”Mutta mistä kuluttaja voi tietää?”

MV-lehti on viime aikoina ollut eniten esillä mitä hörhöilyyn tulee, mutta maahanmuutto ja pakolaisuus eivät toki ole ainoita ”hörhömagneetteja”. Nyt.fi nosti esille Kemikaalitutka-blogin Facebook-sivun, jossa on julkaistu sitruunahapon valmistustapoja koskeva meemi. 

Kemikaalitutka2

Ensinnäisenä en voi olla miettimättä, että jos bioteknisesti tuotettu sitruunahappo aiheuttaisi hedelmättömyyttä, niin eikö hedelmättömyyden pitäisi olla melkoisesti nykyistä yleisempää? Sitruunahappoa nimittäin käytetään melko monissa tuotteissa. Jos kyse ei kerran ole määristä, niin hedelmättömyyden pitäisi olla todellakin paljon nykyistä yleisempää.

Kysyin Kemikaalitutkan Facebook-sivuilla, että miten ketään on huijattu, kun sitruunahapon valmistustavat ovat kuitenkin naurettavan helposti löydettävissä. Sitruunahappo valmistus googletuksella ensimmäinen vastaantuleva sivu kertoo valmistustavat. Sain vastaukseksi seuraavaa:

”Liittyy siis siihen, että suomeksi nimi ”sitruunahappo” on harhaanjohtava. Englanniksi nimi ei ole ”lemon acid”, vaan ”citric acid”. Suomeksi ei-harhaanjohtava nimi voisi olla sitraattihappo tms.”

Mutta mietitäänpä keskivertokuluttajaa seisomassa siellä kaupan hyllyn edessä. Mitä sitraattihappo kertoisi keskivertokuluttajalle? Olisiko se valmistustavan selvyyden kannalta yhtään sen informatiivisempi? Kysäisin tätäkin.

”Ei pelkkä nimi varmastikaan. Mutta ehkä kuluttaja sen perusteella etsisi herkemmin tietoa aiheesta.”

Se jäi avoimeksi, miksi juuri sitruunahaposta pitäisi nyt kaikkien etsiä tietoa? Onko sitruunahappo vaarallista? Miksi se olisi vaarallista? Ilmeisesti väitettyjen homejäämien takia. Se, että ihminen itsenäisesti yhdistää jotkut oireensa tekijään x ei vielä tarkoita tai todista yhtään mitään. Pelkkä kokemus ja tutkittu tieto pitäisi kyetä erottamaan toisistaan.

Homeyliherkkyys on nyt paljon ihmisiä puhuttava asia ja tämän vuoksi kaikki, mihin liittyy jotenkin home saa nyt helposti ihmiset panikoimaan ja levittämään kirjoituksia. Selvennyksenä, että en todellakaan väheksy esimerkiksi hometaloista sairastuneita päinvastoin. Se tässä onkin surullista, että ihmisiä suorastaan käytetään hyväksi.

Ehkä voisimme vaihtaa sitruunahapon nimeksi 2-hydroksi-1,2,3-propaanitrikarboksyylihappo, joka on sitruunahapon toinen nimi…

Tästä muistuu mieleen se, kun aikoinaan somessa mesottiin kovasti siitä, että tuotteissa on piilosokeria, jota ei paljasteta kuluttajalle. Tosin sokerin määrä, niin lisättyjen kuin luontaisesti tuotteissa esiintyvien, lukee kyllä tuoteselosteissa. Esimerkiksi se, että jossakin tuotteessa lukee ”Ei lisättyä sokeria” ei tarkoita, että tuotteessa ei olisi lainkaan sokeria. Tämä ei kuitenkaan tee merkinnästä huijausta. Sokerin käytön määrää tarkkailevana itselläni ei ole ollut mitään ongelmaa tarkistaa, missä tuotteessa on sokeria niin paljon, että en sitä halua ostaa.

Taannoin somessa levitettiin paljon myös medioiden noteeraamaa ”tietoa” siitä, että jogurtti aiheuttaa syöpää, koska se sisältää asetaldehydia. Ihmiset jättivät huomioimatta sen, että monet arkiset ruoka-aineemme sisältävät karsinogeenisia aineita, mutta käyttömäärät ratkaisevat. 

Itse ajattelen, että kun kaikki tehdään ihmiselle valmiiksi, ihminen tyhmenee ja muuttuu entistä avuttomammaksi myös ajattelun suhteen. Itsellänikin on aika tarkkaan rakennettu ruokavalio. Katson, että vastuu sen noudattamisesta, tuoteselosteiden tutkimisesta ja tuotteiden ja ainesosien taustan selvittämisestä on tietyn rajan jälkeen minulla itselläni. Aivoja saa ja pitää käyttää.

Missä siis menevät rajat? Onko kyseessä tiedon levittäminen, tietämättömän kuluttajan paapominen vai silkka ”klikkausjournalismi”? Jos joku yhdistää sitruuna-sanan automaattisesti ”luonnollisuuteen”, niin kenen syytä tämä on? Kun puhutaan vaikkapa siitä vitamiini- tai rahkapurkista, niin onko niiden valmistaminen ylipäänsä ”luonnollista”? Luonnollisuus on tällaisissa asioissa melko liukuva määritelmä.

Kyse on nähtävästi pelkistä mielikuvista, mutta millaista mielikuvaa vaihtoehtosivustot sitten itse antavat? Mielikuvillahan nämäkin sivustot nimittäin pelaavat. Vaihtoehtosivustoilla usein arkinen ja todellisuudessa vaaraton asia saadaan näyttämään kamalan pelottavalta. Vaihtoehtosivustoja yhdistää myös ”Kysyn vaan?”-mentaliteetti. Todellisuudessa kysytyt kysymykset ovat kuitenkin usein kaukana oikeasti loogisesta kritiikistä. Esitetyt kysymykset ovat usein sellaisia, että lukija voi helposti muka tuntea itsensä viisaaksi kyseenalaistajaksi.

Vaihtoehtomedioita, -blogeja ja -Facebook-sivustoja yhdistää usein se, että ne todellakin markkinoivat itseään totuuden kertojina. Kuten Kemikaalitutkankin Facebook-sivuilta on nähtävissä, niin joskus totuuskin voi tietämättömille vihjailevasti kerrottuna aiheuttaa paniikkia. Ihmiset tykkäävät siitä tunteesta, että ”joku välittää juuri minusta” miettimättä, mitä sen ”välittämisen” taustalla on? Oli sitten kyseessä MV, Magneettimedia tai Kemikaalitutka suosio perustuu ihmisten pelkojen hyväksikäyttämiseen. Sosiaalisina ja psykologisina ilmiöinä nämä sivustot ja niiden kannattajat ovatkin sinänsä mielenkiintoisia. Kun pelon siemen on istutettu, lumipallo kasvaa itsestään. Mielenkiintoisuus ei toki poista sitä, etteikö ihmisten mediakritiikin puutteesta pitäisi todellakin olla huolissaan.

Tuo sitruunahappomeenikohuun liittynyt toinen sivustolle saatesanojen kera lisätty meemi on kontekstin huomioon ottaen hieman hupaisa.

Kemikaalitutka3

”Kemikaalitutkan aiheena ovat ympäristön epäpuhtaudet. Jos tuntuu, että esimerkiksi sitruunahapon valmistustavasta lukeminen pelottaa, on paras lopettaa sivuston seuraaminen ja siirtyä katselemaan vaikka sateenkaaria kakkaavia yksisarvisia.”

Eräs kommentoija oli jo jopa palauttamassa vitamiineja kauppaan, koska ne sisältävät sitruunahappoa. Miksi ne vitamiinit pitäisi palauttaa jäi avoimeksi? En ihmettelisi, jos siitä suututtaisiin, että ”en tiennyt, miten sitruunahappoa valmistetaan” ei todennäköisesti kelpaa syyksi vitamiinien palauttamiselle.

Turhan hysterian lietsominen kyllä vituttaa, mutta ketä sitruunahapon valmistustavat pelottavat? Minua ne eivät pelota. En usko, että myöskään asiaa Nyt.fi:lle kommentoinutta elintarvikekemistiä ja Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professoria Marina Heinosta nämä valmistustavat pelottavat. Pelko löytyy kyllä jostakin ihan muualta kuin sitruunahappohysteriaa kritisoineiden joukosta.

Ympäristön epäpuhtaudet? Onko home aina ympäristön epäpuhtaus vai mitä tällä ajettiin takaa?

Syömisistäni erittäin kiinnostuneena puhun toki itsekin hyvien pakkausmerkintöjen puolesta, mutta miten selventää jokaisen yksittäisen ainesosan tausta ja tuotanto niin, että tietämättöminkin kuluttaja sen suoraan pakkausselosteesta ymmärtää? Tai vähintään niin, että se tietämättöminkin hyllyn edessä haahuilija ymmärtää alkaa juuri pakkausselosteen luettuaan etsiä tietoa niiden omien intressiensä pohjalta.

”Mutta mistä kuluttaja voi tietää?” Ei meidän oikeasti tarvitse olla toinen Jenkkilä. Ei meidän kuluttajien ole mikään pakko olla hölmöjä. Kemikaalikimaran ylläpitäjä Anja Nystén kirjoitti aiheesta hyvin. Nystén selvittää hyvin myös Kemikaalitutka- ja Safkatutka-sivustojen taustoja.

”Ennen kuin aletaan purkaa väitteitä auki, on kysyttävä olennaiset kysymykset: Kuka ja miksi?
Sivusto on Kemikaalitutka, Safkatutkan rinnakkaissivusto. Kemikaalitutkalla on useita kirjoittajia. Ei siis ole olemassa yhtenäistä Kemikaalitutka-linjaa, vaan kirjoitusten taso vaihtelee todella paljon. Sivusto on kaupallinen, se myy mainostilaa. Mitä mehevämpi juttu, sen enemmän liikennettä, kommentteja, klikkauksia ja tuloja.
Sitruunahappokirjoitusten takana on Anne Engholm. En löytänyt hänestä muuta tietoa kuin että hän pitää Porissa Magiart (Art & Wellbeing) -liikettä. Engholmin koulutus ei käy ilmi mistään. En myöskään löytänyt mitään hänen kirjoittamaansa ennen Kemikaalitutkaa.”

Nysténin kirjoituksen kommenteissa on toki jo mesoamista allergioista. Selvennykseksi vielä, että periaatteessa ihminen voi todella olla allerginen melkein mille tahansa. Onko jonkun ihmisen allergia sitten syy luoda yleistä hysteriaa vaikkapa elintarvikkeiden suhteen onkin toinen kysymys?

Kestävän värin hinta

Menneellä viikolla aloin tutkia erilaisia vaihtoehtoja näille ”markettihiusväreille”, joita on tullut vuosien varrella paljon käytettyä. Mustat värit ovat näet nyt muutaman vuoden aiheuttaneet itselleni oireita. Päänahka kutiaa vielä useiden pesujen jälkeenkin. Niska, johon värjätty hius koskee turpoaa ja muuttuu kosketusaraksi useaksi päiväksi. Luin monia hyviä kirjoituksia aiheesta, ja todennäköisesti minäkin olen herkistynyt juuri tällä kuuluisalle PPD:lle eli p-Fenyleenidiamiinille. Kuuluisin pitkäaikainen ja voimakas PPD-altistus syntyy mustasta hennatatuoinnista. Hiuksia värjätessä altistuminen on yleensä lyhytaikaista, mutta poikkeuksiakin löytyy kuten on nyt itse tullut todettua.

Taannoin hiuksia pestessäni ja samalla hiusasioita miettiessäni hoksasin yllättäen, että missä olen itse joutunut pitkäaikaisen PPD-altistuksen kohteeksi. Tajusin, että oireet mustasta väristä alkoivat sen jälkeen kun olin ensimmäisen kerran värjännyt pitkät hyvin tiiviit rastani mustalla värillä. Siitä huolimatta, että värjätessäni pesin rastat kaksi kertaa shamppoolla värin poishuuhtomisen yhteydessä, rastojen sisään jäi kuitenkin valtavat määrät hiusväriä. Sitä ei vain saa pois rastojen sisältä kuin kymmenien pesujen seurauksena. Pesin rastani värjäyksen jälkeen kerran viikossa, joten voitte kuvitella miten pitkäaikainen altistus tästä rastojen sisään jääneestä hiusväristä syntyi.

Hiusvärit eivät olleet itselleni aiheuttaneet oireita, joten en osannut edes ajatella, että takkujen värjääminen voisi olla sen kummallisempi riski kuin suorien hiusten värjäyskään. Nyt kun asiaa ajattelee järjellä niin huomaa kyllä heti, että altistuksesta tulee väistämättä todella pitkäaikainen. Paljon pitkäaikaisempi kuin suoraa hiusta värjätessä. Aloitin rastojen värjäämisen suoraväreillä, ja niissä olisi pitänyt pysytelläkin. Mietin kyllä, että rastojen sisään jää jonkin verran väriä, mutta ajattelin, että kun päänahan ja rastat pyykkää huolellisesti shamppoolla niin värjääminen on suhteellisen turvallista.

Asiaa ei voi enää muuttaa. Olen altistunut PPD:lle ja altistus on loppuelämän kestävä tila. Netissä on paljon kirjoituksia hiusväreille herkistymisestä, mutta rastojen värjäämistä en vielä ole nähnyt käsiteltävän missään kirjoituksessa. Moni rastapääkin värjää säännöllisesti takkujaan kestoväreillä ja sävytteillä. Haluan tuoda esille sen, että se ei ehkä olekaan ihan sama asia kuin suoran tukan värjääminen. Toki suoran tukan värjääminenkin on aina riski. Herkistyminen voi kehittyä pikkuhiljaa tai sitten se voi iskeä täysin puun takaa. Herkistymisen etenemistä ei myöskään voi ennustaa millään tavalla. Se on aina yksilöllistä. Jos oireita tulee, altistaminen kannattaisi lopettaa saman tien. Itse olen riskillä värjännyt kohta kolmisen vuotta, ja toistaiseksi vain musta tekee oireita. Oireet ovat pysyneet samanlaisia alkamisestaan lähtien. En voi kuitenkaan suositella ketään muuta ottamaan samanlaista riskiä kuin olen itse ottanut.

Jos värit eivät ole aiheuttaneet mitään reaktioita, niin en kehota lopettamaan värjäämistä ”markettiväreillä”, mutta tilannetta kannattaa tarkkailla ja jos väri aiheuttaa kummallisia tuntemuksia värjäyksen aikana se kannattaisi heti pestä pois. Tunnustan olevani turhamainen ihminen, ja aion jatkossakin värjätä hiuksiani. Jatkossa ajattelin kuitenkin käyttää vain PPD-vapaita värjäyskeinoja, koska en halua, että päänahkani alkaa vuotaa visvaa tai naamani turpoaa. Suoravärit ovat hyvä vaihtoehto, ja jos kampaajalla on varaa käydä niin Elumeneilla moni on saanut kauniin hiusvärin. Itse hennoja ei kannata parjata. Sillä kannattaa ottaa huomioon, että musta henna, jolla tehdään hennatatuointeja sisältää sitä PPD:tä, mitä hiusten hennaamiseen tarjoitetut tuotteet tai punertava luonnonhenna eivät sisällä. Mustaa hennaa ei ole luonnossa, joten musta väri hiukseen saadaan aikaan hennalla ja indigolla. Itselleni henna ei ole kuitenkaan mikään ykkösvaihtoehto, koska haluan vaihdella väriäni silloin tällöin. Esimerkiksi tummasta hennasta vaalentaminen on suhteellisen arvaamatonta, ja usein tumma henna on vain kasvatettava pois hiuksista, jos hiukset haluaa vaaleammiksi.

Vaalentaminen on yleensä riskittömämpää kuin värjääminen esimerkiksi tummaksi tai punaiseksi, koska vaalennusaineet eivät yleensä sisällä PPD:tä. Kannattaa kuitenkin aina katsastaa, mitä tuote sisältää ennen sen päähän laittamista. Joissakin tummemmissa vaalean sävyissä kun saattaa jo sitten olla sitä PPD:tä. Joitakin värejä saatetaan jopa markkinoida PPD-vapaina, mutta ne sisältävätkin PPD:n johdannaisia, jotka ovat PPD:lle herkistyneelle yhtä paha asia. Ylipäänsä hiusvärien markkinointia seuratessa kannattaa olla tarkkana. Ekokaupasta saatava väri saattaakin olla aivan normaali kestoväri.  Ammoniakittomuus ei tarkoita samaa kuin allergikolle turvallinen hiusväri, vaikka markkinoinnissa tätä ammoniakittomuutta tehokkaasti hyödynnetääkin. Vaalennusaineet, jotka eivät sisällä PPD:tä saattavat toki ärsyyttää, mutta ne eivät herkistä.

”Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 80 % väreistä sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia.
Erittäin usein kaikki sävyt sisältävät jotain johdannaista, aina hunajanvaaleasta lähtien. Eri värisävyissä on erilainen koostumus. Jos haluaa varmuuden tietyn sävyn koostumuksesta, on pyydettävä joko maahantuojalta tai kampaamosta kyseisen värisävyn INCI-luettelo.”

Myös hiusvärien kotiallergiatestistä on monenlaista mielipidettä. 48 tuntia on pitkä altistuminen verrattuna siihen puoleen tuntiin.

”Hiusvärien käyttäjille suositellaan herkkyystestiä, jossa pieni määrä väriseosta levitetään iholle, esimerkiksi korvan taakse, ja annetaan seoksen vaikuttaa vähintään yön yli. Jos iho reagoi, värjäys kannattaa jättää väliin. Ennen värjäystä tehtävä testi on kiistanalainen asia. Testit itsessään saattavat altistaa allergioille, sillä ainetta pidetään iholla kauan – toisin kuin hiuksia värjättäessä. Lisäksi ohjeet testattavan aineen määrästä ovat epämääräisiä. Mikä esimerkiksi on suositeltava pieni määrä? Testi ei myöskään aina kerro totuutta. Negatiivinen testitulos ei takaa, ettei värjäyksestä saisi reaktiota.”

En suosittele ketään panikoimaan asiassa. Koska hiusten värjääminen on arkipäivää olisi kuitenkin hyvä, että tietoisuutta hiusvärien sisältämistä aineista lisättäisiin, jotta ihmiset todella tiedostaisivat, mitä he ovat päähänsä laittamassa. Esimerkiksi tuo rastojen värjääminen ja siitä seuraava suurempi altistus on asia, jota ei todellakaan äkkiseltään tule ajatelleeksi, jos ei edes tiedä mikä hiusväreissä herkistää ja miten altituminen käytännössä tapahtuu. Rastapäille en suosittele lainkaan värjäämistä PPD:tä sisältävillä väreillä rastojen aikana. Väriä ei yksinkertaisesti saa huuhdeltua pois niin hyvin kuin se pitäisi pystyä värjäyksen jälkeen huuhtelemaan. PPD-altistus jää väistämättä valtavan pitkäaikaiseksi, ja tämä lisää riskiä herkistyä PPD:lle.

”Allergiaa aiheuttavat eniten tummat, hapettavat kestovärit ja niissä esiintyvät fenyleenidiamiinit, joita EU ei ole saanut vielä kiellettyä hiusväreissä. Käyttöluvan piti päättyä jo vuonna 2004. Susitaipaleen mukaan määräaikaa on jatkettu todennnäköisesti lobbauksen takia, sillä korvaavia tuotteita ei ole saatu kehitettyä.”

Tässä loppuun vielä muutama hyvä blogikirjoitus hiusväreistä ja niille altistumisesta. Suosittelen jokaista lukemaan oli oireita ollut tai. Lainaukset ovat Kemikaalikimara-blogista.

http://kemikaalikimara.blogspot.fi/2011/12/kemikaalikimaran-hiusvariopas.html

http://pupuleipomo.blogspot.fi/2014/04/hidasta-myrkkya.html