”Enhän minä rasisti ole, mutta…”

Facebookissa on tunnetusti jos jonkinnäköistä viharyhmää. Seuraava kommentti on bongattu ryhmästä Mamujen rikokset Pohjolassa ja Euroopassa.

Marko Korhonen: ”poliisi ja poliisi! vitut poliisista! kansalais aktiivisuutta kehiin! perisuomalainen kansalaisparlamentti kunniaan! elikkä…turpaan isolla joukolla silleen ettei muista asioita lähempää kuin 70 luvulta ja menettää sulkijalihaksensa hallinnan ainakin kahdeksi kuukaudeksi! ja jos vielä jäi musulle kimittämistä….käsittely uusiksi tuplana!”

Väkivaltaan toimintansa perustavia kansalaistuomioistuimiahan ollaan Facebookissa perustamassa jatkuvasti, täytyyhän sitä jokin tekosyy väkivaltafantasioidensa julkituomiseksi saada. Itseäni kuitenkin askarruttaa, miten tämä sitten eroaa esimerkiksi siitä, että ääri-islamisti katkaisee toiselta ihmiseltä käden? Ilmeisesti valkoisen miehen väkivalta on hyväksyttävää. Vastusta väkivaltaa väkivallalla on ikävä kyllä hyvin yleinen paradoksi. Tähän törmää niin mamukriittisten ryhmissä kuin pedofiilien metsästäjien ryhmissäkin. En kuitenkaan haluaisi, että kaikkia suomalaisia yhdistetään väkivaltaan. Itse väkivallan vastustajana omaan korvaani särähtää todella pahasti se, että toisen hakkaaminen nähdään normaalina suomalaisena perinteenä.

Kovasti nämä ”mamukriittiset” aina kauhistelevat väkivaltaa, mutta samaan hengenvetoon tuutataan itse internetiin joukko väkivaltafantasioita. Totuttuun tapaan myös kaikki muslimit ovat ääri-islamisteja, ja tavoittelevat maailman valtaamista.

Kaikki rasismi ei ilmene näin suorasukaisin sanakääntein. Kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara arvosteli Facebookissa maahanmuuttajataksikuskien ammattitaitoa. Asko-Seljavaaran mielestä nimenomaan maahanmuuttajatausta yhdistää ammattitaidottomia taksikuskeja. Joonas Lyytinen kirjoitti asiasta loistavan bloggauksen Uuden Suomen blogipalveluun.

”Toisin kävi Kokoomuksen entiselle kansanedustajalle ja kaupunginvaltuutetulle Sirpa Asko-Seljavaaralle, joka kommentoi Facebook-sivuillaan Helsingin Sanomien artikkelia tummaihoisten helsinkiläisten taksikuskien kokemasta syrjinnästä seuraavasti:

”Tänään uutisoi, että olemme rasistisia, kun emme hyväksy maahanmuuttajataustaisia taxikuskeja. Tästä ei ole kyse, vaan usein heidän ammattitaitonsa on vajaa.””

”Rasismin kääntöpuoli on valkoinen etuoikeus. Tässä se ilmenee niin, ettei kukaan kyseenalaistaisi kaikkien kantasuomalaisten taksikuskien ammattitaitoa kohdattuaan yhden epäpätevän kantasuomalaisen taksikuskin. Ulkonäöllisesti kantasuomalaisesta poikkeava sen sijaan pelkistetään vain etnisen ryhmänsä edustajaksi ja tämän perusteella tehdään johtopäätöksiä koko ryhmän ominaisuuksista. Tässä on yksi rasismin perusmekanismeista.

Meillä kaikilla on samanlaisia ennakkoluuloja. Suurin osa rasistisista asenteista ja ennakkokäsityksistä on nimenomaan tiedostamattomia ja tahattomia. Sirpa Asko-Seljavaaran rasistinen ennakkokäsitys ei tee Sirpa Asko-Seljavaarasta rasistia vaan vain ihan tavallisen ihmisen. Sirpa ei vain ymmärrä mitä rasismi on.

