Onko ”tolkun ihmisyydessä” järkeä?

Viime viikkoina keskusteluissa on kyllästymiseen asti toistettu käsitettä tolkun ihmisyys. ”Tolkun ihminen” tarkoittaa siis tällä hetkellä melko passiivista ihmistä. Ihmistä, jonka mielestä ilmeisesti pitäisi yrittää dialogia siinäkin vaiheessa, kun nyrkkiä tulee nassuun.

”Tolkun ihminen” uskoo vakaasti, että ihmisten joukolla toteuttamat hirmuteot niin sanotuissa sivistysmaissa ovat automaattisesti lopullisesti historiaa. Eihän sellaisia enää voi tapahtua. ”Tolkun ihminen” ei usko esimerkiksi natseihin. Ehkä pari ”hullua” jostakin saattaa löytyä, mutta eihän kukaan nyt oikeasti mitään uuneja halua rakentaa. ”Tolkun ihminen” uskoo, että nämä ”hullut” eivät kykene järjestelmälliseen toimintaan. ”Tolkun ihminen” uskoo myös syvästi siihen, että kaikki natsit ovat syrjäytyneitä reppanoita, vaikka äärioikeistolaisia löytyy jo hallituspuolueesta asti.

”Tolkun ihmisen” mielestä ”suvakki” on vain luulotautinen kokiessaan tappouhkaukset ja raiskaustoivomukset yrityksiksi vaientaa. Eihän täällä kuulemma ketään yritetä vaientaa, vaan ääripäät ne vain meuhkaavat ja ”tolkun ihmistä” ei muka kuuntele kukaan. Vihapuheen lisääntyminen ja arkipäiväistyminen vaikuttaa jo tutkijoidenkin toimintaan, mutta siitä huolimatta on muka ihan tolkutonta olla ilmiöstä huolissaan.

”Tolkun ihminen” on tuudittautunut siihen, että kaikki tulee olemaan aina hyvin. ”Tolkun ihminen” ei ymmärrä sitä, että kun jotakin on saavutettu pitää siitä pitää myös kiinni. Jos olet saanut yrityksesi kerran toimimaan, et voi istua koko loppuelämääsi tumput suorina luottaen, että yrityksesi pyörii itsekseen. Saavutetut oikeudet ja saavutettu sivistysyhteiskunta eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jos valtaosa kansalaisista on näitä ”tolkun ihmisiä”, jotka tuudittautuvat siihen, että kerran saavutettu hyvä tilanne on pysyvä, niin tällaisten ihmisten hiljaisella suostumuksella voidaan murehtaa sivistys ja saavutetut oikeudet. Joka muuta väittää voi lukea historian kirjansa uudelleen ja tutustua ihan niiden haukuttujen tutkijoiden näkemyksiin siitä, mikä merkitys vihapuheella ja propagandalla on hirmutekojen ja kansanmurhien synnyssä. ”Tolkun ihmisten” logiikka on aikalailla samaa kuin ihmisellä, joka ei mene kivuistaan lääkäriin ja uskoo vakaasti, että kun asiaa ei tutkita, eikä vaivan nimeä tiedetä, ei sitä ole olemassakaan.

Tuskin esimerkiksi siellä Saksassakaan aluperin nämä ”tolkun ihmiset” uskoivat, mitä tulee tapahtumaan. Yhteiskunnan näennäinen sivistys ei sulje pois ihmisyyden pimeää puolta ja sitä, että osa ihmisistä valitsee sen pimeän puolensa kukin sitten mistäkin syystä. Nämä ihmiset osaavat myös houkutella muita mukaan lietsomalla ajatusta, jossa yksi ihmisryhmä muka uhkaa juuri sinun, sinun lastesi ja sinun naapurustosi turvallisuutta.

Kun yhtä valtavaa ihmisryhmää syyttä suotta hyväksytysti demonisoidaan, heistä luodaan mielikuvaa pelkkänä uhkatekijänä ja heidät alennetaan puheissa eläimiksi, loisiksi ja torakoiksi ollaan vaarallisilla linjoilla. Vihapuheella voi todellakin olla valtava voima ja on typerää lintukotoajattelua suhtautua väheksyvästi vihapuheen vaikutuksiin erityisesti tilanteen ollessa nykyisen kaltainen.

Vihapuheen arkipäiväistyminen ja ihmisten siedättyminen vihapuheelle on hyvin huolestuttavaa. Jos tämän ilmiön olemassaolon kiistää, niin täytyy olla joko tietämätön asioista tai sitten pieni vieraanpelko on jo mielen sopukoille kylvetty. Jälleen tullaan siihen, miten tietämätöntä on myös helppo jallittaa. Ihminen voi tietämättömänä toimia hyvässä uskossa vaikka miten.

Monet hirmutekoihin osallistuneet ovat olleet alunperin aivan tavallisia ihmisiä. Niitä mukavia naapureita. Kun pelkoa tarpeeksi lietsotaan alkaa osa mukavista ja niin sanotuista tavallisista ihmisistä uskoa, että on pakko tehdä jotakin radikaalia oman elämänsä jatkuvuuden ja turvallisuutensa turvaamiseksi. On ymmärettävää, että suurin osa ihmisistä on valmis puolustautumaan henkensä hädässä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen kuvitteellisen mörön perään pitäisi lähteä puukkojen ja puntareiden kanssa.

”Niinisalon keskustassa on kiinteistö, jossa on kioski. Samasta rakennuksesta on vuokrattu tiloja vastaanottokeskuksen koulutustiloiksi. Myös Sarin miehellä Juha Niemelällä on tiloja vuokralla rakennuksesta.

– Moni asiakas ei uskalla tulla sisälle ilman, että heidät haetaan parkkipaikalta. Se vaikeuttaa yritystoimintaa, kertoo Sari Hassinen.”

Pelkoja on kaikilla. Jos Hassinen ei jauha jaskaa, niin siinä vaiheessa kun täysin irrationaaliset pelot hallitsevat elämää niin kovasti, ettei uskalla parkkipaikalta firman tiloihin kävellä ilman saattajaa, niin pitäisi tajuta hakea apua pelkojensa käsittelyyn. Nykyilmapiirin huomioon ottaen tällaista äkkiseltään vitsiltä kuulostavaa älyttömyyttä ei voikaan enää kuitata sillä, että se voi olla totta.

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Kuva: http://3.bp.blogspot.com/-xtICmrsEDyg/UMTWtJXIlGI/AAAAAAAAAFA/sJwI2bMwrDo/s640/429588_1956496289070_345486974_n.jpg

Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?

”Mistä me voimme tietää? Kysyn vain!”

Oli sitten kyse MV-lehti-uskovaisista, Magneettimedia-uskovaisista tai mistä tahansa muusta vastaavasta mutuilmiöstä on näihin ilmiöihin hurahtaneilla ihmisillä usein tapana heittää ilmoille järkevien ja perusteltujen kysymysten sijasta liuta ”Mistä me voimme tietää?”-kysymyksiä. ”Mistä me voimme tietää, että valtamedia ei valehtele?” ”Mistä me voimme tietää, että mamut eivät ole terroristeja?” ”Mistä me voimme tietää, että syöpähoidot toimivat?” ”Mistä me voimme tietää, ettei minua raiskata?”

No ihan ensimmäinen asia, jonka rationaalisesti maailmaa ja itseään tutkaileva myöntää on, että kaikkea emme voikaan tietää. Asioista otetaan mahdollisuuksien mukaan selvää, mutta kaikkeen ei ole olemassa yksiselittäistä vastausta. Ennusteiden luominen on äärimmäisen vaikeaa ja ennusteissa on aina runsaasti tulkintavaraa. Kukaan ei pysty tietämään tai takaamaan, että esimerkiksi minä en ikinä tulisi joutumaan väkivallan kohteeksi.

Toinen asia on se, että jos jokin asia on yksinkertaisesti todennettavissa, niin silloin ei lähdetä kysymään ”Miten me voimme tietää?” Jos puristat omenan käteesi ja irrotat sen kymmenen kertaa ja huomaat, että joka kerta, että se omena tippuu maahan, niin onko järkeä tiputella omenoita koko loppuelämäänsä pelkästään eri lopputulosta odottaen? Toki voit toistaa tätä samaa asiaa vaikka miljoona kertaa, mutta itse asia ei siitä muutu, eikä ole mitenkään perusteltua odottaa, että se yhtäkkiä muuttuisi, jos mikään muu tekijä ei muutu. Vaikka hokisit sata kertaa ”Mistä me voimme tietää, että omena seuraavallakin kerralla putoaa, eikä nousekaan ylöspäin?” ei omenan kohtalo siitä muutu, eikä ole perustelua odottaa sen muuttuvan. On eri asia myös kysyä, miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla kuin kysyä ”Mistä me voimme tietää?”.

Minä rakastan kyselemistä, mutta jos ihminen alkaa jatkuvasti vain maanisesti kysyä ”Mistä me voimme tietää?” jokaisesta asiasta, niin nuppihan siinä lopulta sekoaa. ”Mistä me voimme tietää olemmeko me oikeasti olemassa?” ”Mistä me voimme tietää onko Esson baari enää kymmenen vuoden päästä auki?” ”Mistä me voimme tietää suunnitteleeko naapuri joukkomurhaa?” ”Mistä me voimme tietää, että ihmistä ei muovattu savesta?”

Minä rakastan myös argumentointia ja pohdiskelua, mutta kun on uupumiseen asti vääntänyt rautalangasta faktojen kera niitä perusasioita keskustelusta toiseen ja myös kertonut sen, että kaikkeen ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia tai ennusteita, niin tekisi joskus mieli vaihtaa lähestymistapaa. Voisi alkaa vain keksiä ”Mistä me voimme tietää?”-vastakysymyksiä. Niitä pystyy näet keksimään loputtomiin, eikä mitään argumentteja ilmeisesti enää tarvita.

Mistä me voimme tietää, ettei Sauli Niinistö ole reptiliaani? Mistä me voimme tietää, että mummo parani syöpähoitojen ansiosta? Mistä me voimme tietää, ettei aspiriini aiheuta viisikymmenkiveksisyyttä tai satapäisyyttä? Mistä me voimme tietää, että autosta on bensa loppu? Mistä me voimme tietää, että suola ei tänäänkään makeuta kahvia? Mistä me voimme tietää, että emme voi tänäänkään kävellä seinien läpi?

Mistä me voimme tietää, että kulhossa on kaksi omenaa? 1+1 ei välttämättä olekaan kaksi, jos käytämme vaikka binäärilukuja. Jos näitä tarpeeksi kauan heittelisi ilmaan, niin tilttaisivatko tuollaisten ihmisten aivot lopulta?

Olen aina yrittänyt sitkeästi ajatella, että tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta pikkuhiljaa alan kallistua siihen, että kun kysymysten ainoa tarkoitus on uuvuttaa vastakeskustelija jankuttamalla, eikä aitoon vuoropuheluun edes pyritä niin tällöin kysymysten esittäminen on järjetöntä. Järjetöntä toimintaa voidaan kai pitää myös tyhmänä. Aivan kuin pikkulapset yrittäisivät uuvuttaa vanhempiaan hokemalla ”Mutku mä haluun”. Pikkulapsilta tämä on vielä ymmärrettävää toimintaa, mutta onko se sitä enää aikuisilta ihmisiltä?

Kuva: http://acephalous.typepad.com/.a/6a00d8341c2df453ef017d3d522afc970c-500wi

Kuva: http://acephalous.typepad.com/.a/6a00d8341c2df453ef017d3d522afc970c-500wi

”Narsistisesti” lainaan tähän vielä itseäni vanhasta kirjoituksestani:

”Näkemystään ei tarvitse sen kummemmin perustella, eikä kukaan saa siihen perusteluja kysyäkään, koska on vain niin helvetin coolia omata se ”vaihtoehtoinen näkemys”. Aivan kuin liikkuisimme juuri varhaisteini-ikään saapuneiden parissa, joille tärkeintä muka kokea olevansa omaleimainen. Tärkeintä on kuulua ryhmään, joka mielletään omassa mielessä jotenkin kapinalliseksi ja ”ulkopuoliseksi”, jotta voidaan mieltää itsensä omaehtoisesti toimivaksi ja ajattelevaksi ”kapinalliseksi”.”

Mistä me voimme tietää? Kysyn vain!