Viha ei synny tyhjästä

Maanantaina 26.5.2014 alkoi suhteellisen poikkeuksellinen oikeudenkäynti. Naista ja miestä syytetään joukkosurman suunnittelusta. Suunnitelmat olivat edenneet sen verran pitkälle, että kaksikko oli alkanut kerätä asevarastoa iskun toteuttamista varten. Huomiota herätti kovasti naisen oikeudenkäynnissä tekemä ele, jonka moni tulkitsi natsitervehdykseksi. Lainaan tässä Paljastettu3-sivun statusta Facebookista:

”Poliisi oli tutkinut koneen, sähköpostiviestit ja saanut selville että nainen käytti nimimerkkiä nbk2012, käynyt yliopiston sivuilla, lukenut Finlexistä rikosnimikkeitä yms. Syytetty nainen yliopistoiskussa oli vielä kiinniottopäivänään kirjoitellut Suomi24-foorumille nimimerkillä AlienIndie. Tätä ei sitten saatu muka selville? Suomi24-foorumilla nikille AlienIndie löytyy 4558 osumaa joissa nainen kertoilee natsisympatioistaan ja koulusurmafantasioistaan. Näistä oli aiemmin vinkattu poliisille. Kiinniottipäivänä AlienIndien kirjoittelu loppui. 

Ja näin kertoo meille Ilta-Sanomat 27.5.2014: ”Esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ole tullut esiin viitteitä Helsingin yliopistoiskun suunnittelusta syytettyjen mahdollisista natsikytkennöistä tai –sympatioista. 

Myös 24-vuotiaan naisen oikeusavustaja Oona-Karita Vainio kertoo, ettei ole toimeksiannon aikana kohdannut mitään viitteitä natsityyppisistä ajatuksista.”

Notta pistää miettimään.

Tässä lisää aiheesta https://www.facebook.com/photo.php?fbid=717684094939804&set=a.609119982462883.1073741828.609115989129949&type=1

Uskon kyllä, että tekijät ovat olleet vakavasti masentuneita ja omalla tavallaan syrjäytyneitä. Tämä ei silti sulje mitenkään pois sitä, etteikö kaksikolla voisi olla äärioikeistokytköksiä. Jos kytkös on totta, ja henkilö on sama, on erikoista, että poliisi ei ole tätä yhteyttä löytänyt… Jätän nyt kuitenkin tästä kirjoittamisen muille. Yritän nyt tarjota näkökulman siihen, miksi tällaisten tekojen ja suunnitelmien syitä on tärkeää miettiä.

Masentuneilla, syrjäytyneillä ja kiusatuilla on valitettavasti suurempi alttius on joutua ääriliikkeiden ja jopa väkivallan pariin. Ikävä sanoa, mutta kokemukset siitä, miten kukaan ei voi auttaa, kukaan ei ymmärrä, eikä elämä tästä parane kuulostavat hyvin tyypillisiltä esimerkiksi itselleni. Huonojen kokemusten myötä myös tietynlaiset ihmisviha-ajatukset usein syntyvät. Tämä ei toki oikeuta niitä mitenkään.

Netissä on näkynyt paljon myös niitä näkemyksiä, joiden mukaan on turha miettiä, miksi he ovat alkaneet tällaista suunnitella? On kuulemma turha selittää teon suunnitelua? Itse ole tästä täysin eri mieltä. Miksi sitten näen tärkeäksi miettiä sitä, mikä henkilöt olisi mahdollisesti saanut tällaisen liikkeen pariin ja väkivaltaiseen ajatusmaailmaan? Yksi sana: ennaltaehkäisy. Mikäli emme tiedä, emmekä ole kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset toimivat miten he toimivat meidän on todella vaikea ennaltaehkäistä väkivallan tekoja. En koe minkään sortin sympatioita syytettyjä kohtaan. Heidän suunnitelmansa on yksinkertaisesti helvetin karmiva ja väärin kaikella tapaa. Silti on tärkeää tunnustaa se tosiasia, että viha ei synny tyhjästä. Meillä on tuolla mittava joukko mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. Itsekin tähän ryhmään kuuluvana sanon, että nyt olisi korkea aika miettiä, mitä tehdä asialle muutenkin kuin paperilla ja hienoilla sanoilla. Olen itsekin ajoittain kokenut, että minut yritetään jopa hoitotiimini taholta ajaa itsemurhaan. Olen kokenut, että minulle ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämääni ja valintoihini. Koen osittain olevani juuri tällainen ”syrjäytetty”.

Kun ihminen on esimerkiksi ollut vuosia yksinäinen ja viettänyt aikaansa pääasiassa kotona, ihmiselle tulee kasvava tarve kuulua johonkin. Vaikka sen yhteenkuuluvuuden tunteen tarjoaisi taho, joka on ihmiselle vahingollinen siihen saatetaan tarttua, koska ihminen on epätoivoinen. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin kova, että mennään jopa mukaan liikkeisiin, jotka eivät tosiasiassa ehkä hyväksykään ihmistä muuta kuin ”työkaluksi”. Ihminen janoaa kuitenkin tässä vaiheessa niin voimakkaasti hetkellistä hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että hän on sokea. Tällaisista ihmisistä esimerkiksi ääriliikkeiden ja uskonlahkojen johtajat osaavat kyllä ottaa ”ilon irti”. Heidät saatetaan houkutella tekemään niin sanottuja likaisia töitä. Ihminen luulee toimivansa omien etujensa mukaan, vaikka hän tosiasiassa toimiikin niitä vastaan.

Lähestymistapaani toki vaikuttaa myös se, että haaveilin joskus kriminaalipsykologin ammatista, olen kiinnostunut kriminaalipolitiikasta ja olen lukenut paljon aiheesta. Ei siksi, että hyysäisin rikollisia tai hyväksyisin rikosten tekemisen. Vaan nimenomaan siksi, että näen ihmismielen toiminnan selvittämisen avaimena siihen, miten tekoja vähennetään ja miten rikollisia kuntoutetaan. Toki tähän vaikuttaa myös tämä, että olen itse monesti käynyt siellä ”mielen pimeällä puolella”. Tietyissä olosuhteissa minäkin olisin voinut olla ääriliikkeisiin päätyvä rikollinen. Luojan kiitos näin ei ole käynyt.

Itseäni kiinnosti myös se aspekti, että miksi esimerkiksi kiusattu ihminen ei tapakaan kiusaajiaan vaan sattumanvaraisia ihmisiä? Sitten tajusin, että ajatuksena saattaa hyvinkin olla se, että kiusaajat jäävät syyllistämään itseään teosta. Tärkeimpänä ei enää olekaan se, että viattomia ihmisiä kuolee vaan se, että kiusaajat kärsivät. Virheellisten tulkintojen vähentämiseksi selvennän tässä yhteydessä, että minusta myöskään kiusaajien tappaminen ei tietenkään ole oikeutettua. Tarkoituksena on nimenomaan havainnollistaa tekijän mahdollista ajatuskulkua tilanteessa. Myöskin se kansankielellä sanottuna sekaisin oleva ihminen yleensä oikeuttaa ne tekonsa päässään jotenkin. Niin karua ja hirvää kuin se onkin perhesurmaaja saattaa omassa päässään ajatella tekevänsä perheelleen palveluksen. Järjissään olevien ihmisten mielissä hirmutekona nähtävä teko saattaakin ihmisen itsensä mielestä olla ”rakkauden teko”. Ihmisen on oikeutettava toimintansa voidakseen toteuttaa sen. Terveen ihmisen mielessä tällaiset ajatukset ovat sananmukaisesti sairaita, mutta näille tekijöille ne saattavat valitettavasti olla täysin valideja ajatuksia.

