvisioissaan puhuu utopiasta. Kutsukaa minua kyyniseksi, mutta en usko meidän koskaan saavuttavan yhteiskuntaa, jossa ei ole mitään riskejä tai mahdollisuutta siihen, että jotakin pahaa tai ikävää tapahtuu. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sosiaalipalveluiden eteen pitäisi jatkuvasti tehdä kehitystyötä. Itse pidän itseäni kuitenkin realistina, enkä edes tavallaan ymmärrä sitä, miksi elämän pitäisi olla täydellisen särötöntä? Usko pois Packalén minäkin olen lapsena kokenut kaikenlaista silti koen, että lapsuuteni oli kokonaisuudessaan hyvä. Koen myös, että negatiiviset kokemukset ja niistä selviäminen ovat rakentaneet minut. Elämä on opettanut minulle, että elämän ei tarvitse olla särötöntä. Jokaista ihmistä pitää auttaa ja tukea mahdollisuuksien mukaan, ja ketään ei saa jättää yksin, mutta koskaan elämästä ei 24/7/365 turvallista ja auvoisaa, ei edes niissä hyvin pisteytettävissä perheissä.

Packalén, sanot päihde- ja ongelmaperheiden lasten jäävän täysin yksin, mutta sinähän olit paikalla monen päihdeperheen kodissa, mitä sinä teit? Kukaan meistä ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen meistä voi auttaa edes yhtä. Se lapsi, jolle juuri sinä Packalén mahdollisesti ojensit kätesi poliisin urasi aikana muistaa sinut taatusti aina. Sinä voit siviilissä tehdä samaa. Meidän ei tarvitse aina olla sosiaalityöntekijöitä tai poliiseja, meidän tarvitsee joskus vain olla ihmisiä ja välittää toisistamme. Yhteiskunnan tukiverkko on ehdottoman tarpeellinen, ja sitä pitää toki jatkuvasti päivittää ja miettiä miten se voisi toimia tehokkaammin ja tukea enemmän, mutta emme silti saa unohtaa sitä, että yhteiskunta koostuu meistä jokaisesta. Joskus myös yksilön panos voi muuttaa toisen yksilön elämää ja antaa toivoa. Minusta ei mitään ”kokoomuslaista” saa tekemälläkään, mutta kannattamani yhteiskunnan tukiverkko ei tietenkään sulje pois yksilöiden panosta jokaisen omien mahdollisuuksien ja voimien mukaan.

Olkaamme myös ihmisiä toinen toisillemme muutenkin kuin palkatusti. Tämän kirjoituksen myötä toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti ensi vuonna ei ”tarvitse enää kirjoitella” yhtä monista poliittisista aivopieruista. Pidetään huolta myös toinen toisistamme!

Alkoholisti

Laiska, tyhmä, saamaton, ruma ja vielä julkkiskin

”Mä pidän kantani, voin antaa sen kirjallisena ja kehystettynä – Toi oli täysin naurettavaa ja merkityksetöntä turhaa pelleilyä koko touhu. Jos piti lähteä hillumaan, olisi kantanut vastuunsa ja istunut tuomionsa mitä lähti kerjäämään.” 

”Sini on turha julkimo ja Greenpeace itsekin laivansa kanssa on saastuttanut ja öljyä niidenkin laiva tarvitsee. LAKKAISIVAT ITSE KÄYTTÄMÄSTÄ AUTOJA JA OLISIVAT ESIMERKKINÄ MOKOMAT PELLET.”

”Rikos on…rikos. Ja siitää kannetaan seuraukset. Ellei sa tu olemaan valtio.” 

”Minua ihmetyttää se, että te hyvin kriittisesti mm. öljynporaukseen tai yleensäkkin näiden öljystä jalostettuihin polttoaineisiin ja muihin hyödykkeisiin suhtautuvat vastustatte kaikkea sitä, millä tämä maailma nyt käytännössä pyörii. teillä on sellainen ihmeellinen mielikuva, että kaikki olisi paremmin, mikäli näitä varoja ei hyödynnettäisi. Arctic Sunrise kuitenkin purjehti tuonne jäitten sekaan samalla öljystä jalostetulla polttoöljyllä, kuten kaikki muutkin laivat maailman merillä. Mikä ihme tekee Arctic Sunrisen liikkumisesta hyväksyttävempää, kuin jonkin muun laivan?”

