Tag Archives: kaksinaismoralismi

by

Kun hyväntekeväisyydestä tuleekin keppihevonen

Taannoin sain Facebook-seinälleni kommentteja, joissa tivattiin hyvin aggressiiviseen sävyyn kuinka monta vilttiä minä olen lahjoittanut Syyriaan. Kirjoittajan muut minulle kirjoitetut viestit ovat olleet samansävyisiä ja en näihin viesteihin lähtenytkään lainkaan vastaamaan. Ajattelin kuitenkin tehdä kirjoituksen keskusteluilmiöstä, joka saa minut näkemään punaista. Nimittäin ”Olen lahjoittanut joskus jotakin jonnekin ja olen nyt Jeesuksesta seuraava”-ilmiöstä.

Tämä ei ole nimittäin ensimmäinen ja tuskin myöskään on viimeinen kerta, kun omia lahjoituksia käytetään niin sanotusti aseena keskusteluissa. Onpahan sekin nähty, että Unicefille lahjoittava ei voi kuulemma olla rasisti, vaikka laukoisikin rasistisia kommentteja.

Useimmiten käytetty ”kortti” taitaa olla se, että ”olen tavannut afrikkalaisen/mun siskon kaverilla on ulkomaalainen mies/tunnen homon, joten en mää voi olla yhtään rasistinen tai homofobinen, vaikka sanoisin ja tekisin mitä”.

Sitten saa muka hyvällä omallatunnolla vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, kun tuntee homon. Sitten saa muka hyvällä omallatunnolla olla ”huolissaan pakolaistsunamista” ja käydä muiden kimppuun, kun on tehnyt lahjoituksen kohteelle x.

Kuva: http://www.mememaker.net/static/images/memes/1806153.jpg

Kuva: http://www.mememaker.net/static/images/memes/1806153.jpg

 

Jos lahjoitat eläimille, joku tulee määkimään, miksi et lahjoita ihmisille? Jos lahjoitat ihmisille, joku tulee määkimään, että lahjoitat väärille ihmisille, väärän järjestön kautta tai lahjoitat liian vähän. ”Mun lahjoitus/tapa tehdä asioille jotakin on arvokkaampi ja parempi ku sun!” Määkijöitä riittää aina tekee niin tai näin.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittamisen tai auttamisen motiivi on hieman kyseenalainen, jos tarkoituksena on vain saada muiden silmissä hyvän ihmisen status. Ei hyväntekeväisyyden tai auttamisen ole tarkoitus olla mikään keppihevonen, joka otetaan esille silloin kun se muka omaa hyvyyttä pönkittää. Kun minä lahjoitan johonkin se on lahjoitettu. Minä en lahjoita siksi, että voin sen jälkeen julistaa nettikeskusteluissa olevani melkein Jeesuksesta seuraava. Lahjoitan, koska haluan. Kun minä autan jotakuta en auta siksi, että minua pitäisi sen takia pokkuroida.

Aivan varmasti voisin tehdä lahjoituksia ja auttaa enemmänkin, kuten suurin osa ihmisistä voisi. En todellakaan ole mikään Jesse, eikä minulla ole tarve moista teeskennelläkään. Jos joku pitää minua paskana ihmisenä tämän takia, niin saa sitten aivan vapaasti minun puolestani niin tehdä. Auttamisen ja ihmisoikeuksien puolustamisen ei pitäisi olla mikään kilpailu.

Jokainen lahjoittaa paljonko lahjoittaa ja kenelle lahjoittaa, joko tavarana tai rahana ja auttaa omalla tavallaan, eikä tämä asia liity millään tavalla esimerkiksi keskusteluun siitä, onko naurettavaa olla ”huolissaan” siitä, että turvapaikanhakijat kävelevät kevyen liikenteen väylillä.

Sen sadannen kerran se asia ei muuten ole allekirjoittaneesta kiinni, kuinka paljon tänne tulee turvapaikanhakijoita, joten minulta on edelleenkin turha tivata kuinka paljon minä olisin valmis ottamaan turvapaikanhakijoita. Minä en ”vastaanota” tänne yhtään ketään. Myöskään se pystyykö turvapaikanhakijoita majoittamaan kotiinsa ei edelleenkään määritä sitä saako heitä puolustaa. ”Eihän tästä selvitä”-kauhistelijoille sanon, että kukaan ei ole sanonutkaan, että tilanne on helppo, mutta ei tämä ensimmäinen (eikä ikävä kyllä varmasti viimeinenkään) pakolaiskriisi maailmassa ole.

On oikeasti jees, jos lahjoitat, autat ja olet ihan aidosti huolissasi. Jos lahjoitat tai autat hyvän omantunnon saadaksesi, niin ei siinäkään mitään vikaa ole. Näiden asioiden käyttäminen oman kilven kiillottamiseen on kuitenkin aika vastenmielistä.

by

Enkeleitä onko heitä?

Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui Demokraatin haastattelussa hyvin turvapaikanhakijoista ja heihin kohdistuvista odotuksista.

”Arkkipiispa Kari Mäkinen on huolissaan, että myös Suomessa maahanmuuttokriittinen ja epäluulon sävyttämä puhetapa alkaa olla yhä hyväksytympää. Ihmisten mieliin pesiytyy vaivihkaa ajatus, että yhteen ihmisryhmään kuuluukin suhtautua niin.

Muisti eurooppalaisen historian tapahtumista tuntuu olevan lyhyt. Hän kritisoi sitä, että jotain ihmisryhmää olisi syytä pitää jo lähtökohtaisesti epäilyttävänä.

– Katupartiot herättävät minussa sen kaltaisia reaktioita, että näin lisäämme turvattomuutta emmekä turvallisuutta, Mäkinen sanoo Demokraatin haastattelussa.”

Itseäni keskusteluissa on jo pitkään ottanut päähän se, että monet eivät tunnu näkevän turvapaikanhakijoita lainkaan ihmisinä oikein millään tasolla. Turvapaikanhakija ja ylipäänsä maahanmuuttaja alennetaan usein olennoksi, jolla ei saa olla normaaleja inhimillisiä tunteita. ”Vääränlainen” ihminen ei saa koskaan esimerkiksi turhautua.

Kun valkoinenkristittyheterokantis menettää hermonsa vaikkapa siellä Kelassa, hänen toimintaansa saatetaan jopa ihailla. Ajatellaan, että oikeuksistaan pitää pitää huolta. Sen mielletään olevan oikein. Kun valkoinenkristittyheterokantis vastustaa vaikkapa puoli-ilmaiseksi teetettävää kuntouttavaa työtoimintaa terveille hän toimii monien mielestä oikein, koska kyllähän ihmisten pitää tehdystä työstä palkka saada. Jos se ”vääränlainen” tekee samaa, saattaa hän samojen ihmisten mielestä ollakin laiska ja kiittämätön. ”Vääränlaisen” pitäisi ilolla vaikka syödä ruokaa, joka vetää vatsan sekaisin. ”Vääränlaisen” pitäisi mukisematta tyytyä virikkeettömään elämään. ”Vääränlaisen” pitäisi olla superkiitollinen siitä, että on saanut edes jotakin ihmisoikeuksia ja pitäisi ymmärtää olla vaatimatta tasa-arvoisia oikeuksia. ”Vääränlaisen” pitäisi ilmeisesti olla tyytyväinen ja kiitollinen jopa siitä, että joku sylkee päälle.

Jokaiselle meistä lienee tuttu tilanne, että jokin pieni asia katkaisee kuormittavassa tilanteessa sen kamelin selän. Jokin pienempi asiakin saattaa olla silloin tunnetasolla liikaa. ”Vääränlaisen” kohdalla tällaista käytöstä ei kuitenkaan ymmärretä. Ei pystytä ollenkaan astumaan niihin toisten kenkiin tai ei ehkä edes haluta, koska ”vääränlaisia” ei mielletä edes ihmisiksi. Täten heillä ei myöskään ole oikeutta normaaleihin ihmisyyteen kuuluviin tunnereaktioihin.

”Vääränlaisten” pitäisi todellakin olla niitä enkeleitä. Epäihmisiä, jotka ovat suurin piirtein kiitollisia siitäkin, että joku yritti polttaa rakennuksen, jossa asut. Normaali ihminen-myytin tavoin luodaan myös myytti yhdestä ainoasta oikeasta turvapaikanhakijasta/maahanmuuttajasta/mamutaustaisesta. Tämä myytti on joustamaton, eikä siihen mahdu elävä ihmisyys. Todellisuudessa tällaisia myyttejä täyttäviä ihmisiä ei ole olemassa.

Maahantulijoiden pitäisi pystyä heti elättämään itsensä, mutta he eivät saisi kuitenkaan ”viedä kantis-Peran töitä”. Maahantulijoiden pitäisi pystyä heti toimimaan uudessa ympäristössä, mutta he eivät saisi kuitenkaan olla osallistuvia, eivätkä tuoda itseään esille, koska tällöin he ovat muka vaativia ja kiittämättömiä. Pitäisi sopeutua ja käyttäytyä suomalaiseen muottiin sopivasti, mutta turvapaikanhakija ei kuitenkaan saisi käydä esimerkiksi baarissa. Toisaalta myös hiljaisena ja vetäytyvänä oleminen on sekin ”väärin” ja ”epäilyttävää”. Sen sijaan, että pyrittäisiin näkemään se, että turvapaikanhakijatkin (kuten kaikki vähemmistöt) ovat ihmisiä halutaan nähdä kaikessa arkisessakin pelkkiä ongelmia. Oikein etsitään niitä ja jos ei tarpeeksi löydetä, niitä keksitään.

Sama kaava toistuu kaikissa keskusteluissa, jotka koskevat vähemmistöjä. Pitäisi tyytyä vähempään kuin ”normaalit” ihmiset. Pitäisi olla epäinhimillisen kiltti ja alistuva. Kun vähemmistöön näkyvästi kuuluva käyttäytyy samoin kuin normaalin ihmisen myyttiin näennäisesti istuva ihminen, muuttuu monien mielessä toiminnan luonne täysin päinvastaiseksi. Jos et suostu olemaan alistuja, oletkin muka kiittämätön paskiainen. Jos et suostu alistumaan loukkaatkin muka niitä, jotka kokevat oman epävarmuutensa ja pelkojensa takia tarvetta olla ylempänä.

Raivostuttavan kaksinaismoralistista. Toisia alentavat ovat lähes aina täysin sokeita kaksinaismoralismilleen ja itsensä ylentämiselle. Tämän mahdollistaa juuri se muiden epäinhimillistäminen. Kun ”kohde” kerran ei muka ole ihminen laisinkaan, niin miksi ihmeessä häntä täytyisi kohdellakaan kuin ihmistä? Miksi toisen kuitenkaan pitäisi tyytyä huonompaan kohteluun ja alentamiseen, kun et itsekään siihen tyytyisi?

Moni on kauhistellut esimerkiksi pientä vastaanottorahaa tai sitä, että turvapaikanhakijat haluaisivat itse tehdä ruokaa. No, mitä me suomalaiset köyhyysrajan alapuolella elävät teemme? Moni meistä keskustelee paljon siitä, miltä tuntuu elää ilman rahaa. Miltä tuntuu elää almuilla. Tällaista ei pidetä enää nykymittapuulla inhimillisenä, eikä oikeana vaan alentavana, syrjäyttävänä ja ihmisen minäkuvaa rikkovana.

Turvapaikanhakijoiden kohdalla asia on kuitenkin yllättäen aivan toisenlainen. Jos siis itse itket somessa köyhyyttäsi, niin älä myöskään tuomitse turvapaikanhakijaa, joka haluaisi käydä itse marketissa ja tehdä itse sitä ruokaa.

Keskusteluissa tasa-arvoisesta avioliittolaista, äitiyslaista tai translaista on tullut aina esille se, että ”Mitä ne vielä vaativat, kun niillähän on jo vähän oikeuksia?”. Toiveet, unelmat, itsemääräämisoikeus, halu arvostavaan ja tasa-arvoiseen kohteluun ja normaaliin arkeen. Nämä asiat eivät enää olekaan hyväksyttäviä kun kyseessä on ihminen, joka ei sovi tiettyyn muottiin. Täysistä ihmisoikeuksista haaveilukin on ”normaaleja” loukkaavaa, jos olet jotenkin ”erilainen”. Esimerkiksi turvapaikanhakijoilla, ulkomaalaiseen rakastuneilla ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ei saisi joidenkin mielestä olla oikeutta edes perheeseensä.

Kukaan meistä ei todellakaan ole enkeli ja huonompaankin asemaan joutuneella ja keskivertonormaalin myytistä tavalla tai toisella poikkeavalla ihmisellä on oikeus tunteisiin, tasavertaiseen kohteluun ja myös oikeus yrittää vaikuttaa asioihin.

Kuva: http://www.funnyjunk.com/funny_pictures/4240516/Double+standards+at+their+best

Kuva: http://www.funnyjunk.com/funny_pictures/4240516/Double+standards+at+their+best

by

Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?

by

Maahanmuuttokriittisestä naiskuvasta ja naisen roolista maahanmuuttokriittisen liikkeen maailmassa

Edelliseen SPRgate – Kun seksin harrastaminen tai kihlaus tekee ”horatsun”-kirjoitukseen liittyen ajattelin vielä uuden kirjoituksen muodossa hieman tarkastella maahanmuuttokriittisten erikoista suhtautumista sukupuoleen, seksiin ja seksuaalisuuteen.

Monen monta kertaa on tullut esiin, että maahamuuttokriittisten parissa on hämmentävän yleistä aivan sairas suhtatuminen seksiin ja seksuaalisuuteen. Jokaiseen asiaan he saavat liitettyä sen ”panemisen”. Tuntuu, että yhteiskunnallinen keskustelu kääntyykin lähes jokaisessa ketjussa lopulta meidän suvakkien ja ulkomaalaistausten ”panemiseen”. Ihan kuin asioita ei osattaisi tarkastella ollenkaan minkään muun asian kautta.

Sukupuolten rajat ja sukupuoliroolit ovat mamukriittisissä piireissä tiukat ja niistä ei saa livetä. Olisi mielenkiintoista päästä sinne juurille, mistä kullakin tällainen käytös on saanut alkunsa? Seksuaalista turhautumista, sairaaloista omistushalua, alistamishalua ja naisvihaa. Naiset nähdään vain ”kyrvän saajina”, kodinhoitajina, synnyttäjinä ja lastenhoitajina. Naisen pitää antaa mamukriittisille miehille, mutta ei ”vääränlaisille”. Naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta ei niin kaunis ja hoikka, että muut miehet (tai naiset) kiinnittävät häneen huomiota. Naisen pitää olla nöyrä maahanmuuttokriittisen miehen komppaaja.

Jos nainen toimii vastoin maahanmuuttokriittisen miehen toiveita, häntä pitää tämän jälkeen pyrkiä nöyryyttämään, uhkailemaan ja vainoamaan. Maahanmuuttokriittinen mies omasta mielestään omistaa naiset, eikä heillä ole oikeutta toimia vastoin miehen tahtoa. Mamukriittisen miehen mielestä nainen, joka toimii vastoin mamukriittisten tahtoa ansaitsee rangaistuksen. Kuvakaappauksia kirjoitus- ja kuvitustyylistä voit halutessasi katsoa tämän kirjoituksen lisää edellisestä bloggauksesta.

SPRnaisetjamamukriittiset2

Soldiers of Odin – naisten puolustamista ja naisten halventamista samassa paketissa.

SPRnaisetjamamukriittiset

Toinen versio nettipalstoilla leviävästä kuvasta. Selvyyden vuoksi en ole nähnyt Soldiers of Odin-nimen alla toimivien levittävän tätä.

Tuntematta ihmisten taustoja sen kummemmin on mahdotonta sanoa varsinaisia syitä moiselle käytökselle, mutta sanotaan, että en olisi hämmästynyt jos aika monella mamukriittisellä olisi ollut jotenkin ongelmallinen suhde vanhempiinsa/vanhempaansa tai huoltajiinsa/huoltajaansa. Tällaisiakin asioita voi tehokkaasti käsitellä, mutta siihen täytyy olla itse valmis.

SPRviihdytysjoukot

Tämä seksi- ja seksuaalikysymys yhdistää hyvin suurta joukkoa mamukriittisiä hämmentävää kyllä yli sukupuolirajojen. Naisen seksuaalisuus ja naisen oman seksuaalisuutensa tiedostaminen tuntuu olevan monelle mamukriittiselle miehelle todella kova asia. Jos joku ”suvakkiämmä” kehtaa antaa väärälle, niin sitten poljetaan jalkaa maahan ja huudetaan, että ”En sitten vittu oo enää horojen ritari. En vittu luotsaa enää katupartioo!”. (Tämä omalla tavallaan surullisen viihdyttävä avautuminen on myös luettavissa sieltä edellisestä bloggauksesta.)
Toivottavastimamuraiskaa

Monelle maahanmuuttokriittiselle naiselle puolestaan naisen seksuaalisuus on yhtä kuin tissivaon esittely ja muka niin ronskien panojuttujen kertominen somessa. Jos joku kokee oikeasti tällaisen linjan omakseen, niin en sinänsä siihen lähde puuttumaan, mutta usein nämä samat naiset haukkuvat meidän ”suvakkiämmien” ulkonäköä ja naiseutta. Jos et näytä tissivakoa, niin olet ”ruma kukkahattu rekkalesbo”, joka ei tajua, että miehiä pitäisi miellyttää. Minä en sinänsä vastustusta kenenkään tissivaon esittelyjä tai panojuttuja, mutta naisia on monenlaisia. Jos ajatus on noin kiinni yhdessä mallissa, niin ehkä tuossa vaiheessa olisi hieman tarpeellista laajentaa sitä omaa naiskuvaa.

Tulee myöskin väistämättä mieleen, että oli asia mikä tahansa on hieman surullista jos kokee, että pelkästään toisten takia pitää vaikkapa näyttää joltakin tietynlaiselta. Tissit ovat kiva juttu ja jos joku niitä haluaa esitellä, niin siitä vain. Esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa kuitenkin pitäisi sitten ihmisestä löytyä muutakin kuin ne tissit. En hämmästyisi, jos näiden piirien naisilla olisi ehkä sisimmässään aika voimakas pelko hylätyksi tulemisesta. Käsitys on ehkä sellainen, että kukaan mies ei kiinnitä huomiota tai ei enää halua ”suojella”, jos ei näyttele koko ajan tissivakoa tai puhu jatkuvasti tosissaan stereotypian mukaisia ”äijämäisiä” ja ”limaisia” panojuttuja.

Mamukriittisiä miehiä näyttää todella kauhistuttavan se, että nainen saa itse valita kumppaninsa ja harva järkevä ja fiksu nainen enää nykypäivänä haluaa tai huolii kumppanikseen ihmistä, jonka käsitys naisista on noin alentava ja vanhoillinen kuin mamukriittisillä. Kuten eräs Facebook-kaverini loistavasti asian ilmaisi nämä ovat niitä miehiä, jotka yrittävät kovasti iskeä naista baarissa ja kun nainen antaa pakit perään huudellaan ”Vitun huora!”.

Naistenpulustaja

Naisen halutaan antavan heille, mutta jos nainen ei anna tai antaa ”vääränlaiselle” on saa hän kuulla kaikki solvaukset. Taustalla on jonkinlainen käsitys siitä, että vain ”oikeanlaisella” miehellä saisi olla seksuaalisia haluja ja naisen pitää kyllä olla ne tyydyttämässä (tätä samaa tukee joukon naisten halu esittää itsensä jatkuvasti pelkkinä objekteina), mutta naisella ei saa olla omia seksuaalisia haluja, oikeutta määritellä omaa naiseuttaan tai oikeutta päättää kumppanistaan. Huomioitavaa on, että myöskään ”vääränlaisilla” miehillä ei saa olla seksuaalisia haluja.

Mamukriittiset olivat myös leimaamassa kaikki naiset sen perusteella, että muutama nainen oli ostanut/yrittänyt ostaa alaikäisiltä turvapaikanhakijapojilta seksiä. En hämmästyisi, jos nämä miehet olisivat juuri sitä porukkaa, jotka kauhistelevat nyt naisten seksin ostamista alaikäisiltä, mutta jotka itse alaikäiseltä seksiä ostettuaan saattaisivat todeta ”Enhän mä tiennyt sen olevan alaikäinen”. Kaksinaismoralismi on noissa piireissä arkinen asia. Sen jälkeen kun näin avioliiton pyhyydestä saarnaavan mamukriittisen itse kuitenkin pitävän pettämistä oikeutettuna siinä tapauksessa, että avioliitossa ei saa seksiä, niin en ole hämmästynyt enää mistään.

Naisia pitäisi muka suojella, mutta todellisuudessa naisiin kohdistetaan ihan samaa vihaa kuin ulkomaalaistaustaisiinkin. Kun nainen tiedostaa oman seksuaalisuutensa, on itsevarma ja tietää oikeutensa, niin silloin naista ei enää olekaan kovin helppo alistaa. Silloin hän ei suostu elämään pelkkänä tarpeiden tyydyttäjänä ja seksiobjektina. Se pelottaa ihmistä, jolla on huono itsetunto. Jos suoraan sanotaan, niin homma haiskahtaa pitkälle siltä, että pelätään itse jäävänsä ilman naista, joka hoitaa kodin ja lapset ja tuo kaljaa ja mäkkiruokaa ja antaa pillua silloin kun mamukriittinen haluaa. Kiitos Sakari Timoselle, joka sanoi blogissaan asiasta suorat sanat.

Kantasuomalainenahdistelu

Mistä ihmeestä nämä saavat tuon sairaan ajatuksen, että ihmiset haluaisivat tulla ahdistelluiksi? Aika harvoin sellainenkaan ihminen, joka kaipaisi toisen huomiota haluaa tulla ahdistelluksi. Vaikka jollakulla olisikin alistamisfantasioita, ei tämä tarkoita, että ihminen haluaa tulla oikeasti ahdistelluksi tai raiskatuksi. Tällaisissa fantasioissa ei ole mitään tabua, mutta yleensä tällaiset fantasiat toteutetaan sitten yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Moiset fantasiatkaan eivät anna oikeutta oikeasti ahdistella tai raiskata ketään.

Ihan kuin nämä mamukriittiset olisivat rakentaneet seksi- ja seksuaalisuuskäsityksensä pornopätkien varaan unohtaen sen, että pornofilmit ovat ihmisten yhteisymmärryksessä tekemiä. Pornofilmit ovat omanlaistaan fiktiota ja niillä on paikkansa, mutta niiden tarkoitus ei ole määritellä arkea ja suhtautumistamme muihin ihmisiin, kuten ei minkään muunkaan fiktion. Aikuisten ihmisten luulisi olemaan kykeneviä erottamaan tällaiset asiat.

Kantasuomalaisen ahdistelu on noiden mielestä aina joko ollut ahdistelluksi joutuneen kuvitelmaa tai sitten ajatus on se, että ”omia naisiaan” saa ahdistella. Kantasuomalaisen harjoittamalle ahdistelulle on muka aina oikeutus ja kohteen pitäisi jopa olla siihen tyytyväinen. Hassua, että meitä suvakkeja syytetään kaiken suvaitsemisesta, mutta aikalailla kaikki suvakit näyttävät tuomitsevan ahdistelun tekijän alkuperästä riippumatta. Nuo näyttävät itse surutta ”suvaitsevan” ahdistelun, kun tekijä on ”oikeamielinen isänmaanpulustaja”. Nuo eivät ainoastaan keskustele syistä tai pyri ymmärtämään ilmiöiden ja asioiden taustoja, vaan kirjaimellisesti hyväksyvät seksuaalisen ahdistelun jopa raiskaukset, kunhan tekijä on heidän mielestään ”oikeanlainen”.

”Suvakkipiireiksi” nimetyissä piireissä naiskuva on yleensä paljon monitahoisempi. Sen vuoksi meidät ”suvakkiämmät” halutaankin alentaa. Meitä halutaan pelotella ja nöyryyttää ihan tavallisista elämään liittyvistä asioista kuten kumppanin valinnasta ja seksin harrastamisesta, jotta palaisimme kuriin ja herran nuhteeseen. Maahanmuuttokriittisten miesten toiminnassa kaikki henkii sitä, että naiset ovat heidän omaisuuttaan. Heillä on mielestään oikeus pelotella, ahdistella ja nöyryyttää.

Kun kantasuomalainen raiskaa tai ahdistelee niin ”ämmähän kerjäsi sitä ja olis ruma harakka tyytyväinen”. Kun kantasuomalainen pahoinpitelee naista se ei ole ongelma. Asenne on lähinnä, että ”ämmä ei vain ole pysynyt kurissa hakkaamatta”. Kun kantasuomalainen nainen ja ulkomaalaistaustainen ovat vapaaehtoisessa suhteessa keskenään, se onkin ongelma. Jos joku ulkomaalaistautainen ahdistelee tai raiskaa, voidaan muka leimata kaikki ja lähteä barrikaadeille ”naisten puolesta”. Todellisena motiivina on kuitenkin ”kilpailijoiden poisto”.

Jos kaikki ulkomaalaistaustaiset poistuisivat, niin jossakin vaiheessa mamukriittiset alkaisivat tapella naisista keskenään. Omistushalu on niin kova. Ajatuksen tasolla logiikka muistuttaa jopa aika läheisesti tapauksia, joissa kilpailijaksi koettu henkilö on surmattu, koska on koettu niin sairasta omistushalua ”ihastuksen kohteeseen”. On kuviteltu, että sitten saadaan kohde itselleen, kun kilpailija on poistettu tieltä. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että jopa ihastuksen kohdekin on surmattu, koska jos ei itse saada ihastuksen kohdetta itselleen, niin kukaan muukaan ei saa saada häntä.

Vertauksena voisi käyttää sitä, että kantasuomalainen saa häpäistä ja satuttaa ”omia naisiaan”, mutta se ”kamala ulkomaalainen” ei saa koskea naiseen edes tämän omasta tahdosta. Kyseessä ei ole välttämättä lainkaan mikään ihastus tai rakkaus vaan taustalla saattaa olla pelkkä omistushalu ja omistushalun kohteen oma tahto on täysin merkityksetön. Omistushalua kokeva luulee parhaiten tietävänsä kohteen puolesta, mikä on kohteelle hyväksi ja millaisia valintoja kohteen pitäisi tehdä.

Tämä on vain pieni pintaraapaisu aiheesta. Kun aikuisen ihmisen käsitys seksistä, seksuaalisudesta ja sukupuolesta ja kyky keskustella näistä aiheista on osastoa ”mustamunapillulimahevosenkyrpähuorasutpitääraiskatajahakata” on selvää, että jotakin on mennyt pieleen. On myös selvää, ettei tällaiselta ihmiseltä kannata kovin syvällisiä pohdintoja tästä(kään) aiheesta edes odottaa.

by

Kun maahanmuuttokriitikko poliisiasemalle kipitti…

Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat ovat kaikin puolin kaksinaismoralistisia. Kaikista ärsyttävintä on kuitenkin ehkä se, että samat ihmiset, jotka hekumoivat järjestäytyneen yhteiskuntamme kaatamisella, suoltavat päivästä toiseen törkypuhetta nettiin ja kehottavat aatetovereitaan tekemään vakavia rikoksia, juoksevat poliisille itkemään kunnianloukkauksesta, jos suvakki sanoo heidän mielestään pahasti.

Pahasti sanominen on esimerkiksi sitä, että mielestäni suhteellisen perustellusti epäilee tuhopolttovinkkejä netissä jakavan ihmisen mielenterveyden tilaa ja on sitä mieltä, että tällainen ihminen tarvitsisi apua.

Pahasti sanominen on usein sitä, että sanoo ”Neggerit vittuun”-kirjoittelijalle, että tämä on rasisti. Pahasti sanominen on sitä, että pyytää perusteluja. Pahasti sanominen on sitä kun kertoo, että suvakin huorittelu ei ole argumentti maahanmuuttajia vastaan.

Henkilökohtaisesti huvittavin tapaus oli, kun eräässä keskustelussa lähdin huumorilinjalle ja totesin meidän kaikkien olevan tavallaan alunperin apinoita. Sain kuulla olevani syyllistynyt vihapuheeseen. Tiedustelin, että mitä ihmisryhmää kohtaan? En koskaan saanut tähän järjellistä vastausta.

Sananvapaudenritarit eivät todellisuudessa itse siedä ripaustakaan totuutta tai vuorovaikutteista keskustelua. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka vuosia piinaavat ihmisiä ja sitten kun toinen kerran sanoo vastaan hän onkin se pahis. Jos kiusattu sanoo kerran kiusaajalle ”Haista paska!”, niin kiusaajasta tuleekin se uhri. Poliisilla uhkailun kuvitellaan jostakin kumman syystä pelottavan ”suvakkien” suut kiinni.

Koomisena piirteenä voisi mainita myös sen, että usein nuo samat ihmiset, jotka haluavat muka kovasti pelata yhteiskunnan ulkopuolisina ovat huolissaan poliisin resurssipulasta. No älkää sitten hyvänen aika työllistäkö poliisia tuhotöillänne ja uhkailuillanne. Mielenkiintoista olisi myös tietää, miksi jotkut ihmiset, jotka itse elävät yhteiskunnan pussista haluavat kaataa järjestäytyneen yhteiskuntamme ja lopettaa ”pummien” tukemisen?

Itse sananvapautta ja avointa internettiä kannattavana olen erittäin huolissani nykytilanteesta. Kun noin suuri joukko aikuisia ihmisiä käyttäytyy huonommin kuin tarhaikäiset, lietsoo rikoksia ja väkivaltaa, niin mitä asialle voi tehdä? (Tarhaikäisten puolustukseksi tosin voidaan sanoa se, että tarhaikäinen ei useinkaan vielä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta aikuisten ihmisten tulisi jo ymmärtää.) Internetin rajoitukset näyttävät saavan ikävä kyllä jatkuvasti lisää kannatusta. Suosittelen jokaista lukemaan Jussi Pullisen Nyt.fi:ssä julkaistun erittäin asiallisen kolumnin öyhötyskulttuurista ja sen mahdollisista seurauksista.

Nämä sananvapaudenritarit itkevät siitä, että joku estää heitä julkaisemasta rasistista materiaaliaan vaikkapa joillakin Facebook-sivuilla. Facebook-sivut ja nettisivut ovat kuitenkin ylläpitäjän omia hiekkalaatikoita ja ylläpitäjällä on oikeus päättää siitä, mitä materiaalia hänen hallinnoimallaan sivulla saa julkaista. Tämä ei ole sanavapauden rajoittamista, eikä tämä estä ihmistä julkaisemasta materiaaliaan muualla. Jos kuitenkin jo tällaisesta ollaan nillittämässä poliisille, niin millaiseksi nämä ihmiset kuvittelevat elämän siinä ihan oikeassa sensuuri- ja valvontayhteiskunnassa? He itse edistävät tällaisen yhteiskunnan muovaamista. He estävät sitä keskustelun käymistä ihan itse. Osa tekee tämän varmasti tarkoituksella, koska uhriutumis-strategian on huomattu toimivan. Osa sitten ei vain ymmärrä, mihin heidän toimintansa saattaa johtaa, koska ”kaikki muutkin kirjoittelevat tuolla mitä vain”.

””Nehän oli vain kirjoituksia!” työntekijä vastasi HS:lle puhelimitse tiistaina kirjoituksistaan ja niistä syntyneestä kohusta.

”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi.”

Maailmassa on paljon tappajia. Tuolla logiikallahan tappaminenkin olisi hyväksyttyä, koska ”muutkin tekevät”.

Turha on esimerkiksi Halla-ahon jatkuvasti parkua, että ei voi käydä keskustelua ilman rasistileimaa. Halla-aho on itse ollut etunenässä luomassa tätä öyhötysaaltoa. Halla-aho on myös opettanut kannattajansa ”hyvin”.

Sadannen kerran, jos et halua rasistileimaa älä leimaa kokonaisia kansanryhmiä ja höpötä rotupöpinöitäsi. Älä kirjoita ”musulmaanit ja neggerit vittuun”- ”ysimillistä Buranaa”- ”ne pitäis tappaa kaikki”-kommentteja. Keskustelu ongelmista ja niiden ratkaisuista ei ole sama asia kuin tieteellisestikin epävalideiksi todistetut rotuhöpinät ja kokonaisten ihmisryhmien leimaaminen, eikä lopullinen ratkaisu ole ei-rasistinen ja hyväksyttävä ratkaisuehdotus mihinkään asiaan. Rasistileima-kortin varjolla saa nykyään monien mielestä ulostaa ihan millasta tavaraa vain, eikä kukaan saisi sanoa rasistiksi, ”ku sit mä ilmotan poliisille”. Ihan rauhassa. Tuhlaa vain poliisin resursseja ja järjestä samalla katupartioitasi.

Minua vituttaa suunnattomasti ajatus, että me asiallisesti käyttäytyvät joutuisimme myös kärsimään tuon idioottilauman myötä, jos tuo hyvin ikävä skenaario toteutuisi ja internetin rajoituksia alettaisiin ottaa käyttöön. (Kyllä, kirjoitin idiootti. Kipittäkää äkkiä tekemään tutkintapyyntö siitä kuinka suvakki oli kamalan ilkeä.) Jos avoimen internetin aika päättyy se on todellakin tappio sananvapaudelle.

by

”Mutta minähän olen uskovainen!”

Veikkaan, että jokainen meistä on kohdannut joskus ihmistyypin, jolla on hihassaan niin sanotusti kortti, joka tekee hänestä omasta mielestään aina hyvän ihmisen. Aika usein tämä kortti on uskonto. Näiden ihmisten maailmassa logiikka toimii jokseenkin niin, että kun pari kertaa päivässä muistaa sanoa olevansa uskovainen niin on ihan sama, miten käytännössä elämässään toimii ja miten toisia kohtelee. Kun päivän lopuksi muistaa todeta ”Halleluja! Aamen!”, niin seuraavana päivänä voi jatkaa samaan malliin.

Voi haukkua toiset. Voi kiistää toisilta ihmisarvon. Voi korottaa itsensä muita korkeammalle. Voi toimia väärin, ja samalla moralisoida muita samasta toimintamallista. Voi määrätä toisia elämään omaa elämäänsä, kuten itse muka mielestään elää omaansa. Voi hekumoida kidutuksella ja tappamisella. Voi julistaa pettämisen hienoutta. Voi arvostella muiden uskontojen edustajia toisten kontrolloinnista, ja kuitenkin kontrolloida samalla itse muita omalla uskonnollaan. Voi puhua avioliiton pyhyydestä, vaikka on itse useamman kerran eronnut. Voi kokea suureksi uhaksi sen, että muut ihmiset ovat samalla viivalla ja heidätkin otetaan huomioon. Voi julistaa hienoja ohjeita somessa muille, vaikka ei itse elä lainkaan niiden mukaan. Voi huutaa itselleen ymmärrystä ja apua, mutta olla antamatta sitä muille. Kunhan vain muistaa mainita olevansa uskovainen. Uskovainenhan ei voi tehdä väärin, uskovainen ei voi koskaan olla itsekäs, eikä uskovaisen tarvitse tutkailla omaa toimintaansa, sillä emmehän me tekojen kautta pelastu, vaan armon kautta. Tätä voidaan sitten suvereenisti hyväksikäyttää aina kun itselle vain sopii.

 

Soinijakatolilaisuus

 

Näiden ihmisten mielestä vain heidän oma uskontonsa voi taata ihmiselle riittävän arvopohjan, moraalin ja epäitsekkään luonteen. Muut ihmiset ovat huonoja ja moraalittomia. Usein nämä ihmiset kuitenkin ovat itse niitä itsekkyyden perikuvia. Sokeus omia toimia kohtaan estää ihmisen kehittymisen. Eihän sitä tarvitse kehittyä, koska ei ole mitään kehitettävää. Minähän olen näet uskovainen! Ei minun tarvitse kehittyä, eikä tehdä itse mitään, koska Jumalahan sellaiset hommat puolestani hoitaa. Usein tähän ihmisryhmään kuuluvien kanssa väitellessäni ole ajatellut, että menenköhän minäkin mielipuolen määritelmään? Toisaalta en oikeastaan odota enää näiden kanssa erilaista lopputulosta, joten ehkä olen vielä jotenkin järjissäni. Yhtä kehittävää olisi hakea tuolta pihalta kivi, ja yrittää keskustella sen kanssa.

Pyhät kirjat ovat siitä käteviä, että ne eivät sano vastaan. Niiden tulkintaa voi loputtomiin muovata palvelemaan vaikka minkälaisia tarkoituksia. Ihmisiä saattaa taas olla vaikeampi hyväksikäyttää, koska hehän eivät välttämättä toimikaan kuten tällainen ihminen haluaisi heidän toimivan. Siitähän sitten se helvetti repeää. Ei ole olemassa sitä korttia, joka tekee ihmisestä automaattisesti niin sanotun hyvän ihmisen. Miettivätköhän nämä ihmiset koskaan, että arvostaako se heidän Jumalansa tällaista toimintaa? Muutama kristityksi itseään kutsuva nettituttu on aina kovasti mukana leimaamassa esimerkiksi muslimeita. Seuraavaa voisi ajatella jokainen uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.

”Islam: Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen. (Profeetta Muhammed)

Kristinusko:Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Jeesus Vuorisaarnassa)

Juutalaisuus: Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.

Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.

Buddhalaisuus: Älä aiheuta toiselle sellaista kipua, jota et itsekään halua kokea.

Kungfutselaisuus: Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.

Taolaisuus:  Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi.”

Sivistyneet ja fiksut ihmiset eivät arvosta itsensä ylentämis- ja toisten alentamisajattelua, vaan katsovat maailmaa ja ihmisyyttä laajemmin. He eivät käytä uskontoaan tai uskonnottomuuttaan hyväkseen, eivätkä koe erilaisuutta uhkana. Heille uskonto tai uskonnottomuus on muutakin kuin oman edun tavoittelua.

by

Vain murhaaja

Traaginen Eerikan surma on herättänyt paljon keskustelua netissä, ja aina kun keskustellaan tunnepitoisesta asiasta on riski, että homma karkaa käsistä. Kaikenmoisia mauttomuuksia on jo tullut nähtyä, mutta eilen vastaan tuli sellainen asia, että Coca-Cola Zerot meinasivat mennä väärään kurkkuun. Ihmiset näet levittävät toisen Eerikan surmaajan kuvaa, ja kuva on varustettu tekstillä: ”Jakakaa tätä kuvaa niin paljon kuin voitte,jotta kaikki elinkautistaan istuvatkin näkevät. Tässä on Touko Tarkki, lapsen murhaaja. Ansaitsee ehdottomasti kuolemantuomion tekosistaan.” (kirjoitusvirheet ovat alkuperäisessä tekstissä).

Suokaa anteeksi ystävät, tutut ynnä muut, mutta mitä helvettiä teille oikein liikkuu siellä päänupissanne?

Suomessa kun ei tunnetusti ole sitä kuolemantuomiota käytössä, niin tekstin tarkoitushan on selkeästi kannustaa väkivaltaan ja murhan tekemiseen. Jos diggaat kuolemantuomiosta, niin muuta jumalauta vaikka sinne Teksasiin! Ehkä oma penskasi tekee siellä rikoksen, josta saa kuolemantuomion ja voit hekumoida sillä suuresti ihailemallasi väkivallalla. Jeesustelet ihan miten paljon tahansa, niin sinä et ole niitä murhaajia parempi. Voihan sitä väkivaltataipumustaan oikeuden verhossakin purkaa. Voihan sitä ratsastaa julman henkirikoksen uhrilla, ja esittää vielä jaloa siinä sivussa. Jokin raja sillä kaksinaismoralistisella jeesustelulla ja paskanjauhamisellakin on. Jokainen meistä kykenee väkivaltaan. Se ei ole mikään saavutus. Murhaajan murhaava ei ole sankari, hän on vain samanlainen murhaaja. Tekojen syitä voi ymmärtää, mutta väkivalta on yksinkertainen juttu ajatustasolla. Sen joko hyväksyy tai ei hyväksy. Sille joko antaa vallan tai ei anna.

Joskus minusta tuntuu, että järkyttävien tapahtumien kautta tapahtumiin täysin liittymättömät ihmiset yrittävät lunastaa jotakin ”hyvän ihmisen paikkaa” näiden tapahtumien varjolla. Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan pelastaa jonkun. Jokainen meistä voi tehdä tästä maailmasta edes vähän paremman paikan. Jokainen meistä voi aloittaa siitä, että kieltäytyy väkivallasta ja sen lietsomisesta. Jos joku käy kimppuuni niin totta helvetissä puolustaudun, mutta mikä on motiivi lietsoa vihaa tuntematonta ihmistä kohtaan? Mikä on motiivi kehottaa suoraan murhaamaan sinulle tuntematon ihminen? Järkytys? Oman tunne-elämän ongelmat? Viha? Empatia on jees juttu, ja totta kai tapaus järkyttää, mutta jos järkytyt noin kovasti vieraan ihmisen tapauksesta, että olet valmis jakelemaan murhakehotuksia, niin oikeasti mene juttelemaan jonkun kanssa. Mesota saa ja mielipiteitä saa esittää, ja tapauksesta saa toki keskustella, mutta murhakehotus on oikeasti jo aikalailla toinen asia kuin normaali järkytys ja keskustelu.

Oli tällainen ”koko kansan rikosjuttu” miten hirveä tahansa, niin minusta on käsittämätöntä, että se saa ihmisen haluamaan tosissaan vieraan ihmisen kuolemaa. On totta, että kaikilla meillä on ohimeneviä hetkiä, jolloin vihanpuuskassa ajattelemme todella pahoja asioita. On myös totta, että jokainen meistä kykenisi tietyssä tilanteessa tappamaan. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa harkitusti postamaan Facebookiin kehotuksia ihmisen murhaamisesta ollaan kuitenkin edetty jo aika pitkälle normaaleista vihantuntemuksista, ja niiden ilmaisemisesta.

Osa elinkautista istuvista on mieleltään enemmän tai vähemmän epätasapainoisia. On sairasta ja säälittävää, että tällaisia laitostuneita ihmisiä kannustetaan murhan tekemiseen. En tiedä kumpi on oksettavampaa murha vai toisen kannustaminen murhan tekemiseen. Jos minä kuolisin henkirikoksen uhrina, niin suurin tapa halventaa muistoani, olisi lietsoa lisää väkivaltaa tähän maailmaan. Ihminen, joka tappaisi surmaajani ei puolustaisi muistoani tai oikeutta. Hän olisi murhaaja. Tämä maailma ei kaipaa lisää väkivaltaa. Väkivalta synnyttää aina vain lisää väkivaltaa, kunnes joku katkaisee kierteen. Ihminen on käyttänyt väkivaltaa koko olemassaolonsa ajan. Onko se tehnyt meistä onnellisia? Onko se tehnyt maailmasta paremman paikan? Ei ole, eikä tee.

Vihan tunteet ovat normaaleja, ja me ilmaisemme niitä eri tavoin. Siinä vaiheessa kuitenkin kun aletaan postaamaan nettiin murhakehotuksia todellisista ihmisistä, niin mielestäni vihan ilmaiseminen ei enää ole tervettä. Jokaiselle tekisi todellakin hyvää nähdä ruumis, ja nähdä mitä kuolema on. Se ei ole niinkuin tv:ssä ja sarjoissa. Täällä se on todellista. Täällä ei nousta ylös, ja pestä maskeerauksia pois. Eerikan tapaus ei ole vain jokin jännä juttu, jota seurataan lehdestä. Kaikki sen osapuolet ovat todellisia. Eerikan tapaus ei ole meitä varten kirjoitettua viihdettä ja terapiamateriaalia. Ottamalla toisen hengen et palauta toista. Et tuo mitään oikeutta tähän maailmaan. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi oikeutetusti ottaa toisen hengen saati levittää tuollaista mautonta paskaa Naamakirjassa.

By the way, ajattelin jälleen tänään, että tämä pallo olisi tosi jees ilman meitä ihmisiä. Jätän silti murhakehotukset välistä. Elämä on kova juttu, murha ei. Väkivaltaa ei vastusteta väkivallalla.

 

Do it!