Ihminen ei kuitenkaan yleensä huvikseen päätä käyttää elämäänsä tappamisen suunnitteluun ja mahdollisesti tappamiseen. Kuten vankilapsykiatri lehdessä jo totesi kostofantasiat esimerkiksi kiusatuille ovat suhteellisen normaaleja. Toinen asia on lähteä toteuttamaan niitä. Ihan yhtälailla masentunut tai syrjäytynyt ei tuosta vain lähde lahtaamaan porukkaa, eikä suurin osa itsemurhaa suunnittelevista toteuta tekoaan. Riski kuitenkin kasvaa, ja sen vuoksi olisi tärkeää puuttua ongelmiin ajoissa, eikä antaa niiden kasvaa ja kehittyä. Yksi ongelma on toki se, että jos ihminen ei osaa/jaksa/ymmärrä hakea apua. Itse kuitenkin näkisin, että ongelmana on myös juurikin se, että jopa siellä hoidon piirissä olevat menettävät uskon avun saamiseen koska kokevat, että heitä ei yksinkertaisesti kuunnella. Hoito on kaavamaista ja byrokraattista. Meistä jokainen voi kansan kielellä sanottuna kilahtaa, eikä kaikkea voi tietenkään ennakoida. Pitäydyn myös väitteessäni, että tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa jokainen ihminen kykenee tappamaan. Tämä ei tarkoita, että olisimme pahoja tai, että tappaminen olisi jotenkin luonnollinen tai hyväksyttävä asia.

Keskustelussa on otettu esille myös Breivik, ja se miten Breivik todettiin täysin järjissään olevaksi. Ikävä sanoa, mutta itse pitkän linjan mielenterveyspotilaana en usko luotettaviin mielentilatutkimuksiin. Esimerkiksi psykopaatti tai sosiopaatti voi mennen tullen huijata näissä tutkimuksissa. Breivik sai sen mitä hän halusikin. Hän pääsee vapaaksi aikanaan, ja häntä ei pidetäkään vain ”kilahtaneena”. Omasta mielestäni myös ajatus, että mieleltään vakavastikin sairas ei voi kyetäkään suunnitelmalliseen toimintaan tai jopa esittämään tietyissä tilanteissa järjissään olevaa on outo. Jokaisen yksilön tila on kuitenkin erilainen. Mielestäni kukaan ihminen, joka lähtee lahtaamaan toisia ei ole psyykeltään ”normaali”. Niin vastenmielinen kuin esimerkiksi äärioikeisto-ideologia minusta onkin on kuitenkin tärkeää tunnustaa asioiden syitä. Voimme laittaa joukkomurhan suunnittelijoita ja tappajia vankilaan (itse tosin laittaisin kaikki tällaiset hoitoon), mutta tärkeää olisi myös ennaltaehkäistä sitä, että ihminen ei päädy näin toivottomaan ja vihan sokaisemaan tilaan.

Jos seuraa noiden ääriliikkeissä mukana olevien ihmisten kirjoituksia voi helposti nähdä, ettei heillä ole kaikki päässä kunnossa. Mielestäni esimerkiksi nämä yliopistoiskun suunnittelijat kuuluvat todellakin hoitoon sekä itsensä, että yhteiskunnan takia. Näistä ihmisistä on myös mahdollisuus oppia asioita. Luojan kiitos he eivät ehtineet toteuttaa suunnitelmaansa. Keskustelussa tärkeää olisi muistaa, että ihmisen sairaustila tai järkkynyt mieli ei tee hänen teostaan tai suunnitelmastaan mitenkään hyväksyttävää tai oikeutettua, eikä se ole lieventävä asianhaara. Tämä ei myöskään tarkoita, että teolla ei olisi seurauksia. Se vaikuttaa vain siihen pistetäänkö vankilaan vai hoitoon.

Joku saattaisi kysyä, että miltä se sitten tuntuu kun näkee osan itsestään sellaisen ihmisen kirjoituksissa, joka on suunnitellut tappavansa 50 ihmistä? Näen tämän tabun murtamisen paikkana. Rohkaisuna siihen, että puhuisimme tunteistamme ja kuuntelisimme toistemme tunteita ennen kuin ne kehittyvät tällaisiksi suunnitelmiksi tai teoiksi. Itse koen kahlanneeni sen verran, että omat kellukkeeni ovat aika vahvat. En voi kuitenkaan olla miettimättä niitä, joilla näitä kellukkeita ei ole. En ole koskaan miettinyt toisen ihmisen vahingoittamista tosissani. Arvostan ihmishengen niin korkealle, että omat kostafantasiani ovat liittyneet lähinnä ilkivaltaan, ja näitäkään en ole koskaan vienyt ajastustasoa pidemmälle, enkä tällaista hyväksy missään määrin. Ajatustasolta on vielä pitkä matka itse tekoon, mutta pienestä pallosta kasvaa iso ajan kanssa, jos sen annetaan vieriä.

Haluan murtaa sen tabun, että ajoittaiset rankatkaan ajatukset eivät ole esimerkiksi syy viedä ihmistä pakkohoitoon. Haluan murtaa sen tabun, etteikö järkevä ja looginen ihminenkin voisi ajatella ”typeriäkin” ajatuksia masennustilassaan. Nämä ajatukset eivät ole syy tuomita, eikä niiden ilmaisemista tulisi pelätä. Näiden ajatusten tulisi kuitenkin herättää siihen mitä tehdä, että pallo ei jatka kasvamistaan. Mitä voisimme tehdä, jotta nämä ajatukset eivät muutu teoiksi? Yhteiskunnan apuverkko ei ole niin vahva kuin moni ehkä kuvittelee sen olevan. Mietimällä ääriliikkeiden ja väkivallantekojen syntymekanismia, voimme ehkäistä niiden syntymistä, leviämistä ja toteutumista. Mielestäni tämä on sekä yksilöiden, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi tapa lähestyä asiaa, vaikka se monia varmasti ahdistaakin. Vielä kerran muistutan siitä hyväksymisen ja ymmärtämisen erosta. Minua ei saa hyväksymään eikä oikeuttamaan minkään sortin väkivaltaa. Minusta väkivalta on aina vastenmielistä ja tuomittavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etten voisi pohtia asioiden syitä. En missään määrin myöskään hyväksy tai sympatiseeraa mitään ääriliikkeitä.

