Kun byrokratia pistää pään sekaisin

Kuulinpa tässä sellaisen väittämän, että Kela voi hylätä sairauspäivärahan, jos Kelan lääkäri on sitä mieltä, että potilas on työkykyinen tai osittain työkykyinen vaikka lääkäri olisi hänet työkyvyttömäksi todennutkin. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt tällaiseen tilanteeseen, joten suoritin klassisen KVG-toiminnon. KVG-toiminnolla selvisi, että Kela voi todellakin evätä sairauspäivärahan ja tällaisiakin tapauksia löytyy.

Millainen sen kirjoitetun lääkärinlausunnon sitten pitää olla, että sairauspäiväraha evätään? Paskoja lausuntoja olen minäkin saanut, mutta luojan kiitos sentään sairauspäivärahaa ei ole koskaan evätty. Sairausloman saamisessa työkyvyttömänä ja sairauspäivärahaan oikeutettuna sen sijaan on ollut ongelmia. Jos sairauspäivärahakin voidaan kuitenkin työkyvyttömältä evätä niin millaisessa yhteiskunnassa me elämme? Voidaanko tällaisia asioita tulkita täysin mielivaltaisesti? Onko sellainen yhteiskunta hyvinvointiyhteiskunta, missä sairastuneelta viedään viimeisetkin toimeentulon rippeet alta? Haluaisin kuulla kyllä perustelut miten tällainen toiminta auttaa sairasta ihmistä, ja miten tällaisella esimerkiksi ehkäistään masennukseen sairastumista, masennuksen pahemista tai syrjäytymistä? Miten esimerkiksi sen vakavasti masentuneen tulisi kyetä hoitamaan tällainen paperisota?

Itse sain kuulla, että jos lausunnossa lukee fibromyalgia (joka on ihan todellinen fyysinen sairaus) niin sairauspäiväraha voidaan evätä. Siis sairauspäiväraha voidaan evätä, koska ihmisellä on sairaus? Koen itse, että kyseinen sairaus on invalidisoiva, vaikka osa tahoista mieltää, että sairaus on ”vain päässä”. Jokseenkin koomista on myös se, että aikanaan kun hain kuntoutusrahaa niin kuntoutusrahahakemuksesta tuli hylky. Toimitettuani lausunnon fibromyalgiasta Kelalle ja korostettuani sen aiheuttamia oireita niin päätös oikaistiinkin myönteiseksi. Myös TE-toimistossa fibromyalgia on otettu aina suhteellisen vakavasti. Terveydenhuollossa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että parempi on olla edes mainitsematta sitä, koska se aiheuttaa hylkypäätöksiä.

On suunnattoman turhauttavaa saada jatkuvasti terveydenhuollon taholta viestiä, että fyysinen sairaus onkin ”vain päässä”. Sen jälkeen kun minua eräässä lausunnossa tituleerattiin luulotautiseksi niin en ole ymmärrettävästikään oikein pystynyt luottamaan hoitotiimiini.

Kun jokainen taho sanoo eri asiaa niin miten tässä pitäisi oikeasti tietää, mikä on järkevää tai etuni mukaista? Jokaisen tahon edustaja puhuu toki omista lähtökohdistaan ja yrittää esimerkiksi silotella niitä asioita, joissa on mahdollisesti toimittu väärin. Potilaan kannalta tällainen tilanne on aivan järkyttävä. Ei ole ihme jos pää menee tässä lopullisesti sekaisin, kun ei enää tiedä ketä uskoa. Onko ihme jos potilas alkaa suhtautua epäluuloisesti yhteiskuntaan, viranomaistahoihin ja toisiin ihmisiin? Olen tottunut lukemaan lakipykäliä ja tarkistamaan asioita itse. Joskus sitä on vain niin kovin väsynyt, eikä jaksaisi jatkuvasti käydä taistelua perusoikeuksistaan. Loppua tälle taistolle ei ole näkyvissä. Väliaikaisen tilanteen kestäisi vaikka aidan seipäänä, mutta kun muutosta parempaan ei ole näköpiirissä. Se on hyvin kuluttavaa, syrjäyttävää ja masentavaa.

Olen suunnitellut kirjoittavani taas eduskuntaan, että nyt pitäisi kiiruusti puuttua siihen, jotta kaikki sairastuneet saavat ihmisarvoisen elämän oli sairaus sitten yleinen, harvinainen, lyhytkestoinen tai pitkäkestoinen. Pitäisi myös puuttua siihen, että olemassaolevia sairauksia ei täysin laillisesti ja hyväksytysti voisi aliarvioida, kun ne kerran ihmisen kuntoon vaikuttavat. Olen myös suunnitellut joskus leiriytyväni eduskuntatalon portaille ja sanon, että en lähde tästä ennen kuin ongelmat sairaiden kohtelussa tiedostetaan ja otetaan todellakin työn alle. Mystisintä tässä hommassa on oikeasti se, että hyvinkin selkeisiin kysymyksiin saa kymmenen eri vastausta. Miten tässä todella enää tietää miten toimia? Kenen etua tällaisella ajetaan?

Ain laulain työtäs tee…

”Juuri aktivoinnissa takia tohtori Kangas arvioi Tanskan mallin paremmaksi konstiksi kuin vaikkapa nuorten laittamisen työkyvyttömyyseläkkeelle.”

Kertokaa yksinkertaiselle hipille, että mikä termissä työkyvyttömyyseläke on epäselvää? Ihmistä ei laiteta eläkkeelle työttömyyden takia vaan sen takia, että työkyky on joko väliaikaisesti tai pysyvästi heikentynyt niin, että työnteko ei onnistu. Nuorille myönnettävä työkyvyttömyyseläke on melkeinpä aina kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joka tarkoittaa sitä, että eläkkeen saajan työkykyä tarkistetaan säännöllisesti.

En ole henkilökohtaisesti kuullut enkä lukenut mistään kenestäkään pysyvästi ja vakavasti sairaasta tai vakavasti vammautuneesta, joka olisi nuorena saanut loppuikäisen työkyvyttömyyseläkkeen suoraan (en tarkoita, etteikö tällaisiakin voisi olla, mutta aika harvinaisia lienevät). Kuntoutustuen saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys edes työkyvyttömälle monisairaalle. Nuorta ei todellakaan laiteta työkyvyttömyyseläkkeelle siksi, että ei justiinsa nyt löytynyt töitä tietyssä ajassa. Kuinka todellisuudesta vieraantuneita tällaiset Kelan tutkimuskohtajat oikein ovat? Mikä tarkoitus tällaisilla kommenteilla on? Mustamaalata kuntoutustukea nostavia työkyvyttömiä?

Sirpa Ahola-Laurila bloggauksessaan hyvin tiivisti sen miten tässä koko vastikkeellinen sosiaaliturva-hommassa käy:

”Työssä vielä normaalipalkalla olevienkin kannattaisi nyt herätä ajattelemaan, että mitenhän sen oman palkan laita on tulevaisuudessa, kun työnantaja saa saman työn tekijän melkein ilmaiseksi.”

Tänään olet ehkä ammatiltasi myyjä. Huomenna työpaikalle tulee muutama pakkotyöllistetty hyllyttämään ilmaiseksi tuotteita. Ylihuomenna sinut irtisanotaan. Seuraavana päivänä oletkin itse samassa työssä ilmaiseksi, mistä aikaisemmin sait palkkaa. Miksi sitä maksaisi kirugillekaan palkkaa, koska kyseessähän on selkeästi avustava työ, eikö totta? Ehkä kuvittelet olevasi turvassa dissatessasi näitä ”yhteiskunnan loisia”, mutta huomenna asia voi olla toisin. Aluksi loisiksi mollaaminen kattoi ensisijaisesti maahanmuuttajat. Nyt se kattaa maahanmuuttajat, työttömät, sairaat, kotiäidit/-isät, nuoret ja jopa lapset.

”En todellakaan vastusta ihmisten työllistämistä, päinvastoin, mutta ihmisarvoa alentavaa palkatonta tempputyöllistämistä en hyväksy. Yleistä mielipidettä on jo pitkään muokattu uskomaan, että työttömät ovat tuilla loisivia moniongelmaisia, jotka on syytäkin sohvan pohjalta ruoskia vaikka aidantolpaksi seisomaan.

Itse pidän erittäin hälyttävänä, että meille hienoilla sanakäänteillä piilottaen ollaan luomassa minimipalkan alittava työtätekevien ryhmä. Tätähän osallistava sosiaaliturva todellisuudessa tarkoittaa.

Päättäjille asia verhotaan muka hyvänä tekona työttömiä kohtaan. No voin kertoa, että sitä se ei ole. Työtön haluaa rahaa työstään päästäkseen pois köyhyydestä, niin yksinkertaista se on.”

Kunpa pystyisin jotenkin kertomaan sen miten suurta syyllisyyttä koen itse päivittäin siitä, että pysty elättämään itseäni. Kuinka suurta syyllisyyttä koen siitä, että en kykene katkaisemaan köyhyyteni kierrettä. Viimeinen asia mitä kaipaan on yleinen ilmapiiri, joka syyllistää lisää. Älkää huolehtiko, kyllä minun sairaalloisen tunnollinen psyykeni huolehtii syyllistämisestä teidän puolestanne.

Lukiessani Aamulehdestä tohtori Kankaan mielipidettä, en voinut uskoa, miten Aamulehdessä ei sanallakaan kyseenalaistettu sitä, että miten Kelan oma tutkimusjohtaja voi suoltaa sellaista kuraa, että työkyvyttömyyseläke olisi työttömyysetuuden korvike? Orjatyön teettäminen tai tarkoituksellisesti väärän kuvan lietsominen tukia nostavista ei palvele ketään. Tämä heikentää entisestään ihmisten uskoa yhteiskuntaamme. Tämä saa joka ihmiset lopulta ajattelemaan, että yhteiskunta toimii itseään varten, ei yhteiskunnan kansalaisia varten. Yhteiskunnan ja kansalaisten suhteen tulisi olla yhtälailla vuorovaikutuksellinen kuin minkä tahansa suhteen. Orjatyö ja alistaminen eivät luo vuorovaikutteista suhdetta. Ihminen ei kuitenkaan enää ole robotti, joka tekee loputtomasti kuten käsketään. Kansalaisista ei saa enää orjia, vaikka kuinka tietyt tahot niin haluaisivatkin.

”Miksi mikään kiinnostaisikaan, kun rahaa saa tekemättä mitään?. Olen kuullut nuoren jos toisenkin kehaisseen, että kyllä korvauksillakin tulee juttuun, varsinkin ansiosidonnaisella, jos nyt joku sellaiseen on päässyt kiinni hyvän työpaikan (Nokia) johdosta. 

Minusta nuorten avuksi löytyy yksinkertainen, hyvä ja motivoiva apu: korvaukset pois niiltä, jotka eivät vaivaudu mitään niiden eteen tekemäänkään. Jos ei ota töitä vastaan, jos lähtee lätkimään, kun ”ei tämä ole minun juttuni” tai keskeyttää ”mielenkiinnottoman” koulutuksen, niin mitään maksuakaan ei saa. Raha on merkillisen hyvä motivointikeino!

Me tiedämme sen, me viiskyt- kuuskytluvun nuoret, joiden oli mentävä työhön kiinnisti se tai ei ja jotka emme saanee mistään muualta pennin pyörylää. Kyllä meillä riitti motivaatiota tehdä tylsääkin työtä ja ilomielen olisimme vaihtaneet sen mihin tahansa kouluunkin, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

Aika muuttuu eikä entiseen ole paluuta, mutta sen ei tarvitse muuttua siihen suuntaan, että töitä tekemättä tässä maassa pärjää.” (Typot Moilaskan alkuperäisessä tekstissä.)

Tuula Moilanen Aamulehti Jatkot-palsta 2.1.2014

Keittiöpsykologi haistaa ilmassa ihan snadisti katkeruutta siitä, että Moilanen kokee, ettei hänellä ole ollut valinnanvapauksia elämässään. Nyt hän haluaa riistää kaiken valinnanvapauden muilta. Jos joku muuten haluaa vapaaehtoisesti syödä ne ansiosidonnaisensa, jotka on itse työllään ansainnut niin siitä vain. Minä jouduin syömään ne vasten tahtoani. Moilaska on myös erittäin tervetullut kokeilemaan elämää työttömänä. Sairauksiani en edelleenkään valitettavasti voi väliaikaisesti Moilaskalle siirtää, muuta muutoin voimme vaihtaa pariksi viikoksi rooleja. Mielellänikös minäkin tällaisena laiskana ysikytluvun kakarana samaistuisin edes hetkeksi fiksun ja filmaattisen viiskyt- kuuskytluvun nuoren pöksyihin.

Kuten aina itse sanon: Ei ongelma ole se, että meillä ei olisi töitä. Kyllä kaikille töitä keksitään, ongelma onkin sitten se maksaako kukaan siitä sitä pennin tai sentin pyörylää palkkaa.

Kun kaikki on vaikeampaa

Työ- ja elinkeinotoimisto on vihdoinkin uudistanut toimintaansa. Kun astelen sisään toimistoon näen koppirivin sijaan lapun. jossa ystävällisesti kerrotaan, että minun ei olisi tarvinnut poiketa paikan päällä lainkaan, koska nykyään asiat hoituvat 2000-luvun tyyliin internetissä! Hetken kuluttua selkäni taakse hiipii sen yhden kopin uumenista TE-toimiston työntekijä, jolle ihmetten sitä, että miksi minut neuvottiin Kelasta tänne TE-toimistoon eikä kerrottu, että voin hoitaa kaikki asiat netissä? Kuulemma asiakkaiden pitää tulla TE-toimistoon kuulemaan tämä ohjeistus. Mikä ohjeistus? No se, että voit tehdä tämän netissä. Epäselväksi jäi se, että miten ilmoittautuu esimerkiksi ihminen, jolla ei ole verkkopankkitunnuksia. Miten hän voi asioida TE-toimistossa, jossa ilman pankkitunnuksia ei pystytä edes päivää sanomaan? Koomisintahan tässä kaikessa on, että olen jo ilmoittautunut työkyvyttömäksi työttömäksi työnhakijaksi vuonna 2011, ja työnhakuni on edelleen voimassa. Minun ei olisi siis tarvinnut ilmoittautua työnhakijaksi, vaan saada se perkeleen lausunto! Lausuntoa ei voi enää kuulemma työnhakija pyytää vaan Kela pyytää sitä. No Kelassa minun ei annattu täyttää edes hakemusta, kun lausuntoa ei ollut heille tullut. Lausuntoa en minä voi nettipalvelussa pyytää, joten kuitenkin virkailija joutui alistumaan kirjoittamaan paperiinsa tilannettani. Tällä hetkellä pähkäilen, että pitäisikö sitä hakea sitten työmarkkinatukea vaiko työttömyyspäivärahaa. Ehkä minun täytyy jälleen mennä käymään Kelassa, ja olematonta rahaa kuluu.

Palveluun kirjauduttuani huomasin nopeasti, että perusperiaate halvalla saimme toteutui jälleen. Palvelu näet muistuttaa lähinnä yli kymmenen vuotta sitten nähtyjä nettisivuja. Toimivuudelle ei edes kehtaisi arvosanaa antaa, koska alinkin arvosana olisi liian hyvä. Eli suomeksi, joudut kuitenkin asioimaan sen koppiinsa piiloutuneen TE-toimiston virkailijan kanssa. Nettipalvelu näyttää käytännössä olevan lähinnä osoite- ja nimitietojen muuttamista varten. Tällä hetkellä tarvitsisin siis sellaisen yksinkertaisen lappusen kuin työvoimapoliittisen lausunnon Kelaa varten. Työnhakuni työkyvyttömänä työnhakijana on ollut voimassa vuodesta keppi ja kives lähtien (nettipalvelun mukaan työnhakuni pitää uusia vuonna 2030), mutta lausunnon saaminen on silti työn ja tuskan takana. TE-toimiston sitruunoita aamupalaksi syönyt virkailija ilmoittaa, että he ehkä soittavat minulle TE-toimistosta vielä asian tiimoilta tai ehkä eivät. Ei kai heillä mitään kysyttävää pitäisi olla, mutta ehkä he silti soittavat. Ehkä heillä on tylsää töissä, kuka tietää. Toisen kerran huomautan ystävällisesti puhelinfobiastani. Vastaukseksi saan, että ”No kai se asia sitten jotenkin hoituu, jos et halua ottaa vastaan puheluita…” Viimeistään tässä vaiheessa dinosauruksilla ja avaruusolennoilla on jomotusta aikaan saava matsi päänupissani. Eli suomeksi tiedustelen asiaa kahden viikon kuluttua, ja se ei ole edennyt mihinkään, koska kaikki TE-toimistossa ovat ajatelleet, että kyllä halpa nettipalvelu hoitaa, ja me voimme istua ja näyttää kyllästyneiltä.

”Kyllä me jossakin vaiheessa kaikki joudumme byrokratian uhreiksi…” Jotkut ovat käyttäneet viimeiset viisi vuotta paperisotaan ja byrokratiaan, ja meinanneet välillä mennä narun jatkoksi jatkuvan perusasioiden menettämisen pelon vuoksi. Onhan tässä tullut vuosien varrella jo sosiaali- ja terveysministerillekin laitettua postia. Vastausta en tosin koskaan saanut. Luultavasti joku avustaja siirsi postini roskakoriin, mutta tulipahan ainakin lähetettyä postia.

Pieni tiivistyspähkinän kuoressa omasta tukiviidakostani, pienet käänteet välistä jättäen. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutusprojektiin. Kuntoutusrahalta sairauspäivärahalle. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutustuki hakemukseen. Epäonnistuneesta kuntoutustuki-yrityksestä ammattiliiton ansiosidonnaiselle. Ansiosidonnaisen jälkeen ehkä Kelan työttömyyspäivärahalle tai työmarkkinatuelle, ehkä sairauspäivärahalle. Olisi ollut jo pitkään oikeutettu jälleen sairauspäivärahaan (jolloin ansiosidonnaista olisi jäänyt jäljelle), mutta lääkärini ei ole kirjoittanut tarvittavaa lausuntoa, vaikka moni lääkäri on minut työkyvyttömäksi todennutkin ja tutkimuksissa olen ravannut. Lääkärini vuoksi söin ansaitsemani ansiosidonnaisen tavallaan turhaan, koska muita vaihtoehtoja minulla ei tällöin ollut. Lienee ihan tervettä olla hiukan turhautunut ja epäluuloinen. En valita enkä voivottele, kunhan mietin miten paljon pienemmillä kustannuksilla tämä minunkin sairasteluni olisi voitu rahoittaa? Kuinka paljon potilaan mielenterveyttä olisi voitu säästää? On melko ristiriitaista, että ihminen on sairauslomalla, ja silti pitää pystyä käymään jatkuvasti aikaa ja voimia vieviä paperisotia. Kuinka moni jää kaiken ulkopuolelle?

Edellisen kerran, kun kävin TE-toimistossa minulle valehdeltiin suoraan päin naamaa siitä, että miten asiassa kannattaa toimia, koska virkailijan aivot olivat ilmeisesti jääneet kahvihuoneeseen, jos niitä oli koskaan päässä ollutkaan. Olisi hauska tietää paljonko tämä mahtava ja mullistava uudistus on tällä kertaa kustantanut. Tästä olisi voitu saada toimiva ja monen arkea helpottava, mutta sen sijaan asiat ovat vain monimutkaistuneet. Itselleni on aika käsittämätön myös se ajatus, että paikan päältä ei enää saakaan palvelua. Keneltä nyt kysytään, kun tulee vaikeuksia tai tilanne, jonka toimintamallia ei ole nettisivuilla? Ennen ”työtön” sai työvoimapoliittisen lausunnon sillä, että marssi toimistoon ja kertoi olevansa työtön. Ennen lääkäriajankin sai varattua sillä, että marssi oman alueensa ilmoittautumistiskille. Nykyään täytyy soittaa omahoitajalleen, ja vain ja ainoastaan oma hoitajalleen, koska muut toki eivät osaa katsoa koneelta asiakkaan tietoja, ja varata hänelle aikaa. Julkisella sektorilla kaikki on vaikeampaa, ja hyvätkin ideat saadaan taatusti ryssittyä kunnolla, ja rahaa palaa ja palvelu kärsii. Onko tämä sitten ihmeellistä, kun julkisella sektorilla palvelujen oikeasta tehokkuudesta ja toimivuudesta kiinnostuminen ei tunnu kuuluvan oikein kenenkään työhön… Erilaisten palvelumuotojen tulisi täydentää toisiaan. Netti- tai puhelinpalvelu ei voi sulkea pois kasvokkain tarjottua palvelua, eikä myöskään päinvastoin.

Näin meillä TE-toimistossa.

http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110454-porin-seudun-te-toimisto-rikkoo-lakia-reichsbieber-laajentaa-reviiri%C3%A4%C3%A4n

 

porityönhaku