Astaloita ja luottamuksen punnitsemista

Helsingin poliisi kunnostautui vappuna. Tarkoitus oli hillitä pienen anarkistijoukon mielenosoitusta, ja siinä sivussa poliisi myös veti vasemmistonuorten lippuja päreiksi. Poliisi on myöntänyt erehdyksensä, ja luvannut korvata rikotut lippusalot. Ei siinä mitään, virheitä sattuu. Muistuttaisin kuitenkin, ettei ole mikään salaisuus, että Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa mitä ilmeisimmin on henkilöitä, jotka ovat kallellaan niin sanottuun kansallismielisyyteen. Nämä henkilöt eivät tunnu ilmeisesti kaihtavan edes väkivallan ihannointia. Joku saattaa muistaa aikaisemman ihmettelyni Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta kyseisen puljun virallisella Facebook sivulla. 

Helsingin poliisilaitokselta aiemmin kyseenalaisissa yhteyksissä tunnetuksi on tullut muun muassa koko kansan nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss. Nettipoliisina niin ikään Helsingin poliisilaitoksella työskentelevä Jarno Saarinen kirjoitti taannoin Uuden Suomen blogiinsa ”avautumisen” siitä, miten ihmisillä ei ole vain huumorintajua netissä liikkuessaan. Osan tapauksessa tämä on aivan satavarmasti tottakin, mutta ei ole kerta ensimmäinen eikä varmasti viimeinen, kun esimerkiksi tappouhkaus jätetään tutkimatta, koska ”sehän tapahtui netissä”. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on edelleen rikos, vaikka se tapahtuukin internetissä.

”Minulla on itselläni palloilutaustaa, joten pukukopit ovat minulle varsin tuttuja paikkoja. Niissä tunnelma on erityinen, ja voin jopa sanoa, että minulle se ympäristö on hyvin kodikas. Siellä ”läppä lentää” ja jutut ovat varsin roiseja, kun jätkien kesken kerrotaan tarinoita. Jos sinne eksyy joku ulkopuolinen, tarina katkeaa, tai ainakin siistiytyy valtavasti. Tässä yhteydessä totean, ettei tämä suinkaan ole mikään poikien/miesten yksityisoikeus, vaan olen vakuuttunut, että tyttöjen/naisten keskuudessa jutut tuollaisessa suljetussa ympäristössä ovat aivan yhtä härskejä.

Tällaisia huumorisävytteisiä nettisivustoja voisi verrata vaikkapa pukukoppimiljööseen, mutta ero on siinä, että siinä missä pukukopissa olevat voivat luottaa, ettei tarina sieltä juuri mihinkään leviä, nettisivustoille voi tulla kuka tahansa lukemaan juttuja, eivätkä kirjoittajat tätä tietenkään havaitse.”

Miten ihmeessä avointa nettiyhteisöä voisi verrata pukukoppiin? En voi kuin ihmetellä ovatko omat kognitiiviset kykyni muka paljonkin kehittyneemmät kuin tavallisella perus-Peralla, koska minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää mikä avoin nettisivusto on? Minäkin heitän kotosalla vaikka millaista juttua, mutta ymmärrän että kaikkea en voi heittää netissä. Pyrin myös muistamaan sarc-merkinnän käytön.

”Ja koska olemme suomalaisina tottuneet yhteiskuntaan, jossa voit mennä joka paikkaan pelkäämättä turvallisuutesi puolesta, moni haluaa, että internet toimisi samalla logiikalla. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka suoraa uhkaa jollakin sivustolla vierailu ei turvallisuudellesi tietenkään muodosta, voi mielesi siitä huolimatta järkkyä, jos olet sellaiselle altis.”

Pitääkö ihmisen hyväksyä tappouhkaukset? Eivätkö ne muodosta Saarisen mielestä uhkaa ihmisen turvallisuudelle? Pitääkö ihmisen hyväksyä Suomen lain rikkominen netissä? Saako känässä ja läpällä heitellä tappouhkauksia ja rikkoa lakia, ja jos ei se ole jolle kulle ok niin kyseessä on herkkis? Vaikka nettisivuston henki olisi millainen, meillä on kuitenkin se Suomen laki, jota tulisi noudattaa myös netissä. Eihän poliisilla toki ole resursseja puuttua kaikkeen, mutta esimerkiksi henkilöön kohdistettu tappouhkaus on aina vakava asia. Aiheella ei tulisi pelleillä, eikä pitäisi antaa kuvaa, että kansalaisella ei ole oikeutta olla huolissaan turvallisuudestaan. No tästä kirjoituksesta ainakin oppi sen, että näköjään nettipoliiseja ei kannata vaivata ilmoittamalla lakia rikkovista sivustoista.

Itse en ole joutunut esimerkiksi uhkauksia poliisille viemään, mutta lähipiirissäni on tapaus, jossa henkilöä alettiin kiristää, uhkailla tappamisella ja vainota. Kyseessä oli hyvin epävakaa ihminen, jonka mielenliikkeitä oli mahdotonta tarkasti ennakoida. Mieleeni jäi erään poliisin kommentti: ”Eihän se nyt varmaan sulle mitään oikeasti tee. Se on sellaista suun soittoa.”

Alkuperäisestä aiheessa vähän eksyn siihen, että miksi meillä saatettiin esimerkiksi laki vainoamisesta voimaan? Laki on toki hyvä, mutta kun näitä nykyisiäkään lakeja ei pystytä valvomaan nykyisillä resursseilla… Surullista on poliisin asenne siihen, että lain rikkomista on nyt vain hyväksyttävä ja katsottava läpi sormien. Ilmoittaja nähdään jopa ehkä hiukan typeränä.

Palaten siis alkuperäiseen aiheeseen. Jotenkin itselleni jäi sellainen kutina, että olisi aika hiton tärkeää käydä nyt julkisesti läpi, miksi poliisi sekoitti vasemmistonuoret ja anarkistit? Miksi poliisi teki tietyt johtopäätökset? Muistutan, että suurin osa poliiseista on asiallisia ja työhönsä vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Mädät omenat joukossa voivat kuitenkin pilata hyvin nopeasti kansalaisten luottamusta poliisiin. Luottamuksen säilyttämiseksi tällaisiin asioihin olisi hyvin tärkeää saada tarkat julkiset selvitykset. Itse en ainakaan voi täysin välttyä siltä tunteelta, että joukossa olisi ollut poliiseja, joiden henkilökohtaiset motiivit olisivat sanelleet toimintaa ja päätöksiä. Ainoastaan perusteellinen julkinen selvitys ilman ”selityksen makua” voisi hälventää näitä epäilyjä. Kuten jo kirjoitin virheitä sattuu, ja ne ovat ymmärrettäviä, koska ihmisiä tässä olemme kaikki. Tällaisissa asioissa kuitenkin vain avoimuus voi säilyttää kansalaisten luottamuksen poliisiin.

Periaatteessa mikä tahansa esine voidaan tulkita astaloksi. Sen verran tosin nussin pilkkua, että itse olen aina käsittänyt, että esine joka on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan muu kuin ase muuttuu astaloksi, vasta kun sitä käytetään lyömäaseena. Se, että joku on käyttänyt lippusalkoa astalona ei tarkoita, että kaikki lippusalot voitaisiin jatkossa tulkita astaloiksi sen kummemmin kyselemättä ja miettimättä. Tokihan poliisikin jo kommentoi, että vappumarssille voi jatkossa ottaa edelleen lippuja mukaan. Toivottavasti tästä opitaan, ja asia selvitetään. Tuskin kukaan haluaa Suomeen Venäjän meininkiä, jossa poliisin sijaan kannattaa ottaa yhteyttä rikollisjärjestöihin, jos haluaa apua. Nyt olisi erittäin tärkeää selvittää kuinka paljon poliiseilla oikeasti on poliittisia kytköksiä, ja kuinka paljon ne vaikuttavat päätöksen tekoon. Ilmiöön pitää herätä ennen kuin on liian myöhäistä, ja jälki on pahaa.

Tähän loppuun voisin vielä hieman mainostaa omasta mielestäni tärkeää projektia. 

”Tarkoitus on tutkivan journalismin keinoin ottaa selvää mahdollisimman monesta Suomen Vastarintaliikkeen rikoksen tutkinnan kulusta. Kuka on tehnyt päätökset tutkintojen keskeyttämisestä ja mistä syistä? Aion matkustaa ympäri Suomea puhumassa eri tutkinnoissa mukana olleille poliiseille, selvittää useiden rikosten tutkinnat ja selvittää kuka on sen takana, ettei Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä tuomita tekemistään rikoksista.

Tavoitteena on päästä hyvä veli-verkoston läpi tutkimaan mistä todella on kyse. Tämä edellyttää luottamustellisten suhteiden rakentamista yksittäisiin poliiseihin, johon taas kuluu aikaa.

Monien rikosten esitutkintamateriaalit ovat satojen sivujen mittaisia. Näiden materiaalien huolelliseen tutkimiseen kuluu huomattava määrä aikaa. Olen laskenut kahden kuukauden täysipäiväisen työskentelyn riittävän sekä matkustamiseen, tutkintaan että jutun kirjoittamiseen.”

En sano juuta tai jaata siihen paljastuuko asiassa mitään muuta syytä kuin perinteinen resurssipula, mutta ehkä asia olisi syytä nostaa pinnalle ja sitä olisi syytä tutkia enemmän. Ei ole parane myöskään unohtaa, mitä tapahtui Saksassa. Kaikki on siis mahdollista myös niin kutsutuissa sivistysvaltioissa. Muistutetaanpa vielä tästä Vantaan pahoinpitelytapauksesta, ja tutkinnanjohtajan kommenteista asiaan. 

”– Asianomistaja oli kyllä itsekin aktivoitunut soittamalla suuta, aivan hyvin voi normaalitilanteessakin saada päihinsä, jos menee aukomaan päätä.

Poliisilla kyllä on käsitys tekijästä, mutta todistajat puuttuvat. Niitä odotellessa tutkinta pysyy jäissä.

– Sanotaan näin, että tiedän kuka se tekijä on.”

On siis normaalia saada turpaansa tietyissä ”tilanteissa”, eikä se nyt silloin ole niin vakava asia. Oli rikoksen uhri sitten kuka tahansa niin tämä ei saa vaikuttaa siihen miten tutkinta etenee tai miten vakavasti asiaan suhtaudutaan. Koska minua kuitenkin pidetään äärivihervassarina niin selvennettäköön jälleen kerran, että minusta ketään ei saa pahoinpidellä.

 

Kuva_lipputangoiksi_naamioiduista_astaloista1

Ovelasti naamioituneita astaloita.