Kohublondin stalkkerit ja mamukriitikot

Mitä pitäisi sanoa, kun näkee Johanna Tukiaista tosissaan verrattavan Jammu Siltavuoreen? Joskus Facebookissa kummastelin sitä, että miten Johanna Tukiaisen terveystiedot päätyvät melkeinpä reaaliaikaisesti nettiin. Nytkin lokapalsta Suomi24:lla pohditaan Tukiaisen verikokeiden tuloksia. Kyseiseltä palstalta voi myös bongata ihmisten suunnitelmia kytätä Tukiaisen asunnon ulkopuolella, ja seurata Tukiasta. Tavoitteena on ollut selvittää, missä nainen suorittaa yhdyskuntapalveluaan. Suunnitelmissa on myös soluttaa ihmisiä Tukiaisen kavereihin mahdollisimman mehevien juorujen nappaamiseksi. Stalkkaajat suunnittelevat maksavansa Tukiaisen ruoat ja juomat, jotta saataisiin stooria kehiin. Palstan juoruilijat raivostuvat saman tien, jos joku tulee paikalle ihmettelemään heidän touhujaan. Jeesustelijoita ei kuulemma kaivata. Jos joku yrittää rakentavasti pohtia, mitä Tukiaiselle on tapahtunut elämässä niin saa välittömästi paskan viskonta-kerhon kimppuunsa.

”En tiedä millä optikolla käyt, mutta ipä todellakaan ole koskaan ollut erittäinen hyvän näköinen.

Ei tuota sun surkeaa vuodatusta jaksa lukea kukaan. Mene lässyttämään vaikka psykiatrille, sillä olet sen tarpeessa.Tunkii haluaa olla kännissä ja pilleripäissään, siitä kaikki johtuu, ei muusta.”

”Nimimerkki ”Helena Rapakontaka” kertoi hymy-näätien palstalla seuraavaa (23.6.):

”Kakkosesta poimittua: Bnäätylit, sen siitä saa kun juo viinaa. 
Tuksulla maksa-arvot 544, rasvamaksa diagnosoitu. 
Tutkimukset jatkuvat huomenna. Luottonäätäpikkulintu lauleli.””

Pohdin aikanani tuossa Facebook-statuksessani, että vuodetaanko esimerkiksi Tukiaisen terveystietoja, koska luotetaan siihen, että Tukiainen ei jaksa viedä asiaa eteenpäin? En ole varma siitä miten asian laita on, mutta ainakin tiedot päätyvät todella nopeasti nettiin. Tämä on herättänyt ainakin minussa epäilyksiä. Aina voidaan myös vedota siihen, että Tukiainen itse niitä kertoilee eikä vain muista. Ylipäänsä tähän vetoaminen tuntuu olevan melko yleistä alkoholistin/mielenterveysongelmaisen kohdalla. Puhumattakaan sitten kun kyse on vielä ”julkisuushakuisesta” ihmisestä. On selvää, että moraali ja etiikka tässä juoruilussa on unohdettu jo ajat sitten. On unohdettu se, että kritiikki on eri asia kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Jokaisen kannattaa kuitenkin muistaa, että tietyissä tapauksissa Tukiaisen asioiden juoruaminen eteenpäin voi olla rikos, vaikka se saattaa ”harmittomalta” tuntuakin. Se, että Tukiainen on julkisuuteen hakeutunut ei oikeuta puolta Suomea toimimaan ihan miten vain. Tämäkin on taas mamukriittisiltä tuttu ajatusketju. Itse saadaan tehdä mitä vain samalla kauhistellen toisten käytöstä.

Mediatutkija Veijo Hietala ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri ottivat taannoin kantaa Tukiaista koskeviin verkkokeskusteluihin. Heidän mielestään kyse on naisvihasta ja nettikiusaamisesta. Netissä länkyttäjät tietenkin puolustautuivat, että nämä henkilöt eivät tiedä mitä kaikkea Tukiainen ”on tehnyt”. No, esimerkiksi minä tiedän. Minä olen mielenkiinnosta tähän sosiaaliseen ilmiöön seurannut Tukiais-keskusteluja vuosia. Tiedossani on suurin piirtein jokainen pahin mahdollinen juoru ja huhu. Vaikka pahimmatkin juorut ja huhut olisivat totta, niin siitä huolimatta allekirjoitan Hietalan ja Pöyhtärin näkemyksen täysin. Olen aina sanonut, että ammatikseen Tukiaista vihaavien ja mamukriitikoiden välillä on paljonkin yhteistä. Jos tutkijan näkemys ei ole heille mieluinen, niin tutkijaa on taatusti manipuloitu. Itseäni ihmetyttää se, että nämä samat kirjoittajat pitävät Tukiaista kovin tyhmänä, mutta silti heidän mielestään hän on mestari manipuloimaan. Stalkkaajilla on myös jos jonkinnäköistä salaliittoteoriaa siitä, miten juuri Tukiainen saa tehdä mitä vain joutumatta linnaan. Viranomaisiakin perkele manipuloidaan!

Omasta mielestään nämä asunnon ulkopuolella kyykkivät, ja Tukiasta varjostavat ovat aivan normaaleja ja terveitä ihmisiä. Heidän mielestään Tukiainen on täysin luulotautinen pelätessään näitä ”näädiksi” kutsumiaan ihmisiä. Lukiessani noita keskusteluja en voi olla miettimättä, että ei ole kyllä ihme jos ihminen tuossa tilanteessa muuttuisikin vähän ”luulotautiseksi”. Miten sitä itse reagoisi tuollaisiin kirjoituksiin? Mitä sitä itse reagoisi suunnitelmiin soluttaa ihmisiä kaveripiiriin? Käsistähän tämä homma on lähtenyt jo ajat sitten, vaikka nämä stalkkaajat eivät itse näekään sitä. Hehän suuttuvat, jos heidän kanssaan yrittää asiallisesti asiasta keskustella. Sitten sitä ollaan niin sananvapausritaria, ihan kuten mamukriittisetkin. ”Mulla on oikeus!”

Nettipalstailijoiden mukaan Suomen ylivoimaisesti kamalin rikollinen on Johanna Tukiainen, ja on kuulemma järkyttävää miten oikeuslaitos ja poliisi eivät puutu tämän suur-rikollisen tekemisiin. Saattaa ehkä olla mennyt toisilta ohi, mutta poliisilla on melkoinen resurssipula, ja tuskin oikeuslaitoksellakaan noita ylimääräisiä resursseja löytyy. Ongelmista kärsivä kohublondi tuskin on siellä asialistan kärkipäässä. Taannoin Suomessakin kriminalisoitiin vainoaminen. Kysymys kuuluukin, miten puuttua vainoamiseen, jossa vainoajia on tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia? Vastaus on valitettavasti, että ei mitenkään. Kenelläkään ei ole koskaan resursseja jäljittää näitä vainoajia. Jos joku vainoaja syyllistyy rikokseen stalkkaamisensa lomassa, niin se hautautuu kaiken tämän massan alle. Edes ”normaalilla” jaksamisella varustettu ihminen ei jaksaisi perata tuota kaikkea läpi millään. Puhumattakaan sitten ihmisestä, joka kärsii masennuksesta. Ehkä tähän tosiaan luotetaankin.

Johanna Tukiainen ilmiönä kertoo minusta enemmän yhteiskunnastamme kuin Johanna Tukiaisesta itsestään. Saman viestin sisällä saatetaan kertoa vaatimuksia siitä, minkä näköinen naisen tulisi olla ja kohta kauhistellaan Tukiaisen pinnallisuutta. Naisen tulisi olla sekä pullantuoksuinen kotiäiti, että seksisymboli. Mallin mittoihin sopimattomalla naisella ei ole oikeutta esiintyä paljastavasti tai ilmaista seksuaalisuuttaan. Mallin mittoihin sopimattoman naisen tulisi verhota ja peittää itsensä. Mainosmaailma taitaa sittenkin hallita aika paljon suomalaisten mielestään luonnollista tyyliä suosivien ihmisten ajatuksia ja mielikuvia. Nainen ei saa juoda alkoholia, eikä bilettää. Äitimyytti hallitsee, mutta toisaalta pitäisi olla myös seksiobjekti. Eron huomaa helposti katsomalla keskusteluja vaikkapa Tauskista tai Matti Nykäsestä. Tauskin tai Nykäsen harjoittamaan väkivaltaan ja alkoholin juomiseen suhtaudutaan lähinnä ”No tuleepahan naisille ilmainen silmämeikki”-asenteella. Palstoilla jopa naureskellaan naisille, jotka ovat näiden miesten taholta väkivaltaa kohdanneet. Sen sijaan Tukiaisen harjoittamaan väkivaltaan suhtaudutaan hyvin tuomitsevasti. Sen kohdalla ei naureskella, eikä hoeta perinteistä ”Sitä saa, mitä tilaa”-slogania.

Ketäänhän toki Tukiainen ei kiinnosta, eikä nettikeskustelujen mukaan kukaan kohublondia tunnista kadulla. Siitä huolimatta käsitellyin aihe juorupalstoilla on Johanna Tukiainen, ja harva se päivä Tukiaista on salakuvattu kadulla.

Kohublondin stalkkaaminen on hyvinkin yhteisöllistä toimintaa. Viha kohublondia kohtaan yhdistää, ja toisaalta myös erottaa. Välillä myös yhteisöjen edustajat nujakoivat siitä kenellä on yksinoikeus mihinkin juoruun, ja kuka on bongannut mitäkin Tukiaisen tekemisiä. Stalkkaajien kesken on syntynyt jos jokinlaista hierarkiaa. Oikeastaan tässäkin Tukiaisen stalkkaajat ovat kuin mamukriitikot. Ainakin he osaavat lahjakkaasti tapella keskenään, ja riita saadaan aikaiseksi oikeastaan ihan mistä vain.

Tukiais-keskusteluista mieleeni tulee aina tämä pätkä. 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *