Asevelvollisuus, utopia vs. järki

Muutama päivä sitten aloitettiin nimien kerääminen kansalaisaloitteeseen yleisen asevelvollisuuden poistamisesta. Aloite tuntuu kiteytyvän monelle suurin piirtein näin; Saatanan hipit eivät halua käydä armeijaa, ja puolustaa isänmaata.

Katsotaanpa ensin yleistä asevelvollisuutta. 28:sta Nato-maasta vain 4:ssä on asevelvollisuus. Euroopan maista asevelvollisuus on käytössä Suomella, Kreikalla, Tanskalla, Norjalla, Sveitsillä, Itävallalla ja Kyproksella. Asevelvollisuus on voimissaan Aasiassa, Afrikassa, Lähi-idässä sekä entisen Neuvostoliiton alueella. Eri maissa asevelvollisuudesta on erilaisia variaatioita, esimerkiksi Libyassa asevelvollisuus koskee 18-35-vuotiaita naisia ja miehiä. Suomessa asevelvollisuus koskee 18-60-vuotiaita miehiä, ja maanpuolustusvelvollisuus koskee jokaista Suomen kansalaista. 2000-luvulla moni maa on luopunut asevelvollisuudesta mukana muun muassa Portugali, Kroatia, Italia, Saksa ja Ranska.

Jos unohdamme hetkeksi sen faktan, että nykyisen kaltainen yleinen asevelvollisuus on nykyisen tasa-arvokäsityksen vastainen monella tavalla, ja kysymmekin ainoastaan onko Suomen nykyinen puolustus uskottava? Perussuomalaisten Reijo Tossavainen ehti jo hetimmiten asiasta blogittaa ja todeta, että käpykaarti ei Suomea kykyne puolustamaan. Kykeneekö nykyinen armeija? Kykeneekö joukko sekalaisia muutaman kuukauden metsässä koulutusta saaneita miehiä nykyisen varustuksemme kanssa puolustamaan Suomea? Verrataanpa vaikkapa pelkkää Suomen ja Venäjän lentokalustoa.

Suomen lentokalusto: Boeing F-18C Hornet 55 kpl, Boeing F-18D Hornet 7 kpl, BAe Hawk Mk51/51A 50 kpl (Kesäkuussa 2007 solmitun ostosopimuksen mukaan vuosina 2009–2010 Sveitsi toimittaa ilmavoimille 18 käytettyä Hawk Mk66:ta.), Learjet 35A/S 3 kpl, Fokker F.27 Friendship (Koneita on tällä hetkellä kaksi kappaletta käytössä, mutta ne poistettaneen käytöstä käyttötuntien täyttyessä. Korvaava CASA-kalusto on ollut rinnakkain käytössä vuodesta 2007 lähtien.), EADS CASA C-295M 3 kpl, Valmet L-70 Vinka 28 kpl, Valmetin Valmet L-90 TP Redigo 9 kpl, Pilatus PC-12 NG 6 kpl. 

Venäjän lentokalusto: Su-33 laivastolla 52 kpl, Su-27 452 kpl, MiG-29 455 kpl (joista 110 laivastolla), MiG-31 325 kpl, Su-35 11 kpl, Suhoi PAK FA kehitteillä, Su-24 497 kpl (joista 130 laivastolla), Su-25 262 kpl (joista 70 laivastolla), Su-34 8 kpl, Tupolev Tu-22M 265 kpl (joista 165 laivastolla), Tu-95 88 kpl, josta osa laivastolla, Tu-160 15 kpl. Lisäksi tiedusteluun ja kuljettamiseen ynnä vastaavaan; Su-24, 100 kpl (joista 20 laivastolla), MiG-25 80 kpl, Berijev A-50 noin 15 kpl, Il -76 300 kpl, An-72 20 kpl, An-124 25 kpl. Tankkaukseen: Il-78 (Il-76aan perustuva).

Lyhyesti Suomen ilmavoimilla on yhteensä 176 konetta, ja Venäjän ilmavoimilla on 2971 konetta. Jotakin laskuissa saattoi mennä pieleen, ja lähdekin on tuo kaiken tiedon luotettava temppeli nimeltä Wikipedia, mutta tajuatte ehkä pointin. Vaikka Suomella olisi 10 konetta lisää, ja Venäjällä 10 vähemmän se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos Venäjä tahtoisi tänne tulla, niin helpostihan se kävisi. Hyvällä tuurilla voisimme kestää päivän. Suomella kävi aikanaan helvetinmoinen säkä, emme voi laskea nykyistä puolustustamme sen varaan, että meillä on tuuria uudelleen.