Mistä sitten tietää onko jokin ajatus rasistinen? Ihan yksinkertaisin lähtökohta, joka toimii 99 % tapauksista voisi vaikka olla tämä: joka kerta kun haluat aloittaa virkkeen sanoilla ”tämä ei ole rasismia, mutta” kannattaa jättää ajatus sanomatta ääneen.”

Vuosia keskusteluja rasismista ja maahanmuuttajista seuranneena omat karvani nousevat välittömästi pystyyn, kun näen tai kuulen aloituksen ”En ole rasisti mutta…”. On totta, että kaikilla meillä on ennakkoluuloja. Moni ei vain tahdo edes tutkailla omia ajatuksiaan järkevästi, vaan loukkaantuu heti jos heidän ajatuskulkuaan yhtään kyseenalaistaa.

Tunnen itsekin ihmisiä, joita pidän fiksuina ja mukavina, ja jotka eivät mielestään ole rasisteja. Silti he jauhavat islamisaatiosta aivan tosissaan. Ymmärrän, että oudot asiat pelottavat, mutta pelkojaankin voi käsitellä muutoin kuin ostamalla ne mielen luomat kauhuvisiot totuutena. Surullisinta on juuri se, että näillä ihmisillä ei ole siihen halua. Faktat kaikuvat kuuroille korville, koska mielen luomaa kauhukuvaa ei edes haluta kyseenalaistaa tai tarkastella järkevästi. Lopulta rasismista tulee täysin normaali ajatustapa, eikä islamisaatio- tai mamut ovat paskoja kuskeja-höpinöitä edes mielletä rasismiksi. Varmasti Apartheidin aikaankin oli normaalia valkoiselle ajatella, että mustat ovat huonompia. Ei järkyttävien asioiden normalisoimiseen tarvita ääri-islamisteja, ihan samaa touhua harjoitetaan näiden mamukriittisten toimesta. Ehkä ajatus tässäkin on se, että valkoinen mies ei syrji, koska valkoinen mies on täydellinen ihminen…

Rasismia ja syrjintää voidaan pukea monenlaiseen kuoreen, mutta asian ydin ei muutu. ”En mää rasisti oo, mutta…”-lausahdus ei ole mikään kortti, jonka varjolla saa höpöttää vaikka kaikkien mamukuskien olevan ammattitaidottomia ilman, että kukaan älähtää rasistisesta ajattelusta.

Ilmainen vinkki kaikille taksikuskien kanssa tuskaileville: Kaivakaa se osoite esiin niin ei tarvitse jurottaa, kun se kuski sitä osoitetta pyytää.

Kun siivoojan ”kevennetty työ” on moppaus…

Polvensa hajottaneelle siivoojalle tarjotaan kevennettyä työtä mopin varressa. Kuulostaako erikoiselta?

”Aina on ollut niitä tunnollisia työntekijöitä, jotka pakertavat työpaikassa puolikuntoisina, mutta yhä useammin aloite palkallisen sairausloman korvaamiseen työnteolla tulee työnantajalta.” 

”Polvivammainen Varsala teki kevennettyä työtä päivän ja lähti lääkäriin. Jalka kuvattiin ja edessä oli leikkaus sekä palkallinen sairausloma. Hänellä on kevennetystä työstä raskaan kuuloinen mielipide.

-Se on kusetusta, hän toistelee.

-Ei siivoojille ole mitään kevyttä työtä. Siivoojat ovat jalkojen päällä ja tekevät käsipelillä.”

Näin kerrotaan Palvelualojen ammattiliiton lehdessä 9/2014. Kyseessä on siis kiinteistöpalveluyritys SOL. Kuulemma katsotaan tapauskohtaisesti onko työntekijällä oikeutta kieltäytyä esitetystä kevennetystä työstä. Viime kädessä työntekijää ei määrätä työtehtäviin, jotka voisivat estää parantumista.

”SOLin henkilöstöjohtaja Timo Sairanen sanoo, että työnantaja saa ohjata työntekijän niihin työsopimuksen mukaisiin töihin, joihin työntekijän kunto riittää. Hän kertoo, että jalka paketissa olevalle siivoojalle kevennetty työ voi monipalveluyrityksessä tarkoittaa vaikka aulapalvelutyötä tai koulutukseen osallistumista.”