Suur-rikollinen Sini Saarela on isänmaan suureksi häpeäksi saapunut takaisin kotimaahansa Suomeen. Suur-rikollinen on myös armahdettu huolimatta siitä, että hänen rikkomuksensa ihmiskuntaa vastaan onkin ollut valtavan suuri. Suur-rikollinen Saarela ei vahingoittanut ketään (enkä ole bongannut mistään, että omaisuuttakaan olisi ainakaan tahallisesti teon yhteydessä tuhottu), mutta neiti suur-rikollinen ja terroristi kehtasi vittuilla Venäjälle, ja valtiollehan ei vittuilla.

Keskusteluissa Saarelan suuresta rikoksesta on sujuvasti sekoitettu puurot ja vellit keskenään ja oletan, että niin on tehty tahallaan, koska ”Sinin naama vituttaa ja julkisuuttakin se on perkele saanut, ja hipeille ei armoa tipu, ja Venäjälle ei saa vittuilla, koska valtio ja jaadajaada”. Jos esimerkiksi seitsemän vuoden vankeustuomio mielenilmauksesta, jossa rikottiin kyllä lakia ketään satuttamatta (käsittääkseni tosiaan omaisuuttakaan ei tuhottu, ainakaan en ole tällaisesta kuullut), on kohtuullinen niin sitten varmaan heittäisitte minutkin Siperiaan. Olenhan heittänyt paperilapulla paikallisen TE-toimiston pamppua. Käytännössä siis vittuilin valtiolle, ja olen suorastaan ammattirikollinen ja terroristi. En itse kiistä sitä, etteikö suurta ja hirmuista rikosta olisi tapahtunut, mutta tästä suuresta ja hirmuisesta rikoksesta ei ole mielestäni oikeutettua tuomita kohtuuttomasti. Asian ydin menee kokonaan ohi monelta kun keskistytään vain siihen, että Venäjälle ei vittuilla ja hippi pitää saatana saada Siperiaan. Rangaistusvaihtoehdot tuntuvat monien mielessä olevan myös 20 vuotta Siperiassa tai ei mitään. Melkoinen maailmankuva mahtaa olla ihmisellä, joka ei näe mitään tässä välissä.

Äskettäin kuitenkin tyhmä hippi hoksasi aivan uuden aspektin tässä ”Saarela Siperiaan”-keskusteluissa. Julkisuus. Tuo ihana ja kamala jumala ja jumalar. Jouduin hetken aikaa oikeasti kelaamaan, että nykymaailmassa ilmeisesti on käsittämätöntä, että joku ei tahtoisi henkilökohtaista julkisuutta. On käsittämättätöntä, että henkilökohtainen julkisuus ei olisikaan se keskeinen itseisarvo ihmiselle. Joidenkin mielestä Saarela on todellakin ryhtynyt aktivistiksi vain julkisuuden takia, eikä hän välitä ympäristöasioista lainkaan. Monen kommentit suorastaan huutavat: ”Hippi pääsi ituvihreilyllä julkisuuteen. Miksi en minä? Minä olen paljon merkittävämpi ja ainakin omasta mielestäni lainkuuliainen tyyppi!!! Yhyy! Miksi huomaatte merkityksetöntä lakia rikkovaa hippiä!?!”

Ajatuskin vartin julkisuuden valokeilasta saa monen kusemaan hunajaa. Kaikkienhan on pakko haluta sitä, että toimittajat kävelevät perässäsi ja soittelevat sinulle! Kaikkienhan on toki pakko haluta sitä, että nettikansa ottaa hampaisiinsa ja repii kappaleiksi. Kaikkienhan on pakko haluta kuulla joka tuutista olevansa tyhmä ja ruma huora ja terroristi. Monessa tehtävässä julkisuus tulee sivuilmiönä, silti moni ei erityisesti rakasta julkisuutta. 2000-luvulla kaikkien on kuitenkin haluttava olla julkkiksia. Silloin kun itse olin penska, niin unelma-ammattikyselyihin saatettiin kyllä vastata, että laulaja tai näyttelijä, mutta nykyään vastataan julkkis. Kaikki käy kunhan julkisuutta tulee, ja tätä kaikkien on haluttava. Julkisuuden tavoittelusta on tullut normi, ja jos ihminen muuta väittää hänhän valehtelee.

