Kun lukutaito ja ulkoluku menevät sekaisin

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vahvisti taannoin, että ulkolukuun perustuvista pääsykokeista on tarkoitus luopua. Hallitus tavoittelee uudistuksella turhien välivuosien vähemistä. Itse en nykyhallituksen tai Grahn-Laasosen kanssa monestakaan asiasta ole samoilla linjoilla, mutta pääsykoeuudistus kuulostaa ainakin ideatasolla hyvältä tällaisen korvaan, jolle niin sanottu ”Hauki on kala”-oppimismetodi ei ole koskaan ollut kovin toimiva. Toivottavasti uudistuksen toteutuksesta tulee onnistunut.

Selatessani Facebookia tuli vastaan erään kaverin jakama Reima Kultalahden päivitys, joka on mainio esimerkki siitä, miten asia kuin asia pystytään maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien toimesta liittämään maahanmuuttoon. Monista hölmöilyistä sosiaalisissa mediassa tunnettu ja aikoinaan perussuomalaisista kirjoitustensa vuoksi erotettu Kultalahti käänsi nimittäin asian niin, että tällä pohjustellaan sitä, että lukutaidottomat maahanmuuttajat pääsevät korkeakouluun.

Reimajaulkoluku

Päivityksen jakanut kaverini komppaili Kultalahtea ja nätisti sitten huomautin, että ulkoluku ja lukutaito tosin ovat kaksi eri asiaa. Absurdius on taas kerran huipussaan, kun surkealla yleissivistyksellä ja foliohatulla varustautuneet, joille myös lähdekritiikki on tuntematon sana, pelkäävät koulutuksen tason laskemista. Onneksi maahanmuuttokriittisillä on varaa puhua toisten lukemista ja muistista, kun oma lukeminen kattaa lähinnä MV-lehden ja Rajat kiinni-ryhmän ja seuraavana päivänä ei enää muisteta, että heidän väittämänsä revittiin riekaleiksi todisteiden kera juuri edellisenä päivänä… Pitänee myös muistuttaa, että lukutaito ei takaa luetun ymmärtämistä kuten Kultalahden ja muiden ”maahanmuuttokriittisten” kohdalla voi helposti todeta. Olisi toki kiinnostavaa tietää, miten Kultalahti ja komppaajat ajattelevat sellaisen korkeakoulun toimivan, jossa opiskelijoilla ei ole lainkaan lukutaitoa?

Myös kommenttien taso oli jälleen taattua laatua.

Reimajaulkolulukommentit

Muistutuksena vielä, että Kultalahti on siis tämä joka oli sitä mieltä, että hallituksen jäseniä ammuskeleva ei olisi mikään sekopää vaan kansallissankari. Moneen maahanmuuttokriittiseen päteekin hyvin vanha sanonta suutarin lapsella ei ole kenkiä.

”Valtamedia on natsisika” – kriittisyyden ”inflaatio”

Tällä hetkellä näyttää siltä, että aukaisee nettisivun kuin nettisivun nousee salonkikelpoisesti sanottuna se maahanmuuttokriittinen keskustelu hetimmiten esiin. Viikonvaihteen Tamperelaista selaillessani oli taas pudisteltava päätäni. Milloin olivat taas mamujoukot ihmisiä seuranneet tai ainakin vähintään aivan täydellä varmuudella aikoneet lähteä seuraamaan. Kyllä luitte oikein aikoneet lähteä seuraamaan. Milloin taivasteltiin esimerkiksi lehtien kommentointiosioiden sulkemista (mamukriittisten törky- ja uhkausviesteillä ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, koska mielipide ja sananvapaus), ja kuulemma rikoksen tekijöiden tuntomerkkejä pantataan. (Toim. huom. Esimerkiksi keskustelu siitä, että ulkomaalaistaustaisen näköinen ei ole mikään oikea tuntomerkki tai se, että somelevitykseen tuutattavien valheellisten tuntomerkkien levittely ei ole oikein ei tarkoita sitä, että tuntomerkkejä pitäisi pantata, jos rikollinen yritetään saada kiinni). 

