”Työkyvytön työnhakija tässä päivää!”

Jostakin syystä työttömyysluvuista puhuttaessa unohtuvat usein kokonaan minun kaltaiseni ihmiset. Ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta ovat pakosta joutuneet roikkumaan työttömyystilastoissa työttöminä työnhakijoina saadakseen työttömyysetuutta. Vaikka olisit kuinka työkyvytön et näet välttämättä saa sairauspäivärahan jälkeen työkyvyttömälle kuuluvaa kuntoutustukea. Voidaan kysyä, ketä tällainen järjestelmä hyödyttää? En todellakaan ole ainoa joka on vastaavassa tilanteessa. Jos huonosti käy, olen taas muutaman kuukauden kuluttua työkyvytön työtön työnhakija.

Ei työkyvyttömästä tule työkykyistä sillä, että hänelle ei myönnetä kuntoutusrahaa. Joskus kyllä tuntuu, että ajatuksena on se, että kun tarpeeksi ihmistä pompotellaan luukulta toiselle, niin työkyky maagisesti palautuu jossakin vaiheessa. Väistämätä ihminen alkaa kokea jossakin vaiheessa, että häntä pidetään pummina, eikä häntä oteta tosissaan.

Ydinkysymys onkin kuinka moni työttömyystilastoissa roikkuva on oikeasti edes käytännössä työmarkkinoiden käytettävissä? Onko mielekästä listata työkyvyttömiä työttömyystilastoihin vain koska turha byrokratia? Todennäköisesti tämä on tapa kaunistella työkyvyttömyyseläketilastoja. Kuntoutusrahan saaja kun toiselta nimeltään työkyvyttömyyseläkeläinen. Eihän se nyt sovi, että väärän ikäisiä ihmisiä on liikaa työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka he kuinka olisivat työkyvyttömiä. Tilastokaunistelu suuntaan ja toiseen on kuitenkin täysin hyödytöntä peliä. Siinä ei voita kukaan, mutta turhan byrokratian rattaisiin joutuvat ihmiset kärsivät ja rahaa palaa.

Tämäkin ongelma ratkeaisi perustulolla. Nykyinen sosiaaliturvamalli on ylipäänsä tehty pitkien ja vakituisten työsuhteiden aikaan. Jyrki Kasvi käytti eräässä Facebook-keskustelussa taannoin loistavaa termiä ”silpputyö”. Elämä on ylipäänsä muuttunut melkoisen vaihtelevaksi ja silppuisaksi. Moni opiskelee vielä myöhemmällä iällä itselleen uuden ammatin. Monella on elämänsä aikana kymmeniä työsuhteita. Ihmisen tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Tulisiko myös yhteiskunnan vastata uuden ajan haasteisiin uusilla ajattelumalleilla?

Nykyiset tukimallit voidaan nähdä passivoivina, mutta ei siinä mielessä kuin tätä termiä yleensä käytetään. Ihmiset eivät uskalla tehdä, koska he joutuvat pelkäämään perustoimeentulon menettämistä. Ihmiset eivät voi parantaa omaa elämänlaatuaan, eivätkä he voi hankkia lisätuloja, koska saman tien pitäisi pystyä kokonaan elättämään itsensä kokonaan. ”Silppuyhteiskunnassa” se on yllättävän hankalaa terveellekin puhumattakaan vajaakuntoisista. On paljon pätkätöitä ja osa-aikaisia työsuhteita. Pätkätöissä ja osa-aikaisuudessa voi olla myös uusia mahdollisuuksia ihmisille, jos heidän vain annettaisiin päästä niihin kiinni.

”Silppuyhteiskuntaa” ei välttämättä tarvitse nähdä uhkana, vaan se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, jos kehitämme politiikkaa yhdessä kehittyvän yhteiskunnan kanssa sen sijaan, että jäisimme junnaamaan vanhaan. Jotkut väittävät, että aika on ajanut universalistisen hyvinvointiyhteiskunnan ohi, mutta itse olen eri mieltä. Universalistinen hyvinvointiyhteiskunta ei ole vanhentunut, mutta sitä on aika kehittää paremmaksi ja uusiin haasteisiin sopivammaksi. Nyt tarvitaan rohkeutta siirtyä uudenlaiseen sosiaaliturvamalliin.

Toisaalta jos hyvinvointivaltion haasteiden pohtiminen tuntuu jollekulle ylivoimaisen vaikealta voimme myös soveltaa kansanedustajaehdokas Ilkka Sysimetsän ohjetta:

”Frederikin mielestä Suomesta kyllä löytyy töitä niitä etsiville. Useammat eivät vain viitsi hakea.

– Menkää töihin siitä, vaikka risumetsään perkele! Frederik laukoo.”

Arto Satonen kansan asialla

”Työajan pidentämisestä ei ole hyötyä, koska nykyistäkään työaikaa ei pystytä käyttämään tehokkaasti. Väärin.
Perustulo kannustaa työntekoon. Väärin.
Suomen ongelmat saadaan ratkaistua, kun lisätään veroja niille, joilla niitä on varaa maksaa. Väärin.
Downshiftaaja on sankari. Väärin.
Vastikkeellinen työttömyysturva tulee kalliiksi ja alentaa ihmisarvoa. Väärin.
Kuntatalouden säästöjen toteuttamiseksi ei tarvitse koskea yhteenkään palveluun, riittää että tehostetaan prosesseja. Väärin.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Arto Satonen toimii toisin kuin politiikassa yleensä, ja sanoo mitä ajattelee kesällä julkaistussa kirjassaan. Satonen murtaa kirjassaan 16 yhteiskunnallista väitettä, jotka hänen mielestään ovat silkkoja myyttejä, eivätkä kestä kriittistä tarkastelua.
-Päätin sanoa nämä asiat silläkin uhalla, että tästä tulisi viimeinen kansanedustajakauteni, Satonen naurahtaa.
Hän näkee, että nyt tarvitaan ryhtiliike.
-Mutta ei silti tarvitsisi tehdä kovin paljoa erilailla, jotta hyvinvointiyhteiskunta saataisiin pelastettua eli laadukas koulutus, lähes ilmainen terveydenhoito ja arvokas vanhuus kaikille. Jos ihmiset tämän oivaltavat, moni on varmasti valmis tekemään vähän pidempää työpäivää tai ottamaan työtä vastaan, Satonen luottaa.”

Jos minulla olisi matala verenpaine, niin ”Satonen murtaa myyttejä”-juttu Nokian Uutisissa perjantaina 3.10.2014 olisi varmasti taannut minulle hetkeksi valtaisan terveyshyödyn. Sen verran kyseinen juttu näet nostatti verenpainettani. Suhteellisen tyypillisiä kokoomuslaisen ajatuksiahan nämä ovat, mutta silti joka kerta sapettaa tällaista lukea.

Onhan se totta, että se on ihan kamalaa, että veroja otettaisiin niiltä, joilla olisi niitä varaa maksaa! Ryhtiliikkeen tulee näet koskea vain niitä tavallisia duunareita, jotka eivät saatana soikoon tee tarpeeksi työtä, eivätkä maksa tarpeeksi veroja! Veroja pitää ottaa enemmän niiltä, joilla on vaikeuksia selvitä nykyisistäkin veroistaan, koska ”köyhät luuserithan niitä yhteiskunnan palveluja käyttävätkin”. Tämän vuoksi myös niistä palveluista voidaan ihan hyvin karsia. Eihän se työläisrobotti tarvitse laadukkaita palveluita. Työläisrobottia ei tarvitse huoltaa kunnolla, koska niitähän saadaan aina lisää!

”Vastikkeellinen” työttömyysturva ei tietenkään tule kalliiksi sille ryhmälle, jonka etuja herra Satonen ajaa. Varmasti monet isommat ja pienemmätkin pamput arvostavat suunnattomasti ilmaista työvoimaa. Kyllä minun puolestanikin vaikka Satonen itse voisi tulla meille tekemään vähän ”yleishyödyllistä” työtä. Tuossa olisi pihalla vähän risusavottaa tehtävänä. Satonen on kyllä hyvin tervetullut auttamaan, kunhan ottaa huomioon sen, että töissä ei sitten laiskotella. Tiettävästi järjestelmä ei voi ollakaan alentava sellaiselle, joka ei sitä joudu käyttämään. Jos joku kokee orjatyön alentavaksi niin hänhän on laiska luuseri, joka ei halua tehdä töitä isänmaan puolesta!

Siitä huolimatta, että esimerkiksi Namibian perustulokokeilussa työllisyys nousi perustulon myötä, niin eihän tällainen malli sovi! Rivikansalaiselle ei näet tule antaa päätösvaltaa omasta elämästään. Olisihan se nyt aivan kamalaa, jos vaikka minä monisairaana voisin hankkia vähän lisätuloja! Rivikansalainen tulee pitää kurissa ja herran nuhteessa! Kansalaisen elämä pitää säädeltävän ylemmältä taholta, jos hänellä ei ole hyvää asemaa tai suurta varallisuutta tai molempia. On pidettävä huoli siitä, ettei kansalainen tee vääränlaista työtä tai aktivoi itseään väärin, koska onhan se nyt aivan selvää, etteivät pöllöt kansalaiset osaa itse luotsata elämäänsä mitenkään oikein. Kumminkin ne vain ryyppäävät, jos niille annetaan ilmaista rahaa. Eiväthän ne mitään osaa tehdä, jos ei niitä joku käy potkimassa perseelle!

Ei, downshiftaaja ei ole sankari, vaan elämänsä suorittaja on sankari. Suorittaja, joka vilpittömästi omasta hyvinvoinnistaan välittämättä raataa perse ruvella, jotta Satosella ja kumppaneilla olisi taas enemmän saldoa tilillään katseltavana.

Totta helvetissä työaikoja pitää pidentää, vaikka moni kokee nyt työpaikoilla kovia paineita siitä, että töitä kasaantuu ennemmän kuin ehtisi tehdä, ja tästä huolimatta myös työttömyysluvut ovat korkeat. Työttömyystilastothan kaunistetaan sillä orjatyöllistömisellä, ja varsinaisia työntekijöitähän saa uusia, jos joku saa slaagin stressistä. Tokihan näet ne ilmaistyöntekijät kiljuen hakevat niihin vähiin töihin, joista maksettaisiin ihan oikeaa palkkaa. Näppärä systeemi. Ilmeisesti Satosen mielestä ihmiset eivät ole tällä hetkellä valmiita ottamaan työtä vastaan, koska moni ei halua suostua orjatyöhön.

”Toimii toisin kuin politiikassa yleensä toimitaan”

I see… Minusta kyllä tämä koventunut linja on juurikin yhä useamman poliitikon linja. Varsinkin kun se osa kansasta, jolla menee nyt hiukan paremmin hurraa tällaisille ajatuksille. Työttömyyshän ei voi koskettaa heitä, koska tunnetusti vain laiskat hippiluuserit ovat työttömiä!

Minusta Satosen ryhtiliike-strategiaa voitaisiin soveltaa myös herraan itseensä. Veikkaisin, että herra olisi paljon motivoituneempi hoitamaan luottamustehtäviään koko kansan eduksi, jos hänen tulisi tehdä se talkoohengellä. Itseäni näet kiinnostaisi, että miten Satonen itse ajatteli ”uhrautua yhteisen hyvän eteen”? Jatkamalla kansanedustajuuttaan, jos kansa sen hänelle suo? Onhan sekin tapa turvata oma taloudellinen tilanteensa. Mitäs jos Satosellekin tarjottaisiin vain asunto kansanedustajakommuunissa, ja perustarpeet? Mitäs jos rahapalkkiota ei heruisi tai se olisi vaikka 200 euroa kuukaudessa? Vapaamatkustajuuskin on näkökulmakysymys.

Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Timo Rajala Akaalta kirjoitti Aamulehden Lukijalta-palstalle mielenkiintoisen kirjoituksen, joka herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia.

”Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simonlinna vauhdittaisi eläkeläisten palkkausta poistamalla työeläkemaksun (AL 1.2.). Tulevaisuudessa työmarkkinoilla tarvitaan kaikkia. Ikäluokat pienenevät. Päähuomio tulisi kuitenkin kohdentaa nuoriin.

Vastakkainasettelu ei ole tarpeen. Simonlinna toteaakin, että pätkätöitä voisivat tehdä seniorit ja siten kokopäivätyöt jäisivät nuorille.” 

”Nuorisotyöttömyys on Suomessa ja koko Euroopassa korkea. Vaikka tilastonumeroiden sanotaankin olevan harhaa, kysymys mahdollisuudesta saada mielekästä tekemistä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta keskeinen.”