Näin 2000-luvulla, ”turhien” julkkisten kultaisella aikakaudella luulisi muuten löytyvän turhempiakin julkkiksia kuin ympäristöaktivisti… Anteeksi julkisuudenhakuinen terroristi ja suur-rikollinen. Koska julkisuudenhakuinen terroristi ja suur-rikollinen Sini Saarela päätettiin armahtaa, niin mitenköhän hänen olisi muuten pitänyt tämä vastuu hirmuisesta teostaan kantaa? Ennen rikas ja kuuluisa oli kadehtimisen kohde, mutta minusta tuntuu, että nykyään jälkimmäinen ajaa ohi ensimmäisestä. Missä vaiheessa julkisuudesta itsestään tuli lottovoitto? Onko ylipäänsä mitään mitä ihmiset eivät kadehdi?

”teillä on sellainen ihmeellinen mielikuva, että kaikki olisi paremmin, mikäli näitä varoja ei hyödynnettäisi.”

Ehkä olisi ehkä ei, en ole Jumala enkä osaa tähän vastata, mutta se arvokasrakaspakas öljypöljy ylipäänsä loppuu jossakin vaiheessa. Sitten kun niitä varoja ei enää ole, niin niitä ei voida hyödyntää. Toki ensin pitää päästä pilaamaan planeetta lopullisesti paskaksi, jotta sitten kun uusiutumattomat luonnonvarat loppuvat, niin homma saadaan kusemaan täydellisesti. Tai no onhan meillä suunnitelma B. Kunnianhimoisimmat ovat jo näet vakavissaan muuttamassa Marsiin vaikka paluulentoa ei ole tiedossa, joten kyllähän tämä planeetta voidaan matalaksi pistää. Jotkut meistä voisivat ehkä haluta jäädä asumaan tänne Tellukselle, mutta väliäkö tuolla. Öljystä on toki ollut varmasti kaikille meistä paljon hyötyä ja iloa, mutta asioissa on yleensä myös tapana kehittyä eteenpäin.

Suurin osa ympäristöaktivisteistakin valitettavasti joutuu käyttämään tiettyjä epämieluisia vaihtoehtoja, koska muista vaihtoehtoja ei joko ole tai sitten ne ovat hinnaltaan monien ulottumattomissa. Minäkin yritän aina elää ihanteideni mukaan, mutta joudun esimerkiksi käyttämään yksityisautoa. Totuus on myös se, että emme enää koskaan pääse yhteiskuntaan, jossa esimerkiksi autoilu tai lentäminen loppuu (ellei sitten yhteiskunta totaalisesti romahda). Kannustan toki aina yksilöitä henkilökohtaiseen muutokseen ja olen sitä mieltä, että jokaisen meidän omilla valinnoilla on paljonkin merkitystä. Kuulun kuitenkin itse myös niihin vihreisiin, joiden mielestä pelkän toisten kuluttajien tuomitsemisen sijaan pitäisi etsiä parempia vaihtoehtoja nykyiselle ja saada ne paremmat vaihtoehdot kaiken kansan ulottuville. Julkinen liikennekin tuottaa päästöjä ja kuluttaa fossiilisia polttoaineita vielä tällä hetkellä, voiko sitäkään siis käyttää, jos vastustaa arktista öljynporausta? Voiko arktista öljynporausta vastustava käyttää ambulanssia tai taksia sairastuessaan? Tällainen vastakkainasettelu ei lopulta johda yhtään mihinkään. Joten voitte kivittää minutkin, sillä olen hippi ja käytän autoa, imuria ja älyluuria.

