Näin asiat koetaan – Näin propaganda toimii ja näin sen luomiseen tarjotaan työkaluja

Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe on herättänyt laajaa keskustelua siitä, miten asioita voidaan tulkita, kun käytetään epämääräisiä ilmaisuja ja jätetään ne selventämättä. Asiat alkavat internetissä elää salaman nopeasti omaa elämäänsä, ja sen jälkeen asioita on enää käytännössä mahdotonta lopullisesti oikaista.

On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä materiaalia kansalaiset tuottavat someen, blogeihin ja keskustelupalstoille. Median, poliitikkojen ja muidenkin näkyvien tahojen rooli nousee kuitenkin jälleen esiin hyvin keskeisenä.

Daily Mail uutisoi saksalaisten miesten ahdistelleen belgialaista televisiotoimittajaa kesken suoran lähetyksen Kölnin karnevaaleilla. On pelätty, että kyseisillä Kölnin karnevaaleilla toistuisi Kölnissä uutena vuotena tapahtuneiden ahdisteluiden kaltainen toiminta.

”But while the New Year’s Eve assaults have been largely blamed on a mob of young migrant men, the assault on Ms Labye was carried out by Germans.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi Daily Mail siis teki selväksi, että toimittajan ahdistelijat olivat saksalaisia. Mutta miten uutisoi suomaismedia?

Kölninkarnevaalitahdistelu

Jutussa kirjoitetaan Kölnin uudenvuoden tapahtumista, sekä niiden ja terroriuhan vuoksi korotutuista Kölnin karnevaalien turvatoimista. Jutussa ei kuitenkaan mainita juontajan ahdistelijoiden olleen saksalaisia. Millainen mielikuva jutusta siis jää? Onko ihme, jos lukija tämän luettuaan olettaa toimittajan ahdistelijoiden olleen turvapaikanhakijoita tai ulkomaalaistaustaisia?

Itselleni ahdistelijan tausta ei ole olennainen asia, koska tiedostan sen totuuden, että ahdistelu on ikävä kyllä globaali-ilmiö. Elämme kuitenkin nyt aikaa, jossa muukalaisviha on kasvanut. Moniin peloissaan oleviin epävarmuuden tunnetta kokeviin ihmisiin on helppo vaikuttaa. He tulkitsevat uutisia pelkojensa pohjalta. He levittävät informaatiota pelkojensa pohjalta ottamatta huomioon, onko heidän tulkintansa asioista oikea. Tähän propagandan tekijät luottavat.

On surullista, että tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa vaikkapa tätä esimerkiksi Iltalehden ja Keskisuomalaisen verkkosivuilla jaettua artikkelia saatetaan helposti käyttää ulkomaalaisvastaisen propagandan luomiseen. Tämän vuoksi median edustajien tulisi olla nykyistä tarkempia. Aikaisemmin mainitsin, että ymmärrän paineen tuottaa sisältöä nopeasti, mutta siitä huolimatta ei tulisi tarjota fanaattikoille noin selkeitä välineitä propagandan tuottamiseen.

Toki vaikka kuinka vääntäisi ratakiskosta, jotkut toki haluavat tulkita väärin. Tästä huolimatta tulkinnanvara pitäisi niin poliittikojen kuin median edustajien puheissa ja kirjoituksissa pyrkiä minimoimaan mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi tässä toimittajan ahdistelua käsittelevässä jutussa näin ei todellakaan ole tehty.

”– Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Moni varmasti muistaa kyseisen lausahduksen viime vuoden puolelta. Ikävä kyllä, kun asia on kerran koettu tietyllä tavalla mielikuvaa saattaa olla jopa mahdotonta muuttaa, vaikka kuinka osoittaisit, että alkuperäinen mielikuva ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Johanna Vehkoo kirjoittaa mainiosti tiedotusvälineiden toiminnasta journalisti.fi:ssä. 

”Osittain syynä on uusi uutiskriteeri ”tästä puhutaan somessa, tästä meillekin”. Se aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita. Jos jostain puhutaan, kohistaan jopa, siitä täytyy tehdä juttua.

Toisaalta kyse on siitä, että keskustelukulttuurin kärjistyminen on Suomessa niin uusi ja yllättävä ilmiö, että toimittajat ovat niin sanotusti käsi päässä sen edessä.”

Jussi Korhonen käsitteli propagandan luomista kirjoituksessaan ”Näin meitä huijataan”. Esimerkiksi ulkomaalaisvastaista tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistövastaista propagandaa luovat hyödyntävät surutta asioita, jotka eivät liity näihin ihmisryhmiin mitenkään. He yhdistelevät mielivaltaisesti ja tietoisesti asioita, kuvia ja videoita toisiinsa saadakseen aikaiseksi materiaalia, joka tukee aukottomasti heidän omaa agendaansa. He tekevät johtopäätöksiä, jotka eivät kestä loogista tarkastelua.

Propagandaa luovat usein tietävät, että heidän luomansa materiaali ei ole totta, mutta se ei heitä kiinnosta. He luottavat siihen, että aina löytyy hyväuskoisia, jotka uskovat luotuun propagandaan vain koska se tukee heidän maailmankuvaansa ja heidän pelkojaan, jakavat sitä ja lietsovat hysteriaa. Propagandalla, sen luomisella tai sen jakamisella ei ole mitään tekemistä kriittisen ajattelun kanssa, vaikka fanaatikot mainostavatkin aina kovasti olevansa ”kriittisiä”. Jokainen meistä saattaa joskus sortua virheellisiin johtopäätöksiin. Se on inhimillistä. Propagandaan uskova ei kuitenkaan näe edes mahdollisuutta tällaiseen, koska hänellä on sokea usko. Jokainen meistä myös joskus pelkää jotakin. Sekin on inhimillistä. Pelkojaan pitäisi kuitenkin edes yrittää analysoida järjellä.

Korhosen blogikirjoitukseen kirjoitettu kommentti kuvaa erittäin hyvin sitä, miten mutu-ajattelusta tuleekin tuosta vain faktaa, eikä omia ajatusketjuja enää lainkaan kyseenalaisteta.

Korhosenblogikommentti

Kirjoittaja on siis havainnut, että mellakoivista taksikuskeista iso osa on tummempihipiäisiä. Saattavat olla mahdollisesti muslimejakin, koska tummempihipiäinenhän on ilmeisesti kirjoittajan mielessä melkein aina muslimi. Tästä ehkä ja mahdollisesti-ajatusketjusta onkin tullut kirjoittajan päässä fakta. Taustalla on mahdollisesti havaittavissa ajatusta, että kirjoittaja pitää tummempihipiäisiä ja/tai muslimeja automaattisesti ”mellakkaherkkinä”. Mahdollisesti kirjoittaja päässään ynnää, että mellakan todelliset syyt ovatkin ihonväri, uskonto tai molemmat. Propaganda on siis toiminut. Vaikka kirjoittajalla on tiedossa, että kyseessä on video taksikuskien mellakasta, yhdistääkin hän käytännössä videon edelleen kiertoteiden kautta ihonväriin ja/tai uskontoon.

Yhtä loogista olisi tehdä vaikka suomalaisen kaupan alan väestä lakon perusteella johtopäätös, että me vaaleahipiäiset (tai kristityt, koska vaaleahipiäisethän ovat kaikki kristittyjä) olemme luonnostaan lakkoherkkiä.

Ennen kuin joku sanoo, että väheksyn ihmisten kokemuksia niin sanottaneen, että on hieman eri asia kokea vaikka pahaa mieltä siitä, jos joku haukkuu huoraksi kuin kokea kaikki ulkomaalaistaustaiset tai ”erinäköiset” seksuaalirikollisiksi tai terroristeiksi. Joka päivä meillä on paljon subjektiivisia kokemuksia, mutta se ovatko kaikki ulkomaalaistaustaiset tai muslimit seksuaalirikollisia tai terroristeja ei ole subjektiivinen kokemus.

Olen jo aikaisemmin maininnut, että en usko median tekevän noita lapsuksia tarkoituksella. Kallistun Vehkoon näkemykseen siitä, että monilla mediassa ja politiikassakin on vielä hieman epäselvyyttä siitä, mitä tämä internet- ja someaika oikein todella käytännössä tarkoittaa keskustelun ja tiedonvälityksen kannalta. Nyt pitäisi kuitenkin kiireesti juosta ne mäkeä alas syöksyvät rattaat kiinni ennen kuin ne syöksyvät alas kalliolta. Siitä huolimatta, että lapsuksia ei tehdä tarkoituksella, niitä käytetään kyllä surutta hyväksi.

Olisi korkea aika niin presidentin, poliitikkojen kuin median edustajajienkin syytä tutkailla hiukan sitä, missä mennään. Moisissa rooleissa toimivien ihmisten ei tulisi tarjota noin ilmiselviä välineitä propagandan luomiseen.