Kun lukutaito ja ulkoluku menevät sekaisin

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vahvisti taannoin, että ulkolukuun perustuvista pääsykokeista on tarkoitus luopua. Hallitus tavoittelee uudistuksella turhien välivuosien vähemistä. Itse en nykyhallituksen tai Grahn-Laasosen kanssa monestakaan asiasta ole samoilla linjoilla, mutta pääsykoeuudistus kuulostaa ainakin ideatasolla hyvältä tällaisen korvaan, jolle niin sanottu ”Hauki on kala”-oppimismetodi ei ole koskaan ollut kovin toimiva. Toivottavasti uudistuksen toteutuksesta tulee onnistunut.

Selatessani Facebookia tuli vastaan erään kaverin jakama Reima Kultalahden päivitys, joka on mainio esimerkki siitä, miten asia kuin asia pystytään maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien toimesta liittämään maahanmuuttoon. Monista hölmöilyistä sosiaalisissa mediassa tunnettu ja aikoinaan perussuomalaisista kirjoitustensa vuoksi erotettu Kultalahti käänsi nimittäin asian niin, että tällä pohjustellaan sitä, että lukutaidottomat maahanmuuttajat pääsevät korkeakouluun.

Reimajaulkoluku

Päivityksen jakanut kaverini komppaili Kultalahtea ja nätisti sitten huomautin, että ulkoluku ja lukutaito tosin ovat kaksi eri asiaa. Absurdius on taas kerran huipussaan, kun surkealla yleissivistyksellä ja foliohatulla varustautuneet, joille myös lähdekritiikki on tuntematon sana, pelkäävät koulutuksen tason laskemista. Onneksi maahanmuuttokriittisillä on varaa puhua toisten lukemista ja muistista, kun oma lukeminen kattaa lähinnä MV-lehden ja Rajat kiinni-ryhmän ja seuraavana päivänä ei enää muisteta, että heidän väittämänsä revittiin riekaleiksi todisteiden kera juuri edellisenä päivänä… Pitänee myös muistuttaa, että lukutaito ei takaa luetun ymmärtämistä kuten Kultalahden ja muiden ”maahanmuuttokriittisten” kohdalla voi helposti todeta. Olisi toki kiinnostavaa tietää, miten Kultalahti ja komppaajat ajattelevat sellaisen korkeakoulun toimivan, jossa opiskelijoilla ei ole lainkaan lukutaitoa?

Myös kommenttien taso oli jälleen taattua laatua.

Reimajaulkolulukommentit

Muistutuksena vielä, että Kultalahti on siis tämä joka oli sitä mieltä, että hallituksen jäseniä ammuskeleva ei olisi mikään sekopää vaan kansallissankari. Moneen maahanmuuttokriittiseen päteekin hyvin vanha sanonta suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Maahanmuuttokriittisestä naiskuvasta ja naisen roolista maahanmuuttokriittisen liikkeen maailmassa

Edelliseen SPRgate – Kun seksin harrastaminen tai kihlaus tekee ”horatsun”-kirjoitukseen liittyen ajattelin vielä uuden kirjoituksen muodossa hieman tarkastella maahanmuuttokriittisten erikoista suhtautumista sukupuoleen, seksiin ja seksuaalisuuteen.

Monen monta kertaa on tullut esiin, että maahamuuttokriittisten parissa on hämmentävän yleistä aivan sairas suhtatuminen seksiin ja seksuaalisuuteen. Jokaiseen asiaan he saavat liitettyä sen ”panemisen”. Tuntuu, että yhteiskunnallinen keskustelu kääntyykin lähes jokaisessa ketjussa lopulta meidän suvakkien ja ulkomaalaistausten ”panemiseen”. Ihan kuin asioita ei osattaisi tarkastella ollenkaan minkään muun asian kautta.

Sukupuolten rajat ja sukupuoliroolit ovat mamukriittisissä piireissä tiukat ja niistä ei saa livetä. Olisi mielenkiintoista päästä sinne juurille, mistä kullakin tällainen käytös on saanut alkunsa? Seksuaalista turhautumista, sairaaloista omistushalua, alistamishalua ja naisvihaa. Naiset nähdään vain ”kyrvän saajina”, kodinhoitajina, synnyttäjinä ja lastenhoitajina. Naisen pitää antaa mamukriittisille miehille, mutta ei ”vääränlaisille”. Naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta ei niin kaunis ja hoikka, että muut miehet (tai naiset) kiinnittävät häneen huomiota. Naisen pitää olla nöyrä maahanmuuttokriittisen miehen komppaaja.

Jos nainen toimii vastoin maahanmuuttokriittisen miehen toiveita, häntä pitää tämän jälkeen pyrkiä nöyryyttämään, uhkailemaan ja vainoamaan. Maahanmuuttokriittinen mies omasta mielestään omistaa naiset, eikä heillä ole oikeutta toimia vastoin miehen tahtoa. Mamukriittisen miehen mielestä nainen, joka toimii vastoin mamukriittisten tahtoa ansaitsee rangaistuksen. Kuvakaappauksia kirjoitus- ja kuvitustyylistä voit halutessasi katsoa tämän kirjoituksen lisää edellisestä bloggauksesta.

SPRnaisetjamamukriittiset2

Soldiers of Odin – naisten puolustamista ja naisten halventamista samassa paketissa.

SPRnaisetjamamukriittiset

Toinen versio nettipalstoilla leviävästä kuvasta. Selvyyden vuoksi en ole nähnyt Soldiers of Odin-nimen alla toimivien levittävän tätä.

Tuntematta ihmisten taustoja sen kummemmin on mahdotonta sanoa varsinaisia syitä moiselle käytökselle, mutta sanotaan, että en olisi hämmästynyt jos aika monella mamukriittisellä olisi ollut jotenkin ongelmallinen suhde vanhempiinsa/vanhempaansa tai huoltajiinsa/huoltajaansa. Tällaisiakin asioita voi tehokkaasti käsitellä, mutta siihen täytyy olla itse valmis.

SPRviihdytysjoukot

Tämä seksi- ja seksuaalikysymys yhdistää hyvin suurta joukkoa mamukriittisiä hämmentävää kyllä yli sukupuolirajojen. Naisen seksuaalisuus ja naisen oman seksuaalisuutensa tiedostaminen tuntuu olevan monelle mamukriittiselle miehelle todella kova asia. Jos joku ”suvakkiämmä” kehtaa antaa väärälle, niin sitten poljetaan jalkaa maahan ja huudetaan, että ”En sitten vittu oo enää horojen ritari. En vittu luotsaa enää katupartioo!”. (Tämä omalla tavallaan surullisen viihdyttävä avautuminen on myös luettavissa sieltä edellisestä bloggauksesta.)
Toivottavastimamuraiskaa

Monelle maahanmuuttokriittiselle naiselle puolestaan naisen seksuaalisuus on yhtä kuin tissivaon esittely ja muka niin ronskien panojuttujen kertominen somessa. Jos joku kokee oikeasti tällaisen linjan omakseen, niin en sinänsä siihen lähde puuttumaan, mutta usein nämä samat naiset haukkuvat meidän ”suvakkiämmien” ulkonäköä ja naiseutta. Jos et näytä tissivakoa, niin olet ”ruma kukkahattu rekkalesbo”, joka ei tajua, että miehiä pitäisi miellyttää. Minä en sinänsä vastustusta kenenkään tissivaon esittelyjä tai panojuttuja, mutta naisia on monenlaisia. Jos ajatus on noin kiinni yhdessä mallissa, niin ehkä tuossa vaiheessa olisi hieman tarpeellista laajentaa sitä omaa naiskuvaa.

Tulee myöskin väistämättä mieleen, että oli asia mikä tahansa on hieman surullista jos kokee, että pelkästään toisten takia pitää vaikkapa näyttää joltakin tietynlaiselta. Tissit ovat kiva juttu ja jos joku niitä haluaa esitellä, niin siitä vain. Esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa kuitenkin pitäisi sitten ihmisestä löytyä muutakin kuin ne tissit. En hämmästyisi, jos näiden piirien naisilla olisi ehkä sisimmässään aika voimakas pelko hylätyksi tulemisesta. Käsitys on ehkä sellainen, että kukaan mies ei kiinnitä huomiota tai ei enää halua ”suojella”, jos ei näyttele koko ajan tissivakoa tai puhu jatkuvasti tosissaan stereotypian mukaisia ”äijämäisiä” ja ”limaisia” panojuttuja.

Mamukriittisiä miehiä näyttää todella kauhistuttavan se, että nainen saa itse valita kumppaninsa ja harva järkevä ja fiksu nainen enää nykypäivänä haluaa tai huolii kumppanikseen ihmistä, jonka käsitys naisista on noin alentava ja vanhoillinen kuin mamukriittisillä. Kuten eräs Facebook-kaverini loistavasti asian ilmaisi nämä ovat niitä miehiä, jotka yrittävät kovasti iskeä naista baarissa ja kun nainen antaa pakit perään huudellaan ”Vitun huora!”.

Naistenpulustaja

Naisen halutaan antavan heille, mutta jos nainen ei anna tai antaa ”vääränlaiselle” on saa hän kuulla kaikki solvaukset. Taustalla on jonkinlainen käsitys siitä, että vain ”oikeanlaisella” miehellä saisi olla seksuaalisia haluja ja naisen pitää kyllä olla ne tyydyttämässä (tätä samaa tukee joukon naisten halu esittää itsensä jatkuvasti pelkkinä objekteina), mutta naisella ei saa olla omia seksuaalisia haluja, oikeutta määritellä omaa naiseuttaan tai oikeutta päättää kumppanistaan. Huomioitavaa on, että myöskään ”vääränlaisilla” miehillä ei saa olla seksuaalisia haluja.

Mamukriittiset olivat myös leimaamassa kaikki naiset sen perusteella, että muutama nainen oli ostanut/yrittänyt ostaa alaikäisiltä turvapaikanhakijapojilta seksiä. En hämmästyisi, jos nämä miehet olisivat juuri sitä porukkaa, jotka kauhistelevat nyt naisten seksin ostamista alaikäisiltä, mutta jotka itse alaikäiseltä seksiä ostettuaan saattaisivat todeta ”Enhän mä tiennyt sen olevan alaikäinen”. Kaksinaismoralismi on noissa piireissä arkinen asia. Sen jälkeen kun näin avioliiton pyhyydestä saarnaavan mamukriittisen itse kuitenkin pitävän pettämistä oikeutettuna siinä tapauksessa, että avioliitossa ei saa seksiä, niin en ole hämmästynyt enää mistään.

