Kenen lauluja laulat?

Vihreiden europarlamentaarikko Tarja Cronberg otti kantaa Suomen ruoan korkeaan hintatasoon. Päivittäistavarakauppa ry kiiruhti tietenkin hetimiten ilmaisemaan mielipiteensä koskien Cronbergin kommentointia ruoan korkeasta hinnasta Suomessa. Cronberg oli sitä mieltä, että yksi ongelma on se, että Suomessa päivittäistavarakauppa on keskittynyt pääosin kahden toimijan, S- ja K-ryhmän haltuun. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että tuottajat ovat aikalailla näiden kahden toimijan sanelemien ehtojen varassa. Ruoan hinnasta on kohuttu Suomessa moneen otteeseen, mutta uusin kohu sai alkunsa siitä, kun paikallinen osuuskauppa vaati leipuri Satu Anttilalta 15 ooo euron markkinointimaksua, jotta se suostuisi pitämään tuottajan tuotteet kauppojensa hyllyillä. Perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen kirjoitti markkinointimaksu asiasta blogikirjoituksen Uuden Suomen blogipalveluun.

”Yllättäen” Päivittäistavarakauppa ry kiiruhti vakuuttamaan, että kaupan keskittyminen kahdelle toimijalle ei ole ongelma vaan verot nostavat Suomessa ruoan hinnan korkeaksi. Tässä vaiheessa voisimme toki kysyä miten esimerkiksi Lidl pystyy pitämään hinnat edullisempina? Tuskin hekään tappiolla myyvät. Kannattaa myös muistaa, että Päivittäistavarakauppa ry on esimerkiksi tilannut Ernst & Young Oy:ltä tämän niin sanotun nollatutkimuksen, jossa todettiin, että Suomessahan ruoka on oikeasti Euroopan mittapuulla halpaa. Päivittäistavarakauppa ry ei ole todellakaan mikään riippumaton taho, eikä ole vaikea arvata kenen pussiin tämä ry pelaa. Toki he kommentoida saavat ihan miten heitä huvittaa, mutta heidänkin kommentteihinsa (toki kuten mihin tahansa) kannattaa suhtautua kriittisesti. Senhän nyt jokainen tiesi, että kaupan keskittämistähän Päivittäistavarakauppa ry ei tule näkemään ongelmana.

Taloustoimittaja Seppo Konttinen on julkaissut kirjan Suomalainen ruokalasku. En ole vielä kirjaa käsiini saanut, mutta Taloussanomat julkaisi erittäin asiallisen tiivistelmän siitä, miksi ruoka Konttisen mielestä on Suomessa näin kallista?

”5. Kun kannattavia kauppapaikkoja ei ole saatavilla, ei tule myöskään kilpailua. Sen sijaan ABC-ketjulla ei Konttisen mielestä ollut vaikeuksia laajentua.”

Puhumme aina Suomessa siitä, miten meillä ei ole korruptiota, mutta miten sitten pitäisi kutsua esimerkiksi toimintaa, jossa pienellä toimijalla ei ole käytännössä edes mahdollisuutta saada hyvää kauppapaikkaa? Kuluttajan alkaa olla jo vaikea vaikuttaa esimerkiksi tien päällä siihen, missä tankkaa. Monessa paikassa ainoa vastaantuleva asema on ABC. Olisiko tähän toimintaan nyt korkea aika herätä? Kuten Cronberg mainitsi myös poliitikoilla on tässä paljon päätäntävaltaa, koska moni poliitikko istuu S- ja K-ryhmän luottamustoimissa.

Kuten on jo moneen otteeseen todettu bonusjärjestelmien ylläpito maksaa rahaa. Kannattaako asioida Lidlissä, jossa hinnat ovat suoraan edullisemmat vai kannattaako keskittyä keräämään bonuksia? Lainataan tähän pieni pätkä Wikipediasta:

”Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai siihen verrattava asema markkinoilla. Kartellin jäsenet pyrkivät jäädyttämään hintatason, rajoittamaan hyödykkeen tarjontaa ja tukahduttamaan kilpailua sopimalla keskenään hyödykkeiden toimittamisesta ja hintatasosta. Kartelli on epätäydellistä kilpailua, monopolien tavoin ne aiheuttavat kuluttajille tappiota.”

Esimerkiksi minä tienasin osa-aikaisena myyjänä huomattavasti vähemmän kuin poliitikot tienaavat vuodessa luottamustehtävien hoidosta S-ryhmässä. Voidaan myös kysyä kuinka arveluttavaa todella on se, että poliitikot istuvat päivittäistavarakaupan hallitsijan luottamuselimissä? Pitäisikö poliittisissa luottamustehtävissä olevat rajata ulkopuolelle Osuuskauppojen vaaleissa?

Turun osuuskaupasta ehdittiinkin jo kommentoida, että markkinointirahojen periminen on tasapuolisuutta, vaikka markkinointirahan periminen ei suoranaisesti velvoita kauppaa tekemään minkäänlaista markkinointia. Kuulemma markkinointiraha on vain osa lopullista hankintahintaa. Vakiintunut käytäntö on aina toimiva selitys, ja tällöin toki asiassa ei voi olla mitään ongelmaa, koska ”ainahan näin on tehty”.

”Elintarvikkeiden hintojen viimeaikainen nousu taas liittyy Laurénin mukaan etenkin veronkorotuksiin ja maailmanmarkkinahintojen nousuun.

Laurén viittaa Päivittäistavarakauppa ry:n tilastoihin,  joiden mukaan yli 40 prosenttia ruoan hinnasta Suomessa koostuu erilaisista veroista.

PTY muistuttaa, ettei ketjujen saama kate tarkoita liikevoittoa, vaan sillä maksetaan esimerkiksi henkilöstön palkat ja myymälätilojen vuokrat.”

Päivittäistavarakauppa ry:hän se siellä jälleen kummittelee… Totta kai katteesta maksetaan kulut, mutta voitottakaan ei jäädä. Vuonna 2010 Turun Osuuskaupan liikevoitto oli Wikipedian mukaan vuonna 2010 6,4 miljoonaa euroa, ja Helsingin Osuuskauppa Elannon liikevoitto vuonna 2012 oli 21,9 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 koko S-ryhmän liikevaihto kasvoi 12 037 miljonaan euroon, mutta liikevoitto laski jättäen kuitenkin 212 miljoonaa euroa liikevoittoa jäljelle.

”Toimialat ovat päivittäistavarakauppa, käyttötavarakauppa, polttonestekauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa (Sokotel Oy), autokauppa sekä maatalouskauppa. Lisäksi S-ryhmään kuuluvat hankinnan ja logistiikan organisaatiot Inex Partners Oy, Meira Nova Oy ja North European Oil Trade Oy. S-ryhmän omistukseen vuonna 2005 siirtynyt Suomen Spar on lopettanut toimintansa. Asiakkailleen myöntämänsä S-Bonusjärjestelmän osalta ryhmä toimii yhteistyössä useiden siihen kuulumattomien yritysten kanssa. Kehittääkseen rahoituspalvelujaan SOK perusti säästökassojen toiminnan jatkajaksi S-Pankin.”

”Kesko Oyj tytäryhtiöineen ja itsenäiset K-kauppiaat muodostavat yhdessä K-ryhmän. Tällä ryhmällä oli toiseksi suurin markkinaosuus (34,7 %) Suomen päivittäistavarakaupassa vuonna 2012. Ensimmäisellä sijalla oli S-ryhmä 45,6 %:n markkinaosuudella.”

Kesko Oyj:n liikevaihto oli vuonna 2013 9 315 miljoonaa euroa ja liikevoitoksi jäi 248 miljoonaa euroa. S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupassa vuonna 2008 oli 42,4 prosenttia ja K-ryhmän osuus oli 33,7 prosenttia.
 

Tasa-arvon kauhistus

Tasa-arvoinen avioliittolaki on jälleen ajankohtainen asia. Jälleen eteemme levittäytyy mitä mahtavin paraati järjen riemuvoittoja alkaen siitä miten tasa-arvoinen avioliittolaki kyseenalaistaa tasa-arvon käsitteen aina siihen, miten kristittyjä loukataan, kun tällaista haureutta yritetään ajaa läpi. James Hirvisaari ei ole ole yksin näkemyksensä kanssa, että kyseessä ei ole tasa-arvoasia laisinkaan. Ei saa syrjiä paitsi, että seksuaalivähemmistöjä saa syrjiä, jos heistä ei pidä.

Sitten tulee kuulemma moniavioisuus, eläinten kanssa naimisiin meneminen ja lapsimorsiamet; ja kohta Hirvisaaret, Saarakkalat ja Pakkaset pakkohomoutetaan!

