Huhtasaari ja ääripää

Perussuomalaisten kansanedustaja Laura ”ihmisoikeuskriitikko” Huhtasaari aiheutti menneellä viikolla somessa kohua ääripääkannanotollaan.

Huhtasaarisuvakit

Ei voi olla miettimättä, että eikö Huhtasaari pidä vaikkapa polttopulloiskuja ääritoimintana? Tämän kannanoton jälkeen Huhtasaaren on kohtuullisen vaikea enää kiemurrella, mitä mieltä hän on esimerkiksi näistä polttopulloiskuista. Vai eikö Huhtasaaren vasen käsi kenties tiedä, mitä oikea tekee?

Sinänsä perussuomalaisten kansanedustajien hölmöilyssä ei ole enää vuosiin ollut mitään uutta auringon alla, mutta mielenkiintoiseksi tämän kannanoton tekee erityisesti se, että Huhtasaari on ammatiltaan opettaja. Hän on vieläpä hankkinut itselleen erityisopettajan pätevyyden.

Miten tällaiset näkemykset mahtavat heijastua Huhtasaaren siviiliammattiin? Jos Pera lyö Jussia, niin onko Jussi se ääripää tullessaan kertomaan opettajalle? Jos Minttu puolustaa Jussia ja on sitä mieltä, että ei muita saa lyödä eikä kiusata, niin onko Minttukin sitä ääriainesta? Ovatko Jussi ja Minttu vain Peran sanan- ja ilmaisunvapauden rajoittajia? Huhtasaari ei voi oman logiikkansa mukaan vastustaa kiusaamista ja syrjintää tai puuttua siihen, koska sehän olisi sitä ”suvakkien ääritoimintaa”.

Millainen opettaja on ihminen, joka ei hyväksy minkäänlaista omasta minäkuvastaan poikkeavaa erilaisuutta? Miten tällainen ihminen suhtautuu oppilaisiin, jotka eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisyyden muottiinsa? Millainen opettaja on ihminen, jonka mielestä esimerkiksi syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan vastustaminen on ”ääripään toimintaa”? Miten erilaisuudesta noin kovasti ahdistuva voi olla erityisopettaja?

Jos minulla olisi lapsia, en nielisi purematta sitä, että Huhtasaaren kaltainen evoluution ja ihmisoikeudet kieltävä fanaatikko opettaisi lapsiani. Lapsilla tulee olla oikeus turvalliseen ja hyväksyvään kouluympäristöön, jossa tuetaan lasten oman persoonan kehittymistä sekä myös muiden kunnioittamista. Jos opettaja hyväksyy avoimesti syrjinnän ja tätä myöten myös kiusaamisen (vaikka Huhtasaaren mielestähän syrjintä ei tietenkään ole mitään kiusaamista) voidaan perustellusti kysyä, onko hänellä oikeasti työssään kiinnostusta taata mielestään ”vääränlaisten” oppilaiden oikeuksia?

Koska on vain yksi ääripää eli me ”suvakit”, niin ilmeisesti ääripään toimintaa ei ole myöskään vanhuksen haukkuminen sen vuoksi, että hän otti ”vääränlaisen” avustajan itselleen…

Mynttinen

Näin ”isänmaalliset” puolustavat vanhuksia.

Presidentti Niinistö ja Ruususen uni

Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe oli erittäin hämmentävä. Annakaisa Suni kirjoittaa Vihreässä langassa presidentin koventaneen puheitaan huomattavasti kuukaudessa. 

Väistämättä presidenttimme puheita kuunnellessa ja kirjoituksia seuratessa tulee sellainen olo, että me rasismia vastustavat ikään kuin toimimme myös väärin vastustaessamme rasismia. Me emme ole ”tolkun ihmisiä”, vaan me olemme se ”toinen ääripää”. Räksyttäjiä, jotka vain haukkuvat ja nimittelevät. Yhtä pahoja kuin se ”toinen ääripää”. Presidenttimme kannanotot ovat nyt ”tasapainottelua” ja sellaisen mielikuvan luomista, että kaikissa osapuolissa on yhtä lailla vikaa. Paitsi niissä ”tolkun ihmisissä”, jotka eivät sano mitään. Me rauhaa haluavat olemmekin yhtä lailla pahiksia kuin rasistit.

Näyttää siltä, että presidentti ilmeisesti ajattelee, että me rasismin vastustajat olemme imbesillejä. Jotakin naiiveja teinihippejä, jotka muka mielestämme pelastamme koko maailman tuosta vain laulaen ja pilveä poltellen. Ihan kuin kukaan meistä ei muka osaisi lainkaan ajatella tällaisten tilanteiden haastavuutta. Minä en ole mikään naiivi teinihippi ja kaikki tuntemani rasismin vastustajat ovat kaikki kaukana moisesta mielikuvasta.

Näyttää siltä, että presidentillämme ei ole lainkaan totuudenmukaista käsitystä siitä, millaista ihmisten kirjoa rasismin vastustajiin kuuluu. Eikä hänellä myöskään vaikuta olevan ihan käytännön käsitystä siitä, miten paljon syyttömät ja kunnolla elävät ihmiset saavat kohdata rasismia. Mahdollisia ratkaisuehdotuksia voisi presidenttimmekin esittää tavallisia ja kunnollisia ihmisiä syyllistämättä. Ei ole turvapaikanhakijoiden syytä, jos heitä matkalla hyväksikäytetään. Ei ole heidän syytään, jos joku käyttää heitä poliittisina pelinappuloina.

Se, miksi haastava tilanne on muuttunut erittäin vaikeaksi ja väkivallan sävyttämäksi ei ole turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajataustaisten tai meidän tavallisten rasismia vastustavien ihmisten syytä. Pakolaistilanteen kärjistymiselle ei ole kukaan yksittäinen ihminen meistä täällä voinut mitään. Ei presidenttimme. Ei turvapaikanhakija. Ei mamutaustainen. Eikä antirasisti. Siihen jokainen meistä voi edes pienillä asioilla ja omilla asenteillaan jonkin verran vaikuttaa, miten tilanne hoituu. Presidenttimme ”hiukan” enemmän kuin me muut.

Moni rasismia vastustava tekee paljon työtä. Miksi? Siksi, että tulevaisuus ei olisi täynnä vihaa ja väkivaltaa. Nyt kuitenkin ihan presidenttitasolta pukkaa viestiä, jonka mukaan meidän pitäisi sulkea silmämme. Me toimimmekin väärin, kun emme suostu olemaan hiljaa ja hyväksymään valheellisiin mielikuviin perustuvaa vihan lietsontaa, kun emme suostu hyväksymään sitä, että viha-aate arkipäiväistyy tai pikemminkin on jo arkipäiväistynyt. Se, että sanoo rasistia suoraan rasistiksi ei ole nimittelyä, eikä haukkumista. Se on totuus. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikös vain?

Poliisin toiminnan kritisoiminen aiheesta ei myöskään ole haukkumista. Minä arvostan poliiseja ja tapaamani poliisit ovat olleet yleensä hyvin ystävällisiä ja asiallisia, mutta tämä ei tarkoita, ettenkö voisi arvostella poliisin toimintaa, jos siihen tulee aihetta. Arvostelin aikoinaan eräässä vanhassa kirjoituksessani (josta päivitysten seurauksena ovat hävinneet kuvat, pahoitteluni tästä) sitä, että Helsingin poliisilaitos ei suhtautunut kovin vakavasti heidän Facebook-sivuillaan oleviin väkivaltakirjoituksiin. Ilmeisesti näinkään ei saisi tehdä.

En ”valitettavasti” antirasistina osaa ihan hirveästi arvostaa sitä, että poliisi käytännössä suojelee natsien ”oikeutta” valloittaa kadut, koska ”mielipide”. Arvostan myös presidenttiämme. Tämäkään ei tarkoita, ettenkö häntä kritisoisi, jos näen sen perustelluksi, kuten nyt. Asiallisen kritiikin antaminen ja keskustelu eivät ole haukkumista tai nimittelyä.

Hallitsemattomasta kansainvaelluksesta puhuminen on myös melkoista bensan liekkeihin heittämistä tässä ilmapiirissä. Jokainen asioita yhtään seuraava tietää, ketkä rakastavat tällaista retoriikkaa. Hallitsemattomasta maahanmuutosta (kansainvaellus) on jauhettu jo kauan ennen pakolaiskriisin kärjistymistä ja siitä jauhetaan, niin kauan kuin rasistien mielestä ”vääränlaisia ihmisiä” maastamme löytyy.

Presidenttimme on turha ihmetellä esimerkiksi tässä tekstissä esiintyneitä tulkintoja hänen puheestaan, kun hän on itse omaksunut puheeseensa hyvin samanlaista retoriikkaa, mitä esimerkiksi moni perussuomalainen käyttää. Olen vuosia seurannut käytyä keskustelua ruohonjuuritasolla ja en ikävä kyllä voi presidenttimme puheesta kovinkaan monenlaisia tulkintoja tehdä.

”Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.”

Kyllä, nämä asiat ovat todella tulleet haastetuiksi siinä vaiheessa, kun ”vitun mutiainen sut pitäis pistää happosäiliöön ja leikata korvat irti”-tyyppisten vihapuheiden kritisoiminen onkin vain ”sanavalintojen pilkkuun asti viilaamista”, ”suuren numeron tekemistä” ja ”nimittelyä”… Ei moisten tekstien kanssa tarvitse pilkkua viilata, kun olennainen asia hohtaa kirkkaasti kilometrien päähän mitään viilaamattakin.

Tiedän kunnollisia ihmisiä, jotka puurtavat arkisen kiireen keskellä rasismin vastaisen työn parissa. Monet heistä saavat palkaksi vainoa, tappo- ja raiskausuhkauksia, perättömiä rikosilmoituksia. Vihaa, vihaa ja lisää vihaa. Tiedän kunnollisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka saavat samanlaista kohtelua vain sen takia, että he ovat keitä he ovat. Näillä ihmisillä ei ole henkivartijoita. He elävät tavallista elämää, vaikka paskaa tulee niskaan. En ymmärrä, miksi presidenttimme aliarvioi näitä ihmisiä? Miksi tällaiset ihmiset samaistetaan vaikkapa rikoshistorian omaaviin äärioikeistolaisiin?

Homma menee auttamatta niin, että jos yrittää kumartaa kaikille, tulee samalla lopulta myös pyllistäneeksi kaikille.

Liitän tähän vielä kansandustaja Ozan Yanarin tänä aamuna saaman vastaajaviestin, jonka Yanar jakoi Facebookissa:

“Vitun ylimielinen mutakuono saatana, kannattaa alkaa pakkailee laukkuja ja miettiä, mihin suuntaan lähtee vittuun Suomesta saatana. Nyt on mitta täynnä ylimielisii mutiaisii, ketkä luulee, että ne tulee Suomeen tänne ja selittää meil, miten täällä eletään.

Tiedätsä saatana, että nyt alkoi sellainen katupartio, että mutakuonot saa turpaan ympäri Suomea. Ruvetaan kiertelee ja vetää pataan vittu. Voi olla, että mutiaisten tyttäretkin tulevat raiskatuksi ja vaimot. Ei kannattaisi välttämättä kulkee enää missään vittu.

Nii, suomalaisten mitta on täynnä, ymmärrätsä mutanaama?”

Tarkoittaako presidentti Niinistölle tolkku sitä, että tällaiseen ei saa puuttua, eikä tällaista saa tuomita? Katupartioita, polttopulloiskuja, raiskaus- ja väkivaltauhkauksia ja lasten päälle sylkemistä. Miettimistä, missä ihmiset uskaltavat asua. Kansanedustajataholta ehdotetaan ihan tosissaan turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajaamista (on muuten hyvä tapa edistää kotouttamista tuo yhteiskunnasta eristäminen, eikun hetkinen…). Tällainen on muuttunut noin puolen vuoden aikana arjeksi.

Nyt olisi presidenttimmekin aika herätä Ruususen unestaan, katsoa sieltä norsunluutornistaan alas ja nähdä, mitä Suomessa (ja Euroopassa) oikeasti tapahtuu joka ikinen päivä. Olisiko presidenttimme aika nähdä, millaista kohtelua syyttömät ihmiset saavat etnisen taustansa tai ihmisarvon kannattamisen takia? Pitäisikö presidentin nyt itse löytää se mainostamansa tolkku?

Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?