Naisia pitäisi muka suojella, mutta todellisuudessa naisiin kohdistetaan ihan samaa vihaa kuin ulkomaalaistaustaisiinkin. Kun nainen tiedostaa oman seksuaalisuutensa, on itsevarma ja tietää oikeutensa, niin silloin naista ei enää olekaan kovin helppo alistaa. Silloin hän ei suostu elämään pelkkänä tarpeiden tyydyttäjänä ja seksiobjektina. Se pelottaa ihmistä, jolla on huono itsetunto. Jos suoraan sanotaan, niin homma haiskahtaa pitkälle siltä, että pelätään itse jäävänsä ilman naista, joka hoitaa kodin ja lapset ja tuo kaljaa ja mäkkiruokaa ja antaa pillua silloin kun mamukriittinen haluaa. Kiitos Sakari Timoselle, joka sanoi blogissaan asiasta suorat sanat.

Kantasuomalainenahdistelu

Mistä ihmeestä nämä saavat tuon sairaan ajatuksen, että ihmiset haluaisivat tulla ahdistelluiksi? Aika harvoin sellainenkaan ihminen, joka kaipaisi toisen huomiota haluaa tulla ahdistelluksi. Vaikka jollakulla olisikin alistamisfantasioita, ei tämä tarkoita, että ihminen haluaa tulla oikeasti ahdistelluksi tai raiskatuksi. Tällaisissa fantasioissa ei ole mitään tabua, mutta yleensä tällaiset fantasiat toteutetaan sitten yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Moiset fantasiatkaan eivät anna oikeutta oikeasti ahdistella tai raiskata ketään.

Ihan kuin nämä mamukriittiset olisivat rakentaneet seksi- ja seksuaalisuuskäsityksensä pornopätkien varaan unohtaen sen, että pornofilmit ovat ihmisten yhteisymmärryksessä tekemiä. Pornofilmit ovat omanlaistaan fiktiota ja niillä on paikkansa, mutta niiden tarkoitus ei ole määritellä arkea ja suhtautumistamme muihin ihmisiin, kuten ei minkään muunkaan fiktion. Aikuisten ihmisten luulisi olemaan kykeneviä erottamaan tällaiset asiat.

Kantasuomalaisen ahdistelu on noiden mielestä aina joko ollut ahdistelluksi joutuneen kuvitelmaa tai sitten ajatus on se, että ”omia naisiaan” saa ahdistella. Kantasuomalaisen harjoittamalle ahdistelulle on muka aina oikeutus ja kohteen pitäisi jopa olla siihen tyytyväinen. Hassua, että meitä suvakkeja syytetään kaiken suvaitsemisesta, mutta aikalailla kaikki suvakit näyttävät tuomitsevan ahdistelun tekijän alkuperästä riippumatta. Nuo näyttävät itse surutta ”suvaitsevan” ahdistelun, kun tekijä on ”oikeamielinen isänmaanpulustaja”. Nuo eivät ainoastaan keskustele syistä tai pyri ymmärtämään ilmiöiden ja asioiden taustoja, vaan kirjaimellisesti hyväksyvät seksuaalisen ahdistelun jopa raiskaukset, kunhan tekijä on heidän mielestään ”oikeanlainen”.

”Suvakkipiireiksi” nimetyissä piireissä naiskuva on yleensä paljon monitahoisempi. Sen vuoksi meidät ”suvakkiämmät” halutaankin alentaa. Meitä halutaan pelotella ja nöyryyttää ihan tavallisista elämään liittyvistä asioista kuten kumppanin valinnasta ja seksin harrastamisesta, jotta palaisimme kuriin ja herran nuhteeseen. Maahanmuuttokriittisten miesten toiminnassa kaikki henkii sitä, että naiset ovat heidän omaisuuttaan. Heillä on mielestään oikeus pelotella, ahdistella ja nöyryyttää.

Kun kantasuomalainen raiskaa tai ahdistelee niin ”ämmähän kerjäsi sitä ja olis ruma harakka tyytyväinen”. Kun kantasuomalainen pahoinpitelee naista se ei ole ongelma. Asenne on lähinnä, että ”ämmä ei vain ole pysynyt kurissa hakkaamatta”. Kun kantasuomalainen nainen ja ulkomaalaistaustainen ovat vapaaehtoisessa suhteessa keskenään, se onkin ongelma. Jos joku ulkomaalaistautainen ahdistelee tai raiskaa, voidaan muka leimata kaikki ja lähteä barrikaadeille ”naisten puolesta”. Todellisena motiivina on kuitenkin ”kilpailijoiden poisto”.

Jos kaikki ulkomaalaistaustaiset poistuisivat, niin jossakin vaiheessa mamukriittiset alkaisivat tapella naisista keskenään. Omistushalu on niin kova. Ajatuksen tasolla logiikka muistuttaa jopa aika läheisesti tapauksia, joissa kilpailijaksi koettu henkilö on surmattu, koska on koettu niin sairasta omistushalua ”ihastuksen kohteeseen”. On kuviteltu, että sitten saadaan kohde itselleen, kun kilpailija on poistettu tieltä. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että jopa ihastuksen kohdekin on surmattu, koska jos ei itse saada ihastuksen kohdetta itselleen, niin kukaan muukaan ei saa saada häntä.

Vertauksena voisi käyttää sitä, että kantasuomalainen saa häpäistä ja satuttaa ”omia naisiaan”, mutta se ”kamala ulkomaalainen” ei saa koskea naiseen edes tämän omasta tahdosta. Kyseessä ei ole välttämättä lainkaan mikään ihastus tai rakkaus vaan taustalla saattaa olla pelkkä omistushalu ja omistushalun kohteen oma tahto on täysin merkityksetön. Omistushalua kokeva luulee parhaiten tietävänsä kohteen puolesta, mikä on kohteelle hyväksi ja millaisia valintoja kohteen pitäisi tehdä.

Tämä on vain pieni pintaraapaisu aiheesta. Kun aikuisen ihmisen käsitys seksistä, seksuaalisudesta ja sukupuolesta ja kyky keskustella näistä aiheista on osastoa ”mustamunapillulimahevosenkyrpähuorasutpitääraiskatajahakata” on selvää, että jotakin on mennyt pieleen. On myös selvää, ettei tällaiselta ihmiseltä kannata kovin syvällisiä pohdintoja tästä(kään) aiheesta edes odottaa.

Pyhä sota – maahanmuuttokriitikon popcornia

Ranskassa Charlie Hebdo-satiirilehteen tehdyn 12 ihmishenkeä vaatineen terrori-iskun jälkeen maahanmuuttokriittiset oletetusti kaivoivat popcorninsa esiin. Yksikin tällainen teko ja maahanmuuttokriittiset ja islamofobit juhlivat. Heidän menestyksensä ja voittonsa oikeastaan edellyttää väkivaltaa ja hirmutekoja esimerkiksi äärimuslimeilta. Jälleen kerran nettikeskusteluissa kukoistaa logiikka, että jos et vihaa kaikkia muslimeita hyväksyt terroriteot. Jos et halua eristää muslimeita yhteiskunnasta ja pistää rajoja kiinni, niin hyväksyt terroriteot. Jos et halua syyttää syyttömiä muslimeita teosta, niin hyväksyt terroriteot.

Terrorismin tarkoitus on pelottaa, ja pelolla on tarkoitus hallita. Kun maahanmuuttokriittiset kirjoittelevat muka pelkäävänsä musulahtaajia ollaan tilanteessa, jossa terrorismi on vaikuttaa juuri halutulla tavalla. Maahanmuuttokriitikot luovat ja levittävät itse mielellään pelkoa, joten tämä on heille tuttua touhua. Mitä enemmän vihaa ja vastakkainasettelua luodaan, sitä enemmän ihmiset hakeutuvat ääriliikkeiden pariin. Tämä toimii siis sekä äärimuslimien, että maahanmuuttokriitikoiden hyväksi, jos nyt tässä ”sodassa” voi kukaan ylipäänsä oikeasti hyötyä mitään. Sammeli Heikkiseltä oli Vihreän Langan nettisivuilla mainio kirjoitus aiheesta. Kannattaa myös lukaista ajatuksen kanssa tämä Juan Colen kirjoitus, johon Heikkinenkin viittaa.

Maahanmuuttokriitikoita ei kiinnosta uhrien ja heidän omaistensa tuska yhtään sen kummemmin kuin ääri-islamistejakaan. Maahanmuuttokriitikoita kiinnostaa se, että tässä heille on taas yksi väline käytettäväksi vihan lietsomiseen. Ihmishenget ovat molemmille tässä tapauksessa vain välineitä ja kulutustavaraa. Kummallakaan ääriosapuollella ei ole halua katkaista väkivallan kierrettä, vaan väkivaltaa halutaan luoda lisää, koska se on ainoa pelinappula, joka heillä on kädessään. Maahanmuuttokriitikot haluavat terroristien tavoin saada syyttömät ihmiset kärsimään. He eivät halua rauhaa ja vakautta, vaan sitä omaa ”pyhää sotaansa”. Uskontosotaansa. Rotusotaansa. Väkivallan uhreina kuolleiden parasta kunnioittamista on pyrkiä väkivallan kierteen katkaisemiseen. Siihen, että väkivalta ei hallitse ihmisiä. Meidän tavallisten järki-ihmisten on pidettävä huolta siitä, että myös me vastustamme väkivaltaa ja uskallamme kieltäytyä väkivallan lietsomisesta, emmekä anna maailmaa näiden ääriryhmien sotakentäksi.

”Tänään on ihan popcorn-päivä. Jostakin syystä toimittajien, päivystävien dosenttien ja poliitikkojen tapa analysoida tapahtumia ei muistuta juurikaan sitä keskustelua, jota käytiin Breivikin tekojen jälkeen vuonna 2011”,

Äläpä muuta virka Jussi hyvä. Breivikin perustella ei sentään lähdetty tuomitsemaan miljardeja ihmisiä… Lienee myös syytä muistaa, että toinen surmatuista poliiseista oli muslimi. ”Väärin uskovat” tavalliset muslimit ovat siis ihan samassa asemassa kuin me ei-muslimitkin.

Nettikiihkoa, jengejä ja maahanmuuttokriittisiä pelkureita

Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Kun iltapäivälehdissä kirjoitetaan monikansallisesta jengistä tarkemmin määrittelemättä, tähän ei voi maahanmuuttokriitikoiden mielestä kuulua valkoisia kantasuomalaisia. Ilmeisesti mamukriittisten käsitys on kuin Frylla Futuramassa. Oma maa ei ole osa maailmaa. Suomi on saatana Suomi!

Muutoksen Jari Leino veri ehkä pohjat ja mehusteli kansanmurhalla. Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén kirjoitti bloggauksen siitä, miten maahanmuuttajien väkivallantekoja käsiteltiin hänen poliisiurallaan tavallisina väkivallantekoina! Stop the press! Maahanmuuttajan harjoittamaa väkivaltaa pidetään väkivaltana! ”Kansanmurhamotiiveja” ei ole ainakaan tähän asti tullut ilmi. Poliisin mukaan siis sekä jengissä, että uhreissa on sekä kantasuomalaisia, että maahanmuuttajataustaisia. Pointtihan on se, että tällaisia ei pitäisi edes joutua ruotimaan, koska rikos on rikos tekijän tai uhrin taustasta riippumatta. Packalénin kirjoitushan sai heti aikaan myös reaktioita ”Olenhan aina sanonut, että mamujen rikoksia salataan!”

Termit, jotka itse löysin lehtijutuista olivat ”suurin osa on eri etnisistä ryhmittymistä” ja ”monikansallinen”. Mistään en äkkiseltään löytänyt uutista, jossa oltaisiin oikeasti sanottu kaikkien tekijöiden olevan mamutaustaisia. Netissähän alettiin siis jauhaa mamujengistä, ja politiikkaa asialla tehdään kovaa vauhtia vielä senkin jälkeen, kun isommat valheet ja väärät tulkinnat on kumottu. Katupartioita ollaan kokoamassa jälleen kerran, koska poliisia pidetään kyvyttömänä. Eräs kaverini jopa kertoi, että hänellä on nimilista osasta tekijöitä, ja se toimitetaan ”oikeille ihmisille”. Huomauttaisin nyt jälleen kerran, että tällaisia listoja voi laatia kuka vain ja millä motiiveilla tahansa. Joten jäitä hattuun nyt siihen nettikiihkoon. Ei ehkä ole mukavaa elää sen tiedon kanssa, että levitti tietoa, joka johti viattoman pahoinpitelyyn. Lähtökohtana monella on, että netissä ei valehdella. Toinen lähtökohta monilla kansalaisilla on se, että eihän kukaan nyt oikeasti sen nimilistan perusteella ketään hakkaa. Sitäkään me emme kuitenkaan tiedä.

Näillä mamukriittisillä on hyvin yksinkertainen käsitys maailmasta. Mamu on tummaihoinen ja suomalainen on vitivalkoinen. Muslimi on terroristi, somali on raiskaaja ja kantasuomalainen on aina hyvä tyyppi. Mahtaisi tällaisen ihmisen maailma mennä sekaisin, jos hänet ryöstäisikin kantasuomalainen. Miten suhtautua, kun rikoksentekijää ei olekaan merkitty ulkoisin tuntomerkein? Miten elää, kun ”paha” ei kuljekaan niin sanotusti musta hattu päässä? Olen aina miettinyt, että kantasuomalaisen olisi äärimmäisen helppo kusettaa mamukriittisiltä vaikka rahaa, koska nämä oikeasti elävät siinä käsityksessä, että valkoinen kantasuomalainen on aina luotettava ja rehellinen. Nämä eivät osaa varoa, jos kantasuomalainen tulee automaatilla persuksiin kiinni. Sen sijaan auta armias, jos persuksen takana seisoo somali, vaikka hän seisoisi kuinka kaukana. Kyllä on Facebookissa avautumista siitä, miten mamuja saa pelätä joka paikassa.

En voi olla miettimättä, millaista on elää tuollaisessa illuusiossa? Mieltään pitää huijata, koska todellisen maailman arvaamattomuus on juurikin se, mikä pelottaa ihan helvetisti. Mitä hyötyä tästä kuitenkaan on? Ihminen voi rakentaa ympärilleen valheellisen kuplan ja elää siinä vaikka koko loppuelämänsä, mutta totuudeksi se ei muutu. En ole osannut koskaan itse ajatella, että olisi armollisempaa huijata mieltään kuin kohdata totuus. On tilanteita, joissa totuus on pelottava ja herättää kysymyksiä, joihin ei ehkä ole vastausta. Se on kuitenkin elämää. Se meidän jokaisen on kohdattava ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten aio huijata itseään koko loppuelämänsä. Selvästi nämä ihmiset eivät edes ole illuusiossaan onnellisia, vaan he ovat täynnä ahdistusta, pelkoa, ja vihaa.

Näen tässä oikeastaan saman mekanismin kuin siinä, että ihminen lukittautuu kotiinsa, koska pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei kuitenkaan voi paeta lukittautumalla kotiinsa. Tällainen toiminta on mielen huijaamista, ja loppuviimein aina ihmiselle vahingollista. Maahanmuuttokriitikko on elämää ja totuutta pakeneva pelkuri, jonka housut tutisevat siitä tosi asiasta, että elämä on ihan helvetin arvaamatonta. Vaikka kaikki mamut ja mamutaustaiset lähetettäisiin maahanmuuttokriitikoita lainaten ”postimerkki perseessä”muualle, niin voit siltikin joutua ryöstetyksi. Varmaa tapaa suojella itseään ei vain ole.

Pakenemista jatketaan vaikka kuinka sitä totuutta joku läväyttäisi naamalle. Kädet lätätään korville ja huudetaan ”Blaa blaa blaa, en kuuntele!” Pahimmillaan kehitellään mitä mielikuvituksellisempia salaliittoteorioita vailla mitään todisteita, jotta illuusio ei hajoa. Pelot ovat normaaleja, mutta niitäkin voi käsitellä muutoin kuin rakentamalla illuusioita. Mielemme on taitava tarinankertoja, mutta eihän terve ihminen usko sitä lukemaansa fiktiivistä romaaniakaan todeksi. Ajatteluun kykenevällä ihmisellä tulisi olla kyky erottaa todelliset asiat tarinoista. Kun ihminen ei tähän oikeasti halua kyetä, niin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua mielensä lukkojen aukaisemiseen. Ongelma on se, että se ammattilainen voi näyttää keinot avaimen etsimiseen, mutta se avain täytyy löytää ihan itse.

Jengin toiminta on järkyttävää ja vastenmielistä, mutta jengejä tulee ja menee. Tiettyjen ihmisten asenne ja toimintamallit ne eivät vain muutu. Myös politiikkaa vähemmän seuraavien kansalaisten olisi nyt aika havahtua siihen, että tällaisilla rikoksilla todellakin tehdään sitä halpamaista vihapolitiikkaa. Siksi esimerkiksi väärät tiedot pitää oikaista mahdollisimman nopeasti.

Poliisi on Lotan mukaan hyvin jengin jäljillä.

– Olemme sen ongelman ytimessä. Tietysti rikoksen selvittäminen on prioriteetti, mutta yhtä tärkeää on rikosten ennalta ehkäiseminen.

Lotan mukaan kyse ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellisesta tapauksesta. Vastaavaa tapahtuu tasaisin väliajoin Helsingissä ja muissa suurissa suomalaiskaupungeissa.

– On käynyt ilmi, että tässä on kyse tällaisista sosiaalisista ongelmista, jotka konkretisoituvat sitten rikoksi. Nehän tällaisissa jengikäyttäytymisissä on yleensä syynä, Lotta sanoo.”

Päivitystä: Nimilista on näköjään oikeasti olemassa, ja kiertää nyt avoimesti netissä. Toivoin sen olevan pelkkää uhoamista, mutta ikävä kyllä olin väärässä.

Laiskaa journalismia

Mitä jos sinulle journalistina annettaisiin suorastaan hopeatarjottimella tilaisuus tehdä helposti hyvää journalismia? Helposti tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä pientä googlettelua ja haastateltavan blogin silmäilemistä ennen haastattelun tekemistä. Tekisitkö helposti hyvää journalismia vain tekisitkö helposti sitä laiskaa journalismia, jota tunkee nykyään joka tuutista?

Otto Lehto päätti valita jälkimmäisen haastatellessaan James Hirvisaaren avustajaa Fija Saarnia Vihreään Lankaan. Itse olen aikaisemmin pariin otteeseen Fijan kirjoituksista blogannut. Bloggaukseni koskivat etnistä rekisteröintiä ja itkemistä siitä, miten rasistiksi kutsuminen on rumaa. Linkkien kautta löytää Fijan blogin, jonka sisältöön voi halutessaan tutustua enemmän, jos jollekulle on vielä epäselvää millaisia ajatuksia kyseinen henkilö kannattaa.

Lehdon löysällä otteella toteutettu haastattelu herätti hieman kysymyksiä ”suvakkipiireissä”. Ihmettelimme sitä, miten Fijaa ei laitettu haastattelussa yhtään tiukemmalle. Myös Paljastettu 3 sivusto linkkasi asiasta Facebook-sivulle ihmettelevän saatetekstin kera. Lehto on toki jo ottanut omassa blogissaan kantaa siihen, että ”hän päätyi Paljastettu 3 sivustolle”. Facebookissa Lehto syytti ihmisiä medialukitaidottomuudesta.

”Asiaan riitti se, että kehtasin haastatella väärää mielipidettä olevaa Uuden Suomen blogistia, ja että olen kirjoittanut muutaman blogin, joissa olen puolustanut Halla-Ahon sananvapautta ja perussuomalaisten nuorten oikeutta toimia demokraattisessa monipuoluejärjestelmässä.”

Ainakin Lehto itse syyllistyy melko pahaan medialukutaidottomuuteen. Ongelmana ei ollut se, että Lehto ”olisi haastatellut vääriä mielipiteitä omaavaa ihmistä”. Ketä tahansa saa toki haastatella. Ongelma oli se, että haastattelu oli pelkkää munatonta söpöilyä, vaikka aihetta olisi ollut paljon muuhunkin. Haastattelussa ei kertaakaan kunnolla haastettu haastateltavan ajatusmaailmaa, eikä kysytty näistä aivan ilmiselvistä paradokseista Saarnin ajatusmaailmassa. En ota nyt sen kummemmin kantaa Lehdon näkemyksiin Halla-ahon sananvapaudesta, mutta totta kai Halla-aholla on sananvapaus. Suomessa on kuitenkin myös Suomen laki, jota tulisi noudattaa ainakin vähän sinne päin tai ainakin edes yrittää. Muistutan myös tässä vaiheessa, että itse bloggasin tästä jumalan pilkka-pykälästä kriittiseen sävyyn. 

Lehto kauhistelee kovasti ”leimautumistaan” natsiksi, vaikka Paljastetun ylläpitäjän en löytänyt nimittelevän Lehtoa natsiksi. Onpahan jopa minuakin kerran nimitetty rasistiksi. En ottanut sitä kuitenkaan niin kovin vakavasti, koska itse tiedän ja ystäväni tietävät tasan tarkaan mitä olen. Onko kuitenkin ihme, vaikka joku ”leimaisikin hieman tiettyyn aatteeseen kallellaan olevaksi”, jos kirjoittaa vakavissaan tällaista tekstiä:

”Kertooko tällainen demonisointi jotain suomalaisen keskustelun tasosta? Ymmärrän hyvin niitä maahanmuuttokriitikoita ja hommalaisia, jotka valittavat sitä, että joutuvat väärinymmärretyiksi ja kokevat loanheittoa joka päivä – vain koska uskaltavat olla eri mieltä asioista kuin vallitseva maailmankatsomus edellyttää.”

Jokainen poliittista keskustelua vuosia seurannut tietää tasan tarkkaan, mitä sana maahanmuuttokriittinen tarkoittaa. Jos hommaa on oikeasti käynyt lukemassa, niin eipä sieltä voi järkevä ihminen oikein kovin monenlaiseen johtopäätökseen tulla. Joko Lehto on oikeasti autuaan tietämätön ja naiivi, tai sitten hän oikeasti symppaa ”maahanmuuttokriitikoiksi” itseään tituleeraavia. Esimerkiksi etninen rekisteröinti on minusta hyvin kaukana normaalista poliittisesta keskustelusta. Sillä ei ole mitään tekemistä niiden maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvien oikein ongelmien kanssa. Etninen rekisteröinti ja sen kannattaminen on yksinkertaisesti rasismia. Jos rasistisia näkemyksiä esittävää sanot rasistiksi, niin olet loanheittäjä, koska tittelihän on maahanmuuttokriitikko. Roturealisti ei mennyt kovin hyvin läpi, mutta termi maahanmuuttokriitikko näköjään osui ja upposi kansaan.

”Myöskään Fija Saarni, mitä häntä tunnen, ei ole erityisen ”äärioikeistolainen”, vaikka hyvin maahanmuuttokriittinen onkin. Haastattelujeni ja keskustelujeni perusteella uskon, että hän on juuri sitä mitä sanoo olevansa: maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja, joka tykkää sekä Halla-Ahosta että Haavistosta.”

Ei ole erityisen äärioikeistolainen, vaikka kannattaa etnistä rekisteröintiä ja ihailee Halla-ahoa, jonka mielestä kiviä heittelevät punikkihuligaanit pitäisi saada ampua… Jos Fija kulkee keskitietä niin haluanko tietääkään, mikä sitten on Lehdon kirjoissa äärioikeistolainen? Ylipäänsä olisi ollut mielenkiintoista kuulla Fijan selitys sille, miten hän voi olla maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja? Tällaisellehan nauraisivat naurismaan aidatkin, jos äärioikeistolaisuuden kasvu ei olisi oikeasti huolestuttava ilmiö.

”Siellä se tuli! Tässä paloi päre. Nuornatsiksi haukkuminen. Tämän logiikan mukaan, jos ei halua heittää kaikkia persuja vankilaan (blogi 1), ja jos ei halua estää perussuomalaisia nuoria toimimasta parlamentaarisesti eväämällä heilä valtionavustuksia (blogi 2), on muka täysivaltainen ”nuornatsi”! Siis tällainen äärisuvaitsevainen liberaali mokuttaja kuten minä. Toivoisin ihmisiltä nyt vähän rajaa heidän typerään ”guilt by association”-ajatteluun ja mustavalkoiseen viholliskuvaan.”

Aika harvoin olen nähnyt niitä äärinäkemyksiä, joiden mukaan kaikki persut pitäisi heittää vankilaan… Toki perussuomalainen joutuu vastuuseen kirjoituksistaan, jos ne rikkovat lakia. Ihan kuten kuka tahansa muukin joutuu. Minä en ainakaan halua heittää perussuomalaisia vankilaan sen kummemmin kuin ketään muutakaan. Toivon vain, että nämä mamukriitikotkin oppisivat toimimaan yhteiskuntamme säännöillä. Jos he eivät opi, niin jossakin vaiheessa voi vaikka huonolla säkällä se häkki heilahtaa. Siinä tapauksessahan kyseessä on tietenkin ajojahti, ja koko homma on yhteiskunnan vika…

”Jos näkee natseja joka nurkan takana, vihollisjahdissa menettää todellisen saaliin hajun. Hysteerinen maahanmuuttokriittisyyden demonisoiminen, ja toisinajattelijoiden vainoaminen (esim. sakkorangaistusten ja vankilatuomioiden uhalla), on häpeällistä toimintaa, joka tekee mahdottomaksi käydä asiallista keskustelua siitä, kuka on todellinen uhka demokratialle. Hyssyttelyn ja demonisoinnin kulttuuri ruokkii juuri niitä pimeitä voimia, jotka tulevat vielä tuhoamaan demokratian, jos demokratia ei kykene tunnustamaan mielipiteiden laajaa kirjoa.”

Tätä pätkää lukiessani en tiennyt pitäisi olla vedet silmissä itkusta vai naurusta? Jos kerran niitä toisinajattelijoita ei saa ”vainota”, niin eikös sekin sitten ole okei, että henkilö x kirjoittaa nettiin, että ”Persut ovat eläimiä, ja heidät pitäisi lopettaa”? Normaalia toisinajattelua. Normaalia poliittista dialogia. Älkää nyt turhaan demonisoiko toisinajattelijoita!

Mitä hyssyttelyä on siinä, että penää asiallista keskustelua ongelmista näiden ”Afrikan sarven elukat”-tekstien sijaan? Onko se oikeasti niin vaikeaa keskustella asiallisesti? Minä olen monessa asiassa yhteiskuntakriitikko ja ”toisinajattelija”. Tähän päivään mennessä olen onnistunut aina ilmaisemaan mielipiteeni ilman raastupaa ja tuomioita.

Olisi myös hyvä erottaa toisistaan se, että yksilöllä voi olla ihan mitä tahansa mielipiteitä. Pena torilla voi olla vaikka sitä mieltä, että ”Vittu kaikki ämmät pitää raiskata ja tappaa!”. Voiko tällaisia näkemyksiä esittää poliittinen toimija ilman, että esiintyy myös kritiikkiä ja ihmettelyä on toinen kysymys? Tällaisista näkemyksistä voi politiikassa myös joutua vastuuseen, eikä se ole henkilökohtaista vainoa. Henkilökohtaisesti jokainen voi olla ihan mitä mieltä tahansa. Olen aikaisemminkin käyttänyt tätä esimerkkiä, mutta henkilökohtaisesti minä olen sitä mieltä, että ajattelukyvyttömien ja ajattelusta totaalisesti kieltäytyvien ei pitäisi saada äänioikeutta. En tietenkään voi yhteiskunnallisesti kannattaa tällaista ajatusta tosissani, koska kannatan kuitenkin demokratiaa ja sananvapautta.

Jounalistien vastuu demokratiassa on valtava, ja onkin hyvä muistuttaa journalistin ohjeista. Moni kohta sopisi hyvin tähän tapaukseen, mutta erityisesti kiinnittäisi huomiota seuraavaan:

”1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Nyt Fija Saarnista rakentui kuva sympaattisena ”Kaikkihan ovat ihmisiä”-tyyppinä, vaikka hän kirjoitustensa perusteella on jotakin aivan muuta. Jos Lehto oli oikeasti ajan kanssa miettinyt näitä haastattelun kysymyksiä, ja jos hän käsi sydämellä voi sanoa, että mielestään hän teki nyt hyvää journalistin työtä niin en todellakaan tiedä, mitä sanoa. Jos tämä on hyvää journalistin työtä, niin seuraavaksi Seitsemän päivää on vuoden lehti, ja Panu Hörkkö on tehnyt vuoden journalistisen teon saadessaan Pertti Jarlan myöntämään Fingerpori-sarjakuvan kaksimielisyyden.

Jos Lehto oikeasti yritti rakentaa siltaa maahanmuuttokriittisiksi itseään nimittäviin, niin hän ei ole vielä nähnyt tarpeeksi mistä on kyse. Niin minäkin keskustelua arvostavana ihmisenä yritin ensin aluksi toimia. Lopulta huomasin, että on aika mahdotonta käydä keskustelua ihmisen kanssa, joka ei halua ottaa faktoja faktoina (nehän ovat suvakkipropagandaa), ja joka ei edes allekirjoita länsimaista ihmisarvon ja tasa-arvon käsitystä.

Nyt kun selvisi lopullisesti, että Saarni on todellakin vihreiden jäsen, niin jälleen kerran voin itsekin vihreiden jäsenenä päätyä kummastelemaan sitä, miten Fija Saarni saa edelleen olla puolueessa? Kysymys ei ole nyt siitä, että Fija on minun kanssani eri mieltä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Saarnin tarkoitus on kuitenkin selkeästi hämmentää ihmisiä. Vihreistä arvoista hänen kirjoituksensa ovat hyvin kaukana. Mielestäni vihreiden ei tule suvaita syrjintää missään määrin, ja jos jäsen kirjoittelee tällaisia tekstejä kuin Fija niin näkisin perusteltuna erottaa hänet puolueesta. Itselleni yksi tärkeä asia vihreisiin liittyessäni ympäristöasioiden lisäksi olivat nimenomaan tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Toivon, että puolue ja paikallisyhdistykset seisovat näiden takana. Eiköhän Suomesta löydy Saarnille sopivampiakin puolueita? Ilmeisesti tarkoituksena on saada esitettyä, että jopa vihreistä löytyy kannatusta Hirvisaaren ja Halla-ahon mamukriittisyydelle. Kansalle voidaan sitten uskotella kätevästi, että mamukriittisyys on rajoja rikkova asia. Voi miten söpöä yhteisöllisyyttä.

Joka tapauksessa löysä journalismi on löysää journalismia kirjotettiin se sitten Vihreään Lankaan tai Seiskaan.