Kuka pelkää homoa?

Eräs Facebook-ystäväni kommentoi seuraavaa uimari Ari-Pekka Liukkosen kerrottua homoudestaan: ”Homokisat taas.Montako homoa tulee kaapista,se maa on voittanut.Urheilusta viis..”

Huomattavaa on, että kyseinen ihminen pitäytyy aina kovasti käsityksessään, ettei hän oli homofoobinen. Kun tällaista päivitystä menee kommentoimaan tyyppillinen vastaus kommenttiin alkaa jotenkin näin: ”Siis mä olen aina puolustanut seksuaalivähemmistöjä, mutta eihän tällaisesta jatkuvasta homotuksesta tule enää yhtään mitään! Lehdissä on pelkkiä homoja!” ”Siis mähän olen aina puolustanut seksuaalivähemmistöjä, mutta en mä voi sitä tasa-arvoista avioliittolakia allekirjoittaa, ku homot pyrkii viemään meidän normaalien avioliitto-termin!” Kun urheilija kertoo avoimesti olevansa homo kisoista tulee ”homokisat”. Sama heijastui vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Meillä oli homoseksuaali presidenttiehdokas, ja vaaleista tuli ”homovaalit”. Pelkkä avoin homona oleminen saa ihmiset ajattelemaan pelkkää sänkyelämää aina ahdistumiseen asti. Avoin heterona oleminen ei kuitenkaan saa tällaista reaktiota aikaan.

Tällaiset kommentit saavat jokseenkin savun nousemaan korvista. Miten ihminen voi väittää puolustavansa seksuaalivähemmistöjä, jos heille ei ole valmis antamaan edes täysivaltaisia ihmisoikeuksia? Seksuaalisuutensa kanssa sinut olevan ihmisen ei käsittääkseni tarvitse pelätä sitä, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän. Ajatellaan, että jos suurin osa urheilukisoissa kilpailevista on heteroita, eikö tällöin koko urheilu olisi aikamoista heterourheilua… No ei tietenkään. Tämähän on aivan typerä ajatuskin. Kun siirrytään pois ”normaalina” pidetyltä alueelta ajatuksesta tulee monen päässä kuitenkin täysin validi. Seksuaalivähemmistöt eivät edelleenkään ole uhka hereroille, eikä luojan kiitos onneksi suurin osa heteroista näin ajattelekaan. Aina myös puhutaan siitä miten ”homot korostavat seksuaalisuuttaan”. Yksikään homoystäväni ei ole koskaan sen kummemmin korostanut seksuaalista suuntautumistaan. Se, että on avoimesti oma itsensä, sanoo olevansa homo tai on parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa julkisesti ja puolustaa oikeuksiaan ei ole seksuaalisuutensa korostamista millään tavalla. Jos joku näkee tämän seksuaalisuutensa korostamisena niin voi sanoa, että vika on katsojan silmässä ei seksuaalivähemmistöjen edustajissa.

Uutiset, joissa puhutaan kaapista tulemisesta ovat ylipäänsä hölmöjä. Missä vaiheessa heterot tulevat kaapista? Ai niin, eiväthän he tule, koska ihminen on hetero ellei ”se sitten tule kaapista”. Heteronormatiivisuus elää ja voi hyvin. Tästä kertoo myös se, että esimerkiksi termi cis-sukupuolinen (ihminen kokee fyysisen syntymäsukupuolensa oikeana) nähdään turhana, koska ”eihän normaalille tarvitse olla mitään erillistä termiä vaan normaali on normaali”.

”Yhteiskuntatieteilijä Tuula Juvosen mukaan median kaapista ulos -otsikot paljastavat yhteiskunnan heterokeskeisen ajattelutavan.

– Kaappi-ilmaisut kertovat erittäin vahvasta hetero-olettamuksesta. Ihmisen katsotaan olevan hetero ennen kuin toisin todistetaan, Juvonen sanoo.”