Fanaattisuuden kaava

Keväällä Facebookissa käynnisteltiin suurmielenosoitusta hyvinvointivaltion puolesta. Koska hyvinvointivaltion säilyttäminen ja kehittäminen on minunkin sydäntäni erittäin lähellä oleva asia innostuin aluksi liikkeen toiminnasta kovasti. Sittemmin tämä nyt Nyt Saa Riittää-nimellä tunnettu kansanliike on profiloitunut enemmänkin EU- ja eurovastaisten ryhmittymäksi. Ratkaisuna hyvinvointivaltion säilyttämiseen nähdään ero EU:sta. Olen nyt jonkin verran keskusteluja liikkeen Facebook-sivulla seurannut ja on ollut surullista huomata, että siellä törmää täsmälleen samaan yksisilmäisyyteen kuin maahanmuuttokriittisten parissa.

Otetaan se yksi taho, jota demonisoidaan edes tietämättä asiasta kovinkaan paljoa. Sekä maahanmuuttokriittiset, että EU- ja eurokriittiset syyttävät kaikista huonosti olevista asioista aina sitä yhtä ja samaa tahoa. Maahanmuuttokriittisillä sekä EU- ja eurokriittisillä on myös käytössä hyvin samantyyppisiä teesejä. Isänmaallisuus-teema näyttää nousevan kovasti esille molemmilla. Nyt Saa Riittää-ryhmässä puhutaan verellä ostetusta isänmaasta, ja syytetään Suomen EU:hun liittäneitä poliitikkoja valtiopetoksesta. Esitetään väitteitä siitä, miten EU orjuutta meitä ja miten meiltä ei kysytä mitään. Meitä vain kuulemma käsketään. EU tunnutaan näkevän valtavana salaliittona Suomen tuhoamiseksi, jossa totta kai ovat mukana myös omat poliitikkomme. Miksi he haluaisivat tuhota kotimaansa, joka antaa heille politiikasta elannon on jäänyt minulle avoimeksi?

Oma näkemykseni on, että jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa Suomi joutuu joka tapauksessa EU:ssa tehtävien asetusten ja direktiivien piiriin tavalla tai toisella. Viimeistään ulkomaankauppa tuo eteemme niitä tilanteita, joissa joudumme pelaamaan EU:n pelisäännöillä. Jos kieltäydymme ”leikkimästä muiden kanssa” niin ajattelisin, että tästä saa vientiteollisuutemme äkkiä maksaa kovan hinnan. Toisaalta osa ryhmäläisistä uskoo vakaasti, että koko EU kaatuu jo huomenna. Jos näin kävisikin niin itse näkisin, että tilalle nousee jokin toinen liittouma. Jos EU säilyy niin ehkä me voisimme sitten jatkossa käydä kauppaa vain Venäjän kanssa. Venäjällähän ei tunnetusti orjuuteta ketään, ja Venäjän kanssa on niin helppoa neuvotella… Me voimme joko olla osana päätöksentekoa ja yrittää vaikuttaa asioihin tai sitten voimme todellakin ottaa asiat sellaisina kuin muut ne päättävät. Joka tapauksessa EU:ssa tehtävät päätökset vaikuttavat Suomeen. En tajua, miten on Suomen etu, että globaalissa maailmassa meitä halutaan eristää.

Jotenkin tuntuu aika absurdilta, että yhteisten asioiden hoito, yhteiset säädökset ja yhteinen sopiminen esimerkiksi ympäristöasioista, terveydenhuollosta tai ihmisten oikeuksista nähdään orjuuttamisena. Ajatellaanpa nyt vaikka ympäristöasioita, joihin EU puuttuu. Pysähtyykö vaikka saastunut ilma Suomen rajalle? Suomi ei ole suojassa maailman muutoksilta ja ongelmilta, eikä tule koskaan olemaan. Suomen on joko pysyttävä mukana kehityksessä tai taannuttava. Jännä, että Nyt Saa Riittää-liikkeen keskeisenä teemana alunperin oli hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltiota ei rahoiteta taantumisella. Tällä hetkellä on perusteltua olettaa, että globalisaatio jatkuu tulevaisuudessakin. Omasta mielestäni nykyisessä maailmassa myös tietynlainen liittovaltiokehitys Euroopassa on väistämätöntä tulevaisuudessa. Itse en näe tätä uhkana vaan mahdollisuutena. EU-kriittisillä ei ole ollut vielä koskaan tarjota realistista ja järkevää vaihtoehtoa, joka todella edistäisi Suomen etua. Asia nähdään todellakin niin, että kun EU:sta päästään eroon niin Suomesta tulee yhtäkkiä maagisesti lintukoto ja onnela. Jos joku pystyy perustelujen kera tarjoamaan sen EU:ta paremman vaihtoehdon niin kuuntelen kyllä. Sitä ei ole vielä tullut vastaan.

Kyllä kansa tietää.

Kyllä kansa tietää.

Yleensä keskusteluun raahataan mukaan myös se, että Suomi on menettänyt itsenäisyytensä. Itse en koe mitenkään itsenäisyyden menettämisenä sitä, että kehitytään ja päätetään yhdessä asioista. Nyt Saa Riittää-liikkeestä tuli valitettavasti yhden agendan liike. Fanaattisuus on aina fanaattisuutta oli sitten kyseessä asia kuin asia. Yleensä fanaattinen ajattelu ei ole johtanut parempaan yhteiskuntaan, eikä hyvinvointiin. Sinänsä aika surullista, että tuollakin ryhmässä on mukana ihmisiä, joita minä oikeasti pidän ihan fiksuina ihmisinä. Miten heidät on saatu mukaan tähän EU-kriittisyyteen myyttien perusteella? Itse seurailen liikkeen keskusteluja, jotta pysyn kartalla, mutta päätin itse jo ajat sitten, että muutoin en aio olla liikkeessä mukana millään tavalla.

Kehottaisin jokaista kuitenkin tutustamaan siihen, mitä kaikkia kamalia asioita se EU nyt sitten on tehnyt. Esimerkiksi Edilexistä löytyy listaa tehdyistä säädöksistä. Useita asetuksia ja direktiivejä on kansan parissa käsitetty aivan toisin kuin mitä ne ovat oikeasti tarkoittaneet. Milloin ollaan oltu sitä mieltä, että imureiden imutehoa on leikattu asetuksella (kun todellisuudessa imuireiden hyötysuhteelle asetettiin rajat eli kuluttajalle ei enää voi myydä mitä tahansa paskaa) tai klapien polttaminen saunan pesässä aiotaan kieltää (kun kyse on teollisenmittakaavan direktiivistä). Esimerkiksi perussuomalaiset hyvin ansioituneesti levitti puunpoltto kielletään-uutisankkaa virallisilla sivuillaan päiväkausia. Mitä tahansa valheellista tai harhaanjohtavaa propagandaa käytetään, kunhan se vain puhuu oman agendan puolesta.

 

Ei siinä, että kannattaisin itse kiintiöitä, mutta tämä kuva kertoo hyvin paljon ihmisten käsityksestä EU:n päätöksen teosta.

Ei siinä, että kannattaisin itse kiintiöitä, mutta tämä kuva kertoo hyvin paljon ihmisten käsityksestä EU:n päätöksen teosta. Kuva: http://uutiset.perussuomalaiset.fi/2014-direktiiviopas/images/06.jpg

Laiskaa journalismia

Mitä jos sinulle journalistina annettaisiin suorastaan hopeatarjottimella tilaisuus tehdä helposti hyvää journalismia? Helposti tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä pientä googlettelua ja haastateltavan blogin silmäilemistä ennen haastattelun tekemistä. Tekisitkö helposti hyvää journalismia vain tekisitkö helposti sitä laiskaa journalismia, jota tunkee nykyään joka tuutista?

Otto Lehto päätti valita jälkimmäisen haastatellessaan James Hirvisaaren avustajaa Fija Saarnia Vihreään Lankaan. Itse olen aikaisemmin pariin otteeseen Fijan kirjoituksista blogannut. Bloggaukseni koskivat etnistä rekisteröintiä ja itkemistä siitä, miten rasistiksi kutsuminen on rumaa. Linkkien kautta löytää Fijan blogin, jonka sisältöön voi halutessaan tutustua enemmän, jos jollekulle on vielä epäselvää millaisia ajatuksia kyseinen henkilö kannattaa.

Lehdon löysällä otteella toteutettu haastattelu herätti hieman kysymyksiä ”suvakkipiireissä”. Ihmettelimme sitä, miten Fijaa ei laitettu haastattelussa yhtään tiukemmalle. Myös Paljastettu 3 sivusto linkkasi asiasta Facebook-sivulle ihmettelevän saatetekstin kera. Lehto on toki jo ottanut omassa blogissaan kantaa siihen, että ”hän päätyi Paljastettu 3 sivustolle”. Facebookissa Lehto syytti ihmisiä medialukitaidottomuudesta.

”Asiaan riitti se, että kehtasin haastatella väärää mielipidettä olevaa Uuden Suomen blogistia, ja että olen kirjoittanut muutaman blogin, joissa olen puolustanut Halla-Ahon sananvapautta ja perussuomalaisten nuorten oikeutta toimia demokraattisessa monipuoluejärjestelmässä.”

Ainakin Lehto itse syyllistyy melko pahaan medialukutaidottomuuteen. Ongelmana ei ollut se, että Lehto ”olisi haastatellut vääriä mielipiteitä omaavaa ihmistä”. Ketä tahansa saa toki haastatella. Ongelma oli se, että haastattelu oli pelkkää munatonta söpöilyä, vaikka aihetta olisi ollut paljon muuhunkin. Haastattelussa ei kertaakaan kunnolla haastettu haastateltavan ajatusmaailmaa, eikä kysytty näistä aivan ilmiselvistä paradokseista Saarnin ajatusmaailmassa. En ota nyt sen kummemmin kantaa Lehdon näkemyksiin Halla-ahon sananvapaudesta, mutta totta kai Halla-aholla on sananvapaus. Suomessa on kuitenkin myös Suomen laki, jota tulisi noudattaa ainakin vähän sinne päin tai ainakin edes yrittää. Muistutan myös tässä vaiheessa, että itse bloggasin tästä jumalan pilkka-pykälästä kriittiseen sävyyn. 

Lehto kauhistelee kovasti ”leimautumistaan” natsiksi, vaikka Paljastetun ylläpitäjän en löytänyt nimittelevän Lehtoa natsiksi. Onpahan jopa minuakin kerran nimitetty rasistiksi. En ottanut sitä kuitenkaan niin kovin vakavasti, koska itse tiedän ja ystäväni tietävät tasan tarkaan mitä olen. Onko kuitenkin ihme, vaikka joku ”leimaisikin hieman tiettyyn aatteeseen kallellaan olevaksi”, jos kirjoittaa vakavissaan tällaista tekstiä:

”Kertooko tällainen demonisointi jotain suomalaisen keskustelun tasosta? Ymmärrän hyvin niitä maahanmuuttokriitikoita ja hommalaisia, jotka valittavat sitä, että joutuvat väärinymmärretyiksi ja kokevat loanheittoa joka päivä – vain koska uskaltavat olla eri mieltä asioista kuin vallitseva maailmankatsomus edellyttää.”

Jokainen poliittista keskustelua vuosia seurannut tietää tasan tarkkaan, mitä sana maahanmuuttokriittinen tarkoittaa. Jos hommaa on oikeasti käynyt lukemassa, niin eipä sieltä voi järkevä ihminen oikein kovin monenlaiseen johtopäätökseen tulla. Joko Lehto on oikeasti autuaan tietämätön ja naiivi, tai sitten hän oikeasti symppaa ”maahanmuuttokriitikoiksi” itseään tituleeraavia. Esimerkiksi etninen rekisteröinti on minusta hyvin kaukana normaalista poliittisesta keskustelusta. Sillä ei ole mitään tekemistä niiden maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvien oikein ongelmien kanssa. Etninen rekisteröinti ja sen kannattaminen on yksinkertaisesti rasismia. Jos rasistisia näkemyksiä esittävää sanot rasistiksi, niin olet loanheittäjä, koska tittelihän on maahanmuuttokriitikko. Roturealisti ei mennyt kovin hyvin läpi, mutta termi maahanmuuttokriitikko näköjään osui ja upposi kansaan.

”Myöskään Fija Saarni, mitä häntä tunnen, ei ole erityisen ”äärioikeistolainen”, vaikka hyvin maahanmuuttokriittinen onkin. Haastattelujeni ja keskustelujeni perusteella uskon, että hän on juuri sitä mitä sanoo olevansa: maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja, joka tykkää sekä Halla-Ahosta että Haavistosta.”

Ei ole erityisen äärioikeistolainen, vaikka kannattaa etnistä rekisteröintiä ja ihailee Halla-ahoa, jonka mielestä kiviä heittelevät punikkihuligaanit pitäisi saada ampua… Jos Fija kulkee keskitietä niin haluanko tietääkään, mikä sitten on Lehdon kirjoissa äärioikeistolainen? Ylipäänsä olisi ollut mielenkiintoista kuulla Fijan selitys sille, miten hän voi olla maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja? Tällaisellehan nauraisivat naurismaan aidatkin, jos äärioikeistolaisuuden kasvu ei olisi oikeasti huolestuttava ilmiö.

”Siellä se tuli! Tässä paloi päre. Nuornatsiksi haukkuminen. Tämän logiikan mukaan, jos ei halua heittää kaikkia persuja vankilaan (blogi 1), ja jos ei halua estää perussuomalaisia nuoria toimimasta parlamentaarisesti eväämällä heilä valtionavustuksia (blogi 2), on muka täysivaltainen ”nuornatsi”! Siis tällainen äärisuvaitsevainen liberaali mokuttaja kuten minä. Toivoisin ihmisiltä nyt vähän rajaa heidän typerään ”guilt by association”-ajatteluun ja mustavalkoiseen viholliskuvaan.”

Aika harvoin olen nähnyt niitä äärinäkemyksiä, joiden mukaan kaikki persut pitäisi heittää vankilaan… Toki perussuomalainen joutuu vastuuseen kirjoituksistaan, jos ne rikkovat lakia. Ihan kuten kuka tahansa muukin joutuu. Minä en ainakaan halua heittää perussuomalaisia vankilaan sen kummemmin kuin ketään muutakaan. Toivon vain, että nämä mamukriitikotkin oppisivat toimimaan yhteiskuntamme säännöillä. Jos he eivät opi, niin jossakin vaiheessa voi vaikka huonolla säkällä se häkki heilahtaa. Siinä tapauksessahan kyseessä on tietenkin ajojahti, ja koko homma on yhteiskunnan vika…

”Jos näkee natseja joka nurkan takana, vihollisjahdissa menettää todellisen saaliin hajun. Hysteerinen maahanmuuttokriittisyyden demonisoiminen, ja toisinajattelijoiden vainoaminen (esim. sakkorangaistusten ja vankilatuomioiden uhalla), on häpeällistä toimintaa, joka tekee mahdottomaksi käydä asiallista keskustelua siitä, kuka on todellinen uhka demokratialle. Hyssyttelyn ja demonisoinnin kulttuuri ruokkii juuri niitä pimeitä voimia, jotka tulevat vielä tuhoamaan demokratian, jos demokratia ei kykene tunnustamaan mielipiteiden laajaa kirjoa.”

Tätä pätkää lukiessani en tiennyt pitäisi olla vedet silmissä itkusta vai naurusta? Jos kerran niitä toisinajattelijoita ei saa ”vainota”, niin eikös sekin sitten ole okei, että henkilö x kirjoittaa nettiin, että ”Persut ovat eläimiä, ja heidät pitäisi lopettaa”? Normaalia toisinajattelua. Normaalia poliittista dialogia. Älkää nyt turhaan demonisoiko toisinajattelijoita!

Mitä hyssyttelyä on siinä, että penää asiallista keskustelua ongelmista näiden ”Afrikan sarven elukat”-tekstien sijaan? Onko se oikeasti niin vaikeaa keskustella asiallisesti? Minä olen monessa asiassa yhteiskuntakriitikko ja ”toisinajattelija”. Tähän päivään mennessä olen onnistunut aina ilmaisemaan mielipiteeni ilman raastupaa ja tuomioita.

Olisi myös hyvä erottaa toisistaan se, että yksilöllä voi olla ihan mitä tahansa mielipiteitä. Pena torilla voi olla vaikka sitä mieltä, että ”Vittu kaikki ämmät pitää raiskata ja tappaa!”. Voiko tällaisia näkemyksiä esittää poliittinen toimija ilman, että esiintyy myös kritiikkiä ja ihmettelyä on toinen kysymys? Tällaisista näkemyksistä voi politiikassa myös joutua vastuuseen, eikä se ole henkilökohtaista vainoa. Henkilökohtaisesti jokainen voi olla ihan mitä mieltä tahansa. Olen aikaisemminkin käyttänyt tätä esimerkkiä, mutta henkilökohtaisesti minä olen sitä mieltä, että ajattelukyvyttömien ja ajattelusta totaalisesti kieltäytyvien ei pitäisi saada äänioikeutta. En tietenkään voi yhteiskunnallisesti kannattaa tällaista ajatusta tosissani, koska kannatan kuitenkin demokratiaa ja sananvapautta.

Jounalistien vastuu demokratiassa on valtava, ja onkin hyvä muistuttaa journalistin ohjeista. Moni kohta sopisi hyvin tähän tapaukseen, mutta erityisesti kiinnittäisi huomiota seuraavaan:

”1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Nyt Fija Saarnista rakentui kuva sympaattisena ”Kaikkihan ovat ihmisiä”-tyyppinä, vaikka hän kirjoitustensa perusteella on jotakin aivan muuta. Jos Lehto oli oikeasti ajan kanssa miettinyt näitä haastattelun kysymyksiä, ja jos hän käsi sydämellä voi sanoa, että mielestään hän teki nyt hyvää journalistin työtä niin en todellakaan tiedä, mitä sanoa. Jos tämä on hyvää journalistin työtä, niin seuraavaksi Seitsemän päivää on vuoden lehti, ja Panu Hörkkö on tehnyt vuoden journalistisen teon saadessaan Pertti Jarlan myöntämään Fingerpori-sarjakuvan kaksimielisyyden.

Jos Lehto oikeasti yritti rakentaa siltaa maahanmuuttokriittisiksi itseään nimittäviin, niin hän ei ole vielä nähnyt tarpeeksi mistä on kyse. Niin minäkin keskustelua arvostavana ihmisenä yritin ensin aluksi toimia. Lopulta huomasin, että on aika mahdotonta käydä keskustelua ihmisen kanssa, joka ei halua ottaa faktoja faktoina (nehän ovat suvakkipropagandaa), ja joka ei edes allekirjoita länsimaista ihmisarvon ja tasa-arvon käsitystä.

Nyt kun selvisi lopullisesti, että Saarni on todellakin vihreiden jäsen, niin jälleen kerran voin itsekin vihreiden jäsenenä päätyä kummastelemaan sitä, miten Fija Saarni saa edelleen olla puolueessa? Kysymys ei ole nyt siitä, että Fija on minun kanssani eri mieltä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Saarnin tarkoitus on kuitenkin selkeästi hämmentää ihmisiä. Vihreistä arvoista hänen kirjoituksensa ovat hyvin kaukana. Mielestäni vihreiden ei tule suvaita syrjintää missään määrin, ja jos jäsen kirjoittelee tällaisia tekstejä kuin Fija niin näkisin perusteltuna erottaa hänet puolueesta. Itselleni yksi tärkeä asia vihreisiin liittyessäni ympäristöasioiden lisäksi olivat nimenomaan tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Toivon, että puolue ja paikallisyhdistykset seisovat näiden takana. Eiköhän Suomesta löydy Saarnille sopivampiakin puolueita? Ilmeisesti tarkoituksena on saada esitettyä, että jopa vihreistä löytyy kannatusta Hirvisaaren ja Halla-ahon mamukriittisyydelle. Kansalle voidaan sitten uskotella kätevästi, että mamukriittisyys on rajoja rikkova asia. Voi miten söpöä yhteisöllisyyttä.

Joka tapauksessa löysä journalismi on löysää journalismia kirjotettiin se sitten Vihreään Lankaan tai Seiskaan.