Jos suomalaisilta kysytään niin osan mielestä Sini Saarelan olisi pitänyt yrittää vaikuttaa suomalaiseen auktoriteetteja kunnioittavaan tyyliin eli surkutella tilannetta Facessa tai Esson kahvipöydässä. Jos joku sen sijaan yrittää tehdä asialle jotakin pelkän valittamisen sijaan, niin sehän on vain itsensä  korostamista ja julkisuuden tavoittelua. Suhteutettuna Saarelan tekemään rikokseen Saarelan demonisointi somessa on lähtenyt lapasesta ja lapanenkin on hukattu kännipäissään jo ajat sitten. Pääasia tuntuu olevan, että aikuiset ihmiset pääsevät jälleen kerran purkamaan alemmuudentunnettaan tällä kertaa terroristihippiin, joka sai naamansa lehtien kanteen hirmuisella rikoksellaan. Jokainen voi myös laittaa käden sydämelleen, että onko todellakin näin, että itse ei olisi missään tilanteessa valmis rikkomaan lakia? Minä en hyväksy lain rikkomista, mutta voin silti ymmärtää miksi joku niin tietyissä tilanteissa tekee. Jokainen meistä on myös luultavasti huomaamattaankin rikkonut elämänsä aikana lakia. Oletko kävellyt punaisia päin? Oletko tehnyt vihdan lähimetsästä? Oletko maksanut puolisosi luottokortilla? Oletko ajanut katsastamatonta autoa? Unohditko laittaa parkkikiekon asioidessasi ABC:llä? Kuinka nopeasti tässä päästään ajatukseen ”Minulla on oikeus tehdä pieniä rikkeitä, mutta toisella ei!”? Rikka nähdään helposti vain toisen silmässä.

Omamunuainenfinger

Mokuttajauutisointia

Jälleen kerran kehdattiin julkaista Helsingin Sanomissa juttu, jossa maahanmuuttotaustainen kertoo, että Suomi on rasistinen maa. Toki tällaisesta kamalasta mokuttajauutisoinnista vetivät jälleen kerran tietyt piirit herneen nenään. Tässä muutama tyyppillinen tapa reakoida juttuun.

1. No vittu rasismi nyt vaan on luonnollinen juttu, ja sitä tulee aina olemaan.  

Tätä voisimme kutsua Tero Vaara-lähestymistavaksi. Herra Vaaran mielestähän rasismi lapsilla on näet aivan luonnollista ja on kerrassaan luonnotonta kitkeä tällaista luonnollista suojeluvaistoa pois. Kyllä jokaisella meistä on välillä ennakkoluuloja, mutta mieleltään edes jokseenkin terve ihminen ei lähde solvaamaan toisia kadulla vaan kykenee käsittelemään ennakkoluulonsa muilla keinoilla. Usein joudumme toteamaan ennakkoluulomme perättömiksi, mutta toiset eivät edes halua käsitellä ennakkoluulojaan kuten ajattelevat ihmiset tekevät, koska heistä rasismi nyt vaan on ok. Ennakkoluulot eivät ole ongelma vaan se, että niistä ei halutakaan luopua tosiasioista huolimatta. Jokainen tutkimus tai lehtijuttu, joka puhuu ennakkoluuloja vastaan on mokuttajauutisointia ja vihervasemmiston propagandaa. Jonkinlaisia ongelmia tulee yhteiskunnassamme aina olemaan, mutta tämä ei tarkoita etteikö asioita pitäisi yrittää parantaa. Olen kuullut huhuja, että ihmisillä olisi jotakin kognitiivisia kykyjä, joten ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä käyttää niitä.

2. No vittu taas leimataan suomalaiset.

Ei, on eri asia sanoa Suomi on rasistinen maa tai suomalaiset ovat rasistisia. Jos minä totean, että Venäjä tai Saudi-Arabia ovat väkivaltaisia maita en tarkoita, että jokainen venäläinen tai saudi-arabialainen olisi väkivaltainen. Minustakin kotimaani on monessa asiassa rasistinen ja suvaitsematon, ja tällaiset asenteet ovat mielestäni kasvussa. Tämä ei tarkoita ettenkö näkisi Suomessa moni hyviä puolia, ja ettenkö rakastaisi kotimaatani. Jos ajattelisin, että kaikki suomalaiset ovat rasistisia, niin minun pitäisi itsekin olla rasistinen.

3. Menkööt vittu muualle valittamaan. 

Käsittääkseni sananvapaus ei koske vain kantasuomalaisia öyhöttäjiä. Pitääkö minunkin mennä muualle valittamaan, kun olen tällainen mokuttaja? Mihinkäs ajattelitte minut karkottaa?

