Mutkia ja välityömarkkinoita

Sain äidiltäni taannoin Nokian Uutisten lokakuun 16. päivän numeron vuodelta 1987. Lehteä selaillessani tuli vastaan paljon mukavia hetkiä. Kaupat, jotka muistan vielä omasta lapsuudestani mainostivat lehdessä. Oli juttua runoilevasta paperimiehestä, ja ihania vanhoja automainoksia. Yhteiskuntaan liittyviä artikkeleita lukiessani puolestaan ajauduin melkoiseen epätoivoon. Oikestaan näet pinnalla olevat asiat eivät ole muuttuneet niin hirveästi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Lehden artikkelissa ”Laki muuttuu, mutta ”Työllistäminen ei jää kuntien niskoille”” näet pohditaan, että miten työttömät saataisiin työllistettyä, kun töitä ei kaikille yksinkertaisesti ole.

”Eri alojen työnhakijoita oli Nokialla 1976, joista 890 teollisuudessa, 268 luokittelemattomassa työssä ja 209 palveluammateissa. Avoimia työpaikkoja syyskuun 30. päivällä oli tarjota 36.”

Vuonna 1987 puhuttiin mutkasta, jonka kautta nuoret pääsevät työelämään tai opiskelemaan. Mutka tarkoitti siis tällöin kuntien puolen vuoden työllistämisvelvoitetta, mikäli avoimelta sektorilta ei ole löytynyt työtä tai koulutuspaikkaa. Nyt mutkasta puhutaan nimellä välityömarkkinat, ja välityömarkkinat siis tarkoittavat tempputyöllistämistä, joko ilmaiseksi tai 9 euron päiväkorvauksella.

Lainataanpa kansanedustaja Tarja Filatovia:

”- Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena on passiivisen työttömyysturvan sijaan tarjota työttömille aktiivisia vaihtoehtoja, jotka johtavat lopulta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

– Tarpeellista hyvinvointia lisäävää työtä on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtien haravointia, lumenluontia, lastenkaitsemista, näkövammaisten lukupalvelua.

– Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristötöistä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.”

On masentavaa huomata, että asenne työttömiin ja työttömyyteen ei ole muuttunut sitten vuoden 1987. Silloin nimittäin Nokian työvoimatoimiston johtaja Jaakko Vuorinen totesi silloin näin:

”-Meidän kaikkien on lähdettävä siitä, että jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus työhön. Useimmat sentään tienaavat rahansa mielummin jotain askartelemalla kuin tyhjänpanttina olemalla. Kansantalous sitä paitsi tarvitsee kaikki kädet työhön, hän korostaa.”

Vuorinen myös totesi, että toivoo työtä odottavan liikkuvan, mutta ei pururadalla. Työttömän ajanviettoa on totta kai kontrolloitava, sillä eihän sitä tiedä, mitä se lurjus keksii ajallaan tehdä! Ties vaikka lenkkeilisi valtion rahoilla!

Työttömyys on sairaus, josta pitää kuntouttaa. Työttömyys on laiskuutta erityisesti, mikäli työtön protestoi ilmaistyön teettämistä vastaan. Työtön on passiivinen sängyssä makaaja, joka ei osaa itse suunnitella, mitä voisin nyt tehdä. Työtön ei itse tiedä, mitä tehdä elämällään, joten häntä pitää holhota! Korkeintaan se hakee Alkosta pullon ja vetää kännit! Minä olen itse tällä hetkellä työkyvytön, mutta yritän kyllä monessa muodossa kuntoni ja mahdolllisuuksien mukaan aktivoida itseäni. Koen todella loukkaavana, jos minulle sanotaan, että ”olen vain tyhjän panttina”, koska tämä ei ole missään määrin totta. Mikäli toimeentuloni olisi kohtuullinen, pystyisin elämään ihan tyydyttävää elämää. Ajatus, että kaikilla on tekemistä kuulostaa kyllä äkkiseltään oikein hyvältä. Se ei vain koskaan tule onnistumaan tällä holhouspolitiikalla.