Katujen jalot ihmisoikeustaistelijat

Jos sitä tulee joskus sellainen tunne, että kaiken olet nähnyt ja kuullut, niin ei hätää voin näet lämpimästi suositella roskalehtien keskustelupalstoja. Sananvapauden ritareiden saralla luulin jo nähneeni kaikki pohjanoteeraukset, mutta olin väärässä. Menin hölmönä akkana toteamaan erään roskalehden keskustelupalstalla, että onko järkeä tunkea itseään kuvaamaan humalaista baarista ulos heitettyä kohujulkkista? Ihmettelin, että eikö ihmisillä ole lainkaan itsesuojeluvaistoa? Mietin kirjoituksessani, että onko se juoru, julkkiksen kuvaaminen tai hetken nettijulkisuus sen arvoista, että saadaan turpaan? Mietin myös sitä, onko jopa tavoitteena päästä itse julkisuuteen ”julkkiksen hakkaamana”? Mainitsin kommentissani hyvin selkeällä Suomen kielellä, että mikään tilanne ei oikeuta esimerkiksi toisen pahoinpitelemistä. Ei edes se, että toinen ärsyttää sinua kameran kanssa. Alustetaan tässä nyt vielä, että kannatan hyvin laajaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Mielestäni yksilön oikeudet ovat hyvin tärkeä asia, ja omista oikeuksistaan pitää pitää huolta, ja niistä olisi syytä olla mahdollisimman tietoinen.

Roskapalsta-kirjoitukseni pointti oli lyhyesti, että kannattaa miettiä, onko asia todella sen arvoinen, että saattaa saada turpaansa? Onko joku kohujulkkiksen kuva sen arvoinen? Kannattaako esimerkiksi sekakäyttäjää tai silminnähden oudosti käyttäyttyvää ihmistä alkaa kuvata? Miksi heitä pitäisi kuvata? No pointtiahan ei laisinkaan ymmärretty. Näin 2014 Suomessa suurimpana ongelmana näet nähdään, että meillä on alkoholisoituneita kohujulkkuja, jotka ”hakkaavat ihmisiä ihan työkseen”. Ne, jotka uskaltavat vetää kännykän kotelosta ja napsaista kuvauksen päälle kohujulkkiksen toikkaroidessa kadulla tai narkkarin istuessa bussipysäkillä ovat uusimpia sananvapauden sankareita. Koska ”Vittu Suomessahan ei alistuta tällaisille vitun Tunkeille ja narkeille.” Seuraavaksi päästiinkin tähän, että no nykyään vain kuvataan kaikkia taviksiakin ja siihen on oikeus. Mistäköhän rautalangasta sen vääntämisen aloittaisi? Ei kukaan kiistä oikeutta kuvata julkisella paikalla. Täysin toinen kysymys onkin, onko se ihan joka tilanteessa järkevää saati asiallista käytöstä? Koska ”suur-rikollisille” ei alistuta niin olisi varmaan minunkin pitänyt kieltäytyä antamasta rahoja, kun niitä minulta veitsen kanssa pyydettiin. Olisin voinut vain nätisti sanoa, että ”Katsos ryöstö on rikos, niin et sinä voi ryöstää minua”. Annoin sillä hetkellä kuitenkin mielummin ne rahat kuin otin puukosta. Mutta olisihan minulla ollut oikeus ottaa puukosta. Olisihan siinä päässyt uhriutumaan… Oikeutensa saa ja pitää tuntea, mutta ei sitä nyt tietoisesti ihan imbesilli tarvitse olla. Niin hassulta kuin se kuulostaakin julkkisten, hassusti käyttäytyvien ihmisten, narkkareiden, alkoholistien ynnä muiden kuvaamisesta kadulla tilanteessa kuin tilanteessa on tullut suuri ja vähemmän eeppinen ihmisoikeustaistelu.

Sain myös karvaasti huomata, että olen vanha kalkkis siinä, että minusta joka helvetin tilanteessa ei tarvitse kuvata. Ihminen on kännissä, ihminen saa sydänkohtauksen, ihminen paskoo housuunsa, ihminen on kuollut onnettomuudessa. Pitääkö joka helvetin asia saada sinne You Tubeen, koska sinulla on oikeus kuvata?

Ajatella, että meillä Suomessakin on aivan oikeita ongelmia. Äkkiseltään ei näet uskoisi, kun tätä ihmisten kommunikointia seuraa. Jos nyt välttämättä haluat saada turpaasi jonkin asia vuoksi niin luulisi, että Suomessa olisi tärkeämpiäkin asioita kuin ”oikeus kuvata kännissä olevaa ihmistä”… Eikö oikeudella ole jo tarpeeksi ruuhkaa muutenkin? Tuskin sinne kaivataan tällaisia sananvapauden sankareita julistamaan oikeuttaan kuvata joka saatanan turhaa tilannetta? Olette varmasti todella kovia jätkiä, kun kuvaatte sitä alkoholistia kadulla, joka sitten hermostuu ja läpsäisee teitä poskille. Menkääpä kuvaamaan seuraavaksi vaikkapa Ukrainan kaduille. Siellä näette, mitä tarkoittaa se kun vapauttanne toimia oikeasti rajoitetaan.

Kyllä sinulla on oikeus vaikka mennä jutustelemaan sarjamurhaajalle, jos näet hänet kadulla. Miksi soittaa poliisille, kun voit jutella ja ottaa vaikka pari yhteisfotoa Facebookiin? Onko moinen sitten sitä järkevää on aivan toinen kysymys? Ai niin, mutta kun Suomessa on se oikeus jutella sarjamurhaajalle kadulla! Minulla on oikeus! Minulla on oikeus! No se oikeus varmasti lohduttaa siinä vaiheessa, kun olet palasina kaatopaikalla. ”Minulla on oikeus”-maailmassa mitään pahaa ei tapahdu, koska sehän on kiellettyä! Oikeastaan nämä kaverit tuntuvat seuraavan niin sanottua Päivi Räsäsen logiikkaa, jossa kiellettyjä asioita ei yksinkertaisesti kukaan tee. Eihän se minulta ole mitenkään pois, jos joku saa turpaansa kuvatessaan sitä sekakäyttäjää tai sekavassa tilassa olevaa kohujulkkista, koska hänellä on oikeus. Siitä vain. Mielestäni tämä on vain täysin järjetöntä käytöstä. Emme koskaan tule elämään maailmassa, jossa ihminen ei ikinä joudu miettimään onko tällainen käytös nyt asiallista tai järkevää. Meillä tulee valitettavasti aina olemaan rikollisia ja sekäkäyttäjiä. Tällä en tarkoita, etteikö näihin ongelmiin pitäisi mahdollisimman tehokkaasti puuttua. Yhteiskunta ei kuitenkaan pysty suojelemaan ihmisiä ihan kaikelta. Yhteiskunta ei voi hoitaa asioita niin, että sitä omaa järkeä ei tarvitse ikinä missään tilanteessa käyttää. Miettikää myös millainen maailma olisi, jos kaikki todellakin toimisivat joka tilanteessa miettimättä käytöstään? Jännä, että nuo samat ihmiset ovat kyllä hyvin tarkkoja siitä, mitä heidän inhokkinsa julkaisevat netissä. Jos se inhottu kohujulkkis kuvaa julkisella paikalla niin valitetaan, että onko tähän nyt ollut lupa? Nämä samat ihmiset syyttävät myös toisia ihmisiä oikeuden resurssien tuhlaamisesta… Omat oikeudet tiedostetaan tarkasti, mutta muille niitä samoja oikeuksia ei anneta.

Uhri on aina uhri, mutta ei sitä silti tarvitse joka jannun ihan tarkoituksella tyhmäksi heittäytyä, koska siihen nyt on oikeus. Sananvapauden ritaria on todellakin helppo esittää kuitenkin siinä loppupeleissä hyvin turvatussa tilanteessa. Järki ja hyvät käytöstavat tuntuvat hävinneen ”Mulla on oikeus”-linjan myötä. Kyllä, jokaisella on oikeus olla hölmö, mutta siitäkin voi tulla niitä seurauksia. Jos tunget sen kamerasi kiinni jokaiseen känniseen ja narkkariin kadulla, niin kyllä sinulla on siihen täysi oikeus. Sinulla on myös täysi oikeus kertoa Hymyn kannessa siitä, miten se saatana otti ja löi. Saahan tälläkin tavoin sen 15 minuuttia julkisuutta. Sitä odotellessa, että koska joku näistä sananvapauden sankareista kuvaa minun paniikkikohtaukseni ja lättää sen You Tubeen, koska ”minulla on oikeus, ja hassusti käyttäytyvillä ihmisillä on viihdearvoa!”.

Minä olen kerran joutunut kädenvääntöön kuvaamisesta, ja se oli paikallisessa marketissa ravustusaikana. Yritin kuvata ala-arvoisissa oloissa pidettäviä rapuja, joista osa oli jo kuollut. Tähänkin on oikeus, mutta tästä ei yleensä tykätä, ja kauppias voi poistaa kuvaajan tiloista. Joskaan jo kuvattua materiaalia hän ei voi määrätä poistettavaksi. Kauppiaan kanssa sitten tuli hiukan sanaharkkaa, enkä uskaltanut silloin alkaa isosti väittää vastaan, koska en ollut tällöin varma oikeuksistani. Harmikseni en ollut ehtinyt ottamaan vielä yhtään kuvaa, kun kauppias huomasi aikeeni. On tilanteita, joissa oikeudestaan kuvata oikeasti kannattaa pitää kiinni, jopa ”taistella”. Sekavassa tilassa olevan kohujulkkiksen tai onnettoman narkkarin kuvaaminen kadulla ei mielestäni ole siellä kärkipäässä. Mielestäni tällaisia ihmistä ei kannata lainkaan kuvata, eikä se ole asiallista käytöstä saati järkevää. Ihmisten huono olo ja sairaudet eivät ole viihdettä. Jos minä olisin diktaattori niin voisin laittaa älypuhelimille ajokortin. Minun silmissäni et ole sananvapauden sankari, etkä ihmisoikeustaistelija kuvatessasi innoissasi huonossa jamassa olevia ihmisiä. Minun silmissäni olet typerä ihminen, joka ei osaa käyttäytyä. Selvennykseksi vielä kerran, että en todellakaan hyväksy sitä väkivaltaa missään tilanteessa.

”Mutku eihän ne Jesperit ja Katriinat tiedä, että se narkki voi lyödä, eikä ne tiedä ketkä on sekaisin.” Ai että ihan randomisti kuvaat nauraen tyyppejä, jotka mielestäsi käyttäytyvät täysin normaalisti? Mahdollisesti höpötät videolle siinä samalla, että ”Vittu kun toi on sekaisin!”… Eihän tällainen selitys menisi läpi ala-astelaisillekaan.

Jos olisin Päivi Räsänen ehdottaisin myös varoitustekstiä roskalehtien sivustoille: ”Sivuston sisältö voi vahingoittaa vakavasti aivotoimintaasi”.

Astaloita ja luottamuksen punnitsemista

Helsingin poliisi kunnostautui vappuna. Tarkoitus oli hillitä pienen anarkistijoukon mielenosoitusta, ja siinä sivussa poliisi myös veti vasemmistonuorten lippuja päreiksi. Poliisi on myöntänyt erehdyksensä, ja luvannut korvata rikotut lippusalot. Ei siinä mitään, virheitä sattuu. Muistuttaisin kuitenkin, ettei ole mikään salaisuus, että Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa mitä ilmeisimmin on henkilöitä, jotka ovat kallellaan niin sanottuun kansallismielisyyteen. Nämä henkilöt eivät tunnu ilmeisesti kaihtavan edes väkivallan ihannointia. Joku saattaa muistaa aikaisemman ihmettelyni Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta kyseisen puljun virallisella Facebook sivulla. 

Helsingin poliisilaitokselta aiemmin kyseenalaisissa yhteyksissä tunnetuksi on tullut muun muassa koko kansan nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss. Nettipoliisina niin ikään Helsingin poliisilaitoksella työskentelevä Jarno Saarinen kirjoitti taannoin Uuden Suomen blogiinsa ”avautumisen” siitä, miten ihmisillä ei ole vain huumorintajua netissä liikkuessaan. Osan tapauksessa tämä on aivan satavarmasti tottakin, mutta ei ole kerta ensimmäinen eikä varmasti viimeinen, kun esimerkiksi tappouhkaus jätetään tutkimatta, koska ”sehän tapahtui netissä”. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on edelleen rikos, vaikka se tapahtuukin internetissä.

”Minulla on itselläni palloilutaustaa, joten pukukopit ovat minulle varsin tuttuja paikkoja. Niissä tunnelma on erityinen, ja voin jopa sanoa, että minulle se ympäristö on hyvin kodikas. Siellä ”läppä lentää” ja jutut ovat varsin roiseja, kun jätkien kesken kerrotaan tarinoita. Jos sinne eksyy joku ulkopuolinen, tarina katkeaa, tai ainakin siistiytyy valtavasti. Tässä yhteydessä totean, ettei tämä suinkaan ole mikään poikien/miesten yksityisoikeus, vaan olen vakuuttunut, että tyttöjen/naisten keskuudessa jutut tuollaisessa suljetussa ympäristössä ovat aivan yhtä härskejä.

Tällaisia huumorisävytteisiä nettisivustoja voisi verrata vaikkapa pukukoppimiljööseen, mutta ero on siinä, että siinä missä pukukopissa olevat voivat luottaa, ettei tarina sieltä juuri mihinkään leviä, nettisivustoille voi tulla kuka tahansa lukemaan juttuja, eivätkä kirjoittajat tätä tietenkään havaitse.”

Miten ihmeessä avointa nettiyhteisöä voisi verrata pukukoppiin? En voi kuin ihmetellä ovatko omat kognitiiviset kykyni muka paljonkin kehittyneemmät kuin tavallisella perus-Peralla, koska minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää mikä avoin nettisivusto on? Minäkin heitän kotosalla vaikka millaista juttua, mutta ymmärrän että kaikkea en voi heittää netissä. Pyrin myös muistamaan sarc-merkinnän käytön.

”Ja koska olemme suomalaisina tottuneet yhteiskuntaan, jossa voit mennä joka paikkaan pelkäämättä turvallisuutesi puolesta, moni haluaa, että internet toimisi samalla logiikalla. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka suoraa uhkaa jollakin sivustolla vierailu ei turvallisuudellesi tietenkään muodosta, voi mielesi siitä huolimatta järkkyä, jos olet sellaiselle altis.”

