Onko ”maahanmuuttokriittisellä” etuoikeus olla idiootti?

Enpä ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että limsatölkkejä pakastealtaisiin heittelevä voikin ilmeisesti vastustaa monikansallisia yhtiöitä toiminnallaan. Moinen tuli mieleeni kun silmiini sattui erään naisen Facebook-postaus, jossa nainen kehuskeli olleensa ”tuhma” ja heittäneensä Turun Kupittaan Citymarketissa pekonia ja muita sianlihatuotteita halalbroilerialtaaseen. Oli taas kansalaisvelvollisuus suoritettu ja isänmaata puolustettu ihan uupumukseen saakka. Sitten piti mennä someen keräämään kehut.

KupittaanCitymarkethalal

Toivon, että kauppias pistää kyseisen naisen korvaamaan jokaikisen tuotteen. Minä kauppiaana laittaisin ja minä myös ilmoittaisin, että kun korvausvelvollisuus on hoidettu, niin vandalisoivat idiootit voivat mennä jatkossa muualle asioimaan. Tuotteiden pilaamisessa ei nimittäin ole mitään hauskaa, eikä sillä tavalla edistetä asioita. Nämä lienevät niitä samoja ihmisiä, joiden mielestä on muka veikeää jättää nakkeja leipähyllyyn tai lykkiä oluttölkkejä pakkaseen. Ehkä nämäkin ovat tosiaan niiitä kannanottoja, joita ”tyhmä suvakki” ei vain tajua… 

Nyt päästäänkin siihen asiaan, joka saa tällaisen ”lantunpurijan” suuttumaan. Nimittäin se, että kaksin käsin tehotuotantolihaa kitaansa ahtaavat ”isänmaalliset” jeesustelevat halalteurastuksesta. Jos minä saisin kasvissyöjänä henkilökohtaisesti päättää maailmassa ei tapettaisi ruoaksi yhtäkään eläintä. Pyrin elämään mahdollisimman vegaanisesti, mutta jonkin verran käytän maitotuotteita ja joskus harvoin kananmunaa. En tästä huolimatta vandalisoi kaupassa lihatuotteita, enkä oleta kaikkien maailman asukkaiden ryhtyvän kasvissyöjiksi. Typerän ilkivallan ja kaksinaismoralistisen jeesustelun sijaan vaikutan esimerkiksi ihan ostovalinnoillani. Pyrin myös levittämään tietoa tehotuotannosta, eläintenoikeuksista ja kasvisruokavaliosta mahdollisuuksieni mukaan. Mitenköhän maahanmuuttokriittinen mahtaisi suhtautua, jos vaikka minä tosiaan pilaisin heidän pihvinsä kannanottona?

Pikaruokaketjujen burgereita naamaansa tunkevaa natsia kiinnostavat tuotantoeläinten asiat tasan silloin, kun niitä voi käyttää keppikonina ”vääränlaisia” ihmisiä vastaan. Kaava on aivan sama kuin naisten, lasten ja seksuaalivähemmistöjen kohdalla. Jos natsi luulee, että broilerin elämän paskin osuus on se teurastus, niin perehdypä arvoisa nasse hetki broilereiden tuotantoon. No olihan eräs itseään eläinrakkaaksi tituleeraava eilisen päivän kohublondikin tässä taannoin sitä mieltä, että hänen minkkiturkkinsa on tuotettu niin, että minkit eivät ole kärsineet… Kuka estää natseja perustamasta omaa lihapuotia? ”Eettisesti tehotuotettua lihaa! Me kiduttamme, mutta tapamme sentään ”oikeaoppisesti”!”

Olen saanut kuulla ”maahanmuuttokriittisiltä” useaan otteeseen, että aito suomalainenhan syö possua. No tämä suomalainen ei syö, eikä muutakaan lihaa ja piste. Ei kukaan pakota natsiakaan puputtamaan sitä läskiä. Natsi on vapaa tekemään oman ostovalintansa eläinten paremman huomisen puolesta. Niin kauan kuin näet itse tehotuotantolihan puputtamisen omaksi perusoikeudeksesi sitä edes kyseenalaistamatta, ei sinulla yksinkertaisesti ole mitään varaa jeesustella halallihasta. Ai niin, mutta pitäisihän valkoisellalihaasyövälläheterokristityllä toki olla automaattisesti ne omat etuoikeutensa, eikä niitä saisi kukaan kyseenalaistaa.

”Katsokaa nyt niitä tilastoja!” – Kun suhteellisuudentaju on yliarvostettua

”Katsokaa nyt niitä tilastoja” ”Etkö sää usko tilastoja?” Nämä lausahdukset ovat maahanmuuttokriittisten kanssa keskusteltaessa tuttua kauraa. Kun halutaan muka osoittaa vaikkapa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien olevan raiskaajia ja barbaareja, jotka eivät kunnioita naisia otetaan esille tilasto ja kerrotaan, kuinka monta kertaa kantasuomalaista todennäköisemmin turvapaikanhakija tai ”maahanmuuttaja” raiskaa. No sitten katsotaan tilastoja.