Facebookissa esille on nostettu Uuden Suomen blogikirjoitus vuodesta 2011, jossa aikuinen mies kirjoittaa rakastuneensa veljeensä. Homoaspektin vuoksi tämä kirjoitus on nyt lähtenyt kovaan jakoon, ja johtopäätöksenä joillakin tuntuu olevan, että seuraavaksi kaikki naivat siskojaan ja veljiään, koska ”avioliittolaki”. Näitäkin tapauksia, joissa rakastutaan omaan siskoon tai veljeen on aina ollut. Jos järjellä ajatellaan niin tällainen suhdehan on homoseksuaalisena turvallisempi, koska homopari ei voi saada lapsia keskenään, eikä riskiä sisäsiittoisuudesta ja sen tuomista haitoista täten ole. Rakastumisella omaan siskoon tai veljeen ei tosin ole mitään tekemistä avioliittolakiuudistuksen kanssa, koska suurin osa ihmisistä ei rakastu siskoonsa tai veljeensä oli seksuaalinen suuntautuminen sitten mikä tahansa.

Kaikkea yritetään keksiä, että saataisiin itselleen oikeus olla toisia parempi. Hurjimpien näkemysten mukaan marginaaliset sisko-veli-, veli-veli- ja sisko-sisko-suhteet ovat vain alkua laajemmalle insestiaallolle. En tiedä pitäisikö tämä nyt sitten tulkita niin, että kirjoittajalla on jotakin tuntemuksia sisartaan tai veljeään kohtaan…

Aiheesta toki innolla bloganneet muun muassa Vesa-Matti Saarakkala ja James Hirvisaari.

”Henkilökohtaisesti vastustan lakia parista syystä. Ensiksikin on väärin puhua ”tasa-arvoisesta” avioliittolaista. Ei tämä ole tasa-arvokysymys vaan arvokysymys. Mielestäni vakiintuneita käsitteitä ei pidä sekoittaa eikä muuttaa, sillä avioliitto tarkoittaa jo sanakirjankin mukaan miehen ja naisen välistä liittoa. Mielestäni lakialoitteen kannattajat eivät ymmärrä, kuinka vakavasta instituution loukkauksesta on kysymys, nimittäin niitä kohtaan joille avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kutsuttakoon seksuaalivähemmistöjen liittoa vaikkapa pariliitoksi.

Toinen asia on adoptiokysymys. En hyväksy samaa sukupuolta olevien ulkoista adoptiota, sillä minusta lapsi pitää ensisijaisesti sijoittaa perheeseen, jossa lapsi saa isän ja äidin. Törkeää ja anteeksiantamatonta on se, että adoptiolaki täysin tahallisesti valmisteltiin homoliittoja silmällä pitäen. Minä yksin pidin siitä silloin meteliä mutta sanomani kaikui kuuroille korville.

Näkemykseni ei ole syrjintää. Ei Suomessa ketään saa syrjiä. Ei myöskään kristillistä tai muuta uskonnollista arvopohjaa edustavia aviopareja eikä orpolapsia.”

-James Hirvisaari

Miksi samaa sukupuolta olevien liittoa tulisi kutsua eri nimellä? Miksi avioliitto-termi on käytössä myös maissa, joissa niin sanottu valtionuskonto ei ole kristinusko? Miksi ateisti saa mennä avioliittoon, mutta homo ei? Mitä avioliitto-termin pyhyydestä huolissaan olevat kristityt ajattelivat tehdä näille asioille? Eräs Facebook-kaveri heitti hyvän kommentin liittyen tähän mussutukseen oikeudesta isään ja äitiin. Jos kerran lapsella on oikeus isään ja äitiin niin tällä logiikalla kuollut vanhempi pitää pystyä herättämään henkiin, koska ”lapsella on oikeus isään ja äitiin”.

”Arvokysymys” määrittely kertoo hyvin sen mistä on kysymys. Naisen ja miehen suhde mielletään arvoksi, ehkä jopa itseisarvoksi. Samaa sukupuolta olevien suhde sen sijaan on automaattisesti jotekin vähemmän arvossaan. Se ei voi olla arvo, eikä täten hyvä asia. Näkemys on, että oma parisuhdemuoto on selkeästi se hyvä perusarvo ja lähtökohta huolimatta siitä, että homo- ja biseksuaalisuutta on aina ollut. ”Minun arvoni ovat hyviä ja muiden arvot eivät ole edes arvoja lainkaan”-linja on kerrassaan surullinen. Kukaan ei edelleenkään ole estämässä Hirvisaarta, Saarakkalaa, Oinosta, Hakkaraista tai ketään muutakaan elämästä omien arvojensa mukaan jatkossakaan.

”Vai voiko todella olla niin, että mikäli kunnalliseen luottamuselimeen olisi valittavana kaksi henkilöä, nähtäisiin välttämättömänä, että toisen valitun olisi oltava mies ja toisen nainen, mutta että lasten kasvattaminen annettaisiin esimerkiksi kahden miehen vastuulle? Minusta tässä ei ole mitään logiikkaa.”

”Tämän kansalaisaloitteen taustalla oleva sukupuolineutraali ja seksuaalineutraali ihmiskäsitys ja maailmankuva ovat loppuun asti mietittyinä utopiaa. Luonnonlait tulevat vastaan.”

-Vesa-Matti Saarakkala

Omasta mielestäni sukupuolikiintiöt eivät ole tasa-arvoa, eivätkä ne istu mielestäni koko tasa-arvon käsitteeseen lainkaan. Luonto on myös aina yhtä järjenköyhä argumentti. Vai onko luonnossa kenties lakeja, jotka säätelevät, että naaras kauriit menevät tuolle puolelle jokea ja urokset tuolle toiselle puolelle? Luonnossa on homoseksuaalisuutta ja sukupuolenvaihdoksia.

On todella absurdia seurata keskustelua, jossa toinen osapuoli näkee tasa-arvoiset oikeudet loukkauksena omia oikeuksiaan kohtaan. Nettikeskusteluissa homoseksuaaleja on jo odotetustikin haukuttu elukoiksi ja siveettömiksi. On ihan tosissaan ihmetelty sitä, että eikö seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ole mitään häpyä, kun he eivät tajua olla loukkaamatta kristittyjä ja perinteisiä arvoja kannattavia? Ajattelevatko nämä vastustajat koskaan kuinka syrjiviä ja loukkaavia tekstejä he itse kirjoittavat? Ajattelevatko he koskaan, miten loukkaavaa on verrata seksuaalivähemmistöön kuuluvaa pedofiiliin tai zoofiiliin?

Yksi käsittämättömimmistä aivopieruista on myös se, että ”voihan lesbonainen mennä naimisiin miehen kanssa, ja homomies naimisiin naisen kanssa”. Onhan heillä siis tasa-arvoiset oikeudet! Onhan kaikilla tasavertainen oikeus kävellä portaatkin, silti toiset ovat liikuntaesteisiä ja tarvitsevat sen luiskan tai hissin…

Aino Frilander oli koonnut hyvin näitä eduskuntatason ripuleita asiasta. 

Milloin on myös pohdittu sitä, että eihän kansan todellista mielipidettä tiedetä. Ehkä kuitekin jotakin johtopäätöksiä voidaan tehdä siitä, että lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi 166 851 nimeä, ja adressi lakiesitystä vastaan on kerännyt 43 868 nimeä. Kansalaisaloitteen nimien keräysaika on puoli vuotta. Vasta-adressi on päivätty 9. joulukuuta 2012, ja se on edelleen avoinna. Lienee tarpeetonta edes mainita, että kansalaisaloite-palvelussa henkilöllisyyden varmennus on hieman toista luokkaa kuin adressit.comissa. 

Surullisinta on kuitenkin huomata se, että ”homosaation ja homotuksen vastustaminen” nähdään näiden ihmisten omasta toimesta yksilöllisenä ja persoonallisena. Syrjintä ja toisten arvottaminen itseä alemmaksi nähdään hienona. Mielletään vastustavansa ryhmäpainetta, kun ”ei mennä mukaan homosaatioon”. Halutaan laittaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt takaisin kaappiin, koska heidät koetaan epämiellyttäviksi ja ahdistaviksi. Pelätään oman identiteetin menettämistä, jos toisten identiteetistä tulee yhteiskunnallisesti yhtä arvokas kuin siitä omasta identiteetistä. Tasa-arvon pelko kertoo lähinnä omasta heikosta identiteetistä.

Homothan ne vain kuulemma ovat kieroutuneita halutessaan naimisiin. Paljon on myös esitetty kysymystä, mitä ne oikein seuraavaksi kehtaavat vaatia? Kuulemma rekisteröidyn parisuhteen tulisi riittää. Kuten tällaiseen keskusteluun Facebookissa totesinkin, onhan se kamalaa, että mustat ihmisetkin aikoinaan kehtasivat vaatia oikeutta istua samalla penkillä. Saivathan ne jo penkit, eikä sekään perkele riittänyt! Miettivätkö nämä ihmiset koskaan, miltä heistä tuntuisi, jos heidän omia oikeuksiaan rajoitettaisiin tällä tavalla? Mitä jos heterolle sanottaisiin, että olet hieman yksinkertainen, et sinä mihinkään naimisiin pääse? Meteli tulisi ja kova.

Törmäsinpä jopa keskusteluun, missä mietittiin mikä tulee sitten homoparin ja heidän lapsensa sukunimeksi? Mekin mieheni kanssa täytyimme maistraatissa sellaisen lomakkeen, jossa kysyttiin tulevat nimet. Se pitääkö erilliset nimet, yhdistääkö nimet vai ottaako yhden nimen on jokaisen parin oma asia kuten sekin mikä annetaan lapsen sukunimeksi. Kirjoittaja, joka pohti tätä pohti myös, että virastothan ruuhkautuvat ja tulee eroja ja perintöriitoja. Heteropareilla ei tunnetusti ole eroja ja perintöriitoja, ja rekisteröidystä parisuhteesta ei koskaan erota. Yhtenäisen lainsäädännön tavoitteenahan on nimenomaan selkiyttää asioita. Tämän kaverin mielestä kuulemma lainsäädäntöä tulee enemmän kun lainsäädäntöä yhteinäistetään… En myöskään ymmärtänyt sitä, miten virastojen työmäärään vaikuttaa se onko eroavan parin liitto nimellä avioliitto vai rekisteröity parisuhde? Toisaalta voiko ajatusta, jossa ei ole mitään järkeä edes ymmärtää? Onpahan sitä jo nähty argumenttia avioliiton suosio heteroiden keskuudessa on kuitenkin laskenut, joten miksi homojen pitäisi saada mennä naimisiin? Mielestäni tämä ei kyllä liity mitenkään tähän kyseiseen asiaan.

”Olen arvokonservatiivi häpeilemättä. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.” Timo Soini (ps)¨

Arvokonservatiivi ei varmaan sitten hyväksy tällaisen ”vajaan” mielenterveyspotilaan avioliittoakaan…

”Aloite on ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa että avioliitto on instituutio jonka tarkoitus on lisääntyminen.” Peter Östman (kd)

Ai jaa. Me emme ole kyllä hetimmiten mieheni kanssa ole lisääntymässä ja olemme naimisissa.  Ilmeisesti avioliitto ei myöskään kuulu niille, jotka eivät voi saada lapsia.

”Nyt syrjityiksi ovat vaarassa joutua perinteisen avioliiton kannattajat.” James Hirvisaari (m)

Kertoisiko arvoisa E-K miten? Onko se jonkun ”perinteisen avioliiton kannattajalta” pois, jos naapurin Liisa ei menekään naimisiin Penttinsä kanssa? Eikös avoliittokin tosiaan tällä logiikalla vaaranna ”perinteisen avioliiton kannattajien aseman”?

”Toinen kummallinen perustelu on tasa-arvo. Ei naapurin naimisissa olevalla rouvalla edelleenkään olisi oikeutta mennä naimisiin naapurin naimisissa olevan herran kanssa, vaikka kuinka rakastaisivat toisiaan.” Pentti Oinonen (ps)

Täh? Sitten rouva ja herra ottavat avioeron ja menevät toistensa kanssa naimisiin. Eikö Oinonen tunne Suomen nykyistä lainsäädäntöä vai mistä kiikastaa?

”Itse en uskaltaisi murentaa tätä luomakunnan alusta asti hyväksi todettua avioliitto- ja perhekäsitystä, joka hyvin selvästi nousee myös Raamatun sanasta.” Mika Niikko (ps)

Avioliitto lain näkökulmastahan on aina ollut nykyisenlainen… Paitsi, ettei ole. Oras Tynkkynen on käsitellyt asiaa fiksusti eduskunnan täysistunnossa. Sanotaanko muuten siellä Raamatussa, että ihmisen päälle saa ajaa varastetulla autolla tai ihmiseltä saa varastaa käsilaukun herra Niikko?

”Parhaatkaan isät eivät voi muuttua äidiksi. Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda tilanteita joissa lapselta viedään oikeus isään tai äitiin.” Peter Östman (kd)

Lapsia ei siis voi huostaanottaa vaikka äiti ja isä piikittäisivät lapsiin huumeita, koska ”lapsella on oikeus isään ja äitiin”? Miksi isän tarvitsisi olla äiti?

”Teuvo Hakkaraisen rinnasta ei tule maitoa vaikka kuinka lypsäisi tai imisi. Missä ovat heteroiden ihmisoikeudet?” Teuvo Hakkarainen (ps)

Kaikilta naisiltakaan ei tule maitoa, sitä varten on äidinmaidonkorvikkeita. Ollaanko heteroilta ottamassa jotakin pois vai?

”En hyväksy sitä, että jotenkin leimataan taantumukselliseksi, vanhanaikaiseksi ääri-ihmiseksi, jos kannattaa sitä, mikä on voimassa oleva lainsäädäntö.” Timo Soini (ps)

Lainsäädäntöä on asiassa kuin asiassa muutettu moneen otteeseen. Timo Soini on minusta vanhanaikainen ja taantumuksellinen. Ääri-ihminen termiä en ehkä itse Soinista käyttäisi. En edelleenkään näe mitään hienoa tai arvostettavaa siinä, että ihminen oikeuttaa syrjiviä mielipiteitään milloin uskonnolla ja milloin arvoilla. Syrjintä ei ole siistiä eikä tee sinusta yksilöllistä tyyppiä. Miksi ylipäänsä ihmiset, joiden elämään laki ei vaikuttaisi mitenkään jaksavat tätä lakimuutosta nupit kaakossa vastustaa? Koska arvot? No tämän lakimuutoksen ei tarvitse vaikuttaa hevon helvettiä sinun henkilökohtaisiin arvoihisi.

Absurdeimman kommentin palkinto menee kuitenkin seuraavalle:

”Pitääkö kaurapuuroa syödä kaikkien, jos vain osa siitä pitää. Pitääkö heitä varten tehdä yhteiskunnan laki.”

Missä vaiheessa kaurapuuron syöminen on kielletty lailla joltakin ihmisryhmältä?

Vielä viimeiseksi: Rakas media, luovu jo sanasta homoliitto. 

Poliisi on ystävä…

En kuitenkaan tiennyt, että poliisista on tullut niin hyvä ystävä, että poliisien hallinnoimalla Facebook-sivulla saa heittää ”väkivaltaläppää”. Helsingin poliisilaitos julkaisi Facebook-sivullaan 18. helmikuuta tiedotteen, jossa etsittiin lasten ahdistelijan uhreja.

Helsinginpoliisilaitos6

 

Lasten ahdistelu ja tämä mystinen ulkomaalaistaustaisuus yhdistettynä toisiinsa saivat ihmiset välittömästi pyhän raivon valtaan. Ulkomaalaisia ollaan ketjussa jo heivaamassa lentokoneista puolessa välissä karkotusmatkaa ulos ja vetämässä kuulaa kalloon. Oikeudenkäynteihinkään ei kuulemma tarvitse veronmaksajien rahoja käyttää, eiväthän tällaiset mitään oikeudenkäyntejä tarvitse. Suomen laki luetaan vitsikirjasta. Jotkut myöntävät pedofiilien olevan sairaita, mutta munat kuulemma pitäisi silti vetää veks. Siperiaan viemistä ja jopa lopettamista ehdotetaan.

 

Helsinginpoliisilaitos

 

Helsinginpoliisinlaitos2

 

 

Helsinginpoliisilaitos4

 

Lopetus

 

Helsinginpoliisilaitos5

 

Suurin osa statukseen kommentoineista ”yllättäen” hekumoi väkivallalla lasten suojelemisen ja pelastamisen nimissä. Monesti tällaisissa ketjuissa asiallisen kommentoinnin puolesta puhuva saa myös nämä ”oikeudenmetsästäjät” kimppuunsa. Kuulemma sitä hyväksyy lastenhyväksikäytön, jos ei hyväksy epäillyn lastenhyväksikäyttäjän murhaamista ja kiduttamista. Kuulemma asiallista keskustelua peräänkuuluttava ei välitä lapsista. Kuula kalloon ja eurolavalle-kaverille poliisi vastasi ihan kuin kenen tahansa täysin normaaliin tiedusteluun siitä onko epäilty vielä vapaalla jalalla. Näin mitä poliisi oli Facebook-kaverini Sakari Timosen ihmettelyihin ketjussa vastannut ja tyrmistyin. Kuka ikinä Helsingin poliisilaitos-profiilin takana kommenttia näpyttelikin niin hänen mielestään oli vaikea määritellä asiattoman ja asiallisen kommentin eroa tällaisessä keskustelussa. Tässä vaiheessa minun oli pakko käydä myös tunkemassa lusikkani soppaan.

””Erkki Tuppurainen Poliisit voisivat miehen kiini saatuaan antaa erityis kohtelun, pallit alasimelle ja lekaa perään. Senjälkeen palauttaa takaisin kotimaahansa ts.alkuperäismaahan. Turhaan kuluttaa veronmaksajien varoja oikeudenkäyntiin, koska kuitenkin rangaistus tulisi olemaan. Vaniljajäätelöä ilman mansikkahilloa sitä luokkaa kaikki aiemmatkin rangaistukset ovat olleet. Teot jatkuvat pelkkien nuhteluiden jälkeen. Suomen laki luetaan suuresta vitsikirjasta..
Like · Reply · 20 · Yesterday at 3:48pm

Rea Kukkonen Pitäs ampua
Like · Reply · 19 · Yesterday at 12:09pm

Mari Muru Vehkeet valtiolle
Like · Reply · 17″

Onko todellakin vaikea kysymys ovatko tällaiset kommentit asiattomia vai asiallisia?”

 

”Tässä vähän lisää näitä kommentteja, joita on huiman vaikea määritellä asiattomiksi.