Kriittisyys sanaa toistetaan yleensä näiden ”En mä rasisti ole, mutta…”-ihmisten kirjoituksissa. ”Olen vain kriittinen!” ”Pitää kyseenalaistaa valtamedia!” ”Pitää olla kriittinen!” ”Valtamedia valehtelee”

Kyllä todellakin pitäisi kyetä olemaan kriittinen. Ikävä kyllä monelle kriittisyys tuntuu nykyään tarkoittavan sitä, että sen varjolla saa nätisti ja oikeutetusti vihata milloin ketäkin syytöntä, leimata kokonaisia ihmisryhmiä ja oikeuttaa muka kriittisyys sanan varjolla niitä helposti epävalideiksi todistettavissa olevia argumentteja. Kriittisyys on myös monelle sitä, että pääasia on omaksua ”valtamedian näkemyksestä” poikkeava näkemys, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä faktojen kanssa.

Näkemystään ei tarvitse sen kummemmin perustella, eikä kukaan saa siihen perusteluja kysyäkään, koska on vain niin helvetin coolia omata se ”vaihtoehtoinen näkemys”. Aivan kuin liikkuisimme juuri varhaisteini-ikään saapuneiden parissa, joille tärkeintä muka kokea olevansa omaleimainen. Tärkeintä on kuulua ryhmään, joka mielletään omassa mielessä jotenkin kapinalliseksi ja ”ulkopuoliseksi”, jotta voidaan mieltää itsensä omaehtoisesti toimivaksi ja ajattelevaksi ”kapinalliseksi”.

Tämän hetken kriittisyys on sitä, että uskotaan terveydenhuollon olevan salaliitto ja vaikkapa inkiväärin parantavan syövän, koska hei esimerkiksi solumyrkythän tappavat soluja ja sehän kuulostaa hirveän pahalta. Tämän hetken kriittisyys on sitä, että uskotaan kaikkien eriväristen olevan terroristeja, koska ne nyt vain ovat kaikki ”eläimiä” ja ”barbaareja”. Tämän hetken kriittisyys on sitä, että klikkaillaan MV-lehteä, koska ”vittu kukaan muu ei kerro totuutta, koska vihervassarimedia”. Tämän hetken kriittisyys on sitä, että ei haluta uskoa evoluutioteoriaan, koska ”eihän nyt ihminen ole apina ja mä olen akateemisesta perheestä”.

Tämän hetken kriittisyys on sitä, että jopa kaiken maailman huruhöpö on kyseenalaistamatta hyväksyttävä totuudeksi, koska perustelujen pyytäminen ja oikean keskustelu asiasta on ”kriittiseksi” itseään kutsuvan henkilön loukkaamista. Tähän nivoutuu olennaisesti myös tietyissä piireissä vallalla oleva sananvapauskäsitys, jonka mukaan huruhöpöstä kirjoittamatta jättäminen ja oikeaksi todistetun tiedon perusteella kirjoittaminen on ”kulttuurimarxismia” ja suorastaan ”loukkaus sananvapautta kohtaan”.

Muistelen enemmän ja vähemmän lämmöllä kuinka itselläni oli teini-iässä vaihe, jolloin oli kovin tärkeää muka erottua joukosta. Kun H&M:stä ostamani hieno pitkä musta hame näkyi jonkun toisen tytön päällä kadulla, niin enhän minä voinut sitä enää käyttää, koska edustinhan minä muka niin kapinnallista alakulttuuria. Nyt tämä muisto hymyilyttää. Olinhan mielestäni niin suuri kapinallinen ja kriittinen ajattelija, että minun oli pakko toimia kuten muutkin kyseisen viiteryhmän ihmiset ja ”valtavirtapukeutuminen” edes yksittäisen vaatekappaleen muodossa ei ollut missään määrin hyväksyttävää. En kuitenkaan kyennyt tuolloin olemaan oikeasti kriittinen, omilla aivoillani ajatteleva yksilö vaan seurasin sokeasti viiteryhmää, johon koin kuuluvani. Tällainen ajattelu on täysin normaalia identiteetin etsintää teiniltä ja monella meistä on ollut tällainen vaihe, mutta yleensä aika tekee tehtävänsä. En osaisi enää mitenkään kuvitella rakentavani omaa identiteettiäni noin.

Vihervassarisuvakkina olen kritisoinut monesti niin ”valtamedian” tekemiä juttuja kuin poliisin toimintaakin. Ei tuota kuitenkaan tuskaa myöntää, kun joku ”valtamedian” edustaja kirjoittaa hyvän jutun, eikä tuota tuskaa myöntää poliisin toimineen oikein, kun aihetta kiitoksiin on. On hieman absurdia lukea juttuja siitä, kuinka ”me suvakit luotamme sokeasti valtamediaan”.

Pyrin itse parhaani mukaan tutkailemaan asioita tapauskohtaisesti ja lähtökohtaisesti tärkeintä olisi, että ihmiset ajattelisivat ja selvittäisivät asioita ihan itse, eivätkä jakaisi ihan täyttä tuubaa netissä vain periaatteen vuoksi, koska ”tämä nyt on niin vitun siistiä olla kapinallinen”. ”Mä nyt luen MV-lehteä, koska valtamedia nyt vain on perseestä ja te olette vittu kaikki ihan tyhmiä huoria”. Tällaistako on suomalainen kriittinen ajattelu vuonna 2015?

Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta?

Kansanedustaja Olli ”Itäkeskus tutkimusmatkailija” Immonen jatkaa pyhää sotaansa monikulttuurisuutta vastaan. Immosen uusimpia aatoksia lukiessani aloin jälleen kerran mietiskellä, että millainen se maahanmuuttokriitikoiden mielestä ihana ja mahtava yhden kulttuurin yhteiskunta sitten olisi ja miten se toteutettaisiin?

Maahanmuuttokriittisten yksi keskeinen agenda on monikulttuurisuuden vastustaminen. Monikulttuurisuutta pidetään jopa painajaisena ja sivistyksen tuhoajana. Sen sijaan, että me suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta puhuvat vain toteamme monikulttuurisuuden olevan hyvä asia olisi mielestäni myös hyvä entistä enemmän keskustella siitä, mitä sana monikulttuurisuus oikeastaan tarkoittaa? On hyvä kysyä, millainen sitten olisi se maahanmuuttokriittisten unelma? Millainen olisi ei-monikulttuurinen yhteiskunta? Miten se sitten käytännössä toimisi? Mitä kansan pitäminen täysin yhtenäisenä vaatii? Onko olemassa yhteiskuntia, jotka ovat täysin yhtänäisiä? Yksinkertaisesti ei ole. Jokaisessa yhteiskunnassa, jokaisen kulttuurin sisällä on eroavaisuuksia. Periaatteessa jokainen yksinkertainenkin yhteisö on omalla tavallaan ”monikulttuurinen”.

Monikulttuurisuus sanaa käytetään paljon maahanmuuttokriittisten propagandassa, mutta yksinkertaisestihan kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin ihmisyyden moninaisuudesta. Vaikka meillä olisi virallisesti vain yksi ”kulttuuri”, jonka edustajia kaikki me olisimme ei se sulkisi pois ihmisten moninaisuutta. Tavallaan yhteiskuntamme olisi silti ”monikulttuurinen”.

Sen lisäksi, että ihminen on osa yhteiskuntaa hän on myös yksilö. Vaikutteita tulee väistämättä monesta suunnasta. Helppotajuisena esimerkkinä toimii vaikkapa käsite suomalaisuus. Olli Immonen kokee äärioikeistolaisilla väkivaltafantasioilla ja sotahöpinöillään edustavansa suomalaisuutta. Minun näkökulmastani taas äärioikeistolaisuus tai ihmisten eriarvoisuus ei kuulu suomalaisuuteen. Mitä siis on suomalaisuus? Suomalaisuus on moninaista, ”monikulttuurista”. Vaikka Olli Immosen ajatukset ovat vastenmielisiä, en silti voi sanoa hänen olevan vähemmän suomalainen kuin minunkaan.

Vaikka en voi kiistää Olli Immosen suomalaisuutta, enkä voi kieltää häntä ajattelemasta omalla vastenmielisellä tavallaan, voin silti todeta, että mielestäni moiset ajatukset eivät kuulu sivistyneessä yhteiskunnassa poliitikon suuhun. Aina löytyy niitä, joiden mielestä ne ”väärälaiset ihmiset” ovat huonompia ja syypäitä ihan kaikkeen, mutta huolestuttavaa on se, että kansa äänestää tällaisia asioista päättämään. Demokratian varjopuoli on se, että jos iso osa kansasta äänestää vaikkapa ne massamurhaajat valtaan kärsimme myös me, jotka emme ole heitä äänestäneet.

Ainoa tapa yrittää toteuttaa täysin homogeenistä yhteiskuntaa on Pohjois-Korean malli. Pelolla, pakolla, väkivallalla ja julmuudella hallitseminen. Sivistyneessä maailmassa tällaiselle on nimikin. Se on terrorismia. Kuten historia on näyttänyt tällaisella mallilla rakennettu yhteiskunta ei ole turvallinen oikeastaan kenellekään kansanosalle, eikä johda hyvinvointiin. Tällainen yhteiskunta ei myöskään ole kestävä. Pelolla ja pakkoyhtenäisyydellä hallittu kansa ei alistu loputtomiin. Kansasta ei koskaan todellisuudessa saada täysin yhtenevää ja tällaisesta utopiasta tosissaan puhuva on joko erittäin lapsellinen tai pahasti sekaisin. Toisaalta kuten historia on näyttänyt moni mieleltään järkkynyt uskoo aina katkeraan loppuun asti sairaaseen ja toteutuskelvottomaan utopiaansa.

Jos äärioikeistolaiset todella saisivat vallan, niin ei aikaakaan kun he alkaisivat riidellä siitä, mikä ryhmä uunitetaan seuraavaksi. Jos ensisijaisesti kaikkia yhdistää vaikkapa se muslimiviha, niin seuraavaksi toinen haluaisikin uunittaa romanit ja toinen homot. Koska tämä väki on usein aika kykenemätöntä kompromisseihin, he alkaisivat erittäin suurella todennäköisyydellä tappaa toisiaan. Entinen liittolainen olisikin sitten se vihollinen ja petturi, joka ei enää jaa näkemystä siitä, mikä ryhmä on se vihollinen numero yksi. Suomalaisuus tai äärioikeiston äkkiseltään näennäisesti yhtenevien mielipiteiden jakaminen ei siis takaisi tuossa tapauksessa yksilön turvallisuutta. Ihminen, joka on tuosta vain valmis verisiin ratkaisuihin, jopa nauttii niistä ei kaihda myöskään tappaa ”omiaan”. Tällaisessa yhteiskunnassako jokainen äärioikeistopoliitikkoa äänestänyt todella haluaisi elää vai eivätkö he vain ymmärrä valintansa seurauksia? Varmasti joukkoon mahtuu molempia.

Äärioikeistolaisten visio heidän ryhmänsä yhteneväisyydestä on yhtälailla utopia kuin heidän visionsa yhtenevästä suomalaisuudestakin. ”Monikulttuurisuutta”, moninaisuutta on väistämättä aina olemassa. Vaikka Immosta ja kumppaneita ajatus ahdistaakin, niin heidän äärioikeistoväkensäkin on omalla tavallaan ”monikulttuurista”, moninaista, sillä yhteisö ei ole täysin yhtenäinen, eikä siitä sellaista koskaan tulekaan. Olli Immonen tai kukaan muukaan ei pysty todellisuudessa ”monikulttuurisuutta”, moninaisuutta poistamaan, vaikka kuinka ”taistelisi”.

Maahanmuuttokriittisten häikäilemätön raiskausretoriikka

Tjasuvakitmuoks

Järkevän ihmisen korvaan kuulostaa absurdilta, että aikuinen useamman lapsen äiti kykenee tosissaan yhdistämään raiskauksen ja seksin toisiinsa. Maahanmuuttokriitikko kuitenkin kykenee. Me suvakit ja naisaktivistit siis kirjoittajan mukaan haalimme Suomeen maahanmuuttajia, koska olemme niin rumia koppeloita, että emme kelpaa edes raiskaajille. En tiennytkään, että ”raiskaajille kelpaamisesta” on tullut jokin meriitti… Meidän pitäisi kuulemma tutustua seksikauppoihin sen sijaan, että ”haalimme tänne karvaranteita meidät raiskaamaan”. Maahanmuuttokriitikko siis ajattelee, että meidät saa raiskata, koska mehän olemme kyseisen kirjoittajan usein käyttämään termiä lainaten vain ”munan puutteessa”. Maahanmuuttokriittisten teorian mukaan me siis suorastaan haluamme tulla raiskatuiksi.

Ei ole kerta ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kun maahanmuuttokriittinen käyttää tällaista raiskausretoriikkaa. Facebookissa hekumoitiin Jyväskylän kirjastopuukotuksen oikeudenkäynnin jälkeen sillä, miten Li Andersson pitäisi sitoa puuhun ja raiskata heteroksi. Taannoin eräälle sometutulleni lähetettiin viestejä, joissa toivottiin hänen raiskaamistaan.

Näiden ihmisten ajatukset tuntuvat pyörivän pääosin seksin ja väkivallan ympärillä. Tappaminen, raiskaaminen, kiduttaminen ja ysimillinen Burana ovat ratkaisuna kaikkeen. Ajatusmaailma on hyvin keskenkasvuinen ja joka asiassa on olemassa vain musta ja valkoinen. Asioiden taustasyiden miettiminen ja kehittävien ratkaisujen esittäminen on kiellettyä ”hyysäämistä”. Samat ihmiset, jotka kauhistelevat raiskauksia mehustelevat hetken kuluttua itse seksuaalisella väkivallalla ja ovat jopa avoimesti sitä mieltä, että seksuaalinen väkivalta on oikein, kun se vain kohdistetaan ”oikeaan ihmiseen”. Mielestään tällaiset ihmiset vielä omaavat kovin korkean moraalin. He ovat olevinaan suuria ja rohkeita ”hyvien arvojen” puolesta taisteluvia sotureita. Kukin toki tulkitsee tavallaan, mutta kaksinaismoralistinen ajattelu on kyllä aivan eri asia kuin korkea moraali.

Meillä länsimaissa yleinen suuntaus on, että raiskauksen ja seksin yhdistäminen on tuomittavaa ja moista retoriikkaa yleensä paheksutaan voimakkaasti. Maahanmuuttokriittinen sen sijaan hyväksyy surutta tällaisenkin ajattelumallin, jos se vain palvelee hänen pyhää tavoitettaan lisätä vihaa ”vääränlaisia” ihmisiä kohtaan. Toki ajattelumalli hyväksytään nimenomaan valikoivasti eli vain tietyt ihmiset saa raiskata. Ne ihmiset, joista ei itse pidetä. Jos noudatetaan näiden maahanmuuttokriittisten omaa ”logiikkaa”, niin voisi kysyä, että haluaako maahanmuuttokriittinen siis tulla raiskatuksi vain valkoisen ”isänmaallisen” kantasuomalaisen toimesta? Heidän oma logiikkaansa toki lakkaa heidän mielestään pätemästä, kun se kohdistuukin heihin itseensä. Maahanmuuttokriittiset ovat kovia ratsastamaan sillä, miten toiset ovat jo kulttuurinsa perusteella barbaareja. Yksilöitä ei haluta nähdä. He ovat itse ”länsimaisen valistuksen” parissa kasvaneita, miten ihmeessä heistä on tullut tällaisia barbaareita, jos kerran kulttuuri määrittää kaikki yksilöt aina kehdosta hautaan saakka?

Kirjoitat, että sinulle on haastavaa tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnet houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät, mutta kiellät nämä ajatukset ja toivot, että ainoastaan vihervasemmistolaiset maailmanparantajat raiskattaisiin. Itsehän suhtaudumme liian suvaitsevaisesti barbaariraiskaajiin ja sallimme heidän rynnistää neitseellisen suomineidon kimppuun. Jollain tavalla argumenttisi näyttäisi päätyvän siihen, että et edes syytä raiskauksista maahanmuuttajamiehiä, vaan niitä suvaitsevaiston naisia, jotka maahanmuuton sallivat.Mutta ethän sinä voi olla sitä mieltä, että raiskaus olisi naisen syytä? Silloinhan koko barbaariraiskaajaretoriikaltasi putoaisi pohja, vai mitä?”

Heitin kerran eräällä maahanmuuttokriittiselle ilmoille ajatuksen, että on olemassa riski, että hänen lapsestaan tuleekin suvakki. Hän vastasi tyynesti, että abortti on parempi vaihtoehto kuin suvakkilapsi.

