Kiusaaminen ei ole kansalaisoikeus

Vammautunut liikuntakykynsä menettänyt ihminen kertoo siitä, miten korujen tekeminen auttaa häntä mielenterveyden hoidossa. Äkkiseltään ajattelisi, että kenellekään ei olisi tällaisesta jutusta negatiivista sanottavaa. Kommenttiosio todistaa kuitenkin toisin.

Erja1

Erja2

Erja3

Mikä olisikaan kommentoijien oma reaktio, jos he olisivat pudonneet kuudennesta kerroksesta ja vammautuneet vaikeasti ja pysyvästi? Kenelle tulee mieleen kirjoittaa moisia törkykomentteja itsemurhaa harkinneelle ihmiselle? Mutta hei onhan ihmisiltähän oikeus sanoa ja kirjoittaa ihan kaikki mitä sylki suuhun tuo, eikä vastaan saa sanoa, koska ”sananvapaus”. Miten niinkin tärkeä arvo kuin sananvapaus onkin oikein saatu valjastettua tällaiseen käyttöön? Kiusaaminen ei todellakaan ole mikään kansalaisoikeus, vaikka nykyään monet tuntuvat näin ajattelevankin. Kiusaamisella ei ole myöskään mitään tekemistä sananvapauden kanssa, vaikka näinkin tuntuvat monet ajattelevan.

Vaikeasti vammautuneen Erja Mattlinin pilkkaaminen ei ole lajissaan ainoa tapaus, mutta on yksi hyvä esimerkki siitä, mihin keskustelukulttuuri on kehittynyt. Niin 11-vuotiasta kohtaamastaan rasismista kertonutta Valtteria kuin turvapaikanhakijan avustajakseen ottanutta Linneaa on pilkattu mitä ala-arvoisimmilla tavoilla. Perussuomalaisten Terhi Kiemunki puolestaan pilkkasi virpovia muslimilapsia Facebookissa.

Vastenmielisintä ilmiössä se, että usein kiusaajat tekevätkin itsestään uhrin, kun heidän toimiaan ei vain hiljaisesti hyväksytä. Näin toimi myös Terhi Kiemunki.

TerhiKiemunkivirpominen

Ei Kiemunki, sinä et ole uhri. Sinä et ole kiusattu. Sinä olet lasten kiusaaja. Hävetä saisit, jos vain osaisit. Sinä olet manipuloiva kiusaaja, joka raukkamaisesti itkee ja uhriutuu kun kiusaamiseesi puututaan.

Miten on mennyt Timo Soini noin niinku omasta mielestä? Kyllä näen, että sinä rasismiin, syrjintään ja törkykielenkäyttöön lepsusti suhtautuvana ja jopa näitä epäsuorasti puoltavana ulkoministerinämme ja hallituspuolueen pomona olet aika isossa vastuussa tästä hommasta. Sinä olet populismisi takia antanut tilaa mölinälle ja laukonut muun muassa seuraavaa

”Sinun mielipiteesi ei voi olla väärä, koska se on sinun mielipiteesi.”

Vaikka vatuloisit kuinka ei totuus muutu ja totuus on, että sinä olet antanut puolueessasi ja politiikassa kasvutilaa tällaiselle paskalle. Aina löytyy ääliöitä, mutta toinen kysymys onkin pitääkö näille ääliöille tieten tahtoen antaa tilaa lietsoa muita mukaan? Jotkut vain ikävä kyllä ajattelevat, että ”tuokin tekee mitä vain, niin minäkin voin”. Rukoilepa arvoisa ulkoministerimme vaikka seuraavaksi rukousaamiaisella itsellesi selkärankaa, jotta sinussa olisi miestä toimimaan oikein.

Suomi 2016 ja näin meillä keskustellaan 11-vuotiaasta lapsesta.

Valtteri

Sananvapautta huudetaan, mutta mitä tapahtuu, jos sanot rasistisia mielipiteitä esittänyttä rasistiksi? Silloin kipitetään poliisilaitokselle itkemään. 

”- Lähden hakemaan ennakkotapausta rasistikorttien tuhoamiseksi, sillä pelistä on tullut liian julmaa.

Hänen mielestään yhteiskunnallisen keskustelun käymisestä on tullut raskasta, koska maahanmuuttokriittiset ihmiset yritetään vaientaa rinnastamalla heidät rasismin ajattelumaailmaan.”

Ahaa, että on pelistä tullut julmaa. Oksettavalla kaksinaismoralistisella jeesustelulla ei todellakaan ole rajoja. Tekisi mieli vähän kirjoittaa rumasti, mutta sen sijaan lainaan tähän Sakari Timosen bloggausta sananvapaudesta ja uhriutumisesta.

”Monet perussuomalaiset poliitikot ovat tuoneet politiikkaan suhteellisen sananvapauden ja sen puolesta uhriutumisen. He itse saavat sanoa musliminaisia jätesäkeiksi, turvapaikanhakijamiehiä raiskaajiksi ja laillista menoa ja ihmistapoja vaativia suvakkihuoriksi. Se on heidän käsityksensä sananvapaudesta. Kun heitä itseään sanoo rasistiksi, niin sananvapaus loppuu siihen paikkaan. Nyt on loukattu kunniaa ja estetty sananvapautta. Poliisin ja oikeuslaitoksen on heti tultava apuun turvaamaan oma sananvapaus ja rajoittamaan sitä muilta.

Tynkkynen itse on käyttänyt omaa sananvapauttaan tehokkaasti. Viime kesänä hän seurasi kaupungilla ”säkkiin puettua naista”, valokuvasi häntä ja julkaisi kuvat ivallisesti kommentoiden. Hän on osallistunut puhujana rasistisiin mielenosoituksiin. Kun Soldiers of Odin aloitti katupartioinnin, oli Tynkkynen ensimmäisenä ylistämässä toimintaa Tanskan yleisradiota myöten.”

Muutettaneen siis Soinin lausuntoa hänen alamaistensa ajatusmaailmaan sopivammaksi: Mielipide ei voi olla väärä paitsi siinä tapauksessa kun se on esimerkiksi suvakkihuoran, muslimin, ateistin, ei-valkoisen, ei-heteron, ei-cis-sukupuolisen, ei-kristityn, vääränvärisen tai vääräuskoisen lapsen, vääränlaisen avustajan ottaneen vanhuksen, väärinpukeutuvan tai ei-lihaa syövän mielipide. Toki syytä olisi erottaa myös faktat ja mielipiteet toisistaan, mutta sehän nyt menisi aivan liian monimutkaiseksi…

 

Huhtasaari ja ääripää

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura ”ihmisoikeuskriitikko” Huhtasaari aiheutti menneellä viikolla somessa kohua ääripääkannanotollaan.

Huhtasaarisuvakit

Ei voi olla miettimättä, että eikö Huhtasaari pidä vaikkapa polttopulloiskuja ääritoimintana? Tämän kannanoton jälkeen Huhtasaaren on kohtuullisen vaikea enää kiemurrella, mitä mieltä hän on esimerkiksi näistä polttopulloiskuista. Vai eikö Huhtasaaren vasen käsi kenties tiedä, mitä oikea tekee?

Sinänsä perussuomalaisten kansanedustajien hölmöilyssä ei ole enää vuosiin ollut mitään uutta auringon alla, mutta mielenkiintoiseksi tämän kannanoton tekee erityisesti se, että Huhtasaari on ammatiltaan opettaja. Hän on vieläpä hankkinut itselleen erityisopettajan pätevyyden.

Miten tällaiset näkemykset mahtavat heijastua Huhtasaaren siviiliammattiin? Jos Pera lyö Jussia, niin onko Jussi se ääripää tullessaan kertomaan opettajalle? Jos Minttu puolustaa Jussia ja on sitä mieltä, että ei muita saa lyödä eikä kiusata, niin onko Minttukin sitä ääriainesta? Ovatko Jussi ja Minttu vain Peran sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittajia? Huhtasaari ei voi oman logiikkansa mukaan vastustaa kiusaamista ja syrjintää tai puuttua siihen, koska sehän olisi sitä ”suvakkien ääritoimintaa”.

Millainen opettaja on ihminen, joka ei hyväksy minkäänlaista omasta minäkuvastaan poikkeavaa erilaisuutta? Miten tällainen ihminen suhtautuu oppilaisiin, jotka eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisyyden muottiinsa? Millainen opettaja on ihminen, jonka mielestä esimerkiksi syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan vastustaminen on ”ääripään toimintaa”? Miten erilaisuudesta noin kovasti ahdistuva voi olla erityisopettaja?

Jos minulla olisi lapsia, en nielisi purematta sitä, että Huhtasaaren kaltainen evoluution ja ihmisoikeudet kieltävä fanaatikko opettaisi lapsiani. Lapsilla tulee olla oikeus turvalliseen ja hyväksyvään kouluympäristöön, jossa tuetaan lasten oman persoonan kehittymistä sekä myös muiden kunnioittamista. Jos opettaja hyväksyy avoimesti syrjinnän ja tätä myöten myös kiusaamisen (vaikka Huhtasaaren mielestähän syrjintä ei tietenkään ole mitään kiusaamista) voidaan perustellusti kysyä, onko hänellä oikeasti työssään kiinnostusta taata mielestään ”vääränlaisten” oppilaiden oikeuksia?

Koska on vain yksi ääripää eli me ”suvakit”, niin ilmeisesti ääripään toimintaa ei ole myöskään vanhuksen haukkuminen sen vuoksi, että hän otti ”vääränlaisen” avustajan itselleen…

Mynttinen

Näin ”isänmaalliset” puolustavat vanhuksia.

Sirkushuveja hinnalla millä hyvänsä

”Olet muka niin masentunut että ystäväsi joutuu ulkoiluttaa koirasi, pestä pyykkisi ja kyyditä sua. Et muka pääse sängystä ylös. Mutta kyllä solariumiin ja baareihin jaksat lyllertää! Olet kuvottava hyväksikäyttäjä!!!!!”

