Netin urbaanilegendat

Netti on loistava väline kaikkeen tiedon välittämiseen, valitettavasti myös sen väärän tiedon levittämiseen. Nettiadressi, jossa vaaditaan maahanmuuttajien tukia samalle tasolle kantasuomalaisten kanssa on kerännyt 45 881 nimeä. Toimenpidealoite perustulosta (joka olisi siis parantanut meidän jokaisen asemaa tässä yhteiskunnassa, ja helpottanut itsensä työllistämistä) keräsi 21 634 nimeä. Maahanmuuttajien tuet ovat jo samalla tasolla meidän kantasuomalaisten kanssa, mutta iso osa ei haluakaan uskoa tätä, koska omalle kurjuudelle pitää löytää jokin syy. Siksi pitää vaatia asiaa, joka on jo olemassa. Helppo syntipukki omaan kurjaan oloon ovat maahanmuuttajat, homot, naapurit tai milloin mikäkin.

Tämä kertoo myös surullista kieltään siitä, miten helposti omaksuttavat asiat saavat kannatusta helposti, vaikka asia olisikin todellisuudessa aivan toisenlainen kuin annettu mielikuva kertoo. Se, että ihminen kieltäytyy ajattelemasta, voi olla jopa vaarallista. En ihmettele sitä, miten täysin naurettavia ja vaarallisiakin poliittisia aatteita on saatu ajettua kansan keskuuteen. Jokaista netissä vastaan tulevaa tarinaa ei siis kannata purematta niellä.

Uusin trendi on ollut tämä, että skannataan jokin yksittäinen paperi tai kerrotaan tapaus, joka irrotetaan täysin asia- ja aikayhteydestään, ja tälle paperille tai tapaukselle luodaan aivan uusi merkitys usein edes tietämättä alkuperäistä. Tarinat alkavat elämään netissä omaa elämäänsä, ja niihin keksitään uusia käänteitä alkuperäisen kontekstin ollessa täysin hämärän peitossa. Meillä Suomessakin voi todellakin tapahtua sitä, että byrokratia pettää tai laissa on porsaanreikä. Me emme elä suojassa tällaisilta asioilta. Tällaiset asiat eivät tarkoita sitä, että maassamme olisi käynnissä suuri salaliitto vaikkapa islamisaation puolesta. Yksittäistä lukua ei myöskään voi tulkita ilman kontekstia. 500 euron lasku voi olla joko iso tai pieni riippuen mistä laskutetaan ja millaiset ovat maksajan tulot. Pelkästä summasta 500 euroa, emme voi päätellä yhtään mitään. Myös tilastot kuuluvat niihin asioihin, joita ei voi tulkita ilman kontekstia. Jos otetaan 5 suomalaista, jotka ovat varastaneet ja uutisoimme sen pohjalta, että ”Suomalaiset paljastuivat 100 prosenttisesti varkaiksi”, niin periaatteessa eihän tässä suoraan valehdella, mutta on tämä silti hyvin harhaanjohtavaa ilman sitä kontekstia.

Syy siihen, miksi toisen toimeentulotuki päätös on myönteinen, ja toisen ei löytyy yleensä aina papereista. Jos ei löydy asiasta pitää tottakai tiedustella tarkempia tietoja. Kenenkään ei tarvitse suvaita ympäripyöreitä jaaritteluja vastauksena omiin asioihinsa. Jos syytä ei pystytä sanomaan niin kyseessä saattaa olla virhe. Niitäkin valitettavasti tehdään, ja silloin asia pitää oikaista. Asiat tulisi kuitenkin aina selvittää, eikä alkaa naputtelemaan ensin niitä tarinoita nettiin ja alkaa uskottelemaan ihmisille olemattomia ”totuuksia”. Totta kai se harmittaa, jos vaikka oma lapsi ei saa tukea. Tämä harmittaa niin mamua kuin kantasuomalaistakin. Aina ei saa tukea, vaikka tarvitsisi sitä, ja tämä on todella väärin. Tästä voimme kuitenkin soimia vain tukijärjestelmäämme ja lainsäädäntöämme, emme mamuja. Tähän päivään mennessä en ole yhtään tapausta nähnyt, jossa tukia olisi oikeasti jaeltu mamuille vain, koska he ovat mamuja, ja kantasuomalaisille jätetty jakamatta vain, koska he ovat kantasuomalaisia. Väärinkäytöksiä toki tapahtuu niin mamujen kuin kantasuomalaistenkin toimesta. Tämä on aina paskamaista, ja tätä ei kukaan voi kiistää. Kuitenkin on hyvä miettiä myös niitä tukia, jotka jäävät nostamatta tukiviidakon byrokratian vuoksi. Kannattaako byrokratiaa ainakaan enää lisätä sen pelossa, että joku käyttää tukia väärin? Tuet ovat myös naurettavan pieniä elämisen kustantamiseen Suomessa. Voi kuitenkin sanoa, että kurjuutta jaetaan tasapuolisesti.

On hämmentävää, että edelleen näin 2000-luvulla kritiikki unohtuu monelta. Moni kysymys jää kysymättä. Kun se on luettu Facebookista tai nähty jossakin netissä, niin senhän on oltava totta. Omistakin kokemuksista tehdään monesti hätäisesti johtopäätöksiä tutkailematta asiaa. Tähän on varmasti joskus jokainen syyllistynyt. Omaa luokkaansa ovat tietenkin nämä, joiden mielestä tutkimuksetkin ovat osa vihervassareiden salaliittoteoriaa, eikä tutkimuksilla voi todistaa mitään, koska kaikilla mamuillahan on Bemarit ja hienot vaatteet! Olisi muuten hauska kartoittaa kuinka monella mamulla ja kuinka monella suomalaisella on Bemari. Tähän väliin voisin tietysti kertoa siitä, kun olin työharjoittelussa UFF:llä. Ihmiset heittivät keräyslaatikoihin paljon uudenveroista merkkitavaraa, jopa sellaisia tuotteita, joissa olivat laput edelleen paikallaan. Roskiksista olen myös löytänyt uudenveroista tavaraa. Kukaan meistä ei tiedä ”mistä ja millä rahoilla” toinen on vaatteensa hankkinut, eikä se itse asiassa kuulu meille pätkääkään. Suurin osa tuolla kadulla kävelevistä pukeutuu siisteihin vaatteisiin, emme voi päätellä siitä yhtään mitään. Tässä juuri tulee vastaan se edellisessä bloggauksessani mainitsemani stereotypia, että köyhän ja huono-osaisen tulee näyttää surkealta, kurjalta ja likaiselta resuisissa vaateissaan. Jos vaatteiden perusteella jaettaisiin tukia, niin suurin osa esimerkiksi itse näkemistäni Kelan asiakkaista ei olisi tukia saanut…

Joskus tuntuu, että faktat eivät ole se tärkeä asia lainkaan vaan se, että asia on helppo ymmärtää sen kummemmin siihen perehtymättä. Maahanmuuttajat ovat helppo syntipukki sille, että tukiviidakossa poukkoilu ottaa päähän, oma työ tympii ja oma vaimokin varmaan pettää (mamun kanssa tietysti). Mamut ovat helppo syntipukki kun pitäisi saada uusi telkkari, eikä ole juuri nyt rahaa siihen. Kiitos Saku Timoselle, joka jaksaa sitkeästi blogiinsa kirjoitella näitä faktapaketteja tuista. Itse olen poukkoillut tukiviidakossa vuosia ja tiedän tarkalleen miten turhauttavaa on, kun joutuu tappelemaan itsestäänselvistä asioista. Monet kyyneleet on tullut vuodatettua ja monta rauhoittavaa on tullut napattua sen takia, että virastoon meneminen on pelottanut. Välillä on sellainen olo, että en lainkaan itse ole elämäni puikossa. Kyllähän tämä suoraan sanottuna vituttaa, mutta nämä vuodet eivät silti ole saaneet minua syyttämään tästä omasta kohtalostani mamuja.

Tässä on oiva esimerkki siitä miten tiedon puute/haluttomuus etsiä tietoa tai yksipuolinen näkökulma voi saada aikaan.