”Työkyvytön työnhakija tässä päivää!”

Jostakin syystä työttömyysluvuista puhuttaessa unohtuvat usein kokonaan minun kaltaiseni ihmiset. Ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta ovat pakosta joutuneet roikkumaan työttömyystilastoissa työttöminä työnhakijoina saadakseen työttömyysetuutta. Vaikka olisit kuinka työkyvytön et näet välttämättä saa sairauspäivärahan jälkeen työkyvyttömälle kuuluvaa kuntoutustukea. Voidaan kysyä, ketä tällainen järjestelmä hyödyttää? En todellakaan ole ainoa joka on vastaavassa tilanteessa. Jos huonosti käy, olen taas muutaman kuukauden kuluttua työkyvytön työtön työnhakija.

Ei työkyvyttömästä tule työkykyistä sillä, että hänelle ei myönnetä kuntoutusrahaa. Joskus kyllä tuntuu, että ajatuksena on se, että kun tarpeeksi ihmistä pompotellaan luukulta toiselle, niin työkyky maagisesti palautuu jossakin vaiheessa. Väistämätä ihminen alkaa kokea jossakin vaiheessa, että häntä pidetään pummina, eikä häntä oteta tosissaan.

Ydinkysymys onkin kuinka moni työttömyystilastoissa roikkuva on oikeasti edes käytännössä työmarkkinoiden käytettävissä? Onko mielekästä listata työkyvyttömiä työttömyystilastoihin vain koska turha byrokratia? Todennäköisesti tämä on tapa kaunistella työkyvyttömyyseläketilastoja. Kuntoutusrahan saaja kun toiselta nimeltään työkyvyttömyyseläkeläinen. Eihän se nyt sovi, että väärän ikäisiä ihmisiä on liikaa työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka he kuinka olisivat työkyvyttömiä. Tilastokaunistelu suuntaan ja toiseen on kuitenkin täysin hyödytöntä peliä. Siinä ei voita kukaan, mutta turhan byrokratian rattaisiin joutuvat ihmiset kärsivät ja rahaa palaa.

Tämäkin ongelma ratkeaisi perustulolla. Nykyinen sosiaaliturvamalli on ylipäänsä tehty pitkien ja vakituisten työsuhteiden aikaan. Jyrki Kasvi käytti eräässä Facebook-keskustelussa taannoin loistavaa termiä ”silpputyö”. Elämä on ylipäänsä muuttunut melkoisen vaihtelevaksi ja silppuisaksi. Moni opiskelee vielä myöhemmällä iällä itselleen uuden ammatin. Monella on elämänsä aikana kymmeniä työsuhteita. Ihmisen tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Tulisiko myös yhteiskunnan vastata uuden ajan haasteisiin uusilla ajattelumalleilla?

Nykyiset tukimallit voidaan nähdä passivoivina, mutta ei siinä mielessä kuin tätä termiä yleensä käytetään. Ihmiset eivät uskalla tehdä, koska he joutuvat pelkäämään perustoimeentulon menettämistä. Ihmiset eivät voi parantaa omaa elämänlaatuaan, eivätkä he voi hankkia lisätuloja, koska saman tien pitäisi pystyä kokonaan elättämään itsensä kokonaan. ”Silppuyhteiskunnassa” se on yllättävän hankalaa terveellekin puhumattakaan vajaakuntoisista. On paljon pätkätöitä ja osa-aikaisia työsuhteita. Pätkätöissä ja osa-aikaisuudessa voi olla myös uusia mahdollisuuksia ihmisille, jos heidän vain annettaisiin päästä niihin kiinni.

”Silppuyhteiskuntaa” ei välttämättä tarvitse nähdä uhkana, vaan se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, jos kehitämme politiikkaa yhdessä kehittyvän yhteiskunnan kanssa sen sijaan, että jäisimme junnaamaan vanhaan. Jotkut väittävät, että aika on ajanut universalistisen hyvinvointiyhteiskunnan ohi, mutta itse olen eri mieltä. Universalistinen hyvinvointiyhteiskunta ei ole vanhentunut, mutta sitä on aika kehittää paremmaksi ja uusiin haasteisiin sopivammaksi. Nyt tarvitaan rohkeutta siirtyä uudenlaiseen sosiaaliturvamalliin.

Toisaalta jos hyvinvointivaltion haasteiden pohtiminen tuntuu jollekulle ylivoimaisen vaikealta voimme myös soveltaa kansanedustajaehdokas Ilkka Sysimetsän ohjetta:

”Frederikin mielestä Suomesta kyllä löytyy töitä niitä etsiville. Useammat eivät vain viitsi hakea.

– Menkää töihin siitä, vaikka risumetsään perkele! Frederik laukoo.”

Taloudellisesta taantumasta henkiseen taantumaan

Usein kun mielenterveysongelmista tai alkoholismista kärsinyt ihminen kuolee alkaa saman tien nettikommentointi tyylillä ”Hyvä kun kuoli pois yhteiskunnan varoja syömästä, ei tuollaisilla saatanan loisilla mitään tee”. Luottotietoihinsa merkinnän saanut on ”vitun luuseri, jota ei kiinnosta maksaa laskujaan”. Työpaikkansa menettänyt on ”työhaluton, joka pitäisi vähän pistää orjatyöhön, jotta oppii olemaan”.

Mielenterveysongelmista, riippuvuuksista, talousvaikeuksista ja oikeastaan ihan mistä tahansa elämän vastoinkäymisistä kärsivät joutavat kuolla. Me olemme vain rasitteita. Uudeksi ja hienoksi termiksi on lanseerattu nettoveronmaksaja. Me kaikki, jotka emme ole nettoveronmaksajia olemme ylimääräistä kuonaa. Loisia, jotka pitäisi suorastaan hävittää. Universalistisen hyvinvointivaltion ajatus rappeutuu askel askeleelta. Ajatus myös heikkoja tukevasta ja auttavasta yhteiskunnasta herättää paljon jopa suoranaista vihaa.

Internet on koko olemassaolonsa ajan ollut mainio väline vihakommentointiin. Silti sanoisin, että pitkittyneen taantuman myötä myös empatiavaje on kasvanut tai ainakin nykyään naputellaan helpommin julki ajatuksia, jotka aikaisemmin jupistiin kotona kahvikupposen äärellä.

Itse mietin usein, että miksi minä olen toisten mielestä kuonaa siksi, että olen sattunut sairastumaan? Fibromyalgia, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus ja epäilys uupumusoireyhtymästä. Nekö tekevät minusta ihmisen, joka ei ansaitse elää? Sekö, että jatkoin opiskelujani vaikeista unihäiriöistä huolimatta aiheuttaen todennäköisesti tällä itselleni fibromyalgian aktiivisen vaiheen, tekee minusta huonon ihmisen? Oikeuttaako taloudellinen taantuma siihen, että me ”heikommat ja sortuneet” emme enää ole ihmisiä lainkaan? Sairaat, mamut, homot, alkoholistit, työttömät. Viharetoriikka toistuu kaikkien ryhmien kohdalla. Onko sellainen yhteiskunta tai ihminen vahva, joka kohtelee heikompia tai erilaisia ihmisiä kaltoin?

Nyt on taas se aika vuodesta kun puidaan ihmisten verotietoja. Samalla myös hyvintoimeentulevat päästetään ääneen kertomaan siitä, miten kurjaa on maksaa veroja. Miksi heidän tulisi kustantaa köyhien, sairaiden ja työttömien luusereiden elämää? Onhan se nyt varsin hirveää jos yli 900 000 eurosta jää käteen vain yli 615 000 euroa. Yksinkertaistetulla matematiikalla 615 000 eurosta tulisi käteen 51 250 euroa kuussa. Miten tällaisella summalla oikein mahtaakaan kukaan pärjätä… Pitäisiköhän laittaa jokin hyväntekeväisyyskampanja pystyyn reppanoiden tukemiseksi? Terveisiä vain Purson hallituksen puheenjohtaja Jari Ollilalle allekirjoittaneelta. Olisipa minullakin yhtä paljon pokkaa kuin sinulla.

”Nyyhkytarinoillaan” nämä suurituloiset tulevat joko tietoisesti tai tietämättään lietsoneeksi vihaa meitä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousemme jälleen me ”loiset” ja se, että me olemme ongelma. Syrjäytyminen, työttömyys, masennus ja alkoholismi ovat ongelmia, joita pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Asiat eivät muutu tai parane ihmisarvon riistävällä kohtelulla tai viharetoriikalla. Usein ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta, mutta sehän on nyt on turhaa ”hyysäreiden löpinää”. Surkeinta on seurata tätä ilmiötä, jossa itsekin huonossa asemassa olevat käyvät toisia huono-osasia vastaan.

Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, joiden elämä ei ole mennytkään putkeen. Taantuma tuo ihmisten raadolliset puolet hyvin esiin, ja paljastaa sen, että monen kohdalla sivistys on pelkkää pintaa. Kukaan ihminen ei jouda kuolla. Meillä on kaikilla ainutkertainen elämä. Jos sinulla on käsittelemättömiä vihantunteita, kehottaisin menemään psykologille sen sijaan, että oksennat niitä nettiin. Masentuneilla, päihdeongelmaisilla ja syrjäytyneilläkin on omaisia. He ehkä harvemmin ajattelevat, että heidän omaisensa sai kuolla, koska hänen elämänsä ei mennyt kuten oppikirjassa. Taantumassa meidän tulisi tukea toisiamme ja vetää yhtä köyttä pitäen huolta heikoista sen sijaan, että lietsomme vihaa eri ryhmien välille tai syyllistämme heikompia taantumasta. Henkinen taantuminen ei edistä talouskasvua, eikä sivistyneen yhteiskunnan kehittymistä.

Arto Satonen kansan asialla

”Työajan pidentämisestä ei ole hyötyä, koska nykyistäkään työaikaa ei pystytä käyttämään tehokkaasti. Väärin.
Perustulo kannustaa työntekoon. Väärin.
Suomen ongelmat saadaan ratkaistua, kun lisätään veroja niille, joilla niitä on varaa maksaa. Väärin.
Downshiftaaja on sankari. Väärin.
Vastikkeellinen työttömyysturva tulee kalliiksi ja alentaa ihmisarvoa. Väärin.
Kuntatalouden säästöjen toteuttamiseksi ei tarvitse koskea yhteenkään palveluun, riittää että tehostetaan prosesseja. Väärin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen toimii toisin kuin politiikassa yleensä, ja sanoo mitä ajattelee kesällä julkaistussa kirjassaan. Satonen murtaa kirjassaan 16 yhteiskunnallista väitettä, jotka hänen mielestään ovat silkkoja myyttejä, eivätkä kestä kriittistä tarkastelua.
-Päätin sanoa nämä asiat silläkin uhalla, että tästä tulisi viimeinen kansanedustajakauteni, Satonen naurahtaa.
Hän näkee, että nyt tarvitaan ryhtiliike.
-Mutta ei silti tarvitsisi tehdä kovin paljoa erilailla, jotta hyvinvointiyhteiskunta saataisiin pelastettua eli laadukas koulutus, lähes ilmainen terveydenhoito ja arvokas vanhuus kaikille. Jos ihmiset tämän oivaltavat, moni on varmasti valmis tekemään vähän pidempää työpäivää tai ottamaan työtä vastaan, Satonen luottaa.”

Jos minulla olisi matala verenpaine, niin ”Satonen murtaa myyttejä”-juttu Nokian Uutisissa perjantaina 3.10.2014 olisi varmasti taannut minulle hetkeksi valtaisan terveyshyödyn. Sen verran kyseinen juttu näet nostatti verenpainettani. Suhteellisen tyypillisiä kokoomuslaisen ajatuksiahan nämä ovat, mutta silti joka kerta sapettaa tällaista lukea.

Onhan se totta, että se on ihan kamalaa, että veroja otettaisiin niiltä, joilla olisi niitä varaa maksaa! Ryhtiliikkeen tulee näet koskea vain niitä tavallisia duunareita, jotka eivät saatana soikoon tee tarpeeksi työtä, eivätkä maksa tarpeeksi veroja! Veroja pitää ottaa enemmän niiltä, joilla on vaikeuksia selvitä nykyisistäkin veroistaan, koska ”köyhät luuserithan niitä yhteiskunnan palveluja käyttävätkin”. Tämän vuoksi myös niistä palveluista voidaan ihan hyvin karsia. Eihän se työläisrobotti tarvitse laadukkaita palveluita. Työläisrobottia ei tarvitse huoltaa kunnolla, koska niitähän saadaan aina lisää!

”Vastikkeellinen” työttömyysturva ei tietenkään tule kalliiksi sille ryhmälle, jonka etuja herra Satonen ajaa. Varmasti monet isommat ja pienemmätkin pamput arvostavat suunnattomasti ilmaista työvoimaa. Kyllä minun puolestanikin vaikka Satonen itse voisi tulla meille tekemään vähän ”yleishyödyllistä” työtä. Tuossa olisi pihalla vähän risusavottaa tehtävänä. Satonen on kyllä hyvin tervetullut auttamaan, kunhan ottaa huomioon sen, että töissä ei sitten laiskotella. Tiettävästi järjestelmä ei voi ollakaan alentava sellaiselle, joka ei sitä joudu käyttämään. Jos joku kokee orjatyön alentavaksi niin hänhän on laiska luuseri, joka ei halua tehdä töitä isänmaan puolesta!

Siitä huolimatta, että esimerkiksi Namibian perustulokokeilussa työllisyys nousi perustulon myötä, niin eihän tällainen malli sovi! Rivikansalaiselle ei näet tule antaa päätösvaltaa omasta elämästään. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos vaikka minä monisairaana voisin hankkia vähän lisätuloja! Rivikansalainen tulee pitää kurissa ja herran nuhteessa! Kansalaisen elämä pitää säädeltävän ylemmältä taholta, jos hänellä ei ole hyvää asemaa tai suurta varallisuutta tai molempia. On pidettävä huoli siitä, ettei kansalainen tee vääränlaista työtä tai aktivoi itseään väärin, koska onhan se nyt aivan selvää, etteivät pöllöt kansalaiset osaa itse luotsata elämäänsä mitenkään oikein. Kumminkin ne vain ryyppäävät, jos niille annetaan ilmaista rahaa. Eiväthän ne mitään osaa tehdä, jos ei niitä joku käy potkimassa perseelle!

Ei, downshiftaaja ei ole sankari, vaan elämänsä suorittaja on sankari. Suorittaja, joka vilpittömästi omasta hyvinvoinnistaan välittämättä raataa perse ruvella, jotta Satosella ja kumppaneilla olisi taas enemmän saldoa tilillään katseltavana.

Totta helvetissä työaikoja pitää pidentää, vaikka moni kokee nyt työpaikoilla kovia paineita siitä, että töitä kasaantuu ennemmän kuin ehtisi tehdä, ja tästä huolimatta myös työttömyysluvut ovat korkeat. Työttömyystilastothan kaunistetaan sillä orjatyöllistömisellä, ja varsinaisia työntekijöitähän saa uusia, jos joku saa slaagin stressistä. Tokihan näet ne ilmaistyöntekijät kiljuen hakevat niihin vähiin töihin, joista maksettaisiin ihan oikeaa palkkaa. Näppärä systeemi. Ilmeisesti Satosen mielestä ihmiset eivät ole tällä hetkellä valmiita ottamaan työtä vastaan, koska moni ei halua suostua orjatyöhön.

”Toimii toisin kuin politiikassa yleensä toimitaan”

I see… Minusta kyllä tämä koventunut linja on juurikin yhä useamman poliitikon linja. Varsinkin kun se osa kansasta, jolla menee nyt hiukan paremmin hurraa tällaisille ajatuksille. Työttömyyshän ei voi koskettaa heitä, koska tunnetusti vain laiskat hippiluuserit ovat työttömiä!

Minusta Satosen ryhtiliike-strategiaa voitaisiin soveltaa myös herraan itseensä. Veikkaisin, että herra olisi paljon motivoituneempi hoitamaan luottamustehtäviään koko kansan eduksi, jos hänen tulisi tehdä se talkoohengellä. Itseäni näet kiinnostaisi, että miten Satonen itse ajatteli ”uhrautua yhteisen hyvän eteen”? Jatkamalla kansanedustajuuttaan, jos kansa sen hänelle suo? Onhan sekin tapa turvata oma taloudellinen tilanteensa. Mitäs jos Satosellekin tarjottaisiin vain asunto kansanedustajakommuunissa, ja perustarpeet? Mitäs jos rahapalkkiota ei heruisi tai se olisi vaikka 200 euroa kuukaudessa? Vapaamatkustajuuskin on näkökulmakysymys.