”Katsokaa nyt niitä tilastoja!” – Kun suhteellisuudentaju on yliarvostettua

”Katsokaa nyt niitä tilastoja” ”Etkö sää usko tilastoja?” Nämä lausahdukset ovat maahanmuuttokriittisten kanssa keskusteltaessa tuttua kauraa. Kun halutaan muka osoittaa vaikkapa turvapaikanhakijoiden tai maahanmuuttajien olevan raiskaajia ja barbaareja, jotka eivät kunnioita naisia otetaan esille tilasto ja kerrotaan, kuinka monta kertaa kantasuomalaista todennäköisemmin turvapaikanhakija tai ”maahanmuuttaja” raiskaa. No sitten katsotaan tilastoja.

”Saa nähdä meneekö tämä asia poliisin kertomana perille. Suomessa tapahtui viime vuonna yli tuhat raiskausta. Tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa 25 tapauksessa. Maahan tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli heistä 0,08 prosentin epäillään syyllistyneen raiskaukseen.

Luitte oikein. Luku ei ole 8 prosenttia eikä 0,8 prosenttia, vaan 0,08 prosenttia. Toisin sanoen yli 99,9 prosentin ei epäillä syyllistyneen raiskaukseen.

Lisäksi 22 turvapaikanhakijan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Näiden rikosten määrä on vuonna 2015 lisääntynyt runsaasti, mutta ennen kuin laitatte kasvun turvapaikanhakijoiden syyksi, niin huomatkaa yksi asia. Seksuaalinen ahdistelu on ollut rikoslaissa vasta syksystä 2014 alkaen. Olisi ihme, jos teot eivät olisi lisääntyneet vuodesta 2014, jolloin teko ennätti olla rangaistava vain nelisen kuukautta.”

Tähän asti on ratsastettu ties minkälaisilla erikoisilla tilastotulkinnoilla ja asiallisistakin tulkinnoista on vedetty melkoisia johtopäätöksiä koskemaan myös ihmisiä, jotka eivät ole tehneet rikoksia. Mitä sitten tapahtuu, kun tilastot oikein tulkittuina eivät tuekaan maahanmuuttokriittisten käsitystä? Perussuomalaisen Tom Packalén sen sanoo, silloin tilastot muuttuvatkin harhaanjohtaviksi. Kun suorastaan ”innolla” mamukriittisissä piireissä odotettu raiskausten määrän massiivinen kasvu rikostilastoissa ei ole toteutunutkaan mamukriittisten hekumointien mukaan silloin kyse onkin siitä, että raiskauksia ei ilmoiteta ja tekijän tausta ei ole selvillä silloin, kun tekijää ei saada kiinni.

On varmasti täysin totta, että kaikkia raiskauksia ei ikävä kyllä ilmoiteta. On myös totta, että osa rikoksista jää ikävä kyllä selvittämättä. Voidaanko selvittämättä jääneitä tai ilmoittamatta jääneitä rikoksia sitten käyttää perusteettoman hysterian lietsomiseen onkin ihan toinen asia. Yhtälailla perustellusti voisin sanoa, että kaikki selvittämättä ja ilmoittamatta jääneet rikokset ovat taatusti vihreiden pienten miesten tekemiä, mutta he eivät ole vain jääneet kiinni.

”Sen vuoksi voin sanoa varmuudella, että raiskausrikoksista huomattavasti suurempi osa on turvapaikanhakijoiden tekemiä kuin vain parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä varmaa totuutta.”

Kukaan ei tiedä varmaa totuutta paitsi näköjään Packalén.

”Turvapaikanhakijoiden tekemien raiskausten määrä on järkyttävän korkea, Packalén sanoo.”

Olisi mielenkiintoista kuulla tälle näkymykselle perusteet.

Uhrit pitäisi saada helpommin ilmoittamaan rikoksista. Ilmoituskynnystä ei kuitenkaan madalleta mamukriittisten metodeilla, jossa esimerkiksi ”vääränlaisille” naisille toivotaan raiskauksia ja naisia nöyryytetään. Raiskaus tai mikään muukaan rikos ei koskaan ole uhrin syytä, eikä ketään saa raiskata tai pahoinpidellä. Tuttua ei saa raiskata. Humalassa olevaa tai sammunutta ei saa raiskata. Ihmistä ei saa raiskata, vaikka et pitäisikään hänestä tai hänen ajatuksistaan. Tämä ”maan tapa” olisi syytä myös niiden mamukriittisten itsensä opetella. ”Maamme tapaan” eivät myöskään kuulu raiskauksilla uhkailut. ”Maamme tapaan” ei kuulu sekään, että joukko miehiä kyttää kenelle naiset saavat ”antaa”. Moni mamukriittinen voisi aloittaa naisten aseman parantamisen muuttamalla omaa toimintaansa ja suhtautumistaan naisiin.

Myös tulijoille kannattaa totta kai jokaisen meistä itsekin näyttää esimerkkiä, eikä toimia ”Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon”-periaatteella. Muistutuksena myös se, että seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneiden asemaa ja oikeuksia ei paranneta tekemällä valheellisia ilmoituksia oman agendansa ajamiseksi.

Packalén unohtaa myös sujuvasti sen, että tämä ilmoittamattomuusongelma koskee kaikkia raiskauksia. Myös kantasuomalaisten tekemiä raiskauksia. Packalén nyt ”hätäpäissään” myös myöntää todeksi sen, että kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta. Tätähän moni mamukriittinen on yrittänyt tähän asti keskusteluissa kiistää.

Jälleen kerran esitän mamukriittisille kysymyksen: Jos todella olette sitä mieltä, että halu alistaa tai raiskata on kiinni pelkästään kulttuurista, niin miksi joku kantasuomalainen raiskaa tai hekumoi ”suvakkihuorien” raiskaamisella? Entä miksi suurin osa turvapaikanhakijoista/maahanmuuttajista/ulkomaalaisista ei raiskaa? Täytynee siis jälleen kerran muistuttaa, että todellisuudessa rikoksen taustasyyt, oli rikos sitten mikä tahansa, ovat aina monitahoiset. Yhdellä tekijällä ei tuosta vain sormia napsauttamalla selitetä rikoksen taustoja. Taustatekijöitä yksilön kohdalla tutkaillessa kyse on aina kokonaisuudesta. Yksilön tekoja ei voida ennustaa tai kansanryhmiä leimata mihinkään todennäköisyyskertoimiin vedoten.

Ylipäänsä ryhmä turvapaikanhakijat/maahanmuuttajat/ulkomaalaiset ihan kuten ryhmä kantasuomalaisetkin on aika löyhä ryhmämääritelmä. Kaikkiin näihin ”ryhmiin” mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Jotkut kuitenkin näyttävät oikeasti uskovan valtavien hajanaisten ryhmien toiminnan olevan yhteneväistä.

Sillä onko raiskauksista epäiltyjen osuus vaikkapa nyt siitä ryhmästä turvapaikanhakijat 0,08 prosenttia, 0,5 prosenttia, 1 prosentti tai 3 prosenttia ei sinänsä ole merkitystä sen kannalta, että tehdyn rikoksen perusteella ei voi leimata tai tuomita muita. Tuollainen leimaamislogiikka ei mitenkään poikkea siitä, että minun sanottaisiin olevan rikollinen, koska olen tatuoitu ja kaikki tatuoiduthan ovat olleet vankilassa. Kuulostaako moinen tyhmältä näin 2016? No niin minustakin, mutta mamukriitikko sinun ajattelusi on juuri tuollaista. Kun paniikki ja halu nähdä tietty ryhmä kelvottomana ottaa vallan, ei järjellä ja suhteellisuudentajulla ole enää lainkaan jalansijaa.

Jokainen raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on väärin. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa on minulle kautta linjan erittäin tärkeä asia ja en voisi kuvitellakaan tukevani toimintaa, missä vaikkapa nainen on vain keppihevonen ja käyttöesine. Oikeastaan omasta näkökulmastani oudointa onkin se, että tähän ”vaan me saadaan raiskata, hakata ja alentaa meidän naisia”-joukkoon lipuu mukaan myös naisia.

Periaatteessa voin psykologisesta näkökulmasta jotenkin ymmärtää, miksi joku noin toimii, mutta hei mamukriittiset naiset käyttäisitte nyt oikeasti aivojanne ja arvostaisitte itseänne vähän korkeammalle. Ei se ihonväri tee alentavasta kohtelusta oikeutettua, eikä niitä mamukriittisiä miehiä kiinnosta naisten oikeudet pätkän vertaa. He ovat niin kaukana sankareista kuin olla ja voi.

Naisten "sankarit" asialla... Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Naisten ”sankarit” asialla… Kuva: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2016/01/kaasuputki.png

Kun ahdistelusta pitäisi muka olla ylpeä

Toimittaja Rakel Liekki kertoi Twitterissä häneen kohdistuneesta salakuvausyrityksestä. Perussuomalaisten Jukka Wallin ilmestyi paikalle kommentoimaan ja oli sitä mieltä, että entistä pornonäyttelijää saa ahdistella ja salakuvata. Odotetusti paska osui tuulettimeen, mutta sehän vain kasvatti Wallinin uhoa, sillä saihan hän nyt mainetta, julkisuutta ja lisää seuraajia. Onnea Wallin! On varmasti mukava tulla tunnetuksi ahdistelun hyväksyjänä.

Pakkohan sitä oli käydä omakin lusikkansa soppaan tunkemassa ja muiden tavoin kertomassa Wallinille, että pornonäyttelijänä toimiminen ei vie ihmiseltä hänen perusoikeuksiaan. Vastaukseksi Wallin kertoi minulle, että hänen mielestään saadusta huomiosta pitäisi vielä olla ylpeä. En tiennytkään, että ahdistelun pitäisi olla itsetuntoa nostattava kokemus. 

Wallin1

Wallin2

Wallin3

Wallin ei ollenkaan tuntunut käsittävän sitä, että ihmisen oikeus määrätä itse kropastaan on perusoikeus. Tosin miten asiaa voisikaan käsittää, kun omassa päässään vain etsii oikeutusta ahdistelulle. Eikä se ahdistelu Wallinin mielestä ole oikeastaan mitään, kun ”turvapaikanhakijat sentään raiskaavat”. Ahdistella siis saa kunhan nyt ei raiskaa. Saako myöskin pahoinpidellä, kunhan nyt ei sentään tapa? Vain turvapaikanhakijoiden tekemät raiskauksetko ovat tuomittavia?

Naiset alkoivat Twitterissä kertoa omia kokemuksiaan ahdistelusta ja kirjoitan tähän nyt myös yhden omistani. Tässä ei tultu suoraan lääppimään, mutta sanallisesti tunsin itseni todella nöyryytetyksi. Iholle astikin on monesti tultu, mutta tietyistä syistä tämä kokemus on ollut kaikista voimakkain. Olin työpaikallani työvuoroni jälkeen tekemässä omia ostoksiani. Tuttu vartija tuli paikalle ja juttelimme ensin niitä näitä. Sitten hän huomasi, että minulla on kulmalävistys ja totesi ”Onks sulla nänneissäkin tuollaiset?”. Jäädyin aivan totaalisesti.

En koskaan pystynyt ajattelemaan kyseistä ihmistä enää samalla tavalla. Kun olimme myöhemmin kahdestaan työpaikan tiloissa halusin vain sanoa ”Painu helvettiin täältä”. Vaikka olinkin jo vapaalla, niin minä en todellakaan halua keskustella työpaikallani nänneistäni, enkä ylipäänsä halua kesken normaalin arkikeskustelun alkaa keskutella nänneistäni kenenkään ”hyvän päivän tutun” kanssa. Nykyisellään minulla olisi naseva vastaus valmiina, mutta olin silloin todella nuori omaa itsevarmuuttani ja identiteettiäni etsivä ihminen.

Yleensä lääppijät ja asiattomuuksien kommentoijat ovat olleet tuntemattomia ja heihin on ollut jotenkin helpompi suhtautua. Vartijoiden piti olla meidän turvamme. Meidän piti työskennellä yhdessä. Meidän piti luottaa heihin. Heidän apuunsa ja tukeensa. Vaikka kyseessä ei ollut tuon kummempi kommentti, konteksti teki siitä kaikin puolin hyvin vastenmielisen ja nöyryyttävän. Minä olisin voinut hyvin olla ikäni puolesta tämän vartijan lapsi.

Joidenkin silmissä historia pornonäyttelijänä tekee ihmisestä julkista omaisuutta. Joidenkin silmissä lävistykset. Joidenkin silmissä puolestaan paljastava pukeutuminen. Joidenkin silmissä taas esiintyvänä taitelijana toimiminen. Oli ammatti, persoona tai ulkonäkö millainen tahansa ihmisellä on aina oikeus omaan kehoonsa ja ihmisellä on oikeus määritellä omat seksuaaliset rajansa. Ketään ei saa ahdistella. Ei sanallisesti, eikä fyysisesti. Itsemääräämisoikeus kehoonsa on perusoikeus.

Myös MV-lehti tarttui Sebastian Tynkkysen kannanottoon tapaus Liekki-Wallinista. Jos nyt hoksottimet eivät ole vielä toimineet, niin ehkä nyt olisi aika nostaa ne MV-rillit silmiltä ja nähdä totuus siitä, millainen kyseisen julkaisun kirjoittajien tai ylläpidon ”huoli naisten oikeuksista” on. Se on heille pelkkä työkalu rasistisen agendan välittämiseen.

Väistämättä minulle tulee mieleen, että kun joku on ”muijan tuheron” (MV-lehteä lainatakseni) nähnyt, niin ”muijan tuhero” on sitten ikuisesti hänen omaisuuttaan. Samaisella logiikalla voinee tosiaan oikeuttaa parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa. Se, että on nähnyt jonkun ihmisen sukuelimet ei anna kenellekään oikeutta ahdistella tai raiskata. Ihmisellä on aina oikeus sanoa ei. Pitääköhän sitä lakata käymästä gynekologilla? Sielläkin kun joutuu ”tuheroa levittelemään”. Myöskään se, että raiskauksia tapahtuu ei tee ahdistelusta yhtään sen hyväksyttävämpää.

WallinMV

Edelleenkin kysyn: Mitä sitten vaikka olisi ”työkseen levitellyt tuheroaan” tai vaikka ”levittelisi edelleenkin”? Ei se perusihmisoikeuksia vie.

Vähän yli parikymppisenä hain myyjäksi erotiikkaliikkeeseen. Harmillista sinänsä, että en saanut paikkaa. Olisi ollut mielenkiintoista omin silmin todeta, miten asiakkaat olisivat suhtautuneet hoikkaan, tiukkoja housuja käyttävään ja vahvasti meikattuun pornokaupan myyjään. Olisinko minäkin ollut tällaisten Wallineiden mielestä julkista omaisuutta? Olisiko minunkin pitänyt olla ylpeä, jos minuun olisi kohdistunut työssäni ahdistelua? Entäs eroottisissa ei-pornoelokuvissa esiintyvät näyttelijät? Saako heitä ahdistella? Entä eroottisten kirjojen kirjoittajat? Entä mallit? Aina löytyy tekosyitä, mutta näiden etsiminen kertoo niiden tekosyiden etsijästä itsestään ei ihmisistä, jotka joutuvat ahdistelun kohteiksi.

Wallin4

Wallin on itse hyvä esimerkki siitä, että vaikka ei olisi pornonäyttelijän taustaa niin ei se ihmisestä automaattisesti fiksua ja sivistynyttä tee. Ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä, miten absurdia on se, että tällaiset Wallinit sitten jeesustelevat naisten oikeuksista.

Kaiken ”kiitos huomiosta ja seuraajista idiootit”-huutelun kruunasi se, että Wallin pisti lopulta twiittinsä yksityisiksi. Wallinilla on tällä hetkellä 881 seuraajaa Twitterissä. Luuleeko hän, että typerät möläytykset eivät jonkun seuraajan kautta tule julkisuuteen? Eikö kaikki julkisuus ollutkaan hyvää julkisuutta?

WallinTwitter

 

Naisviha – tuonti- vai vientitavaraa?

Raiskausepäilyjen herättämä nettiraivo on ollut taas käsin kosketeltavaa. Kaikkien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien päitä on vaadittu jälleen kerran vadille. On kerrottu, että huhujen kiistäminen tai tietojen epävarmuuden myöntäminen on salailua. Millaisen vastaanoton sitten sai raiskauksen uhri, joka kertoi siitä, että raiskauksesta voi päästä yli?

14-vuotiaana raiskatuksi joutunut nainen kirjoitti Twitteriin pitävänsä vastuuttomana sellaisen mielikuvan luomista, että raiskauksesta ei voi selvitä. Kuten monet ovat jo huomanneet ei tarvitse kuin mainita sana raiskaus, niin mamukriittiset ovat paikalla. Mamukriittiset tulevat kertomaan, miten raiskattu on ihminen, jolla ei ikinä tule olemaan mitään elämää. Ihan kuin raiskattu ymmärtäisi vasta sitten, miltä raiskatusta tuntuu, kun hän joutuisi ”kehitysmaalaisten joukkoraiskaamaksi” (Toim. huom. Tästä tulee hyvin myös esille se vastenmielinen ajatus, että jos kotimaan ”tuote” raiskaa ei se ole läheskään yhtä paha asia kuin ”kehitysmaalaisen” tekemä rikos.) Onhan se nyt selvää, että mamukriittinen ymmärtää toki raiskauksen aiheuttamia tunnetiloja paljon paremmin kuin raiskattu nainen itse, koska mitäpä naiset ylipäänsä mistään tietävät. Jos nainen kehtaa sanoa selvinneensä raiskauksesta, niin sellainen nainen pitää toki haukkua. Sellaisen naisen tulee suorastaan hävetä. Pahimmillaan näkee keskusteluja, joissa kerrotaan ”ruman tai läskin” raiskattavan pilaavan raiskaajansa elämän.

”Naistensa” puolesta netissä barrikaadeille nousevat tietävät aina paremmin kuin naiset itse, koska nainenhan on ylipäänsä näiden öyhöttäjien ihmisten mielestä alempi olento, joka on tarkoitettu vain miesten leluksi ja työkaluksi. Kirjoituksista on huomattavissa, että näiden logiikan mukaan suomalaiset miehet omistavat suomalaiset naiset. Tämä kertoo sen miksi kyseiset ihmiset kokevat oikeutetuksi käyttää naisten oikeuksia keppihevosena, mutta silti voivat toisessa keskustelussa fantasioida raiskauksilla. Karkeasti tiivistettynä: Suomipoika saa siis kyllä raiskata omaa omaisuuttaan, kunhan kukaan ”ulkomaan elävä” ei tule sitä hänen omaisuuttaan pilaamaan. Nämä ihmiset eivät edes kykene näkemään ajattelumallissaan mitään vikaa, koska heille nainen vain yksinkertaisesti ei näyttäydy tasa-arvoisena ihmisenä heidän kanssaan. Naisviha on naisvihaa riippumatta siitä, kuka sitä harjoittaa.

Kunhan mistään mitään tietämätön akka pysyy kotona, hoitaa lapset ja kodin, on samaa mieltä ja antaa pillua (mamukriittisten rakastamaa sanaa käyttääkseni), niin nainen täyttää tehtävänsä. Nämä samat ihmiset toki sitten kauhistelevat kuinka ne ”ulkomaalaiset eläimet” kohtelevat naisia niin hirveän barbaarisesti. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Nämä meuhkaajat eivät välitä naisten oikeuksista, eivätkä raiskausten uhreista pätkän vertaa. Nainen on heille politiikassakin vain työkalu. Uhreilla voidaan kyllä ratsastaa, mutta uhrit tai heidän selviytymisensä tukeminen eivät oikeasti kiinnosta näitä ihmisiä missään määrin.

Minua ei ole koskaan raiskattu. Tunteita minulle on sen sijaan yritetty väkisin syöttää. Minulle on useamman kerran erilaisissa vaikeissa tilanteissa kerrottu, miten elämäni on tapahtuman x seurauksena pilalla ja miten minä en koskaan pysty elämään hyvää elämää, koska tapahtuma x määrittää minun ihmisyyteni. Oli asia sitten mikä tahansa kipeä asia, niin on helvetin väärin kertoa ihmiselle, että sinä olet nyt käytännössä henkisesti kuollut ali-ihminen koko loppuelämäsi, koska jouduit uhriksi tai koit muuten jotakin erittäin vaikeaa ja tuskallista.

Se, mitä terapioissa pyritään ”korjaamaan” yritetään tehokkaasti vesittää näiden ”olet ikuinen uhri, pysy roolissasi ja pidä turpasi kiinni”-tyyppien toimesta. Terapiahoidotkin näet keskittyvät siihen, että kipeätkin asiat kohdataan, vaikka se helvetisti sattuukin ja niistä päästään jatkamaan elämää ja voidaan elää ihan hyvää elämää kamalien tapahtumien jälkeenkin. Se, että uhri määritellään loppuelämäksi muiden toimesta ”pilalla menneeksi” uhriksi ei ole uhrin auttamista ja tukemista missään määrin.

Yrittäkää nyt ensinnäkin ymmärtää, että toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoaminen sattuu uhriin yhtälailla riippumatta tekijän etnisestä taustasta. Psyykkistä käsittelyprosessia ja sen kestoa ei määritä tekijän uskonto tai nahanväri. Lukemattomat kerrat on tullut vastaan myös sitä, että mamukriittinen yhdistää sairaalla tavalla seksin ja raiskauksen. On tullut vastaan paljon kommentteja, joissa me suvakkihuorat kuulemma kerjäämme tulla raiskatuksi. On kerrottu, että olemme niin rumia, ettei ”meitä kukaan halua edes raiskata”. Emme kuulemma saa munaa (vaikka olemmekin kaikki lesbokukkahattutätejä) ja siksi haluamme tänne ”yliseksuaalisia eläimiä”. Jokainen voi itseltään kysyä kirjoitteleeko tasapainoinen ihminen tosissaan moisia ja miten tällaisten kirjoittelijat kehtaavat vielä käyttää naisia ja naisten oikeuksia keppihevosena tehdessään politiikkaa?

Ihmiselle, joka ei sen kummemmin politiikkaa ja siihen liittyvää keskustelua seuraa mamukriittisten toiminta raiskausepäilyjen yhteydessä saattaa ehkä näyttäytyä viattomana huolena turvallisuudesta. Jälleen kerran sitä siis jaksaisi toivoa, että ihmiset perehtyisivät asioihin ennen mielipiteiden muodostamista. Jos ei ole aikaa tai kiinnostusta perehtyä, niin ei ole pakko, mutta miksi ottaa hyvin voimakkaasti kantaa asiaan ja sitten myöntää keskustelun lopuksi, ettei oikeastaan tiedä asiasta mitään?

Lainaan tähän pätkän Emma Karin asiallisesta Facebook-päivityksestä: Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi.”

Jos mamukriittisten omaa logiikkaa noudatetaan, niin nettireaktioiden perusteella voisi kysyä ovatko suomalaiset naisvihaajia? Onko siis syytä kysyä onko kulttuurimme naisvihamielinen? Onko siis syytä kysyä ovatko geenimme kerrassaan mätiä vai missä mättää, kun koulutettuun kansaan mahtuu näinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä nainen ei ole ihminen? Jos haluat uskoa esimerkin voimaan, niin maahanmuuttokriittisten naisvihaajien esimerkki ei ehkä ole se, jota haluat maahantulijoille välittää?

Jokainen väkivallan teko on liikaa nahanväriin tai uskontoon katsomatta. Kirjoittaessani tätä tekstiä olen pyöritellyt päässäni lukemiani viestejä, joissa naiset kirjoittavat pelosta tuoda tätä asiaa esiin. Nämä ”naisten puolustajat” käyvät naisten kimppuun, jos he uskaltavat puhua tai kirjoittaa siitä, että naisviha, väkivallan oikeuttaminen ja naisten alistaminen eivät ole ihanassa, tutussa ja turvallisessa ”suomalaisessa kulttuurissa” vuonna 2015 lainkaan vieraita ilmiöitä. Heille ei näet sovi se totuus, että naisviha ei ole kulttuuri- tai kansallisuus- tai ihonvärisidonnaista. Huorittelu-, tappouhkaus- ja raiskausviestit ovat esimerkiksi monelle naispoliitikolle arkipäivää, mutta tällaisiin ei kenenkään pitäisi tottua.

Maahanmuuttokriittisten häikäilemätön raiskausretoriikka

Tjasuvakitmuoks

Järkevän ihmisen korvaan kuulostaa absurdilta, että aikuinen useamman lapsen äiti kykenee tosissaan yhdistämään raiskauksen ja seksin toisiinsa. Maahanmuuttokriitikko kuitenkin kykenee. Me suvakit ja naisaktivistit siis kirjoittajan mukaan haalimme Suomeen maahanmuuttajia, koska olemme niin rumia koppeloita, että emme kelpaa edes raiskaajille. En tiennytkään, että ”raiskaajille kelpaamisesta” on tullut jokin meriitti… Meidän pitäisi kuulemma tutustua seksikauppoihin sen sijaan, että ”haalimme tänne karvaranteita meidät raiskaamaan”. Maahanmuuttokriitikko siis ajattelee, että meidät saa raiskata, koska mehän olemme kyseisen kirjoittajan usein käyttämään termiä lainaten vain ”munan puutteessa”. Maahanmuuttokriittisten teorian mukaan me siis suorastaan haluamme tulla raiskatuiksi.

Ei ole kerta ensimmäinen, eikä taatusti viimeinen kun maahanmuuttokriittinen käyttää tällaista raiskausretoriikkaa. Facebookissa hekumoitiin Jyväskylän kirjastopuukotuksen oikeudenkäynnin jälkeen sillä, miten Li Andersson pitäisi sitoa puuhun ja raiskata heteroksi. Taannoin eräälle sometutulleni lähetettiin viestejä, joissa toivottiin hänen raiskaamistaan.

Näiden ihmisten ajatukset tuntuvat pyörivän pääosin seksin ja väkivallan ympärillä. Tappaminen, raiskaaminen, kiduttaminen ja ysimillinen Burana ovat ratkaisuna kaikkeen. Ajatusmaailma on hyvin keskenkasvuinen ja joka asiassa on olemassa vain musta ja valkoinen. Asioiden taustasyiden miettiminen ja kehittävien ratkaisujen esittäminen on kiellettyä ”hyysäämistä”. Samat ihmiset, jotka kauhistelevat raiskauksia mehustelevat hetken kuluttua itse seksuaalisella väkivallalla ja ovat jopa avoimesti sitä mieltä, että seksuaalinen väkivalta on oikein, kun se vain kohdistetaan ”oikeaan ihmiseen”. Mielestään tällaiset ihmiset vielä omaavat kovin korkean moraalin. He ovat olevinaan suuria ja rohkeita ”hyvien arvojen” puolesta taisteluvia sotureita. Kukin toki tulkitsee tavallaan, mutta kaksinaismoralistinen ajattelu on kyllä aivan eri asia kuin korkea moraali.

Meillä länsimaissa yleinen suuntaus on, että raiskauksen ja seksin yhdistäminen on tuomittavaa ja moista retoriikkaa yleensä paheksutaan voimakkaasti. Maahanmuuttokriittinen sen sijaan hyväksyy surutta tällaisenkin ajattelumallin, jos se vain palvelee hänen pyhää tavoitettaan lisätä vihaa ”vääränlaisia” ihmisiä kohtaan. Toki ajattelumalli hyväksytään nimenomaan valikoivasti eli vain tietyt ihmiset saa raiskata. Ne ihmiset, joista ei itse pidetä. Jos noudatetaan näiden maahanmuuttokriittisten omaa ”logiikkaa”, niin voisi kysyä, että haluaako maahanmuuttokriittinen siis tulla raiskatuksi vain valkoisen ”isänmaallisen” kantasuomalaisen toimesta? Heidän oma logiikkaansa toki lakkaa heidän mielestään pätemästä, kun se kohdistuukin heihin itseensä. Maahanmuuttokriittiset ovat kovia ratsastamaan sillä, miten toiset ovat jo kulttuurinsa perusteella barbaareja. Yksilöitä ei haluta nähdä. He ovat itse ”länsimaisen valistuksen” parissa kasvaneita, miten ihmeessä heistä on tullut tällaisia barbaareita, jos kerran kulttuuri määrittää kaikki yksilöt aina kehdosta hautaan saakka?

Kirjoitat, että sinulle on haastavaa tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnet houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät, mutta kiellät nämä ajatukset ja toivot, että ainoastaan vihervasemmistolaiset maailmanparantajat raiskattaisiin. Itsehän suhtaudumme liian suvaitsevaisesti barbaariraiskaajiin ja sallimme heidän rynnistää neitseellisen suomineidon kimppuun. Jollain tavalla argumenttisi näyttäisi päätyvän siihen, että et edes syytä raiskauksista maahanmuuttajamiehiä, vaan niitä suvaitsevaiston naisia, jotka maahanmuuton sallivat.Mutta ethän sinä voi olla sitä mieltä, että raiskaus olisi naisen syytä? Silloinhan koko barbaariraiskaajaretoriikaltasi putoaisi pohja, vai mitä?”

Heitin kerran eräällä maahanmuuttokriittiselle ilmoille ajatuksen, että on olemassa riski, että hänen lapsestaan tuleekin suvakki. Hän vastasi tyynesti, että abortti on parempi vaihtoehto kuin suvakkilapsi.

Nyt olisi korkea aika nähdä, että näitä ihmisiä eivät kiinnosta esimerkiksi naisten oikeudet pätkääkään. Naisten oikeudet ovat keppihevonen. Heidän mielestään nainen, joka julkisesti kertoo heidän näkemyksestään poikkeavia mielipiteitä on kohde, jonka saa oikeutetusti raiskata. Ei saa ajatella, eikä kyseenalaistaa. Usein näkee keskustelua, joissa maahanmuuttokriittiset miehet kirjottelevat ”meidän naisistamme”. Tietääkseni me naiset emme ole kenenkään omaisuutta. Olen tätä kysynyt monia kertoja saamatta vastausta, mutta miten tällainen ajattelu eroaa esimerkiksi ääri-islamistin ajattelusta naisen asemasta? Kaavun ”väriä” voidaan vaihtaa, mutta se ei muuta sisältöä. Sivistys- ja tiedeviha kuuluu myös hyvin olennaisena osana maahanmuuttokriittiseen ajatteluun, joten heidän housuissaan olisin kyllä kuittailematta muiden tieteen tuntemuksesta.

Haluaisiko maahanmuuttokriittinen joutua selittämään omalle lapselleen, että sinua nyt vain kiusataan koulussa ja sinun on nyt vain hyväksyttävä se, koska valkoinen mies tappoi perheensä? Tuleeko minun valkoisena suomalaisena naisena olla vastuussa vaikkapa suomalaistaustaisen Aileen Wuornoksen tekemisistä murhista? Olemmeko me kaikki suomalaiset valkoiset naiset sarjamurhaajia, koska Wuornos? Maahanmuuttokriittisten ”logiikan” mukaan toki vain ”vääränlaisia” saa leimata…

Kun termi määrittelee ihmisen

Termi feminismi herättää nykyään kovasti keskustelua. Poimitaanpa yksi kommentti Facebookista:

”Feminismi on aate, joka ajaa naisten etuja. Ei miesten. Feminismin ydin on kuvitelma siitä, että miehillä on valta ja naiset ovat alistettuja. Näin ollen feministinen aate lähtee siitä, että tasa-arvo saavutetaan, kun miehiltä siirretään riittävästi valtaa naisille.

Kerro minulle mitä feminismi on tehnyt miesten tasa-arvon hyväksi. Esimerkiksi räikeissä rakenteellisissa syrjintätapauksissa kuten avioerojen huoltajuusoikeudenkäyntien tuomioissa.

Jos tilastot olisivat toisin päin jokainen feministi huutaisi naama punaisena instituutionaalisesta syrjinnästä.”

Itse kutsun itseäni mielummin tasa-arvon kannattajaksi kuin feministiksi. Tästä huolimatta en tajua sitä, miksi kaikki feministit leimataan nykyään monesti idiooteiksi tyyliin ”Ne tahtovat leffaan naishahmoja, koska niitä on pakko olla, vaikka kirjassa, josta leffa tehtiin ei niitä ollutkaan!”. Kaikki itseään feministeiksi kutsuvat eivät kuitenkaan ole näitä ”höyrypäitä”, eivätkä ”kiukuttele miehille” tai ”vihaa miehiä”. Höyrypää-ilmiötä emme valitettavasti voi välttää oli kyseessä sitten mikä tahansa aate tai asia. Ikävää on se, että usein nämä höyrypäät ovat niitä äänekkäimpiä yksilöitä. Minä olen usein tullut paremmin toimeen miesten kanssa toimeen kuin naisten kanssa, mutta en minä silti voi alkaa leimata naisia selkäänpuukottajiksi ja idiooteiksi. Emme voi tehdä johtopäätöksiä siitä, ”mitä jokainen femisti tekisi tietyssä tilanteessa”. Feministeilläkään ei ole yhtä universaalia mieltä.

Vallan siirtäminen-ajatuksessa on vähän sama kompa kuin siinä, että jos homot saavat samat oikeudet kuin heterot niin tämä on heteroilta pois. Tasa-arvoisten oikeuksien ajatus on juurikin yksinkertaisesti se tasa-arvo. Se, että minulla on yhtäläinen oikeus päättää asioistani kuin naapurillani omistaan, ei ole pois siitä naapurini omasta päätäntävallasta. Siihen, miksi en halua kutsua itseäni feministiksi vaikuttaa osaltaan varmasti se, että en näe ihmisiä yksiselitteisesti miehinä tai naisina. Näen heidät ihmisinä. Silti en halua lähteä leimaamaan ketään itseään feministiksi kutsuvaa muutaman ääriajattelijan mukaan. Mielestäni se on täysin epärationaalista. Tunnen monia fiksuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia, jotka kutsuvat itseään feministeiksi ja kannattavat sitä ihan oikeaa tasa-arvoa naisten ylivallan sijaan.

Omakohtaista kokemusta lähiperhepiiristä on siitä, miten epätasa-arvoiset miehen oikeudet ovat esimerkiksi vanhemmuudessa verrattuna naiseen. Feminismi on kuitenkin alunperin aate, joka ajaa naisten oikeuksia niin, että oikeudet olisivat tasa-arvoisia. Se, että joku kuuluu feministiseen järjestöön, ja tämä järjestö tekee työtä naisten oikeuksien puolesta ei tarkoita sitä, etteivätkö järjestöön kuuluvat voisi ajatella myös miesten oikeuksia. Minä kuulun Setaan, ja samalla yksinkertaistetulla logiikalla voisi sanoa, että ”Miksi minä en tee mitään heteroiden oikeuksien eteen?”. Se, että joku puolustaa ryhmän x oikeuksia ei sulje automaattisesti pois toista. Yhtälailla vaikka syöpäjärjestöt keskittyvät syöpäsairaisiin, vaikka muidenkin sairaiden tilanteessa olisi parannettavaa.

Usein ajatellaan, että koska meillä Suomessa on esimerkiksi juridinen palkkatasa-arvo työtä ei enää ole tehtävänä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että asenneilmapiiri ei ole sama asia kuin laki. Minä kuulun niihin, joiden mielestä miesten oikeuksissa esimerkiksi vanhemmuudessa olisi ihan juridisesti paljon parannettavaa. Vastustan myös nykyistä syrjivää ja eriarvoistavaa asevelvollisuusjärjestelmää. Tämä ei silti sulje pois sitä, ettenkö voisi tarpeen tulleen ottaa myös naisasiaa esille esimerkiksi tilanteessa, jossa naista syrjitään sukupuolensa vuoksi. Otetaan tähän esimerkki siitä, että vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki menisi läpi niin se ei tarkoita, ettäkö seksuaalivähemmistöjen puolesta asenteiden muuttamisessa tehtävä työ loppuisi siihen paikkaan. Se, että tietyn ryhmän puolesta puhutaan ei tarkoita, että tätä ryhmää pidettäisiin automaattisesti itsessään heikkona. Jos minä puhun vaikkapa siitä, että fibromyalgiapotilailla on hankala asema byrokratiassa, niin en pidä meitä fibropotilaita ihmisinä mitenkään heikkoina. Näen epäkohdan, ja puhun ja kirjoitan siitä. Saavutettuja asioita ei myöskään saisi koskaan pitää itsestäänselvyyksinä.

Mielestäni ei myöskään tule yhdistää tasa-arvoa ja tasapäistämistä keskenään. Esimerkiksi kiintiöt eivät ole mielestäni mitään tasa-arvoa, ja tasa-arvoajatuksen on tarkoitus taata esimerkiksi työnhaussa nimenomaan se, että pätevin riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumista ynnä muista saa sen työpaikan. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi koulutustausta työnhakutapauksessa vaikuta asiaan.

Yksi asia, jossa myös miehiä tulisi tuoda enemmän esiin on perheväkivallan uhrina oleminen. Edelleen elämme strereotypiassa, jonka mukaan nainen on perheväkivallassa uhri (kuten myös nainen nähdään usein aina lapselle hyvänä huoltajana), vaikka näin ei aina todellakaan ole. Väkivalta ja syrjintä ovat kaikessa muodossaan tuomittavia riippumatta siitä keneen ne kohdistuvat. Josko lopettaisimme määrittelemästä ihmisiä kokonaan sen perusteella kutsuvatko he itseään feministeiksi, hipeiksi, Setan jäseniksi, fibropotilaiksi tai homoiksi? Josko lähtisimme tässäkin asiassa siitä, että määrittelyistä huolimatta me olemme kaikki yksilöitä? Yhdestä ominaisuudestamme ja ajatuksestamme huolimatta meissä on myös monia muita ominaisuuksia ja ajatuksia. Yksi termi ei voi määritellä koko ihmistä. Ongelmista ja epäkohdista puhuminen ei koskaan ole heikkoutta tai heikoksi leimaamista, vaan mielestäni se on vahvuutta.