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi pätkä- ja osa-aikatyöt ovat automaattisesti kaikille nuoremmille huono asia. Joku voi haluta tehdä osa-aikatöitä, koska haluaa viettää lastensa kanssa enemmän aikaa. Monelle vajaakuntoiselle osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus hommata itse rahaa työnteon kautta. Niin uskomatonta kuin se onkin kaikki eivät edes välttämättä halua vakituista työpaikkaa. Joku voi haluta elämäänsä vaihtelevuutta.

Tilastoharhaan kommentoin jälleen kerran sen verran, että itseni lisäksi tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työkyvyttömänä lojuvat työttömyystilastoissa. Miksi tähän asiaan ei puututa? Emme edes tiedä paljonko oikeasti työkykyisten työttömien määrä on. Ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon tästä älyttömästä byrokratiasta, jonka takia työkyvyttömät päätyvät työttömien kirjoihin. Olisi vähän sama asia tehdä tilastoa kävelevistä ihmisistä ja aloittaa toimet kävelemisen edistämiseksi huomioimatta, että osa ihmisistä ei pysty kävelemään. On totta kai myös selvää, että talouden taantumakaudet kasvattavat aina työttömyyttä.

”Tanskassa työttömyysluvut ovat alhaiset. Sikäläisen mallin mukaan tarkoituksena on pitää työnantajan työllistämiskynnys matalana ja työntekijänkynnys kieltäytyä töistä tai aktiivitoimista korkeana. Irtisanominen on jouhevaa. Toisaalta työttömän taloudellinen asema on turvattu, sillä työttömyyskorvaus on 60-80 prosenttia palkkatuloista, parhaimmillaan 90 prosenttia. 

Valtion tehtävänä on järjestää työttömille aktiivitoimia eli työtön ei jää kotiin sohvaperunaksi. Aktivointitoimiin kuten koulutukseen pitää osallistua tai muuten tuki loppuu.

Konstit ovat monet. Kööpenhaminassa toimiva nuorten pelipaikka Gam3, jonka ideana on urheilun kuten koripallon, jalkapallon ja parkourin avulla saada paikalliset ja maahanmuuttajat tutummiksi toisilleen, toimii vanhassa ratikkahallissa. Se työllistää kokopäivätoimisesti 5 ja osa-aikaisesti 15 nuorta. 

Toiminnalla on monia vaikutuksia. Se tuo yhteiskuntaan vakautta ja turvallisuutta kotouttamalla maahanmuuttajia ja tarjoamalla mielekkäitä työ- ja harrastusmahdollisuuksia. Tämänkaltaisten mallien soisi olevan Suomessakin helposti toteutettavissa paitsi nuorten riennoissa niin esimerkiksi myös hoivapalveluissa. Toimijoina voisivat olla myös työeläkemaksuista vapautetut seniorikansalaiset”

Itse luen tästä sen viestin, että joku muu voi ihmisen puolesta päättää, mitkä ovat sinun mielestäsi mielekkäitä työ- tai harrastusmahdollisuuksia. Mielekkyys ja toimeentulon menettämisellä uhkailu eivät omassa maailmassani kulje ihan käsi kädessä. On surullista jos vain tietyt kirjoihin ja kansiin merkityt aktivointitoimet lasketaan tekemiseksi. Miksi vapaaehtoistyötä, käsityöharrastusta tai vaikkapa blogin kirjoittamista ei voida laskea aktivointitoimiin? Ai niin, sehän ei ole valtion sanelemaa pakollista toimintaa. Jos itse aktivoit itseäsi, niin häpeä työtön! Valtion ja kunnan pitää sinua aktivoiman. Ei pointtina ole paskan vertaa aktivointi tai työttömän elämän parantaminen. Pointtina on se, että kansalainen muistaa paikkansa. Kansalainen tunnutaan myös näkevän aivottomana olentona, joka ei osaa itse tehdä mitään sen eteen, että hänen elämänsä olisi parempaa. Jos ei valtio tai kunta osoita tekemistä, niin ihmisparkahan on aivan hukassa. Osaako sitä edes tiskejä tiskata tai pyykkiä pestä, jos ei joku virkamies siihen pakota? Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Rajala kirjoittaa kovasti tavoitteesta työllistää nuoria, mutta itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että jos seniorit vapautettaisiin työeläkemaksusta ja paikkaan olisi hakijana hyväkuntoinen seniori ja nuori niin kumman työnantaja palkkaisi? Itse pistäisin rahani likoon hyväkuntoisen seniorin puolesta, koska hänen palkkaamisensa tulisi halvemmaksi, ja rahan säästäminen harvoin ottaa yrittäjää päähän.

Tässä tulevat vastaan hieman samantyyppiset ongelmakysymykset kuin näissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka saavat valtiolta palkkatukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkanmaksuun. Ensinnäkin pitkäaikaistyötöntä ei voida suoraan ajatella muita vähemmän tuottavana työntekijänä. Pienillä järjestelyillä joskus myös vajaakuntoinen voi olla yhtä tuottava (ehkä jopa tuottavampi) kuin muutkin. Ongelmana kuitenkin on se, että jos itse yrittäjänä saisin pitkäaikaistyöttömiä töihin ”halvemmalla” niin totta kai ottaisin heitä. Jos pitkäaikaistyötön kykeneekin ihan normaalin tuottavuuteen niin yrityshän säästää. Vaikka tämä ei työntekijän palkassa näykään niin yritys saa tavallaan halpatyövoimaa. Porkkana on aina hyvä tapa motivoida, mutta tällaiset järjestelyt eivät ole niin yksiselitteisen hyviä kuin äkkiseltään moni voisi ajatella.

Itseäni myös kiinnostaa se, että kuinka moni työtön on oikeasti ”sohvaperuna”? Esimerkiksi moni työtön lapsiperheen äiti näyttää olevan perheensä ja kotinsa kanssa aika kiireinen. On absurdia antaa mielikuvaa, jossa työtön vain makaa päivät pitkät, eikä osaa itse oma-aloitteisesti tehdä mitään hyvinvointinsa eteen. Minun nähdäkseni sellainen malli, jossa kaikki tekeminen on valmiiksi mietittyä eikä yksilön tarvitse lainkaan miettiä itse omia tekemisiään, on passivoiva. Emme me aikuiset ihmiset ole pikkulapsia.

Miksi luomme tällaisia monimutkaisia kuvioita, kun yksinkertaisin tapa kannustaa työtöntä ottamaan kaikki työ vastaan on perustulo? Perustulon avulla voisimme myös parantaa liikkuvuutta työmarkkinoilla. Nykyään irtisanoutuminen on karenssien takia monelle mahdotonta, vaikka työpaikalla olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen kärsii niistä. Oli kyse sitten siitä, että työpaikalla kiusataan tai esimies kohtelee työntekijöitä eriarvoisesti niin pidemmällä aikavälillä tällainen johtaa isolla todennäköisyydellä jonkin asteiseen masennukseen. Jos ihminen saisi irtisanoutua ja etsiessään työtä hän voisi vaikka kouluttaa itseään niin moni voisi paremmin. Perustulon avulla voisimme tehdä mahdolliseksi esimerkiksi sen, että pienyrittäjä voisi palkata itselleen vaikka vakituisen työntekijän, jota voidaan ottaa töihin todellakin tarpeen mukaan. Nykyään nämä hoidetaan usein nollasopimuksilla, joista työntekijälle usein kerrotaan, etteihän tällaiseen nollan viikkotuntimäärään koskaan jouduta, mutta se nyt vain lukee täällä… Perustulon avulla voitaisiin myös madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen.

Näkisin perustulossa paljon mahdollisuuksia kehittää työelämää niin yrittäjien kuin työntekijöidenkin kannalta hyvään suuntaan. Harmillista, että monen päässä perustuloajatus nähdään pummimisen kannattamisena. En itse mitenkään käsitä sitä miten kaiken työn tekeminen kannattavaksi voidaan edes nähdä pummimisen tukemisena? Miksi me haluamme tukea tätä järjetöntä, turhaa ja helvetin kallista byrokratiaa kun voisimme palata yksinkertaisesti siihen ”pyhään kolminaisuuteen” ihminen, toimeentulo ja työ?

Edit: Perustulon vastustajien lähtökohtana tuntuu usein olevan se, että ihmiset ovat kuitenkin laiskoja. Miksi minä sitten tein palkattomia ylitöitä melkein joka päivä? Miksi moni työtön haluaa tehdä vapaaehtoistyötä? Miksi ihmiset matkustavat jopa maapallon toiselle puolelle kriisialueille tehdäkseen työtä? Eipä kukaan minulle tästä kirjoittamisestakaan maksa, ja silti minä teen tätä.

Surullinen on myös se ajatus, että ihminen ei voikaan nauttia työstään. Työ on kurja pakko. Tästä ajattelusta pitäisi myös päästä eroon. Moni nauttii työstään ja pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa yhä useampi kokee työn antoisana ja kannustavana masentavan pakon sijaan.

Askel kohti perustuloa

Perustulolakialoitteen nimien keruun alkamisen jälkeen on tullut vastaan hieman liikaa kommenttia: Laiskat haluavat ilmaista rahaa. Niinpä minä ajattelin nyt hieman löpistä perustulosta. Siitä miksi minä toivon, että lakialoite perustulosta menee läpi, ja että perustulon summaksi määritellään sellainen summa, jolla on oikeasti mahdollista pärjätä.

Itselleni  tämä aloite mahdollistaisi sen, että voisin pistää pystyyn oman yrityksen. Vajaakuntoisena en voi elättää itseäni kokonaan yrittämällä, ja päivittäin vaihtelevan kuntoni takia en voi mennä ulkopuoliselle työnantajalle töihin. Haluaisin kuitenkin osallistua yhteiskuntaan, ja pieni muotoinen kotoa käsin pyöritettävä yritystoiminta on ainakin tällä hetkellä ainoa keino, jolla voisin yhteiskuntaan osallistua ja tienata itselleni rahaa. En haluaisi vain olla kotona, vaan haluaisin tehdä päämäärällisiä asioita elämässäni. Voisin ehkä voimieni mukaan mennä vielä opiskelemaan psykologiaa ja sosiologiaa. Kun perustulo takaisi minulle perustoimeentulon voisin säädellä työmäärääni yrittäjänä ja mahdollista opiskeluani. Halu tehdä on kova, mutta kyky loppuu usein kesken. Pelkkä yrittämisen halu ei tällä hetkellä valitettavasti kanna yhtään mihinkään. Halu ei voi muuttua toiminnaksi, sillä byrokratia estää sen.

Palaan myös jälleen kerran asiaan tukien nostamatta jättämisestä. Itsekään en ole koskaan esimerkiksi toimeentulotukea hakenut, vaikka minulla olisi ollut lisäosaa mahdollista saada. Olisin oikeasti sitä tarvinnut, mutta voimat eivät ole riittäneet, koska tässä nykyisessä elämässä on muutenkin byrokratiaviidakkoa byrokratiaviidakon perään. Apua hakemiseen ei juuri lainkaan ole tarjottu esimerkiksi sosiaalityöntekijän taholta. Ehkä olen jonkun mielestä huono ja paska ihminen, mutta jaksamiseni ei vain ole riittänyt. Ajatusleikkinä, jos on oikeasti olemassa tämä mystinen pummiryhmä, niin he varmasti kyllä jaksavat tukia hakea. Sen sijaan niiltä, jotka oikeasti tarvitsisivat tukea ja olisivat oikeutettuja tukeen, esimerkiksi tällaiset lisätuet jäävät monesti hakematta.

Aina myös päässäni pyörii kysymys millaisia nämä pummit ovat? Miten juuri sinä voit määritellä jonkun ihmisen laiskaksi tietämättä ihmisestä ja hänen elämästään mitään? Kun minä tuolla kadulla kävelen ja äkkiseltään terveeltä näytän, niin moni leimaa minutkin laiskaksi. Onko päivät päästään pelejä pienessä asunnossaan pelaava nuori, joka hädin tuskin käy lainkaan ulkona, laiska? Ei hän on joko peliriippuvainen tai mielenterveysongelmainen tai molempia. Itse kun olen jo vuosia kitkutellut köyhyysrajan alla, niin sanon että tällä rahalla ei kukaan vapaaehtoisesti kotona makaa. Mitä iloa on ajasta, kun rahat eivät riitä edes perusmenoihin, ja lisää en tällä hetkellä kannustinloukussa olevana kykene yhtään tienaamaan, sillä kuntoni ei ole kaksinen. Väistämättä tämä rajoittaa esimerkiksi sosiaalista elämää ja harrastusmahdollisuuksia Olkaa iloisia jos pystytte käymään normaalisti töissä ja tienaamaan itse rahanne. Älkää olko kateellisia niille, jotka eivät tällä hetkellä pysty näin tekemään. Tämä elämä yhteikunnan almuilla ei näet ole herkkua tai mukavaa. Joka päivä tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, vaikka en ole voinut vaikuttaa siihen, että sairastuin. Joka puolelta tulvivat laiskuus-puheet eivät todellakaan helpota omaa oloa. Minä en voi tuomita ketään toista laiskaksi.

Josko vaikka sen sijaan, että näytämme niille koteihinsa syrjäytyneille peliriippuvaisille tai alkoholisoituneille ihmisille keppiä. Yrittäisimme tarjota heille kannustusta erilaiseen elämään. Nykyinen malli ei kannusta ottamaan vastaan keikkatyötä tai osa-aikatyötä. Nykyinen malli ei kannusta syrjäytymisen ehkäisemiseen. Työn tekemisestä ei pidä rangaista nappaamalla perustoimeentulo pois. Työn teon pitää olla aina kannattavaa. Kannustinloukkuun joutuminen syrjäyttää vuosien varrella helposti. Osa-aikatöitä on enemmän tarjolla kuin kokoaikatöitä, mutta kun niitä ei voi vastaanottaa toimeentulon menettämisen pelossa. Mitä enemmän ihminen on kotona ja elää köyhyydessä, sitä helpommin hän syrjäytyy. Syrjäytymisen ehkäiseminen on tällä hetkellä pitkälti paperiasia. Monen kokemus tosi elämästä on toinen. Syrjäytymistä ei yritetä ehkäistä tehokkaasti, koska ihmisiä pitää periaatteesta koko ajan uhkailla kepillä, että he eivät laiskistu. Osa-aikatöiden rajoittamista en kannata, koska monelle osa-aikatyö voi olla parempi ratkaisu kuin kokoaikatyö.

Jos olet niin vittuuntunut työhösi ja elämääsi, että olet yhteiskunnan köyhimmille kateellinen, ja sinusta heillä menee mahtavasti, niin pieni jutteleminen jonkun kanssa voisi olla paikallaan. Minusta on valtavan kiinnostava ristiriita siinä, että moni näistä ”Laiskoille rahaa”-huutajista kehuu itseään kovaksi työihmiseksi, ja samaan syssyyn he kertovat miten kukaan ei tee töitä, jos perustulo astuu voimaan. Siis lopettaako tämä ahkera työihminen itsekin työskentelyn sen vuoksi, että saa elää jatkossa köyhyysrajan alapuolella vai? Onhan sitä mahdollisuus hommata potkut, jos ajattelee että työtön elää niin makeaa elämää ja pärjää paremmin kuin työssäkäyvä… Miksi kansalaiset eivät siis tee näin?

”Taloustieteen tutkija Olli Kärkkäinen laski äskettäin että jos asumistuki ja toimeentulotuki säilytettäisiin ja perustulo olisi vähintään yhtä suuri kuin työmarkkinatuen perusosa, tulisi summaksi yksinasuvalla työttömällä 560 euroa kuussa.”

Itse kannatan perustulomallia, jossa myös ainakin erillinen asumistuki poistettaisiin, ja ympättäisiin perustuloon. Erillisen toimeentulotuen säilyttämisen vaihtoehtoa voisi vielä pohtia, mutta kaikkein kustannustehokkain perustulomalli olisi totta kai sellainen, missä on mahdollisimman vähän tarveharkintaisia lisätukia. Perustulomalli, jossa iso osa ”perustoimeentulosta” tulee perustulon ulkopuolelta, ei tule toimimaan ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se on erittäin kallis malli. Vielä on mietittävää minkäsuuruisena perustulo lakiin tarkalleen kirjattaisiin. Itse ajattelisin, että 900 euroa olisi hyvä summa (sisältäen tosiaan jo asumiskulut ynnä muut perusmenot). Sillä ei makeaa elämää vietellä, mutta vaatimaton peruselämä on turvattu jokaisessa elämäntilanteessa. En osaa ennustaa saammeko vielä aloitetta edes käsittelyyn asti, mutta toivon todellakin sydämeni pohjasta, että näin käy. Ainakin tämä on askel avoimeen keskusteluun perustulosta. Jos tämän aloitteen jälkeen suurin isa suomalaisista tietää mikä oikeasti on perustulo, niin sekin on jo yksi työvoitto.

http://perustulo.org/ukk-usein-kysytyt-kysymykset/

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/56785-vihreat-haluaa-kokeen-suomeen-kaikille-560-eukk

Edit: Tässä toki vielä myös linkki, jossa lakialoitteen perustulosta voi allekirjoittaa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44