Masennuksella tuntuu yleisen käsityksen mukaan olevan jokin tietty kaava. Ne ihmiset, jotka eivät ole kohdanneet masennusta itse tai läheisillään, muodostavat ahkerasti käsityksiä siitä miten masennus näkyy ihmisessä, ja millasen kaavan mukaan masentuneen arki etenee. Masentunut ei hymyile tai laittaudu. Masentunut ei lähde ovesta ulos. Masentunut ei myöskään saisi hetkellisesti piristyä kauheista kaupallisista asioista kuten vaikkapa uudesta veskasta. Tämähän on moraalitonta. Masentuneen suorastaan kuuluu näyttää kurjalta ja surkealta aamusta iltaan. Jos erehdyt hymyilemään, niin kyllä joku heristää sormea, että ei näin sovi tehdä tai sitten olet maagisesti parantunut. Ihmiset, jotka eivät tiedä asiasta mitään esittävät mielellään asiantuntijaa.

”Kai ne ny ihmettelee kun olet tollainen koko kansan klovni, oikein synonyymi sanoille friikki tai tyhmä.”

Tosiasiassa jokaisen masennus- ja mielenterveystie on uniikki. Mitään yhtä ”oikeaa” kaavaa masennuksen ilmenemiseen tai sairastamiseen ei ole. Minä olen itse sairastanut vakavaa masennusta noin 7 vuotta, ja osan tästä ajasta olen käynyt aivan ”normaalisti” töissä. Kun astun ulos asunnostani olen laittauttunut ja siisti. Kukaan ulkopuolinen ei osaisi sanoa, että olen pitkän tien mielenterveyspotilas. Tämä ei kuitenkaan pyyhi totuutta pois. Nykyään olen kuitenkin avoimesti erilainen. Olen ”friikki”, ja olen ylpeä siitä.

Minä piristyn siitä, että pääsen vaikkapa pienelle matkalle tai saan uusia meikkejä. Tämä ei tarkoita, että masennukseni paranisi meikeillä tai matkoilla. Kuten ihan ”tavallinen” ihminenkin, moni masentunutkin tykkää joskus käydä vaikka ostoksilla, ja saattaa pitää siitä. Tässä ei ole mitään moraalitonta, eikä tämäkään pyyhi sairautta pois. Mielenterveysongelmainenkin saa elää, ja nauttiakin joskus elämästään. Se ei ole moraalitonta. Joskus sitä kysyy itseltään, että onko niillä tervettä esittävillä niin paha olla, että he kokevat pahana sen, että masentunut tai mielenterveysongelmainen iloitsee jostakin?

”Kun ystävä oli kusettanut rakit, pessyt pyykit ja syöttänyt sut, niin jaksoit ängetä sängystä ylös ja lyllertää solariumiin? Eikä masentanut enää ollenkaan? Olet hyväntahtoisten ihmisten hyväksikäyttäjä!”

Mielenterveyden ongelmista tai alkoholismista kärsivien pilkkaaminen tuntuu olevan tällä hetkellä vähän pop-juttu. Mielenterveysongelmaiselle tai alkoholistille nauraminen on hienoa, ja kaikki muutkin tekevät sitä, joten tämähän on sosiaalisesti hyväksyttyä. Omat tekemiset mitoitetaan siis toisten tekemisten kautta. Eikä niillä hulluilla ja spurguilla sitä paitsi mitään todellisia ongelmia ole, kunhan teeskentelevät ja pummivat kaikkea… Saavathan autolta kauppaan kävelevät invaliditeetin omaavatkin kuraa niskaansa, koska he näyttävät ihmisten mielestä ”ihan normaaleilta”. Heidän inva-parkkilupansa on siis pakko-olla väärennetty. Jotkut sairaudet eivät välillä näy ulospäin. Tämä ei ole sen ihmisen vika, joka on sairauteen sairastunut.

”Jos me ollaan koulukiusaajia niin mikä sä olet?”

Ihmiset tuntevat kai jotenkin itsensä paremmaksi, kun he seuraavat esimerkiksi mielenterveysongelmaisen vaikeaa elämää. He tuntevat itsensä hyviksi, koska heillä on työ, lapsia, auto, kesämökki ja koira, eivätkä he ryyppää kuin ainoastaan kerran viikossa. He pesevät pyykkinsä ja tiskaavat tiskinsä aina ajallaan. Heistä on hauskaa, kun toinen kokee vastoinkäymisiä. He tuntevat onnistuneensa omassa elämässään, kun toinen ei onnistukaan kaikessa, ja perusasiatkin saattavat olla hänelle vaikeita. Mielenterveysongelmaisella tai alkoholistilla ei ole ihmisarvoa, heille saa nauraa. Se totuus, että kukaan meistä ei tiedä kuka meistä on tulevaisuudessa alkoholisti, mielenterveyspotilas tai rikollinen, unohtuu täysin.

”Ruoka on ruokaa, ja jokainen syö päivittäin. On taas postauksen aihe!!! Muutenkin nämä sun kuvat ovat surkeita. Et osaa edes siis kuvata, plösäri!”

Moni mielenterveysongelmainen tai alkoholisti on vuosia teeskennellyt ”normaalia” elämää ja yrittänyt kätkeä sairautensa. Mielenterveysongelmaiset ja alkoholistit ovat tässä varsinaisia mestareita. Kätkeminen ei kuitenkaan poista ongelmaa. Toisaalta onko se ihme, että ihmiset eivät uskalla kertoa ongelmistaan, koska ilmapiiri on edelleen melko tuomitseva ja pilkkaava. Työpaikalla avoimuudesta saa todennäköisesti ongelmia niskaansa. Ensin tulevat ”Ei olisi ikinä uskonut”-kommentit, ja sitten ne vaihtuvat lopulta ”Jotakin outoahan siinä kaverissa aina oli”-kommentteihin. Ihmisiä jotenkin ahdistaa ja pelottaa se, että mielenterveys- tai alkoholiongelma ei olekaan heti tunnistettavissa ihmisestä, joten he alkavat uskotella itselleen, että ainahan se oli oikeastaan aika pirun omituinen kaiffari.

”Ihosi on kuin rupikonnalla ja yhä pahenee. ”Söpöt pisamat” ovat kamalia maksaläikkiä, sellaisia on vanhoilla ihmisillä. Tyhmän tyhjänpäiväistä elämää, arvotonta.”

Kenenkään elämä ei myöskään ole arvotonta. Tarvitaanko tämän tajuamiseen todellakin vuosien mielenterveysongelma-tausta, koska suurin osa ihmisistä ei näytä arvostavan elämää pätkääkään. Elämän arvo ei riipu ihmisen sosiaalisesta asemasta tai ihon kunnosta pätkääkään, vaan kaikilla meillä on sama ihmisarvo. Minä sairastin aikanani kaksi kertaa aknen, enkä voinut sairauden iskemistä ihonhoidolla estää. Elämän kunnioittamiseen ei sisälly vain oman elämän kunnioittaminen, vaan myös toisten elämän kunnioittaminen. Vaan ihmisten on saatava sirkushuvinsa, ja sirkuksen ”karvaiselle naiselle”, omituiselle friikille, epänormaalille on helppo nauraa. Hyvät käytöstavat ja asiallinen tapa antaa kritiikkiä ja keskustella tuntuvat tosin nykyään olevan epämuodikasta asiassa kuin asiassa. Ei ole mediaseksikästä olla hyväkäytöksinen, vaan on mediaseksikästä olla ”suora ja rehellinen” eli suomeksi juuri minun tarvitse miettiä miten minä asiani ilmaisen. Toinen osapuolihan vain väärinkäsittää suoruuteni, jos hän kummastelee asiatonta käytöstäni! Mitä enemmän ihmisten touhuja seuraan sitä varmempi olen, että Juokse tai kuole-ohjelmaformaatti saisi suuren suosion. Päivän viihdekiintiö on näet saatava täyteen hinnalla millä hyvänsä.

”Ei se onnistuisi, olisi aina väärä kuvakulma ja pitäisi photoshopata kolmoisleuat, allit ja makkarat pois”

Tässä oikeastaan pätkä, joka kertoo aika paljon tästä ajan hengestä ja ihmisten mentaliteetista:

”Jaa-a, kuule. Sylkykuppi tarjottu, niin eiköhän sitä käytetä, ei ole mitään syytä olla käyttämättä 🙂 Eihän siihen traumoja tarvita :D” 

Eli jos joku laittaa päälle ”rumat vaatteet”, niin hänhän suorastaan tarjoaa itsensä kiusattavaksi. ”Älä nyt väärinkäsitä minun suoria kommenttejani!” Haukuttavan syyhän se toki on, että häntä täytyy haukkua, jopa radiossa kuulemma sanottiin näin, joten tämähän vapauttaakin minut ihanasti kaikesta vastuusta tai sitten ei.

”Tänään tuli radiosta ohjelma, jossa mainittiin että tällä hetkellä on oikein muotia aikuisten käyttää tuota koulukiusaamissanaa, jos jonkun sanominen ei miellytä.”

Edit: Toki unohdin mainita sen itsestäänselvyyden eli tämän klassisen ”Ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni senkin laiska luuseri!”-kommenoinnin.

 

 

 

Koko kansan sylkykuppi

Olen kirjoittanut aikaisemminkin muutaman kiusaamisaiheisen blogikirjoituksen, mutta tästä aiheesta ei voi mielestäni puhua tai kirjoittaa liikaa. Koulut alkavat ja jokaisesti tuutista lykkää jälleen kerran kiusaamisen vastaista materiaalia. Ollaan järkyttyneitä nettihaukkumisesta ja ihmisiin kohdistuvista ulkonäköpaineista. Kuinka paljon tässä on mukana kaksinaismoralistista jeesustelua? Kuinka moni näistä aikuisista harrastaa itse nettikiusaamista ja ruokotonta käytöstä?

Tulisiko mieleesi toivoa toiselle ihmisille tuskaista kuolemaa? Tulisiko mieleesi toivoa toiselle sairastumista ihosyöpään? Tulisiko mieleesi sanoa toista rumaksi ja kyvyttömäksi läskiksi? Tulisiko mieleesi kehottaa toista tappamaan itsensä? Tulisiko mieleesi huutaa ylipainoiselle mielenterveysongelmaiselle, että ” Vitun läski, et osaa edes laihduttaa!!!” Senkin uhalla, että kaikki jatkossa inhoavat entistä enemmän myös minua aion kirjoittaa tässä kirjoituksessa Johanna Tukiaisen dissaajista. Mielenterveysongelmista kärsivän päihdeongelmaisen naisen kustannuksella omaa itsetuntoaan pönkittävistä tapauksista.

Koska muutoin tähän pukkaa sen kymmenen kommenttia, joissa minua tituleerataan ”Tuksun ystäväksi” tai ”Tuksun perseennuolijaksi”, niin tiedoksi jo tässä vaiheessa kaikille; en ole kumpaakaan. En ole koskaan tavannut Tukiaista, en ole koskaan ollut Tukiaisen keikalla, enkä halua Tukiaisen ystäväpiiriin. Minä olen ihminen, ja yritän käyttäytyä kuten ihminen ihmistä kohtaan myös Tukiaisen kohdalla. Yritän ajatella asioita loogisesti ja järkevästi. En hyväksy pahoinpitelemistä, haukkumista tai eläinrääkkäystä, enkä minkään rikoksen tekemistä missään määrin, mutta melkoisen ajattelematon yksilö saa olla, jos ei muka oikeasti huomaa sitä, että Tukiaisella ovat asiat nyt todella huonosti. Hän on vakavasti sairas nainen, joka tarvitsisi kiireellistä apua.

Jos Tukiainen kokkaa seitiä, niin eikö se seitikin ole uusavuttomien ruokaa! Ihan paskaakin moinen ruoka on. Ainakin siinä on liikaa kermaa, ja vittu kukaan nyt tomaatteja laita seitin kanssa! Ei lapsillekaan voisi tarjota tuollaista ruokaa. Jotakin vikaa siinä on oltava jo kuvan perusteella. Marinoidut grillilihat ovat myös lähtökohtaisesti paskaa ruokaa, koska Tukiainen kokkaa niitä. Eiväthän ne maailman laadukkainta lihaa olekaan, mutta huomiotta voidaan jättää se, että iso osa suomalaisista ostaa ja syö näitä samoja ”paskaruokia” itsekin. Näppärää, että kaikki kommentoijat muuten ovat ainakin mielestään loistavia gourmet-kokkeja, jotka taatusti ostavat aina parasta laatua. Toim. huom. Seiti muuten on kylläkin oikein maukasta kun sen hyvin kokkaa. Allekirjoittanut on näet koulutettu kokki, ja ollut myös gourmet-ravintolassa töissä. 

Jos Tukiainen ilmoittaisi menevänsä vieroitukseen ja hoitoon, niin sekin olisi varmasti paskaa ja väärin, koska Tukiainen. Hienoin ja yleisin argumentti näissä keskusteluissa on, että koska Tukiainen haukkuu ihmisiä ja on väkivaltainen, joten toki minäkin saan irvistellä keikoilla ikenet kipeinä Tukiaiselle, ja naputtaa kotona sormet sauhuten tavaraa Seiska Liveen tai Faceen. Koska minulla on oikeus! Koska Tukiainen tekee niin ja näin, niin minäkin voin tehdä… No jumalauta sentään, jos naapuri kivittää kissani niin saanko minä kivittää hänen kissansa, koska karma ja vaikka mitä muuta paskaa?! No en tietenkään saa! Ajatelkaa nyt joskus itse edes viisi sekuntia mitä te teette! Maailmassa on sairaita ihmisiä, jotka sarjamurhaavat. Pitääkö teidänkin siis tehdä niin? Laumasieluisuutta pahimmillaan. Toinen klassikko on se, että ”Kaikki muutkin haukkuvat ja pilkkaavat Tuksua!!!” Hyppäättekö te kalliolta, jos kaverikin tekee niin? Etkö uskalla olla eri mieltä? Etkö uskalla on fiksu? Etkö uskalla ajatella itse? Etkö uskalla olla kiusaamatta? Pelkäätkö todellakin, että sosiaaliset suhteesi katkeavat, jos et kiusaa?

Touhu on mennyt aivan absurdiksi kaikin puolin. Toisesta poskesta kauhistellaan ulkonäköpaineita, ja toisesta poskesta haukutaan Tukiaista vitun rumaksi ihrapalloksi, joka ei ikinä saa miestä. Naisten toinen suupieli vaahtoaa siitä, miten jokaisen pitäisi olla oma itsensä, ja toinen suupieli vaahtoaa siitä miten ainoastaan tietyllä tavalla koulutetut, tietyn painoiset, ja tietyllä tavalla pukeutuvat ja tietyssä rytmissä nukkuvat saavat miehen. Miesten toinen suupieli vaahtoaa siitä, miten kukaan ei halua panna rumaa ja läskiä Tukiaista, ja toinen suupieni meuhkaa siitä, miten on väärin arvostella naisten ulkonäköä. Samalla kun pilkataan Tukiaisen laadukkaan miehen kriteerejä, luodaan itse uudet kriteerit sille millainen ihminen voi saada ”laadukkaan kumppanin”. Jälleen ollaan ajatuksellisesti aivan samalla tasolla kuin se suuresti halveksittu Tukiainen. Se, että blondit pidennykset vaihdetaan ruskeaan tai vaikka vihreään omaan tukkaan, tai vaikka irokeesiin ei muuta viestin sisältöä miksikään. Ajatus on aivan yhtä lapsellinen. Ajatus siitä, että olisi tietty yleismaailmallinen malli, jonka avulla saa sen kaikista ”laadukkaimman kumppanin” tai ”laadukkaimman elämän” on mielestäni täysin naurettava.

Näillä ihmisillä on aivan yhtä kovat paineet yrittää esittää elävänsä sitä omaa ”Miami-unelmaansa”, joka on siis heidän kohdallaan keskiluokkainen niiiin ihana elämä omistusasunnossa puolison, koiran ja niiiiin hyvän työn kera. Se, että Miami vaihdetaan Härmän törmään ei edelleenkään muuta viestin sisältöä. Aikuiset ihmiset pitävät kovin tärkeänä sitä millainen pitäisi olla ulospäin, että elämä olisi tyydyttävää muiden silmissä. Ihmisten mielestä kurjaa ei ole se, että Tukiainen on tällä hetkellä rappiolla, vaan kurjaa on se, että Tukiainen aika estottomasti näyttää sen julki. Ulkokuori pitäisi näet olla kunnossa ongelmista huolimatta. Pilvilinnansa ja kulissinsa kullakin. 

”Sehän halusi julkkikseksi!” ”Sitä saa mitä tilaa!” ”Karma!” Kun vihansa verhoaa tällaiseen, niin sehän on ihan ok. Karmahan se vain Tukiaiselle kostaa, kun minä auon päätäni netissä… Kaikki sanovat tietenkin tuomitsevansa vain rikokset, joita Tukiainen on tehnyt. No jos ette hyväksy Tukiaisen tekemiä rikoksia, niin keskustelkaa sitten niistä! Tukiaisen haukkuminen läskiksi porsaaksi ei lopeta hänen tekemisiään. Miten se paino ylipäänsä liittyy rikoksiin? Miten likaisen mekon kuvan levittäminen netissä edesauttaa tilannetta? Jos haluan keskustella hallituksen toimista, niin en minäkään kirjoita Kataisen silmälaseista tai Arhinmäen tennareista.

En ole itse niin hyvä ihminen, että voisin heitellä Tukiaista kivillä. En hyväksy monia Tukiaisen tekoja, mutta toivon silti sydämestäni, että hän hakisi apua ongelmiinsa ja hänen elämänsä palautuisi järjestykseen. Yritän kannustaa muutokseen ja avun hakemiseen elämässä, sillä Tukiainen on ihminen siinä missä minäkin. Olen todella epätäydellinen ihminen, mutta en todellakaan toivo edes pahimmalle vihamiehelleni tuskaista kuolemaa tai syöpään sairastumista. Toki tunnen ohimenevää vihaa ja raivoa milloin mistäkin, joka on täysin normaalia, mutta tällainen systemaattinen vainoaminen, tai toiselle pahan toivominen ei mielestäni enää ole normaalia käytöstä keneltäkään. Nykyään nettikeskusteluissa tuntuu olevan kaksi ääripäätä joka asiassa. Jos et pilkkaa ja hauku, niin olet perseennuolija tai hienostelija ja teeskentelijä. Kritiikkiähän ei voi ilmaista asiallisesti, koska se olisi tylsää eikä se ole sosiaalisesti hyväksyttyä. 

Kun Tukiainen kirjoitti joskus muinoin, että toivoisi Arton sairastuneen diabetekseen Julian sijaan, niin kaikki huusivat suu vaahdossa kuinka moraaliton hän on. Seuraavaksi omalta näppikseltä suolletaan tekstiä, jossa toivotaan Tukiaisen sairastuvan ja kärsivän. Mutta kun Tukiainenhan on se kaksinaismoralisti… En minä, vaan tuo toinen. Tuon toisen vika kaikki. Sitten taas voidaan haukkua ”Tuksua” siitä miten hän ei ota vastuuta teoistaan. Miten hän on aina syyttää toisia. Yhtä kyvyttömiä nämä päänaukojat ovat sitä vastuuta ottamaan. Heidän ei itse tarvitse ottaa vastuuta, koska vain Tukiaisen tarvitsee. Eivähän he nyt tee muuta kuin haukkuvat ja kiusaavat. Sehän nyt on ihan pieni asia, koska ”Tuksu löi miestä pullolla päähän!” ”Siis nyt keskustelimme sinun teoistasi…” ”Niin mutku Tuksu löi miestä pullolla päähän!” *huokaus ja epätoivoista pään pudistelua* 

Miksi minä sitten seuraan Tukiaiseen liittyviä keskusteluja? Siksi, että tämä on mielestäni psykologisesti ja sosiaalisesti kaikessa vastenmielisyydessään huolimatta omalla tavallaan mielenkiintoinen ilmiö, ja mainio osoitus ihmisten parissa nopeasti leviävästä massakäytöksestä. Miettimättä omaa vastuuta lähdetään mukaan ilmiöön, koska kaveritkin näin tekevät. Oikeutetaan omat tekemiset aivan älyttömillä argumenteilla. Ehkä jopa pelätään jäävänsä sosiaalisista piireistä ulkopuolelle. En kivitä kiusaajiakaan. Lähinnä ihmettelen heidän sokeuttaan heidän oman käytöksensä suhteen. Kun Tukiainen haukkuu jonkun, se on asiatonta käytöstä. Kun dissaaja haukkuu Tukiaisen se on ”palautetta”.

Tukiainen on tietynlainen aikakautemme peili. Suurin osa meistä katsoo siihen, mutta vain harva näkee, että siellä olemmekin me itse. Jokainen meistä on heikko, ja ei ole kiveen kirjoitettu kenestä tulee päihde- tai mielenterveysongelmainen. Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa, ja hyväksyttyjä kiusaamisen kohteita ei aikuisten oikeasti ole olemassakaan. Ajatelkaa tätä joskus edes pieni hetki. Jonakin päivänä sitä voi itse joutua sille puolelle, jota tänään on valmis heittämään kivillä. Miksi hitossa pitää lyödä jo maassa makaavaa ihmistä entistä enemmän ja nauraa vielä päälle?

Koska tämä asia on selkeästi monelle kovin haasteellinen, niin otetaan yksi esimerkki asiallisesta kommunikoinnista. Jos tuomitset Tukiaisen koirien pidon, niin ilmaise se selkeästi ja vauhkoamatta esimerkiksi näin: ”En hyväksy sitä, että koiria ei lenkitetä asiallisesti. Tukiainen on nyt mielestäni kyvytön hoitamaan hoiria. Oli väärä päätös antaa Tukiaiselle koirat takaisin ja toivon, että koirat saavat pian paremman kodin.” Ei näin: ”Vitun läski horooo. Palat helvetissä ,koska oot niin vitun ttyhmä ja rumaa tankki1!11!”

Olen usein kysynyt itseltäni tuntisivatko nämä kiusaajat mitään pistoa sydämessään, jos lehdistö huomenna kertoisi meille, että Johanna Tukiainen teki itsemurhan? Olen tullut siihen tulokseen, että he eivät tällaiseen kykenisi. He eivät mielestään ole tehneet mitään väärää. He reagoivat aivan samoin kuin Tukiainen lyötyään miestä pullolla päähän. Silti he ovat mielestään paljon Tukiaista ylempänä. Väistämättä mieleeni tulee eräs South Parkin jakso, toivottavasti tämä pätkä kertoo loput. Säröillä oleva ihminen on helppo rikkoa lopullisesti. Se ei ole mikään saavutus. (Skipatkaa huono kuvanlaatu, se ei ole nyt se olennaisin asia.) http://www.youtube.com/watch?v=ZwwDDc2F00Y

Huomaathan: Tukiaiseen liittyvien törkykommenttien kohdalla ilkeä suvakkihippitäti klikkaa unapprove-namiskaa, joten älä vaivaudu törkyä kirjoittamaan. Ainoastaan asiallinen kommentointi on sallittua. Esimerkistä voit tsekata millainen viesti ei tule menemään läpi, jos jokin jäi epäselväksi. Välttelen yleensä Tukiaisen nimen mainitsemista keskusteluissa, koska jo nimen mainitseminen saa törkypostaukset virtaamaan. En halua esimerkiksi omalle Face-seinälleni moista törkyä. Tukiaisesta ei ole oikein koskaan pystynyt asiallisesti keskustelemaan missään. Blogissa voin nyt tehdä poikkeuksen, koska täällä on niin helppo hallinnoida kommentteja ja pistää törky ö-mappiin. Olen miettinyt kuukausia kirjoittaako tämä postaus vaiko ei. Päädyin tämän nyt kirjoittamaan, koska olen jo niin pitkään halunnut päästää ilmoille mielipiteeni tästä ilmiöstä. 

Mursu avautuu

”Olet lihava. Meilläpäin paistiksi kutsutaan.” ”Kannattasko tipauttaa ensi vähä painoo ja sitte kattoo uudestaa noita alaselän tatuointeja?” ”poistakaa itsenne tän tyhmän ämmän kavereista saadaan se pois julkisuudesta!!!” ”On se vaikee hyväksyy sitä tosiasiaa et oot vitu ruma” ”edes photoshop ei auta tota rumaa norsu-rottaa” ”kuvottavuuksien kuvottavuus” ”Btw,kun kerta käskettiin kattoo peiliin että ei olla täydellisiä,nii tiiän et en oo täydellinen mut oon ainaki 100x paremman näkönen kun joku läski ja ruma valas joka väittää itteensä kauniiks!”

Läski, valas, ruma ämmä, paisti, ruma norsu-rotta, kuvottava. Olenko todellakin ainoa, joka kysyy tässä vaiheessa, että mitä helvettiä? Minäkin olen läski valas, ja kehtaan käydä tuolla rumentamassa ihmisten päivää ulkona. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Minulle ei tulisi mieleen kommentoida tällaisia pahimmalle vihamiehellenikään, puhumattakaan minulle täysin tuntemattomista ihmisistä. Mitä sinä saat siitä, että kutsut toista valaaksi, paistiksi tai kuvottavaksi? Tunnetko itsesi jotenkin hyväksi tyypiksi tai paremmaksi ihmiseksi? Ei, sinä et ole hyvä tyyppi. Sinä olet kiusaaja.

Aina löytyy jokin syy haukkua ja pilkata toisia. Milloin toisella on väärän väriset vaatteet tai milloin toinen on lihava. On jokseenkin surullista, että samaan aikaan, kun meillä taistellaan kiusaamista ja sen seurauksia vastaan, niin samalla meillä on olemassa näitä, melkein kaikkien mielestä, täysin hyväksyttyjä kiusaamisen kohteita. Kohteita, joihin saa purkaa kaikki oman elämänsä ongelmat ja patoutumat. Asioista voidaan keskustella, ja jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta jos ei mielipidettään kykene ilmaisemaan ilman pilkkaa ja kiusaamista, niin kannattaisi ehkä miettiä onko sitä pakko sanoa. En minäkään pidä kaikkien ihmisten vaatteista tai hiuksista, mutta sen toisen ihmisen tukka tai paita ei ole minulta mitenkään pois. Miksi minä haluaisin nimenomaan loukata toista kertomalla sen kallisarvoisen mielipiteeni toisen ulkonäöstä? Oikeus kertoa mielipiteensä tilanteessa kuin tilanteessa ja asiasta kuin asiasta tuntuu välillä lähteneen totaalisesti lapasesta ihmisillä. Peruskäytöstavat tuntuvat olevan täysin merkityksettömiä. Omasta mielestäni maailmaan sopii muitakin kuin minun kaltaisiani. Kiusaaminen ja pilkkaaminen on aina kiusaamista ja pilkkaamista. Se ei riipu kohteesta, eikä kohteen tekemisistä. Jos joku haukkuu minua, minun ei tarvitse haukkua häntä. Kasvotusten käytävä tunnepitoinen riita on myös hiukan eri asia kuin harkittu kiusaaminen ja mollaaminen.

”nonnii… tuommonen monsteri ku herreis aamulla vierestä ni mielummin puris kätesä irti ja vaikka jalatkii ennen ku herättäs” ”onks tää joku uhanalainen eläin?” ”Sehän on Miss Piggy II, Meillä oli aikoinaan maalla mummolan naapurissa ton näkösiä emakoita sikalassa mm Miss Piggy, mut sillä ei ollut ku vaan toisessa silmässä tommonen tumma läikkä… Tän täytyy olla joku geenimanipulaatio virhe…” ”mikä tahansa eläin on kaunis tämän näyn rinnalla.”

Kun kaveritkin kirjoittelevat törkeyksiä, niin pitäähän sitä itsekin moisia kirjoitella. Muutenhan sitä joutuu sosiaalisista piireistä ulkopuolelle. Jos minä jään yksin sen takia, että en nimittele ja kiusaa ketään, niin sitten jään. Onneksi ei ole tarvetta lunastaa itselleen sitä sosiaalista kruunua. Ihmiset tuntuvat tavoittelevan toisten hyväksyntää keinolla millä hyvänsä. ”Ku toikin tekee!!!” ”Kato mitä toi tekee, en mä oo mitään siihen verrattuna!!!” Mitä josko joskus ajattelisit ihan itse, etkä vain sen naapurin tai Face-kaverin aivoilla?

”Meinaatko pikku piski ulkoiuttaa tota sun lemmikkisikaa tänään??” ”Jos jonkun äijän heppi viä heilahtaa ton eessä, niin se on todella sairas,” ”hitto mikä mätisäkki” ”Pakko tilata jenkeistä kun Suomessa ei norsunloimia myydä.” ”Vitun typerä hylje.”  ”Se tatuointi ei tuu ikinä näkymään jos jatkat tuota turpoamista….” ”Olet todella lähellä petolinnun persettä ja se ei ole kaunis.”

No perskeles! Kiva, että kerroitte minullekin, että minunkaan ei enää pitäisi saada vaatteita Suomesta. Tähän asti olen kyllä ostanut kuteeni ihan Seppälästä, Cittareista ynnä muista peruspuljuista, mutta ilmeisesti olen kuvitellut koko asian. Lähteeköhän minunkin kanini tai kissani ulkoiluttamaan minua, lemmikkiporsastaan? Joskus mietin, että jos ihminen, johon tällaisia kommentteja kohdistetaan tekisi vaikka oikeasti sen itsemurhan, niin tuntisivatko nämä kiusaajat edes pistoa sydämessään? Vai ovatko he todellakin niin ehdollistettuja siihen, että tiettyjä ”kohteita” saa pilkata, että he kieltäytyvät ajattelemasta asiaa ja omaa vastuutaan sanomisistaan ja kirjoituksistaan? Vastuu onkin heidän logiikkansa mukaan kiusatulla eikä kiusaajalla. Muutkin hyväksyvät sen, joten minunkin täytyy hyväksyä. Kiusaamista ei edes osata eikä edes haluta kyseenalaistaa. Ehkä juuri sinäkin voisit olla vahva ja ajatella itse? Älä kiusaa ketään!