Reijo Tossavainen, ellet todellakaan ole asiaa ajatellut, niin Suomi on tällä hetkellä käpykaartilainen maailman mittakaavassa. Aika muuttuu, sodankäynti muuttuu. Mistään näkökulmasta katsoen ei ole järkevää panostaa suureen miesmäärään. Suomen kaltaisen pienen maan, jos minkä tulisi keskittyä sotilaiden koulutukseen ja teknologiaan. Jos tahdomme oikeasti uskottavan puolustuksen, joka käytännössä voisi kestääkin, niin meidän on pakko liittyä Natoon pidimme siitä tai emme.

Vaikka kuinka suomalaisten ylpeyttä lohkaisisi sen myöntäminen, että sisulla ja miesmäärällä ei sodita, niin on parempi, että se ylpeys lohkeaa nyt, eikä todellisessa tilanteessa. Suomalaiset tekivät aikanaan aivan upeaa työtä, ja kunnioitamme tätä työtä parhaiten muovaamalla nykyisen puolustuksemme ajan tasalla olevaksi. Nykytilanteen myöntäminen ei mielestäni halveeraa menneiden sukupolvien työtä, eikä tee suomalaisista miehistä mitenkään vähemmän miehekkäitä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa palkka- ja teknologia-armeijan pitäminen on suhteessa melko kallista (4% BKT:stä), mutta Yhdysvaltojen armeija on sitten muutakin kuin pelkkä koriste tai romantisoitu visio. Yhdysvallat ovat armeijansa välityksellä tehneet kaikennäköistä pientä vähemmän ylevää maailmalla, mutta jos nyt todellakin puhtaasti ajattelemme pelkkää armeijan tehoa ja toimivuutta, niin jenkeille on nostettava hattua. En osaa suoralta kädeltä sanoa kummassa paperissa olisi loppupeleissä suoraan se pienempi luku palkka- ja teknologia-armeijassa vaiko asevelvollisuusarmeijassa, mutta kustannustehokkuus on tietenkin pakko ottaa huomioon, jolloin jälkimmäisen hinta on väistämättä suhteessa paljon kalliimpi.

Armeijan tarkoitus ei ole täyttää suomalaisten sotaromantiikan tarvetta joka pojasta sohimassa tussarinsa kanssa, vaan armeijan ensimmäinen tarkoitus on puolustaa maata, ja pitää kriisitilanteet hallussa tehokkaasti. Asevelvollisuusarmeijan tehottomuuteen on herätty jo monessa maassa. Miksi Suomen on pakko jääräpäisesti pitää kiinni tästä huonommasta vaihtoehdosta? Nostalgian vuoksiko? Veikkaan, että tällä menolla Suomi on maailmaan viimeinen ”sivistynyt” maa, joka asevelvollisuusarmeijasta luopuu. On tietenkin mahdollista, että meillä on niin ovela strategia, että nauratamme vihollisen kuoliaaksi. Kynä on miekkaa mahtavampi vai miten se menikään… Kaiken kruunaa se, että tällaisten hippien ajatuksia solvataan aina utopistisiksi.

Toinen merkittävä asia on asevelvollisuuden vaikutus nuorten miesten urakehitykseen ja opiskeluihin. Asevelvollisuus lykkää opintoja ja keskeyttää työt. Armeijan harmaisiin vastoin tahtoaan joutuva todennäköisesti kärsii taloudellista tappiota.

”Nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Asevelvollisuudesta luopuminen näyttäisi nostavan talouskasvua 4 prosenttia vuosikymmenessä. Sen sijaan puolustusmenoilla ei ole ollut merkitsevää vaikutusta talouskasvuun.

USA:n asevelvollisuudesta luopumiseen ratkaisevasti vaikuttanut Nobel-palkitun Milton Friedmanin mukaan asevelvollisten työ ei muutu kansantaloudellisesti halvemmaksi sillä, että siitä ei makseta.

Professori Panu Poutvaaran empiiristen tutkimusten mukaan asevelvollisuus näyttää halvemmalta ainoastaan siltä osin kuin pakkotyön hinta jätetään huomioimatta ja asevelvollisuus on siis pakkotyöpiiloveroa nuorille miehille, ja tämä tulisi hänen mukaansa korvata avoimella verolla. Koko kansantalouden mittakaavassa asevelvollisuusarmeija se tulee 1 – 2 % BKT:stä kalliimmaksi kuin palkka-armeija. Tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien todellinen kustannus Suomessa olisi 2,5 – 3,5 % BKT:stä. 

