Onko ”maahanmuuttokriittisellä” etuoikeus olla idiootti?

Enpä ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että limsatölkkejä pakastealtaisiin heittelevä voikin ilmeisesti vastustaa monikansallisia yhtiöitä toiminnallaan. Moinen tuli mieleeni kun silmiini sattui erään naisen Facebook-postaus, jossa nainen kehuskeli olleensa ”tuhma” ja heittäneensä Turun Kupittaan Citymarketissa pekonia ja muita sianlihatuotteita halalbroilerialtaaseen. Oli taas kansalaisvelvollisuus suoritettu ja isänmaata puolustettu ihan uupumukseen saakka. Sitten piti mennä someen keräämään kehut.

KupittaanCitymarkethalal

Toivon, että kauppias pistää kyseisen naisen korvaamaan jokaikisen tuotteen. Minä kauppiaana laittaisin ja minä myös ilmoittaisin, että kun korvausvelvollisuus on hoidettu, niin vandalisoivat idiootit voivat mennä jatkossa muualle asioimaan. Tuotteiden pilaamisessa ei nimittäin ole mitään hauskaa, eikä sillä tavalla edistetä asioita. Nämä lienevät niitä samoja ihmisiä, joiden mielestä on muka veikeää jättää nakkeja leipähyllyyn tai lykkiä oluttölkkejä pakkaseen. Ehkä nämäkin ovat tosiaan niiitä kannanottoja, joita ”tyhmä suvakki” ei vain tajua… 

Nyt päästäänkin siihen asiaan, joka saa tällaisen ”lantunpurijan” suuttumaan. Nimittäin se, että kaksin käsin tehotuotantolihaa kitaansa ahtaavat ”isänmaalliset” jeesustelevat halalteurastuksesta. Jos minä saisin kasvissyöjänä henkilökohtaisesti päättää maailmassa ei tapettaisi ruoaksi yhtäkään eläintä. Pyrin elämään mahdollisimman vegaanisesti, mutta jonkin verran käytän maitotuotteita ja joskus harvoin kananmunaa. En tästä huolimatta vandalisoi kaupassa lihatuotteita, enkä oleta kaikkien maailman asukkaiden ryhtyvän kasvissyöjiksi. Typerän ilkivallan ja kaksinaismoralistisen jeesustelun sijaan vaikutan esimerkiksi ihan ostovalinnoillani. Pyrin myös levittämään tietoa tehotuotannosta, eläintenoikeuksista ja kasvisruokavaliosta mahdollisuuksieni mukaan. Mitenköhän maahanmuuttokriittinen mahtaisi suhtautua, jos vaikka minä tosiaan pilaisin heidän pihvinsä kannanottona?

Pikaruokaketjujen burgereita naamaansa tunkevaa natsia kiinnostavat tuotantoeläinten asiat tasan silloin, kun niitä voi käyttää keppikonina ”vääränlaisia” ihmisiä vastaan. Kaava on aivan sama kuin naisten, lasten ja seksuaalivähemmistöjen kohdalla. Jos natsi luulee, että broilerin elämän paskin osuus on se teurastus, niin perehdypä arvoisa nasse hetki broilereiden tuotantoon. No olihan eräs itseään eläinrakkaaksi tituleeraava eilisen päivän kohublondikin tässä taannoin sitä mieltä, että hänen minkkiturkkinsa on tuotettu niin, että minkit eivät ole kärsineet… Kuka estää natseja perustamasta omaa lihapuotia? ”Eettisesti tehotuotettua lihaa! Me kiduttamme, mutta tapamme sentään ”oikeaoppisesti”!”

Olen saanut kuulla ”maahanmuuttokriittisiltä” useaan otteeseen, että aito suomalainenhan syö possua. No tämä suomalainen ei syö, eikä muutakaan lihaa ja piste. Ei kukaan pakota natsiakaan puputtamaan sitä läskiä. Natsi on vapaa tekemään oman ostovalintansa eläinten paremman huomisen puolesta. Niin kauan kuin näet itse tehotuotantolihan puputtamisen omaksi perusoikeudeksesi sitä edes kyseenalaistamatta, ei sinulla yksinkertaisesti ole mitään varaa jeesustella halallihasta. Ai niin, mutta pitäisihän valkoisellalihaasyövälläheterokristityllä toki olla automaattisesti ne omat etuoikeutensa, eikä niitä saisi kukaan kyseenalaistaa.

”Katsokaa nyt niitä tilastoja!” – Kun suhteellisuudentaju on yliarvostettua

”Katsokaa nyt niitä tilastoja” ”Etkö sää usko tilastoja?” Nämä lausahdukset ovat maahanmuuttokriittisten kanssa keskusteltaessa tuttua kauraa. Kun halutaan muka osoittaa vaikkapa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien olevan raiskaajia ja barbaareja, jotka eivät kunnioita naisia otetaan esille tilasto ja kerrotaan, kuinka monta kertaa kantasuomalaista todennäköisemmin turvapaikanhakija tai ”maahanmuuttaja” raiskaa. No sitten katsotaan tilastoja.

”Saa nähdä meneekö tämä asia poliisin kertomana perille. Suomessa tapahtui viime vuonna yli tuhat raiskausta. Tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa 25 tapauksessa. Maahan tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli heistä 0,08 prosentin epäillään syyllistyneen raiskaukseen.

