Maa vaihtuu, mutta selitykset eivät

Taannoin törmäsin eräällä ulkomaalaisella seuraamallani Instagram-tilillä videoon, joka oli kaltaiselleni eläinystävälle raivostuttavaa katsottavaa. Videolla maassa vääntelehti käärme, jonka yli videon lataajan isä oli vahingossa ajanut ruohonleikkurilla. Osa käärmeen sisäelimistä on pullahtanut ulos ja selkeästi käärme kärsi. Vahinkoja sattuu ja videon lataaja oli nuori, joten ehkä hän ei ihan loppuun asti ajatellut, mitä teki kun kyseisen videon kuvasi ja nettiin latasi kuvaillen sitä saatesanoissa ”siistiksi”. Minunkin oli toki pakko käydä kommentoimassa videota ja asiallisesti kerroin, että eläin kärsii ja siinä ei ole mitään siistiä tai hauskaa. Kerroin hyvin asiallisesti näkemykseni siitä, miten eläin tulee lopettaa jos se kärsii, eikä sitä voi enää mitenkään auttaa.

Montaa minuuttia ei kulunut kun sain jonkun neropatin kommentoimaan, että minä ja muut eläimen kärsimyksestä kirjoittavat olemme ilkeitä videon lataaja kohtaan ja videon lataajalla on oikeus ajatella, että video on siisti. Jos meillä ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin voisimme kuulemma olla hiljaa. Kirjoitin pitkän vastauksen kyseiselle kommentoijalle, mutta kun yritin sitä lähettää oli video jo poistettu palvelusta. Ilmeisesti lataajakin ymmärsi yskän.

Ei ole kerta ensimmäinen, kun joutuu huomaamaan, että vaikka maa, kieli ja palvelu vaihtuvat niin idioottien selitykset eivät vaihdu. Oikeutta mielipiteeseen huudetaan ja vääryyteen puuttuvat ovatkin ilkeitä pahiksia riippumatta asiasta, maasta, palvelusta tai käytetystä kielestä.

Aloin kuitenkin jälleen kerran miettiä, millainen on sellaisen ihmisen ajatusmaailma, joka näkee ilkeänä tai vääränä sen, että monet ihmiset kävivät kommentoimassa, ettei eläimen kärsimys ole siistiä tai hauskaa, mutta ei näe ilkeänä tai vääränä sitä, että elävän olennon kärsimystä pidetään siistinä? Millainen ihminen voi vääntää asian näin nurinkuriseksi?

Sinänsä on harmi, että video poistettiin noin nopeasti. Olisi nimittäin ollut mielenkiintoista vähän haastaa tuota kommentoijaa. Huomattavaa on myös, että kukaan eläimen kärsimyksestä kirjoittava ei ollut asiaton tai lynkannut videon lataajaa tai hänen isäänsä. Kommentoijat ymmärsivät kyllä sen, että vahinkoja sattuu. Kyse oli videosta ja siitä, että eläintä ei ollut ilmeisesti asianmukaisesti lopetettu vaan se oli jätetty kärsimään.

Mielipiteensä pitää saada ilmaista, mutta jos ilmaiset huolesi eläimen kärsimyksestä oletkin kamala ilkimys. Toki voidaan pohtia onko eläimen kärsimykselle naureskeleminen ylipäänsä mielipidekysymys? Olisin kysynyt kyseiseltä kommentoijalta, että vetoaako hän mielipiteen vapauteen siinäkin tapauksessa, että joku pitää eläinrääkkäystä tai kidutusta hauskana? Pitääkin ilmeisesti olla huolissaan siitä, että eläinrääkkäämisestä tai kidutuksesta nauttiva pahoittaa mielensä kun joku ilmaisee, ettei hänen toimintansa ole hyväksyttävää.

Kaltaisiani ”suvakeiksi” kutsuttuja sanotaan usein hyysäreiksi, mutta tässä vaiheessa voinee toki voinee perustellusti kysyä, ketkä sitä ”hyysäämisyhteiskuntaa” oikein kannattavat? Mahtavatko nämä ihmiset kasvattaa lapsensa siihen, että jos joku puuttuu vaikkapa siihen kiusaamiseen niin kiusaaja ei olekaan se väärin toiminut osapuoli, vaan kiusaamiseen puuttuva onkin se ilkeä ja väärin toiminut ihminen? Kuka oikein onkaan se ”kukkahattutäti”?

Toki ihmisellä on ”oikeus” ilmaista internetissä ihan millaisia ”mielipiteitä” haluaa ja ladata nettiin millaisia videoita haluaa, mutta jos lataa nettiin videon, jossa naureskelee eläimen kärsimykselle samoin kuin jos naureskelee kuolleelle lapselle niin voinee odottaa, että kaikki ihmiset eivät pidä moista asiaa siistinä tai hauskana. Mitä törkeämmin toimit sitä laajempi sanan- ja mielipiteenvapaus sinulla tulee näiden ihmisten mielestä olla.

Asioiden perusteltu kritisoiminen ei edelleenkään ole kenenkään mielipiteenvapauden kiistämistä, eikä kukaan kiistänyt henkilön oikeutta ladata video palveluun. Mutta kännissä ja läpällä on toki oikeus sanoa ja tehdä mitä vain. Kaikki kritisoijat ovatkin niitä ilkeitä pahiksia ja voi kun kärsimykselle nauranut niin kamalasti mielensä pahoitti…

Kuva: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/7b/b2/8d/7bb28db9002f245d9390bd166e09580f.jpg

Kuva: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/7b/b2/8d/7bb28db9002f245d9390bd166e09580f.jpg

Jupinaa ”äärilaidalta”

Palaan vielä Jyväskylän kirjastossa tapahtuneeseen puukotukseen. Puukotuksen jälkilöylyissä on kovasti ratsastettu ajatuksella äärivasemmiston ja äärioikeiston ”sodasta”. Ajatuksella siitä, että koska meillä äärioikeisto syyllistyy moisiin tekoihin, on oltava myös se äärivasemmisto, joka vähintäänkin suunnittelee jotakin laitonta. En kiistä äärivasemmistolaisten olemassaoloa, lähinnä mietin äärivasemmistolaisten määrää, ja heidän tapojaan toimia. Toki jotkut varmasti laskevat jopa minut äärivasemmistolaiseksi, mutta jos minä sitten olen jonkun mielestä äärivasemmistolainen niin olenko minä vaarallinen? Olenko minä väkivaltaa vastustavana ja keskustelulinjaa kannattavana vaarallinen? Jos sen sijaan en ole äärivasemmistolainen, niin keitä he ovat? Kuinka paljon he ovat viime aikoina tehneet väkivaltaisia tekoja tai uhanneet toisten henkeä Suomessa?

Miksi äärioikeiston tekemät rikolliset teot tulisi ohittaa vedoten siihen, että meillä on jossakin myös tämä äärivasemmisto? Eikö äärioikeiston uhka voi olla todellinen, koska meillä tosiaan on jossakin tämä äärivasemmisto? Eikö laajempaan äärioikeiston liikendintään tule puuttua tai pitääkö sen olemassaolo jopa kokonaan kieltää, koska äärivasemmisto? Kuten mainitsin, en kiistä äärivasemmiston olemassaoloa. Olen itsekin törmännyt muutamaan äärikantoja esittävään vasemmalle kallistuneeseen, mutta olen törmännyt huomattavasti vähemmän äärivasemmistolaisiin kuin äärioikeistolaisiin. Selvennykseksi jälleen kerran, että minun ja äärivasemmistolaisen mielipiteillä on suurin piirtein ollut keskimäärin yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin minun ja äärioikeistolaisen mielipiteillä. Korostan jälleen, että kumman tahansa taholta tuleekin väkivaltaista liikehdintää, siihen tulee puuttua.

Minua ihmetyttää melkoisesti SUPOn mielipide suomalaisesta äärioikeisto-kentästä. Liikehdintä on kasvanut, mutta kuulemma syytä huoleen ei ole, koska eihän näillä hemmoilla nyt ole edes mitään johtohahmoa Suomessa. No pitääkö sellaista jäädä odottamaan vai häh? Eikö selkeästi väkivaltaiseen ja demokratian perusoikeuksien rajoittamiseen pyrkivään ilmiöön voida puuttua ennen kuin se riistäytyy käsistä?

Kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä Äärioikeisto Suomessa-kirjan kirjoittajien kanssa, eikä tarvitsekaan. Kaikki eivät varmasti pidä heistä, eikä tarvitsekaan. Minäkään en pidä muun muassa James Hirvisaaresta, enkä ole hänen kanssaan juuri mistään samaa mieltä, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään uhkailla häntä tai lähteä riehumaan puukon kanssa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja oikeus ilmaista niitä, myös James Hirvisaarella siinä kuin Dan Koivulaaksollakin. Mielestäni tämä on todellakin keskeinen osa demokratiaa. Jos sanot tai kirjoitat jotakin mikä rikkoo Suomen lakia, niin joudut toki siitä tuomiolle. Muistutan myös jälleen kerran, että pelkän ideologian varjolla ei voida säätää lakeja. Mielipiteensä tai ideologiansa varjolla ei voi vahingoittaa ketään, eikä mielipiteensä tai ideologiansa varjolla voi uhkailla ketään. Toivottavasti lintukoto-kakkulat putoavat nenältä ennenkuin joku oikeasti menettää henkensä tässä touhussa.

Kirjailija Sami Hilvo: 

”Ihmettelen kovasti ajatusta siitä, että jos Suomessa on olemassa äärioikeisto, niin maasta on jostain löydyttävä tietenkin myös äärivasemmisto. Mutta missä se on? Tai: missä ovat ne laittomuudet, joita äärivasemmisto organisoi?

Toinen ihmetystä herättävä asia viimeaikaisessa keskustelussa (vrt. hyökkäys keskustelutilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa) on ollut tasapuolisuuden vaatimus, jonka mukaan molemmissa osapuolissa on oltava jotain vikaa, periaatteella ’riitaan tarvitaan aina kaksi’? Onhan raiskauksessakin tai pahoinpitelyssäkin aina kaksi ’osapuolta’: raiskaaja ja raiskattava, tahi pahoinpitelijä ja pahoinpidelty. Mutta kumpi heistä syyllistyykään laittomuuteen? Vai provosoiko toinen?

Nämä kaksi vääristymää − paremman ilmaisun puutteessa − tuntuvat vievän keskustelua pois sen ytimestä, tai ainakin hämärryttävän sitä sopivasti.

Kolmas ihmetystä aiheuttava asia on valtiovallan passiivisuus. Mitä pitää tapahtua, jotta joku, jossain heräisi toimimaan. On toki helpompi tuoda mukanaan sellaista viestiä, jonka viestin vastaanottaja haluaakin kuulla. ’Kaikki on hyvin’ on petollinen. Epämiellyttävien uutisten tuoja ei yleensä saa suurta suosiota viestilleen − tai itselleen.”