”Harri Merivirta Kunhan saatte kiinni niin paluulippu kotimaahan…… eiku puoleenväliin ja sit ulos koneesta.
Like · Reply · 6 · Yesterday at 6:19pm

Mikko Sorja Aivan, ja tiedämmehän me toki sen että myöskin esim. nepalilaiset ja korealaiset tummatukat ovat näissä ahdistelu- ja seksuaalisävytteisissä rikosepäilyissä koko ajan tapetilla ja selkeästi yliedustettuina…
Like · Reply · 5 · Yesterday at 3:05pm

Mika Rinne Tuollaisiin ei mikään hoito tehoa. Lopetus on ainoa ratkaisu.
Like · Reply · 12 · Yesterday at 12:25pm

Hannele Vahantila Linnaan piiiitkäksi aikaa, samaa kohtelua toisten vankien osalta ja sitten ikuinen karkoitus maasta, oman maan vankilaan tosin sen verran pian ettei syö suomen veronmaksajien rahoja !
Like · Reply · 4 · Yesterday at 9:52pm

Raili Rantanen Jostain heti roikkumaan kun saadaan kiinni ,! Riley
Like · Reply · 4 · Yesterday at 8:09pm

Toimi Aalto Ottakaa vaan lisää tätä paskasakkia tänne. Herätkää hyysärit!!!
Like · Reply · 4 · Yesterday at 4:36pm”

Ei kyllä kovin uskottavaa kuvaa anna tämän profiilin takana häärivistä poliiseista, jos tällainen kommentointi on ”vaikeasti määriteltävää”. Selvennykseksi vielä kaikille en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, ja mielestäni lapsiin sekaantuminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Edesauttaa muuten hirveästi lasten oikeuksia, että täällä kirjoitellaan tappo- ja kidutuskehotuksia…”

Sain Helsingin poliisilaitokselta vastauksen. Ketjussa oli muitakin kuin minä ja Sakari ihmettelemässä sitä, miten asiattomia kommentteja ei poisteta. Yllättäen Helsingin poliisilaitoksen profiilin takana häärimässä ollut hoksasikin, että monet viestit ovat asiattomia ja oikein nätisti toivoi, ettei tällainen keskustelu enää jatkuisi.

 

Uhkauksetprofiilissa

 

Viimeisen virkkeen viestiä jäin miettimään. Vastasinkin Helsingin poliisilaitokselle, että itse koen kyllä erikoisempana sen, että poliisi suhtautuu näin lepsusti väkivalta-kehotuksiin hallinnoimallaan poliisin virallisella Facebook-sivulla. Viimeinen virke oli mielestäni kauniisti sanottuna kettuilua. Kerroin vastauksessani myös, että mielestäni tällainen toiminta syö poliisin uskottavuutta. Kun poliisi kerran somessa liikkuu niin mielestäni olisi asillista edes pyrkiä pitämään poliisin omat tiedotuskanavat siisteinä. Kaikkea asiatonta ei voi ehtiä reaaliajassa poistamaan, ja ymmärrän sen. Poliisin ei pitäisi kuitenkaan hyväksyä tappo- ja väkivaltafantasioita Facebook-sivullaan. Oli aihe sitten miten tunteita herättävä tahansa niin poliisi ei voi näyttää vihreää, eikä edes keltaista valoa tällaisille fantasioille.

 

Hyysärit

 

Homma jatkuu nettipoliisina tunnetun Marko ”Fobba” Forsin seinällä, jonne Forss on Helsingin poliisilaitoksen ilmoituksen jakanut. Forssin seinällä monet ihmiset alkoivat kyseenalaistamaan ympäripyöreää termiä ulkomaalaistaustainen. Ihmisten mielestä termi oli tuntomerkkinä kummallinen, koska se ei kerro ihmisen ulkonäöstä mitään. Keskustelussa mainittiin odotetusti kukkahattutädit, ja vedottiin muun muassa siihen, että ulkomaalaistaustainen, turkulaissyntyinen ja helsinkiläissyntyinen ovat täysin valideja tuntomerkkejä epäiltyä kuvaillessa. Hyysärit ja rasismikortin vetäjät kuulemma olivat taas kaivautuneet luolistaan esiin. Haluaisin kyllä nähdä kun Tuhkasen Toni osoittaa minulle ihmisjoukosta vaikkapa kaikki turkulaissyntyiset ihmiset… Pelkkä se, että ihmiset kyselevät, mitä ulkomaalaistaustaisella tarkoitetaan saa ihmiset hyysäriraivoon. On fakta, että ulkomaalaistaustainen ei kerro mitään ihmisen ulkonäöstä. Se ei ole tuntomerkki. Nyt on oletetustikin tapahtunut niin, että Helsingin poliisilaitoksen postaus on täynnä vihaviestejä, joissa osassa yleistetään ”ulkomaalaistaustaiset” rikollisiksi.

 

Turkulaissyntyinen

LauriJalkanenMachete

 

Ei kukaan käsittääkseni surrut sitä, että ei tekijän kansallisuutta ollut paljastettu vaan sitä ihmeteltiin, miksi poliisi käyttää täysin ympäripyöreää terminä tuntomerkkinä. Silmälasipäinen, kalju, tummaihoinen, vaaleaihoinen, vaaleahiuksinen, tummahiuksinen, punahiuksinen, lyhyt, lävistyksiä korvassa. Esimerkiksi nämä ovat tuntomerkkejä. Mitä enemmän tuntomerkkejä sitä enemmän niistä on hyötyä. Ulkomaalaistaustainen, turkulaissyntyinen tai suomalaisennäköinen sen sijaan eivät ole mitään järkeviä tuntomerkkejä vaan nämä termit voivat kattaa ihan minkänäköisen ja -oloisen ihmisen tahansa.

Poliisivalaan kuuluvat eettiset arvot eivät toki ole juridisesti mitenkään sitovia, mutta antavat kuitenkin suuntaa sille, miten poliisin olisi hyvä käyttäytyä ja toimia. Väkivaltaan yllyttämisen hyväksyminen ei mielestäni ole eettisesti alkuunkaan hyväksyttävää. Olen useamman kerran nähnyt kommentteja, joissa todetaan, että ainoastaan laki estää ihmistä pahoinpitelemästä ja tappamasta esimerkiksi pedofiileja. Jos poliisi antaa ymmärtää, etteivät tällaiset tappo- ja väkivaltafantasiat olekaan niin väärin niin mielestäni tämä voi olla jopa vaarallista.

”Allu ja pakastekana”-jutut voivat tuntua äkkiseltään hyvin viattomilta, mutta mitä kaikkea niistä voi seurata? Antavatko tällaiset kuvan, että poliisille voi heitellä vaikka mitä ”paskasakkijuttuja”? Jos virantoimituksessa oleva poliisi hyväksyy väkivaltaviestit tai heittelee ”Allu ja pakastekana”-juttuja niin antaako tämä kansalaisille signaalin, että väkivalta ja ihmisryhmien leimaaminen on ihan hyväksyttävää? Forss sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen ”Allu ja pakastekana”-kommentistaan Twitterissä, ja mielestäni Helsingin poliisilaitoksen profiiliin kommentteja kirjoitelleen poliisin kanssa voisi myös hieman keskustella siitä, mikä on asiallista käytöstä ja mitä poliisi ei voi hyväksyä edes internetissä.

Vai onko poliisi tosiaan näin nettiaikana taho, jonka tehtävänä on nykyään ymmärtää kansalaisten sadistisia ”vitsejä”? Aikaisemmin Facebookissa pohdin sitä, että kun tarpeeksi moni kerralla toistaa rikoksen, tuleeko siitä hyväksytty? Ilmeisesti ihmisille on tullut sellainen vaikutelma, että poliisi netissä ei ole kunnon poliisi, ja heille voi kirjoitella mitä vain ja he hyväksyvät sen. Eipä poliisi näytä hirveästi tekevän tämän kuvan muuttamiseksi. Väkivallan lietsomisviestien hyväksyminen poliisin taholta on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Olen itse kohdannut asiallisia ja fiksuja poliiseja ja toivon, että voin jatkossakin luottaa siihen, että poliisi ei hyväksy väkivaltaa eikä siihen yllyttämistä.

Koska odotettavissa on jälleen kerran pedofiilien puolustaja kommenttia, niin jälleen kerran selvennän, että mielestäni lapsen hyväksikäyttö on todellakin rikos ihmisyyttä vastaan, ja jokaisella tulisi olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

Edit: Tässä vielä linkki ilmoitukseen ja siihen tulleeseen keskusteluun. 

Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Timo Rajala Akaalta kirjoitti Aamulehden Lukijalta-palstalle mielenkiintoisen kirjoituksen, joka herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia.

”Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simonlinna vauhdittaisi eläkeläisten palkkausta poistamalla työeläkemaksun (AL 1.2.). Tulevaisuudessa työmarkkinoilla tarvitaan kaikkia. Ikäluokat pienenevät. Päähuomio tulisi kuitenkin kohdentaa nuoriin.

Vastakkainasettelu ei ole tarpeen. Simonlinna toteaakin, että pätkätöitä voisivat tehdä seniorit ja siten kokopäivätyöt jäisivät nuorille.” 

”Nuorisotyöttömyys on Suomessa ja koko Euroopassa korkea. Vaikka tilastonumeroiden sanotaankin olevan harhaa, kysymys mahdollisuudesta saada mielekästä tekemistä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta keskeinen.”

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi pätkä- ja osa-aikatyöt ovat automaattisesti kaikille nuoremmille huono asia. Joku voi haluta tehdä osa-aikatöitä, koska haluaa viettää lastensa kanssa enemmän aikaa. Monelle vajaakuntoiselle osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus hommata itse rahaa työnteon kautta. Niin uskomatonta kuin se onkin kaikki eivät edes välttämättä halua vakituista työpaikkaa. Joku voi haluta elämäänsä vaihtelevuutta.

Tilastoharhaan kommentoin jälleen kerran sen verran, että itseni lisäksi tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työkyvyttömänä lojuvat työttömyystilastoissa. Miksi tähän asiaan ei puututa? Emme edes tiedä paljonko oikeasti työkykyisten työttömien määrä on. Ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon tästä älyttömästä byrokratiasta, jonka takia työkyvyttömät päätyvät työttömien kirjoihin. Olisi vähän sama asia tehdä tilastoa kävelevistä ihmisistä ja aloittaa toimet kävelemisen edistämiseksi huomioimatta, että osa ihmisistä ei pysty kävelemään. On totta kai myös selvää, että talouden taantumakaudet kasvattavat aina työttömyyttä.

”Tanskassa työttömyysluvut ovat alhaiset. Sikäläisen mallin mukaan tarkoituksena on pitää työnantajan työllistämiskynnys matalana ja työntekijänkynnys kieltäytyä töistä tai aktiivitoimista korkeana. Irtisanominen on jouhevaa. Toisaalta työttömän taloudellinen asema on turvattu, sillä työttömyyskorvaus on 60-80 prosenttia palkkatuloista, parhaimmillaan 90 prosenttia. 

Valtion tehtävänä on järjestää työttömille aktiivitoimia eli työtön ei jää kotiin sohvaperunaksi. Aktivointitoimiin kuten koulutukseen pitää osallistua tai muuten tuki loppuu.

Konstit ovat monet. Kööpenhaminassa toimiva nuorten pelipaikka Gam3, jonka ideana on urheilun kuten koripallon, jalkapallon ja parkourin avulla saada paikalliset ja maahanmuuttajat tutummiksi toisilleen, toimii vanhassa ratikkahallissa. Se työllistää kokopäivätoimisesti 5 ja osa-aikaisesti 15 nuorta. 

Toiminnalla on monia vaikutuksia. Se tuo yhteiskuntaan vakautta ja turvallisuutta kotouttamalla maahanmuuttajia ja tarjoamalla mielekkäitä työ- ja harrastusmahdollisuuksia. Tämänkaltaisten mallien soisi olevan Suomessakin helposti toteutettavissa paitsi nuorten riennoissa niin esimerkiksi myös hoivapalveluissa. Toimijoina voisivat olla myös työeläkemaksuista vapautetut seniorikansalaiset”

Itse luen tästä sen viestin, että joku muu voi ihmisen puolesta päättää, mitkä ovat sinun mielestäsi mielekkäitä työ- tai harrastusmahdollisuuksia. Mielekkyys ja toimeentulon menettämisellä uhkailu eivät omassa maailmassani kulje ihan käsi kädessä. On surullista jos vain tietyt kirjoihin ja kansiin merkityt aktivointitoimet lasketaan tekemiseksi. Miksi vapaaehtoistyötä, käsityöharrastusta tai vaikkapa blogin kirjoittamista ei voida laskea aktivointitoimiin? Ai niin, sehän ei ole valtion sanelemaa pakollista toimintaa. Jos itse aktivoit itseäsi, niin häpeä työtön! Valtion ja kunnan pitää sinua aktivoiman. Ei pointtina ole paskan vertaa aktivointi tai työttömän elämän parantaminen. Pointtina on se, että kansalainen muistaa paikkansa. Kansalainen tunnutaan myös näkevän aivottomana olentona, joka ei osaa itse tehdä mitään sen eteen, että hänen elämänsä olisi parempaa. Jos ei valtio tai kunta osoita tekemistä, niin ihmisparkahan on aivan hukassa. Osaako sitä edes tiskejä tiskata tai pyykkiä pestä, jos ei joku virkamies siihen pakota? Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Rajala kirjoittaa kovasti tavoitteesta työllistää nuoria, mutta itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että jos seniorit vapautettaisiin työeläkemaksusta ja paikkaan olisi hakijana hyväkuntoinen seniori ja nuori niin kumman työnantaja palkkaisi? Itse pistäisin rahani likoon hyväkuntoisen seniorin puolesta, koska hänen palkkaamisensa tulisi halvemmaksi, ja rahan säästäminen harvoin ottaa yrittäjää päähän.

Tässä tulevat vastaan hieman samantyyppiset ongelmakysymykset kuin näissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka saavat valtiolta palkkatukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkanmaksuun. Ensinnäkin pitkäaikaistyötöntä ei voida suoraan ajatella muita vähemmän tuottavana työntekijänä. Pienillä järjestelyillä joskus myös vajaakuntoinen voi olla yhtä tuottava (ehkä jopa tuottavampi) kuin muutkin. Ongelmana kuitenkin on se, että jos itse yrittäjänä saisin pitkäaikaistyöttömiä töihin ”halvemmalla” niin totta kai ottaisin heitä. Jos pitkäaikaistyötön kykeneekin ihan normaalin tuottavuuteen niin yrityshän säästää. Vaikka tämä ei työntekijän palkassa näykään niin yritys saa tavallaan halpatyövoimaa. Porkkana on aina hyvä tapa motivoida, mutta tällaiset järjestelyt eivät ole niin yksiselitteisen hyviä kuin äkkiseltään moni voisi ajatella.

Itseäni myös kiinnostaa se, että kuinka moni työtön on oikeasti ”sohvaperuna”? Esimerkiksi moni työtön lapsiperheen äiti näyttää olevan perheensä ja kotinsa kanssa aika kiireinen. On absurdia antaa mielikuvaa, jossa työtön vain makaa päivät pitkät, eikä osaa itse oma-aloitteisesti tehdä mitään hyvinvointinsa eteen. Minun nähdäkseni sellainen malli, jossa kaikki tekeminen on valmiiksi mietittyä eikä yksilön tarvitse lainkaan miettiä itse omia tekemisiään, on passivoiva. Emme me aikuiset ihmiset ole pikkulapsia.

Miksi luomme tällaisia monimutkaisia kuvioita, kun yksinkertaisin tapa kannustaa työtöntä ottamaan kaikki työ vastaan on perustulo? Perustulon avulla voisimme myös parantaa liikkuvuutta työmarkkinoilla. Nykyään irtisanoutuminen on karenssien takia monelle mahdotonta, vaikka työpaikalla olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen kärsii niistä. Oli kyse sitten siitä, että työpaikalla kiusataan tai esimies kohtelee työntekijöitä eriarvoisesti niin pidemmällä aikavälillä tällainen johtaa isolla todennäköisyydellä jonkin asteiseen masennukseen. Jos ihminen saisi irtisanoutua ja etsiessään työtä hän voisi vaikka kouluttaa itseään niin moni voisi paremmin. Perustulon avulla voisimme tehdä mahdolliseksi esimerkiksi sen, että pienyrittäjä voisi palkata itselleen vaikka vakituisen työntekijän, jota voidaan ottaa töihin todellakin tarpeen mukaan. Nykyään nämä hoidetaan usein nollasopimuksilla, joista työntekijälle usein kerrotaan, etteihän tällaiseen nollan viikkotuntimäärään koskaan jouduta, mutta se nyt vain lukee täällä… Perustulon avulla voitaisiin myös madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen.

Näkisin perustulossa paljon mahdollisuuksia kehittää työelämää niin yrittäjien kuin työntekijöidenkin kannalta hyvään suuntaan. Harmillista, että monen päässä perustuloajatus nähdään pummimisen kannattamisena. En itse mitenkään käsitä sitä miten kaiken työn tekeminen kannattavaksi voidaan edes nähdä pummimisen tukemisena? Miksi me haluamme tukea tätä järjetöntä, turhaa ja helvetin kallista byrokratiaa kun voisimme palata yksinkertaisesti siihen ”pyhään kolminaisuuteen” ihminen, toimeentulo ja työ?

Edit: Perustulon vastustajien lähtökohtana tuntuu usein olevan se, että ihmiset ovat kuitenkin laiskoja. Miksi minä sitten tein palkattomia ylitöitä melkein joka päivä? Miksi moni työtön haluaa tehdä vapaaehtoistyötä? Miksi ihmiset matkustavat jopa maapallon toiselle puolelle kriisialueille tehdäkseen työtä? Eipä kukaan minulle tästä kirjoittamisestakaan maksa, ja silti minä teen tätä.

Surullinen on myös se ajatus, että ihminen ei voikaan nauttia työstään. Työ on kurja pakko. Tästä ajattelusta pitäisi myös päästä eroon. Moni nauttii työstään ja pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa yhä useampi kokee työn antoisana ja kannustavana masentavan pakon sijaan.

Wallinheimo-gatesta ja vähän muustakin

Ulla Appelsin kirjoitti Ilta-Sanomiin mielenkiintoisen kirjoituksen kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon kohua nostattaneesta kommentista homoseksuaaleista joukkuelajeissa. Poikkeuksellisesti minun täytyy tällä kertaa sanoa, että Appelsinin kirjoituksessa oli myös monia hyviä pointteja. Muutama asia kuitenkin kaipasi mielestäni hieman jatkokommentointia.

”Mutta sitten lipsahti: Wallinheimo mainitsi loukkaantumisen. Sitäkin hänen mukaansa salaillaan vastustajalta joukkueen edun ja yhtenäisyyden nimissä.
Siitä se repesi. Wallinheimon tulkittiin tarkoittaneen, että homous olisi loukkaantumiseen rinnastettavissa oleva vamma, joka täytyisi piilottaa. Sosiaalinen media oli täynnä toinen toistaan raivostuneempaa kommentoijaa ja moni vaikuttaja tuomitsi Wallinheimon jyrkästi. Ääliöksi nimittely oli sivistyneimmästä päästä arvioita – sivistymättömämpiä ei kannata edes mainita.”

Appelsin on aivan oikeassa siinä, että nimittely on aina asiatonta. Vaikka olisi kuinka raivostunut nimittely tai muu asiaton käytös pitäisi kyetä pitämään aisoissa. Valitettavasti myöskään me suvakit emme kykene lukemaan ajatuksia, vaikka se joskus kullanarvoinen kyky olisikin. Wallinheimon kommentti oli helposti tulkittavissa siten, että hänen mielestään homoutta ei olisi joukkueen vuoksi hyvä julkistaa. En itse varsinaisesti tulkinnut, että Wallinheimo olisi rinnastanut homouden vammaan vaan enemmänkin yleisesti asiaan, joka koetaan sellaiseksi, että se pitää pitää piilossa joukkueen edun vuoksi.

”Wallinheimo yritti selittää lausuntoaan. Turhaan. Päivä ei ehtinyt iltaan asti, kun hänen oli luovutettava ja pyydettävä julkisesti kommenttejaan anteeksi.”

Wallinheimo valitsisi sanansa hassusti, ja silloin yleensä väärintulkinnan riski on suuri. Minä valitsen sanoja hassusti melkein joka päivä nettikeskusteluissa ja sitten pahoittelen huonoa sanavalintaani ja selvennän mitä ajoin takaa. Väärinkäsityksiä ja huonoja sanavalintoja voi sattua ja sattuu. Se ei ole todellakaan mikään iso juttu. Ei pahoittelu väärästä sanavalinnasta ole mitään luovuttamista. Niitä sattuu, ja se todellakin on osa normaalia kommunikointia.

”Harva Wallinheimon kimppuun käynyt taisi tietää, että ex-kiekkoilija kuuluu niihin kansanedustajiin, jotka ovat tasa-arvoisen avioliittolain kannattajia ja lakialoitteen allekirjoittajia. Hän on siis homoseksuaalien puolella mitä suurimmassa määrin.

Faktoilla ei kuitenkaan ollut kauheasti väliä. Wallinheimo leimattiin homovihaajaksi, ja siitä leimasta hän ei ihan helposti irti pääsekään.”

Omat nettiystäväni ainakin suhtautuivat anteeksipyyntöön hyvin ymmärtäväisesti, eivätkä leimanneet Wallinheimoa homovihaajaksi. Keskusteluissa jopa muistutettiin Wallinheimon allekirjoittaneen aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja todettiin ettei hän voisi mitenkään olla homovihaaja. Ensireaktioiden jälkeen Wallinheimo sai ymmärrystä ja siirryttiin lähinnä keskustelemaan siitä, että minkälaisilla kommenteilla konservatiivisessa urheilumaailmassa voitaisiin asiaa edistää. Tämä on mainio esimerkki siitä, että jopa vähemmistöjä puolustava voi tehdä helposti vääriä sanavalintoja. Minä olen jo ainakin antanut Wallinheimolle anteeksi tämän inhimillisen huonon sanavalinnan. Jälkipyykissä sen sijaan on meille jokaiselle tuhannen taalan paikka oppia jotakin. Me jokainen voimme hioa kommunikaatiotaitojamme ja kukaan ei ole täydellinen.

En onnistu oikeasti kuvittelemaan tilannetta, jossa homoseksuaalisuutta voitaisiin käyttää pelissä hyväksi. Huuteluahan tapahtuu välillä, ja siihen keksitään kyllä aihe, jos kiukku saa vallan jäällä. Heteroille voidaan huutaa halventavia kommentteja, vaikka tyyliin: ”Panin siskoasi eilen!” tai yhtälailla homo voisi huutaa heterolle: ”Panin veljeäsi eilen!”. Rauhattomuutta onnistuu kyllä lietsomaan aina jotenkin. Emme voi antaa huutelijoiden määrittää sääntöjä.

Sitten päästään Antonio Floresin kommenttiin taannoisesta laivaepisodista. Flores oli kommentoinut asiaa näin: ”Minulla on latinoveri, joskus voi tulla huono reaktio asioihin”  

Appelsin olettaa kirjoituksessaan, että kaikki me suvaitsevaiset hyväksymme tämän selityksen ilmeisesti siksi, koska Antonio Flores on ulkomaalaistaustainen homo. Appelsinin oletus on kuitenkin väärä. Minusta tällainen selitys on hölmö ja vähintäänkin ajattelemattomasti ilmaistu. Aivan yhtä hölmö kuin se, että perussuomalainen sanoo olleensa kännissä tehdessään hölmöyksiä. Känni tai latinoveri eivät ole selityksiä sille, että mokaa. Väkivalta on aina tuomittavaa ja väärin eikä sitä edes voi puolustella. Hölmö ja lapsellinen selitys on hölmö ja lapsellinen selitys riippumatta siitä kuka sen antaa. Kommentti on latinot kuumaverisiksi leimaava, ja Appelsin on tässä oikeassa. Itse oman kansanryhmänsä leimaaminen on myös typerää. Appelsinin hyväksymis-oletuksen oletuksen taustalla on ilmeisesti se, että Floresin kommentti ei aiheuttanut niin sanottua some-raivoa.

”Mutta vielä ei ole näkynyt raivoa Twitterissä. Kukaan vallankäyttäjä ei ole vaatinut Floresilta anteeksipyyntöä. Eikä ole näkynyt Rkp:n nuorten lausuntoakaan, jossa arvioitaisiin Antonio Floresin tuhoavan Suomen uskottavuuden.

Todellisuudessa Flores tuskin tarkoitti sanoa,  että latinomiehet olisivat muita väkivaltaisempia. Hän oletettavasti vain muotoili ajatuksensa väärin. Mutta tuskin Wallinheimokaan halusi oikeasti loukata homoja. Miksi sitten vain toisesta nousee mekkala?

Johtuuko se siitä mitä on sanottu – vai siitä, kuka on sanoja? Vääristelläänkö toisten viestejä herkemmin kuin toisten? Vai määritteleekö kenties joku milloin mistäkin pillastuva vaikuttajien ryhmä, mikä Suomessa on sallittua puhetta ja mikä ei?”

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että Sinuhe Wallinheimo on kokoomuksen kansanedustaja. Antonio Flores on parturi-kampaaja. Siitä huolimatta, että Flores on ministeri Pekka Haaviston puoliso, ja häneltä on oikeutettua odottaa tiettyä käytöstä ei hänellä kuitenkaan ole mitään poliittista asemaa. Julkisuus nappasi Floresin omakseen presidentinvaalien myötä. Flores ei kuitenkaan ole samassa mielessä vastuussa tekemisistään kansalle kuin kansanedustajat tai ministerit. Hän ei ole minkään sortin päättäjä tai poliitikko, joten en ihmettele miksi ihmiset eivät ole hänen kommenteistaan yhtä kiinnostuneita kuin Wallinheimon kommenteista.

Ei ole myöskään mitään yhteinäistä pillastuvaa vaikuttajien ryhmää, joilla olisi yksi universaali mieli. Ihmisten loukkaantumiskynnys on erilainen ja mitä laajemmalle homma lähtee leviämään sen enemmän se toki ruokkii itseään. Kuitenkaan emme voi edelleenkään lukea kenenkään mieltä. Teemme johtopäätöksiä sen perusteella mitä näemme ja kuulemme. Ne johtopäätökset eivät loogisestikaan ole aina oikeita. Kaikki hölmöydet eivät kantaudu jokaisen korviin, eivätkä täten myöskään Facebook-seinälle. Jos ottaisi työkseen käsitellä kaikki möläytetyt hölmöydet täysin tasapuolisesti niin mikään aika ei yksinkertaisesti riittäisi tähän. Hölmöyksiä möläytellään sitä tahtia, että kaikki niistä eivät millään voikaan saada samaa määrää julkisuutta.

Näkisin kuitenkin jälkipyykissä viisaana korostaa sitä, että jokaista ihmistä pitäisi kannustaa olemaan rohkeasti oma itsensä. Jokaisella on oikeus päättää mitä tuo julki itsestään ja mitä ei. Yleinen viesti pitäisi kuitenkin olla, että jos haluat tuoda asioita julki se on täysin ok. Esimerkiksi konservatiivisissa urheilupiireissä on vielä työtä tehtävänä, sillä maailmaa ei muuteta yhdessä yössä. Itse olen alkanut viime aikoina ottaa yleensä tähän keskusteluun mukaan omista sairauksistani mainitsemisen. Minäkin olen avoin sairauksistani. Se ei tarkoita, että korostaisin sairauksiani tai en olisi mitään muuta. Sairaudet ovat vain yksi osa minua, enkä koe tarvetta tai halua kätkeä niitä. En kokisi tällaista tarvetta siinäkään tilanteessa, että olisin julkisuuden henkilö.

Seksuaalivähemmistöt joukkuelajeissa on herättänyt myös kansan syvät rivit kommentoimaan asiaa. Mauno Ryösö Lappeenrannasta naputteli iloksemme kirjoituksen, jossa puolustettiin varautuvaa suhtautumista homoseksuaalisuuteen joukkuelajeissa.

”Mikäli homoseksuaalisuuden avoin toteuttaminen yleistyy nuorten urheilijoiden joukkueissa, se tuo mukanaan avoimesti erotisoituneen käyttäytymisen poikien kesken.

Kun tiedämme poikien suoraviivaisen tavan ottaa toisiinsa kontaktia, tämä tarkoittaa kiusallisia tilanteita ja pelkoja pelimatkoilla, pukuhuoneissa ja suihkutiloissa. Jos poikien välisten suhteiden erotisoitumisesta tulee osa joukkuepelien todellisuutta, pelimatkoilla on luovuttava yhteisistä sosiaalisista tiloista ja majoitusratkaisuista.”

Loogisestikin homoseksuaali alkaa suurin piirtein kuksia toista väkisin kentällä tai pukuhuoneessa, koska pojat ovat suoraviivaisia, tämänhän nyt kaikki tietävät… Vai miten se nyt menikään?

”Homoseksuaalisen elämäntavan tuominen joukkuelajien piiriin edellyttää siis kalliita järjestelyjä, jotta kenenkään pojan tai tytön ei tarvitse majoittua tai riisuutua tilassa, jossa hän joutuu miettimään edellä mainittuja jännitteitä.”

Aina löytyy niitä, jotka kokevat olonsa ahdistuneiksi ja pelokkaiksi yhteisissä tiloissa. Niin kauan kuin yhteisiä tiloja on niin tällaista tilanteita ei voida täysin poistaa. Eiköhän enemmän pitäisi keskittyä siihen ajatukseen, että pukutilat ovat vaatteiden vaihtamista varten ja pesutilat peseytymistä varten? Ei kaikki nuoria naisia huvita gynekologillekaan mennä riisumaan. Kuitenkin siellä olisi ihan suotavaa käydä.

Sitten vielä voimme palata siihen, että joku kokee epämiellyttäväksi sen, että toinen kertoo olevansa homo. No jokainen meistä kertoo asioita, jotka joku kokee epäsopiviksi milloin mihinkin. Jokainen meistä on luultavasti saanut Facebookissakin kommentteja, joissa pohditaan onko tämän ja tämän kirjoittaminen Facebookissa sopivaa. Sitä se elämä on. Jokainen päättää kuitenkin itse mitä asioita on soveliasta julkaista ja mitä ei, ja niin kauan kuin kertomalla asioita julkisuuteen ei vahingoiteta ketään toista ei mielestäni kukaan muu voi päättää mitä toisen on sopivaa kertoa julkisesti ja mitä ei. Nämä asiat ja rajat jokainen päättää omalta kohdaltaan itse. Joku julkimo esittelee lehdessä taloaan, joku autoaan. Mielestäni siinä, että mennään arvostelemaan vaikkapa sitä, että toinen on julkisesti homo tai toinen toinen kertoo lehdessä sairaudestaan on niiden yksityisyyden rajojen ylimenemistä. Kenelläkään ei ole yksinkertaisesti oikeutta tulla kertomaan ihmiselle oliko kertominen homoudesta, masennuksesta tai sattuneesta onnettomuudesta oikein vain väärin.

Jokainen meistä LHBTI-aktivisteista haluaa nimenomaan sitä, että tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitse tulla ”kaapista ulos”, eikä tällaista typerää termiä enää edes käytetä, koska sillä mikä kunkin suuntautuminen ei ole mitään väliä. Ei homous ole tosiaan sen kummempi asia kuin vasenkätisyys. Vasureita ei syytetä itsensä korostamisesta, vaikka vasureilla on oma festarikin. Tavoite on se, että siinä ei ole enää mitään uutisoimisen arvoista, että joku on homo tai bi ja joku ei halua määritellä itseään, koska me olemme erilaisia ja se on täysin sitä tylsää arkipäivää ja normaalia elämää ihan kuten heterouskin. Luulen, että LHBTI-yhteisöissä odotetaan paljon konservatiiveja innokkaammin kaapista tulo-otsikoiden loppumista. Jokainen vähemmistöön kuuluva haluaa vain elää rauhassa. Nyt vielä näitä otsikoita tulee, kun joku ”paljastuu homoksi”, mutta se päivä tulee kun niitä ei enää tarvita mihinkään.

Laitan tähän nimettömänä yhden kommentin, joka puhutteli minua:

”Seksuaalisuutta ei tarvii joka yhteyteen tuoda.Esim.työnhakuun,urheiluun,politiikkaan jne.Ei seksillä ja seksuaalisuudella ole mitään tekrmistä ko.asioiden kanssa..Seksi sitten erillisenä asiana on toinen juttu”

Ajatus, että seksuaalisuudesta ei saa puhua, mutta seksistä saa oli minusta erikoinen. Eli jos minä sanon: ”En halua kategorioida seksuaalista suuntautumistani” tämä ei ole korrektia, mutta jos kerron kaiken ”panoelämästäni” niin se on korrektia.

Tasa-arvo nyt vain on poliittinen asia halusi sitä joku yksilö tai ei. En ole kuullut, että kukaan olisi työnhaussa ilmoittanut huutavansa ”Olen homo homo homo!!! Kuulitko sää olen homo!”. Toki jos kumppani on samaa sukupuolta ja vaikka nimi tulee esiin, niin tätä nyt on mahdotonta kätkeä. Ilmeisesti kuitenkin homon pitäisi kyetä tämä kumppanin nimi kätkemään, mutta heteron ei. Tällä logiikalla minäkään en voi ilmoittaa, että olen naimisissa miehen kanssa, sillä samojen ”sääntöjen” tulee sitten koskea kaikkia. Ei voi vaatia muilta sitä mitä ei itsekään toteuta.

 

Kuka pelkää homoa?

Eräs Facebook-ystäväni kommentoi seuraavaa uimari Ari-Pekka Liukkosen kerrottua homoudestaan: ”Homokisat taas.Montako homoa tulee kaapista,se maa on voittanut.Urheilusta viis..”

Huomattavaa on, että kyseinen ihminen pitäytyy aina kovasti käsityksessään, ettei hän oli homofoobinen. Kun tällaista päivitystä menee kommentoimaan tyyppillinen vastaus kommenttiin alkaa jotenkin näin: ”Siis mä olen aina puolustanut seksuaalivähemmistöjä, mutta eihän tällaisesta jatkuvasta homotuksesta tule enää yhtään mitään! Lehdissä on pelkkiä homoja!” ”Siis mähän olen aina puolustanut seksuaalivähemmistöjä, mutta en mä voi sitä tasa-arvoista avioliittolakia allekirjoittaa, ku homot pyrkii viemään meidän normaalien avioliitto-termin!” Kun urheilija kertoo avoimesti olevansa homo kisoista tulee ”homokisat”. Sama heijastui vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Meillä oli homoseksuaali presidenttiehdokas, ja vaaleista tuli ”homovaalit”. Pelkkä avoin homona oleminen saa ihmiset ajattelemaan pelkkää sänkyelämää aina ahdistumiseen asti. Avoin heterona oleminen ei kuitenkaan saa tällaista reaktiota aikaan.

Tällaiset kommentit saavat jokseenkin savun nousemaan korvista. Miten ihminen voi väittää puolustavansa seksuaalivähemmistöjä, jos heille ei ole valmis antamaan edes täysivaltaisia ihmisoikeuksia? Seksuaalisuutensa kanssa sinut olevan ihmisen ei käsittääkseni tarvitse pelätä sitä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän. Ajatellaan, että jos suurin osa urheilukisoissa kilpailevista on heteroita, eikö tällöin koko urheilu olisi aikamoista heterourheilua… No ei tietenkään. Tämähän on aivan typerä ajatuskin. Kun siirrytään pois ”normaalina” pidetyltä alueelta ajatuksesta tulee monen päässä kuitenkin täysin validi. Seksuaalivähemmistöt eivät edelleenkään ole uhka hereroille, eikä luojan kiitos onneksi suurin osa heteroista näin ajattelekaan. Aina myös puhutaan siitä miten ”homot korostavat seksuaalisuuttaan”. Yksikään homoystäväni ei ole koskaan sen kummemmin korostanut seksuaalista suuntautumistaan. Se, että on avoimesti oma itsensä, sanoo olevansa homo tai on parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa julkisesti ja puolustaa oikeuksiaan ei ole seksuaalisuutensa korostamista millään tavalla. Jos joku näkee tämän seksuaalisuutensa korostamisena niin voi sanoa, että vika on katsojan silmässä ei seksuaalivähemmistöjen edustajissa.

