Onko viharetoriikka jo arkea?

Viime vuoden sisään on tullut useamman kerran vastaan tilanne, jossa olen joutunut miettimään pitäisikö internetiin kirjoitetusta viestistä tehdä ilmoitus poliisille? Olen jo useampaan kertaan klikannut nettipoliisien profiileja auki. Minulla on ollut viestin kirjoitusikkuna edessäni avoinna. Olen jopa alkanut jo kirjoittaa. Sitten olen painanut ruksia. Viestit, joiden ilmoittamisesta poliisille olen harkinnut eivät ole olleet mitään kevyttä kamaa minun maailmassani, mutta silti en ole saanut kirjoitettua viestiä loppuun. Tämä pistää miettimään, että missä vaiheessa uhkailusta, vihapuheesta ja omankädenoikeudesta tulee arkea? Pitääkö tappamisella ja kiduttamisella fantasioinnin vakavassa keskustelussa olla hyväksyttävää? Pitääkö omankädenoikeudella uhoaminen hyväksyä? Keskustelu maahanmuuttajista tai pedofiileistä ei ole fiktiota, eikä viihdettä vaan todellista elämää. Keskusteluissa keskustellaan oikeiden henkilöiden pahoinpitelemisestä, kiduttamisesta jopa tappamisesta oikeuden varjolla.

Kun surffailemme internetissä törmäämme päivittäin kaikenlaiseen törkyyn. Itse en osaa turtua esimerkiksi tappouhkauksiin, tuhopolttosuunnitelmiin tai kidutusfantasioihin. Silti minunkin kynnykseni ottaa yhteyttä nettipoliisiin on aika korkea. Moni ei kuitenkaan tällaisia lukiessaan enää olkaansa kohauta. Se on arkea. Todellisen, elävän ihmisen pahoipitelemisestä, tappamisesta ja kiduttamisesta keskusteleminen on jo osittain arkea, jonka yli joko rullataan surutta tai sitten siihen mennään mukaan, koska sananvapaus.

Mieleen tulee myös, että poliisihan näkee kaikenlaista, ei kai heitä nyt tällainen kiinnosta? Muutamana iltana olen istunut pitkään pöydän ääressä hyvin vakavissa mietteissä. Entä jos tuo kirjoittaja tekeekin jotakin? Entä jos se ei olekaan vain vitsiä? Miltä minusta tuntuisi, kun en olisikaan ilmoittanut asiasta poliisille? Olen miettinyt, mitä yhteiskunnasta tulee, kun ihmisten satuttamisella fantasioinnista tulee normi? Onko siitä tullut jo? Poliisilla on resurssipula ja esimerkiksi syytekynnyksen ylittävistä kunnianloukkauksista tulee usein syyttämättäjättämispäätös, koska raha ja aika. Mitä tälle ilmiölle siis voi tehdä? Minä en halua, että viharetoriikkaan turrutaan, ja siitä tulee osa arkea. Yritän kantaa omaa pientä korttani kekoon esimerkiksi bloggaamalla. Joskus kuitenkin iskee se neuvottomuus. Kun et lähde viharetoriikkaan, olet hyysäri. Sinutkin pitää raiskata ja tappaa.

En haluaisi uskoa, että joku kommentoisi tähän, että älä sitten lue niitä! Kysymys ei näet ole mistään minun mielipahastani, vaan ihmisten suhtautumisesta väkivaltaan ja siihen, mikä on asiallista keskustelua. Ei tällaiselta asialta voi minusta sulkea silmiä. Ihmisten tulisi kyetä keskustelemaan asioista ilman tappo- ja kidutusjuttuja. Tulisi olla itsestäänselvyys, että meillä sivistysvaltiossa poliisi ja tuomioistuimet hoitavat asiat. Kuka takaa, että seuraava pedofiilin tai raiskaajan metsästäjän uhri ei ole syytön ihminen? Mitäs sitten kun se syytön makaa vammautuneena sairaalassa? Seuraavat viestit laitoin harkinnan jälkeen eteenpäin nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssille. Ainakaan minun ei tarvitse syyttää itseäni, jos nämä henkilöt pahoinpitelevät jonkun.

”Ootte varmasti lukenu niistä lasten raiskaajista? Yks niistä ainaki asuu Mikkelissä ja jos se menee mun ansaan ni se ihminen saa kärsiä. Toivottavasti saa myös linnassa pesäpallomailaa perseeseen.”

”Olen ollut yhteydessä yhteen näistä miehistä ja pyytänyt ulos. Loput voitte arvata. Ja turha pelätä mun puolesta, koska olen tehnyt tätä ennenkin. Mä olen pelkkä syötti.”

Kyseisessä tapauksessa jutun miehet ovat vankilassa odottamassa tuomion lainvoimaisuutta. En tiedä ketä sitten on ”houkuteltu ansaan”? Johonkin muuhun tekoon syyllistynyttä? Syytöntä? Mielestäni tällaiseen ei pidäkään tottua.

 

Astaloita ja luottamuksen punnitsemista

Helsingin poliisi kunnostautui vappuna. Tarkoitus oli hillitä pienen anarkistijoukon mielenosoitusta, ja siinä sivussa poliisi myös veti vasemmistonuorten lippuja päreiksi. Poliisi on myöntänyt erehdyksensä, ja luvannut korvata rikotut lippusalot. Ei siinä mitään, virheitä sattuu. Muistuttaisin kuitenkin, ettei ole mikään salaisuus, että Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa mitä ilmeisimmin on henkilöitä, jotka ovat kallellaan niin sanottuun kansallismielisyyteen. Nämä henkilöt eivät tunnu ilmeisesti kaihtavan edes väkivallan ihannointia. Joku saattaa muistaa aikaisemman ihmettelyni Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta kyseisen puljun virallisella Facebook sivulla. 

Helsingin poliisilaitokselta aiemmin kyseenalaisissa yhteyksissä tunnetuksi on tullut muun muassa koko kansan nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss. Nettipoliisina niin ikään Helsingin poliisilaitoksella työskentelevä Jarno Saarinen kirjoitti taannoin Uuden Suomen blogiinsa ”avautumisen” siitä, miten ihmisillä ei ole vain huumorintajua netissä liikkuessaan. Osan tapauksessa tämä on aivan satavarmasti tottakin, mutta ei ole kerta ensimmäinen eikä varmasti viimeinen, kun esimerkiksi tappouhkaus jätetään tutkimatta, koska ”sehän tapahtui netissä”. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on edelleen rikos, vaikka se tapahtuukin internetissä.

”Minulla on itselläni palloilutaustaa, joten pukukopit ovat minulle varsin tuttuja paikkoja. Niissä tunnelma on erityinen, ja voin jopa sanoa, että minulle se ympäristö on hyvin kodikas. Siellä ”läppä lentää” ja jutut ovat varsin roiseja, kun jätkien kesken kerrotaan tarinoita. Jos sinne eksyy joku ulkopuolinen, tarina katkeaa, tai ainakin siistiytyy valtavasti. Tässä yhteydessä totean, ettei tämä suinkaan ole mikään poikien/miesten yksityisoikeus, vaan olen vakuuttunut, että tyttöjen/naisten keskuudessa jutut tuollaisessa suljetussa ympäristössä ovat aivan yhtä härskejä.

Tällaisia huumorisävytteisiä nettisivustoja voisi verrata vaikkapa pukukoppimiljööseen, mutta ero on siinä, että siinä missä pukukopissa olevat voivat luottaa, ettei tarina sieltä juuri mihinkään leviä, nettisivustoille voi tulla kuka tahansa lukemaan juttuja, eivätkä kirjoittajat tätä tietenkään havaitse.”

Miten ihmeessä avointa nettiyhteisöä voisi verrata pukukoppiin? En voi kuin ihmetellä ovatko omat kognitiiviset kykyni muka paljonkin kehittyneemmät kuin tavallisella perus-Peralla, koska minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää mikä avoin nettisivusto on? Minäkin heitän kotosalla vaikka millaista juttua, mutta ymmärrän että kaikkea en voi heittää netissä. Pyrin myös muistamaan sarc-merkinnän käytön.

”Ja koska olemme suomalaisina tottuneet yhteiskuntaan, jossa voit mennä joka paikkaan pelkäämättä turvallisuutesi puolesta, moni haluaa, että internet toimisi samalla logiikalla. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka suoraa uhkaa jollakin sivustolla vierailu ei turvallisuudellesi tietenkään muodosta, voi mielesi siitä huolimatta järkkyä, jos olet sellaiselle altis.”

Pitääkö ihmisen hyväksyä tappouhkaukset? Eivätkö ne muodosta Saarisen mielestä uhkaa ihmisen turvallisuudelle? Pitääkö ihmisen hyväksyä Suomen lain rikkominen netissä? Saako känässä ja läpällä heitellä tappouhkauksia ja rikkoa lakia, ja jos ei se ole jolle kulle ok niin kyseessä on herkkis? Vaikka nettisivuston henki olisi millainen, meillä on kuitenkin se Suomen laki, jota tulisi noudattaa myös netissä. Eihän poliisilla toki ole resursseja puuttua kaikkeen, mutta esimerkiksi henkilöön kohdistettu tappouhkaus on aina vakava asia. Aiheella ei tulisi pelleillä, eikä pitäisi antaa kuvaa, että kansalaisella ei ole oikeutta olla huolissaan turvallisuudestaan. No tästä kirjoituksesta ainakin oppi sen, että näköjään nettipoliiseja ei kannata vaivata ilmoittamalla lakia rikkovista sivustoista.

Itse en ole joutunut esimerkiksi uhkauksia poliisille viemään, mutta lähipiirissäni on tapaus, jossa henkilöä alettiin kiristää, uhkailla tappamisella ja vainota. Kyseessä oli hyvin epävakaa ihminen, jonka mielenliikkeitä oli mahdotonta tarkasti ennakoida. Mieleeni jäi erään poliisin kommentti: ”Eihän se nyt varmaan sulle mitään oikeasti tee. Se on sellaista suun soittoa.”

Alkuperäisestä aiheessa vähän eksyn siihen, että miksi meillä saatettiin esimerkiksi laki vainoamisesta voimaan? Laki on toki hyvä, mutta kun näitä nykyisiäkään lakeja ei pystytä valvomaan nykyisillä resursseilla… Surullista on poliisin asenne siihen, että lain rikkomista on nyt vain hyväksyttävä ja katsottava läpi sormien. Ilmoittaja nähdään jopa ehkä hiukan typeränä.

Palaten siis alkuperäiseen aiheeseen. Jotenkin itselleni jäi sellainen kutina, että olisi aika hiton tärkeää käydä nyt julkisesti läpi, miksi poliisi sekoitti vasemmistonuoret ja anarkistit? Miksi poliisi teki tietyt johtopäätökset? Muistutan, että suurin osa poliiseista on asiallisia ja työhönsä vakavasti suhtautuvia ihmisiä. Mädät omenat joukossa voivat kuitenkin pilata hyvin nopeasti kansalaisten luottamusta poliisiin. Luottamuksen säilyttämiseksi tällaisiin asioihin olisi hyvin tärkeää saada tarkat julkiset selvitykset. Itse en ainakaan voi täysin välttyä siltä tunteelta, että joukossa olisi ollut poliiseja, joiden henkilökohtaiset motiivit olisivat sanelleet toimintaa ja päätöksiä. Ainoastaan perusteellinen julkinen selvitys ilman ”selityksen makua” voisi hälventää näitä epäilyjä. Kuten jo kirjoitin virheitä sattuu, ja ne ovat ymmärrettäviä, koska ihmisiä tässä olemme kaikki. Tällaisissa asioissa kuitenkin vain avoimuus voi säilyttää kansalaisten luottamuksen poliisiin.

Periaatteessa mikä tahansa esine voidaan tulkita astaloksi. Sen verran tosin nussin pilkkua, että itse olen aina käsittänyt, että esine joka on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan muu kuin ase muuttuu astaloksi, vasta kun sitä käytetään lyömäaseena. Se, että joku on käyttänyt lippusalkoa astalona ei tarkoita, että kaikki lippusalot voitaisiin jatkossa tulkita astaloiksi sen kummemmin kyselemättä ja miettimättä. Tokihan poliisikin jo kommentoi, että vappumarssille voi jatkossa ottaa edelleen lippuja mukaan. Toivottavasti tästä opitaan, ja asia selvitetään. Tuskin kukaan haluaa Suomeen Venäjän meininkiä, jossa poliisin sijaan kannattaa ottaa yhteyttä rikollisjärjestöihin, jos haluaa apua. Nyt olisi erittäin tärkeää selvittää kuinka paljon poliiseilla oikeasti on poliittisia kytköksiä, ja kuinka paljon ne vaikuttavat päätöksen tekoon. Ilmiöön pitää herätä ennen kuin on liian myöhäistä, ja jälki on pahaa.

Tähän loppuun voisin vielä hieman mainostaa omasta mielestäni tärkeää projektia. 

”Tarkoitus on tutkivan journalismin keinoin ottaa selvää mahdollisimman monesta Suomen Vastarintaliikkeen rikoksen tutkinnan kulusta. Kuka on tehnyt päätökset tutkintojen keskeyttämisestä ja mistä syistä? Aion matkustaa ympäri Suomea puhumassa eri tutkinnoissa mukana olleille poliiseille, selvittää useiden rikosten tutkinnat ja selvittää kuka on sen takana, ettei Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä tuomita tekemistään rikoksista.

Tavoitteena on päästä hyvä veli-verkoston läpi tutkimaan mistä todella on kyse. Tämä edellyttää luottamustellisten suhteiden rakentamista yksittäisiin poliiseihin, johon taas kuluu aikaa.

Monien rikosten esitutkintamateriaalit ovat satojen sivujen mittaisia. Näiden materiaalien huolelliseen tutkimiseen kuluu huomattava määrä aikaa. Olen laskenut kahden kuukauden täysipäiväisen työskentelyn riittävän sekä matkustamiseen, tutkintaan että jutun kirjoittamiseen.”

En sano juuta tai jaata siihen paljastuuko asiassa mitään muuta syytä kuin perinteinen resurssipula, mutta ehkä asia olisi syytä nostaa pinnalle ja sitä olisi syytä tutkia enemmän. Ei ole parane myöskään unohtaa, mitä tapahtui Saksassa. Kaikki on siis mahdollista myös niin kutsutuissa sivistysvaltioissa. Muistutetaanpa vielä tästä Vantaan pahoinpitelytapauksesta, ja tutkinnanjohtajan kommenteista asiaan. 

”– Asianomistaja oli kyllä itsekin aktivoitunut soittamalla suuta, aivan hyvin voi normaalitilanteessakin saada päihinsä, jos menee aukomaan päätä.

Poliisilla kyllä on käsitys tekijästä, mutta todistajat puuttuvat. Niitä odotellessa tutkinta pysyy jäissä.

– Sanotaan näin, että tiedän kuka se tekijä on.”

On siis normaalia saada turpaansa tietyissä ”tilanteissa”, eikä se nyt silloin ole niin vakava asia. Oli rikoksen uhri sitten kuka tahansa niin tämä ei saa vaikuttaa siihen miten tutkinta etenee tai miten vakavasti asiaan suhtaudutaan. Koska minua kuitenkin pidetään äärivihervassarina niin selvennettäköön jälleen kerran, että minusta ketään ei saa pahoinpidellä.

 

Kuva_lipputangoiksi_naamioiduista_astaloista1

Ovelasti naamioituneita astaloita.

Poliisi on ystävä…

En kuitenkaan tiennyt, että poliisista on tullut niin hyvä ystävä, että poliisien hallinnoimalla Facebook-sivulla saa heittää ”väkivaltaläppää”. Helsingin poliisilaitos julkaisi Facebook-sivullaan 18. helmikuuta tiedotteen, jossa etsittiin lasten ahdistelijan uhreja.

Helsinginpoliisilaitos6

 

Lasten ahdistelu ja tämä mystinen ulkomaalaistaustaisuus yhdistettynä toisiinsa saivat ihmiset välittömästi pyhän raivon valtaan. Ulkomaalaisia ollaan ketjussa jo heivaamassa lentokoneista puolessa välissä karkotusmatkaa ulos ja vetämässä kuulaa kalloon. Oikeudenkäynteihinkään ei kuulemma tarvitse veronmaksajien rahoja käyttää, eiväthän tällaiset mitään oikeudenkäyntejä tarvitse. Suomen laki luetaan vitsikirjasta. Jotkut myöntävät pedofiilien olevan sairaita, mutta munat kuulemma pitäisi silti vetää veks. Siperiaan viemistä ja jopa lopettamista ehdotetaan.

 

Helsinginpoliisilaitos

 

Helsinginpoliisinlaitos2

 

 

Helsinginpoliisilaitos4

 

Lopetus

 

Helsinginpoliisilaitos5

 

Suurin osa statukseen kommentoineista ”yllättäen” hekumoi väkivallalla lasten suojelemisen ja pelastamisen nimissä. Monesti tällaisissa ketjuissa asiallisen kommentoinnin puolesta puhuva saa myös nämä ”oikeudenmetsästäjät” kimppuunsa. Kuulemma sitä hyväksyy lastenhyväksikäytön, jos ei hyväksy epäillyn lastenhyväksikäyttäjän murhaamista ja kiduttamista. Kuulemma asiallista keskustelua peräänkuuluttava ei välitä lapsista. Kuula kalloon ja eurolavalle-kaverille poliisi vastasi ihan kuin kenen tahansa täysin normaaliin tiedusteluun siitä onko epäilty vielä vapaalla jalalla. Näin mitä poliisi oli Facebook-kaverini Sakari Timosen ihmettelyihin ketjussa vastannut ja tyrmistyin. Kuka ikinä Helsingin poliisilaitos-profiilin takana kommenttia näpyttelikin niin hänen mielestään oli vaikea määritellä asiattoman ja asiallisen kommentin eroa tällaisessä keskustelussa. Tässä vaiheessa minun oli pakko käydä myös tunkemassa lusikkani soppaan.

””Erkki Tuppurainen Poliisit voisivat miehen kiini saatuaan antaa erityis kohtelun, pallit alasimelle ja lekaa perään. Senjälkeen palauttaa takaisin kotimaahansa ts.alkuperäismaahan. Turhaan kuluttaa veronmaksajien varoja oikeudenkäyntiin, koska kuitenkin rangaistus tulisi olemaan. Vaniljajäätelöä ilman mansikkahilloa sitä luokkaa kaikki aiemmatkin rangaistukset ovat olleet. Teot jatkuvat pelkkien nuhteluiden jälkeen. Suomen laki luetaan suuresta vitsikirjasta..
Like · Reply · 20 · Yesterday at 3:48pm

Rea Kukkonen Pitäs ampua
Like · Reply · 19 · Yesterday at 12:09pm

Mari Muru Vehkeet valtiolle
Like · Reply · 17″

Onko todellakin vaikea kysymys ovatko tällaiset kommentit asiattomia vai asiallisia?”

 

”Tässä vähän lisää näitä kommentteja, joita on huiman vaikea määritellä asiattomiksi.

”Harri Merivirta Kunhan saatte kiinni niin paluulippu kotimaahan…… eiku puoleenväliin ja sit ulos koneesta.
Like · Reply · 6 · Yesterday at 6:19pm

Mikko Sorja Aivan, ja tiedämmehän me toki sen että myöskin esim. nepalilaiset ja korealaiset tummatukat ovat näissä ahdistelu- ja seksuaalisävytteisissä rikosepäilyissä koko ajan tapetilla ja selkeästi yliedustettuina…
Like · Reply · 5 · Yesterday at 3:05pm

Mika Rinne Tuollaisiin ei mikään hoito tehoa. Lopetus on ainoa ratkaisu.
Like · Reply · 12 · Yesterday at 12:25pm

Hannele Vahantila Linnaan piiiitkäksi aikaa, samaa kohtelua toisten vankien osalta ja sitten ikuinen karkoitus maasta, oman maan vankilaan tosin sen verran pian ettei syö suomen veronmaksajien rahoja !
Like · Reply · 4 · Yesterday at 9:52pm

Raili Rantanen Jostain heti roikkumaan kun saadaan kiinni ,! Riley
Like · Reply · 4 · Yesterday at 8:09pm

Toimi Aalto Ottakaa vaan lisää tätä paskasakkia tänne. Herätkää hyysärit!!!
Like · Reply · 4 · Yesterday at 4:36pm”

Ei kyllä kovin uskottavaa kuvaa anna tämän profiilin takana häärivistä poliiseista, jos tällainen kommentointi on ”vaikeasti määriteltävää”. Selvennykseksi vielä kaikille en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, ja mielestäni lapsiin sekaantuminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Edesauttaa muuten hirveästi lasten oikeuksia, että täällä kirjoitellaan tappo- ja kidutuskehotuksia…”

Sain Helsingin poliisilaitokselta vastauksen. Ketjussa oli muitakin kuin minä ja Sakari ihmettelemässä sitä, miten asiattomia kommentteja ei poisteta. Yllättäen Helsingin poliisilaitoksen profiilin takana häärimässä ollut hoksasikin, että monet viestit ovat asiattomia ja oikein nätisti toivoi, ettei tällainen keskustelu enää jatkuisi.

 

Uhkauksetprofiilissa

 

Viimeisen virkkeen viestiä jäin miettimään. Vastasinkin Helsingin poliisilaitokselle, että itse koen kyllä erikoisempana sen, että poliisi suhtautuu näin lepsusti väkivalta-kehotuksiin hallinnoimallaan poliisin virallisella Facebook-sivulla. Viimeinen virke oli mielestäni kauniisti sanottuna kettuilua. Kerroin vastauksessani myös, että mielestäni tällainen toiminta syö poliisin uskottavuutta. Kun poliisi kerran somessa liikkuu niin mielestäni olisi asillista edes pyrkiä pitämään poliisin omat tiedotuskanavat siisteinä. Kaikkea asiatonta ei voi ehtiä reaaliajassa poistamaan, ja ymmärrän sen. Poliisin ei pitäisi kuitenkaan hyväksyä tappo- ja väkivaltafantasioita Facebook-sivullaan. Oli aihe sitten miten tunteita herättävä tahansa niin poliisi ei voi näyttää vihreää, eikä edes keltaista valoa tällaisille fantasioille.

 

Hyysärit

 

Homma jatkuu nettipoliisina tunnetun Marko ”Fobba” Forsin seinällä, jonne Forss on Helsingin poliisilaitoksen ilmoituksen jakanut. Forssin seinällä monet ihmiset alkoivat kyseenalaistamaan ympäripyöreää termiä ulkomaalaistaustainen. Ihmisten mielestä termi oli tuntomerkkinä kummallinen, koska se ei kerro ihmisen ulkonäöstä mitään. Keskustelussa mainittiin odotetusti kukkahattutädit, ja vedottiin muun muassa siihen, että ulkomaalaistaustainen, turkulaissyntyinen ja helsinkiläissyntyinen ovat täysin valideja tuntomerkkejä epäiltyä kuvaillessa. Hyysärit ja rasismikortin vetäjät kuulemma olivat taas kaivautuneet luolistaan esiin. Haluaisin kyllä nähdä kun Tuhkasen Toni osoittaa minulle ihmisjoukosta vaikkapa kaikki turkulaissyntyiset ihmiset… Pelkkä se, että ihmiset kyselevät, mitä ulkomaalaistaustaisella tarkoitetaan saa ihmiset hyysäriraivoon. On fakta, että ulkomaalaistaustainen ei kerro mitään ihmisen ulkonäöstä. Se ei ole tuntomerkki. Nyt on oletetustikin tapahtunut niin, että Helsingin poliisilaitoksen postaus on täynnä vihaviestejä, joissa osassa yleistetään ”ulkomaalaistaustaiset” rikollisiksi.

 

Turkulaissyntyinen

LauriJalkanenMachete

 

Ei kukaan käsittääkseni surrut sitä, että ei tekijän kansallisuutta ollut paljastettu vaan sitä ihmeteltiin, miksi poliisi käyttää täysin ympäripyöreää terminä tuntomerkkinä. Silmälasipäinen, kalju, tummaihoinen, vaaleaihoinen, vaaleahiuksinen, tummahiuksinen, punahiuksinen, lyhyt, lävistyksiä korvassa. Esimerkiksi nämä ovat tuntomerkkejä. Mitä enemmän tuntomerkkejä sitä enemmän niistä on hyötyä. Ulkomaalaistaustainen, turkulaissyntyinen tai suomalaisennäköinen sen sijaan eivät ole mitään järkeviä tuntomerkkejä vaan nämä termit voivat kattaa ihan minkänäköisen ja -oloisen ihmisen tahansa.

Poliisivalaan kuuluvat eettiset arvot eivät toki ole juridisesti mitenkään sitovia, mutta antavat kuitenkin suuntaa sille, miten poliisin olisi hyvä käyttäytyä ja toimia. Väkivaltaan yllyttämisen hyväksyminen ei mielestäni ole eettisesti alkuunkaan hyväksyttävää. Olen useamman kerran nähnyt kommentteja, joissa todetaan, että ainoastaan laki estää ihmistä pahoinpitelemästä ja tappamasta esimerkiksi pedofiileja. Jos poliisi antaa ymmärtää, etteivät tällaiset tappo- ja väkivaltafantasiat olekaan niin väärin niin mielestäni tämä voi olla jopa vaarallista.

”Allu ja pakastekana”-jutut voivat tuntua äkkiseltään hyvin viattomilta, mutta mitä kaikkea niistä voi seurata? Antavatko tällaiset kuvan, että poliisille voi heitellä vaikka mitä ”paskasakkijuttuja”? Jos virantoimituksessa oleva poliisi hyväksyy väkivaltaviestit tai heittelee ”Allu ja pakastekana”-juttuja niin antaako tämä kansalaisille signaalin, että väkivalta ja ihmisryhmien leimaaminen on ihan hyväksyttävää? Forss sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen ”Allu ja pakastekana”-kommentistaan Twitterissä, ja mielestäni Helsingin poliisilaitoksen profiiliin kommentteja kirjoitelleen poliisin kanssa voisi myös hieman keskustella siitä, mikä on asiallista käytöstä ja mitä poliisi ei voi hyväksyä edes internetissä.

Vai onko poliisi tosiaan näin nettiaikana taho, jonka tehtävänä on nykyään ymmärtää kansalaisten sadistisia ”vitsejä”? Aikaisemmin Facebookissa pohdin sitä, että kun tarpeeksi moni kerralla toistaa rikoksen, tuleeko siitä hyväksytty? Ilmeisesti ihmisille on tullut sellainen vaikutelma, että poliisi netissä ei ole kunnon poliisi, ja heille voi kirjoitella mitä vain ja he hyväksyvät sen. Eipä poliisi näytä hirveästi tekevän tämän kuvan muuttamiseksi. Väkivallan lietsomisviestien hyväksyminen poliisin taholta on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Olen itse kohdannut asiallisia ja fiksuja poliiseja ja toivon, että voin jatkossakin luottaa siihen, että poliisi ei hyväksy väkivaltaa eikä siihen yllyttämistä.

Koska odotettavissa on jälleen kerran pedofiilien puolustaja kommenttia, niin jälleen kerran selvennän, että mielestäni lapsen hyväksikäyttö on todellakin rikos ihmisyyttä vastaan, ja jokaisella tulisi olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

Edit: Tässä vielä linkki ilmoitukseen ja siihen tulleeseen keskusteluun. 

Tarra, tolppa ja Fobba

Oululainen freelance-valokuvaaja Ville Wallenius joutui kohun keskelle otettuaan kuvan julkiselle paikalle liimatusta tarrasta, jossa otettiin kaikki lestadiolaiset leimaavasti kantaa lestadiolaisten parissa ilmenneisiin pedofiliatapauksiin. Nettipoliisina tunnettu Marko ”Fobba” Forss pyysi Walleniusta poistamaan kuvan profiilistaan, ja Wallenius teki työtä käskettyä. Forss päätti kuitenkin valtakunnansyyttäjänvirastosta neuvoa kyseltyään tehdä Walleniuksesta rikosilmoituksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Koomisen tästä tapauksesta tekee, että sensuroimatonta kuvaa tarrasta ei ihan tuosta vain löydäkään. Median uutisoinnin yhteydessä näkemissäni kuvissa tarran teksti on sumennettu. Googlettamallakin vastaan tulee sumennettu versio. Tällainen tilanne on nykypäivänä jokseenkin erikoinen.

En itse tiedä millaisen saatetekstin kera Wallenius kuvan Facebook-profiilissaan julkaisi. Wallenius on kuitenkin itse ilmoittanut, että hänen tarkoituksensa ei ollut herjata lestadiolaisia vaan hänen tarkoituksensa oli tuoda esille tällaisten tarrojen levittämisen absurdiutta. Oletuksenani on siis, että Wallenius on tämän asian tuonut kuvan julkaisun yhteydessä ilmi. Asiasta uutisoivat muun muassa Helsingin Sanomat ja Radio City

”Oululaisesta freelancevalokuvaajasta Ville Walleniuksesta on tehty rikosilmoitus, koska hän otti kuvan herjaavasta tarrasta ja pani sen Facebook-sivulleen.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Radio City verkkosivuillaan.

Tarrassa otettiin kantaa voimakkain sanoin vanhoillislestadiolaisten pedofiliatapauksiin. Kuva lähti leviämään sosiaalisessa mediassa, ja Wallenius poisti sen sivultaan nettipoliisi Marko Forssin kehotuksesta.

”Seuraavana päivänä Forss otti vielä yhteyttä ja kertoi, että valtakunnansyyttäjänvirasto on ohjeistanut häntä tekemään asiasta rikosilmoituksen. Syynä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, Wallenius kertoo.

Forss teki rikosilmoituksen, ja nyt Oulun poliisi harkitsee, täyttyvätkö rikoksen tunnusmerkit.

Wallenius itse pitää tilannetta omituisena.

”Se tarra on julkisella paikalla kaikkien nähtävillä. Sehän on vähän sama kuin ottaisin kuvan graffitista, joka sekin on laiton”, Wallenius sanoo.

”Enkä pannut sitä verkkoon herjaamistarkoituksessa, vaan kuvastamaan tarran absurdiutta.”

Wallenius kertoo, että kuvaa jaettiin lyhyessä ajassa 300 kertaa ennen kuin hän poisti sen. Syntyneen kohun myötä hän on kuullut, että vastaavansisältöisiä tarroja on liimattu julkisille paikoille eri puolilla Suomea.

Helsingin Sanomat ei tavoittanut Marko Forssia.”

Olisi eritäin mielenkiintoista kuulla miten Forss on tapauksen valtakunnansyyttäjänvirastoon kuvaillut. Yleinen käytäntö kun on tähän asti ollut se, että syytettä ei nosteta mikäli rasistista, leimaavaa tai syrjivää materiaalia levitetään selkeästi rasismin ja syrjinnän vastaisessa kontekstissa. Periaatteessa Suomen laki kyllä mahdollistaa sen, että esimerkiksi koulujen historian opettajiakin voitaisiin rangaista kiihottamisesta kansanryhmää vastaan useampaan otteeseen, mutta sivistysvaltiossa ei tietenkään voida rajoittaa sananvapautta niin, että historian tapahtumista puhuminen on rangaistavaa tai, että materiaalia ei saa edes sitä kritisoidessaan saa levittää eteenpäin.

Tämän vuoden tammikuussa ilmoitin Forssille eräästä avoimesti rasistisesta Facebook-ryhmästä. Ryhmässä oli muun muassa väännetty kuvia siitä miten somalilapsia käytetään hainsyöttinä. En valitettavasti enää muista mitä kaikkea muuta materiaalia sivulla oli, mutta sanotaan näin, että en tee kevein perustein tällaista ilmoitusta. Nyttemmin tämä ryhmä tosin onneksi on jo poistunut bittiavaruuteen. Forss vastasi minulle, että vaikka sivulla onkin rasistista materiaalia, hän ei näe mitään mistä syytekynnys voisi ylittyä. Kuitenkin tämän valokuvaajan tapauksen Forss on ottanut ”sydämen asiakseen”. Päivittäin näkee Facebookissa asioita, joissa syytekynnyksen epäilemistä ei edes tarvitse miettiä. Miksi tällainen yksittäinen valokuva syrjivästä materiaalista nyt nousee tällaiseen keskiöön? Eikö Forssin olisi ollut fiksumpaa tehdä rikosilmoituksen sijaan tutkintapyyntö, jossa hän ei olisi suoraan syyttänyt valokuvaajaa? Kohteeko nettipoliisi tasapuolisesti kaikkia? Hänhän on itsekin heittänyt esimerkiksi romani-vitsiä Twitterissä ja saanut asiasta huomautuksen.

Olenko ainoa, josta tuntuu hurjalta, että näin 2000-luvulla melkein kaikki näkemäni kuvat tästä kyseisestä tarrasta ovat sumennettuja? Tarra voi olla syrjivä ja leimaava, mutta siitä voidaan kirjoittaa ja uutisoida monessa mielessä. Jos otan festareilla miehestäni kuvan ja taustalla on henkilö, jolla syrjivällä sloganilla varustettu paita, niin pitääkö tämä henkilön paita blurrata ennen kuvan julkaisemista, ettei levitä syrjivää materiaalia? Jokaiselta meistä löydettäisiin takuuvarmasti tällä logiikalla julkaisuja, jotka täyttäisivät rikoksen tunnusmerkit.

Helsingin Sanomien mukaan poliisi päätti aloittaa tarra-episodista esitutkinnan. Tarrasta löytyi lopulta se sensuroimaton versiokin, ja siinä lukee; ”Lestadiolaisuus Reipasta lasten raiskausta jo vuodesta 1844”. Tarra itsessään on siis selvästi kiihottamista kansanryhmää vastaan. En tiedä saako tästä tarran tekstin lainaamisestakin Fobban ja syyttäjän kimppuunsa (vaikka Suomessa pitäisikin olla siteerausoikeus…), mutta pelaan edes aavistuksen varman päälle, enkä laita kuvaa tarrasta. Uskomatonta, että tällaista joutuu todellakin miettimään 2000-luvun Suomessa näin rasismia ja syrjintää vastustavana ihmisenä.