Onko ”tolkun ihmisyydessä” järkeä?

Viime viikkoina keskusteluissa on kyllästymiseen asti toistettu käsitettä tolkun ihmisyys. ”Tolkun ihminen” tarkoittaa siis tällä hetkellä melko passiivista ihmistä. Ihmistä, jonka mielestä ilmeisesti pitäisi yrittää dialogia siinäkin vaiheessa, kun nyrkkiä tulee nassuun.

”Tolkun ihminen” uskoo vakaasti, että ihmisten joukolla toteuttamat hirmuteot niin sanotuissa sivistysmaissa ovat automaattisesti lopullisesti historiaa. Eihän sellaisia enää voi tapahtua. ”Tolkun ihminen” ei usko esimerkiksi natseihin. Ehkä pari ”hullua” jostakin saattaa löytyä, mutta eihän kukaan nyt oikeasti mitään uuneja halua rakentaa. ”Tolkun ihminen” uskoo, että nämä ”hullut” eivät kykene järjestelmälliseen toimintaan. ”Tolkun ihminen” uskoo myös syvästi siihen, että kaikki natsit ovat syrjäytyneitä reppanoita, vaikka äärioikeistolaisia löytyy jo hallituspuolueesta asti.

”Tolkun ihmisen” mielestä ”suvakki” on vain luulotautinen kokiessaan tappouhkaukset ja raiskaustoivomukset yrityksiksi vaientaa. Eihän täällä kuulemma ketään yritetä vaientaa, vaan ääripäät ne vain meuhkaavat ja ”tolkun ihmistä” ei muka kuuntele kukaan. Vihapuheen lisääntyminen ja arkipäiväistyminen vaikuttaa jo tutkijoidenkin toimintaan, mutta siitä huolimatta on muka ihan tolkutonta olla ilmiöstä huolissaan.

”Tolkun ihminen” on tuudittautunut siihen, että kaikki tulee olemaan aina hyvin. ”Tolkun ihminen” ei ymmärrä sitä, että kun jotakin on saavutettu pitää siitä pitää myös kiinni. Jos olet saanut yrityksesi kerran toimimaan, et voi istua koko loppuelämääsi tumput suorina luottaen, että yrityksesi pyörii itsekseen. Saavutetut oikeudet ja saavutettu sivistysyhteiskunta eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jos valtaosa kansalaisista on näitä ”tolkun ihmisiä”, jotka tuudittautuvat siihen, että kerran saavutettu hyvä tilanne on pysyvä, niin tällaisten ihmisten hiljaisella suostumuksella voidaan murehtaa sivistys ja saavutetut oikeudet. Joka muuta väittää voi lukea historian kirjansa uudelleen ja tutustua ihan niiden haukuttujen tutkijoiden näkemyksiin siitä, mikä merkitys vihapuheella ja propagandalla on hirmutekojen ja kansanmurhien synnyssä. ”Tolkun ihmisten” logiikka on aikalailla samaa kuin ihmisellä, joka ei mene kivuistaan lääkäriin ja uskoo vakaasti, että kun asiaa ei tutkita, eikä vaivan nimeä tiedetä, ei sitä ole olemassakaan.

Tuskin esimerkiksi siellä Saksassakaan aluperin nämä ”tolkun ihmiset” uskoivat, mitä tulee tapahtumaan. Yhteiskunnan näennäinen sivistys ei sulje pois ihmisyyden pimeää puolta ja sitä, että osa ihmisistä valitsee sen pimeän puolensa kukin sitten mistäkin syystä. Nämä ihmiset osaavat myös houkutella muita mukaan lietsomalla ajatusta, jossa yksi ihmisryhmä muka uhkaa juuri sinun, sinun lastesi ja sinun naapurustosi turvallisuutta.

Kun yhtä valtavaa ihmisryhmää syyttä suotta hyväksytysti demonisoidaan, heistä luodaan mielikuvaa pelkkänä uhkatekijänä ja heidät alennetaan puheissa eläimiksi, loisiksi ja torakoiksi ollaan vaarallisilla linjoilla. Vihapuheella voi todellakin olla valtava voima ja on typerää lintukotoajattelua suhtautua väheksyvästi vihapuheen vaikutuksiin erityisesti tilanteen ollessa nykyisen kaltainen.

Vihapuheen arkipäiväistyminen ja ihmisten siedättyminen vihapuheelle on hyvin huolestuttavaa. Jos tämän ilmiön olemassaolon kiistää, niin täytyy olla joko tietämätön asioista tai sitten pieni vieraanpelko on jo mielen sopukoille kylvetty. Jälleen tullaan siihen, miten tietämätöntä on myös helppo jallittaa. Ihminen voi tietämättömänä toimia hyvässä uskossa vaikka miten.

Monet hirmutekoihin osallistuneet ovat olleet alunperin aivan tavallisia ihmisiä. Niitä mukavia naapureita. Kun pelkoa tarpeeksi lietsotaan alkaa osa mukavista ja niin sanotuista tavallisista ihmisistä uskoa, että on pakko tehdä jotakin radikaalia oman elämänsä jatkuvuuden ja turvallisuutensa turvaamiseksi. On ymmärettävää, että suurin osa ihmisistä on valmis puolustautumaan henkensä hädässä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen kuvitteellisen mörön perään pitäisi lähteä puukkojen ja puntareiden kanssa.

”Niinisalon keskustassa on kiinteistö, jossa on kioski. Samasta rakennuksesta on vuokrattu tiloja vastaanottokeskuksen koulutustiloiksi. Myös Sarin miehellä Juha Niemelällä on tiloja vuokralla rakennuksesta.

– Moni asiakas ei uskalla tulla sisälle ilman, että heidät haetaan parkkipaikalta. Se vaikeuttaa yritystoimintaa, kertoo Sari Hassinen.”

Pelkoja on kaikilla. Jos Hassinen ei jauha jaskaa, niin siinä vaiheessa kun täysin irrationaaliset pelot hallitsevat elämää niin kovasti, ettei uskalla parkkipaikalta firman tiloihin kävellä ilman saattajaa, niin pitäisi tajuta hakea apua pelkojensa käsittelyyn. Nykyilmapiirin huomioon ottaen tällaista äkkiseltään vitsiltä kuulostavaa älyttömyyttä ei voikaan enää kuitata sillä, että se voi olla totta.

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Katujen jalot ihmisoikeustaistelijat

Jos sitä tulee joskus sellainen tunne, että kaiken olet nähnyt ja kuullut, niin ei hätää voin näet lämpimästi suositella roskalehtien keskustelupalstoja. Sananvapauden ritareiden saralla luulin jo nähneeni kaikki pohjanoteeraukset, mutta olin väärässä. Menin hölmönä akkana toteamaan erään roskalehden keskustelupalstalla, että onko järkeä tunkea itseään kuvaamaan humalaista baarista ulos heitettyä kohujulkkista? Ihmettelin, että eikö ihmisillä ole lainkaan itsesuojeluvaistoa? Mietin kirjoituksessani, että onko se juoru, julkkiksen kuvaaminen tai hetken nettijulkisuus sen arvoista, että saadaan turpaan? Mietin myös sitä, onko jopa tavoitteena päästä itse julkisuuteen ”julkkiksen hakkaamana”? Mainitsin kommentissani hyvin selkeällä Suomen kielellä, että mikään tilanne ei oikeuta esimerkiksi toisen pahoinpitelemistä. Ei edes se, että toinen ärsyttää sinua kameran kanssa. Alustetaan tässä nyt vielä, että kannatan hyvin laajaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Mielestäni yksilön oikeudet ovat hyvin tärkeä asia, ja omista oikeuksistaan pitää pitää huolta, ja niistä olisi syytä olla mahdollisimman tietoinen.