Nyt olisi korkea aika nähdä, että näitä ihmisiä eivät kiinnosta esimerkiksi naisten oikeudet pätkääkään. Naisten oikeudet ovat keppihevonen. Heidän mielestään nainen, joka julkisesti kertoo heidän näkemyksestään poikkeavia mielipiteitä on kohde, jonka saa oikeutetusti raiskata. Ei saa ajatella, eikä kyseenalaistaa. Usein näkee keskustelua, joissa maahanmuuttokriittiset miehet kirjottelevat ”meidän naisistamme”. Tietääkseni me naiset emme ole kenenkään omaisuutta. Olen tätä kysynyt monia kertoja saamatta vastausta, mutta miten tällainen ajattelu eroaa esimerkiksi ääri-islamistin ajattelusta naisen asemasta? Kaavun ”väriä” voidaan vaihtaa, mutta se ei muuta sisältöä. Sivistys- ja tiedeviha kuuluu myös hyvin olennaisena osana maahanmuuttokriittiseen ajatteluun, joten heidän housuissaan olisin kyllä kuittailematta muiden tieteen tuntemuksesta.

Haluaisiko maahanmuuttokriittinen joutua selittämään omalle lapselleen, että sinua nyt vain kiusataan koulussa ja sinun on nyt vain hyväksyttävä se, koska valkoinen mies tappoi perheensä? Tuleeko minun valkoisena suomalaisena naisena olla vastuussa vaikkapa suomalaistaustaisen Aileen Wuornoksen tekemisistä murhista? Olemmeko me kaikki suomalaiset valkoiset naiset sarjamurhaajia, koska Wuornos? Maahanmuuttokriittisten ”logiikan” mukaan toki vain ”vääränlaisia” saa leimata…

Fanaattisuuden kaava

Keväällä Facebookissa käynnisteltiin suurmielenosoitusta hyvinvointivaltion puolesta. Koska hyvinvointivaltion säilyttäminen ja kehittäminen on minunkin sydäntäni erittäin lähellä oleva asia innostuin aluksi liikkeen toiminnasta kovasti. Sittemmin tämä nyt Nyt Saa Riittää-nimellä tunnettu kansanliike on profiloitunut enemmänkin EU- ja eurovastaisten ryhmittymäksi. Ratkaisuna hyvinvointivaltion säilyttämiseen nähdään ero EU:sta. Olen nyt jonkin verran keskusteluja liikkeen Facebook-sivulla seurannut ja on ollut surullista huomata, että siellä törmää täsmälleen samaan yksisilmäisyyteen kuin maahanmuuttokriittisten parissa.

Otetaan se yksi taho, jota demonisoidaan edes tietämättä asiasta kovinkaan paljoa. Sekä maahanmuuttokriittiset, että EU- ja eurokriittiset syyttävät kaikista huonosti olevista asioista aina sitä yhtä ja samaa tahoa. Maahanmuuttokriittisillä sekä EU- ja eurokriittisillä on myös käytössä hyvin samantyyppisiä teesejä. Isänmaallisuus-teema näyttää nousevan kovasti esille molemmilla. Nyt Saa Riittää-ryhmässä puhutaan verellä ostetusta isänmaasta, ja syytetään Suomen EU:hun liittäneitä poliitikkoja valtiopetoksesta. Esitetään väitteitä siitä, miten EU orjuutta meitä ja miten meiltä ei kysytä mitään. Meitä vain kuulemma käsketään. EU tunnutaan näkevän valtavana salaliittona Suomen tuhoamiseksi, jossa totta kai ovat mukana myös omat poliitikkomme. Miksi he haluaisivat tuhota kotimaansa, joka antaa heille politiikasta elannon on jäänyt minulle avoimeksi?

Oma näkemykseni on, että jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa Suomi joutuu joka tapauksessa EU:ssa tehtävien asetusten ja direktiivien piiriin tavalla tai toisella. Viimeistään ulkomaankauppa tuo eteemme niitä tilanteita, joissa joudumme pelaamaan EU:n pelisäännöillä. Jos kieltäydymme ”leikkimästä muiden kanssa” niin ajattelisin, että tästä saa vientiteollisuutemme äkkiä maksaa kovan hinnan. Toisaalta osa ryhmäläisistä uskoo vakaasti, että koko EU kaatuu jo huomenna. Jos näin kävisikin niin itse näkisin, että tilalle nousee jokin toinen liittouma. Jos EU säilyy niin ehkä me voisimme sitten jatkossa käydä kauppaa vain Venäjän kanssa. Venäjällähän ei tunnetusti orjuuteta ketään, ja Venäjän kanssa on niin helppoa neuvotella… Me voimme joko olla osana päätöksentekoa ja yrittää vaikuttaa asioihin tai sitten voimme todellakin ottaa asiat sellaisina kuin muut ne päättävät. Joka tapauksessa EU:ssa tehtävät päätökset vaikuttavat Suomeen. En tajua, miten on Suomen etu, että globaalissa maailmassa meitä halutaan eristää.