Suomen ilmapiiri on viime aikoina kiristynyt, ja tämä ei koske enää pelkästään maahanmuuttajia. Moni kantasuomalainen näyttää oikeasti kuvittelevan, että tämä ilmapiirin muutos ei tule koskaan koskemaan heitä, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minä, 28-vuotias monisairas työkyvytön ”kantasuomalainen”, pelkään Suomesssa oman tulevaisuuteni puolesta. En ole maahanmuuttaja, mutta pelkään silti mitä tapahtuu, jos tämä nykyinen kehitys, jossa vain tietynlaisilla ihmisillä on ylipäänsä oikeus olla olemassa, jatkuu. Maahanmuuttajan kokemukset syrjinnästä ja asiattomasta käytöksestä ovat monen mielestä asia, jota on oikeus vähätellä. Paisuttelua, huomion hakemista ja uhriutumista. Suomessa syrjintä pitäisi näet vain kestää. Itkupillit valittavat. Onhan se nyt ihan normimeininki, että kadulla räkäistään päälle ja huudellaan, että sinun kaltaisesi haisevat. Jos otat tämän jossakin esille sopimattomana käytöksenä olet heikko ja sopeutumaton. Hauskan paradoksin muodostaa se, että nämä mamujen kertomusten vähättelijät ovat itse aina itkemässä siitä kuinka he eivät saa olla rasisteja ja fasisteja, ja kuinka rankkaa heillä on kun heitä ei ymmärretä…

Tänään isoin ryhmä, johon kohdistuu vihareaktioita ovat maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset. Huomenna se kohdistuu voimistuvasti köyhiin, sairaisiin, vammaisiin ja kaikkiin, jotka eivät sovi tähän tiettyyn muottiin. Jotakin vähemmistöä saatetaan puolustaa, mikäli tätä voidaan käyttää maahanmuuttajavastaiseen propagandaan. Tällaiset ihmiset eivät rajaa vihaansa ja halveksuntaansa vain yhteen ryhmään vaan syrjintä laajenee sitä myötä kun valtaa mahdollisesti tulee. Heillä täytyy olla aina ryhmiä, joista syyttää kaikkea. Heidän elämänsä ei toimi ilman ulkopuolista syntipukkia. Jossakin vaiheessa tällainen toiminta aina hajoaa omiin sisäisiin ristiriitoihinsa, mutta mitä ehtii mahdollisesti tapahtua ennen sitä? Tällaiset aatteet voivat saada paljon pahaa aikaan ennen hajoamistaan.

Olli Immosen mielestähän uudet Pisa-tuloksetkin ovat yllättäen maahanmuuttajien syytä. Varmaan sekin jos Immonen astuu koiranpaskaan työmatkallaan on maahanmuuttajien syytä. Vaikka maahanmuuttajat häviäisivät niin tämä ei muuttaisi näiden ihmisten toimintamallia mitenkään. He tarvitsevat yhä edelleen syntipukin. Koiranpaskaista kenkää ei voi pestä, vaan siihen on löydettävä syyllinen. Kengän peseminen ei itseasiassa ole tärkeää vaan se, että saadaan paljon melua aikaiseksi ja löydetään syyllinen.

Olen todella huolissani Suomesta ja Suomen tulevaisuudesta. En voi kuin toivoa, että jatkossa nämä öyhöt eivät kasvata äänisaalistaan, ja muuta kotimaatani oman mustavalkoisen mielensä kuvaksi. Rasismista ja fasismista on näet tullut jälleen kerran salonkikelpoista. Ei se niin iso juttu ole, jos nyt vähän olet rasistinen. Jos kannatat näitä öyhöjä, niin mieti hetki heidän arvaamattomuuttaan. Mieti sitä, että huomenna sinäkin voit olla syrjinnän kohde täällä omassa kotimaassasi. Monia näistä öyhöttäjistä ei edes suoranaisesti kiinnosta, että onko heidän syrjimänsä ryhmä jollakin tavalla heidän itsensä kaltainen vai ei. He vain tahtovat syyttää ja syrjiä, ja mamut ovat tämän päivän helppo kohde. Tässä yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea tällaiset ihmiset ovat valmiita tekemään markkinoidakseen luomaansa mielikuvaa eteenpäin oikeana. Tarinahan on aina parempi kun sitä ”hieman värittää” jopa muuttaa kokonaan…

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!