Vihan kylväminen on väkivallan ja terrorismin siemen

Brittiläinen Labour-puolueen parlamentaarikko Jo Cox menehtyi torstaina murhaajan luoteihin ja puukon iskuihin. 

Orlandon tragediasta ei ole ehtinyt kulua viikkoakaan, kun Euroopassa murhataan politiikko. Jälleen kerran ei ole tullut yllätyksenä, että tietyt piirit alkavat häikäilemättä ratsastaa tapauksella. ”Nön nön nöö. Kun muslimi tapaa ni ei oo muka tekemistä islamin ja ISISin kaa, mutku valkoinen ei-muslimi mielenterveyspotilas tappaa, niin väkisin kaivetaan esiin muka jotain äärioikeistolaista.”

Sen sadannen kerran: Muslimi ja ääri-islamisti ovat eri asioita. Muslimien tekemä väkivallanteko ei todellakaan välttämättä ole ääri-islamistin teko. Mitäs sitten jos onkin? Mitä sitten jos Orlandon viharikoksen tekijä olisikin todella ollut ISISin asialla? Sitten olisi. Tämä ei silti muuta sitä tosiasiaa, että ISIS on ääri-islamistien terroristijärjestö ja suurin osa muslimeista on ihan tavallista väkeä, joka vastustaa ISISiä ihan siinä missä minäkin. Ääri-islamistin teko ei oikeuta rasistisiin ja perusteettomiin yleistyksiin. En minä sano, etteikö olisi mahdollista, että Orlandon ampujan takana olisi ISIS. En kuitenkaan myöskään lähtökohtaisesti varmuudella luota sen kummemmin sekopäisen ampujan kuin terroristijärjestöä edustavienkaan puheisiin. 

Väännetään myös vielä kerran rautalangasta se, että ISIS on todellakin se terroristijärjestö. ISIS ei ole yhtä kuin islamin usko tai muslimit yhtään sen kummemmin kuin vaikkapa Mika Niikkokaan ei ole yhtä kuin kristinusko tai kristityt. Uskonnon nimissä voidaan tehdä politiikkaa ja väkivaltaa, mutta uskonto ei ole poliittinen aate, eikä fanaattinen ääriuskovaisuus ole peruste leimata maltillisia tavallisia ihmisiä. Maltillista äärioikeistolaista ei kuitenkaan ole, vaikka miten yrittäisitte paskaa liikkeen päältä pois kaapia. Samalla logiikalla voitaisiin siis puhua maltillisesta ISISin edustajasta. Jokainen edes alkeellisen ajattelukyvyn omaava ymmärtää, että tämä on melkoinen paradoksi. 

”BRITTIMEDIAN mukaan parlamentaarikko Jo Coxin murhasta epäillyllä miehellä on kytköksiä valkoista ylivaltaa ajaviin äärioikeistoliikkeisiin. Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi perjantaina, että epäillyn kotoa olisi löytynyt natsitunnuksia.

Amerikkalainen kansalaisjärjestö The Southern Powerty Law Centre kertoo löytäneensä todisteita siitä, että epäilty olisi ollut amerikkalaisen National Alliance -järjestön kannattaja. Vuonna 2013 toimintansa lakkauttanut National Alliance oli valkoisten nationalistien antisemitistinen uusnatsijärjestö.

The Southern Powerty Law Centre kertoo epäillyn ostaneen järjestöltä lukumateriaalia sadoilla punnilla. Ostoksiin lukeutui muun muassa kirja, joka opasti aseen rakentamisessa ja kemikaalien ja räjähteiden käyttämisessä.

The Daily Telegraph ja AFP kertovat hänen tilanneen myös eteläafrikkalaista lehteä, jota julkaisi rotuerottelupolitiikkaa kannattava ja monikulttuurisuutta vastustava ryhmä.”

Ei ole tuulesta temmattua sanoa, että sadoilla punnilla äärioikeistolaisia julkaisuja ja rotuerottelupolitiikkaa kannattavaa lehteä tilanneella työväenpuolueen poliitikon murhaajalla on todennäköisesti hitusen ollut veritekoa inspiroimassa se äärioikeistolaisuus, vaikka hän onkin saattanut toimia niin sanotusti yksinäisenä sutena. 

”Kun oikeus kysyi miehen nimeä, hän vastasi ”kuolema pettureille, vapaus Britannialle”.”

Toki on ihan keksittyä, että kyseessä olisi poliittinen murha… Mielenterveysongelmat eivät myöskään sulje pois kiinnostusta politiikkaan. Mielenterveysongelma ei ole sen kummemmin Coxin kuin Orlandonkaan tapauksessa mikään kortti, jonka varjolla voidaan pestä pois muita tekijöitä, jos niitä voidaan todistetusti todeta olevan.

Mielenkiintoisin foliohattuteoria oli, että Coxin murha oli tilaustyö, jotta Orlando saataisiin painettua villaisella. En oikein päässyt perille siitä kenen tilaama murha olisi tässä tapauksessa ollut?

Tiedosto_000 (1)

Tiedosto_000

Tiedosto_001

Tiedosto_002

Melkein teki mieli käydä kirjoittamassa, että tässä on ihminen, jota sekä Orlandon tapahtumat, että Coxin kylmäverinen murha koskettivat syvästi. Minä en paina kumpaakaan villaisella, eikä näin mielestäni tulisi tehdä kenenkään muunkaan. Mielestäni on kuitenkin vastenmielistä, että järkipolitiikkaa ja inhimillisiä arvoja kannattaneen paremman maailman puolesta töitä tehneen murhaa käytetään rasistisen politiikan ja islamofobian lietsomiseen.

Yllättäen myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat alkaneet kummasti yhtäkkiä kiinnostaa monia. Sanon suoraan, että monet noista kommentoijista eivät olisi pätkääkään kiinnostuneita tapaus Orlandosta, jos tekijä olisi ollut valkoinen kristitty. Henkilökohtaisesti tämä raivostuttaa allekirjoittanutta todella paljon.

Muistutan, että mikään veljen, äidin tai naapurin sanoma ei ole mikään aukoton ”todiste”. Äiti, veli ja naapurit varmasti kertovat asian siten kun he ovat läheisensä/tuttavansa ihmisenä kokeneet, mutta ehkä joillekin tosiaan tulee yllätyksenä, että jotkut salaavat hyvin menestyksekkäästi osan elämästään muilta jopa niiltä läheisiltään. Ei ole kerta ensimmäinen kun veriteon tekijän lähipiiri on yllättynyt.

Oli tapaus kuin tapaus niin nämä ”maahanmuuttokriittisiksi” itseään kutsuvat ihmiset käyttävät väkivaltaisuuksia aseena oman vihapolitiikkansa mainostamiseen ja pyrkivät luomaan lisää vihaa. Muistutan myös, että vihan kylväminen todellakin on väkivallan ja jopa terrorismin siemen. Brutaalien väkivallan tekojen kääntäminen viattomien ihmisten leimaamiseksi on mitä suurimmassa määrin vihan kylvämistä. Jos itse osallistut tähän ilmiöön tavalla tai toisella, niin sinulla ei ole varaa kauhistella väkivaltaa. 

Huhtasaari ja ääripää

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura ”ihmisoikeuskriitikko” Huhtasaari aiheutti menneellä viikolla somessa kohua ääripääkannanotollaan.

Huhtasaarisuvakit

Ei voi olla miettimättä, että eikö Huhtasaari pidä vaikkapa polttopulloiskuja ääritoimintana? Tämän kannanoton jälkeen Huhtasaaren on kohtuullisen vaikea enää kiemurrella, mitä mieltä hän on esimerkiksi näistä polttopulloiskuista. Vai eikö Huhtasaaren vasen käsi kenties tiedä, mitä oikea tekee?

Sinänsä perussuomalaisten kansanedustajien hölmöilyssä ei ole enää vuosiin ollut mitään uutta auringon alla, mutta mielenkiintoiseksi tämän kannanoton tekee erityisesti se, että Huhtasaari on ammatiltaan opettaja. Hän on vieläpä hankkinut itselleen erityisopettajan pätevyyden.

Miten tällaiset näkemykset mahtavat heijastua Huhtasaaren siviiliammattiin? Jos Pera lyö Jussia, niin onko Jussi se ääripää tullessaan kertomaan opettajalle? Jos Minttu puolustaa Jussia ja on sitä mieltä, että ei muita saa lyödä eikä kiusata, niin onko Minttukin sitä ääriainesta? Ovatko Jussi ja Minttu vain Peran sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittajia? Huhtasaari ei voi oman logiikkansa mukaan vastustaa kiusaamista ja syrjintää tai puuttua siihen, koska sehän olisi sitä ”suvakkien ääritoimintaa”.

Millainen opettaja on ihminen, joka ei hyväksy minkäänlaista omasta minäkuvastaan poikkeavaa erilaisuutta? Miten tällainen ihminen suhtautuu oppilaisiin, jotka eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisyyden muottiinsa? Millainen opettaja on ihminen, jonka mielestä esimerkiksi syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan vastustaminen on ”ääripään toimintaa”? Miten erilaisuudesta noin kovasti ahdistuva voi olla erityisopettaja?

Jos minulla olisi lapsia, en nielisi purematta sitä, että Huhtasaaren kaltainen evoluution ja ihmisoikeudet kieltävä fanaatikko opettaisi lapsiani. Lapsilla tulee olla oikeus turvalliseen ja hyväksyvään kouluympäristöön, jossa tuetaan lasten oman persoonan kehittymistä sekä myös muiden kunnioittamista. Jos opettaja hyväksyy avoimesti syrjinnän ja tätä myöten myös kiusaamisen (vaikka Huhtasaaren mielestähän syrjintä ei tietenkään ole mitään kiusaamista) voidaan perustellusti kysyä, onko hänellä oikeasti työssään kiinnostusta taata mielestään ”vääränlaisten” oppilaiden oikeuksia?

Koska on vain yksi ääripää eli me ”suvakit”, niin ilmeisesti ääripään toimintaa ei ole myöskään vanhuksen haukkuminen sen vuoksi, että hän otti ”vääränlaisen” avustajan itselleen…

Mynttinen

Näin ”isänmaalliset” puolustavat vanhuksia.

Presidentti Niinistö ja Ruususen uni

Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe oli erittäin hämmentävä. Annakaisa Suni kirjoittaa Vihreässä langassa presidentin koventaneen puheitaan huomattavasti kuukaudessa. 

Väistämättä presidenttimme puheita kuunnellessa ja kirjoituksia seuratessa tulee sellainen olo, että me rasismia vastustavat ikään kuin toimimme myös väärin vastustaessamme rasismia. Me emme ole ”tolkun ihmisiä”, vaan me olemme se ”toinen ääripää”. Räksyttäjiä, jotka vain haukkuvat ja nimittelevät. Yhtä pahoja kuin se ”toinen ääripää”. Presidenttimme kannanotot ovat nyt ”tasapainottelua” ja sellaisen mielikuvan luomista, että kaikissa osapuolissa on yhtä lailla vikaa. Paitsi niissä ”tolkun ihmisissä”, jotka eivät sano mitään. Me rauhaa haluavat olemmekin yhtä lailla pahiksia kuin rasistit.

Näyttää siltä, että presidentti ilmeisesti ajattelee, että me rasismin vastustajat olemme imbesillejä. Jotakin naiiveja teinihippejä, jotka muka mielestämme pelastamme koko maailman tuosta vain laulaen ja pilveä poltellen. Ihan kuin kukaan meistä ei muka osaisi lainkaan ajatella tällaisten tilanteiden haastavuutta. Minä en ole mikään naiivi teinihippi ja kaikki tuntemani rasismin vastustajat ovat kaikki kaukana moisesta mielikuvasta.

Näyttää siltä, että presidentillämme ei ole lainkaan totuudenmukaista käsitystä siitä, millaista ihmisten kirjoa rasismin vastustajiin kuuluu. Eikä hänellä myöskään vaikuta olevan ihan käytännön käsitystä siitä, miten paljon syyttömät ja kunnolla elävät ihmiset saavat kohdata rasismia. Mahdollisia ratkaisuehdotuksia voisi presidenttimmekin esittää tavallisia ja kunnollisia ihmisiä syyllistämättä. Ei ole turvapaikanhakijoiden syytä, jos heitä matkalla hyväksikäytetään. Ei ole heidän syytään, jos joku käyttää heitä poliittisina pelinappuloina.

Se, miksi haastava tilanne on muuttunut erittäin vaikeaksi ja väkivallan sävyttämäksi ei ole turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajataustaisten tai meidän tavallisten rasismia vastustavien ihmisten syytä. Pakolaistilanteen kärjistymiselle ei ole kukaan yksittäinen ihminen meistä täällä voinut mitään. Ei presidenttimme. Ei turvapaikanhakija. Ei mamutaustainen. Eikä antirasisti. Siihen jokainen meistä voi edes pienillä asioilla ja omilla asenteillaan jonkin verran vaikuttaa, miten tilanne hoituu. Presidenttimme ”hiukan” enemmän kuin me muut.

Moni rasismia vastustava tekee paljon työtä. Miksi? Siksi, että tulevaisuus ei olisi täynnä vihaa ja väkivaltaa. Nyt kuitenkin ihan presidenttitasolta pukkaa viestiä, jonka mukaan meidän pitäisi sulkea silmämme. Me toimimmekin väärin, kun emme suostu olemaan hiljaa ja hyväksymään valheellisiin mielikuviin perustuvaa vihan lietsontaa, kun emme suostu hyväksymään sitä, että viha-aate arkipäiväistyy tai pikemminkin on jo arkipäiväistynyt. Se, että sanoo rasistia suoraan rasistiksi ei ole nimittelyä, eikä haukkumista. Se on totuus. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikös vain?

Poliisin toiminnan kritisoiminen aiheesta ei myöskään ole haukkumista. Minä arvostan poliiseja ja tapaamani poliisit ovat olleet yleensä hyvin ystävällisiä ja asiallisia, mutta tämä ei tarkoita, ettenkö voisi arvostella poliisin toimintaa, jos siihen tulee aihetta. Arvostelin aikoinaan eräässä vanhassa kirjoituksessani (josta päivitysten seurauksena ovat hävinneet kuvat, pahoitteluni tästä) sitä, että Helsingin poliisilaitos ei suhtautunut kovin vakavasti heidän Facebook-sivuillaan oleviin väkivaltakirjoituksiin. Ilmeisesti näinkään ei saisi tehdä.

En ”valitettavasti” antirasistina osaa ihan hirveästi arvostaa sitä, että poliisi käytännössä suojelee natsien ”oikeutta” valloittaa kadut, koska ”mielipide”. Arvostan myös presidenttiämme. Tämäkään ei tarkoita, ettenkö häntä kritisoisi, jos näen sen perustelluksi, kuten nyt. Asiallisen kritiikin antaminen ja keskustelu eivät ole haukkumista tai nimittelyä.

Hallitsemattomasta kansainvaelluksesta puhuminen on myös melkoista bensan liekkeihin heittämistä tässä ilmapiirissä. Jokainen asioita yhtään seuraava tietää, ketkä rakastavat tällaista retoriikkaa. Hallitsemattomasta maahanmuutosta (kansainvaellus) on jauhettu jo kauan ennen pakolaiskriisin kärjistymistä ja siitä jauhetaan, niin kauan kuin rasistien mielestä ”vääränlaisia ihmisiä” maastamme löytyy.

Presidenttimme on turha ihmetellä esimerkiksi tässä tekstissä esiintyneitä tulkintoja hänen puheestaan, kun hän on itse omaksunut puheeseensa hyvin samanlaista retoriikkaa, mitä esimerkiksi moni perussuomalainen käyttää. Olen vuosia seurannut käytyä keskustelua ruohonjuuritasolla ja en ikävä kyllä voi presidenttimme puheesta kovinkaan monenlaisia tulkintoja tehdä.

”Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.”

Kyllä, nämä asiat ovat todella tulleet haastetuiksi siinä vaiheessa, kun ”vitun mutiainen sut pitäis pistää happosäiliöön ja leikata korvat irti”-tyyppisten vihapuheiden kritisoiminen onkin vain ”sanavalintojen pilkkuun asti viilaamista”, ”suuren numeron tekemistä” ja ”nimittelyä”… Ei moisten tekstien kanssa tarvitse pilkkua viilata, kun olennainen asia hohtaa kirkkaasti kilometrien päähän mitään viilaamattakin.

Tiedän kunnollisia ihmisiä, jotka puurtavat arkisen kiireen keskellä rasismin vastaisen työn parissa. Monet heistä saavat palkaksi vainoa, tappo- ja raiskausuhkauksia, perättömiä rikosilmoituksia. Vihaa, vihaa ja lisää vihaa. Tiedän kunnollisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka saavat samanlaista kohtelua vain sen takia, että he ovat keitä he ovat. Näillä ihmisillä ei ole henkivartijoita. He elävät tavallista elämää, vaikka paskaa tulee niskaan. En ymmärrä, miksi presidenttimme aliarvioi näitä ihmisiä? Miksi tällaiset ihmiset samaistetaan vaikkapa rikoshistorian omaaviin äärioikeistolaisiin?

Homma menee auttamatta niin, että jos yrittää kumartaa kaikille, tulee samalla lopulta myös pyllistäneeksi kaikille.

Liitän tähän vielä kansandustaja Ozan Yanarin tänä aamuna saaman vastaajaviestin, jonka Yanar jakoi Facebookissa:

“Vitun ylimielinen mutakuono saatana, kannattaa alkaa pakkailee laukkuja ja miettiä, mihin suuntaan lähtee vittuun Suomesta saatana. Nyt on mitta täynnä ylimielisii mutiaisii, ketkä luulee, että ne tulee Suomeen tänne ja selittää meil, miten täällä eletään.

Tiedätsä saatana, että nyt alkoi sellainen katupartio, että mutakuonot saa turpaan ympäri Suomea. Ruvetaan kiertelee ja vetää pataan vittu. Voi olla, että mutiaisten tyttäretkin tulevat raiskatuksi ja vaimot. Ei kannattaisi välttämättä kulkee enää missään vittu.

Nii, suomalaisten mitta on täynnä, ymmärrätsä mutanaama?”

Tarkoittaako presidentti Niinistölle tolkku sitä, että tällaiseen ei saa puuttua, eikä tällaista saa tuomita? Katupartioita, polttopulloiskuja, raiskaus- ja väkivaltauhkauksia ja lasten päälle sylkemistä. Miettimistä, missä ihmiset uskaltavat asua. Kansanedustajataholta ehdotetaan ihan tosissaan turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajaamista (on muuten hyvä tapa edistää kotouttamista tuo yhteiskunnasta eristäminen, eikun hetkinen…). Tällainen on muuttunut noin puolen vuoden aikana arjeksi.

Nyt olisi presidenttimmekin aika herätä Ruususen unestaan, katsoa sieltä norsunluutornistaan alas ja nähdä, mitä Suomessa (ja Euroopassa) oikeasti tapahtuu joka ikinen päivä. Olisiko presidenttimme aika nähdä, millaista kohtelua syyttömät ihmiset saavat etnisen taustansa tai ihmisarvon kannattamisen takia? Pitäisikö presidentin nyt itse löytää se mainostamansa tolkku?

Estääkö äärioikeiston ”suojeleminen” todella konflikteja?

Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten ja marssien jälkitunnelmissa on syytä kysyä pelätäänkö äärioikeistolaisia liikaa jo viranomaisia myöten? Missä menee raja siinä kuinka pitkälle muiden ihmisten toimintavapauksia voidaan rajoittaa, jotta äärioikeistolaiset saavat marssia turuilla ja toreilla ilman, että vastapuolta saa edes näkyä lähettyvillä? Oikea häiriköinti ja rettelöinti on asia erikseen, mutta kaikki itsenäisyyspäivänä putkaan joutuneet eivät olleet häiriköineet. Myös pastori Kai Sadinmaan poistaminen avoimesta Itsenäinen Suomi 2015-tapahtumasta on herättänyt monen mielessä kysymyksiä. Poliisi ilmeisesti tulkitsi yhden miehen mielenosoituksen ja keskustelun käymisen häiriköinniksi… Käsketään käydä dialogia, mutta sitten kun esimerkiksi Sadinmaa sitä yritti se estettiin.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun poliisi antaa meille ”suvakkipuolelle” viestiä, että meidän olisi parempi olla ”provosoimatta” ja mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. Ilmeisesti näet provosoinniksi voidaan tulkita vain se, että vastustat vihaa niin sanotusti väärässä paikassa ja väärään aikaan. Nettipoliisi on myös vetänyt linjausta, jossa yritys keskustella toisten kanssa sosiaalisessa mediassa on provosointia. Suomeksi meidän olisi siis parempi pitää turpamme kiinni ja antaa äärioikeistolaisten myrkyttää koko maa vihallaan. Ei voi välttyä mielikuvalta, jonka mukaan äärioikeistolaisuus ja vihan lietsominen ei olekaan se ongelma. Ongelma olemme me suvakit, jotka ajamme ihmisten kohtelua yksilöinä. Rauhanmerkit, rasismin vastaiset lauseet ja puhuminen rauhan ja tasa-arvon puolesta ovatkin se ongelma, eivät hakaristit ja heilaamiset.

Entä jos minä menen rasismin vastainen merkki olkalaukussani seisomaan natsin viereen bussipysäkille? Tullaanko minulle kohta kertomaan virkavallan toimesta, että lähdepäs nyt kotiin täältä provosoimasta ja anna natsin odottaa bussia ”rauhassa”?

Suomessa ilmeisesti saa tällä hetkellä virkavallan suojaamana huutaa ”Heil Hitler” ja meidän ”suvakkien” pitää kiltisti pysytellä kotona, etteivät nämä ”Heil Hitleriä” huutavat provosoidu. Näinkö sitä yhteiskuntaa ja ihmisiä sitten suojellaan?

Kuten jo mainitsin syy on todennäköisesti pelko. Tällainen konfliktin pelko on täysin ymmärrettävä, mutta mitä tapahtuu, jos meitä ihan tavallisia, rauhaa rakastavia ja ihmisten kohtelua yksilöinä kannattavia aletaan niin sanotusti siivota pois kaduilta, jotta äärioikeistolaiset eivät ”provosoidu”? Poikkeaako tämä mitenkään logiikasta, jossa raiskaus onkin uhrin syy, koska paljastavat vaatteet tai kiusaaminen on kiusatun syy, koska kiusattu on syntynyt ”vääränlaiseksi”? Jos ”suvakki” puhuu tasa-arvon puolesta ja saa tämän seurauksena tappo- tai raiskausuhkauksia tai joku käy hänen kimppuunsa, niin ”suvakkiko” on ollut se ongelman aiheuttaja, koska olisi vain pitänyt olla hiljaa?

Ovatko vihaa ja ihmisiä pelkän etnisen taustan perusteella arvottavat kuitenkin yhteiskunnan kannalta se ongelma, joka pitäisi saada kuriin sen sijaan, että heille annetaan jatkuvasti siimaa? Joka maassa tulee todennäköisesti aina olemaan se pieni joukko intohimoisia natseja. Historia on kuitenkin näyttänyt, miten hyvin tällaiset liikkeet käyttävät hyväkseen ihmisten pelkoja, maailman muuttuvia tilanteita ja epävakaita ja uusia olosuhteita lietsoakseen mukaan niitä niin sanottuja kunnon kansalaisiakin. Juuri tätä meillä nyt tapahtuu. Yksittäinen kiljunatsi voi olla rasittava, mutta hän ei ole mikään suuri uhka. Nyt ei kuitenkaan enää puhuta niistä yksittäisistä lähinnä juomiseen keskittyvistä kiljunatseista.

Kun ollaan jo sillä tasolla, että on siirrytty toimintaan on kenenkään turha jälkikäteen lässyttää, ettei ymmärtänyt mitä tapahtuu. Niiden poliitikkojen ja virkavallan edustajien, jotka eivät tunnusta äärioikeistolaista arvomaailmaa pitäisi nyt kiireesti herätä toimimaan nuoleskelun ja pelkäämisen sijaan.

Ymmärrän todellakin konfliktin pelon, mutta mielestäni esimerkiksi näiden polttopulloiskujen myötä voimme katsoa jonkinlaisen konfliktin jo alkaneen, eikä ongelmaa ratkaista lakaisemalla se maton alle. Polttopullojen heittely viattomien ihmisten asuinrakennuksiin on jo paljon muutakin kuin pelkkää normaalia vieraan pelkoa tai mielipiteen ilmaisua. Jos ja nähtävästi kun tällaisten ryhmien annetaan vaikuttaa pelottelullaan yhteiskuntaan ollaan vakavassa tilanteessa.

Ei ole hyväksyttävää, että sivistysyhteiskunnassa käytetään tällaista pelotteloa vaikutuskeinona. Surkeinta on, että tämä näyttää toimivan tehokkaasti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä itseään kansallismielisiksi kutsuvat, jotka pyrkivät vaikuttamaan pelon kautta ovat aivan samanlaisia terroristeja kuin ääri-islamistitkin. He pyrkivät juuri siihen, että pelko saa muut toimimaan heidän tahtomallaan tavalla. Kansanedustajamme Laura Huhtasaari puhui suomalaisista tolkun ja maltin kansana Itsenäinen Suomi 2015-tilaisuudessa, jossa huudeltiin ”Heil Hitler”. Ilmeisesti tapahtumassa heilailleet ovat Huhtasaaren mielestä sitä tolkun ja maltin kansaa…

Tässä Huhtasaarelle esimerkkiä "maltin ja tolkun" miehestä...  Kuva: http://img.thesun.co.uk/aidemitlum/archive/01652/SNF1134HIT--_1652387a.jpg

Tässä Huhtasaarelle esimerkkiä ”maltin ja tolkun” miehestä…
Kuva: http://img.thesun.co.uk/aidemitlum/archive/01652/SNF1134HIT–_1652387a.jpg

Meininki ei ole muuttunut hillitymmäksi tehdyistä kiristyksistä ja natsien miellyttämisyrityksistä huolimatta. Vihan lietsonta jatkuu kiihtyvään malliin. Siiman antaminen näille ei vain auta, koska nämä eivät halua ketään heidän mielestään ”vääränlaista” Suomeen. Eivät vaikka nämä heidän mielestään ”vääränlaiset” eläisivät kuinka kunnolla. Heille ei kelpaa kuin se oma diktatuuri. Te, jotka olette nyt vain pelkojenne vuoksi hypäneet mukaan natsikelkkaan voisitte kyllä miettiä, että onko se ”valkoinenlihaasyöväkristittyhetero-Suomi” todellakin se Suomi, mitä te haluatte?

Äärioikeistolaisilla on oikeus ilmaista typerät mielipiteensä, mutta ei ole oikeudenmukaista, että meille toiselle osapuolelle annetaan esimerkiksi viranomaisten taholta sellaista mielikuvaa, että meidän olisi parempi olla hiljaa ja olla järjestämättä vastamielenosoituksia tai, että me ”provosoimme” puhumalla rasismista, rasismin vastustamisesta ja tasa-arvon tärkeydestä.

Perussuomalaista demokratiaa ja poliittista korrektiutta

Jussi Halla-aho määritteli perussuomalaisten puoluekokouksessa demokratian käsitettä uudelleen.

”– Demokratian vihollisiin kuuluvat veistä heiluttavat vastarintaliikkeen miehet ja kiviä heittelevät ns. antifasistit, mutta myös ne pääkirjoitustoimittajat, kolumnistit ja poliitikot, jotka eivät kunnioita kansalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa, vaan pyrkivät sanelemaan, millaisia mielipiteitä eduskunnassa saa olla edustettuna.”

Halla-ahon mielestä esimerkiksi kolumnistit, pääkirjoitustoimittajat ja poliitikot, jotka kirjoittavat kriittisesti kansan kerran valitsemista edustajista ovat demokratian vihollisia. Halla-aho unohtaa sujuvasti sen, että yksi demokratian perusasioista on myös oikeus käsitellä asioita toisesta näkökulmasta kuin valtaa pitävät.

Vaikka Halla-aho puhui parlamentaaristen keinojen valitsemisesta ei voi kuitenkaan välttää mielikuvaa, että vaikka kansanedustaja alkaisi ajaa Suomeen kuolemanleirejä, ei kukaan enää saa kritisoida häntä, koska ”kansa on hänet kerran valinnut”?

Joku voisi ehkä kysyä Halla-aholta, että eikö ole ihan ”vähäsen” arveluttavaa alkaa määrätä millaisia juttuja toimittajat saavat poliitikoista ja puolueista kirjoittaa? Eikös perussuomalaisten nimeomaan pitänyt vastustaa hyssyttelyä ja poliittista korrektiutta? Eivätkös he nimenomaan halunneet, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä? Jostakin kumman syystä perussuomalaiset itse saavat kuitenkin arvostella ihan ketä tahtovat ja ihan miten tahtovat… On myös hyvä kysyä, onko mielipiteellä ja poliittisella kannanotolla eroa?

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen puolestaan on määritellyt, että esimerkiksi vihreiden Ville Niinistö on harjoittanut vihapuhetta perussuomalaisia kohtaan vaatiessaan puolueita irtisanoutumaan rasismista. Niinistön ”kamalan vihapuheen” voi lukea vaikka täältä. 

Putkonen on myös ilmoittanut, että he palkkaavat juristin selvittämään perussuomalaisiin kohdistunutta kirjoittelua. Uhriutuminen on jälleen kerran käynnissä.

Äkkiseltään voi tuntua hupaisalta, että aikuista miestä ahdistaa noin kovasti hänen puolueeseensa tai puolueen edustajaan kohdistunut asiallinen ja täysin perusteltu kritiikki. On kuitenkin kysyttävä yrittääkö Putkonen nyt pelottelemalla rikosilmoituksilla sulkea ihmisten suita? Yrittääkö Halla-aho saada toimittajat ja toiset politiikot vaikenemaan kutsumalla heitä demokratian vihollisiksi?

Ajatuskin siitä, että kansan äänet ovat neljän vuoden valtakirja, jonka varjolla saa tehdä ja sanoa vaikka mitä, eikä kukaan saa älähtää, on naurettava ja itsessään erittäin epädemokraattinen. Perussuomalaiset ei ole selkeästi kyennyt vastaamaan heitä kohdanneeseen kritiikkiin ja nyt he syytävät siitä toimittajia, kolumnisteja ja muita poliitikkoja.

Arvoisa Putkonen, jos perussuomalaiset ei halua tulla leimatuksia ”natsipuolueeksi”, niin pitäisikö niille ääriaineksille puolueessa sitten tehdä jotakin? Vuosia perussuomalaisille on kannettu nenän eteen esimerkkejä heidän edustajiensa rasistisista kannanotoista ja silti teeskentelet tietämätöntä. Perussuomalaisten poliittinen nousukausi on ollut oikeastaan kohua kohun perään.

”– Myös sosiaalinen media, jossa meidät yhdistetään natseihin. Se, että seistä törötetään samassa kuvassa, se ei tee vielä ketään natsiksi, Putkonen sanoo viitaten ilmeisimmin kuvaan, jossa Immonen poseeraa äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa.” 

Immonen tiesi tarkalleen keiden seurassa hän ”seistä törötti”. Suosittelen Putkosta tutustumaan kontekstin käsitteeseen.

On aivan uskomattoman röyhkeää pelotella nyt totuuden sanoja kirjoittaneita ihmisiä rikosilmoituksilla. Jos puolueen maine rassaa, niin kysypä arvoisa työmies puolueesi johtajalta, mitä hän aikoo tehdä asialle?

Arvoisa Jussi Halla-aho, demokraattisesti valitut edustajat ovat myös säätäneet lait kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Voitaisiin kai myös kysyä, miksi sinä et siis kunnioita demokratian tahtoa? Kun vilkaisee sinun tekstejäsi ja tapaasi kommunikoida ja suhteuttaa sitä ”letkautukseesi” demokratian vihollisista eli ”puukkojunkkareiden” ja kivien viskojien lisäksi myös toimittajista, kolumnisteista ja muista poliitikoista niin vaikutat ihan aavistuksen tekopyhältä…

Soini on syyttänyt mediaa ”epäterveestä käytöksestä Immos-kohun yhteydessä” ja määritellyt sen, mikä on suomalainen tapa toimia poliittisen kohun iskiessä. Nyt toimittajat note to self: Älä yritä tavoitella puolueen puheenjohtajaa ja Suomen ulkoministeriä hänen ollessaan lomalla. Itselleni tuli väistämättä vähän sellainen tunne, että arvoisa ministerimme ajatteli kohun jo unohtuneen, kun hän palaa raveilemasta, mutta niin ei käynytkään. Olli Immonen on totuttuun perussuomalaiseen tapaan ollut sitä mieltä, että kyseessä on ajojahti.

Perussuomalaiset ylipäätään vaativat usein muilta sairaalloista poliittista korrektiutta heitä kohtaan, mutta samalla he itse kritisoivat ”poliittista korrektiutta” eli tässä tapauksessa usein ”kritiikin” kohteena ovat ihan normaalit käytöstavat ja se asiallinen, rakentava ja ongelmien ratkaisuun keskittyvä keskustelu. Perussuomalaisten on turha jauhaa mielensäpahoittajista. Hehän ovat itse pahimpia mahdollisia mielensäpahoittajia. Millaiseen yhteiskuntaan se johtaakaan, jos yksi puolue alkaa sanella jo senkin, keitä toimittajat tai toiset poliitikot saavat kritisoida ja keitä eivät? Muistakaa nyt arvoisat perusuomalaiset, että samat säännöt, joita julistatte muille koskevat myös teitä itseänne.

Perussuomalaisissa ei ole mitenkään kovin aktiivisesti käytännön tasolla puututtu rasistisiin ja äärioikeistolaisia symppaaviin kannanottoihin. On täysin perusteltua tässä tilanteessa kysyä, mikä perussuomalaiset oikein puolueena on ”miehiään”? On perusteltua vaatia toimia rasismin ja äärioikeistolaisuuden kitkemiseksi puolueesta. Perussuomalaiset väittää, ettei se ole rasistinen tai äärioikeistolainen puolue, mutta missä ovat näitä sanoja tukevat toimet?

P.S Muistathan Putkonen tehdä myös kaikista meistä kysymyksiä esittäneistä tavallisista kansalaisista tutkintapyynnöt? Meitä on nimittäin melkoinen liuta.

Pitääkö äärioikeistolaisille puhujille antaa tilaa kaikilla areenoilla tasapuolisuuden vuoksi?

Meillä on unelma-mielenosoituksen jälkilöylyissä on arvosteltu niin perussuomalaisten Matias Turkkilan puhujana oloa tapahtumassa kuin hänelle buuanneitakin. Mielenkiintoisinta keskustelussa on se, että jotkut pitävät tiukasti kiinni siitä, että järjestäjällä on ollut ikäänkuin velvollisuus kutsua vastakkaisen mielipiteen edustaja paikalle, koska ”ei ihmisten suita saa tukkia” ja ”vastakkaisten mielipiteiden edustajat pitää saada dialogiin”. Näissä sinänsä hyvissä ajatuksissa on pari muttaa. Jos vaikka FDL järjestää mielenosoituksen islamia vastaan, niin lienee selvää, ettei sinne kutsuta meidän punavihermädättäjien puolelta edustajaa. Jos jotakuta kiinnostaa niin Kunnollisvaalit-blogista löytyy hieman tietoa siitä, millainen mies Matias Turkkila on.

Onko kaiken maailman kauniisti sanottuna hurupuhujille annettava tilaa pitää monologejaan joka paikassa? Yhtä hyvin voidaan kysyä pitääkö koulun biologian tunnille roudata joku uskovainen kertomaan kreationismista? Pitääkö sellaisen kanssa jaksaa loputtomiin keskustella, joka valistamisesta huolimatta on sitkeästi esimerkiksi sitä mieltä, että evoluution pitäisi toimia niin, että pöytä muuttuu hevoseksi? Ei kukaan estä hurupuhujia ilmaisemasta mielipiteitään, mutta kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta tarjota heille areenaa.

Kutsuuko hevikonsertin järjestäjä Westboron baptistikirkon jäsenen paikalle kertomaan, miten yleisö ja artistit joutuvat helvettiin? Hevikonsertti ei ole saarnapaikka, eikä antirasistinen mielenosoitus ole natsien kokous. En mollaa mielenosoituksen järjestäjiä päätöksestä kutsua paikalle perussuomalainen, vaikka en itse ratkaisua allekirjoitakaan. Mielenosoitus kasattiin nopeasti ja haluttiin varmasti antaa juuri sitä mielikuvaa, ettei ketään suljeta ulkopuolelle. Siihen, että järjestäjät päätyivät tuollaiseen ratkaisuus on ymmärrettävä syy. Jos toisen osapuolen kanssa voisi todellakin keskustella olisi vastakkaisen osapuolen kutsuminen paikalle ollut toimiva ajatus. Ehkä myös Turkkilalle teki hyvää liikkua myös oman viiteryhmänsä ulkopuolella ja nähdä, että kaikki eivät niele ihan mitä tahansa.

Kolme tai neljä vuotta sitten olin itse kovasti sillanrakennus-linjalla. Äärioikeisto inhotti, mutta uskoin, että sinne haksahtaneet eivät ole toivottomia tapauksia. Yritin kovasti pyrkiä siihen dialogiin. Yritin aikani kohtuullisen sinnikkäästi ja lopulta jouduin toteamaan, että jo radikalisoitunut ei kuuntele järkipuhetta, eikä faktoja. Se on kuin yhden sanan oppineen papukaijan kanssa keskustelisi. Vaikka olet juuri selittänyt asian todella rautalangasta, niin seuraava päivänä virsi on taas sama samoine perättömine ”argumentteineen”. Tämä sama kun on sen pari vuotta toistunut samojen ihmisten kanssa ilman mitään edistystä, niin voidaan mielestäni todeta tällaisen olevan ajanhukkaa. Jos asiaa halutaan puuttua se on tehtävä ennen radikalisoitumista.

Sysirasistiksi jo päätynyt on sellainen, että vaikka hän kohtaisi 5000 mukavaa mamua, niin hänestä vääränlaiset ihmiset ovat edelleen vääränlaisia. Joillekin se henkilökohtainen herääminen tapahtuu, mutta ikävä kyllä aika harvoille ja siihen ei vaikuta se, vaikka suvakki yrittäisi kuinka jutella natsin kanssa ja olla hänelle mukava. Ovatko kaikki jo unohtaneet Eskin ja Mustan Barbaarin? Eskin piti olla niin ihku ja mukava kerrassaan symppis mies, mutta kuinkas sitten kävikään…

Mikäli jo radikalisoitunut ei itse tajua sitä, että oikeastaan hänen kannattamansa touhu on aivan sairasta, ei kukaan voi häntä saada sitä ”väkisin” tajuamaan. Tämä on oikeastaan sama asia kuin vaikka alkoholismissa. Asia pitää itse tajuta ja apua pitää haluta. On joka kerta puuduttavaa huomata kuinka moni ajattelee, että kukaan meistä vihervasemmistolaisista ei ole muka edes yrittänyt keskustella toisen osapuolen kanssa. Ei siinä, ettenkö minä toivoisi täydestä sydämestäni, että rasistit muuttuisivat, mutta se on vain äärettömän epätodennäköistä. Jos halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti kannattaa todellakin keskittyä siihen väkeen, joka ei ole radikalisoitunut. Heihin faktat ja järkipuhe vielä voivat vaikuttaa.

On toki kaunis ajatus, että jutellaan, halitaan ja annetaan rasistille mahdollisuus kertoa murheitaan. Annetaan ehkä vielä kukka käteen ja toivotaan parasta. Jos kuitenkin joku kehottaisi sinua juttelemaan ja rakentamaan siltoja vaikka sen ääri-islamistiterroristin kanssa olisiko se sinusta hyvä idea? Vai pitäisitkö ehkä ideaa täysin hulluna? Jostakin syystä idea ei enää olekaan hullu, kun edessä seisoo kotomaan tuote, joka on ihan yhtä ”pihalla”… Jokainen voi itse miettiä kuinka monta vuotta olisi valmis yrittämään sitä järkevää keskustelua ihmisen kanssa, joka on ilmoittanut, että sinunlaisesi ihmiset ovat parhaita kuolleina?

Vaikka koen kuuluvani suvakkeihin ei minulla tai kenellekään muullakaan ole velvollisuutta suvaita pelkkään väkivallan ihannointiin ja ihmisvihaan perustuvia ideologioita. Koska joku ottaa kuitenkin esille väitteen, että islam on vahingollinen ideologia, niin kumotaan tämä ajatus heti kättelyssä. Tein joskus postauksen, jossa olin poiminut eri uskonnoista periaatteessa saman sanoman siitä, miten toista pitää kohdella kuten itseäänkin toivoisi kohdeltavan. Pyhät kirjat ovat aikansa kuvia ja tulkintavaihtoehtoja on lukemattomia. Esimerkiksi muslimit, kristityt tai ateistit eivät kaikki todellakaan halua lähtökohtaisesti tuhota itsestään poikkeavia ihmisiä. Äärioikeistolainen sen sijaan haluaa jo lähtökohtaisesti poistaa kaikki mielestään vääränlaiset yleensä keinoja kaihtamatta. Äärioikeistolainen ei halua sopua erilaisten kanssa, vaan hän haluaa heidät pois. Äärioikeistolainen ei halua edistää esimerkiksi maahanmuuttajien sopeutumista, vaan hän haluaa heidät pois.

Äärioikeistolaisen on turha jeesustella ideologioista, jotka ovat heidän mielestään barbaarisia ja väkivaltaisia, koska heidän oma ideologiansa on juuri tällainen. Ääriajattelu on aina lähtökohtaisesti ehdotonta. Äärioikeistolaisissa ja muslimeissa on ryhminä tarkasteltuna yksi olennainen ero. Kaikki muslimit eivät ole äärimuslimeja, mutta jokainen äärioikeistolainen on äärioikeistolainen.

Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta?

Kansanedustaja Olli ”Itäkeskus tutkimusmatkailija” Immonen jatkaa pyhää sotaansa monikulttuurisuutta vastaan. Immosen uusimpia aatoksia lukiessani aloin jälleen kerran mietiskellä, että millainen se maahanmuuttokriitikoiden mielestä ihana ja mahtava yhden kulttuurin yhteiskunta sitten olisi ja miten se toteutettaisiin?

Maahanmuuttokriittisten yksi keskeinen agenda on monikulttuurisuuden vastustaminen. Monikulttuurisuutta pidetään jopa painajaisena ja sivistyksen tuhoajana. Sen sijaan, että me suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta puhuvat vain toteamme monikulttuurisuuden olevan hyvä asia olisi mielestäni myös hyvä entistä enemmän keskustella siitä, mitä sana monikulttuurisuus oikeastaan tarkoittaa? On hyvä kysyä, millainen sitten olisi se maahanmuuttokriittisten unelma? Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta? Miten se sitten käytännössä toimisi? Mitä kansan pitäminen täysin yhtenäisenä vaatii? Onko olemassa yhteiskuntia, jotka ovat täysin yhtänäisiä? Yksinkertaisesti ei ole. Jokaisessa yhteiskunnassa, jokaisen kulttuurin sisällä on eroavaisuuksia. Periaatteessa jokainen yksinkertainenkin yhteisö on omalla tavallaan ”monikulttuurinen”.

Monikulttuurisuus sanaa käytetään paljon maahanmuuttokriittisten propagandassa, mutta yksinkertaisestihan kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin ihmisyyden moninaisuudesta. Vaikka meillä olisi virallisesti vain yksi ”kulttuuri”, jonka edustajia kaikki me olisimme ei se sulkisi pois ihmisten moninaisuutta. Tavallaan yhteiskuntamme olisi silti ”monikulttuurinen”.

Sen lisäksi, että ihminen on osa yhteiskuntaa hän on myös yksilö. Vaikutteita tulee väistämättä monesta suunnasta. Helppotajuisena esimerkkinä toimii vaikkapa käsite suomalaisuus. Olli Immonen kokee äärioikeistolaisilla väkivaltafantasioilla ja sotahöpinöillään edustavansa suomalaisuutta. Minun näkökulmastani taas äärioikeistolaisuus tai ihmisten eriarvoisuus ei kuulu suomalaisuuteen. Mitä siis on suomalaisuus? Suomalaisuus on moninaista, ”monikulttuurista”. Vaikka Olli Immosen ajatukset ovat vastenmielisiä, en silti voi sanoa hänen olevan vähemmän suomalainen kuin minunkaan.

Vaikka en voi kiistää Olli Immosen suomalaisuutta, enkä voi kieltää häntä ajattelemasta omalla vastenmielisellä tavallaan, voin silti todeta, että mielestäni moiset ajatukset eivät kuulu sivistyneessä yhteiskunnassa poliitikon suuhun. Aina löytyy niitä, joiden mielestä ne ”väärälaiset ihmiset” ovat huonompia ja syypäitä ihan kaikkeen, mutta huolestuttavaa on se, että kansa äänestää tällaisia asioista päättämään. Demokratian varjopuoli on se, että jos iso osa kansasta äänestää vaikkapa ne massamurhaajat valtaan kärsimme myös me, jotka emme ole heitä äänestäneet.

Ainoa tapa yrittää toteuttaa täysin homogeenistä yhteiskuntaa on Pohjois-Korean malli. Pelolla, pakolla, väkivallalla ja julmuudella hallitseminen. Sivistyneessä maailmassa tällaiselle on nimikin. Se on terrorismia. Kuten historia on näyttänyt tällaisella mallilla rakennettu yhteiskunta ei ole turvallinen oikeastaan kenellekään kansanosalle, eikä johda hyvinvointiin. Tällainen yhteiskunta ei myöskään ole kestävä. Pelolla ja pakkoyhtenäisyydellä hallittu kansa ei alistu loputtomiin. Kansasta ei koskaan todellisuudessa saada täysin yhtenevää ja tällaisesta utopiasta tosissaan puhuva on joko erittäin lapsellinen tai pahasti sekaisin. Toisaalta kuten historia on näyttänyt moni mieleltään järkkynyt uskoo aina katkeraan loppuun asti sairaaseen ja toteutuskelvottomaan utopiaansa.

Jos äärioikeistolaiset todella saisivat vallan, niin ei aikaakaan kun he alkaisivat riidellä siitä, mikä ryhmä uunitetaan seuraavaksi. Jos ensisijaisesti kaikkia yhdistää vaikkapa se muslimiviha, niin seuraavaksi toinen haluaisikin uunittaa romanit ja toinen homot. Koska tämä väki on usein aika kykenemätöntä kompromisseihin, he alkaisivat erittäin suurella todennäköisyydellä tappaa toisiaan. Entinen liittolainen olisikin sitten se vihollinen ja petturi, joka ei enää jaa näkemystä siitä, mikä ryhmä on se vihollinen numero yksi. Suomalaisuus tai äärioikeiston äkkiseltään näennäisesti yhtenevien mielipiteiden jakaminen ei siis takaisi tuossa tapauksessa yksilön turvallisuutta. Ihminen, joka on tuosta vain valmis verisiin ratkaisuihin, jopa nauttii niistä ei kaihda myöskään tappaa ”omiaan”. Tällaisessa yhteiskunnassako jokainen äärioikeistopoliitikkoa äänestänyt todella haluaisi elää vai eivätkö he vain ymmärrä valintansa seurauksia? Varmasti joukkoon mahtuu molempia.

Äärioikeistolaisten visio heidän ryhmänsä yhteneväisyydestä on yhtälailla utopia kuin heidän visionsa yhtenevästä suomalaisuudestakin. ”Monikulttuurisuutta”, moninaisuutta on väistämättä aina olemassa. Vaikka Immosta ja kumppaneita ajatus ahdistaakin, niin heidän äärioikeistoväkensäkin on omalla tavallaan ”monikulttuurista”, moninaista, sillä yhteisö ei ole täysin yhtenäinen, eikä siitä sellaista koskaan tulekaan. Olli Immonen tai kukaan muukaan ei pysty todellisuudessa ”monikulttuurisuutta”, moninaisuutta poistamaan, vaikka kuinka ”taistelisi”.

Natsin ”takinkääntöä”

Joku saattaa vielä muistaa iltapäivälehtiinkin päätyneen ”Musta Barbaari ja skinipomo poseeraavat yhdessä”-jutun. Mustan Barbaarin kuva sai runsaasti jakoja ja kommentteja sosiaalisessa mediassa, ja ehtipä Marko ”Fobba” Forsskin kertoa, miten kivaa on rakentaa siltaa ja miten molempien puolien tulisi unohtaa ennakkoluulonsa.

IMG_0569-1.PNG

Rauhaa ja rakkautta-ilmapiiristä oli monellakin ihmisellä epäilyksiä, mutta iso oli porukasta oli sitä mieltä, että tällähän se rasismi nujerretaan! No nyt ihana Eski Veijalainen on kommentoinut tapahtunutta ja siitä seurannutta keskustelua Facebookissa. Musta Barbaari onkin nyt kaikkea muuta kuin mukava mies.

IMG_3283.JPG

IMG_0571.PNG

Totta helvetissä Musta Barbaari elää fattan ja Kelan rahoilla, koska hän mainitsee sossun lyriikoissaan! *sarc* Jos Veijalaisen perhe leimataan rasisteiksi, niin ikävä kyllä se on yksinomaan herran omaa syytä. Toivon, että hänen lapsensa eivät joudu kärsimään isänsä touhuista, mutta jos joutuvat niin turha siitä on Mustaa Barbaaria syyttää. Jotenkin koomista on se, että herra pyytelee anteeksi niiltä, jotka meinasivat käydä herran kurkkuihin kiinni, koska tämä poseerasi mustan miehen kanssa… Samalla vakuutellaan, että aate on edelleen tallella. Luulisi, että viimeistään tässä vaiheessa järkevä ihminen huomaisi, että eivät nämä aatetoverit nyt niin hyviä arvoja taida edustaakaan, mutta kun ei niin ei. Ehkä Veijalaisenkin kannattaisi ajatella, että mitä jos vaikka hänen lapsensa löytää tummaihoisen ystävän? Miten herran aatetoverit suhtautuisivat tähän? No ehkä isi huolehtii siitä, että lapsille ei tule ”vääränvärisiä kavereita”. Eihän sitä nyt kunnon isänmaallinen vääränlaisten kanssa kaveeraa…

Natseja ei näytä pätkääkään kiinnostavan sekään, että Musta Barbaari eli James Nikander on Turussa syntynyt suomalainen. Tansanialainen äiti ilmeisesti tekee natsien mielestä Nikanderista pakolaisen? Taas kerran tuli todistettua se, että musta mieshän ei näiden mielestä voi koskaan olla suomalainen. Onkohan tyttäreltä jo mahdettu kieltää Mustan Barbaarin kuunteleminen?

”On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei “pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.” Näin kirjoitin viime viikolla. Mainitsin siitä, että rasistikin voi olla mukava. Rasistikin voi tarjota sinulle kahvia, mutta se ei muuta rasistista puolta hänessä. Veijalaisen kirjoitus päätyikin jo Nikanderille itselleen, mutta hän jaksaa nähtävästi edelleen uskoa Veijalaisen hyvyyteen. Kasvotusten voidaan mielistellä, mutta se ei valitettavasti tarkoita yhtään mitään. Kun selkä kääntyy, kääntyy myös takki, jos sitä oikeasti koskaan edes oikeinpäin käännettiinkään.

Twitterissä käytyyn keskusteluun viitaten en voi kuin ihmetellä Aleksi Valavuoren kommenttia negatiivisuudesta. Onko se negatiivisuutta, jos tunnustaa tosiasiat? ”Ihkuparasrakas”-linja on toki sympaattinen ja jonkinlainen hippi olen itsekin, mutta rajansa kaikella. Kirjoitustensa perusteella Veijalainen on läpeensä rasistinen mies, ja ikävä kyllä tällainen kommentti oli odotettavissa.

Koska väkivalta on väärin, niin pitäisi vähän hakata…

Keskustelut Helsingin katujengistä ovat saaneet minut miettimään, että miksi nämä maahanmuuttokriitikot niin kovasti hokevat, että ”tämä on Suomi, eikä mikään Saudi-arabia”-tyylistä settiä? Hehän sopisivat oman käytöksensä puolesta mitä parhaiten esimerkiksi ääri-islamistien kanssa samaan sakkiin. Kyllä me elämme todellakin Suomessa. Meillä oikeuslaitos tuomitsee ja poliisi valvoo lain noudattamista. Meillä kylätuomioistuimet eivät hakkaa tai tapa ihmisiä, vaikka kuinka haluttaisiin uskoa valkoisen miehen etuoikeuteen toimia tavalla, joka kuitenkin ”vääränväristen tekemänä” on halveksittavaa. Laki koskee myös valkoisia ”isänmaanpuolustajia”.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, netissä kiersi nimilista Helsingin kohutusta ”katujengistä”. Helsingin poliisilaitoksen mukaan listalla on täysin syyttömiä ihmisiä. Nuoret ovat kertoneet, että he eivät uskalla poistua kotoaan, koska he pelkäävät aikuisten katupartiolaisten käyvän heidän kimppuunsa.

Sen lisäksi, että rivimamukriitikot ovat olleet innosta piukeana, kun nyt sai syyn muka oikeutetusti suunnitella ”neekereiden hakkaamista”, myös kansanedustajamme Tom Packalén heitteli bensaa liekkeihin jauhamalla paskaa ”mamujengin rasistisista motiiveista”. Poliisi kiisti tällaiset tiedot, mutta siitä huolimatta vahinko oli jo tapahtunut.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että omien sanojensa mukaan Packalén on keskustellut ”asian kanssa tekemisissä olevien henkilöiden” kanssa, ja heidän kertomansa tiedot loogisesti miehen kertoman mukaan siis poikkeavat poliisin julkisuuteen tiedottamista asioista. Mikäli Packalénin kertomus on totta, onkin aiheellista kysyä, ketkä tietoja ovat Packalénille kertoneet? Muistutuksena vielä, että Packalénhan on tällä hetkellä itse virkavapaalla Helsingin poliisista. Itselleni tuli myös kieltämättä mieleen, että onko Packalén keksinyt koko jutun päästään? Jos esitutkinta materiaali tulee poikkeamaan Packalénin kertomuksesta, niin ainahan voi sanoa, että ”mamujen rikoksia salaillaan”, ja läpi menee. Mietin myös, että jos Packalén on keskustellut jonkun hengenheimolaistensa kanssa, niin ovatko ”tiedot” vain omia käsityksiä? Hämmennystä ja epävarmuuttahan näiden on tarkoitus luodakin, ja ikävä kyllä se näyttää toimivan. Packalénin toimista on Helsingin Sanomien mukaan jätetty rikosilmoitus.

Partioiden organisoinnin yhteydessä Facebookissa muistettiin toki myös korostaa nimenomaan sitä, että ”kun neekereitä tarvitsisi vähän hakata, ja ne eivät osaa lukea, eivätkä laskea”. ”Laatujournalismistaan” tunnettu Seiska yllätti positiivisesti, ja vaivautui kaivamaan esille jengiläisten taustoja. Rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on taustallaan sosiaalisia ongelmia. Päätellen siitä, että jengiin sopii etniseltä taustaltaan hyvin kirjavaa joukkoa, voisimme ajatella, että sosiaaliset tekijät ovat se tärkein asia. Toki voimme miettiä, miten maahanmuuttajien syrjäytymisriskiä vähennetään, ja miten kotouttamisprosessia parannetaan, mutta tämä ei öyhöttämällä toteudu. Toki oli selvää, että ”tarttis vähän hakata tyhmii neekerei”-linja vedetään tiettyjen ihmisten toimesta esille, koska tekijöissä on mamutaustaisia.

Monen silmissä Packalén ja ”kumppanit” ovat nyt kuitenkin sankareita, jotka ”puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä”. Jotenkin surkuhupaisaa, että nämä aina hokevat sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, mutta he eivät juuri koskaan itse tee niin. Olisihan se tietenkin ihan hirveää, jos keskustelussa pitäisi osata sanoa muutakin kuin ”postimerkki perseeseen”. Ongelmat kun ovat usein piirun verran monitahoisempia, ja myös vaikeampia ratkaista. Öyhöttäminen on helpompaa. Toisaalta voisihan sitä itsekin alkaa vaatia, että nämä kansalaistuomioistuin kaverit voisi lähettää vaikka Intiaan. Siellä he varmasti viihtyisivät hyvin…

Surkeaa on oikeasti se, että edes poliisin jäitä hattuun-pyynnöt eivät näihin tunnu tehoavan. Muutama ehkä pelästyy, muuta pääsääntöisesti öyhötys jatkuu ehkä jopa kiihtyvään tahtiin. Taas päästään myös tietysti avautumaan hyysäämisestä ja rikollisten suojelemisesta. Olis sitten kyse rikoksiin syyllistyneistä nuorista tai pedofiileistä, niin joka helvetin kerta homma lähtee lapasesta. Joka helvetin kerta poliisi saa rauhoitella näitä ”katupartiolaisia”. Mitään kukaan näistä ei kuitenkaan näytä oppivan. Yrittääkö nyt saada kaaliinne, että myös teidän täytyy noudattaa Suomen lakia. Kannattaa myös miettiä, että mitä jos joku tekisi sinun lapsellesi ”jäynän”, ja hoitaisi hänen nimensä tällaiselle listalle?

Kuulemma listat pelottavat tekijöitä, ja he jäävät kotiin. En nyt haluaisi olla ilkeä, mutta onko kovin todennäköistä, että känninen pesäpallomailan kanssa kadulla hoiperteleva kiljunatsi pelottaa ihmistä, joka on jo syyllistynyt väkivaltaan ja on valmis niin sanotusti heittämään elämänsä hukkaan? Todennäköisemmin nämä katupartiolaiset suunnitelmineen pelottavat juuri niitä nuoria, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Aika paljon kertovaa tästä koko jengikohusta on, että Iltasanomista jouduttiin hetkeksi taannoin poistamaan kommentointimahdollisuus asiaa käsittelevistä uutisista. Ilmeisesti yksinkertaisesti siksi, että moderointi oli ollut mahdotonta, koska paskakommenttia tuli siihen tahtiin.

Mikäli kuvittelisimme, että jengi olisi ollut oikeasti se mamujengi, ja heillä olisi ollutkin rasistisia motiiveja kantaväestöä kohtaan, niin nimien levittely ja katupartioiden kasaaminen on silti tuomittavaa toimintaa. Vaikka minuakin raivostuttaa rasistien toiminta, en silti voi lähteä organisoimaan heidän hakkaamistaan. Näin ei yksinkertaisesti toimita sivistysvaltiossa.

Nostan esille Uuden Suomen Puheenvuorosta natseille oikean miehen mallin. Jos jopa väkivallan kohteeksi joutunut nuori vanhempineen pystyy säilyttämään maltin, niin tähän tulisi jopa nettinatsien, tai edes kansanedustajien, kyetä.

Suomen Sisussa jatketaan edelleen sonnan jauhamista. Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immoselle ja varapuheenjohtaja Marko Parkkolalle voin kertoa, että tällainen pelleily ei todellakaan luo turvallisuuden tunnetta kaduille. Lakatkaa ratsastamasta Suomen kansalla ja turvallisuudella, ja olkaa vain rehellisesti niitä rasisteja. Paska ei muutu kullaksi, vaikka päälle sirottelisi kilon halpaa glitteriä.

Viha ei synny tyhjästä

Maanantaina 26.5.2014 alkoi suhteellisen poikkeuksellinen oikeudenkäynti. Naista ja miestä syytetään joukkosurman suunnittelusta. Suunnitelmat olivat edenneet sen verran pitkälle, että kaksikko oli alkanut kerätä asevarastoa iskun toteuttamista varten. Huomiota herätti kovasti naisen oikeudenkäynnissä tekemä ele, jonka moni tulkitsi natsitervehdykseksi. Lainaan tässä Paljastettu3-sivun statusta Facebookista:

”Poliisi oli tutkinut koneen, sähköpostiviestit ja saanut selville että nainen käytti nimimerkkiä nbk2012, käynyt yliopiston sivuilla, lukenut Finlexistä rikosnimikkeitä yms. Syytetty nainen yliopistoiskussa oli vielä kiinniottopäivänään kirjoitellut Suomi24-foorumille nimimerkillä AlienIndie. Tätä ei sitten saatu muka selville? Suomi24-foorumilla nikille AlienIndie löytyy 4558 osumaa joissa nainen kertoilee natsisympatioistaan ja koulusurmafantasioistaan. Näistä oli aiemmin vinkattu poliisille. Kiinniottipäivänä AlienIndien kirjoittelu loppui. 

Ja näin kertoo meille Ilta-Sanomat 27.5.2014: ”Esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan ole tullut esiin viitteitä Helsingin yliopistoiskun suunnittelusta syytettyjen mahdollisista natsikytkennöistä tai –sympatioista. 

Myös 24-vuotiaan naisen oikeusavustaja Oona-Karita Vainio kertoo, ettei ole toimeksiannon aikana kohdannut mitään viitteitä natsityyppisistä ajatuksista.”

Notta pistää miettimään.

Tässä lisää aiheesta https://www.facebook.com/photo.php?fbid=717684094939804&set=a.609119982462883.1073741828.609115989129949&type=1

Uskon kyllä, että tekijät ovat olleet vakavasti masentuneita ja omalla tavallaan syrjäytyneitä. Tämä ei silti sulje mitenkään pois sitä, etteikö kaksikolla voisi olla äärioikeistokytköksiä. Jos kytkös on totta, ja henkilö on sama, on erikoista, että poliisi ei ole tätä yhteyttä löytänyt… Jätän nyt kuitenkin tästä kirjoittamisen muille. Yritän nyt tarjota näkökulman siihen, miksi tällaisten tekojen ja suunnitelmien syitä on tärkeää miettiä.

Masentuneilla, syrjäytyneillä ja kiusatuilla on valitettavasti suurempi alttius on joutua ääriliikkeiden ja jopa väkivallan pariin. Ikävä sanoa, mutta kokemukset siitä, miten kukaan ei voi auttaa, kukaan ei ymmärrä, eikä elämä tästä parane kuulostavat hyvin tyypillisiltä esimerkiksi itselleni. Huonojen kokemusten myötä myös tietynlaiset ihmisviha-ajatukset usein syntyvät. Tämä ei toki oikeuta niitä mitenkään.

Netissä on näkynyt paljon myös niitä näkemyksiä, joiden mukaan on turha miettiä, miksi he ovat alkaneet tällaista suunnitella? On kuulemma turha selittää teon suunnitelua? Itse ole tästä täysin eri mieltä. Miksi sitten näen tärkeäksi miettiä sitä, mikä henkilöt olisi mahdollisesti saanut tällaisen liikkeen pariin ja väkivaltaiseen ajatusmaailmaan? Yksi sana: ennaltaehkäisy. Mikäli emme tiedä, emmekä ole kiinnostuneita siitä, miksi ihmiset toimivat miten he toimivat meidän on todella vaikea ennaltaehkäistä väkivallan tekoja. En koe minkään sortin sympatioita syytettyjä kohtaan. Heidän suunnitelmansa on yksinkertaisesti helvetin karmiva ja väärin kaikella tapaa. Silti on tärkeää tunnustaa se tosiasia, että viha ei synny tyhjästä. Meillä on tuolla mittava joukko mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. Itsekin tähän ryhmään kuuluvana sanon, että nyt olisi korkea aika miettiä, mitä tehdä asialle muutenkin kuin paperilla ja hienoilla sanoilla. Olen itsekin ajoittain kokenut, että minut yritetään jopa hoitotiimini taholta ajaa itsemurhaan. Olen kokenut, että minulle ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämääni ja valintoihini. Koen osittain olevani juuri tällainen ”syrjäytetty”.

Kun ihminen on esimerkiksi ollut vuosia yksinäinen ja viettänyt aikaansa pääasiassa kotona, ihmiselle tulee kasvava tarve kuulua johonkin. Vaikka sen yhteenkuuluvuuden tunteen tarjoaisi taho, joka on ihmiselle vahingollinen siihen saatetaan tarttua, koska ihminen on epätoivoinen. Hyväksytyksi tulemisen tarve on niin kova, että mennään jopa mukaan liikkeisiin, jotka eivät tosiasiassa ehkä hyväksykään ihmistä muuta kuin ”työkaluksi”. Ihminen janoaa kuitenkin tässä vaiheessa niin voimakkaasti hetkellistä hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, että hän on sokea. Tällaisista ihmisistä esimerkiksi ääriliikkeiden ja uskonlahkojen johtajat osaavat kyllä ottaa ”ilon irti”. Heidät saatetaan houkutella tekemään niin sanottuja likaisia töitä. Ihminen luulee toimivansa omien etujensa mukaan, vaikka hän tosiasiassa toimiikin niitä vastaan.

Lähestymistapaani toki vaikuttaa myös se, että haaveilin joskus kriminaalipsykologin ammatista, olen kiinnostunut kriminaalipolitiikasta ja olen lukenut paljon aiheesta. Ei siksi, että hyysäisin rikollisia tai hyväksyisin rikosten tekemisen. Vaan nimenomaan siksi, että näen ihmismielen toiminnan selvittämisen avaimena siihen, miten tekoja vähennetään ja miten rikollisia kuntoutetaan. Toki tähän vaikuttaa myös tämä, että olen itse monesti käynyt siellä ”mielen pimeällä puolella”. Tietyissä olosuhteissa minäkin olisin voinut olla ääriliikkeisiin päätyvä rikollinen. Luojan kiitos näin ei ole käynyt.

Itseäni kiinnosti myös se aspekti, että miksi esimerkiksi kiusattu ihminen ei tapakaan kiusaajiaan vaan sattumanvaraisia ihmisiä? Sitten tajusin, että ajatuksena saattaa hyvinkin olla se, että kiusaajat jäävät syyllistämään itseään teosta. Tärkeimpänä ei enää olekaan se, että viattomia ihmisiä kuolee vaan se, että kiusaajat kärsivät. Virheellisten tulkintojen vähentämiseksi selvennän tässä yhteydessä, että minusta myöskään kiusaajien tappaminen ei tietenkään ole oikeutettua. Tarkoituksena on nimenomaan havainnollistaa tekijän mahdollista ajatuskulkua tilanteessa. Myöskin se kansankielellä sanottuna sekaisin oleva ihminen yleensä oikeuttaa ne tekonsa päässään jotenkin. Niin karua ja hirvää kuin se onkin perhesurmaaja saattaa omassa päässään ajatella tekevänsä perheelleen palveluksen. Järjissään olevien ihmisten mielissä hirmutekona nähtävä teko saattaakin ihmisen itsensä mielestä olla ”rakkauden teko”. Ihmisen on oikeutettava toimintansa voidakseen toteuttaa sen. Terveen ihmisen mielessä tällaiset ajatukset ovat sananmukaisesti sairaita, mutta näille tekijöille ne saattavat valitettavasti olla täysin valideja ajatuksia.

Ihminen ei kuitenkaan yleensä huvikseen päätä käyttää elämäänsä tappamisen suunnitteluun ja mahdollisesti tappamiseen. Kuten vankilapsykiatri lehdessä jo totesi kostofantasiat esimerkiksi kiusatuille ovat suhteellisen normaaleja. Toinen asia on lähteä toteuttamaan niitä. Ihan yhtälailla masentunut tai syrjäytynyt ei tuosta vain lähde lahtaamaan porukkaa, eikä suurin osa itsemurhaa suunnittelevista toteuta tekoaan. Riski kuitenkin kasvaa, ja sen vuoksi olisi tärkeää puuttua ongelmiin ajoissa, eikä antaa niiden kasvaa ja kehittyä. Yksi ongelma on toki se, että jos ihminen ei osaa/jaksa/ymmärrä hakea apua. Itse kuitenkin näkisin, että ongelmana on myös juurikin se, että jopa siellä hoidon piirissä olevat menettävät uskon avun saamiseen koska kokevat, että heitä ei yksinkertaisesti kuunnella. Hoito on kaavamaista ja byrokraattista. Meistä jokainen voi kansan kielellä sanottuna kilahtaa, eikä kaikkea voi tietenkään ennakoida. Pitäydyn myös väitteessäni, että tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa jokainen ihminen kykenee tappamaan. Tämä ei tarkoita, että olisimme pahoja tai, että tappaminen olisi jotenkin luonnollinen tai hyväksyttävä asia.

Keskustelussa on otettu esille myös Breivik, ja se miten Breivik todettiin täysin järjissään olevaksi. Ikävä sanoa, mutta itse pitkän linjan mielenterveyspotilaana en usko luotettaviin mielentilatutkimuksiin. Esimerkiksi psykopaatti tai sosiopaatti voi mennen tullen huijata näissä tutkimuksissa. Breivik sai sen mitä hän halusikin. Hän pääsee vapaaksi aikanaan, ja häntä ei pidetäkään vain ”kilahtaneena”. Omasta mielestäni myös ajatus, että mieleltään vakavastikin sairas ei voi kyetäkään suunnitelmalliseen toimintaan tai jopa esittämään tietyissä tilanteissa järjissään olevaa on outo. Jokaisen yksilön tila on kuitenkin erilainen. Mielestäni kukaan ihminen, joka lähtee lahtaamaan toisia ei ole psyykeltään ”normaali”. Niin vastenmielinen kuin esimerkiksi äärioikeisto-ideologia minusta onkin on kuitenkin tärkeää tunnustaa asioiden syitä. Voimme laittaa joukkomurhan suunnittelijoita ja tappajia vankilaan (itse tosin laittaisin kaikki tällaiset hoitoon), mutta tärkeää olisi myös ennaltaehkäistä sitä, että ihminen ei päädy näin toivottomaan ja vihan sokaisemaan tilaan.

Jos seuraa noiden ääriliikkeissä mukana olevien ihmisten kirjoituksia voi helposti nähdä, ettei heillä ole kaikki päässä kunnossa. Mielestäni esimerkiksi nämä yliopistoiskun suunnittelijat kuuluvat todellakin hoitoon sekä itsensä, että yhteiskunnan takia. Näistä ihmisistä on myös mahdollisuus oppia asioita. Luojan kiitos he eivät ehtineet toteuttaa suunnitelmaansa. Keskustelussa tärkeää olisi muistaa, että ihmisen sairaustila tai järkkynyt mieli ei tee hänen teostaan tai suunnitelmastaan mitenkään hyväksyttävää tai oikeutettua, eikä se ole lieventävä asianhaara. Tämä ei myöskään tarkoita, että teolla ei olisi seurauksia. Se vaikuttaa vain siihen pistetäänkö vankilaan vai hoitoon.

Joku saattaisi kysyä, että miltä se sitten tuntuu kun näkee osan itsestään sellaisen ihmisen kirjoituksissa, joka on suunnitellut tappavansa 50 ihmistä? Näen tämän tabun murtamisen paikkana. Rohkaisuna siihen, että puhuisimme tunteistamme ja kuuntelisimme toistemme tunteita ennen kuin ne kehittyvät tällaisiksi suunnitelmiksi tai teoiksi. Itse koen kahlanneeni sen verran, että omat kellukkeeni ovat aika vahvat. En voi kuitenkaan olla miettimättä niitä, joilla näitä kellukkeita ei ole. En ole koskaan miettinyt toisen ihmisen vahingoittamista tosissani. Arvostan ihmishengen niin korkealle, että omat kostafantasiani ovat liittyneet lähinnä ilkivaltaan, ja näitäkään en ole koskaan vienyt ajastustasoa pidemmälle, enkä tällaista hyväksy missään määrin. Ajatustasolta on vielä pitkä matka itse tekoon, mutta pienestä pallosta kasvaa iso ajan kanssa, jos sen annetaan vieriä.

Haluan murtaa sen tabun, että ajoittaiset rankatkaan ajatukset eivät ole esimerkiksi syy viedä ihmistä pakkohoitoon. Haluan murtaa sen tabun, etteikö järkevä ja looginen ihminenkin voisi ajatella ”typeriäkin” ajatuksia masennustilassaan. Nämä ajatukset eivät ole syy tuomita, eikä niiden ilmaisemista tulisi pelätä. Näiden ajatusten tulisi kuitenkin herättää siihen mitä tehdä, että pallo ei jatka kasvamistaan. Mitä voisimme tehdä, jotta nämä ajatukset eivät muutu teoiksi? Yhteiskunnan apuverkko ei ole niin vahva kuin moni ehkä kuvittelee sen olevan. Mietimällä ääriliikkeiden ja väkivallantekojen syntymekanismia, voimme ehkäistä niiden syntymistä, leviämistä ja toteutumista. Mielestäni tämä on sekä yksilöiden, että yhteiskunnan kannalta tehokkaampi tapa lähestyä asiaa, vaikka se monia varmasti ahdistaakin. Vielä kerran muistutan siitä hyväksymisen ja ymmärtämisen erosta. Minua ei saa hyväksymään eikä oikeuttamaan minkään sortin väkivaltaa. Minusta väkivalta on aina vastenmielistä ja tuomittavaa. Tämä ei tarkoita sitä, etten voisi pohtia asioiden syitä. En missään määrin myöskään hyväksy tai sympatiseeraa mitään ääriliikkeitä.