Luitte oikein. Luku ei ole 8 prosenttia eikä 0,8 prosenttia, vaan 0,08 prosenttia. Toisin sanoen yli 99,9 prosentin ei epäillä syyllistyneen raiskaukseen.

Lisäksi 22 turvapaikanhakijan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Näiden rikosten määrä on vuonna 2015 lisääntynyt runsaasti, mutta ennen kuin laitatte kasvun turvapaikanhakijoiden syyksi, niin huomatkaa yksi asia. Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikoslaissa vasta syksystä 2014 alkaen. Olisi ihme, jos teot eivät olisi lisääntyneet vuodesta 2014, jolloin teko ennätti olla rangaistava vain nelisen kuukautta.”

Tähän asti on ratsastettu ties minkälaisilla erikoisilla tilastotulkinnoilla ja asiallisistakin tulkinnoista on vedetty melkoisia johtopäätöksiä koskemaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Mitä sitten tapahtuu, kun tilastot oikein tulkittuina eivät tuekaan maahanmuuttokriittisten käsitystä? Perussuomalaisen Tom Packalén sen sanoo, silloin tilastot muuttuvatkin harhaanjohtaviksi. Kun suorastaan ”innolla” mamukriittisissä piireissä odotettu raiskausten määrän massiivinen kasvu rikostilastoissa ei ole toteutunutkaan mamukriittisten hekumointien mukaan silloin kyse onkin siitä, että raiskauksia ei ilmoiteta ja tekijän tausta ei ole selvillä silloin, kun tekijää ei saada kiinni.

On varmasti täysin totta, että kaikkia raiskauksia ei ikävä kyllä ilmoiteta. On myös totta, että osa rikoksista jää ikävä kyllä selvittämättä. Voidaanko selvittämättä jääneitä tai ilmoittamatta jääneitä rikoksia sitten käyttää perusteettoman hysterian lietsomiseen onkin ihan toinen asia. Yhtälailla perustellusti voisin sanoa, että kaikki selvittämättä ja ilmoittamatta jääneet rikokset ovat taatusti vihreiden pienten miesten tekemiä, mutta he eivät ole vain jääneet kiinni.

”Sen vuoksi voin sanoa varmuudella, että raiskausrikoksista huomattavasti suurempi osa on turvapaikanhakijoiden tekemiä kuin vain parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä varmaa totuutta.”

Kukaan ei tiedä varmaa totuutta paitsi näköjään Packalén.

”Turvapaikanhakijoiden tekemien raiskausten määrä on järkyttävän korkea, Packalén sanoo.”

Olisi mielenkiintoista kuulla tälle näkymykselle perusteet.

Uhrit pitäisi saada helpommin ilmoittamaan rikoksista. Ilmoituskynnystä ei kuitenkaan madalleta mamukriittisten metodeilla, jossa esimerkiksi ”vääränlaisille” naisille toivotaan raiskauksia ja naisia nöyryytetään. Raiskaus tai mikään muukaan rikos ei koskaan ole uhrin syytä, eikä ketään saa raiskata tai pahoinpidellä. Tuttua ei saa raiskata. Humalassa olevaa tai sammunutta ei saa raiskata. Ihmistä ei saa raiskata, vaikka et pitäisikään hänestä tai hänen ajatuksistaan. Tämä ”maan tapa” olisi syytä myös niiden mamukriittisten itsensä opetella. ”Maamme tapaan” eivät myöskään kuulu raiskauksilla uhkailut. ”Maamme tapaan” ei kuulu sekään, että joukko miehiä kyttää kenelle naiset saavat ”antaa”. Moni mamukriittinen voisi aloittaa naisten aseman parantamisen muuttamalla omaa toimintaansa ja suhtautumistaan naisiin.

Myös tulijoille kannattaa totta kai jokaisen meistä itsekin näyttää esimerkkiä, eikä toimia ”Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon”-periaatteella. Muistutuksena myös se, että seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneiden asemaa ja oikeuksia ei paranneta tekemällä valheellisia ilmoituksia oman agendansa ajamiseksi.

Packalén unohtaa myös sujuvasti sen, että tämä ilmoittamattomuusongelma koskee kaikkia raiskauksia. Myös kantasuomalaisten tekemiä raiskauksia. Packalén nyt ”hätäpäissään” myös myöntää todeksi sen, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta. Tätähän moni mamukriittinen on yrittänyt tähän asti keskusteluissa kiistää.

Jälleen kerran esitän mamukriittisille kysymyksen: Jos todella olette sitä mieltä, että halu alistaa tai raiskata on kiinni pelkästään kulttuurista, niin miksi joku kantasuomalainen raiskaa tai hekumoi ”suvakkihuorien” raiskaamisella? Entä miksi suurin osa turvapaikanhakijoista/maahanmuuttajista/ulkomaalaisista ei raiskaa? Täytynee siis jälleen kerran muistuttaa, että todellisuudessa rikoksen taustasyyt, oli rikos sitten mikä tahansa, ovat aina monitahoiset. Yhdellä tekijällä ei tuosta vain sormia napsauttamalla selitetä rikoksen taustoja. Taustatekijöitä yksilön kohdalla tutkaillessa kyse on aina kokonaisuudesta. Yksilön tekoja ei voida ennustaa tai kansanryhmiä leimata mihinkään todennäköisyyskertoimiin vedoten.

Ylipäänsä ryhmä turvapaikanhakijat/maahanmuuttajat/ulkomaalaiset ihan kuten ryhmä kantasuomalaisetkin on aika löyhä ryhmämääritelmä. Kaikkiin näihin ”ryhmiin” mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Jotkut kuitenkin näyttävät oikeasti uskovan valtavien hajanaisten ryhmien toiminnan olevan yhteneväistä.

Sillä onko raiskauksista epäiltyjen osuus vaikkapa nyt siitä ryhmästä turvapaikanhakijat 0,08 prosenttia, 0,5 prosenttia, 1 prosentti tai 3 prosenttia ei sinänsä ole merkitystä sen kannalta, että tehdyn rikoksen perusteella ei voi leimata tai tuomita muita. Tuollainen leimaamislogiikka ei mitenkään poikkea siitä, että minun sanottaisiin olevan rikollinen, koska olen tatuoitu ja kaikki tatuoiduthan ovat olleet vankilassa. Kuulostaako moinen tyhmältä näin 2016? No niin minustakin, mutta mamukriitikko sinun ajattelusi on juuri tuollaista. Kun paniikki ja halu nähdä tietty ryhmä kelvottomana ottaa vallan, ei järjellä ja suhteellisuudentajulla ole enää lainkaan jalansijaa.

Jokainen raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on väärin. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa on minulle kautta linjan erittäin tärkeä asia ja en voisi kuvitellakaan tukevani toimintaa, missä vaikkapa nainen on vain keppihevonen ja käyttöesine. Oikeastaan omasta näkökulmastani oudointa onkin se, että tähän ”vaan me saadaan raiskata, hakata ja alentaa meidän naisia”-joukkoon lipuu mukaan myös naisia.

Periaatteessa voin psykologisesta näkökulmasta jotenkin ymmärtää, miksi joku noin toimii, mutta hei mamukriittiset naiset käyttäisitte nyt oikeasti aivojanne ja arvostaisitte itseänne vähän korkeammalle. Ei se ihonväri tee alentavasta kohtelusta oikeutettua, eikä niitä mamukriittisiä miehiä kiinnosta naisten oikeudet pätkän vertaa. He ovat niin kaukana sankareista kuin olla ja voi.

Naisten "sankarit" asialla... Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Naisten ”sankarit” asialla… Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Ei minun naapuriini!

Pakolaiskeskustelussa ja ylipäänsä maahanmuuttokeskustelussa tulee usein esiin myös ”argumentti” ”Enhän mää halua sellaisia ihmisiä naapuriini” ”Enhän mää halua tuntemattomia ihmisiä naapuriini!” ”En mää halua rikollisia naapuriini”. Tällaiset argumentit eivät oikeastaan olennaisesti eroa perusnimbyilystä mitenkään. Harva meistä voi totuudenmukaisesti kuitenkaan väittää, että muuttaessamme uuteen kotiin kaikki uudet naapurit olisivat etukäteen tunteneet meidät tai me olisimme tunteneet heidät. Tunnustan auliisti, että en tunne naapureitani niin hyvin, ettäkö voisin mennä takuuseen siitä, millaisia ihmisiä he todella mielensä sopukoissa ovat. Ei minulla ole kuitenkaan myöskään syytä uskoa heistä mitään pahaa, enkä hysteerisesti aamusta iltaan pohdiskele, että mahtaako jollakulla naapurilla olla pahoja mielessään.

Jos joku ei halua toista naapuriinsa, koska omaa ennakkoluuloja toisen ihonväriä, uskontoa, seksuaalista suuntautumista, sairautta, vammaa tai sosiaalista statusta kohtaan, niin voiko tällaisten ihmisten antaa dominoida päätöksentekoa? Ajatuskin siitä, että jos joku seudun asukas nyt ei halua ”naapuriinsa” ketään itsestään poikkeavaa ei ihmisellä ole oiketta alueella, kaupungissa tai jopa koko maassa asua tai oleskella on todella absurdi. Enpä minäkään ”syrjäytyneenä” ja monisairaana tehnyt naapureille saanko muuttaa tänne-kyselyä, kun muutimme keskiluokkaiselle omakotialueelle. On aivan mahdollista, että joku nykyisistä naapureistamme ei haluaisi minua naapurikseen, jos tietäisi minun käyvän mielenterveystoimistossa ja olevan työelämän ulkopuolella sairauksieni takia.

On surullista kun ennakkoluulot painavat vaa’assa enemmän kuin yksilön käytös. Mitä sitten vaikka minulla olisikin korkeampi riski esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen kuin ”normaaleilla”? Minä en käyttäydy häiritsevästi. Minä en ole prosenttiluku, enkä tilasto. Minä olen minä.

Turussa paikallisessa S-marketissa on hermostuttu turvapaikanhakijoihin liittymäostoksilla. Harva meistä kai erityisesti jonottamista rakastaa, mutta jos kyseessä on todellinen ongelma olisi kannattanut olla yhteydessä paikalliseen vastaanottokeskukseen. Kuten vastaanottokeskuksen vastaava ohjaaja Heimo Nurmi artikkelissa kertookin ihmisen pitää osata jonottaa tuli sitten mistä päin tahansa. Jos joku käyttäytyy vähemmän soveliaasti, häntä ohjeistetaan. Turvapaikanhakijoiden suhteen kielimuurin tuoma ongelma on siinä mielessä helppo hoitaa, että voi olla yhteydessä vastaanottokeskukseen ja pyytää sieltä apua. Esimerkiksi turistin kanssa tällaista mahdollisuutta ei ole. Nykyään tuntuu kuitenkin olevan muotia, että sen sijaan, että asiat hoidettaisiin asianomaisten kesken halutaan päästä lehteen kertomaan asioista oli sitten kyse turvapaikanhakijoiden liittymäostoksista, homeisesta pullasta tai etanasta salaatissa.

Kannattaa muistaa, että turvapaikanhakija ei aina välttämättä tiedä, mihin kaikkeen hän voisi pyytää vastaanottokeskuksen henkilökunnalta apua. Kun ei ole yhteistä kieltä ja ihmisiä on suurempi joukko tulee haasteita. Nämä haasteet eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä, jos niistä ei sellaisia tehdä. Joskus myös ihan ”kantasuomalaisilla” ihmisillä asiointi kestää ja se on normaalia elämää. Itsekin on tullut turistina ihmeteltyä ja pällisteltyä, että miten ne asiat toisessa maassa toimivatkaan.

Ollessani työelämässä työskentelin päivittäistavarakaupassa, jonka vieressä oli hoitokoti. Hoitokodin asukkien kanssa tuli haastaviakin tilanteita. Oli asiakkaita, jotka eivät käytännössä kommunikoineet mitenkään. Oli asiakkaita, jotka maksoivat useiden kymppien ostoksia viisi-, kymmen-, ja kaksikymmentäsenttisillä. Joskus heillä oli mukanaan hoitaja ja joskus ei. Ymmärtämyksellä asioista kuitenkin selvittiin joka kerta. Se, että ymmärtää ei toki tarkoita, etteikö joskus voisi mielessään turhautua.

Koulut, hoitolaitokset, vastaanottokeskukset, terveyskeskukset, kirjastot. Oli kyseessä sitten mikä tahansa ”laitos” se vaikuttaa ympäristöönsä monella tavalla. Se on sitä ihan normaalia yhteiskunnan elämää.

”Jos ei ennen oo ollut rasisti, niin ei ole ihme, että nyt on”. Pitääkö minuakin vihata, jos joku mielenterveyspotilaan kirjoissa kulkeva tappaa, raiskaa tai ryöstää? Tai jos joku mielenterveyspotilas kaupassa ei osaa käyttäytyä? Jos joku mielenterveyspotilas ei ymmärräkään asioita kerralla? Voiko sitten sanoa, että en ole ennen vihannut mielenterveyspotilaita, mutta nyt vihaan, eikä se ihme ole?

Taajamassa ja yhteisöissä asuessa joutuu aina enemmän tai vähemmän sietämään erilaisuutta ja myös niitä haastavia tilanteita. Sosiaaliset tilanteet eivät aina ole minullekaan helppoja, mutta en minä siitä muita syytä, enkä myöskään leimaa ihmisryhmiä yksilöiden käyttäytymisen perusteella. En myöskään vastusta normaalia elämää ympärilläni.

Joku ei halua turvapaikanhakijoita tai maahanmuuttajia naapuriin. Toinen ei halua vammaisia eikä vanhuksia naapuriin. Kolmas ei halua lapsia naapuriin. Neljättä eivät miellytä mielenterveyspotilaat ja viides vihaa koiria. Kenellä on oikeus määritellä missä minä saan asua tai minne minä saan muuttaa? Saanko käyttää kaniamme pihalla, jos naapurimme vihaisi kaneja? Joskus ne muutakin kuin kansalaisluottamusta harva se päivä nauttivat maahanmuuttokriittiset voisivat miettiä haluavatko kaikki heitäkään naapuriinsa?

Rasistia ei voi miellyttää

”Maahanmuuttokriittisiksi” itseään nimittävät paasaavat aina siitä, kuinka maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten pitäisi omaksua suomalaisia tapoja ja perinteitä. Mitä sitten tapahtuu, kun maahanmuuttaja omaksuu suomalaisia tapoja? No siitä(kin) syntyy itkua ja hammasten kiristystä.

”Etiopiasta Suomeen pikkupoikana muuttanut Prinssi Jusuf -nimeä käyttävä viihdetaiteilija julkaisi Facebook-sivuillaan viime viikolla kuvan, jossa hän poseeraa kahden tummaihoisen miehen kanssa isänmaallisen muistomerkin edustalla. Kuvateksti on yksinkertainen: ”Kuva puhukoon puolestaan.”

Yli 170 viestin kommenttiketju sai pian aggressiivisia sävyjä: solvauksia, rasistisia sanavalintoja ja jopa tappouhkauksia.”

Ilmeisesti isänmaallisen muistomerkin edustalla poseeraaminen on myös asia, joka kuuluu vain ”oikeanlaisille suomalaisille” eli suomeksi valkoihoisille ”maahanmuuttokriittisille” suomalaisille. Maahanmuuttajan pitää kunnioittaa isänmaata, mutta toki jos hän sen tekee, hän tekee sen aina väärällä tavalla. Sama ilmeisesti koskee myös meitä ”vääränlaisia” kalpeahipiäisempiä suomalaisia. Kuten olen todennut aikaisemminkin, näiden vihalistalle voi päätyä olemattomasta syystä.