Miten ihmeessä se moppaaminen sitten on kevennettyä siivoustyötä? Jutun mukaan SOLissa työterveyslääkäri arvioi työntekijän vaivan ja kunnon, ja antaa suosituksen siitä voisiko työntekijä mahdollisesti tehdä jotakin muuta kuin hänen ensisijaista omaa työtään. Sairauslomaa annetaan vain päiväksi ja lopun ajasta vajaakuntoinen tekee esimiehensä hänelle osoittamaa ”kevennettyä/korvaavaa työtä”.

”Flunssaan tai vatsataudin kaltaisiin tarttuviin tauteihin työntekoa ei tarjota lääkkeeksi, mutta ajatukseen kuuluu, että jos jalka on kipeä niin kädet toimivat.”

Ajatushan on jopa äkkiseltään ihan kaunis. Vajaakuntoisetkin saavat mahdollisuuden tehdä työtä ja heidänkin työpanostaan arvostetaan. Yhtälailla kärjistettynä voitaisiin kai kuitenkin sanoa, että jos mieli on kipeä niin kroppa toimii. Tällainen malli antaa työnantajalle melko yksipuolisen vallan määritellä, mikä on työntekijälle ”parasta” terveyden kannalta. Jos joku vapaaehtoisesti tällaiseen suostuu niin eihän se suoranaisesti keneltäkään pois ole, mutta voidaanko tällaiseen velvoittaa?

Ylipäänsä itselleni herää myös se näkökulma, että miten jakautuu vastuu? Mitä jos korvaava tai ”kevennetty” työ hidastaakin työntekijän toipumista tai jopa estää sen pidemmäksi aikaa? Kuka on tällöin vastuussa? Työterveyslääkäri? Esimies? Minä olen ollut sairaana työssä omalla vastuullani, enkä täten olisi voinut syyttää työnantajaani, mutta miten tällaisissa tapauksissa mahtaakaan vastuu jakautua?

Tavoitteena on tietenkin hillitä sairauspoissaoloista syntyviä kustannuksia. Valitettavasti ihmiset kuitenkin sairastavat joskus. Työnantajan taholta mielestäni parhaat tavat kustannusten hillitsemiseen ovat hyvä työturvallisuus, huolehtiminen hyvästä työilmapiiristä ja ergonomia.

Tuntuu jotenkin aika jännältä, että meillä on iso satsi terveitä työttömiä, ja silti on kova into pitää sairaita väkisin töissä… Totta on otettava huomioon esimerkiksi se onko tarjolla sopivan koulutuksen omaavia ihmisiä. Ei asia ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Siitä huolimatta tuntuu omituiselta, että sairaat pitäisi käytännössä pakottaa väkisin työhön. Onko kohta enää mitään sairautta, joka oikeuttaisi sairauslomaan?

Jos korvaavan ja kevennetyn työn malli olisikin oikeasti vapaaehtoinen, tulee vastaan se ongelmakysymys millaiseksi leimataan työntekijä, joka kokee sairauslomalle olevan tarvetta sairastumistilanteessa? Jos työntekijän tilanne vajaakuntoisena on pitkäaikainen, ja hän on kykenemätön työhönsä niin ymmärrän toki, että neuvotellaan voisiko työntekijä siirtyä joihinkin muihin tehtäviin yrityksessä. Tämä on kaikkien kannalta järkevää.

Kysyn kuitenkin, että jos työntekijää joudutaan vaikka kouluttamaan tähän kevennettyyn ja korvaavaan työhön, sairausloman keston ollessa vaikka 2 viikkoa, onko tämä kannattavaa toimintaa? Jonkun pitää kuitenkin tehdä kyseisen työntekijän normaalit työtehtävät ja kouluttaminen/perehdyttäminen uusiin tehtäviin vie aina sekin resursseja. Säästö paperilla ei välttämättä edes olekaan säästö loppupeleissä, kun kaikki välilliset kustannukset ja vaiva huomioidaan. Kannattaa myös miettiä, että mistä on todella järkevää säästää? Ainakin on täysin selvää, että moppaus ei ole siivoojalle mitään kevennettyä työtä.

Kun ”köyhä” lehteen pääsi…

Helsingin Sanomissa oli juttu pieneläkeläisistä. Tässä jutussa tuli jälleen loistavasti esille se, miten eri tavoin omaan tilanteeseensa voi suhtautua. Meinasin vetäistä unilääkkeeni väärään kurkkuun lukiessani tätä juttua. Heti aluksi kerron, että symppaan täydestä sydämestäni haastateltua Anne Kyyröä. Hänen tilanteensa on erittäin hankala ja hänen asenteensa on sellainen, josta me kaikki voimme ottaa oppia. Sen sijaan Silvolan pariskunta sai tämän suvakkihipin verenpaineen nousemaan, olkoonkin ”herttaisia senioreita”. 

”84-vuotias Kauno Silvola saa yrittäjän eläkettä. Kuljetusalan yritystä perustaessaan hän määritteli itse eläkkeensä tason. Yel-maksu jäi alhaiseksi, niin kuin se monella jää. Nyt Silvola saa käteen alle tuhat euroa kuussa. Osa summasta tulee Kelan maksamana kansaneläkkeenä.

”Ostaa ei voi, matkustaa ei voi, täytyy katsoa tarjouksien perään kun ruokaa haetaan”, Kauno Silvola sanoo.

Silvolan tilannetta helpottaa hieman se, että hänen ei tarvitse elää yksin. Silvolan vaimon Ellenin eläkkeestä jää verojen jälkeen käteen noin 1 300 euroa kuussa. Yhteenlaskettuna pariskunnan tulot ovat muutaman sata euroa yli pienituloisuusrajan.”

”Eläkkeet menevät kokonaan elämiseen. Myös lääkkeisiin menee paljon rahaa. Heinäkuussa pelkästään Ellen Silvolan lääkkeisiin meni yli 160 euroa.

”Kaiken maailman avustuksia annetaan ihmisille, jotka eivät käy töissä. Loppujen lopuksi ne ovat korkeampia kuin minun eläkkeeni”, Kauno Silvola sanoo.

”Tietysti se katkeroittaa mieltä, että jotkut saavat enemmän, vaikka eivät ole tehneet mitään”, hänen vaimonsa toteaa.

Tämä ei ole ihan totta. Toimeentulotuen perusosa on 480 euroa, työttömän peruspäiväraha perheettömälle on 686,86 euroa. Ajatus tukien jakamisesta saa kuitenkin Silvolat tuntemaan, ettei heidän työtään arvosteta.

Myös johtajien suuret eläkkeet kismittävät. Pariskunnan mielestä olisi reilua, että Suomeen säädettäisiin eläkekatto.

Viimeksi pariskunta on tehnyt isomman hankinnan viime marraskuussa. Silloin he ostivat 1 400 euroa maksaneen kristallikruunun olohuoneeseen 50-vuotishääpäivän kunniaksi.

Köyhyys hävettää. Siksi Silvolatkaan eivät halua ottaa vastaan apua. Paikallinen helluntaiseurakunta jakaa ruokakasseja, mutta tällaiseen Silvolat eivät ”todellakaan” halua lähteä. He elävät mieluummin kädestä suuhun.

Silvoloilla on sikäli hyvä tilanne, että heillä on jonkin verran säästöjä ja omakotitalo Mäntsälässä. Asumiskulut ovat suunnilleen 500 euroa kuukaudessa. Jos säästöjä ei ole ja velkaa on maksamatta, tilanne voi eläkkeelle jäämisen jälkeen muodostua katastrofaaliseksi.”

Tapanani on yleensä pidättäytyä toisten rahankäytön arvostelemisesta, mutta tällä kertaa annan mennä. Eläke menee siis kokonaan elämiseen, ja ruokaa on pakko ostaa tarjouksesta, mutta on säästöjä ja ostetaan 1400 euron kristallikruunu! Omakotitaloa en pidä vauraan merkkinä, koska siinä asuminen saattaa olla joskus halvempaa kuin asuminen kerrostalossa, mutta 1400 euron lamppu kattoon!!! Joku sanoo, että olen kateellinen. Ei, en ole kateellinen. En haluaisi mistään hinnasta olla noin ylimielinen. Mielummin olen nuori, sairas ja oikeasti perseaukinen kuin noin sokea. Käyttäköön Silvolat puolestani rahansa miten haluavat, mutta valittaminen tukien jakamisesta ”niille, jotka eivät tee mitään” on absurdia. Sillä 1400 eurolla olisi muuten saanut jo pari edullisemman budjetin matkaa tai käynyt ”muutaman” kerran teatterissa… Nämä ovat niitä valintoja, joita Silvoloilla on näköjään vielä varaa tehdä, ja hyvä heille näin.

Olkoonkin senioreita, niin silti tällainen ajattelemattomuus pistää sapen kiehumaan. Ei kai sitä nyt jumalauta haetakaan seurakunnalta ruokakasseja, jos on varaa ostaa 1400 euron lamppu!!! Jos meikäläinen nuorena tuilla pakosta elävänä ilmoittaa ostaneensa pari alle kahden euron lävistyskorua niin minua pidetään tuhlarina. En tahdo kehdata kertoa niistä muutaman euron ostoksistanikaan kenellekään koska pelkään ihmisten ajattelevan, että olisin voinut silläkin parilla eurolla maksaa enemmän velkojani. Ehkä meille nuorille kriteerit ”tuhlaamiseen” ovat erilaiset kuin vanhoille. Ehkä se, että vanhempi eläkeläispari ostaa 1400 euron lampun on sitten sitä vastuullista köyhän rahankäyttöä… Varmasti Silvolat ovat kruununsa ansainneet, mutta nauttisivat siitä sitten ilman kateutta työttömiä tai nuoria sairaita kohtaan. Huvinsa kullakin ja köyhälläkin saa olla joskus niin sanottua ”luksusta”. Köyhäkin saa joskus panostaa itseensä, mutta 1400 euron lamppu! Sentään tällä kertaa vaivauduttiin toimittajan toimesta oikaisemaan, että mielikuva työttömien tienesteistä ei ole totta. Mutta kun sehän on se periaatekymys. Mitäs ovat työttöminä saatanan hipit?

”Ajatus tukien jakamisesta saa kuitenkin Silvolat tuntemaan, ettei heidän työtään arvosteta.”

Tekisi mieli sanoa rumasti, erittäin rumasti. Jos olisin ollut toimittaja, niin en olisi voinut pitää suutani kiinni. Kyllä, monen eläke on liian pieni. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että työttömille ja nuorena sairastuneille ei pidä maksaa mitään, ja että heidät pitäisi ajaa entistä kovempaan ahdinkoon. Saanko kirjoittaa suoraan? Ei, en henkilökohtaisesti arvosta kovasti noin ylimielisiä ihmisiä, joille elämä ei iästä huolimatta ole kartuttanut lainkaan viisautta, eikä kykyä ajatella, mitä sieltä suusta päästetään. Tiedän varsin hyvin senkin, miten huonot etuudet yrittäjillä on ja asiaan pitäisi saada muutosta. Asiaa ei kuitenkaan edistetä luomalla tällaista vastakkainasettelua yrittäjät ja vanhemmat eläkeläiset vs. työttömät ja nuoret sairaat.

Kuva: http://img2.wikia.nocookie.net/__cb20130516202211/adventuretimewithfinnandjake/images/5/5f/Bunny_facepalm_by_shlj23-d4s3yaj.jpg

Kuva: http://img2.wikia.nocookie.net/__cb20130516202211/adventuretimewithfinnandjake/images/5/5f/Bunny_facepalm_by_shlj23-d4s3yaj.jpg

Kyyrön tilanne on tosiaan oikeasti tiukka ja hänellä on aivan erilainen asenne. Toiset sen sijaan haluavat muilta kaiken pois, vaikka itsellä on perustarpeet. Toiset suhtautuvat vähävaraisuuteen erilailla ja ymmärtävät myös toisten erilaisen ahdingon. Silvoloiden saarna ei poikkea yhtään mamukriittisten ajatuksista. ”Muut saavat kaiken ilmaiseksi, ja minä en!”. Toinen kalastaa itse ruokansa ja elää kesät sähköttömässä mökissä, ja toiset puolestaan ostavat kristallikruunun! En kehtaisi julkisesti nimelläni lehdessä valittaa köyhyyttäni, jos olisimme mieheni kanssa ostaneet 1400 euron lampun. Olisivat nyt edes jättäneet tämän kertomatta tuossa haastattelussa. Suokaa anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta nyt vittu oikeasti! Onhan se totta, että köyhyys on näkökulmakysymys ja tulojen tippuminen tulee aina shokkina, koska ihminen tottuu nopeasti tiettyyn elintasoon. Rajansa kuitenkin kaikella.

Koska joku muuten vetää herneen nenään, niin mainittaneen, että kyseessä on vertauskuva. En kannata tuolilla naamaan lyömistä.  Kuva: http://fc03.deviantart.net/fs70/f/2012/014/a/9/some_people_just_need_a_high_five_by_neko_cat13-d4mby4i.jpg

Koska joku muuten vetää herneen nenään, niin mainittaneen, että kyseessä on vertauskuva. En kannata tuolilla naamaan lyömistä.
Kuva: http://fc03.deviantart.net/fs70/f/2012/014/a/9/some_people_just_need_a_high_five_by_neko_cat13-d4mby4i.jpg

Roskakellujat

”Kaljakelluntaan osallistujat jättivät jälkeensä Vantaanjoen rannoille roskien lisäksi muun muassa kasoittain uimapatjoja, kumiveneitä ja itse tehtyjä lauttoja.”

Mikä siinä oikein on, että ne veneet, patjat, lautat ja pullot jaksetaan kyllä kantaa paikalle, mutta niitä ei jakseta kantaa pois? Näin äkkiseltään luulisi, että jos jaksat oman persuksesi ja roinasi pelipaikalle roudata, niin jaksaisit roudata pois muutakin kuin itsesi… Olisi hauska tietää kuinka moni kaljakelluntaan osallistuneista vei roskansa ja roippeensa mukanaan? Kaljakellujat antavat itsestään harvinaisen pässin kuvan toimimalla näin, ja keräävät vihat niskaansa. Itse en kuitenkaan omien havaintojeni perusteella yleisesti allekirjoita sitä, että roskaaminen olisi pelkästään nuorten aiheuttama ongelma.

Itseäni hämmentää myös, että tavaraa ilmeisesti todellakin ostetaan kertakäyttöiseksi ja täysin ehjiäkin uimaleluja jätetään rannoille ja jokeen roskikseen roudattavaksi. Varmasti on paljon esimerkiksi vähävaraisten perheiden lapsia, jotka ottaisivat noita leluja mielellään. Niille löytyisi kyllä vielä jatkokäyttöä.

Twitteristä bongattua: ”Yhden kellujan kommentti: ”Siivotkoon ne joilla on aikaa ja halua, itselläni ei ole kumpaakaan …””

Aikaa on kuitenkin istua kellumassa uimalelussa/lautassa joessa kittaamassa kaljaa…Vähemmän aikaa se omien roskien poisvieminen ottaa kuin se itse kaljakellunta.

Esimerkiksi nettikeskusteluissa näkee harvoin roskaamisen hyväksyviä kommentteja. Silti roskaa on joka puolella enemmän kuin tarpeeksi. Ihmiset roskaavat jopa sitä omaa lähiuimarantaa, johon he tulevat seuraavana päivänä itse uudelleen. Luulisi, ettei ole mukava tulla sinne rannalle lasten kanssa seuraavana päivänä, kun on jättänyt rannalle ne ruokakääreet, juomapullot ja paskavaipat. Itsekin roskia keräävänä homma tuntuu välillä toivottomalta. Aina kun on siivonnut jonkin paikan, niin muutaman päivän päästä se on taas täynnä törkyä. Minusta tuntuu, että Suomessa ei ehkä kuitenkaan suhtauduta roskaamiseen tarpeeksi vakavasti. Roskaaminen nähdään vähän sellaisena ”ikävä juttu, mutta eihän sille kukaan mitään voi” asiana. Kuinka moni sitten oikeasti roskaa, vaikka puheissaan tuomitseekin roskaamisen? Roskan määrästä päätellen aika moni.

Roskaruokaa

Kuva: http://www.seppo.net/piirrokset/albums/piirrokset/ymparisto/jatteet/normal_jatteet_ruokaroska_fi.jpg

Parasta olisi toki vaikuttaa ihmisten asenteisiin, mutta kun ne eivät helvetti soikoon tunnu muuttuvan, vaikka kuinka paljon puhuttaisiin roskaamisen turhuudesta ja järjettömyydestä. Yritän aina suhtautua tyynesti tähänkin asiaan, ja miettiä niitä rakentavia ratkaisuja kuten vaikkapa roska-astioiden lisäämistä ja tiheämpiä tyhjennysvälejä. Haluaisin uskoa, että ihmiset eivät ole pohjimmiltaan idiootteja. Lukemattomia kertoja olen kuitenkin nähnyt roskiksen, jossa on tilaa ja tästä huolimatta maassa on ympärillä valtavasti roskia. Me suomalaiset olemme kovia valittamaan verorahoista, mutta ilmeisesti monikaan ei osaa ajatella, että niitä roskia siivotaan usein verorahoilla.

Ei, kyse ei todellakaan useimmiten olen siitä, etteikö roska-astioita olisi. Ylipäänsä fiksu ihminen ei heitä roskaansa maahan, vaikka roska-astiaa ei olisi lähellä tai roska-astia olisi täynnä. Kyse on useimmiten silkasta välinpitämättömyydestä. Asia nähdään pienenä ja mitättömänä. Jos tämän tupakka-askin nyt tähän pudottaa niin eihän se ketään tapa. Kyllähän sen siitä sitten joku korjaa, jolla on aikaa ja kiinnostusta. Roskaaminen menee samaan satsiin ilkivallan kanssa. Se on täysin hyödytöntä ja järjetöntä. Loogisena ihmisenä en näe kummassakaan mitään järkeä edes yksilön kannalta. Miksi yksilö haluaisi pilata paikan, jossa itse viettää aikaansa? Miksi yksilö haluaisi rikkoa lasin bussipysäkiltä, jossa itsekin odottaa bussia?

Olisi muuten hemmetin mukavaa, kun Suomessakin voitaisiin järjestää tapahtumia vähän vapautuneemmin. Kun kaikessa ei aina tarvitsisi olla sitä byrokratiaa. Näiden hölmösti toimivien ansiosta kuitenkin niin sanotusti kaikkia vituttaa. Moni muistaa varmaan Turun Kupittaanpuiston Botellon-piknikin? Kun edes suurin osa osaisi olla ihmisiksi niin tapahtumia voitaisiin järjestää vapaammin. Jos ihmiset osaisivat kantaa omaa perusvastuutaan niin meillä kaikilla olisi kivempaa tallata täällä, mutta kun ei niin ei.

Melko surullinen näky eikö vain?  Kuva: http://yle.fi/uutiset/kellujien_roskaaminen_suututtaa_-_miksi_tallainen_typeryys_sallitaan_ja_maksatetaan_kaikilla/7390658

Melko surullinen näky eikö vain?
Kuva: http://yle.fi/uutiset/kellujien_roskaaminen_suututtaa_-_miksi_tallainen_typeryys_sallitaan_ja_maksatetaan_kaikilla/7390658

Kierrätyspisteet ovat oiva esimerkki välinpitämättömyyden kukkimisesta. Ihmisten uskomattomasta kierrätyspistekäyttäytymisestä voisin joskus yrittää tehdä ihan oman postauksen. Arkistoista kun löytyy tästä järjettömyydestä paljon kuvamateriaaliakin. Paljon kuitenkin kertonee jo se, että pullonpalautuspisteille täytyy ripustella lappuja, joissa todetaan, että pullonpalautuspiste ei ole talousjätteille… No shit Sherlock!