Jotenkin tuntuu aika absurdilta, että yhteisten asioiden hoito, yhteiset säädökset ja yhteinen sopiminen esimerkiksi ympäristöasioista, terveydenhuollosta tai ihmisten oikeuksista nähdään orjuuttamisena. Ajatellaanpa nyt vaikka ympäristöasioita, joihin EU puuttuu. Pysähtyykö vaikka saastunut ilma Suomen rajalle? Suomi ei ole suojassa maailman muutoksilta ja ongelmilta, eikä tule koskaan olemaan. Suomen on joko pysyttävä mukana kehityksessä tai taannuttava. Jännä, että Nyt Saa Riittää-liikkeen keskeisenä teemana alunperin oli hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltiota ei rahoiteta taantumisella. Tällä hetkellä on perusteltua olettaa, että globalisaatio jatkuu tulevaisuudessakin. Omasta mielestäni nykyisessä maailmassa myös tietynlainen liittovaltiokehitys Euroopassa on väistämätöntä tulevaisuudessa. Itse en näe tätä uhkana vaan mahdollisuutena. EU-kriittisillä ei ole ollut vielä koskaan tarjota realistista ja järkevää vaihtoehtoa, joka todella edistäisi Suomen etua. Asia nähdään todellakin niin, että kun EU:sta päästään eroon niin Suomesta tulee yhtäkkiä maagisesti lintukoto ja onnela. Jos joku pystyy perustelujen kera tarjoamaan sen EU:ta paremman vaihtoehdon niin kuuntelen kyllä. Sitä ei ole vielä tullut vastaan.

Kyllä kansa tietää.

Kyllä kansa tietää.

Yleensä keskusteluun raahataan mukaan myös se, että Suomi on menettänyt itsenäisyytensä. Itse en koe mitenkään itsenäisyyden menettämisenä sitä, että kehitytään ja päätetään yhdessä asioista. Nyt Saa Riittää-liikkeestä tuli valitettavasti yhden agendan liike. Fanaattisuus on aina fanaattisuutta oli sitten kyseessä asia kuin asia. Yleensä fanaattinen ajattelu ei ole johtanut parempaan yhteiskuntaan, eikä hyvinvointiin. Sinänsä aika surullista, että tuollakin ryhmässä on mukana ihmisiä, joita minä oikeasti pidän ihan fiksuina ihmisinä. Miten heidät on saatu mukaan tähän EU-kriittisyyteen myyttien perusteella? Itse seurailen liikkeen keskusteluja, jotta pysyn kartalla, mutta päätin itse jo ajat sitten, että muutoin en aio olla liikkeessä mukana millään tavalla.

Kehottaisin jokaista kuitenkin tutustamaan siihen, mitä kaikkia kamalia asioita se EU nyt sitten on tehnyt. Esimerkiksi Edilexistä löytyy listaa tehdyistä säädöksistä. Useita asetuksia ja direktiivejä on kansan parissa käsitetty aivan toisin kuin mitä ne ovat oikeasti tarkoittaneet. Milloin ollaan oltu sitä mieltä, että imureiden imutehoa on leikattu asetuksella (kun todellisuudessa imuireiden hyötysuhteelle asetettiin rajat eli kuluttajalle ei enää voi myydä mitä tahansa paskaa) tai klapien polttaminen saunan pesässä aiotaan kieltää (kun kyse on teollisenmittakaavan direktiivistä). Esimerkiksi perussuomalaiset hyvin ansioituneesti levitti puunpoltto kielletään-uutisankkaa virallisilla sivuillaan päiväkausia. Mitä tahansa valheellista tai harhaanjohtavaa propagandaa käytetään, kunhan se vain puhuu oman agendan puolesta.

 

Ei siinä, että kannattaisin itse kiintiöitä, mutta tämä kuva kertoo hyvin paljon ihmisten käsityksestä EU:n päätöksen teosta.

Ei siinä, että kannattaisin itse kiintiöitä, mutta tämä kuva kertoo hyvin paljon ihmisten käsityksestä EU:n päätöksen teosta. Kuva: http://uutiset.perussuomalaiset.fi/2014-direktiiviopas/images/06.jpg