Sitä jaksaa uskoa, että ihmisillä on toiminnassaan jokin logiikka, mutta tästä Prinssi Jusufin ja hänen kavereidensa kuvasta hermostumisessa en taas yksinkertaisesti näe mitään logiikkaa, joka olisi oikeasti järjellinen, johdonmukainen ja loogisen tarkastelun kestävä. Maahanmuuttajan pitäisi sopeutua ja suomalaistua, mutta sitten kun se maahanmuuttaja suomalaistuu, niin sekin on muka aina jotenkin suomalaisuuden loukkaamista. Teki niin tai näin, se on aina väärinpäin. Jos tuollainen kuva on jonkun mielestä solvausten jopa tappouhkausten paikka, niin voi minusta perutellusti kysyä olisiko tällainen ihminen ”hieman” terapian tarpeessa?

Tässä tulee esille hyvin se, että nämä suomeksi sanottuna rasistit eivät haluakaan sitä rauhaisaa yhteiseloa tai rakentavaa keskustelua. Heidän agendansa kannalta esimerkiksi jokainen rikoksia tekevä maahanmuuttaja on vähän kuin lottovoitto ja tarkemmin asiaan perehtymätttä syy rikoksen tekemiseen on heidän mielesään automaattisesti se ”mamuus”. Kun siitä sopeutumattomasta pidetään meteliä, niin ne jotka sopeutuvat (eli suurin osa) jäävät monille näkymättömiksi. Sitten kun julkisuuteen tulee vaikkapa Prinssi Jusufin kaltaisia yritteliäitä ja kunnollisia maahanmuuttajia (joita edelleenkin suurin osa maahanmuuttajista on), niin tämä ei sovi alkuunkaan. Tällainenhan tahraa ”maahanmuuttokriittisten” pyhää agendaa.

Vaikka maahanmuuttajataustainen tykkää makkarasta ja saunomisesta, niin näiden mamukriittisten silmissä hänestä ei koskaan tule suomalaista, eikä samanarvoista kuin suomalainen.

Tekivät ne ”vääränlaiset” mitä tahansa, he toimivat näiden ”kriitikoiden” mielestä aina väärin, koska vääränlaiset nyt vain ovat vääränlaisia, eikä heitä yksinkertaisesti haluta näiden ”kriitikoiden” yhteiskuntaan.

Jos tämä mies ei ole suomalainen, niin kuka sitten on?

”Minä ja suurin osa mun ulkomaalaistaustaisista kavereista ollaan käyty koulut ja armeija täällä, tehty töitä täällä ja me maksetaan veroja Suomeen. Eikös me kaikki silloin edusteta tätä isänmaata?”

Rasistia tai hienommin sanottuna ”maahanmuuttokriitikkoa” ei siis yksinkertaisesti voi miellyttää. Onko rasisteilla yksinoikeus määritellä kuka meistä Suomessa asuvista on suomalainen tai millaiset tavat ovat ”suomalaisia tapoja”?

I rest my case.  Kuvan lähde: Nyt.fi juttu "Isänmaallinen perusjätkä Prinssi Jusuf muistelee inttiaikojaan – patsaskuvasta syntyi kohu"

I rest my case.
Kuvan lähde: Nyt.fi juttu ”Isänmaallinen perusjätkä Prinssi Jusuf muistelee inttiaikojaan – patsaskuvasta syntyi kohu”

”Älä hakkaa sitä, se on hyvä tyyppi!”

Mustan Barbaarin ja Espoon skinien pomon Eski Veijalaisen kohtaaminen on herättänyt netissä paljon keskustelua. Mielipiteitä kuvasta ja siihen kirjoitetusta tekstistä on ollut laidasta laitaan. Jotkut ovat kritisoineet Mustaa Barbaaria siitä, että hän suostui kuvaan, ja julkaisi sen netissä. Toiset taas ovat kritisoineet Veijalaista mustan miehen kanssa hengaamisesta. Uskon itse, että Musta Barbaari ja Veijalainen ovat olleet tilanteessa molemmat täysin vilpittömiä, ja tilanne on edennyt spontaanisti. Kukaan ei voi esimerkiksi lähteä kyseenalaistamaan sitä, miten Musta Barbaari on itse tilanteen kokenut. Aiheesta on kuitenkin herännyt paljon mielenkiintoista keskustelua ja lukemattomia erilaisia mielenkiintoisia näkökulmia.

Jokainen katsoja näkee kuvassa vähän erilaisen viestin. Kysymys kuuluukin mitä tästä seuraa vai seuraako mitään? Kuvalle on nyt jo annettu melkoinen merkitys. Onhan se mukavaa, että rasistisia ajatuksia esittänyt ihminen uskaltautuu kuvaan mustan miehen kanssa. Musta Barbaarikin oli alunperin tilanteessa varuillaan, mutta tilanne kääntyikin toisenlaiseksi. Mukavaa olisi jos Veijalainen nyt heräisi siihen, että maahanmuuttokriittisyydessä ei oikeastaan ole mitään mieltä. Kuvaan liitetty teksti on erittäin kauniisti kirjoitettu. Kuitenkin tämä kuva saa minut jotenkin myös hirveän surulliseksi. Kuvassa on kaksi hymyilevää ihmistä. Äkkiseltään kaikki näyttää olevan hyvin ja rauha maassa, mutta onko näin todella?

Toivon syvästi, että tämä kuva vaikuttaa edes muutamiin ihmisiin. En koe olevani kyyninen tai ilkeä ihminen, mutta uskoni tähän ei ole kovin korkealla. Jännä on myös huomata, että moni on ollut yllättynyt siitä, että natsi voi olla myös mukava. Totta kai voi. Suurin osa ihmisistä osaa olla joskus myös mukavia.

Jotkut ovat syyttäneet meitä suvakkeja siitä, että lokeroimme rasistit yhteiskunnan ulkopuoliseksi epätoivotuksi joukoksi. Siitä huolimatta, että en hyväksy tippaakaan rasismia, en näe asiaa omalta kohdaltani ollenkaan näin. Ei kukaan meistä ole yksiulotteinen, ei edes se natsi. Moni mamukriittinen osaa olla myös hurmaava ja mukava. Itsellänikin on ”mamukriittisiä” kavereita, jopa ystäviä. Minulla on ollut heidän kanssaan paljon hyviäkin hetkiä. Kyllä natsikin kanssa voi nauraa ja natsiakin voi halata. Kuitenkin vaikka natsi tarjoaisi minulle kymmenen kuppia kahvia, ja olisi minulle miten mukava, niin se ei muuta sitä, että hän on yhä rasisti. Rasismi on yksiselitteisesti pahaa, mutta rasisti voi ihmisenä olla paljon monitahoisempi. Rasismin ja ihmisen tuomitsemisella on siis eroa. Olen usein sanonut, että en vihaa rasisteja ihmisinä, vaikka rasismia vihaankin. Minä en halua vihata ketään ihmistä, koska ihmisviha johtaa aina pahoihin asioihin. Haluan uskoa muutosvoimaan ihmisessä, mutta täytyy myös muistaa, että ketään ei voi väkisin pakottaa muuttumaan.

Kannattaa myös muistaa, että moni välttää näiden katunatsiskinien seuraa jo ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sen perusteella tuskin voi syyttää ketään ennakkoluuloiseksi.

Maahanmuuttokriittisten piirissä on jo pitkään ollut huomattavissa ilmiö, että maahanmuuttajataustaiset ja maahanmuuttajat hyväksytään, jos he esimerkiksi suostuvat olemaan itse maahanmuuttokriittisiä. Tietyt kriteerit täyttävä maahanmuuttaja voidaan siis hyväksyä osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Väistämättä herää kysymys onko myös Veijalaisen ajatusmaailma tällainen? En toki tunne Veijalaisen ajatuksia kovinkaan syvällisesti, mutta pikaisella tutkailulla hän vaikuttaa todellakin olevan maahanmuuttokriittinen henkeen ja vereen.

Nykyisen ilmapiirin huomioon ottaen ymmärrän toki kuvan herättämät ”ihanaa”-reaktiot, mutta silti eikö se ole aika surullista, että valkoinen ja musta mies halaamassa on edelleen 2014 Suomessa ikään kuin jokin saavutus? Toki positiivisuus on oikeasti kiva juttu ja ennakkoluulojen murtaminen on aina plussaa, mutta jotenkin silti ajatus kuulostaa oudolta omaan korvaani.

”Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.”

Tästä voi toki kysyä, että onko tämä tulkittava niin, että muita mustia saa hakata, mutta suojeluksen saaneita ei? Arveluttavat asiat menivät monelta ohi, koska kuvassa oli kaksi hymyilevää ihmistä.

Sinänsä liittymättä Veijalaiseen tai Barbaariin näen jo sieluni silmin, miten mamukriittiset nostavat tämän kuvan esille myöhemmin kun keskustellaan rasismista. ”Eihän täällä mitään rasismia ole, kun Veijalainenkin poseerasi Mustan Barbaarin kanssa!”. En tiedä tuleeko näin käymään, mutta jankkaajanatsipiirien logiikan tuntien tällainenkin olisi mahdollista. Näen tässä ”riskin”, että tätä kuvaa käytetään myöhemmin täysin erilaisiin tarkoitusperiin kuin mihin se on nyt Mustan Barbaarin toimesta tarkoitettu. On tärkeää muistaa, että pelkkä Mustan Barbaarin kanssa poseeraminen ei ”pese” rasismia pois yhdessäkään rasistista.

Musta barbaari:
”Tankkasin autoa ABC:llä jossakin päin Espoota. Tankkauksen jälkeen lähdin hakemaan kuittia kassalta, koska automaatista oli paperi loppu. Astuin sisään tiskille asioimaan ja kuulen taustalta jonkun huutavan: HEI SINÄ!
Noin keski-ikäinen uusnatsi nousee seisomaan pöydältä ja kävelee mua kohti.
Mieleeni tuli flashbäkkejä siitä, miten teini-ikäisenä olen juossut näitä herroja karkuun.
Hän kysyy kovalla äänellä, että olenko mä Musta Barbaari?
Vastasin, että kyllä mä olen, ja samalla ajattelin, että joudunko mä nyt painimaan vai pääseekö tästä tilanteesta puhumalla pois.
Hän kysyi vielä kertaalleen, että olenko oikeasti Musta Barbaari, ja vastaus oli sama.
”Kyllä mä olen Musta Barbaari”
Hän esittäytyi leveästi hymyillen ja lähes ilosta itkien ja sanoi olevansa Espoon skinien pressa Eski Veijalainen.
Me halattiin ja höpöteltiin hetken, hän kysyi että onko mulla hetki aikaa ja vastasin, että aina se 5 minuuttia löytyy. Mä en voinu uskoa, että sain just äijähalin skinheadiltä!
Hän otti puhelimen taskustaan ja soitti tyttärelleen ja käski ”polkea tänne ABC:lle, koska sun idolis Musta Barbaari on täällä!” ”Sulla on 5 min aikaa!”
Tilasin kahvin ja istahdin Eskin seurueen pariin ja juteltiin…
Eski kerto mulle, että hänen työkaverinsa oli puhunu musta Eskille ja sanonu mm. että älkää satuttako Barbaaria, hän on hyvä tyyppi.
Mä olin ihmeissäni koko tilanteesta koko ajan. Jotenkin käsittämätöntä istua ja veljeillä skinheadin kanssa, ja että hänen tyttärensä polkee paraikaa pyöräänsä, jotta voisi tavata mut.
Mä ja Eski oltiin kuin kalakavereita. Juteltiin Eskin ja hänen ystävän kanssa bluesista ja kitaran soitosta ja Eski nyt laukoi vaikka mitä päähänpistoksia esim. ”Tuu meille soittaa skebbaa”, ”voidaanko vaihtaa yhteystietoja”, ”mä pyydän sut kaveriks Facessa!”
Eskin tytär saapui paikalle ja otettiin kuvia sitten Eskin ja 11-v. Wilma-tyttären kanssa.
5 minuuttia mun ajasta venyi lopuksi paljon pidemmäksi, mutta sillä ei ole väliä!
Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.
Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.
Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.
Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta.
Joku näkee tässä kuvassa skinin ja mustan. ”Miten toi on mahdollista?” joku saattaa kysyä. ”Miks ne ei tappele?”
Näin ei voisi ikinä käydä luonnossa. Jos nälkäinen gepardi näkee antiloopin, ne ei varmaan ota selfietä, vaan gepardi juoksee perään ja antilooppi määrää suunnan.
Mutta me ihmiset ollaan niin paljon parempia. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Me ei olla eläimiä, mutta silti me joskus käyttäydytään niinku oltais.
Mä en näe tässä kuvassa skiniä ja mustaa, vaan täysin erilaiset veljekset naureskelemassa yhdessä!
Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: ”Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!”
Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.
Rauhaa ja rakkautta”

By: Musta Barbaari & Tomi Takamaan puhtaaksi kirjoittama parilla lisäyksellä.

IMG_0521.PNG

Sekalaisia aivo-oksuja – Syrjin yhdenvertaisesti kaikkia

Seuraava teksti sisältää myös parodia-elementtejä. 

”En karsi muslimeja erikseen vaan niputan kaikki mamut samaan laumaan, tässä nyt vaikka ensimmäinen syy : ravintolan kannattaa karsia kaikki epämääräiset etukäteen pois eikä lähteä ottamaan riskejä , että josko joku mamu osaisi käyttätyä. Ja lisää syitä löytyy pilvin pimein.”

””Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimästä ketään etnisen tausta takia.”

Kyllä minä syrjin yhdenvertaisesti kaikkia niitä, joilla on etninen tausta, ja jotka ovat yhden tai peräti kahden omakohtaisen kokemukseni perusteella osoittaneet, etteivät he eivätkä heidän etniset taustansa ole kunnioitukseni arvoisia.”

”Kokeiliko silminnäkijä, että pääseekö valkoihoinen mies club swaggaan?”

”Ehkä somalit pääsisivät paremmin yökerhoihin jos kaikki lapsia hyväksikäyttäneet, raiskanneet ja pahoinpidelleet somalit karkotettaisiin.”

”Itse olen kuullut juttua kuinka maahanmuuttajat, lähinnä muslimit/mustat kourii naisia yökerhoissa”

Tässä muutamia Hommaforumilaisten kommentteja Silminnäkijän testiin siitä, kuinka helposti Suomessa suomalaisesta poikkeavia etnisiä piirteitä kantava pääsee sisään yökerhoon. 

Kehtaako joku siis väittää, että meillä täällä armaassa koto-Suomessa on muka jotakin rasismia? Punavihernatsit vain kuvittelevat rasismia joka kulman taakse. Näin tylyttää yllättäen perussuomalainen Jukka Wallin US:n blogissaan. Siis eihän se nyt ole mitään rasismia, jos valkoinen heteromies sanoo, että ei halua tänne Suomeen mitään mullaheja tai neekereitä. Sehän on vain tervettä mamukritiikkiä. On täysin tervettä mamukriikkiä ilmaista avoimesti, että suomalainen ansaitsee parempaa kohtelua kuin jostakin pommien katveesta tai pimeästä Afrikasta tullut sivistymätön mamu. Mitä ne jotkut kakrutkin nälkää siellä Afrikassa näkevät? Menisivät kauppaan ostamaan ruokaa! Jälleen nähdään, että kyllä valkoinen mies on mustaa fiksumpi! Musta ei vain viitsi hommata rahaa työllä, jotta voisi mennä ostamaan ruokaa!

Olisi tietenkin ihan mukavaa, että mamukriitikot vaivautuisivat edes käyttämään sanoja, joiden merkityksen he ymmärtävät. Nimerkki Leso väittää Hommalla syrjivänsä kaikkia, joilla on etninen tausta. Toivottavasti Leso muistaa syrjiä myös itseään, sillä hänelläkin on etninen tausta. Etninen tausta kun ei kata vain mustaa, arabia, latinoa, aasialaista yms. Meillä suomalaisillakin on yhtä lailla etninen tausta.

”Itse olen maahanmuutosta kriittisesti ajatteleva, siten olen rasisti vailla vertaa joidenkin punavihernatsien mielestä, vaikka sitä en tunnista itsestäni. Olen tullut siihen tulokseen että kaikkein suurimmat rasistit ovat sittenkin aivan toisenlaisia ihmisiä. Ne jotka kuvittelevat, että kaikki ihmiset ovat tervetulleita tänne verorahoilla elelemään ilman mitään vastuuta omasta elämästään, ovat helpoimmin lyömässä rasistin leimaan jokaisen joka sattuu vain olemaan erimieltä heidän kanssaan. Olen havainnut että eräälle marokkolaistaustaiselle miehelle kirjoitellaan että tämä on rasisti, kun hän yrittää puuttua maahanmuuton epäkohtiin. Näiden punavihreiden (natsien) rasistien mielestä kaikkien pitäisi hymistellä samaa virttä, vaikka se oksettaisi.”

Kyllä se Wallin tietää mistä kirjoittaa. Älkää saatana tulko tänne loisimaan ahkerien Wallinien kustannuksella. Itse asiassa kaikki punikkivihernatsit voisi lähettää sinne Afrikkaan tai Iraniin suvaitsemaan muita. Punavihernatsit kehtaavat vaatia jotakin ihmisarvoa kaikille. Se on kerrassaan saatanasta tällainen! Pilkkaa jo suomalaisen kunnollisen veronmaksajan perusarvomaailmaa sellainen, että pitäisi auttaa heikko-osaisempaa, joka on erivärinen! Siis kyllä pellavapäille apu kuuluu, mutta että ihan neekereitäkin pitäisi auttaa vai? Mihin sitä oikein on maailma mennytkään…

Ensin saarnataan siitä miten tänne tullaan pummimaan minun verorahoillani, ja seuraavaksi väitetään kiihkeästi puhuvansa vain maahanmuuton epäkohdista. No voisimmeko sitten puhua niistä epäkohdista, vaikkapa sopeuttamisohjelman haasteista sen sijaan, että maalaillaan epämääräisiä kauhukuvia kunniallisen veronmaksajan rahat syövistä loisista? Nämä ihmiset eivät ole koskaan kiinnostuneita siitä miten maahanmuuttaja voitaisiin sopeuttaa tai miten hänen työllistymistään voitaisiin helpottaa, vaan heidän agendansa etu on uskotella, että maahanmuuttajat eivät sopeudu eivätkä halua tehdä työtä. Penätään keskustelua, mutta ainoa argumentti on ”ei vääränväristen hyysäämistä minun verorahoillani!”.

”Meillä on se hankaluus että joillekin mahtuu vain yksi agenda elämään ja siitä poikkeavat ovat rasisteja tai ”peräkammarinpoikia” kuten muuten vain ressukoita. Kyllä naiset saavat tuoda etelän lomamatkan päätteeksi Marokkolaisen miehen, mutta auta armias jos suomalainen mies tuo matkoiltaan nuoren thainaisen. Miestä syyllistetään maksullisen naisen tuottamisesta, tai muuten häntä katsotaan pitkin nenänvartta kylän naisten toimesta.”

Eli siis jos suomalainen nainen katsoo suomalaista miestä nenän varttaan pitkin, niin suomalaisnainen on rasisti… En kiistä etteikö olisi väärin tuomita automaattisesti mies, jolla on thaimaalainen vaimo. Moni tällainen suhde varmasti perustuu oikeasti rakkaudelle, eikä toisten suhde ole minun asiani, jos ei tosiaan sitten ole perustellusti syytä epäillä esimerkiksi ihmiskauppaa tapahtuneen. Tässä tapauksessa paheksunnan juuret ovat muualla kuin rotusyrjinnässä, koska kuvaillun kaltaisessa tilanteessa ei syrjitä sitä thaimaalaista vaimoa siksi, että hän on thaimaalainen vaan miehen mahdollista toimintaa paheksutaan moraalisesti. Usein tosiaan väärin perustein. Silti tästä väistämättä tulee tällaisen vähemmän uskottavan henkilön ollessa kyseessä, että on se nyt perkele kun ei mies saa edes ostettua vaimoa Suomeen tuoda! Sellaistakin ämmät kritisoivat saatana!

Loppuun lätkäistään taattua huumoria eli Muutos 2011-puolueen Junes Lokkaa olkaa hyvä!

”-ei ”monikulttuurisuudelle”, suomalaisuus riittää. Emme tarvitse muita kulttuureja; poliittinen korrektius estää niiden kritisoimisen eivätkä ne loppujen lopuksi ole meitä parempia. Suomalaiset ovat vähemmistö maailmalla. Meidän tulee olla ylpeitä omasta maastamme ja kansastamme ja etenkin kielestämme. Jos joku väittää minua rasistiseksi, niin menköön töihin.” 

Mun kulttuuri on taatusti parempi kuin sun kulttuuri! Mene töihin äläkä inise helvetin hippi!