Moni hetero ei osaa edes ajatella, että tiukasti raamitetusta yhteiskunnallisesta sukupuoli- ja seksuaalikäsityksestä voi olla haittaa heteroillekin.

”Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteissä seksuaali- ja sukupuolisyrjintää tutkinut Marja Kokkonen painottaa, että kapeakatseisuudesta ja erilaisien urheilulajien homoleimoista on haittaa myös heteroille.

– On paljon poikia, jotka haluaisivat tanssia, mutta pelkäävät leimautumista homoiksi tai tyttöjä, jotka haluavat pelata jalkapalloa, mutta eivät halua kuulla lesbottelua, Kokkonen kertoo.”

Homoleiman pelko kertoo myös surullista kieltään siitä, että homous nähdään edelleen omituisempana ja huonompana kuin heterous. Homoksi mielletty altistuu syrjinnälle ja pilkalle. Monet tiedotusvälineet ovat uutisoineet viime aikoina siitä, että urheilumaailma on hyvin konservatiivinen. Moni ei jopa pidä mahdollisena sitä, että omassa urheiluseurassa olisi seksuaalivähemmistöön kuuluvia. 

”Kokkonen lähetti seksuaali- ja sukupuolisyrjintää koskevan tutkimuksensa kysymykset suomalaisille urheiluseuroille, jotta nämä välittäisivät kysymykset urheilijoille.

– Osa isojenkin urheiluseurojen miespuolisista johtajista vastasi minulle ihan vakavissaan, ettei kyselytutkimus koske heidän seuraansa, sillä heillä ei ole homoja, Kokkonen kertoo.”

On vaikea ajatella, että tällaiseen törmää vielä vuonna 2014.

Määrittely on ihmiselle itselleen monesti tärkeää ja monesti saattaa auttaa läheisiä ja ystäviä ymmärtämään, mistä on kyse. Kuitenkin on huomattava myös se, että ihmiselle on täysi oikeus olla määrittelemättä sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiään näin halutessaan. Jos ihminen ei kuitenkaan kerro meille olevansa hetero, emme voi olettaa edes heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävän olevan hetero. Emme voi myöskään olettaa häntä homoksi, biseksuaaliksi tai panseksuaaliksi. Emme voi olettaa myöskään homoseksuaalisessa parisuhteessa elävän olevan homo. Hän voi olla bi- tai panseksuaali tai ihminen, joka ei halua määritellä itseään. Emme siis voi olettaa mitään myöskään niistä urheilukisoihin osallistujista, jotka eivät ole ”tulleet kaapista”.

Jos urheilumaailma on seksuaalivähemmistöille vaikeaa niin sukupuolivähemmistöt ovat vielä hankalammassa asemassa. Tämä tapaus ei sinänsä liity urheiluun, mutta niinkin suuri media kuin Helsingin Sanomat kirjoitti transsukupuolisesta miehestä naisena. Olen usein sukupuolivähemmistöistä liikuntapalveluissa keskusteltaessa törmännyt kysymykseen ”No kuinka laaja tämä on ongelma on?”. Onko se oikeastaan mitenkään merkityksellistä? Jos kunnassa on vain yksi pyörätuolia käyttävä, eikö luiskia kannata rakentaa? Syrjintä tuntuu yleensä aina sen kohteeksi joutuvasta pahalta, ja syrjintä on aina väärin. Ei uimahallista ulosheitettyä transsukupuolista lohduta se, että cis-sukupuoliset voivat käyttää uimahallia vaivatta. Joskus olen miettinyt, että mitä jos tällainen ”typerää hypetystä ja homotusta”-ihminen saisi vaikka intersukupuolisen lapsen? Sehän olisi ”epänormaalia ja kamalaa”. Valitsisiko tällainen vanhempi lapselleen leikkauksen vauvana sopeuttaakseen hänet ”normaali”-käsitteen alle? Usein nämä samat ihmiset kyllä vastustavat kovasti esimerkiksi lapsille tehtäviä ympärileikkauksia.  Intersukupuolisen lapsen leikkaaminen toiseen sukupuoleen sopivaksi on kuitenkin aivan samanlaista väkivaltaa ja lapsen koskemattomuuteen kajoamista. Sen sijaan, että annettaisiin lapsen itse käsitellä asiaa ja päättää siitä kun hän on siihen kypsä tehdään päätös lapsen puolesta.

Jostakin kumman syystä näitä arjessa ilmeneviä asioita vähätellään. Jos ihminen kehtaa vaatia inhimillistä kohtelua, se nähdään itsensä tykötuomisena ja jopa ”normaalien ihmisten” oikeuksien polkemisena. Yhyy, onhan se kamalaa jos homo uskaltaa sanoa julkisesti olevansa homo. Kyllä tässä nyt varmasti moni hetero traumatisoituu loppuiäksi.

Setan Facebook-sivuilla keskusteltiin myös oletetustikin Ari-Pekka Liukkosen tapauksesta, ja keskusteluun tuli toki klassisia ”Homous on sairaus”-kommentteja, mutta myös ”mielenkiintoisempaa” tavaraa, joiden kautta voimme tarkastella näiden ”Kyllä homot on ok, mutta homotus ei”-ihmisten näkökulmaa.

”Maailmassa on aina ollut homot ja heterot….sen kummemmin kantaa ottamatta toivon kuitenkin tässä nykypäivän ”homohehkutuksen” yleistyessä yhä voimakkaammin … etteivät lapset siinä vaiheessa kun jo alkavat ymmärtämään asioita rupea kyselemään että ”mikä on hetero”…..”

En voinut tietenkään vastustaa kiusausta ja kävin vastaamassa.

”*** ******, mitä on ”homohehkutus”? Heteropariskuntia on joka puolella, mutta jostakin kumman syystä en kuule kauhistelua ”heterohehkutuksesta”. Siksikö, koska se olisi järjetöntä? No yhtälailla on järjetöntä puhua ”homohehkutuksesta”.

Joskus näitä hetero- ja homojuttuja mediassa laskettiinkin, ja kyllä ne heterot edelleen kirkkaasti voittivat, jos sillä nyt jollekulle jotakin merkitystä on. Heterojutuissa ei myöskään yleensä mainita sanaa hetero. Joten jos lasketaan pelkkiä homo-sanan mainintoja, niin voidaan toki saada aikaiseksi ajatus, että vain homoista puhutaan. Heteron ei tarvitse tulla ”kaapista ulos”. Minusta olisi toisaalta hirveän piristävää, että heterot uskaltaisivat toteuttaa omaa kaapista ulos-kampanjaa, jolla kyseenalaistettaisiin heteronormatiivisuutta. Lopulta toivottavasti kenenkään ei tarvitse tulla kaapista ulos, vaan jokainen meistä voi vain olla oma itsensä ilman, että kukaan pitää jonakin ”hypetyksenä” sitä, että ihminen uskaltaa olla oma itsensä.  

Miksi lapsi ei saisi kysyä mikä on hetero?”

Heteron ja cis-sukupuolisen ei tosiaan tarvitse miettiä sitä uskaltaako ilmaista olevansa hetero ja cis-sukupuolinen ilman, että sitä pidetään jonakin hypetyksenä. ”Homohypetyksestä” tai ”homohehkutuksesta” puhuessaan jokaisen kannattaisi miettiä, mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Millaisen viestin se sisältää? Tällaisten sanojen käyttäminen sisältää aina vaatimuksen siitä, että seksuaalivähemmistöjen tulisi olla hiljaa omasta suuntautumisestaan, koska avoimesti omana itsenään oleminen on hypetystä. Tällaistako viestiä te todella haluatte levittää esimerkiksi lapsille ja nuorille? Että omana itsenään avoimesti oleminen on typerää hypetystä? Onko avoimesti heterona oleminenkin typerää? Ai niin, eihän se ole, koska se on ”normaalia”…

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *