Wallinheimo-gatesta ja vähän muustakin

Ulla Appelsin kirjoitti Ilta-Sanomiin mielenkiintoisen kirjoituksen kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimon kohua nostattaneesta kommentista homoseksuaaleista joukkuelajeissa. Poikkeuksellisesti minun täytyy tällä kertaa sanoa, että Appelsinin kirjoituksessa oli myös monia hyviä pointteja. Muutama asia kuitenkin kaipasi mielestäni hieman jatkokommentointia.

”Mutta sitten lipsahti: Wallinheimo mainitsi loukkaantumisen. Sitäkin hänen mukaansa salaillaan vastustajalta joukkueen edun ja yhtenäisyyden nimissä.
Siitä se repesi. Wallinheimon tulkittiin tarkoittaneen, että homous olisi loukkaantumiseen rinnastettavissa oleva vamma, joka täytyisi piilottaa. Sosiaalinen media oli täynnä toinen toistaan raivostuneempaa kommentoijaa ja moni vaikuttaja tuomitsi Wallinheimon jyrkästi. Ääliöksi nimittely oli sivistyneimmästä päästä arvioita – sivistymättömämpiä ei kannata edes mainita.”

Appelsin on aivan oikeassa siinä, että nimittely on aina asiatonta. Vaikka olisi kuinka raivostunut nimittely tai muu asiaton käytös pitäisi kyetä pitämään aisoissa. Valitettavasti myöskään me suvakit emme kykene lukemaan ajatuksia, vaikka se joskus kullanarvoinen kyky olisikin. Wallinheimon kommentti oli helposti tulkittavissa siten, että hänen mielestään homoutta ei olisi joukkueen vuoksi hyvä julkistaa. En itse varsinaisesti tulkinnut, että Wallinheimo olisi rinnastanut homouden vammaan vaan enemmänkin yleisesti asiaan, joka koetaan sellaiseksi, että se pitää pitää piilossa joukkueen edun vuoksi.

”Wallinheimo yritti selittää lausuntoaan. Turhaan. Päivä ei ehtinyt iltaan asti, kun hänen oli luovutettava ja pyydettävä julkisesti kommenttejaan anteeksi.”

Wallinheimo valitsisi sanansa hassusti, ja silloin yleensä väärintulkinnan riski on suuri. Minä valitsen sanoja hassusti melkein joka päivä nettikeskusteluissa ja sitten pahoittelen huonoa sanavalintaani ja selvennän mitä ajoin takaa. Väärinkäsityksiä ja huonoja sanavalintoja voi sattua ja sattuu. Se ei ole todellakaan mikään iso juttu. Ei pahoittelu väärästä sanavalinnasta ole mitään luovuttamista. Niitä sattuu, ja se todellakin on osa normaalia kommunikointia.

”Harva Wallinheimon kimppuun käynyt taisi tietää, että ex-kiekkoilija kuuluu niihin kansanedustajiin, jotka ovat tasa-arvoisen avioliittolain kannattajia ja lakialoitteen allekirjoittajia. Hän on siis homoseksuaalien puolella mitä suurimmassa määrin.

Faktoilla ei kuitenkaan ollut kauheasti väliä. Wallinheimo leimattiin homovihaajaksi, ja siitä leimasta hän ei ihan helposti irti pääsekään.”

Omat nettiystäväni ainakin suhtautuivat anteeksipyyntöön hyvin ymmärtäväisesti, eivätkä leimanneet Wallinheimoa homovihaajaksi. Keskusteluissa jopa muistutettiin Wallinheimon allekirjoittaneen aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista, ja todettiin ettei hän voisi mitenkään olla homovihaaja. Ensireaktioiden jälkeen Wallinheimo sai ymmärrystä ja siirryttiin lähinnä keskustelemaan siitä, että minkälaisilla kommenteilla konservatiivisessa urheilumaailmassa voitaisiin asiaa edistää. Tämä on mainio esimerkki siitä, että jopa vähemmistöjä puolustava voi tehdä helposti vääriä sanavalintoja. Minä olen jo ainakin antanut Wallinheimolle anteeksi tämän inhimillisen huonon sanavalinnan. Jälkipyykissä sen sijaan on meille jokaiselle tuhannen taalan paikka oppia jotakin. Me jokainen voimme hioa kommunikaatiotaitojamme ja kukaan ei ole täydellinen.

En onnistu oikeasti kuvittelemaan tilannetta, jossa homoseksuaalisuutta voitaisiin käyttää pelissä hyväksi. Huuteluahan tapahtuu välillä, ja siihen keksitään kyllä aihe, jos kiukku saa vallan jäällä. Heteroille voidaan huutaa halventavia kommentteja, vaikka tyyliin: ”Panin siskoasi eilen!” tai yhtälailla homo voisi huutaa heterolle: ”Panin veljeäsi eilen!”. Rauhattomuutta onnistuu kyllä lietsomaan aina jotenkin. Emme voi antaa huutelijoiden määrittää sääntöjä.

Sitten päästään Antonio Floresin kommenttiin taannoisesta laivaepisodista. Flores oli kommentoinut asiaa näin: ”Minulla on latinoveri, joskus voi tulla huono reaktio asioihin”  

Appelsin olettaa kirjoituksessaan, että kaikki me suvaitsevaiset hyväksymme tämän selityksen ilmeisesti siksi, koska Antonio Flores on ulkomaalaistaustainen homo. Appelsinin oletus on kuitenkin väärä. Minusta tällainen selitys on hölmö ja vähintäänkin ajattelemattomasti ilmaistu. Aivan yhtä hölmö kuin se, että perussuomalainen sanoo olleensa kännissä tehdessään hölmöyksiä. Känni tai latinoveri eivät ole selityksiä sille, että mokaa. Väkivalta on aina tuomittavaa ja väärin eikä sitä edes voi puolustella. Hölmö ja lapsellinen selitys on hölmö ja lapsellinen selitys riippumatta siitä kuka sen antaa. Kommentti on latinot kuumaverisiksi leimaava, ja Appelsin on tässä oikeassa. Itse oman kansanryhmänsä leimaaminen on myös typerää. Appelsinin hyväksymis-oletuksen oletuksen taustalla on ilmeisesti se, että Floresin kommentti ei aiheuttanut niin sanottua some-raivoa.

”Mutta vielä ei ole näkynyt raivoa Twitterissä. Kukaan vallankäyttäjä ei ole vaatinut Floresilta anteeksipyyntöä. Eikä ole näkynyt Rkp:n nuorten lausuntoakaan, jossa arvioitaisiin Antonio Floresin tuhoavan Suomen uskottavuuden.

Todellisuudessa Flores tuskin tarkoitti sanoa,  että latinomiehet olisivat muita väkivaltaisempia. Hän oletettavasti vain muotoili ajatuksensa väärin. Mutta tuskin Wallinheimokaan halusi oikeasti loukata homoja. Miksi sitten vain toisesta nousee mekkala?

Johtuuko se siitä mitä on sanottu – vai siitä, kuka on sanoja? Vääristelläänkö toisten viestejä herkemmin kuin toisten? Vai määritteleekö kenties joku milloin mistäkin pillastuva vaikuttajien ryhmä, mikä Suomessa on sallittua puhetta ja mikä ei?”

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että Sinuhe Wallinheimo on kokoomuksen kansanedustaja. Antonio Flores on parturi-kampaaja. Siitä huolimatta, että Flores on ministeri Pekka Haaviston puoliso, ja häneltä on oikeutettua odottaa tiettyä käytöstä ei hänellä kuitenkaan ole mitään poliittista asemaa. Julkisuus nappasi Floresin omakseen presidentinvaalien myötä. Flores ei kuitenkaan ole samassa mielessä vastuussa tekemisistään kansalle kuin kansanedustajat tai ministerit. Hän ei ole minkään sortin päättäjä tai poliitikko, joten en ihmettele miksi ihmiset eivät ole hänen kommenteistaan yhtä kiinnostuneita kuin Wallinheimon kommenteista.

Ei ole myöskään mitään yhteinäistä pillastuvaa vaikuttajien ryhmää, joilla olisi yksi universaali mieli. Ihmisten loukkaantumiskynnys on erilainen ja mitä laajemmalle homma lähtee leviämään sen enemmän se toki ruokkii itseään. Kuitenkaan emme voi edelleenkään lukea kenenkään mieltä. Teemme johtopäätöksiä sen perusteella mitä näemme ja kuulemme. Ne johtopäätökset eivät loogisestikaan ole aina oikeita. Kaikki hölmöydet eivät kantaudu jokaisen korviin, eivätkä täten myöskään Facebook-seinälle. Jos ottaisi työkseen käsitellä kaikki möläytetyt hölmöydet täysin tasapuolisesti niin mikään aika ei yksinkertaisesti riittäisi tähän. Hölmöyksiä möläytellään sitä tahtia, että kaikki niistä eivät millään voikaan saada samaa määrää julkisuutta.

Näkisin kuitenkin jälkipyykissä viisaana korostaa sitä, että jokaista ihmistä pitäisi kannustaa olemaan rohkeasti oma itsensä. Jokaisella on oikeus päättää mitä tuo julki itsestään ja mitä ei. Yleinen viesti pitäisi kuitenkin olla, että jos haluat tuoda asioita julki se on täysin ok. Esimerkiksi konservatiivisissa urheilupiireissä on vielä työtä tehtävänä, sillä maailmaa ei muuteta yhdessä yössä. Itse olen alkanut viime aikoina ottaa yleensä tähän keskusteluun mukaan omista sairauksistani mainitsemisen. Minäkin olen avoin sairauksistani. Se ei tarkoita, että korostaisin sairauksiani tai en olisi mitään muuta. Sairaudet ovat vain yksi osa minua, enkä koe tarvetta tai halua kätkeä niitä. En kokisi tällaista tarvetta siinäkään tilanteessa, että olisin julkisuuden henkilö.

Seksuaalivähemmistöt joukkuelajeissa on herättänyt myös kansan syvät rivit kommentoimaan asiaa. Mauno Ryösö Lappeenrannasta naputteli iloksemme kirjoituksen, jossa puolustettiin varautuvaa suhtautumista homoseksuaalisuuteen joukkuelajeissa.

”Mikäli homoseksuaalisuuden avoin toteuttaminen yleistyy nuorten urheilijoiden joukkueissa, se tuo mukanaan avoimesti erotisoituneen käyttäytymisen poikien kesken.

Kun tiedämme poikien suoraviivaisen tavan ottaa toisiinsa kontaktia, tämä tarkoittaa kiusallisia tilanteita ja pelkoja pelimatkoilla, pukuhuoneissa ja suihkutiloissa. Jos poikien välisten suhteiden erotisoitumisesta tulee osa joukkuepelien todellisuutta, pelimatkoilla on luovuttava yhteisistä sosiaalisista tiloista ja majoitusratkaisuista.”

Loogisestikin homoseksuaali alkaa suurin piirtein kuksia toista väkisin kentällä tai pukuhuoneessa, koska pojat ovat suoraviivaisia, tämänhän nyt kaikki tietävät… Vai miten se nyt menikään?

”Homoseksuaalisen elämäntavan tuominen joukkuelajien piiriin edellyttää siis kalliita järjestelyjä, jotta kenenkään pojan tai tytön ei tarvitse majoittua tai riisuutua tilassa, jossa hän joutuu miettimään edellä mainittuja jännitteitä.”

Aina löytyy niitä, jotka kokevat olonsa ahdistuneiksi ja pelokkaiksi yhteisissä tiloissa. Niin kauan kuin yhteisiä tiloja on niin tällaista tilanteita ei voida täysin poistaa. Eiköhän enemmän pitäisi keskittyä siihen ajatukseen, että pukutilat ovat vaatteiden vaihtamista varten ja pesutilat peseytymistä varten? Ei kaikki nuoria naisia huvita gynekologillekaan mennä riisumaan. Kuitenkin siellä olisi ihan suotavaa käydä.

Sitten vielä voimme palata siihen, että joku kokee epämiellyttäväksi sen, että toinen kertoo olevansa homo. No jokainen meistä kertoo asioita, jotka joku kokee epäsopiviksi milloin mihinkin. Jokainen meistä on luultavasti saanut Facebookissakin kommentteja, joissa pohditaan onko tämän ja tämän kirjoittaminen Facebookissa sopivaa. Sitä se elämä on. Jokainen päättää kuitenkin itse mitä asioita on soveliasta julkaista ja mitä ei, ja niin kauan kuin kertomalla asioita julkisuuteen ei vahingoiteta ketään toista ei mielestäni kukaan muu voi päättää mitä toisen on sopivaa kertoa julkisesti ja mitä ei. Nämä asiat ja rajat jokainen päättää omalta kohdaltaan itse. Joku julkimo esittelee lehdessä taloaan, joku autoaan. Mielestäni siinä, että mennään arvostelemaan vaikkapa sitä, että toinen on julkisesti homo tai toinen toinen kertoo lehdessä sairaudestaan on niiden yksityisyyden rajojen ylimenemistä. Kenelläkään ei ole yksinkertaisesti oikeutta tulla kertomaan ihmiselle oliko kertominen homoudesta, masennuksesta tai sattuneesta onnettomuudesta oikein vain väärin.

Jokainen meistä LHBTI-aktivisteista haluaa nimenomaan sitä, että tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitse tulla ”kaapista ulos”, eikä tällaista typerää termiä enää edes käytetä, koska sillä mikä kunkin suuntautuminen ei ole mitään väliä. Ei homous ole tosiaan sen kummempi asia kuin vasenkätisyys. Vasureita ei syytetä itsensä korostamisesta, vaikka vasureilla on oma festarikin. Tavoite on se, että siinä ei ole enää mitään uutisoimisen arvoista, että joku on homo tai bi ja joku ei halua määritellä itseään, koska me olemme erilaisia ja se on täysin sitä tylsää arkipäivää ja normaalia elämää ihan kuten heterouskin. Luulen, että LHBTI-yhteisöissä odotetaan paljon konservatiiveja innokkaammin kaapista tulo-otsikoiden loppumista. Jokainen vähemmistöön kuuluva haluaa vain elää rauhassa. Nyt vielä näitä otsikoita tulee, kun joku ”paljastuu homoksi”, mutta se päivä tulee kun niitä ei enää tarvita mihinkään.

Laitan tähän nimettömänä yhden kommentin, joka puhutteli minua:

”Seksuaalisuutta ei tarvii joka yhteyteen tuoda.Esim.työnhakuun,urheiluun,politiikkaan jne.Ei seksillä ja seksuaalisuudella ole mitään tekrmistä ko.asioiden kanssa..Seksi sitten erillisenä asiana on toinen juttu”

Ajatus, että seksuaalisuudesta ei saa puhua, mutta seksistä saa oli minusta erikoinen. Eli jos minä sanon: ”En halua kategorioida seksuaalista suuntautumistani” tämä ei ole korrektia, mutta jos kerron kaiken ”panoelämästäni” niin se on korrektia.

Tasa-arvo nyt vain on poliittinen asia halusi sitä joku yksilö tai ei. En ole kuullut, että kukaan olisi työnhaussa ilmoittanut huutavansa ”Olen homo homo homo!!! Kuulitko sää olen homo!”. Toki jos kumppani on samaa sukupuolta ja vaikka nimi tulee esiin, niin tätä nyt on mahdotonta kätkeä. Ilmeisesti kuitenkin homon pitäisi kyetä tämä kumppanin nimi kätkemään, mutta heteron ei. Tällä logiikalla minäkään en voi ilmoittaa, että olen naimisissa miehen kanssa, sillä samojen ”sääntöjen” tulee sitten koskea kaikkia. Ei voi vaatia muilta sitä mitä ei itsekään toteuta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *