Meillä on unelma-mielenosoituksen jälkilöylyissä on arvosteltu niin perussuomalaisten Matias Turkkilan puhujana oloa tapahtumassa kuin hänelle buuanneitakin. Mielenkiintoisinta keskustelussa on se, että jotkut pitävät tiukasti kiinni siitä, että järjestäjällä on ollut ikäänkuin velvollisuus kutsua vastakkaisen mielipiteen edustaja paikalle, koska ”ei ihmisten suita saa tukkia” ja ”vastakkaisten mielipiteiden edustajat pitää saada dialogiin”. Näissä sinänsä hyvissä ajatuksissa on pari muttaa. Jos vaikka FDL järjestää mielenosoituksen islamia vastaan, niin lienee selvää, ettei sinne kutsuta meidän punavihermädättäjien puolelta edustajaa. Jos jotakuta kiinnostaa niin Kunnollisvaalit-blogista löytyy hieman tietoa siitä, millainen mies Matias Turkkila on.
Onko kaiken maailman kauniisti sanottuna hurupuhujille annettava tilaa pitää monologejaan joka paikassa? Yhtä hyvin voidaan kysyä pitääkö koulun biologian tunnille roudata joku uskovainen kertomaan kreationismista? Pitääkö sellaisen kanssa jaksaa loputtomiin keskustella, joka valistamisesta huolimatta on sitkeästi esimerkiksi sitä mieltä, että evoluution pitäisi toimia niin, että pöytä muuttuu hevoseksi? Ei kukaan estä hurupuhujia ilmaisemasta mielipiteitään, mutta kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tarjota heille areenaa.
Kutsuuko hevikonsertin järjestäjä Westboron baptistikirkon jäsenen paikalle kertomaan, miten yleisö ja artistit joutuvat helvettiin? Hevikonsertti ei ole saarnapaikka, eikä antirasistinen mielenosoitus ole natsien kokous. En mollaa mielenosoituksen järjestäjiä päätöksestä kutsua paikalle perussuomalainen, vaikka en itse ratkaisua allekirjoitakaan. Mielenosoitus kasattiin nopeasti ja haluttiin varmasti antaa juuri sitä mielikuvaa, ettei ketään suljeta ulkopuolelle. Siihen, että järjestäjät päätyivät tuollaiseen ratkaisuus on ymmärrettävä syy. Jos toisen osapuolen kanssa voisi todellakin keskustella olisi vastakkaisen osapuolen kutsuminen paikalle ollut toimiva ajatus. Ehkä myös Turkkilalle teki hyvää liikkua myös oman viiteryhmänsä ulkopuolella ja nähdä, että kaikki eivät niele ihan mitä tahansa.
Kolme tai neljä vuotta sitten olin itse kovasti sillanrakennus-linjalla. Äärioikeisto inhotti, mutta uskoin, että sinne haksahtaneet eivät ole toivottomia tapauksia. Yritin kovasti pyrkiä siihen dialogiin. Yritin aikani kohtuullisen sinnikkäästi ja lopulta jouduin toteamaan, että jo radikalisoitunut ei kuuntele järkipuhetta, eikä faktoja. Se on kuin yhden sanan oppineen papukaijan kanssa keskustelisi. Vaikka olet juuri selittänyt asian todella rautalangasta, niin seuraava päivänä virsi on taas sama samoine perättömine ”argumentteineen”. Tämä sama kun on sen pari vuotta toistunut samojen ihmisten kanssa ilman mitään edistystä, niin voidaan mielestäni todeta tällaisen olevan ajanhukkaa. Jos asiaa halutaan puuttua se on tehtävä ennen radikalisoitumista.
Sysirasistiksi jo päätynyt on sellainen, että vaikka hän kohtaisi 5000 mukavaa mamua, niin hänestä vääränlaiset ihmiset ovat edelleen vääränlaisia. Joillekin se henkilökohtainen herääminen tapahtuu, mutta ikävä kyllä aika harvoille ja siihen ei vaikuta se, vaikka suvakki yrittäisi kuinka jutella natsin kanssa ja olla hänelle mukava. Ovatko kaikki jo unohtaneet Eskin ja Mustan Barbaarin? Eskin piti olla niin ihku ja mukava kerrassaan symppis mies, mutta kuinkas sitten kävikään…
Mikäli jo radikalisoitunut ei itse tajua sitä, että oikeastaan hänen kannattamansa touhu on aivan sairasta, ei kukaan voi häntä saada sitä ”väkisin” tajuamaan. Tämä on oikeastaan sama asia kuin vaikka alkoholismissa. Asia pitää itse tajuta ja apua pitää haluta. On joka kerta puuduttavaa huomata kuinka moni ajattelee, että kukaan meistä vihervasemmistolaisista ei ole muka edes yrittänyt keskustella toisen osapuolen kanssa. Ei siinä, ettenkö minä toivoisi täydestä sydämestäni, että rasistit muuttuisivat, mutta se on vain äärettömän epätodennäköistä. Jos halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti kannattaa todellakin keskittyä siihen väkeen, joka ei ole radikalisoitunut. Heihin faktat ja järkipuhe vielä voivat vaikuttaa.
On toki kaunis ajatus, että jutellaan, halitaan ja annetaan rasistille mahdollisuus kertoa murheitaan. Annetaan ehkä vielä kukka käteen ja toivotaan parasta. Jos kuitenkin joku kehottaisi sinua juttelemaan ja rakentamaan siltoja vaikka sen ääri-islamistiterroristin kanssa olisiko se sinusta hyvä idea? Vai pitäisitkö ehkä ideaa täysin hulluna? Jostakin syystä idea ei enää olekaan hullu, kun edessä seisoo kotomaan tuote, joka on ihan yhtä ”pihalla”… Jokainen voi itse miettiä kuinka monta vuotta olisi valmis yrittämään sitä järkevää keskustelua ihmisen kanssa, joka on ilmoittanut, että sinunlaisesi ihmiset ovat parhaita kuolleina?
Vaikka koen kuuluvani suvakkeihin ei minulla tai kenellekään muullakaan ole velvollisuutta suvaita pelkkään väkivallan ihannointiin ja ihmisvihaan perustuvia ideologioita. Koska joku ottaa kuitenkin esille väitteen, että islam on vahingollinen ideologia, niin kumotaan tämä ajatus heti kättelyssä. Tein joskus postauksen, jossa olin poiminut eri uskonnoista periaatteessa saman sanoman siitä, miten toista pitää kohdella kuten itseäänkin toivoisi kohdeltavan. Pyhät kirjat ovat aikansa kuvia ja tulkintavaihtoehtoja on lukemattomia. Esimerkiksi muslimit, kristityt tai ateistit eivät kaikki todellakaan halua lähtökohtaisesti tuhota itsestään poikkeavia ihmisiä. Äärioikeistolainen sen sijaan haluaa jo lähtökohtaisesti poistaa kaikki mielestään vääränlaiset yleensä keinoja kaihtamatta. Äärioikeistolainen ei halua sopua erilaisten kanssa, vaan hän haluaa heidät pois. Äärioikeistolainen ei halua edistää esimerkiksi maahanmuuttajien sopeutumista, vaan hän haluaa heidät pois.
Äärioikeistolaisen on turha jeesustella ideologioista, jotka ovat heidän mielestään barbaarisia ja väkivaltaisia, koska heidän oma ideologiansa on juuri tällainen. Ääriajattelu on aina lähtökohtaisesti ehdotonta. Äärioikeistolaisissa ja muslimeissa on ryhminä tarkasteltuna yksi olennainen ero. Kaikki muslimit eivät ole äärimuslimeja, mutta jokainen äärioikeistolainen on äärioikeistolainen.