En minä syrjäydy sen vuoksi, että minä en nyt kykene työhön, vaan sen vuoksi, että minulla ei ole riittävää toimeentuloa. Suurin osa työttömistä osaisi kyllä suunnitella itselleenkin tekemistä, jos heidän taloudellinen asemansa olisi kohtuullinen. Ei työttömänä ole tarkoitus luksuselämää viettää. Tarkoitan nyt nimenomaan sitä suhteellisen vaatimatonta peruselämää. Ei työttömyys, kuten ei sairauskaan, tee ihmisestä holhottavaa lasta. Muistettava on myös, että työttömyys ei ole luoduista mielikuvista huolimatta sairaus. Me ”alakastin” kansalaisina pidetytkin olemme aikuisia ihmisiä.

Poittihan koko hommassa on kuitenkin nimenomaan se, että esimerkiksi minun harjoittamani omaehtoinen aktivointi on vääränlaista aktivointia, koska se todellakin perustuu vapaaehtoisuuteen. Pitäähän sitä säilyttää se kyykyttämis- ja hyväksikäyttöaspekti, jotta yhteiskunnan ”alaluokka” muistaa paikkansa. Muistakaamme kuitenkin, että työttömyys tai sairaus voi koskettaa ketä vain. Huomisesta ei tiedä kukaan.

”Työtön voi tulevaisuudessa joutua pakkotöihin. Mallia kokeillaan parhaillaan kuudessa kunnassa.

Niin kutsutun osallistavan eli vastikkeellisen sosiaaliturvan perusajatus on, että työttömän on tehtävä töitä saadakseen työttömyyskorvausta. Työvelvoite olisi yhdestä kahteen tuntia joka arkipäivä.

— Järjetön ehdotus. Pitäisi laittaa kapuloita rattaisiin, sanoo lappeenrantalainen työtön.

Toiminnasta voisi saada pientä korvausta. Kieltäytymisestä seuraisi puolestaan etuuksien menetyksiä.

Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena olisi ehkäistä syrjäytymistä, kannustaa osallistumiseen ja lisätä sosiaaliturvan yleistä hyväksyntää. Laajimmillaan uudistus voisi koskea kaikkia työkykyisiä työttömiä.”

Eli se, että jotkut nutipäät kokevat sosiaaliturvan yhteiskuntamme ongelmaksi aiheuttaa sen, että ihmiset pitää laittaa orjatyöhön? Yhä kysymys on onko osallistava sosiaaliturva enää sosiaaliturvaa oikeastaan lainkaan? Törmäsin Facebookissa hyvään ajatukseen. Osallistavan sosiaaliturvan, täydentävän työn ja välityömarkkinoiden on termeinä tarkoitus sotkea soppaa. Työ termin näet perinteisesti mielletään sisältävän myös palkan. Kun soppaa tarpeeksi kauan sekoitetaan markkinoidaan osalle kansasta onnistuneesti mielikuva, että työstä ei tarvitsekaan enää maksaa palkkaa.

Yle jaksoi oikein tehdä jutun siitä, että ”Forssassa onnistuttiin saamaan työttömiä maatiloille töihin ensimmäisenä Suomessa”. Että oikein onnistuttiin saamaan työttömiä hyväksikäytettäväksi! Aikamoinen saavutus. Voin taas kerran linkata tähän Sakari Timosen bloggauksen.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma työsi oliskin huomenna täydentävää työtä? Tavaroiden hyllytystä kaupoissa on myös esitetty täydentäväksi työksi, ja näin koulutettuna myyjänä en voi kuin kysyä; tämänkö verran myyjien työtä arvostetaan? Tällaisen asenneilmapiirin luominen on hyvin loukkaavaa. Huonosti palkattujen ammattien arvostusta vähennetään hyvin entisestään, kun niistä aletaan käyttää termiä täydentävä työ.

Tunnin tai kahden käytännössä palkattoman työn takia pitäisi siis työttömällä olla varaa pienestä työttömyysetuudestaan kustantaa työmatkat ties minne? Entä jos työttömällä ei ole varaa ostaa bensaa tai ladata bussikorttia? Entä jos työttömällä ei ole autoa, ja ilmaistyöhön tarvitaan auto? Tukia supistetaan, koska ”kieltäydyit työstä” vai?

Mietin myös, että miten käy meidän työkyvyttömien, jotka voimme välillä joutua olemaan työttömyysetuudella järjettömän byrokratian vuoksi? Minulle on TE-toimistosta kerrottu, että kun ihminen on työttömänä työnhakijana, niin hänen pitäisi periaatteessa olla aina kykenevä vastaanottamaan kokoaikatyötä. Lääkärinlausunnoilla ei tarvitse olla merkitystä, jos TE-toimistossa näin päätetään. Jos et siis kykene täyttämään työvelvoitetta työkyvyttömyyden vuoksi, niin tuet alas! Työkyvytön voi siis päätyä nostamaan työttömyysetuutta, kun sairauspäivärahaoikeus on loppu eikä kuntoutustukea ole myönnetty tai sitten sairauspäivärahahakemus on Kelassa hylätty.

En voi olla myöskään kysymättä, että miten ihmeessä esimerkiksi se haravointi auttaa vaikkapa myyjää saamaan palkkatyötä? Jos minä olisin työkykyinen työtön, niin minulla olisi haravoitavaa ihan tässä kotonakin. Ai niin, mutta se onkin taas sitä vääränlaista aktivointia… Miksi kukaan tosiaan kohta palkkaisi ihmisiä, kun orjatyövoimaa saa ilmaiseksikin? Miten syrjäytymistä ehkäisee se, että ihmisen luottamus yhteiskuntaan tuhotaan nöyryyttämisellä ja orjuuttamisella?

Juho Eerolan muisti petti

Iltalehti uutisoi Juho Eerolan visioista sotilasliitosta Venäjän kanssa. Totuttuun tapaan Eerola kiisti mitään tällaista koskaan ajaneensa takaa. Jälleen oli vähän väärinkäsitetty asioita, ehkä vähän jonkin sortin ajojahtiakin oli ilmassa.

”Eerolan mukaan päivitys, jossa hän puolusti liittoutumattomuutta on tulkittu väärin. Hän ei ole ehdottanut sotilasliittoa Venäjän kanssa, niin kuin Pravda väittää.”

Kuvan muodossa voimme kuitenkin hiukan virkistää Eerolan hataraa muistia.

JuhoEerola

Persujenhan ei pitänyt myydä persettään, eikä kääntää takkiaan vai miten se nyt menikään… Jostakin kumman syystä tuntuu olevan hyvin yleistä, että omat kommentit unohtuvat tai ne käsitetään aina muiden toimesta väärin. Jos kommentit käsitetään aina väärin niin annan kaikille poliitikoille ilmaisen neuvon: Opettele selkeämpää itseilmaisua. Jos harjoitat sarkasmia niin kannattaa poliitikkona oikeasti tuoda esille se, että kyseessä on todellakin sarkasmi. Poliitikko kun ei voi kirjoitella ihan mitä vain, ja sanoa aina jälkikäteen sen olleen sarkasmia. Persupiireissä Venäjän sympaaminen ei toki ole mikään uusi ilmiö. Hyvä toki tietää, että näin nykyään kunnioitetaan veteraaneja.

Jokainen voi tehdä itse omat johtopäätöksensä Eerolan kommentista.

Kun köyhä ”isänmaallinen” omaa kuoppaansa kaivaa

Mitä tehdä kun haluat ”kansan syvät rivit” puolellesi? Kerro perättömiä tarinoita maahanmuuttajien saamista etuuksista. Kansanedustaja ja Espoon Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauma on saanut nyt oman varttinsa julkisuudessa lastenvaunugaten myötä. Kauma on esitellyt huolestuneiden kansalaisten näkemyksiä totuutena, ja tuntuu vielä Facebook-päivitystensä perusteella olevan ylpeä itsestään. En voi olla kysymättä millainen poliitikko on itsestään ylpeä siksi, että on kertoillut mielikuvitustarinoita julkisuudessa? Ai niin, mutta maahanmuuttajien tuethan ovat se asia, josta ei kuulemma saa puhua! Jos uskallat kysyä, mistä tarina oikein on peräisin tai penätä asiasta asiallisia dokumentteja, niin olet keskustelun vaientaja, joka ei kuulemma halua ”totuutta” julki.

Lastenvaunugatekeskusteluissa huomaa jälleen sen ikävän seikan, että ihmiset eivät näytä oikeasti ymmärtävän sitä, että perustelujen kysyminen ei tarkoita sitä, ettäkö ei jokaisella olisi oikeutta olla ihan mitä tahansa mieltä. Käsittääkseni normaaliin keskusteluun kuuluu myös se, että toisen mielipiteille saa kysyä perusteluja. Mamukriitikoiden mielestä kuitenkin kaikkia mamuvastaisia näkemyksiä pitää palvoa aukottomana totuutena, vaikka niissä ei olisi oikeasti totuuden hiventäkään. Ikävä kyllä moni tavallinen kansalainenkin lankesi lastenvaunugateen täysin. Sakari Timoselle nostan jälleen hattua loistavasta bloggauksesta. Timosella on monta hyvää bloggausta asiaa koskien. Suosittelen lukemaan ne ajatuksella.

”Tällaiset jutut kysemättä uskova on tyhmä kuin vasemman jalan töppönen. On huolestuttavaa, kun tällainen töppönen on oikeasti päättämässä asioista. Vielä huolestuttavampaa on, jos hän ei suostu edes kuuntelemaan totuutta.
Illalla Kauma ei näyttänyt kuuntelevan totuutta, jonka kertoi hänen vieressään istunut Espoon kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Marja-Leena Remes:

– Ohjeet ja laki ovat samat kaikille. Meillä on Espoossa tietty summa, joka on laskennallisesti lastenvaunuihin 200 euroa ja rattaisiin 120 euroa. Kaikki ymmärtävät, että sillä rahasummalla ei mitään lastenvaunuja kaupasta voi uutena ostaa, vaan ihmiset joko ostavat kierrätetyt tai panevat muuta rahaa lisäksi.”

Vaan totuuttahan ei uskota, koska totta kai punavihermädättäjädemla kontrolloi kaikkea sosiaalitoimessa! Taatusti ne mamut saavat enemmän, koska kaveri kertoi ja koska siellä roskiksessa oli kuitti taulutv:stä!!! Tunnetun teorian mukaanhan me punavihermädättäjädemlalaiset yritämme tuoda islamisaatiota Suomeen, ja olemme soluttaneet väkeämme käytännössä kaikkiin sossuihin, jotta mamuja suosittaisiin! Punavihermädättäjänä minulle on kyllä edelleenkin jäänyt epäselväksi, että missä se yhteiskunnan myyttinen rahahana oikein sijaitsee? Luulisi kai, että me mädättäjät hankkisimme ne paremmat etuudet myös itsellemme, mutta eipä niitä Mersuja ja nahkasohvia ole meillä näkynyt. Kukaan ei ole myöskään osannut kertoa, miksi me haluaisimme Suomesta ”islamilaisen valtion”? Minä esimerkiksi kannatan kaikenlaisten uskontojen erottamista valtiosta ja politiikasta, joten tällaiset väitteet tuntuvat melkoisen absurdeilta omaan korvaani.

Internetin syövereissä jo jokseenkin legendaarisen aseman monessakin mielessä saavuttanut Helena Eronen kommentoi myös lastenvaunugatea Facebook-sivuillaan. Erosen mielestä on toki varsin hirveää, että ihmiset kehtaavat tehdä lapsia, jos heillä ei ole varaa ostaa edes vaunuja! Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa, että aikanaan Eronen itse on Seitsemän päivää lehden tietojen mukaan päästänyt esimerkiksi päivähoitomaksunsa ulosottoon. Eipä se olisi ensimmäinen kerta, kun samojen sääntöjen perään huutavat näkevät, että heillä itsellään tulisi olla enemmän oikeuksia kuin muilla. Myös monet mamujen tuista suu suurella huutavat ovat itse sosiaalitukien varassa eläviä. On aika surkeaa, että köyhien ajaminen toisiaan vastaan näyttää onnistuvan loistavasti. Kaumasta on nyt tehty isänmaallisten sankari, eikä moni näistä reppanoista edes hoksaa, että he kaivavat myös omaa kuoppaansa palvoessaan ”Kauman rohkeutta tarttua asioihin asioihin, joista ei saa puhua”. Näistä kavereista on todellakin vaikea enää tehdä parodiaa.

Eronen tykittää.

Eronen tykittää.

Tässä vielä loppuun muutama hyvä linkki asiaa sivuten:

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/biaudet-lastenvaunut-ovat-maahanmuuttovastaisen-keskustelun-urbaani-legenda/#.VAX6w9OgqaQ.twitter

http://hemakerk.blogspot.fi/2014/07/millainen-on-maahanmuuttajan.html