Näin asiat koetaan – Näin propaganda toimii ja näin sen luomiseen tarjotaan työkaluja

Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe on herättänyt laajaa keskustelua siitä, miten asioita voidaan tulkita, kun käytetään epämääräisiä ilmaisuja ja jätetään ne selventämättä. Asiat alkavat internetissä elää salaman nopeasti omaa elämäänsä, ja sen jälkeen asioita on enää käytännössä mahdotonta lopullisesti oikaista.

On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä materiaalia kansalaiset tuottavat someen, blogeihin ja keskustelupalstoille. Median, poliitikkojen ja muidenkin näkyvien tahojen rooli nousee kuitenkin jälleen esiin hyvin keskeisenä.

Daily Mail uutisoi saksalaisten miesten ahdistelleen belgialaista televisiotoimittajaa kesken suoran lähetyksen Kölnin karnevaaleilla. On pelätty, että kyseisillä Kölnin karnevaaleilla toistuisi Kölnissä uutena vuotena tapahtuneiden ahdisteluiden kaltainen toiminta.

”But while the New Year’s Eve assaults have been largely blamed on a mob of young migrant men, the assault on Ms Labye was carried out by Germans.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi Daily Mail siis teki selväksi, että toimittajan ahdistelijat olivat saksalaisia. Mutta miten uutisoi suomaismedia?

Kölninkarnevaalitahdistelu

Jutussa kirjoitetaan Kölnin uudenvuoden tapahtumista, sekä niiden ja terroriuhan vuoksi korotutuista Kölnin karnevaalien turvatoimista. Jutussa ei kuitenkaan mainita juontajan ahdistelijoiden olleen saksalaisia. Millainen mielikuva jutusta siis jää? Onko ihme, jos lukija tämän luettuaan olettaa toimittajan ahdistelijoiden olleen turvapaikanhakijoita tai ulkomaalaistaustaisia?

Itselleni ahdistelijan tausta ei ole olennainen asia, koska tiedostan sen totuuden, että ahdistelu on ikävä kyllä globaali-ilmiö. Elämme kuitenkin nyt aikaa, jossa muukalaisviha on kasvanut. Moniin peloissaan oleviin epävarmuuden tunnetta kokeviin ihmisiin on helppo vaikuttaa. He tulkitsevat uutisia pelkojensa pohjalta. He levittävät informaatiota pelkojensa pohjalta ottamatta huomioon, onko heidän tulkintansa asioista oikea. Tähän propagandan tekijät luottavat.

On surullista, että tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa vaikkapa tätä esimerkiksi Iltalehden ja Keskisuomalaisen verkkosivuilla jaettua artikkelia saatetaan helposti käyttää ulkomaalaisvastaisen propagandan luomiseen. Tämän vuoksi median edustajien tulisi olla nykyistä tarkempia. Aikaisemmin mainitsin, että ymmärrän paineen tuottaa sisältöä nopeasti, mutta siitä huolimatta ei tulisi tarjota fanaattikoille noin selkeitä välineitä propagandan tuottamiseen.

Toki vaikka kuinka vääntäisi ratakiskosta, jotkut toki haluavat tulkita väärin. Tästä huolimatta tulkinnanvara pitäisi niin poliittikojen kuin median edustajien puheissa ja kirjoituksissa pyrkiä minimoimaan mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi tässä toimittajan ahdistelua käsittelevässä jutussa näin ei todellakaan ole tehty.

”– Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Moni varmasti muistaa kyseisen lausahduksen viime vuoden puolelta. Ikävä kyllä, kun asia on kerran koettu tietyllä tavalla mielikuvaa saattaa olla jopa mahdotonta muuttaa, vaikka kuinka osoittaisit, että alkuperäinen mielikuva ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Johanna Vehkoo kirjoittaa mainiosti tiedotusvälineiden toiminnasta journalisti.fi:ssä. 

”Osittain syynä on uusi uutiskriteeri ”tästä puhutaan somessa, tästä meillekin”. Se aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita. Jos jostain puhutaan, kohistaan jopa, siitä täytyy tehdä juttua.

Toisaalta kyse on siitä, että keskustelukulttuurin kärjistyminen on Suomessa niin uusi ja yllättävä ilmiö, että toimittajat ovat niin sanotusti käsi päässä sen edessä.”

Jussi Korhonen käsitteli propagandan luomista kirjoituksessaan ”Näin meitä huijataan”. Esimerkiksi ulkomaalaisvastaista tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistövastaista propagandaa luovat hyödyntävät surutta asioita, jotka eivät liity näihin ihmisryhmiin mitenkään. He yhdistelevät mielivaltaisesti ja tietoisesti asioita, kuvia ja videoita toisiinsa saadakseen aikaiseksi materiaalia, joka tukee aukottomasti heidän omaa agendaansa. He tekevät johtopäätöksiä, jotka eivät kestä loogista tarkastelua.

Propagandaa luovat usein tietävät, että heidän luomansa materiaali ei ole totta, mutta se ei heitä kiinnosta. He luottavat siihen, että aina löytyy hyväuskoisia, jotka uskovat luotuun propagandaan vain koska se tukee heidän maailmankuvaansa ja heidän pelkojaan, jakavat sitä ja lietsovat hysteriaa. Propagandalla, sen luomisella tai sen jakamisella ei ole mitään tekemistä kriittisen ajattelun kanssa, vaikka fanaatikot mainostavatkin aina kovasti olevansa ”kriittisiä”. Jokainen meistä saattaa joskus sortua virheellisiin johtopäätöksiin. Se on inhimillistä. Propagandaan uskova ei kuitenkaan näe edes mahdollisuutta tällaiseen, koska hänellä on sokea usko. Jokainen meistä myös joskus pelkää jotakin. Sekin on inhimillistä. Pelkojaan pitäisi kuitenkin edes yrittää analysoida järjellä.

Korhosen blogikirjoitukseen kirjoitettu kommentti kuvaa erittäin hyvin sitä, miten mutu-ajattelusta tuleekin tuosta vain faktaa, eikä omia ajatusketjuja enää lainkaan kyseenalaisteta.

Korhosenblogikommentti

Kirjoittaja on siis havainnut, että mellakoivista taksikuskeista iso osa on tummempihipiäisiä. Saattavat olla mahdollisesti muslimejakin, koska tummempihipiäinenhän on ilmeisesti kirjoittajan mielessä melkein aina muslimi. Tästä ehkä ja mahdollisesti-ajatusketjusta onkin tullut kirjoittajan päässä fakta. Taustalla on mahdollisesti havaittavissa ajatusta, että kirjoittaja pitää tummempihipiäisiä ja/tai muslimeja automaattisesti ”mellakkaherkkinä”. Mahdollisesti kirjoittaja päässään ynnää, että mellakan todelliset syyt ovatkin ihonväri, uskonto tai molemmat. Propaganda on siis toiminut. Vaikka kirjoittajalla on tiedossa, että kyseessä on video taksikuskien mellakasta, yhdistääkin hän käytännössä videon edelleen kiertoteiden kautta ihonväriin ja/tai uskontoon.

Yhtä loogista olisi tehdä vaikka suomalaisen kaupan alan väestä lakon perusteella johtopäätös, että me vaaleahipiäiset (tai kristityt, koska vaaleahipiäisethän ovat kaikki kristittyjä) olemme luonnostaan lakkoherkkiä.

Ennen kuin joku sanoo, että väheksyn ihmisten kokemuksia niin sanottaneen, että on hieman eri asia kokea vaikka pahaa mieltä siitä, jos joku haukkuu huoraksi kuin kokea kaikki ulkomaalaistaustaiset tai ”erinäköiset” seksuaalirikollisiksi tai terroristeiksi. Joka päivä meillä on paljon subjektiivisia kokemuksia, mutta se ovatko kaikki ulkomaalaistaustaiset tai muslimit seksuaalirikollisia tai terroristeja ei ole subjektiivinen kokemus.

Olen jo aikaisemmin maininnut, että en usko median tekevän noita lapsuksia tarkoituksella. Kallistun Vehkoon näkemykseen siitä, että monilla mediassa ja politiikassakin on vielä hieman epäselvyyttä siitä, mitä tämä internet- ja someaika oikein todella käytännössä tarkoittaa keskustelun ja tiedonvälityksen kannalta. Nyt pitäisi kuitenkin kiireesti juosta ne mäkeä alas syöksyvät rattaat kiinni ennen kuin ne syöksyvät alas kalliolta. Siitä huolimatta, että lapsuksia ei tehdä tarkoituksella, niitä käytetään kyllä surutta hyväksi.

Olisi korkea aika niin presidentin, poliitikkojen kuin median edustajajienkin syytä tutkailla hiukan sitä, missä mennään. Moisissa rooleissa toimivien ihmisten ei tulisi tarjota noin ilmiselviä välineitä propagandan luomiseen.

Presidentti Niinistö ja Ruususen uni

Presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe oli erittäin hämmentävä. Annakaisa Suni kirjoittaa Vihreässä langassa presidentin koventaneen puheitaan huomattavasti kuukaudessa. 

Väistämättä presidenttimme puheita kuunnellessa ja kirjoituksia seuratessa tulee sellainen olo, että me rasismia vastustavat ikään kuin toimimme myös väärin vastustaessamme rasismia. Me emme ole ”tolkun ihmisiä”, vaan me olemme se ”toinen ääripää”. Räksyttäjiä, jotka vain haukkuvat ja nimittelevät. Yhtä pahoja kuin se ”toinen ääripää”. Presidenttimme kannanotot ovat nyt ”tasapainottelua” ja sellaisen mielikuvan luomista, että kaikissa osapuolissa on yhtä lailla vikaa. Paitsi niissä ”tolkun ihmisissä”, jotka eivät sano mitään. Me rauhaa haluavat olemmekin yhtä lailla pahiksia kuin rasistit.

Näyttää siltä, että presidentti ilmeisesti ajattelee, että me rasismin vastustajat olemme imbesillejä. Jotakin naiiveja teinihippejä, jotka muka mielestämme pelastamme koko maailman tuosta vain laulaen ja pilveä poltellen. Ihan kuin kukaan meistä ei muka osaisi lainkaan ajatella tällaisten tilanteiden haastavuutta. Minä en ole mikään naiivi teinihippi ja kaikki tuntemani rasismin vastustajat ovat kaikki kaukana moisesta mielikuvasta.

Näyttää siltä, että presidentillämme ei ole lainkaan totuudenmukaista käsitystä siitä, millaista ihmisten kirjoa rasismin vastustajiin kuuluu. Eikä hänellä myöskään vaikuta olevan ihan käytännön käsitystä siitä, miten paljon syyttömät ja kunnolla elävät ihmiset saavat kohdata rasismia. Mahdollisia ratkaisuehdotuksia voisi presidenttimmekin esittää tavallisia ja kunnollisia ihmisiä syyllistämättä. Ei ole turvapaikanhakijoiden syytä, jos heitä matkalla hyväksikäytetään. Ei ole heidän syytään, jos joku käyttää heitä poliittisina pelinappuloina.

Se, miksi haastava tilanne on muuttunut erittäin vaikeaksi ja väkivallan sävyttämäksi ei ole turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajataustaisten tai meidän tavallisten rasismia vastustavien ihmisten syytä. Pakolaistilanteen kärjistymiselle ei ole kukaan yksittäinen ihminen meistä täällä voinut mitään. Ei presidenttimme. Ei turvapaikanhakija. Ei mamutaustainen. Eikä antirasisti. Siihen jokainen meistä voi edes pienillä asioilla ja omilla asenteillaan jonkin verran vaikuttaa, miten tilanne hoituu. Presidenttimme ”hiukan” enemmän kuin me muut.

Moni rasismia vastustava tekee paljon työtä. Miksi? Siksi, että tulevaisuus ei olisi täynnä vihaa ja väkivaltaa. Nyt kuitenkin ihan presidenttitasolta pukkaa viestiä, jonka mukaan meidän pitäisi sulkea silmämme. Me toimimmekin väärin, kun emme suostu olemaan hiljaa ja hyväksymään valheellisiin mielikuviin perustuvaa vihan lietsontaa, kun emme suostu hyväksymään sitä, että viha-aate arkipäiväistyy tai pikemminkin on jo arkipäiväistynyt. Se, että sanoo rasistia suoraan rasistiksi ei ole nimittelyä, eikä haukkumista. Se on totuus. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikös vain?

Poliisin toiminnan kritisoiminen aiheesta ei myöskään ole haukkumista. Minä arvostan poliiseja ja tapaamani poliisit ovat olleet yleensä hyvin ystävällisiä ja asiallisia, mutta tämä ei tarkoita, ettenkö voisi arvostella poliisin toimintaa, jos siihen tulee aihetta. Arvostelin aikoinaan eräässä vanhassa kirjoituksessani (josta päivitysten seurauksena ovat hävinneet kuvat, pahoitteluni tästä) sitä, että Helsingin poliisilaitos ei suhtautunut kovin vakavasti heidän Facebook-sivuillaan oleviin väkivaltakirjoituksiin. Ilmeisesti näinkään ei saisi tehdä.

En ”valitettavasti” antirasistina osaa ihan hirveästi arvostaa sitä, että poliisi käytännössä suojelee natsien ”oikeutta” valloittaa kadut, koska ”mielipide”. Arvostan myös presidenttiämme. Tämäkään ei tarkoita, ettenkö häntä kritisoisi, jos näen sen perustelluksi, kuten nyt. Asiallisen kritiikin antaminen ja keskustelu eivät ole haukkumista tai nimittelyä.

Hallitsemattomasta kansainvaelluksesta puhuminen on myös melkoista bensan liekkeihin heittämistä tässä ilmapiirissä. Jokainen asioita yhtään seuraava tietää, ketkä rakastavat tällaista retoriikkaa. Hallitsemattomasta maahanmuutosta (kansainvaellus) on jauhettu jo kauan ennen pakolaiskriisin kärjistymistä ja siitä jauhetaan, niin kauan kuin rasistien mielestä ”vääränlaisia ihmisiä” maastamme löytyy.

Presidenttimme on turha ihmetellä esimerkiksi tässä tekstissä esiintyneitä tulkintoja hänen puheestaan, kun hän on itse omaksunut puheeseensa hyvin samanlaista retoriikkaa, mitä esimerkiksi moni perussuomalainen käyttää. Olen vuosia seurannut käytyä keskustelua ruohonjuuritasolla ja en ikävä kyllä voi presidenttimme puheesta kovinkaan monenlaisia tulkintoja tehdä.

”Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.”

Kyllä, nämä asiat ovat todella tulleet haastetuiksi siinä vaiheessa, kun ”vitun mutiainen sut pitäis pistää happosäiliöön ja leikata korvat irti”-tyyppisten vihapuheiden kritisoiminen onkin vain ”sanavalintojen pilkkuun asti viilaamista”, ”suuren numeron tekemistä” ja ”nimittelyä”… Ei moisten tekstien kanssa tarvitse pilkkua viilata, kun olennainen asia hohtaa kirkkaasti kilometrien päähän mitään viilaamattakin.

Tiedän kunnollisia ihmisiä, jotka puurtavat arkisen kiireen keskellä rasismin vastaisen työn parissa. Monet heistä saavat palkaksi vainoa, tappo- ja raiskausuhkauksia, perättömiä rikosilmoituksia. Vihaa, vihaa ja lisää vihaa. Tiedän kunnollisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka saavat samanlaista kohtelua vain sen takia, että he ovat keitä he ovat. Näillä ihmisillä ei ole henkivartijoita. He elävät tavallista elämää, vaikka paskaa tulee niskaan. En ymmärrä, miksi presidenttimme aliarvioi näitä ihmisiä? Miksi tällaiset ihmiset samaistetaan vaikkapa rikoshistorian omaaviin äärioikeistolaisiin?

Homma menee auttamatta niin, että jos yrittää kumartaa kaikille, tulee samalla lopulta myös pyllistäneeksi kaikille.

Liitän tähän vielä kansandustaja Ozan Yanarin tänä aamuna saaman vastaajaviestin, jonka Yanar jakoi Facebookissa:

“Vitun ylimielinen mutakuono saatana, kannattaa alkaa pakkailee laukkuja ja miettiä, mihin suuntaan lähtee vittuun Suomesta saatana. Nyt on mitta täynnä ylimielisii mutiaisii, ketkä luulee, että ne tulee Suomeen tänne ja selittää meil, miten täällä eletään.

Tiedätsä saatana, että nyt alkoi sellainen katupartio, että mutakuonot saa turpaan ympäri Suomea. Ruvetaan kiertelee ja vetää pataan vittu. Voi olla, että mutiaisten tyttäretkin tulevat raiskatuksi ja vaimot. Ei kannattaisi välttämättä kulkee enää missään vittu.

Nii, suomalaisten mitta on täynnä, ymmärrätsä mutanaama?”

Tarkoittaako presidentti Niinistölle tolkku sitä, että tällaiseen ei saa puuttua, eikä tällaista saa tuomita? Katupartioita, polttopulloiskuja, raiskaus- ja väkivaltauhkauksia ja lasten päälle sylkemistä. Miettimistä, missä ihmiset uskaltavat asua. Kansanedustajataholta ehdotetaan ihan tosissaan turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajaamista (on muuten hyvä tapa edistää kotouttamista tuo yhteiskunnasta eristäminen, eikun hetkinen…). Tällainen on muuttunut noin puolen vuoden aikana arjeksi.

Nyt olisi presidenttimmekin aika herätä Ruususen unestaan, katsoa sieltä norsunluutornistaan alas ja nähdä, mitä Suomessa (ja Euroopassa) oikeasti tapahtuu joka ikinen päivä. Olisiko presidenttimme aika nähdä, millaista kohtelua syyttömät ihmiset saavat etnisen taustansa tai ihmisarvon kannattamisen takia? Pitäisikö presidentin nyt itse löytää se mainostamansa tolkku?