Uutiset, joissa puhutaan kaapista tulemisesta ovat ylipäänsä hölmöjä. Missä vaiheessa heterot tulevat kaapista? Ai niin, eiväthän he tule, koska ihminen on hetero ellei ”se sitten tule kaapista”. Heteronormatiivisuus elää ja voi hyvin. Tästä kertoo myös se, että esimerkiksi termi cis-sukupuolinen (ihminen kokee fyysisen syntymäsukupuolensa oikeana) nähdään turhana, koska ”eihän normaalille tarvitse olla mitään erillistä termiä vaan normaali on normaali”.

”Yhteiskuntatieteilijä Tuula Juvosen mukaan median kaapista ulos -otsikot paljastavat yhteiskunnan heterokeskeisen ajattelutavan.

– Kaappi-ilmaisut kertovat erittäin vahvasta hetero-olettamuksesta. Ihmisen katsotaan olevan hetero ennen kuin toisin todistetaan, Juvonen sanoo.”

Moni hetero ei osaa edes ajatella, että tiukasti raamitetusta yhteiskunnallisesta sukupuoli- ja seksuaalikäsityksestä voi olla haittaa heteroillekin.

”Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteissä seksuaali- ja sukupuolisyrjintää tutkinut Marja Kokkonen painottaa, että kapeakatseisuudesta ja erilaisien urheilulajien homoleimoista on haittaa myös heteroille.

– On paljon poikia, jotka haluaisivat tanssia, mutta pelkäävät leimautumista homoiksi tai tyttöjä, jotka haluavat pelata jalkapalloa, mutta eivät halua kuulla lesbottelua, Kokkonen kertoo.”

Homoleiman pelko kertoo myös surullista kieltään siitä, että homous nähdään edelleen omituisempana ja huonompana kuin heterous. Homoksi mielletty altistuu syrjinnälle ja pilkalle. Monet tiedotusvälineet ovat uutisoineet viime aikoina siitä, että urheilumaailma on hyvin konservatiivinen. Moni ei jopa pidä mahdollisena sitä, että omassa urheiluseurassa olisi seksuaalivähemmistöön kuuluvia. 

”Kokkonen lähetti seksuaali- ja sukupuolisyrjintää koskevan tutkimuksensa kysymykset suomalaisille urheiluseuroille, jotta nämä välittäisivät kysymykset urheilijoille.

– Osa isojenkin urheiluseurojen miespuolisista johtajista vastasi minulle ihan vakavissaan, ettei kyselytutkimus koske heidän seuraansa, sillä heillä ei ole homoja, Kokkonen kertoo.”

On vaikea ajatella, että tällaiseen törmää vielä vuonna 2014.

Määrittely on ihmiselle itselleen monesti tärkeää ja monesti saattaa auttaa läheisiä ja ystäviä ymmärtämään, mistä on kyse. Kuitenkin on huomattava myös se, että ihmiselle on täysi oikeus olla määrittelemättä sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiään näin halutessaan. Jos ihminen ei kuitenkaan kerro meille olevansa hetero, emme voi olettaa edes heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävän olevan hetero. Emme voi myöskään olettaa häntä homoksi, biseksuaaliksi tai panseksuaaliksi. Emme voi olettaa myöskään homoseksuaalisessa parisuhteessa elävän olevan homo. Hän voi olla bi- tai panseksuaali tai ihminen, joka ei halua määritellä itseään. Emme siis voi olettaa mitään myöskään niistä urheilukisoihin osallistujista, jotka eivät ole ”tulleet kaapista”.

Jos urheilumaailma on seksuaalivähemmistöille vaikeaa niin sukupuolivähemmistöt ovat vielä hankalammassa asemassa. Tämä tapaus ei sinänsä liity urheiluun, mutta niinkin suuri media kuin Helsingin Sanomat kirjoitti transsukupuolisesta miehestä naisena. Olen usein sukupuolivähemmistöistä liikuntapalveluissa keskusteltaessa törmännyt kysymykseen ”No kuinka laaja tämä on ongelma on?”. Onko se oikeastaan mitenkään merkityksellistä? Jos kunnassa on vain yksi pyörätuolia käyttävä, eikö luiskia kannata rakentaa? Syrjintä tuntuu yleensä aina sen kohteeksi joutuvasta pahalta, ja syrjintä on aina väärin. Ei uimahallista ulosheitettyä transsukupuolista lohduta se, että cis-sukupuoliset voivat käyttää uimahallia vaivatta. Joskus olen miettinyt, että mitä jos tällainen ”typerää hypetystä ja homotusta”-ihminen saisi vaikka intersukupuolisen lapsen? Sehän olisi ”epänormaalia ja kamalaa”. Valitsisiko tällainen vanhempi lapselleen leikkauksen vauvana sopeuttaakseen hänet ”normaali”-käsitteen alle? Usein nämä samat ihmiset kyllä vastustavat kovasti esimerkiksi lapsille tehtäviä ympärileikkauksia.  Intersukupuolisen lapsen leikkaaminen toiseen sukupuoleen sopivaksi on kuitenkin aivan samanlaista väkivaltaa ja lapsen koskemattomuuteen kajoamista. Sen sijaan, että annettaisiin lapsen itse käsitellä asiaa ja päättää siitä kun hän on siihen kypsä tehdään päätös lapsen puolesta.

Jostakin kumman syystä näitä arjessa ilmeneviä asioita vähätellään. Jos ihminen kehtaa vaatia inhimillistä kohtelua, se nähdään itsensä tykötuomisena ja jopa ”normaalien ihmisten” oikeuksien polkemisena. Yhyy, onhan se kamalaa jos homo uskaltaa sanoa julkisesti olevansa homo. Kyllä tässä nyt varmasti moni hetero traumatisoituu loppuiäksi.

Setan Facebook-sivuilla keskusteltiin myös oletetustikin Ari-Pekka Liukkosen tapauksesta, ja keskusteluun tuli toki klassisia ”Homous on sairaus”-kommentteja, mutta myös ”mielenkiintoisempaa” tavaraa, joiden kautta voimme tarkastella näiden ”Kyllä homot on ok, mutta homotus ei”-ihmisten näkökulmaa.

”Maailmassa on aina ollut homot ja heterot….sen kummemmin kantaa ottamatta toivon kuitenkin tässä nykypäivän ”homohehkutuksen” yleistyessä yhä voimakkaammin … etteivät lapset siinä vaiheessa kun jo alkavat ymmärtämään asioita rupea kyselemään että ”mikä on hetero”…..”

En voinut tietenkään vastustaa kiusausta ja kävin vastaamassa.

”*** ******, mitä on ”homohehkutus”? Heteropariskuntia on joka puolella, mutta jostakin kumman syystä en kuule kauhistelua ”heterohehkutuksesta”. Siksikö, koska se olisi järjetöntä? No yhtälailla on järjetöntä puhua ”homohehkutuksesta”.

Joskus näitä hetero- ja homojuttuja mediassa laskettiinkin, ja kyllä ne heterot edelleen kirkkaasti voittivat, jos sillä nyt jollekulle jotakin merkitystä on. Heterojutuissa ei myöskään yleensä mainita sanaa hetero. Joten jos lasketaan pelkkiä homo-sanan mainintoja, niin voidaan toki saada aikaiseksi ajatus, että vain homoista puhutaan. Heteron ei tarvitse tulla ”kaapista ulos”. Minusta olisi toisaalta hirveän piristävää, että heterot uskaltaisivat toteuttaa omaa kaapista ulos-kampanjaa, jolla kyseenalaistettaisiin heteronormatiivisuutta. Lopulta toivottavasti kenenkään ei tarvitse tulla kaapista ulos, vaan jokainen meistä voi vain olla oma itsensä ilman, että kukaan pitää jonakin ”hypetyksenä” sitä, että ihminen uskaltaa olla oma itsensä.  

Miksi lapsi ei saisi kysyä mikä on hetero?”

Heteron ja cis-sukupuolisen ei tosiaan tarvitse miettiä sitä uskaltaako ilmaista olevansa hetero ja cis-sukupuolinen ilman, että sitä pidetään jonakin hypetyksenä. ”Homohypetyksestä” tai ”homohehkutuksesta” puhuessaan jokaisen kannattaisi miettiä, mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Millaisen viestin se sisältää? Tällaisten sanojen käyttäminen sisältää aina vaatimuksen siitä, että seksuaalivähemmistöjen tulisi olla hiljaa omasta suuntautumisestaan, koska avoimesti omana itsenään oleminen on hypetystä. Tällaistako viestiä te todella haluatte levittää esimerkiksi lapsille ja nuorille? Että omana itsenään avoimesti oleminen on typerää hypetystä? Onko avoimesti heterona oleminenkin typerää? Ai niin, eihän se ole, koska se on ”normaalia”…