Roskapalsta-kirjoitukseni pointti oli lyhyesti, että kannattaa miettiä, onko asia todella sen arvoinen, että saattaa saada turpaansa? Onko joku kohujulkkiksen kuva sen arvoinen? Kannattaako esimerkiksi sekakäyttäjää tai silminnähden oudosti käyttäyttyvää ihmistä alkaa kuvata? Miksi heitä pitäisi kuvata? No pointtiahan ei laisinkaan ymmärretty. Näin 2014 Suomessa suurimpana ongelmana näet nähdään, että meillä on alkoholisoituneita kohujulkkuja, jotka ”hakkaavat ihmisiä ihan työkseen”. Ne, jotka uskaltavat vetää kännykän kotelosta ja napsaista kuvauksen päälle kohujulkkiksen toikkaroidessa kadulla tai narkkarin istuessa bussipysäkillä ovat uusimpia sananvapauden sankareita. Koska ”Vittu Suomessahan ei alistuta tällaisille vitun Tunkeille ja narkeille.” Seuraavaksi päästiinkin tähän, että no nykyään vain kuvataan kaikkia taviksiakin ja siihen on oikeus. Mistäköhän rautalangasta sen vääntämisen aloittaisi? Ei kukaan kiistä oikeutta kuvata julkisella paikalla. Täysin toinen kysymys onkin, onko se ihan joka tilanteessa järkevää saati asiallista käytöstä? Koska ”suur-rikollisille” ei alistuta niin olisi varmaan minunkin pitänyt kieltäytyä antamasta rahoja, kun niitä minulta veitsen kanssa pyydettiin. Olisin voinut vain nätisti sanoa, että ”Katsos ryöstö on rikos, niin et sinä voi ryöstää minua”. Annoin sillä hetkellä kuitenkin mielummin ne rahat kuin otin puukosta. Mutta olisihan minulla ollut oikeus ottaa puukosta. Olisihan siinä päässyt uhriutumaan… Oikeutensa saa ja pitää tuntea, mutta ei sitä nyt tietoisesti ihan imbesilli tarvitse olla. Niin hassulta kuin se kuulostaakin julkkisten, hassusti käyttäytyvien ihmisten, narkkareiden, alkoholistien ynnä muiden kuvaamisesta kadulla tilanteessa kuin tilanteessa on tullut suuri ja vähemmän eeppinen ihmisoikeustaistelu.

Sain myös karvaasti huomata, että olen vanha kalkkis siinä, että minusta joka helvetin tilanteessa ei tarvitse kuvata. Ihminen on kännissä, ihminen saa sydänkohtauksen, ihminen paskoo housuunsa, ihminen on kuollut onnettomuudessa. Pitääkö joka helvetin asia saada sinne You Tubeen, koska sinulla on oikeus kuvata?

Ajatella, että meillä Suomessakin on aivan oikeita ongelmia. Äkkiseltään ei näet uskoisi, kun tätä ihmisten kommunikointia seuraa. Jos nyt välttämättä haluat saada turpaasi jonkin asia vuoksi niin luulisi, että Suomessa olisi tärkeämpiäkin asioita kuin ”oikeus kuvata kännissä olevaa ihmistä”… Eikö oikeudella ole jo tarpeeksi ruuhkaa muutenkin? Tuskin sinne kaivataan tällaisia sananvapauden sankareita julistamaan oikeuttaan kuvata joka saatanan turhaa tilannetta? Olette varmasti todella kovia jätkiä, kun kuvaatte sitä alkoholistia kadulla, joka sitten hermostuu ja läpsäisee teitä poskille. Menkääpä kuvaamaan seuraavaksi vaikkapa Ukrainan kaduille. Siellä näette, mitä tarkoittaa se kun vapauttanne toimia oikeasti rajoitetaan.

Kyllä sinulla on oikeus vaikka mennä jutustelemaan sarjamurhaajalle, jos näet hänet kadulla. Miksi soittaa poliisille, kun voit jutella ja ottaa vaikka pari yhteisfotoa Facebookiin? Onko moinen sitten sitä järkevää on aivan toinen kysymys? Ai niin, mutta kun Suomessa on se oikeus jutella sarjamurhaajalle kadulla! Minulla on oikeus! Minulla on oikeus! No se oikeus varmasti lohduttaa siinä vaiheessa, kun olet palasina kaatopaikalla. ”Minulla on oikeus”-maailmassa mitään pahaa ei tapahdu, koska sehän on kiellettyä! Oikeastaan nämä kaverit tuntuvat seuraavan niin sanottua Päivi Räsäsen logiikkaa, jossa kiellettyjä asioita ei yksinkertaisesti kukaan tee. Eihän se minulta ole mitenkään pois, jos joku saa turpaansa kuvatessaan sitä sekakäyttäjää tai sekavassa tilassa olevaa kohujulkkista, koska hänellä on oikeus. Siitä vain. Mielestäni tämä on vain täysin järjetöntä käytöstä. Emme koskaan tule elämään maailmassa, jossa ihminen ei ikinä joudu miettimään onko tällainen käytös nyt asiallista tai järkevää. Meillä tulee valitettavasti aina olemaan rikollisia ja sekäkäyttäjiä. Tällä en tarkoita, etteikö näihin ongelmiin pitäisi mahdollisimman tehokkaasti puuttua. Yhteiskunta ei kuitenkaan pysty suojelemaan ihmisiä ihan kaikelta. Yhteiskunta ei voi hoitaa asioita niin, että sitä omaa järkeä ei tarvitse ikinä missään tilanteessa käyttää. Miettikää myös millainen maailma olisi, jos kaikki todellakin toimisivat joka tilanteessa miettimättä käytöstään? Jännä, että nuo samat ihmiset ovat kyllä hyvin tarkkoja siitä, mitä heidän inhokkinsa julkaisevat netissä. Jos se inhottu kohujulkkis kuvaa julkisella paikalla niin valitetaan, että onko tähän nyt ollut lupa? Nämä samat ihmiset syyttävät myös toisia ihmisiä oikeuden resurssien tuhlaamisesta… Omat oikeudet tiedostetaan tarkasti, mutta muille niitä samoja oikeuksia ei anneta.

Uhri on aina uhri, mutta ei sitä silti tarvitse joka jannun ihan tarkoituksella tyhmäksi heittäytyä, koska siihen nyt on oikeus. Sananvapauden ritaria on todellakin helppo esittää kuitenkin siinä loppupeleissä hyvin turvatussa tilanteessa. Järki ja hyvät käytöstavat tuntuvat hävinneen ”Mulla on oikeus”-linjan myötä. Kyllä, jokaisella on oikeus olla hölmö, mutta siitäkin voi tulla niitä seurauksia. Jos tunget sen kamerasi kiinni jokaiseen känniseen ja narkkariin kadulla, niin kyllä sinulla on siihen täysi oikeus. Sinulla on myös täysi oikeus kertoa Hymyn kannessa siitä, miten se saatana otti ja löi. Saahan tälläkin tavoin sen 15 minuuttia julkisuutta. Sitä odotellessa, että koska joku näistä sananvapauden sankareista kuvaa minun paniikkikohtaukseni ja lättää sen You Tubeen, koska ”minulla on oikeus, ja hassusti käyttäytyvillä ihmisillä on viihdearvoa!”.

Minä olen kerran joutunut kädenvääntöön kuvaamisesta, ja se oli paikallisessa marketissa ravustusaikana. Yritin kuvata ala-arvoisissa oloissa pidettäviä rapuja, joista osa oli jo kuollut. Tähänkin on oikeus, mutta tästä ei yleensä tykätä, ja kauppias voi poistaa kuvaajan tiloista. Joskaan jo kuvattua materiaalia hän ei voi määrätä poistettavaksi. Kauppiaan kanssa sitten tuli hiukan sanaharkkaa, enkä uskaltanut silloin alkaa isosti väittää vastaan, koska en ollut tällöin varma oikeuksistani. Harmikseni en ollut ehtinyt ottamaan vielä yhtään kuvaa, kun kauppias huomasi aikeeni. On tilanteita, joissa oikeudestaan kuvata oikeasti kannattaa pitää kiinni, jopa ”taistella”. Sekavassa tilassa olevan kohujulkkiksen tai onnettoman narkkarin kuvaaminen kadulla ei mielestäni ole siellä kärkipäässä. Mielestäni tällaisia ihmistä ei kannata lainkaan kuvata, eikä se ole asiallista käytöstä saati järkevää. Ihmisten huono olo ja sairaudet eivät ole viihdettä. Jos minä olisin diktaattori niin voisin laittaa älypuhelimille ajokortin. Minun silmissäni et ole sananvapauden sankari, etkä ihmisoikeustaistelija kuvatessasi innoissasi huonossa jamassa olevia ihmisiä. Minun silmissäni olet typerä ihminen, joka ei osaa käyttäytyä. Selvennykseksi vielä kerran, että en todellakaan hyväksy sitä väkivaltaa missään tilanteessa.

”Mutku eihän ne Jesperit ja Katriinat tiedä, että se narkki voi lyödä, eikä ne tiedä ketkä on sekaisin.” Ai että ihan randomisti kuvaat nauraen tyyppejä, jotka mielestäsi käyttäytyvät täysin normaalisti? Mahdollisesti höpötät videolle siinä samalla, että ”Vittu kun toi on sekaisin!”… Eihän tällainen selitys menisi läpi ala-astelaisillekaan.

Jos olisin Päivi Räsänen ehdottaisin myös varoitustekstiä roskalehtien sivustoille: ”Sivuston sisältö voi vahingoittaa vakavasti aivotoimintaasi”.