Poutvaara esittää tulokselle myös teoreettisia todisteita, esimerkiksi palkka-armeija mahdollistaa tehokkaamman ja tarkoituksenmukaisemman rekrytoinnin sekä koulutusaikojen eriyttämisen tehtävänkuvasta riippuen. Varusmiespalvelus usein keskeyttää työuran tai pitkittää opintoja, pakon vuoksi palvelukseen joutuvat myös siitä eniten kärsivät. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuisivat tavallista useammin ne, jotka siitä eniten hyötyisivät. Reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista saataisiin nykyistä paremmin koulutettu reservi.”

Tietenkin tässä voisi avautua vielä muun muassa siitä, että miksi esimerkiksi Jehovan todistajat saavat elämänkatsomukseensa vedoten vapautuksen, mutta muut eivät? Miksi miehet joutuvat armeijaan, mutta naiset eivät? Koska nämä ovat kuitenkin ”tosi suomalaisen” näkökulmasta hippien turhia höpötyksiä, niin jätetään nämä nyt tällä kertaa vähemmälle.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/468

http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148509-kapykaarti-ei-kykene-tata-maata-puolustamaan

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ilmavoimat

3 thoughts on “Asevelvollisuus, utopia vs. järki

  1. Osmo Puuvainio sanoo:

    Kalustovertailu paljasti kirjoittajan tietämättömyyden asian turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Venäjän asevoimat jaetaan itsenäisesti operaatioita toteuttaviin piireihin, joilla on oma kalustonsa. Venäjä ei myöskään keskitä muiden piirien kalustoa yhdelle piirille, ellei paska ole todella syvällä tuulettimen laakereissa. Se, että Venäjällä on koneita itärajallaan ei merkitse mitään Suomen vastaiselle rajalle, sillä niiden siirto ja ylläpito vaatii jo itsessään omanlaisensa rahallisen panostuksen puhumattakaan lentokäytöstä. Ilmasodankäynnissä hyökkääjällä on myös olematon tappionsietokyky, jottei hyökkäyksen momenttia hukata. Torjuntahävittäjät yhdistettynä laajaan ilmatorjuntaverkkoon (mahdoton toteuttaa ilman isoa maa-armeijaa) iskevät riittävän suuren raon hyökkääjän arsenaaliin, jotta ilma- ja muut voimat saavat operatiivista vapautta. Tarkoitus ei myöskään ole käännyttää koko sotilaspiirin etenemistä rajalla, vaan tehdä hyökkäys kannattamattomaksi siilin tapaan: kyllä sen yrittämällä hengiltä saa, mutta miksi työntää käpälänsä ehdoin tahdoin piikkeihin ja tappaa vaivalloisesti melko mitätöntä saalista. Kalustosta: MiG-29 on tällä hetkellä lentokiellossa puutteellisen huollon takia ja siten kyvytön toteuttamaan operaatioita (saattanut toki vapautua jo, en löytänyt varmaa tietoa päättymisajankohdasta). Osa mainitusta kalustosta on muutenkin vanhenemaan päin ja tuskin näkee käyttöä lokaalissa konfliktissa. Lentäjien koulutus on puutteellista siinä missä suomalaiset lentäjät harjoittelevat hävittäjätorjuntaa päätoimenaan. Mainittakoon vielä 100-6 ilmavoittotilastot Frisian Flag-harjoituksesta, johon osallistui myös uudempaa eurooppalaista lentokalustoa. Su-33:n luku on virheellinen, niitä on vain 24. Su-27:n luku on virheellinen, niitä on vain 355. MiG-29:n luku on harhaanjohtava, aktiivikäytössä niitä on vain 255. MiG-31:n luku on harhaanjohtava, aktiivikäytössä niitä on vain 252. Su-35:n luku on virheellinen, niitä on vain 10. Su-24:n luku on virheellinen, niitä on vain 415. Su-25 luku on virheellinen, niitä on itseasiassa enemmän (296). Samoin Su-34 (29 oikeasti). Tu-22 ei ole enää edes käytössä. Tu-95: vain 55 on operaatiokunnossa. Tu-160: vain 11 operaatiokuntoista. Mig-25:n luku on virheellinen, niitä on vain 42. Ja kuten mainittu, kaikki koneet eivät kökötä samalla lentokentällä länsirajalla nokat kohti Vaalimaan tullia.

    Lopetin ajatuksella lukemisen viimeistään kohdassa ”kestäisimme päivän”. Tuon ikiaikaisen tornarin toistelu vie kaiken uskottavuuden koko kritiikistä, varsinkin kun sitä ei tueta millään faktatiedolla. Suosittelen pidättäytymään asevelvollisuuden etiikassa, sillä sotilaalliset doktriinit tai sodankäynnin teoria yleensäkään ei selvästikään ole hallussa.

    PS. jatkoinkin lukemista. Jenkkiarmeijaan on turha verrata, sillä heiltä puuttuu kaikki näyttö kotimaan puolustuksesta. Viimeksi kun Pohjois-Amerikassa tapeltiin tosissaan vuosi oli 1865 ja ei ollut olemassakaan instituutiota nimeltään Yhdysvaltain asevoimat. Ruotsi kokeili ammattiarmeijaa ja tulos oli säälittävä: olematon valtakunnallinen reaktiokyky ja hakijamäärät tippuvat tasaisesti. Koko puolustuksen laskeminen pienten nopean toiminnan joukkojen harteille on kuin all-in yhden kortin varassa: voitto saattaa olla merkittävä mutta todennäköisimmin menettää kaiken.

    • Elisa Kivistö sanoo:

      Kiitos kommentistasi. En ole mikään sotakalusto-ekspertti, ja siksi juuri mainitsinkin, että koneisiin liittyvät tiedot saattavat heittää. Se ei muuta asian pääpointtia miksikään; Venäjällä on helvetisti enemmän kalustoa kuin meillä. Jos yksi kone putoaa, Venäjällä on varaa pistää useampi tilalle. Uskon, että varmasti osa kalustosta on paskassa jamassa, mutta veikkaan, että toimivaa kalustoa löytyy aivan riittävästi esimerkiksi Suomeen hyökkäämiseen. Venäjällä valitettavasti on myös varaa mies- ja kalustotappioihin. Suomella pienenä maana, ei olisi suoranaisesti varaa kumpaankaan. En ole mielestäni ottanut mitään kantaa siihen, miten Venäjän ilmavoimien kalusto on sijoitettu. Suoraan sanottuna en tiedä hevon helvettiä siitä, miten Venäjä on kalustonsa sijoittanut, eikä sillä ole mielestäni merkitystä pääpointin kannalta, koska Venäjä ei nyt huomenna ole tänne hyökkäämässä Pihon ystävien profetiosta huolimatta (huono kevennys, koska tämänkin profetian päivä oli ja meni, mutta tulipahan kirjoitettua). Jos mahdollinen hyökkäys joskus tulisi tapahtumaan kaluston sijainnit eivät välttämättä olisi samoja kuin tänä päivänä. Eikä toki todennäköisesti kalustokaan olisi sama, mutta tarkoitus oli ilmavoimien kalustoilla lähinnä selventää sitä suhdetta resurssien välillä.

      En löytänyt kommentistasi oikein ajatusta sille, miksi Suomi sinusta pärjäisi esimerkiksi Venäjälle. Emmekö sinusta lainkaan tarvitsisi ulkopuolista apua? Millä perusteella me sinusta voittaisimme resursseiltaan paljon suuremman armeijan? Mielenkiintoista tietoa kalustosta tuli, kiitos siitä. Toki mainitsit hyvin koulutetut lentäjämme, joka on varmasti plussa, muuta ei varmasti kukaan väitäkään, muttaa riittääkö se? Kuinka kauan itse ajattelisit Suomen pärjäävän nykyisellä maanpuolustuksella hyökkääjää vastaan? Toki on mahdotonta tehdä ”varmoja ennusteita” sille mitä tulisi mahdollisessa sotatilanteessa tapahtumaan, koska aina on toki olemassa yllättäviä tekijöitä. Spekulaatioilla leikkimistä tämä nyt onkin. Veikkaisin itse, että Venäjä saisi aika nopeasti infrastruktuurimme palasiksi niin halutessaan.

      Käytännössä nykyäänkin jokainen saa kuitenkin halutessaan vapautuksen armeijasta, joten toki voidaan kysyä onko meillä nykyäänkään asevelvollisuutta kuin paperilla?

      Ruotsissa päätös asevelvollisuuden lakkauttamisesta on tehty 2009, joten kovin pitkää vertailuaikaa siitä paljonko hakijoita on, ja mihin suuntaan hakijamäärät tulevat kehittymään, ei vielä ole olemassa. Joka tapauksessa itse ajattelen, että Ruotsi yhtälailla on siinä tilanteessa, että se ei pysty kestämään kovin kauaa ilman tukea oli puolutusmuoto sitten mikä tahansa (olettaen tietenkin, että sotilaallinen uhka on jokin suuri valtio kuten juuri vaikka se legendaarinen Venäjä). Eipä meillä tällä hetkellä tosin ole merkittäviä sotilaallisia uhkiakaan, mutta jos nyt tosiaan spekuloimme sillä, että niitä olisi, ja mitä ne voisivat olla.

      En ole verrannut jenkkien armeijaa mitenkään suoraan meidän puolustukseemme. On kuitenkin suhteellisen selvää, että jenkkien armeija on kooltaan ja resursseiltaan sellainen, että en suosittelisi mitään valtiota kokeilemaan hyökkäystä jenkkeihin. Toki yllätysmomentti on aina olemassa, mutta pistäisin silti rahani likoon jenkkien puolesta, jos joku valtio päättäisi lähteä kokeilemaan.

      • Osmo Puuvainio sanoo:

        Sodankäynnissä kaluston määrä on vain yksi ulottuvuus mitatessa joukon suorituskykyä. Se, että jollain on kymmenen muskettia ei merkitse mitään, jos vastapuolella on rynnäkkökivääri (noin niin kuin karrikoidusti). Suosittelen myös tutustumaan sellaiseen käsitteeseen kuin force multiplier. Lyhyesti sanottuna määrällisesti heikompi vastustaja voi kompensoida heikkouttaan paremmalla strategialla, kalustolla, koulutuksella tai olosuhteilla. Jos sinun mielestäsi suomalainen varusmies on heikosti koulutettu ja motivoitu, niin voit miettiä sitä hakattua ja simputettua venäläistä, joka lähetetään taistelemaan heikommalla henkilökohtaisella varustuksella.

        Et tosiaan ottanut kantaa kaluston sijoituksesta ja siinä mentiinkin vikaan. Pelkkien määrien maininta maalaa kuvaa siitä, että kaikki nuo olisivat yhtä aikaa käytettävissä. Venäjän turvallisuusuhat sijoittuvat kuitenkin muualle kuin Suomen vastaiselle rajalle ja kalusto on sijoitettu sen mukaan. Lentokoneella voi toki lentää toiseen paikkaan, mutta milläs siirrät infran perässä? Voiman lisääminen toisaalle on voimatyhjiön luomista muualle. Hävittäjän sijoittaminen länsirajalle on hävittäjän poistamista itärajalta.

        Historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka määrällisesti heikko puolustaja voittaa paperilla vahvemman hyökkääjän. Menestyksekäs hyökkäys vaatii kuitenkin huomattavaa ylivoimaa (kolminkertainen maastossa, yhdeksänkertainen rakennetulla alueella), sillä tappioiden kasaantuessa hukataan samalla hyökkkäysmomenttia. Paikoillaan pysyttelevällä puolustajalla on enemmän mahdollisuuksia tulenkäytössä kuin hyökkääjällä, sillä eteneminen vie oman osuutensa joukkojen toimintamahdollisuuksista. Uudistettu taistelutapa vielä lisää tätä etua: hyökkääjä joutuu koko ajan ryhmittymään uudelleen puolustajan toteuttaessa harkittuja ”shock and awe”-tyylisiä tulenavauksia. Painotan vielä kerran erittäin tärkeää pointtia: määrä ei yksin ratkaise mitään, sillä osapuolet käyttävät sitä erilaisissa toimintaympäristöissä. Puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen. Siksi Venäjän numeerinen ylivoima on vain tyhjien tynnyreiden kolinaa, kun tarkastelussa ovat koko asevoimat kaikkine ominaisuuksineen, ajattelutapoineen ja resursseineen.

        Lopetan osuuteni tässä blogissa haasteeseen: koosta minulle uskottava näkemys asevelvollisuuden korvaavasta järjestelmästä, joka ottaa huomioon turvallisuuspoliittiset näkökulmat ja varsinaisen sodankäynnin, niin tulen esiin omalla nimelläni ja allekirjoitan kansalaisaloitteen. Kiitos vastauksistasi jokatapauksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *