Median rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa

Mamukriittiset syyttävät aina mediaa vihervasemmiston äänitorveksi. Kuulemma media jättää asioita kertomatta ja jopa suorastaan valehtee. Puhutaan jopa valtamedian salaliitosta. Eilen Ylen aamu-tv:n vieraina olivat Rajat kiinni-liikkeen perustajiin kuuluvat Susanna Kaukinen ja Pekka Kemppainen. Areena annettiin aika totaalisesti haastateltavien haltuun. Kyllähän sitä kaikenlaisia hörhöjä tähän yhteiskuntaan sopii ja toki mielipiteitään saa ilmaista, mutta olisi toivottavaa, että haastateltavia hiukan haastettaisiin. Tätä samaa ”laiskan journalismin”-ilmiötä on ollut huomattavissa niin kaupallisessa mediassa kuin Ylelläkin.

Media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua ja asenteita, ja jos jokainen hörhö pääsee dominoimaan keskustelua ja esittämään omat käsityksensä täytenä totuutena kyseenalaistamatta voidaan tätä pitää melko huolestuttavana ilmiönä oli syy sitten mikä tahansa. Kaukisen ja Kemppaisen mielestä oli varmasti oikein mukavaa, kun heiltä ei kysytty mitään vaikeita.

Kun haastateltavat eivät ole kaihtaneet rasististen mielipiteidensä ilmaisemista avoimilla foorumeilla, voisi heiltä myös aiheesta kysyä. Ei ole epäilystäkään siitä, millä asialla liikkeen johtohenkilöt ovat. Rasismia on turha pukea suomalaisten tai naisten puolustamisen kaapuun. Jopa avoimesti rasistinen MV-lehti on kieltäytynyt julkaisemasta Kaukisen rotuoppihöpinöitä.

En ole mikään salaliittohörhö ja uskonkin, että median edustajien saamattomuuteen on monessa tapauksessa ihan muita syitä kuin minkään sen kummemman agendan ajaminen. Digitalisaatio on vaikuttanut siihen, että sisältöä pitää tuottaa nopeasti ja paljon, ja myös median ulkopuolisten toimijoiden on helppo tuottaa itsenäisesti sisältöä. Ikävä kyllä tämä vaikuttaa tavalla tai toisella myös verorahoitteiseen Yleen. Monesti yksinkertainen syy hutilointiin voi olla kiire.

Ikävä kyllä väistämättä on joskus myös tullut sellainen olo, että välillä mennään ”tietoisestikin” siitä, mistä aita on matalin. Niin sanottu Seiska-strategia tuntuu olevan nouseva trendi muuallakin mediakentällä. Seiska näyttää bongaavan usein juttuja ilmaiseksi nettiin sisältöä tuottavilta palvelun käyttäjiltä. On helppoa tehdä juttu, kun iso osa jutun sisällöstä on jo jonkun muun valmiiksi tuottamaa.

Ehkä muuallakin mediassa luotetaan joskus siihen, että esimerkiksi joku blogisti kuitenkin kaivaa asioita esiin. Niistä voidaan ehkä tehdä juttua sitten myöhemmin, kun joku on jo sen niin sanotun likaisen työn tehnyt. Toisaalta, kun jättää ne taustatiedot kaivelematta, niin silläkin saa aikaiseksi keskustelua ja huomiota kyseiselle asialle. Yleensä tästä seuraa juuri se, että aktiiviset netin käyttäjät ovat yhteydessä mediaan ja lähettävät heille puuttuneet tiedot.

Jos näin toimitaan joissakin tapauksissa tarkoituksella voidaan kysyä, nostaako moinen toiminta toimittajien työn arvoa? Tiedonhaku on nykyään helppoa, mutta myös sisältöä pitäisi tosiaan tuottaa kiihtyvään tahtiin. Tässä saattaa joskus sitten ikävä kyllä vähän se journalistinen laatu kärsiä. Pitäisikö parempaan kuitenkin yrittää pyrkiä? Kyllä.

Myös me lukijat olemme isossa roolissa. Lukijat kaikkoavat, jos ei juttuja pukata ulos tarpeeksi nopeasti. Joskus kuitenkin ehkä laatu olisi määrää tärkeämpi. Kaupallisissa medioissa median merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa on aika erilainen kuin median merkitys siinä, kenellä julkimolla on minkälainen mekko. Näitä ”mekkouutisia” voi pukata ilmoille vähän kevyemmällä asenteella kuin poliittisiin asioihin liittyviä uutisia.  ”Mekkouutisissa” määrä voi olla jonkun mielestä laatua tärkeämpi, eikä siitä seuraa mitään kamalaa.

Jos yhteiskunnallisen keskustelun taso mediassa jopa verorahoitteisella Ylellä on näin laiskaa niin onko se sitten ihme, miten moni kansalainen kuvittelee ”Vitun ählyt”-keskustelun olevan vakavasti otettavaa ja laadukasta yhteiskunnallista keskustelua… Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Seuraava huvitti itseäni aivan suunnattomasti.

”Rajat kiinni! -kansanliikkeen mielestä olennaista on, mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä. Liike sanoo kysyneensä muun muassa vihreiltä, demareilta ja vasemmistolaisilta, kuinka paljon Suomessa pitää olla ulkomaalaisia vuonna 2050 tai 2100.”

Tähän kysymykseen ei varmasti ole tullut vastausta, koska kysymys on kauniisti sanottuna ”hivenen typerä”. Tässä kuitenkin yhdeltä vihreältä se kaivattu vastaus: Vihreillä (tuskin demareilla ja vasemmistolaisillakaan) ei tietääkseni ole mitään ”tavoitetta” sen suhteen, kuinka paljon Suomessa ”pitää olla ulkomaalaisia” tiettyyn vuoteen mennessä. Ihmisiä me olemme kaikki, eikä ole mitään suhdetta, missä suhteessa täällä pitää mitäkin ”ryhmää” olla. Itseäni kiinnostaisi se, miten Rajat kiinni-liike määrittelee ”ulkomaalaisen”? Henkilöiden taustat huomioon ottaen kysymyksen asettelusta haiskahtaa se, että näiden mielestä ”ulkomaalaisen näköisestä” ei tule koskaan suomalaista. Kerran tänne ulkomailta tullut on siis ilmeisesti aina ”ulkomaalainen” ja heidät pitää erottaa tavalla tai toisella yhteiskunnasta.

Kaukinen puhui Soldiers of Odinin yhteydessä Minna Canthista. Siitä, miten Canthilla oli unelma, että naiset saisivat kulkea turvassa. Kaukinen ilmeisesti kokee Odinin sotilaiden puolustavan tällaista unelmaa. Olisikohan Canth unelmaan kuulunut, että minä ja kaltaiseni naiset luokitellaan samaan kastiin pedofiilien ja raiskaajien kanssa?

SoldiersofOdinsuvakit

Yle on sentään myöntänyt, että hommat eivät menneet ihan putkeen, eikä kriittisiä kysymyksiä ei kysytty. Toivottavasti tästä nyt sitten oikeasti opitaankin jotakin, eikä vain jatketa samalla kaavalla.