Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?

Onko viharetoriikka jo arkea?

Viime vuoden sisään on tullut useamman kerran vastaan tilanne, jossa olen joutunut miettimään pitäisikö internetiin kirjoitetusta viestistä tehdä ilmoitus poliisille? Olen jo useampaan kertaan klikannut nettipoliisien profiileja auki. Minulla on ollut viestin kirjoitusikkuna edessäni avoinna. Olen jopa alkanut jo kirjoittaa. Sitten olen painanut ruksia. Viestit, joiden ilmoittamisesta poliisille olen harkinnut eivät ole olleet mitään kevyttä kamaa minun maailmassani, mutta silti en ole saanut kirjoitettua viestiä loppuun. Tämä pistää miettimään, että missä vaiheessa uhkailusta, vihapuheesta ja omankädenoikeudesta tulee arkea? Pitääkö tappamisella ja kiduttamisella fantasioinnin vakavassa keskustelussa olla hyväksyttävää? Pitääkö omankädenoikeudella uhoaminen hyväksyä? Keskustelu maahanmuuttajista tai pedofiileistä ei ole fiktiota, eikä viihdettä vaan todellista elämää. Keskusteluissa keskustellaan oikeiden henkilöiden pahoinpitelemisestä, kiduttamisesta jopa tappamisesta oikeuden varjolla.

Kun surffailemme internetissä törmäämme päivittäin kaikenlaiseen törkyyn. Itse en osaa turtua esimerkiksi tappouhkauksiin, tuhopolttosuunnitelmiin tai kidutusfantasioihin. Silti minunkin kynnykseni ottaa yhteyttä nettipoliisiin on aika korkea. Moni ei kuitenkaan tällaisia lukiessaan enää olkaansa kohauta. Se on arkea. Todellisen, elävän ihmisen pahoipitelemisestä, tappamisesta ja kiduttamisesta keskusteleminen on jo osittain arkea, jonka yli joko rullataan surutta tai sitten siihen mennään mukaan, koska sananvapaus.

Mieleen tulee myös, että poliisihan näkee kaikenlaista, ei kai heitä nyt tällainen kiinnosta? Muutamana iltana olen istunut pitkään pöydän ääressä hyvin vakavissa mietteissä. Entä jos tuo kirjoittaja tekeekin jotakin? Entä jos se ei olekaan vain vitsiä? Miltä minusta tuntuisi, kun en olisikaan ilmoittanut asiasta poliisille? Olen miettinyt, mitä yhteiskunnasta tulee, kun ihmisten satuttamisella fantasioinnista tulee normi? Onko siitä tullut jo? Poliisilla on resurssipula ja esimerkiksi syytekynnyksen ylittävistä kunnianloukkauksista tulee usein syyttämättäjättämispäätös, koska raha ja aika. Mitä tälle ilmiölle siis voi tehdä? Minä en halua, että viharetoriikkaan turrutaan, ja siitä tulee osa arkea. Yritän kantaa omaa pientä korttani kekoon esimerkiksi bloggaamalla. Joskus kuitenkin iskee se neuvottomuus. Kun et lähde viharetoriikkaan, olet hyysäri. Sinutkin pitää raiskata ja tappaa.

En haluaisi uskoa, että joku kommentoisi tähän, että älä sitten lue niitä! Kysymys ei näet ole mistään minun mielipahastani, vaan ihmisten suhtautumisesta väkivaltaan ja siihen, mikä on asiallista keskustelua. Ei tällaiselta asialta voi minusta sulkea silmiä. Ihmisten tulisi kyetä keskustelemaan asioista ilman tappo- ja kidutusjuttuja. Tulisi olla itsestäänselvyys, että meillä sivistysvaltiossa poliisi ja tuomioistuimet hoitavat asiat. Kuka takaa, että seuraava pedofiilin tai raiskaajan metsästäjän uhri ei ole syytön ihminen? Mitäs sitten kun se syytön makaa vammautuneena sairaalassa? Seuraavat viestit laitoin harkinnan jälkeen eteenpäin nettipoliisi Marko ”Fobba” Forssille. Ainakaan minun ei tarvitse syyttää itseäni, jos nämä henkilöt pahoinpitelevät jonkun.

”Ootte varmasti lukenu niistä lasten raiskaajista? Yks niistä ainaki asuu Mikkelissä ja jos se menee mun ansaan ni se ihminen saa kärsiä. Toivottavasti saa myös linnassa pesäpallomailaa perseeseen.”

”Olen ollut yhteydessä yhteen näistä miehistä ja pyytänyt ulos. Loput voitte arvata. Ja turha pelätä mun puolesta, koska olen tehnyt tätä ennenkin. Mä olen pelkkä syötti.”

Kyseisessä tapauksessa jutun miehet ovat vankilassa odottamassa tuomion lainvoimaisuutta. En tiedä ketä sitten on ”houkuteltu ansaan”? Johonkin muuhun tekoon syyllistynyttä? Syytöntä? Mielestäni tällaiseen ei pidäkään tottua.