Yhteiskunta ei ole vain toimitusjohtajia varten

Lamat ja taantumat ovat varakkaille aina hyviä saumoja markkinoida vähävaraisilta leikkaamista ainoana keinona saada talous nousuun. Tätä linjaa edustaa myös nokialaisen Purson toimitusjohtaja Jussi Aro.

IMG_6039 IMG_6038

Aron motiivit ymmärtää hyvin nopeasti. Toimitusjohtaja paroilla ja heidän kilpailukykyisillä yrityksillään on niin tiukkaa, koska valtio verottaa kohtuuttomasti, että vähäosaisiltahan on pakko leikata. Työläisetkin ovat aika paskoja, kun haluavat elää palkallaan.

Pakkohan tällaiseen peruskokoomuslaiseen tyhjään ja vastenmieliseen jorinaan oli vastine kirjoittaa.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aron kolumni Nokian Uutisissa perjantaina 26.2 oli turhauttavan tyhjää luettavaa. Kaikenlaisia ehdotuksia esitettiin sen kummemmin avaamatta, mitä ne oikeasti käytännössä tarkoittaisivat. Ihan ensimmäiseksi sanon, että tuskin kukaan ajattelukykyä omaava ajattelee, että työtä ei tarvitsisi tehdä tai etteikö kilpailukyky olisi tärkeä asia.

Kukaan ”Suomi nousuun leikkaamalla”-väestä ei ole kuitenkaan vieläkään osannut tarjota kovin hyviä selityksiä sille, miten yksityisten yritysten kilpailukykyä parannetaan sillä, että valtio ja kunnat leikkaavat jo huonossa asemassa olevilta? Miten ihmeessä huonossa asemassa olevilta leikkaamalla syntyy työtä? Miten neuroottisesti leikkaamalla ylipäänsä syntyy kasvua? Ajatushan on toki se, että vähempiosaisille entistä vähemmän ja parempiosaisille entistä enemmän.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä Aro tarkoitti sillä, että tulonsiirtojen varassa elävällä ei voi olla ”samaa elintasoa kuin työssäkäyvällä”? Itse sain aikoinaan osa-aikaisena pienipalkka-alan työläisenä monessa kuussa alle tonnin palkkaa. Moisella ei nykyisellä kustannustasolla kustanneta edes perustarpeita ilman lisätuloja. Kuinka pieniä esimerkiksi sosiaalietuuksien tulisi siis Aron mielestä olla, kun ne jo nykyisellään ovat riittämättömiä?

Aron ei varmasti onnekseen tarvitse miettiä, millaista on elää tulonsiirtojen tai pienen palkan varassa. Ymmärrän, että toimitusjohtajan todellisuus on erilainen kuin minun, 30-vuotiaan tällä hetkellä kuntoutustuella elävän, todellisuus. Silti olisi ollut suotavaa ennen kolumnin ulostuuttaamista miettiä, millaisia ne sosiaalietuudet ovat ja millaisen elintason niillä voi saavuttaa. Ei kukaan ole vaatimassakaan, että sosiaalietuuksista pitäisi pystyä mitään Purson toimitusjohtajan elämää viettämään… Sosiaaliturvan pitäisi kuitenkin riittää perustarpeisiin. Siitä ei ole kenellekään hyötyä, että ihmisten asemaa tarkoituksellisesti huononnetaan niin, että tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin.

Mielenkiintoinen ristiriita kirjoituksessa oli myös siinä, että työn pitäisi muka olla Aron mielestä aina kannattavaa, mutta kirjoitus henki hyvin selvästi sitä, että ei se pahasta olisi jos työläisten edut ja palkat heikkenisivät. Miten esimerkiksi nykyisillä matalapalkka-aloilla työskentelystä tehdään kannattavaa leikkaamalla työläisten eduista? Miksi työläisiltä saa napsaista etuja pois ja huonossa asemassa olevilta viedä kaiken, mutta miksi esimerkiksi hyvintoimeentulevan toimitusjohtajan veroja ei saa korottaa? Siitä olen samaa mieltä, että työnteon pitäisi aina olla kannattavaa, mutta Aron kannattama politiikka ei tätä tavoitetta edistä.

Järkevä tehostaminen ei ole paha asia, mutta säästäminen pelkkänä itseisarvona ei ole toimiva lähtökohta. Talous ei käänny nousuun leikkaamalla, eikä ihmisiä heitteille jättämällä luoda sitä hyvinvointia. Mahtaako toimitusjohtaja Aro olla tietoinen, kuinka paljon valtio menettää vuosittain tuloja suuryritysten verosuunnittelun vuoksi?

Jos kerran kamala valtio vaikeuttaa kohtuuttomasti suurten yritysten toimintaa ja tekee kilpailukyvyn kehittämisestä suorastaan mahdotonta verotuksen ja säädösten kautta, niin miten ihmeessä on mahdollista, että Purso on kilpailukykyinen? Turhan kokoomuslaisen diipadaapan sijaan Aro voisi pistää jakoon vinkkinsä kilpailukyvyn parantamiseksi.

Voidaan perustellusti olettaa, että toimitusjohtajan näkemys edustaa myös Purson työnantajalinjaa. Purson työntekijöiden sietääkin siis toivoa, etteivät he esimerkiksi sairastu. Valtion pitäisi kuitenkin olla olemassa kaikkia kansalaisia, ei pelkästään varakkaita toimitusjohtajia ja heidän suuryrityksiään varten. Ihmillisyyden ja talouden ei pitäisi olla politiikassa vastakkaisia asioita. Enemmänkin niiden tulisi olla toisiaan tukevia asioita.”

Tähän ”nettiversioon” liitän vielä sen, miten kurjasti Purson johdolla menee.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aro sai 167 083 euron ansiotulot ja 19 080 euron pääomatulot. Purson omistajistosta Jari Ollilan ansiotulot olivat viime vuonna 26 417 ja pääomatulot 580 151 euroa sekä Virpi Kaasalaisen ansiotulot 40 101 ja pääomatulot 519 366 euroa.”

Eiväthän ihmiset millään tule tällaisilla tuloilla toimeen, kyllä se on pakko lähteä esimerkiksi työttömiltä, sairailta, vammaisilta, eläkeläisiltä leikkaamaan ja pistettävä röyhkeät palkkaa ja etuja vaativat työläiset ruotuun. Tämä on aivan järkyttävää, miten tällaiset ”rupuperseet” varastavat rikkaiden pöydästä. Vain varakkailla on näet oikeus vaatia itselleen lisää.

Purso voi toki yrittää ratsastaa sillä, että he ilmoittavat maksavansa veronsa Suomeen. Kiva asia kyllä, mutta omasta mielestäni tämän pitäisi olla tavallaan itsestäänselvä asia, että verot maksetaan siihen maahan, missä toimintaa pyöritetään.

Aro kuten moni muukin pukee oman edun tavoittelunsa valtion pelastamisen kaapuun. Minun näkökulmastani hän ei tässä kovin kaksisesti onnistunut, mutta joku taatusti tämänkin syötin nielaisi koukkuineen päivineen, koska ”Kyllähän Purson toimitusjohtaja tietää…” Kurjistamis- ja eriarvoistamispolitiikka sopii varsin hyvin isojen yritysten johdolle. Halvempi työvoima ja nöyrä työväenluokka sopisivat Aron kaltaisille ihmisille paremmin kuin hyvin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden lisäämisellä ei kuitenkaan pelasteta yhteiskuntaa.