”Saa nähdä meneekö tämä asia poliisin kertomana perille. Suomessa tapahtui viime vuonna yli tuhat raiskausta. Tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa 25 tapauksessa. Maahan tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli heistä 0,08 prosentin epäillään syyllistyneen raiskaukseen.

Luitte oikein. Luku ei ole 8 prosenttia eikä 0,8 prosenttia, vaan 0,08 prosenttia. Toisin sanoen yli 99,9 prosentin ei epäillä syyllistyneen raiskaukseen.

Lisäksi 22 turvapaikanhakijan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Näiden rikosten määrä on vuonna 2015 lisääntynyt runsaasti, mutta ennen kuin laitatte kasvun turvapaikanhakijoiden syyksi, niin huomatkaa yksi asia. Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikoslaissa vasta syksystä 2014 alkaen. Olisi ihme, jos teot eivät olisi lisääntyneet vuodesta 2014, jolloin teko ennätti olla rangaistava vain nelisen kuukautta.”

Tähän asti on ratsastettu ties minkälaisilla erikoisilla tilastotulkinnoilla ja asiallisistakin tulkinnoista on vedetty melkoisia johtopäätöksiä koskemaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Mitä sitten tapahtuu, kun tilastot oikein tulkittuina eivät tuekaan maahanmuuttokriittisten käsitystä? Perussuomalaisen Tom Packalén sen sanoo, silloin tilastot muuttuvatkin harhaanjohtaviksi. Kun suorastaan ”innolla” mamukriittisissä piireissä odotettu raiskausten määrän massiivinen kasvu rikostilastoissa ei ole toteutunutkaan mamukriittisten hekumointien mukaan silloin kyse onkin siitä, että raiskauksia ei ilmoiteta ja tekijän tausta ei ole selvillä silloin, kun tekijää ei saada kiinni.

On varmasti täysin totta, että kaikkia raiskauksia ei ikävä kyllä ilmoiteta. On myös totta, että osa rikoksista jää ikävä kyllä selvittämättä. Voidaanko selvittämättä jääneitä tai ilmoittamatta jääneitä rikoksia sitten käyttää perusteettoman hysterian lietsomiseen onkin ihan toinen asia. Yhtälailla perustellusti voisin sanoa, että kaikki selvittämättä ja ilmoittamatta jääneet rikokset ovat taatusti vihreiden pienten miesten tekemiä, mutta he eivät ole vain jääneet kiinni.

”Sen vuoksi voin sanoa varmuudella, että raiskausrikoksista huomattavasti suurempi osa on turvapaikanhakijoiden tekemiä kuin vain parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä varmaa totuutta.”

Kukaan ei tiedä varmaa totuutta paitsi näköjään Packalén.

”Turvapaikanhakijoiden tekemien raiskausten määrä on järkyttävän korkea, Packalén sanoo.”

Olisi mielenkiintoista kuulla tälle näkymykselle perusteet.

Uhrit pitäisi saada helpommin ilmoittamaan rikoksista. Ilmoituskynnystä ei kuitenkaan madalleta mamukriittisten metodeilla, jossa esimerkiksi ”vääränlaisille” naisille toivotaan raiskauksia ja naisia nöyryytetään. Raiskaus tai mikään muukaan rikos ei koskaan ole uhrin syytä, eikä ketään saa raiskata tai pahoinpidellä. Tuttua ei saa raiskata. Humalassa olevaa tai sammunutta ei saa raiskata. Ihmistä ei saa raiskata, vaikka et pitäisikään hänestä tai hänen ajatuksistaan. Tämä ”maan tapa” olisi syytä myös niiden mamukriittisten itsensä opetella. ”Maamme tapaan” eivät myöskään kuulu raiskauksilla uhkailut. ”Maamme tapaan” ei kuulu sekään, että joukko miehiä kyttää kenelle naiset saavat ”antaa”. Moni mamukriittinen voisi aloittaa naisten aseman parantamisen muuttamalla omaa toimintaansa ja suhtautumistaan naisiin.

Myös tulijoille kannattaa totta kai jokaisen meistä itsekin näyttää esimerkkiä, eikä toimia ”Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon”-periaatteella. Muistutuksena myös se, että seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneiden asemaa ja oikeuksia ei paranneta tekemällä valheellisia ilmoituksia oman agendansa ajamiseksi.

Packalén unohtaa myös sujuvasti sen, että tämä ilmoittamattomuusongelma koskee kaikkia raiskauksia. Myös kantasuomalaisten tekemiä raiskauksia. Packalén nyt ”hätäpäissään” myös myöntää todeksi sen, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta. Tätähän moni mamukriittinen on yrittänyt tähän asti keskusteluissa kiistää.

Jälleen kerran esitän mamukriittisille kysymyksen: Jos todella olette sitä mieltä, että halu alistaa tai raiskata on kiinni pelkästään kulttuurista, niin miksi joku kantasuomalainen raiskaa tai hekumoi ”suvakkihuorien” raiskaamisella? Entä miksi suurin osa turvapaikanhakijoista/maahanmuuttajista/ulkomaalaisista ei raiskaa? Täytynee siis jälleen kerran muistuttaa, että todellisuudessa rikoksen taustasyyt, oli rikos sitten mikä tahansa, ovat aina monitahoiset. Yhdellä tekijällä ei tuosta vain sormia napsauttamalla selitetä rikoksen taustoja. Taustatekijöitä yksilön kohdalla tutkaillessa kyse on aina kokonaisuudesta. Yksilön tekoja ei voida ennustaa tai kansanryhmiä leimata mihinkään todennäköisyyskertoimiin vedoten.

Ylipäänsä ryhmä turvapaikanhakijat/maahanmuuttajat/ulkomaalaiset ihan kuten ryhmä kantasuomalaisetkin on aika löyhä ryhmämääritelmä. Kaikkiin näihin ”ryhmiin” mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Jotkut kuitenkin näyttävät oikeasti uskovan valtavien hajanaisten ryhmien toiminnan olevan yhteneväistä.

Sillä onko raiskauksista epäiltyjen osuus vaikkapa nyt siitä ryhmästä turvapaikanhakijat 0,08 prosenttia, 0,5 prosenttia, 1 prosentti tai 3 prosenttia ei sinänsä ole merkitystä sen kannalta, että tehdyn rikoksen perusteella ei voi leimata tai tuomita muita. Tuollainen leimaamislogiikka ei mitenkään poikkea siitä, että minun sanottaisiin olevan rikollinen, koska olen tatuoitu ja kaikki tatuoiduthan ovat olleet vankilassa. Kuulostaako moinen tyhmältä näin 2016? No niin minustakin, mutta mamukriitikko sinun ajattelusi on juuri tuollaista. Kun paniikki ja halu nähdä tietty ryhmä kelvottomana ottaa vallan, ei järjellä ja suhteellisuudentajulla ole enää lainkaan jalansijaa.

Jokainen raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on väärin. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa on minulle kautta linjan erittäin tärkeä asia ja en voisi kuvitellakaan tukevani toimintaa, missä vaikkapa nainen on vain keppihevonen ja käyttöesine. Oikeastaan omasta näkökulmastani oudointa onkin se, että tähän ”vaan me saadaan raiskata, hakata ja alentaa meidän naisia”-joukkoon lipuu mukaan myös naisia.

Periaatteessa voin psykologisesta näkökulmasta jotenkin ymmärtää, miksi joku noin toimii, mutta hei mamukriittiset naiset käyttäisitte nyt oikeasti aivojanne ja arvostaisitte itseänne vähän korkeammalle. Ei se ihonväri tee alentavasta kohtelusta oikeutettua, eikä niitä mamukriittisiä miehiä kiinnosta naisten oikeudet pätkän vertaa. He ovat niin kaukana sankareista kuin olla ja voi.

Naisten "sankarit" asialla... Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Naisten ”sankarit” asialla… Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Kun maahanmuuttokriitikko poliisiasemalle kipitti…

Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat ovat kaikin puolin kaksinaismoralistisia. Kaikista ärsyttävintä on kuitenkin ehkä se, että samat ihmiset, jotka hekumoivat järjestäytyneen yhteiskuntamme kaatamisella, suoltavat päivästä toiseen törkypuhetta nettiin ja kehottavat aatetovereitaan tekemään vakavia rikoksia, juoksevat poliisille itkemään kunnianloukkauksesta, jos suvakki sanoo heidän mielestään pahasti.

Pahasti sanominen on esimerkiksi sitä, että mielestäni suhteellisen perustellusti epäilee tuhopolttovinkkejä netissä jakavan ihmisen mielenterveyden tilaa ja on sitä mieltä, että tällainen ihminen tarvitsisi apua.

Pahasti sanominen on usein sitä, että sanoo ”Neggerit vittuun”-kirjoittelijalle, että tämä on rasisti. Pahasti sanominen on sitä, että pyytää perusteluja. Pahasti sanominen on sitä kun kertoo, että suvakin huorittelu ei ole argumentti maahanmuuttajia vastaan.

Henkilökohtaisesti huvittavin tapaus oli, kun eräässä keskustelussa lähdin huumorilinjalle ja totesin meidän kaikkien olevan tavallaan alunperin apinoita. Sain kuulla olevani syyllistynyt vihapuheeseen. Tiedustelin, että mitä ihmisryhmää kohtaan? En koskaan saanut tähän järjellistä vastausta.

Sananvapaudenritarit eivät todellisuudessa itse siedä ripaustakaan totuutta tai vuorovaikutteista keskustelua. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka vuosia piinaavat ihmisiä ja sitten kun toinen kerran sanoo vastaan hän onkin se pahis. Jos kiusattu sanoo kerran kiusaajalle ”Haista paska!”, niin kiusaajasta tuleekin se uhri. Poliisilla uhkailun kuvitellaan jostakin kumman syystä pelottavan ”suvakkien” suut kiinni.

Koomisena piirteenä voisi mainita myös sen, että usein nuo samat ihmiset, jotka haluavat muka kovasti pelata yhteiskunnan ulkopuolisina ovat huolissaan poliisin resurssipulasta. No älkää sitten hyvänen aika työllistäkö poliisia tuhotöillänne ja uhkailuillanne. Mielenkiintoista olisi myös tietää, miksi jotkut ihmiset, jotka itse elävät yhteiskunnan pussista haluavat kaataa järjestäytyneen yhteiskuntamme ja lopettaa ”pummien” tukemisen?

Itse sananvapautta ja avointa internettiä kannattavana olen erittäin huolissani nykytilanteesta. Kun noin suuri joukko aikuisia ihmisiä käyttäytyy huonommin kuin tarhaikäiset, lietsoo rikoksia ja väkivaltaa, niin mitä asialle voi tehdä? (Tarhaikäisten puolustukseksi tosin voidaan sanoa se, että tarhaikäinen ei useinkaan vielä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin, mutta aikuisten ihmisten tulisi jo ymmärtää.) Internetin rajoitukset näyttävät saavan ikävä kyllä jatkuvasti lisää kannatusta. Suosittelen jokaista lukemaan Jussi Pullisen Nyt.fi:ssä julkaistun erittäin asiallisen kolumnin öyhötyskulttuurista ja sen mahdollisista seurauksista.

Nämä sananvapaudenritarit itkevät siitä, että joku estää heitä julkaisemasta rasistista materiaaliaan vaikkapa joillakin Facebook-sivuilla. Facebook-sivut ja nettisivut ovat kuitenkin ylläpitäjän omia hiekkalaatikoita ja ylläpitäjällä on oikeus päättää siitä, mitä materiaalia hänen hallinnoimallaan sivulla saa julkaista. Tämä ei ole sanavapauden rajoittamista, eikä tämä estä ihmistä julkaisemasta materiaaliaan muualla. Jos kuitenkin jo tällaisesta ollaan nillittämässä poliisille, niin millaiseksi nämä ihmiset kuvittelevat elämän siinä ihan oikeassa sensuuri- ja valvontayhteiskunnassa? He itse edistävät tällaisen yhteiskunnan muovaamista. He estävät sitä keskustelun käymistä ihan itse. Osa tekee tämän varmasti tarkoituksella, koska uhriutumis-strategian on huomattu toimivan. Osa sitten ei vain ymmärrä, mihin heidän toimintansa saattaa johtaa, koska ”kaikki muutkin kirjoittelevat tuolla mitä vain”.

””Nehän oli vain kirjoituksia!” työntekijä vastasi HS:lle puhelimitse tiistaina kirjoituksistaan ja niistä syntyneestä kohusta.

”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi.”

Maailmassa on paljon tappajia. Tuolla logiikallahan tappaminenkin olisi hyväksyttyä, koska ”muutkin tekevät”.

Turha on esimerkiksi Halla-ahon jatkuvasti parkua, että ei voi käydä keskustelua ilman rasistileimaa. Halla-aho on itse ollut etunenässä luomassa tätä öyhötysaaltoa. Halla-aho on myös opettanut kannattajansa ”hyvin”.

Sadannen kerran, jos et halua rasistileimaa älä leimaa kokonaisia kansanryhmiä ja höpötä rotupöpinöitäsi. Älä kirjoita ”musulmaanit ja neggerit vittuun”- ”ysimillistä Buranaa”- ”ne pitäis tappaa kaikki”-kommentteja. Keskustelu ongelmista ja niiden ratkaisuista ei ole sama asia kuin tieteellisestikin epävalideiksi todistetut rotuhöpinät ja kokonaisten ihmisryhmien leimaaminen, eikä lopullinen ratkaisu ole ei-rasistinen ja hyväksyttävä ratkaisuehdotus mihinkään asiaan. Rasistileima-kortin varjolla saa nykyään monien mielestä ulostaa ihan millasta tavaraa vain, eikä kukaan saisi sanoa rasistiksi, ”ku sit mä ilmotan poliisille”. Ihan rauhassa. Tuhlaa vain poliisin resursseja ja järjestä samalla katupartioitasi.

Minua vituttaa suunnattomasti ajatus, että me asiallisesti käyttäytyvät joutuisimme myös kärsimään tuon idioottilauman myötä, jos tuo hyvin ikävä skenaario toteutuisi ja internetin rajoituksia alettaisiin ottaa käyttöön. (Kyllä, kirjoitin idiootti. Kipittäkää äkkiä tekemään tutkintapyyntö siitä kuinka suvakki oli kamalan ilkeä.) Jos avoimen internetin aika päättyy se on todellakin tappio sananvapaudelle.

Naisviha – tuonti- vai vientitavaraa?

Raiskausepäilyjen herättämä nettiraivo on ollut taas käsin kosketeltavaa. Kaikkien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien päitä on vaadittu jälleen kerran vadille. On kerrottu, että huhujen kiistäminen tai tietojen epävarmuuden myöntäminen on salailua. Millaisen vastaanoton sitten sai raiskauksen uhri, joka kertoi siitä, että raiskauksesta voi päästä yli?

14-vuotiaana raiskatuksi joutunut nainen kirjoitti Twitteriin pitävänsä vastuuttomana sellaisen mielikuvan luomista, että raiskauksesta ei voi selvitä. Kuten monet ovat jo huomanneet ei tarvitse kuin mainita sana raiskaus, niin mamukriittiset ovat paikalla. Mamukriittiset tulevat kertomaan, miten raiskattu on ihminen, jolla ei ikinä tule olemaan mitään elämää. Ihan kuin raiskattu ymmärtäisi vasta sitten, miltä raiskatusta tuntuu, kun hän joutuisi ”kehitysmaalaisten joukkoraiskaamaksi” (Toim. huom. Tästä tulee hyvin myös esille se vastenmielinen ajatus, että jos kotimaan ”tuote” raiskaa ei se ole läheskään yhtä paha asia kuin ”kehitysmaalaisen” tekemä rikos.) Onhan se nyt selvää, että mamukriittinen ymmärtää toki raiskauksen aiheuttamia tunnetiloja paljon paremmin kuin raiskattu nainen itse, koska mitäpä naiset ylipäänsä mistään tietävät. Jos nainen kehtaa sanoa selvinneensä raiskauksesta, niin sellainen nainen pitää toki haukkua. Sellaisen naisen tulee suorastaan hävetä. Pahimmillaan näkee keskusteluja, joissa kerrotaan ”ruman tai läskin” raiskattavan pilaavan raiskaajansa elämän.

”Naistensa” puolesta netissä barrikaadeille nousevat tietävät aina paremmin kuin naiset itse, koska nainenhan on ylipäänsä näiden öyhöttäjien ihmisten mielestä alempi olento, joka on tarkoitettu vain miesten leluksi ja työkaluksi. Kirjoituksista on huomattavissa, että näiden logiikan mukaan suomalaiset miehet omistavat suomalaiset naiset. Tämä kertoo sen miksi kyseiset ihmiset kokevat oikeutetuksi käyttää naisten oikeuksia keppihevosena, mutta silti voivat toisessa keskustelussa fantasioida raiskauksilla. Karkeasti tiivistettynä: Suomipoika saa siis kyllä raiskata omaa omaisuuttaan, kunhan kukaan ”ulkomaan elävä” ei tule sitä hänen omaisuuttaan pilaamaan. Nämä ihmiset eivät edes kykene näkemään ajattelumallissaan mitään vikaa, koska heille nainen vain yksinkertaisesti ei näyttäydy tasa-arvoisena ihmisenä heidän kanssaan. Naisviha on naisvihaa riippumatta siitä, kuka sitä harjoittaa.

Kunhan mistään mitään tietämätön akka pysyy kotona, hoitaa lapset ja kodin, on samaa mieltä ja antaa pillua (mamukriittisten rakastamaa sanaa käyttääkseni), niin nainen täyttää tehtävänsä. Nämä samat ihmiset toki sitten kauhistelevat kuinka ne ”ulkomaalaiset eläimet” kohtelevat naisia niin hirveän barbaarisesti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä meuhkaajat eivät välitä naisten oikeuksista, eivätkä raiskausten uhreista pätkän vertaa. Nainen on heille politiikassakin vain työkalu. Uhreilla voidaan kyllä ratsastaa, mutta uhrit tai heidän selviytymisensä tukeminen eivät oikeasti kiinnosta näitä ihmisiä missään määrin.

Minua ei ole koskaan raiskattu. Tunteita minulle on sen sijaan yritetty väkisin syöttää. Minulle on useamman kerran erilaisissa vaikeissa tilanteissa kerrottu, miten elämäni on tapahtuman x seurauksena pilalla ja miten minä en koskaan pysty elämään hyvää elämää, koska tapahtuma x määrittää minun ihmisyyteni. Oli asia sitten mikä tahansa kipeä asia, niin on helvetin väärin kertoa ihmiselle, että sinä olet nyt käytännössä henkisesti kuollut ali-ihminen koko loppuelämäsi, koska jouduit uhriksi tai koit muuten jotakin erittäin vaikeaa ja tuskallista.

Se, mitä terapioissa pyritään ”korjaamaan” yritetään tehokkaasti vesittää näiden ”olet ikuinen uhri, pysy roolissasi ja pidä turpasi kiinni”-tyyppien toimesta. Terapiahoidotkin näet keskittyvät siihen, että kipeätkin asiat kohdataan, vaikka se helvetisti sattuukin ja niistä päästään jatkamaan elämää ja voidaan elää ihan hyvää elämää kamalien tapahtumien jälkeenkin. Se, että uhri määritellään loppuelämäksi muiden toimesta ”pilalla menneeksi” uhriksi ei ole uhrin auttamista ja tukemista missään määrin.

Yrittäkää nyt ensinnäkin ymmärtää, että toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoaminen sattuu uhriin yhtälailla riippumatta tekijän etnisestä taustasta. Psyykkistä käsittelyprosessia ja sen kestoa ei määritä tekijän uskonto tai nahanväri. Lukemattomat kerrat on tullut vastaan myös sitä, että mamukriittinen yhdistää sairaalla tavalla seksin ja raiskauksen. On tullut vastaan paljon kommentteja, joissa me suvakkihuorat kuulemma kerjäämme tulla raiskatuksi. On kerrottu, että olemme niin rumia, ettei ”meitä kukaan halua edes raiskata”. Emme kuulemma saa munaa (vaikka olemmekin kaikki lesbokukkahattutätejä) ja siksi haluamme tänne ”yliseksuaalisia eläimiä”. Jokainen voi itseltään kysyä kirjoitteleeko tasapainoinen ihminen tosissaan moisia ja miten tällaisten kirjoittelijat kehtaavat vielä käyttää naisia ja naisten oikeuksia keppihevosena tehdessään politiikkaa?

Ihmiselle, joka ei sen kummemmin politiikkaa ja siihen liittyvää keskustelua seuraa mamukriittisten toiminta raiskausepäilyjen yhteydessä saattaa ehkä näyttäytyä viattomana huolena turvallisuudesta. Jälleen kerran sitä siis jaksaisi toivoa, että ihmiset perehtyisivät asioihin ennen mielipiteiden muodostamista. Jos ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä, niin ei ole pakko, mutta miksi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa asiaan ja sitten myöntää keskustelun lopuksi, ettei oikeastaan tiedä asiasta mitään?

Lainaan tähän pätkän Emma Karin asiallisesta Facebook-päivityksestä: Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.”

Jos mamukriittisten omaa logiikkaa noudatetaan, niin nettireaktioiden perusteella voisi kysyä ovatko suomalaiset naisvihaajia? Onko siis syytä kysyä onko kulttuurimme naisvihamielinen? Onko siis syytä kysyä ovatko geenimme kerrassaan mätiä vai missä mättää, kun koulutettuun kansaan mahtuu näinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä nainen ei ole ihminen? Jos haluat uskoa esimerkin voimaan, niin maahanmuuttokriittisten naisvihaajien esimerkki ei ehkä ole se, jota haluat maahantulijoille välittää?

Jokainen väkivallan teko on liikaa nahanväriin tai uskontoon katsomatta. Kirjoittaessani tätä tekstiä olen pyöritellyt päässäni lukemiani viestejä, joissa naiset kirjoittavat pelosta tuoda tätä asiaa esiin. Nämä ”naisten puolustajat” käyvät naisten kimppuun, jos he uskaltavat puhua tai kirjoittaa siitä, että naisviha, väkivallan oikeuttaminen ja naisten alistaminen eivät ole ihanassa, tutussa ja turvallisessa ”suomalaisessa kulttuurissa” vuonna 2015 lainkaan vieraita ilmiöitä. Heille ei näet sovi se totuus, että naisviha ei ole kulttuuri- tai kansallisuus- tai ihonvärisidonnaista. Huorittelu-, tappouhkaus- ja raiskausviestit ovat esimerkiksi monelle naispoliitikolle arkipäivää, mutta tällaisiin ei kenenkään pitäisi tottua.

Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta?

Kansanedustaja Olli ”Itäkeskus tutkimusmatkailija” Immonen jatkaa pyhää sotaansa monikulttuurisuutta vastaan. Immosen uusimpia aatoksia lukiessani aloin jälleen kerran mietiskellä, että millainen se maahanmuuttokriitikoiden mielestä ihana ja mahtava yhden kulttuurin yhteiskunta sitten olisi ja miten se toteutettaisiin?

Maahanmuuttokriittisten yksi keskeinen agenda on monikulttuurisuuden vastustaminen. Monikulttuurisuutta pidetään jopa painajaisena ja sivistyksen tuhoajana. Sen sijaan, että me suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta puhuvat vain toteamme monikulttuurisuuden olevan hyvä asia olisi mielestäni myös hyvä entistä enemmän keskustella siitä, mitä sana monikulttuurisuus oikeastaan tarkoittaa? On hyvä kysyä, millainen sitten olisi se maahanmuuttokriittisten unelma? Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta? Miten se sitten käytännössä toimisi? Mitä kansan pitäminen täysin yhtenäisenä vaatii? Onko olemassa yhteiskuntia, jotka ovat täysin yhtänäisiä? Yksinkertaisesti ei ole. Jokaisessa yhteiskunnassa, jokaisen kulttuurin sisällä on eroavaisuuksia. Periaatteessa jokainen yksinkertainenkin yhteisö on omalla tavallaan ”monikulttuurinen”.

Monikulttuurisuus sanaa käytetään paljon maahanmuuttokriittisten propagandassa, mutta yksinkertaisestihan kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin ihmisyyden moninaisuudesta. Vaikka meillä olisi virallisesti vain yksi ”kulttuuri”, jonka edustajia kaikki me olisimme ei se sulkisi pois ihmisten moninaisuutta. Tavallaan yhteiskuntamme olisi silti ”monikulttuurinen”.

Sen lisäksi, että ihminen on osa yhteiskuntaa hän on myös yksilö. Vaikutteita tulee väistämättä monesta suunnasta. Helppotajuisena esimerkkinä toimii vaikkapa käsite suomalaisuus. Olli Immonen kokee äärioikeistolaisilla väkivaltafantasioilla ja sotahöpinöillään edustavansa suomalaisuutta. Minun näkökulmastani taas äärioikeistolaisuus tai ihmisten eriarvoisuus ei kuulu suomalaisuuteen. Mitä siis on suomalaisuus? Suomalaisuus on moninaista, ”monikulttuurista”. Vaikka Olli Immosen ajatukset ovat vastenmielisiä, en silti voi sanoa hänen olevan vähemmän suomalainen kuin minunkaan.

Vaikka en voi kiistää Olli Immosen suomalaisuutta, enkä voi kieltää häntä ajattelemasta omalla vastenmielisellä tavallaan, voin silti todeta, että mielestäni moiset ajatukset eivät kuulu sivistyneessä yhteiskunnassa poliitikon suuhun. Aina löytyy niitä, joiden mielestä ne ”väärälaiset ihmiset” ovat huonompia ja syypäitä ihan kaikkeen, mutta huolestuttavaa on se, että kansa äänestää tällaisia asioista päättämään. Demokratian varjopuoli on se, että jos iso osa kansasta äänestää vaikkapa ne massamurhaajat valtaan kärsimme myös me, jotka emme ole heitä äänestäneet.

Ainoa tapa yrittää toteuttaa täysin homogeenistä yhteiskuntaa on Pohjois-Korean malli. Pelolla, pakolla, väkivallalla ja julmuudella hallitseminen. Sivistyneessä maailmassa tällaiselle on nimikin. Se on terrorismia. Kuten historia on näyttänyt tällaisella mallilla rakennettu yhteiskunta ei ole turvallinen oikeastaan kenellekään kansanosalle, eikä johda hyvinvointiin. Tällainen yhteiskunta ei myöskään ole kestävä. Pelolla ja pakkoyhtenäisyydellä hallittu kansa ei alistu loputtomiin. Kansasta ei koskaan todellisuudessa saada täysin yhtenevää ja tällaisesta utopiasta tosissaan puhuva on joko erittäin lapsellinen tai pahasti sekaisin. Toisaalta kuten historia on näyttänyt moni mieleltään järkkynyt uskoo aina katkeraan loppuun asti sairaaseen ja toteutuskelvottomaan utopiaansa.

Jos äärioikeistolaiset todella saisivat vallan, niin ei aikaakaan kun he alkaisivat riidellä siitä, mikä ryhmä uunitetaan seuraavaksi. Jos ensisijaisesti kaikkia yhdistää vaikkapa se muslimiviha, niin seuraavaksi toinen haluaisikin uunittaa romanit ja toinen homot. Koska tämä väki on usein aika kykenemätöntä kompromisseihin, he alkaisivat erittäin suurella todennäköisyydellä tappaa toisiaan. Entinen liittolainen olisikin sitten se vihollinen ja petturi, joka ei enää jaa näkemystä siitä, mikä ryhmä on se vihollinen numero yksi. Suomalaisuus tai äärioikeiston äkkiseltään näennäisesti yhtenevien mielipiteiden jakaminen ei siis takaisi tuossa tapauksessa yksilön turvallisuutta. Ihminen, joka on tuosta vain valmis verisiin ratkaisuihin, jopa nauttii niistä ei kaihda myöskään tappaa ”omiaan”. Tällaisessa yhteiskunnassako jokainen äärioikeistopoliitikkoa äänestänyt todella haluaisi elää vai eivätkö he vain ymmärrä valintansa seurauksia? Varmasti joukkoon mahtuu molempia.

Äärioikeistolaisten visio heidän ryhmänsä yhteneväisyydestä on yhtälailla utopia kuin heidän visionsa yhtenevästä suomalaisuudestakin. ”Monikulttuurisuutta”, moninaisuutta on väistämättä aina olemassa. Vaikka Immosta ja kumppaneita ajatus ahdistaakin, niin heidän äärioikeistoväkensäkin on omalla tavallaan ”monikulttuurista”, moninaista, sillä yhteisö ei ole täysin yhtenäinen, eikä siitä sellaista koskaan tulekaan. Olli Immonen tai kukaan muukaan ei pysty todellisuudessa ”monikulttuurisuutta”, moninaisuutta poistamaan, vaikka kuinka ”taistelisi”.

Maahanmuuttokriittisten häikäilemätön raiskausretoriikka

Tjasuvakitmuoks

Järkevän ihmisen korvaan kuulostaa absurdilta, että aikuinen useamman lapsen äiti kykenee tosissaan yhdistämään raiskauksen ja seksin toisiinsa. Maahanmuuttokriitikko kuitenkin kykenee. Me suvakit ja naisaktivistit siis kirjoittajan mukaan haalimme Suomeen maahanmuuttajia, koska olemme niin rumia koppeloita, että emme kelpaa edes raiskaajille. En tiennytkään, että ”raiskaajille kelpaamisesta” on tullut jokin meriitti… Meidän pitäisi kuulemma tutustua seksikauppoihin sen sijaan, että ”haalimme tänne karvaranteita meidät raiskaamaan”. Maahanmuuttokriitikko siis ajattelee, että meidät saa raiskata, koska mehän olemme kyseisen kirjoittajan usein käyttämään termiä lainaten vain ”munan puutteessa”. Maahanmuuttokriittisten teorian mukaan me siis suorastaan haluamme tulla raiskatuiksi.

Ei ole kerta ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kun maahanmuuttokriittinen käyttää tällaista raiskausretoriikkaa. Facebookissa hekumoitiin Jyväskylän kirjastopuukotuksen oikeudenkäynnin jälkeen sillä, miten Li Andersson pitäisi sitoa puuhun ja raiskata heteroksi. Taannoin eräälle sometutulleni lähetettiin viestejä, joissa toivottiin hänen raiskaamistaan.

Näiden ihmisten ajatukset tuntuvat pyörivän pääosin seksin ja väkivallan ympärillä. Tappaminen, raiskaaminen, kiduttaminen ja ysimillinen Burana ovat ratkaisuna kaikkeen. Ajatusmaailma on hyvin keskenkasvuinen ja joka asiassa on olemassa vain musta ja valkoinen. Asioiden taustasyiden miettiminen ja kehittävien ratkaisujen esittäminen on kiellettyä ”hyysäämistä”. Samat ihmiset, jotka kauhistelevat raiskauksia mehustelevat hetken kuluttua itse seksuaalisella väkivallalla ja ovat jopa avoimesti sitä mieltä, että seksuaalinen väkivalta on oikein, kun se vain kohdistetaan ”oikeaan ihmiseen”. Mielestään tällaiset ihmiset vielä omaavat kovin korkean moraalin. He ovat olevinaan suuria ja rohkeita ”hyvien arvojen” puolesta taisteluvia sotureita. Kukin toki tulkitsee tavallaan, mutta kaksinaismoralistinen ajattelu on kyllä aivan eri asia kuin korkea moraali.

Meillä länsimaissa yleinen suuntaus on, että raiskauksen ja seksin yhdistäminen on tuomittavaa ja moista retoriikkaa yleensä paheksutaan voimakkaasti. Maahanmuuttokriittinen sen sijaan hyväksyy surutta tällaisenkin ajattelumallin, jos se vain palvelee hänen pyhää tavoitettaan lisätä vihaa ”vääränlaisia” ihmisiä kohtaan. Toki ajattelumalli hyväksytään nimenomaan valikoivasti eli vain tietyt ihmiset saa raiskata. Ne ihmiset, joista ei itse pidetä. Jos noudatetaan näiden maahanmuuttokriittisten omaa ”logiikkaa”, niin voisi kysyä, että haluaako maahanmuuttokriittinen siis tulla raiskatuksi vain valkoisen ”isänmaallisen” kantasuomalaisen toimesta? Heidän oma logiikkaansa toki lakkaa heidän mielestään pätemästä, kun se kohdistuukin heihin itseensä. Maahanmuuttokriittiset ovat kovia ratsastamaan sillä, miten toiset ovat jo kulttuurinsa perusteella barbaareja. Yksilöitä ei haluta nähdä. He ovat itse ”länsimaisen valistuksen” parissa kasvaneita, miten ihmeessä heistä on tullut tällaisia barbaareita, jos kerran kulttuuri määrittää kaikki yksilöt aina kehdosta hautaan saakka?

Kirjoitat, että sinulle on haastavaa tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnet houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät, mutta kiellät nämä ajatukset ja toivot, että ainoastaan vihervasemmistolaiset maailmanparantajat raiskattaisiin. Itsehän suhtaudumme liian suvaitsevaisesti barbaariraiskaajiin ja sallimme heidän rynnistää neitseellisen suomineidon kimppuun. Jollain tavalla argumenttisi näyttäisi päätyvän siihen, että et edes syytä raiskauksista maahanmuuttajamiehiä, vaan niitä suvaitsevaiston naisia, jotka maahanmuuton sallivat.Mutta ethän sinä voi olla sitä mieltä, että raiskaus olisi naisen syytä? Silloinhan koko barbaariraiskaajaretoriikaltasi putoaisi pohja, vai mitä?”

Heitin kerran eräällä maahanmuuttokriittiselle ilmoille ajatuksen, että on olemassa riski, että hänen lapsestaan tuleekin suvakki. Hän vastasi tyynesti, että abortti on parempi vaihtoehto kuin suvakkilapsi.

Nyt olisi korkea aika nähdä, että näitä ihmisiä eivät kiinnosta esimerkiksi naisten oikeudet pätkääkään. Naisten oikeudet ovat keppihevonen. Heidän mielestään nainen, joka julkisesti kertoo heidän näkemyksestään poikkeavia mielipiteitä on kohde, jonka saa oikeutetusti raiskata. Ei saa ajatella, eikä kyseenalaistaa. Usein näkee keskustelua, joissa maahanmuuttokriittiset miehet kirjottelevat ”meidän naisistamme”. Tietääkseni me naiset emme ole kenenkään omaisuutta. Olen tätä kysynyt monia kertoja saamatta vastausta, mutta miten tällainen ajattelu eroaa esimerkiksi ääri-islamistin ajattelusta naisen asemasta? Kaavun ”väriä” voidaan vaihtaa, mutta se ei muuta sisältöä. Sivistys- ja tiedeviha kuuluu myös hyvin olennaisena osana maahanmuuttokriittiseen ajatteluun, joten heidän housuissaan olisin kyllä kuittailematta muiden tieteen tuntemuksesta.

Haluaisiko maahanmuuttokriittinen joutua selittämään omalle lapselleen, että sinua nyt vain kiusataan koulussa ja sinun on nyt vain hyväksyttävä se, koska valkoinen mies tappoi perheensä? Tuleeko minun valkoisena suomalaisena naisena olla vastuussa vaikkapa suomalaistaustaisen Aileen Wuornoksen tekemisistä murhista? Olemmeko me kaikki suomalaiset valkoiset naiset sarjamurhaajia, koska Wuornos? Maahanmuuttokriittisten ”logiikan” mukaan toki vain ”vääränlaisia” saa leimata…