Pitääkö ihmisen hyväksyä tappouhkaukset? Eivätkö ne muodosta Saarisen mielestä uhkaa ihmisen turvallisuudelle? Pitääkö ihmisen hyväksyä Suomen lain rikkominen netissä? Saako känässä ja läpällä heitellä tappouhkauksia ja rikkoa lakia, ja jos ei se ole jolle kulle ok niin kyseessä on herkkis? Vaikka nettisivuston henki olisi millainen, meillä on kuitenkin se Suomen laki, jota tulisi noudattaa myös netissä. Eihän poliisilla toki ole resursseja puuttua kaikkeen, mutta esimerkiksi henkilöön kohdistettu tappouhkaus on aina vakava asia. Aiheella ei tulisi pelleillä, eikä pitäisi antaa kuvaa, että kansalaisella ei ole oikeutta olla huolissaan turvallisuudestaan. No tästä kirjoituksesta ainakin oppi sen, että näköjään nettipoliiseja ei kannata vaivata ilmoittamalla lakia rikkovista sivustoista.

Itse en ole joutunut esimerkiksi uhkauksia poliisille viemään, mutta lähipiirissäni on tapaus, jossa henkilöä alettiin kiristää, uhkailla tappamisella ja vainota. Kyseessä oli hyvin epävakaa ihminen, jonka mielenliikkeitä oli mahdotonta tarkasti ennakoida. Mieleeni jäi erään poliisin kommentti: ”Eihän se nyt varmaan sulle mitään oikeasti tee. Se on sellaista suun soittoa.”

Alkuperäisestä aiheessa vähän eksyn siihen, että miksi meillä saatettiin esimerkiksi laki vainoamisesta voimaan? Laki on toki hyvä, mutta kun näitä nykyisiäkään lakeja ei pystytä valvomaan nykyisillä resursseilla… Surullista on poliisin asenne siihen, että lain rikkomista on nyt vain hyväksyttävä ja katsottava läpi sormien. Ilmoittaja nähdään jopa ehkä hiukan typeränä.

Palaten siis alkuperäiseen aiheeseen. Jotenkin itselleni jäi sellainen kutina, että olisi aika hiton tärkeää käydä nyt julkisesti läpi, miksi poliisi sekoitti vasemmistonuoret ja anarkistit? Miksi poliisi teki tietyt johtopäätökset? Muistutan, että suurin osa poliiseista on asiallisia ja työhönsä vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Mädät omenat joukossa voivat kuitenkin pilata hyvin nopeasti kansalaisten luottamusta poliisiin. Luottamuksen säilyttämiseksi tällaisiin asioihin olisi hyvin tärkeää saada tarkat julkiset selvitykset. Itse en ainakaan voi täysin välttyä siltä tunteelta, että joukossa olisi ollut poliiseja, joiden henkilökohtaiset motiivit olisivat sanelleet toimintaa ja päätöksiä. Ainoastaan perusteellinen julkinen selvitys ilman ”selityksen makua” voisi hälventää näitä epäilyjä. Kuten jo kirjoitin virheitä sattuu, ja ne ovat ymmärrettäviä, koska ihmisiä tässä olemme kaikki. Tällaisissa asioissa kuitenkin vain avoimuus voi säilyttää kansalaisten luottamuksen poliisiin.

Periaatteessa mikä tahansa esine voidaan tulkita astaloksi. Sen verran tosin nussin pilkkua, että itse olen aina käsittänyt, että esine joka on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan muu kuin ase muuttuu astaloksi, vasta kun sitä käytetään lyömäaseena. Se, että joku on käyttänyt lippusalkoa astalona ei tarkoita, että kaikki lippusalot voitaisiin jatkossa tulkita astaloiksi sen kummemmin kyselemättä ja miettimättä. Tokihan poliisikin jo kommentoi, että vappumarssille voi jatkossa ottaa edelleen lippuja mukaan. Toivottavasti tästä opitaan, ja asia selvitetään. Tuskin kukaan haluaa Suomeen Venäjän meininkiä, jossa poliisin sijaan kannattaa ottaa yhteyttä rikollisjärjestöihin, jos haluaa apua. Nyt olisi erittäin tärkeää selvittää kuinka paljon poliiseilla oikeasti on poliittisia kytköksiä, ja kuinka paljon ne vaikuttavat päätöksen tekoon. Ilmiöön pitää herätä ennen kuin on liian myöhäistä, ja jälki on pahaa.

Tähän loppuun voisin vielä hieman mainostaa omasta mielestäni tärkeää projektia. 

”Tarkoitus on tutkivan journalismin keinoin ottaa selvää mahdollisimman monesta Suomen Vastarintaliikkeen rikoksen tutkinnan kulusta. Kuka on tehnyt päätökset tutkintojen keskeyttämisestä ja mistä syistä? Aion matkustaa ympäri Suomea puhumassa eri tutkinnoissa mukana olleille poliiseille, selvittää useiden rikosten tutkinnat ja selvittää kuka on sen takana, ettei Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä tuomita tekemistään rikoksista.

Tavoitteena on päästä hyvä veli-verkoston läpi tutkimaan mistä todella on kyse. Tämä edellyttää luottamustellisten suhteiden rakentamista yksittäisiin poliiseihin, johon taas kuluu aikaa.

Monien rikosten esitutkintamateriaalit ovat satojen sivujen mittaisia. Näiden materiaalien huolelliseen tutkimiseen kuluu huomattava määrä aikaa. Olen laskenut kahden kuukauden täysipäiväisen työskentelyn riittävän sekä matkustamiseen, tutkintaan että jutun kirjoittamiseen.”

En sano juuta tai jaata siihen paljastuuko asiassa mitään muuta syytä kuin perinteinen resurssipula, mutta ehkä asia olisi syytä nostaa pinnalle ja sitä olisi syytä tutkia enemmän. Ei ole parane myöskään unohtaa, mitä tapahtui Saksassa. Kaikki on siis mahdollista myös niin kutsutuissa sivistysvaltioissa. Muistutetaanpa vielä tästä Vantaan pahoinpitelytapauksesta, ja tutkinnanjohtajan kommenteista asiaan. 

”– Asianomistaja oli kyllä itsekin aktivoitunut soittamalla suuta, aivan hyvin voi normaalitilanteessakin saada päihinsä, jos menee aukomaan päätä.

Poliisilla kyllä on käsitys tekijästä, mutta todistajat puuttuvat. Niitä odotellessa tutkinta pysyy jäissä.

– Sanotaan näin, että tiedän kuka se tekijä on.”

On siis normaalia saada turpaansa tietyissä ”tilanteissa”, eikä se nyt silloin ole niin vakava asia. Oli rikoksen uhri sitten kuka tahansa niin tämä ei saa vaikuttaa siihen miten tutkinta etenee tai miten vakavasti asiaan suhtaudutaan. Koska minua kuitenkin pidetään äärivihervassarina niin selvennettäköön jälleen kerran, että minusta ketään ei saa pahoinpidellä.

 

Kuva_lipputangoiksi_naamioiduista_astaloista1

Ovelasti naamioituneita astaloita.