Onko ”tolkun ihmisyydessä” järkeä?

Viime viikkoina keskusteluissa on kyllästymiseen asti toistettu käsitettä tolkun ihmisyys. ”Tolkun ihminen” tarkoittaa siis tällä hetkellä melko passiivista ihmistä. Ihmistä, jonka mielestä ilmeisesti pitäisi yrittää dialogia siinäkin vaiheessa, kun nyrkkiä tulee nassuun.

”Tolkun ihminen” uskoo vakaasti, että ihmisten joukolla toteuttamat hirmuteot niin sanotuissa sivistysmaissa ovat automaattisesti lopullisesti historiaa. Eihän sellaisia enää voi tapahtua. ”Tolkun ihminen” ei usko esimerkiksi natseihin. Ehkä pari ”hullua” jostakin saattaa löytyä, mutta eihän kukaan nyt oikeasti mitään uuneja halua rakentaa. ”Tolkun ihminen” uskoo, että nämä ”hullut” eivät kykene järjestelmälliseen toimintaan. ”Tolkun ihminen” uskoo myös syvästi siihen, että kaikki natsit ovat syrjäytyneitä reppanoita, vaikka äärioikeistolaisia löytyy jo hallituspuolueesta asti.

”Tolkun ihmisen” mielestä ”suvakki” on vain luulotautinen kokiessaan tappouhkaukset ja raiskaustoivomukset yrityksiksi vaientaa. Eihän täällä kuulemma ketään yritetä vaientaa, vaan ääripäät ne vain meuhkaavat ja ”tolkun ihmistä” ei muka kuuntele kukaan. Vihapuheen lisääntyminen ja arkipäiväistyminen vaikuttaa jo tutkijoidenkin toimintaan, mutta siitä huolimatta on muka ihan tolkutonta olla ilmiöstä huolissaan.

”Tolkun ihminen” on tuudittautunut siihen, että kaikki tulee olemaan aina hyvin. ”Tolkun ihminen” ei ymmärrä sitä, että kun jotakin on saavutettu pitää siitä pitää myös kiinni. Jos olet saanut yrityksesi kerran toimimaan, et voi istua koko loppuelämääsi tumput suorina luottaen, että yrityksesi pyörii itsekseen. Saavutetut oikeudet ja saavutettu sivistysyhteiskunta eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jos valtaosa kansalaisista on näitä ”tolkun ihmisiä”, jotka tuudittautuvat siihen, että kerran saavutettu hyvä tilanne on pysyvä, niin tällaisten ihmisten hiljaisella suostumuksella voidaan murehtaa sivistys ja saavutetut oikeudet. Joka muuta väittää voi lukea historian kirjansa uudelleen ja tutustua ihan niiden haukuttujen tutkijoiden näkemyksiin siitä, mikä merkitys vihapuheella ja propagandalla on hirmutekojen ja kansanmurhien synnyssä. ”Tolkun ihmisten” logiikka on aikalailla samaa kuin ihmisellä, joka ei mene kivuistaan lääkäriin ja uskoo vakaasti, että kun asiaa ei tutkita, eikä vaivan nimeä tiedetä, ei sitä ole olemassakaan.

Tuskin esimerkiksi siellä Saksassakaan aluperin nämä ”tolkun ihmiset” uskoivat, mitä tulee tapahtumaan. Yhteiskunnan näennäinen sivistys ei sulje pois ihmisyyden pimeää puolta ja sitä, että osa ihmisistä valitsee sen pimeän puolensa kukin sitten mistäkin syystä. Nämä ihmiset osaavat myös houkutella muita mukaan lietsomalla ajatusta, jossa yksi ihmisryhmä muka uhkaa juuri sinun, sinun lastesi ja sinun naapurustosi turvallisuutta.

Kun yhtä valtavaa ihmisryhmää syyttä suotta hyväksytysti demonisoidaan, heistä luodaan mielikuvaa pelkkänä uhkatekijänä ja heidät alennetaan puheissa eläimiksi, loisiksi ja torakoiksi ollaan vaarallisilla linjoilla. Vihapuheella voi todellakin olla valtava voima ja on typerää lintukotoajattelua suhtautua väheksyvästi vihapuheen vaikutuksiin erityisesti tilanteen ollessa nykyisen kaltainen.

Vihapuheen arkipäiväistyminen ja ihmisten siedättyminen vihapuheelle on hyvin huolestuttavaa. Jos tämän ilmiön olemassaolon kiistää, niin täytyy olla joko tietämätön asioista tai sitten pieni vieraanpelko on jo mielen sopukoille kylvetty. Jälleen tullaan siihen, miten tietämätöntä on myös helppo jallittaa. Ihminen voi tietämättömänä toimia hyvässä uskossa vaikka miten.

Monet hirmutekoihin osallistuneet ovat olleet alunperin aivan tavallisia ihmisiä. Niitä mukavia naapureita. Kun pelkoa tarpeeksi lietsotaan alkaa osa mukavista ja niin sanotuista tavallisista ihmisistä uskoa, että on pakko tehdä jotakin radikaalia oman elämänsä jatkuvuuden ja turvallisuutensa turvaamiseksi. On ymmärettävää, että suurin osa ihmisistä on valmis puolustautumaan henkensä hädässä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen kuvitteellisen mörön perään pitäisi lähteä puukkojen ja puntareiden kanssa.

”Niinisalon keskustassa on kiinteistö, jossa on kioski. Samasta rakennuksesta on vuokrattu tiloja vastaanottokeskuksen koulutustiloiksi. Myös Sarin miehellä Juha Niemelällä on tiloja vuokralla rakennuksesta.

– Moni asiakas ei uskalla tulla sisälle ilman, että heidät haetaan parkkipaikalta. Se vaikeuttaa yritystoimintaa, kertoo Sari Hassinen.”

Pelkoja on kaikilla. Jos Hassinen ei jauha jaskaa, niin siinä vaiheessa kun täysin irrationaaliset pelot hallitsevat elämää niin kovasti, ettei uskalla parkkipaikalta firman tiloihin kävellä ilman saattajaa, niin pitäisi tajuta hakea apua pelkojensa käsittelyyn. Nykyilmapiirin huomioon ottaen tällaista äkkiseltään vitsiltä kuulostavaa älyttömyyttä ei voikaan enää kuitata sillä, että se voi olla totta.

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Suojelua vai sensuuria?

Viime päivinä media ja sosiaalinen media on kuhissut erilaisia kannanottoja kokoomusnuorten (KNL) tavoiteohjelmasta. Ehkä eniten esiin tullut kohta on se, että kokoomusnuoret haluaisi poistaa rikoslaista kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Jussi Halla-aho kommentoi asiaa, että hän ei lähtisi näin radikaalille linjalle, mutta hänestä laki olisi muuttamisen tarpeessa.

”- Nykyisen lain muotoilussa kriminalisoidaan jopa tiedon esillepano, jos sen voidaan katsoa solvaavan jotain etnistä ryhmää. Tämä on kaatopykälä, joka mahdollistaa minkä tahansa asian tuomitsemisen rikolliseksi, hän sanoo.” 

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/art-1288597887294.html

Ennen juun tai jaan sanomista siirrytään siihen mitä tässä lakipykälässä sitten sanotaan.

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihi rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Lähinnä tässä päästään juuri siihen ongelmalliseen kysymykseen mihin asti yhteiskunnan lakien tulee turvata yksilöiden ja ryhmien turvallisuuden tunnetta/turvallisuutta laeilla niin, että sanan- ja mielipiteenvapaus kuitenkin säilyisi mahdollisimman laajana. Paljon on tätä tullut itsekin vuosien varrella mietittyä, ja kysymys on oikeasti aika monitahoinen. Kirjoittamisesta kiinnostuneena on myös paljon tullut mietittyä tätä päätoimittajan laillinen vastuu asiaa. Jos pilkotaan ajatus aivan osiin, niin tämä voisi toimia, ja todennäköisesti toimiikin, ennakkosensuroivana tekijänä. Nykyään on tietysti internet, jossa jokainen voi julkaista mielipiteitään ilman ennakkosensuurin pelkoa. On myös selvää, että päätoimittajan vastuuta ei mitenkään voida kokonaan purkaa, koska toki medioiden on oltava myös lukijoilleen vastuussa esittämästään sisällöstä. En voi kuin esittää tämän kohdan ongelmallisuuden, ratkaisua minulla ei ole tähän päätoimittajan vastuu kysymykseen tarjota, ja tunnustan tämän.

On totta, että esimerkiksi tuomiot kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ovat melko harvinaisia, ja tällä hetkellä en ole kuullut tapauksesta, jossa tähän lakipykälään vedoten olisi esimerkiksi poistettu historiallisia kirjoja myynnistä nykypäivänä.

Katsotaanpa toista lakipykälää, joka koskee uskonrauhaa.

”Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli: julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”

http://www.uskonnonvapaus.fi/hakusanat/jumalanpilkka.html

Muiden perusoikeuksien joukossa tulee toki olla itsestäänselvänä myös sen, että uskonnolliset tilaisuudet pitää saada järjestää rauhassa. Arveluttavaa sen sijaan on, että nykyisen kaltaisen lainsäädännön perusteella muun muassa kirjailija Hannu Salama on tuomittu jumalanpilkasta 1964. Perusteluna käytettiin kirjassa kuvattuja humalaisten repliikkejä. Juhannustanssien uusintapainokset painettiin sensuroituna aina vuoteen 1990 asti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit

Periaatteessa samanlainen tuomio voitaisiin langettaa nykypäivänäkin.

Laissa tulisi tulla mahdollisimman vähän tilanteita, joissa tätä ehkä voitaisiin soveltaa tai jättää soveltamatta. Kokonaan tällaisia ei pystytä varmasti poistamaan, mutta ne tulisi minimoida mahdollisuuksien mukaan. Tällainen voidaan soveltaa tai jättää soveltamatta jättää nähdäkseni liikaa tilaa sille, että lakia voitaisiin käyttää myös mielivaltaiseen sensuuriin. Enkä nyt aja takaa mitään ”Halla-aho-linjaa”, jossa poliitikon pitää faktana saada kirjoittaa aivan mitä tahansa ilman mitään sanktion pelkoa. Yritän vain valottaa sitä, että kaikki lait nykypäivässä eivät ole ihan niin mutkattomia, kuten me tavalliset tallaajat helposti ajattelemme. Juridiikassa ei myöskään päde maalaisjärki. Jos ihan pilkun tarkasti tulkitaan niin esimerkiksi koulujen historian kirjoista löytyisi aika monta kohtaa, joissa ”saatetaan ihmisten tietoon kiihottamista kansanryhmää vastaan”. Jokainen meistä ajattelee voivansa lukea historiaa tai esittää parodiaa aroistakin aiheista ilman pelkoa siitä, että joutuu syytetyn penkille.

Ehkä ongelma olisi juuri enemmänkin näissä muotoseikoissa. Ehkä olisi oikeasti avattava enemmän keskustelua sille, että tarkennukset lakiin olisivat tarpeen. Olisi avattava keskustelua sille mitä ongelmia lain soveltamisesta voi tulla, ja miten tällaisia ongelmatilanteita voitaisiin ehkä lakia tarkentamalla välttää. Myöskään tätä keskustelua ei ole järkevää olla käymättä siinä pelossa, että rasistit ja muut syrjintää kannattavat saavat vettä myllyynsä. Tällöinhän he oikeasti tyrehdyttävät myös sen asiallisen keskustelun, ja tätä ei tulisi tapahtua. Keskustelu lakipykälien ajantasalle muuttamisesta ei voi olla tabu. Pitäisikö esimerkiksi taide, fiktio, parodia ja vastaavat erottaa selkeästi esimerkiksi siitä, että kansanedustaja kirjoittelee totuutena blogissaan kaikkien muslimien olevan terroristeja? Ehkä tämä ainakin selkeyttäisi sitä, että näitä pykäliä ei jatkossakaan käytetä väärin. Kun pykälät ovat näin laajasti tulkittavissa, niin nämä lait voivat jo oikeasti olla haitaksi ilmaisunvapaudelle. Tämä ei tarkoita, että lait itsessään olisivat huonoja tai tarpeettomia, mutta ehkä niitä olisi tarpeen hienosäätää.

Vielä kerran muistutan, että en nyt tarkoita sitä, että Halla-ahot ja Hirvisaaret saisivat vapaasti levittää totuutena blogeissaan ties mitä ilman pelkoa mistään sanktioista, vaan ilmaisuvapaudella tarkoitan nyt tässä yhteydessä taiteeksi kutsuttua huttua ja hulinaa, selkeää fiktiota, loogisestikin historiallisia kirjoja ja historian opetusta sekä selkeää parodiaa. Rajan veto on vaikeaa, mutta pitäisikö meidän kuitenkin yrittää tehdä näistä lakipykälistä järkevämpiä? Nykyisellään nämä eivät minusta kuitenkaan ole kovin ”käytännöllisiä” lakeja tällaisinaan, vaikka pesun- ja linkouksen kestävä mädättäjä olenkin aina ja iankaikkisesti. Joskus suojelu ja sensuuri voivat kuitenkin olla lähellä toisiaan. Jos laissa on porsaanreikä, niin kannattaako se jättää sinne vetoamalla siihen, että sitä ei ole näin enää ”nykyään” tulkittu? Vaikka perussuomalaiset tai kokoomusnuoret ovatkin esittääneet asiaa radikaalisti ja hölmösti ääripäähän venyen omien intressiensä mukaan, niin olisiko silti mahdollista, että sieltä taustalta voisi löytää jalostettavan, järjellisen ja täysin kiihkottoman pointin keskusteltavaksi?

books