Näin asiat koetaan – Näin propaganda toimii ja näin sen luomiseen tarjotaan työkaluja

Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuhe on herättänyt laajaa keskustelua siitä, miten asioita voidaan tulkita, kun käytetään epämääräisiä ilmaisuja ja jätetään ne selventämättä. Asiat alkavat internetissä elää salaman nopeasti omaa elämäänsä, ja sen jälkeen asioita on enää käytännössä mahdotonta lopullisesti oikaista.

On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä materiaalia kansalaiset tuottavat someen, blogeihin ja keskustelupalstoille. Median, poliitikkojen ja muidenkin näkyvien tahojen rooli nousee kuitenkin jälleen esiin hyvin keskeisenä.

Daily Mail uutisoi saksalaisten miesten ahdistelleen belgialaista televisiotoimittajaa kesken suoran lähetyksen Kölnin karnevaaleilla. On pelätty, että kyseisillä Kölnin karnevaaleilla toistuisi Kölnissä uutena vuotena tapahtuneiden ahdisteluiden kaltainen toiminta.

”But while the New Year’s Eve assaults have been largely blamed on a mob of young migrant men, the assault on Ms Labye was carried out by Germans.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi Daily Mail siis teki selväksi, että toimittajan ahdistelijat olivat saksalaisia. Mutta miten uutisoi suomaismedia?

Kölninkarnevaalitahdistelu

Jutussa kirjoitetaan Kölnin uudenvuoden tapahtumista, sekä niiden ja terroriuhan vuoksi korotutuista Kölnin karnevaalien turvatoimista. Jutussa ei kuitenkaan mainita juontajan ahdistelijoiden olleen saksalaisia. Millainen mielikuva jutusta siis jää? Onko ihme, jos lukija tämän luettuaan olettaa toimittajan ahdistelijoiden olleen turvapaikanhakijoita tai ulkomaalaistaustaisia?

Itselleni ahdistelijan tausta ei ole olennainen asia, koska tiedostan sen totuuden, että ahdistelu on ikävä kyllä globaali-ilmiö. Elämme kuitenkin nyt aikaa, jossa muukalaisviha on kasvanut. Moniin peloissaan oleviin epävarmuuden tunnetta kokeviin ihmisiin on helppo vaikuttaa. He tulkitsevat uutisia pelkojensa pohjalta. He levittävät informaatiota pelkojensa pohjalta ottamatta huomioon, onko heidän tulkintansa asioista oikea. Tähän propagandan tekijät luottavat.

On surullista, että tällä hetkellä elämme tilanteessa, jossa vaikkapa tätä esimerkiksi Iltalehden ja Keskisuomalaisen verkkosivuilla jaettua artikkelia saatetaan helposti käyttää ulkomaalaisvastaisen propagandan luomiseen. Tämän vuoksi median edustajien tulisi olla nykyistä tarkempia. Aikaisemmin mainitsin, että ymmärrän paineen tuottaa sisältöä nopeasti, mutta siitä huolimatta ei tulisi tarjota fanaattikoille noin selkeitä välineitä propagandan tuottamiseen.

Toki vaikka kuinka vääntäisi ratakiskosta, jotkut toki haluavat tulkita väärin. Tästä huolimatta tulkinnanvara pitäisi niin poliittikojen kuin median edustajien puheissa ja kirjoituksissa pyrkiä minimoimaan mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi tässä toimittajan ahdistelua käsittelevässä jutussa näin ei todellakaan ole tehty.

”– Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Moni varmasti muistaa kyseisen lausahduksen viime vuoden puolelta. Ikävä kyllä, kun asia on kerran koettu tietyllä tavalla mielikuvaa saattaa olla jopa mahdotonta muuttaa, vaikka kuinka osoittaisit, että alkuperäinen mielikuva ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Johanna Vehkoo kirjoittaa mainiosti tiedotusvälineiden toiminnasta journalisti.fi:ssä. 

”Osittain syynä on uusi uutiskriteeri ”tästä puhutaan somessa, tästä meillekin”. Se aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita. Jos jostain puhutaan, kohistaan jopa, siitä täytyy tehdä juttua.

Toisaalta kyse on siitä, että keskustelukulttuurin kärjistyminen on Suomessa niin uusi ja yllättävä ilmiö, että toimittajat ovat niin sanotusti käsi päässä sen edessä.”

Jussi Korhonen käsitteli propagandan luomista kirjoituksessaan ”Näin meitä huijataan”. Esimerkiksi ulkomaalaisvastaista tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistövastaista propagandaa luovat hyödyntävät surutta asioita, jotka eivät liity näihin ihmisryhmiin mitenkään. He yhdistelevät mielivaltaisesti ja tietoisesti asioita, kuvia ja videoita toisiinsa saadakseen aikaiseksi materiaalia, joka tukee aukottomasti heidän omaa agendaansa. He tekevät johtopäätöksiä, jotka eivät kestä loogista tarkastelua.

Propagandaa luovat usein tietävät, että heidän luomansa materiaali ei ole totta, mutta se ei heitä kiinnosta. He luottavat siihen, että aina löytyy hyväuskoisia, jotka uskovat luotuun propagandaan vain koska se tukee heidän maailmankuvaansa ja heidän pelkojaan, jakavat sitä ja lietsovat hysteriaa. Propagandalla, sen luomisella tai sen jakamisella ei ole mitään tekemistä kriittisen ajattelun kanssa, vaikka fanaatikot mainostavatkin aina kovasti olevansa ”kriittisiä”. Jokainen meistä saattaa joskus sortua virheellisiin johtopäätöksiin. Se on inhimillistä. Propagandaan uskova ei kuitenkaan näe edes mahdollisuutta tällaiseen, koska hänellä on sokea usko. Jokainen meistä myös joskus pelkää jotakin. Sekin on inhimillistä. Pelkojaan pitäisi kuitenkin edes yrittää analysoida järjellä.

Korhosen blogikirjoitukseen kirjoitettu kommentti kuvaa erittäin hyvin sitä, miten mutu-ajattelusta tuleekin tuosta vain faktaa, eikä omia ajatusketjuja enää lainkaan kyseenalaisteta.

Korhosenblogikommentti

Kirjoittaja on siis havainnut, että mellakoivista taksikuskeista iso osa on tummempihipiäisiä. Saattavat olla mahdollisesti muslimejakin, koska tummempihipiäinenhän on ilmeisesti kirjoittajan mielessä melkein aina muslimi. Tästä ehkä ja mahdollisesti-ajatusketjusta onkin tullut kirjoittajan päässä fakta. Taustalla on mahdollisesti havaittavissa ajatusta, että kirjoittaja pitää tummempihipiäisiä ja/tai muslimeja automaattisesti ”mellakkaherkkinä”. Mahdollisesti kirjoittaja päässään ynnää, että mellakan todelliset syyt ovatkin ihonväri, uskonto tai molemmat. Propaganda on siis toiminut. Vaikka kirjoittajalla on tiedossa, että kyseessä on video taksikuskien mellakasta, yhdistääkin hän käytännössä videon edelleen kiertoteiden kautta ihonväriin ja/tai uskontoon.

Yhtä loogista olisi tehdä vaikka suomalaisen kaupan alan väestä lakon perusteella johtopäätös, että me vaaleahipiäiset (tai kristityt, koska vaaleahipiäisethän ovat kaikki kristittyjä) olemme luonnostaan lakkoherkkiä.

Ennen kuin joku sanoo, että väheksyn ihmisten kokemuksia niin sanottaneen, että on hieman eri asia kokea vaikka pahaa mieltä siitä, jos joku haukkuu huoraksi kuin kokea kaikki ulkomaalaistaustaiset tai ”erinäköiset” seksuaalirikollisiksi tai terroristeiksi. Joka päivä meillä on paljon subjektiivisia kokemuksia, mutta se ovatko kaikki ulkomaalaistaustaiset tai muslimit seksuaalirikollisia tai terroristeja ei ole subjektiivinen kokemus.

Olen jo aikaisemmin maininnut, että en usko median tekevän noita lapsuksia tarkoituksella. Kallistun Vehkoon näkemykseen siitä, että monilla mediassa ja politiikassakin on vielä hieman epäselvyyttä siitä, mitä tämä internet- ja someaika oikein todella käytännössä tarkoittaa keskustelun ja tiedonvälityksen kannalta. Nyt pitäisi kuitenkin kiireesti juosta ne mäkeä alas syöksyvät rattaat kiinni ennen kuin ne syöksyvät alas kalliolta. Siitä huolimatta, että lapsuksia ei tehdä tarkoituksella, niitä käytetään kyllä surutta hyväksi.

Olisi korkea aika niin presidentin, poliitikkojen kuin median edustajajienkin syytä tutkailla hiukan sitä, missä mennään. Moisissa rooleissa toimivien ihmisten ei tulisi tarjota noin ilmiselviä välineitä propagandan luomiseen.

Kuka onkaan se äärisuvaitsevainen?

Me ”suvakeiksi” kutsututhan olemme sellaisia ylisuvaitsevaisia ja moraalittomia. Tällainen väite tulee usein vastaan.

Kun et hyväksy väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, tappamista, omankädenoikeutta, polttopulloiskuja ja kiduttamista kenenkään taholta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy lasten jättämistä kuolemaan, etkä iloitse ihmisten kuolemasta olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy tappouhkauksia ja raiskaustoiveita olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että pelkiin tunnereaktioihin perustuvan mutumielipiteen pitäisi olla yhteiskunnallisessa keskustelussa samassa arvossa kuin faktoihin perustuvan hyvin argumentoidun ”mielipiteen” olet äärisuvaitsevainen. Kun et hyväksy sitä, että kenenkään lapsia tönitään ja heidän päälleen syljetään olet äärisuvaitsevainen.

Keskusteluissa on tullut useamman kerran vastaan, että jopa moni itseään jossakin määrin konservatiisena pitänyt onkin saanut kuulla olevansa ”suvakki”, koska ei hyväksy rasismia.

Loogisesti ajattelevana tuota listausta katsellessani en voi olla kysymättä, kuka onkaan se äärisuvaitsevainen? Jos halutaan käyttää moista termiä, niin eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä moisia asioita? Eikö ole aika äärimmäistä hyväksyä tappamista, kiduttamista, raiskauksia, ihmisten uhkailua ja lasten jättämistä kuolemaan?

Kuka onkaan se "äärisuvaitsevainen"?

Kuka onkaan se ”äärisuvaitsevainen”?

Minä en hyväksy moisia asioita kenenkään tekeminä. Tekijän tausta ei ole minulle merkityksellinen siinä, miten suhtaudun ihmisen tekoon. Toisille tämä on punainen vaate. Mamukriittiset sen sijaan tuomitsevat nämä asiat vain kuin tekijä on heidän silmissään vääränlainen. Voisi myös kysyä, mitä äärimmäistä on tasa-arvon ajamisessa?

Jatkuvasti saa kuulla myös sitä, kuinka me ”suvakeiksi” kutsutut muka luulemme olevamme muita parempia ihmisiä. Siis hetkinen? Ketkä tässä nostavat itsensä niin korkealle, että he saavat mielestään tappaa, käyttää väkivaltaa, raiskata ja runnoa läpi ties mitä ajatuksia politiikassa pelkkään mututunteisiin perustuen? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”väärin ajattelevat” naiset saa raiskata? Ketkä ovat sitä mieltä, että ”rumien suvakkiämmien” pitäisi vain olla tyytyväisiä, kun joku valkoinen kantis kokeilee vähän tissejä paidan läpi vastoin naisen tahtoa? Ketkä ovat sieltä mieltä, että homot hakataan heteroiksi ja lesbot naidaan heteroiksi? Eikös tällainen käytös juuri ole sitä itsensä nostamista toisten yläpuolelle? Nämähän itse nostavat valkoisenlihaasyövänrasistisen(kristityn)heteromiehen kaikkien muiden yläpuolelle. Me kaikki muut olemme roskaa ja meitä suorastaan pitää kohdella sen mukaisesti.

Itse miellän, että asiat joiden puolesta puhun ja kirjoitan ovat hyvinkin neutraaleja oikeusvaltion perusasiota laidasta laitaan. Oli sitten kyse tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eläinten oikeuksista, rikosseuraamusasioista tai ympäristöasioista koen, että minä yritän puhua sellaisten asioiden puolesta, jotka tekisivät maailmasta kaikille paremman ja oikeudenmukaisemman. Sellaisen maailman puolesta, jossa meillä kaikilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Myös tulevaisuudessa.

Oma linjani on se, että yritetään ennaltaehkäistä niitä ongelmia, joita voidaan järkevästi ennaltaehkäistä. Yritetään parantaa asioita, joita voidaan parantaa. Kun olen kertonut ajatuksistani ihmisille, jotka eivät seuraa poliittista keskustelua sen kummemmin ovat he olleet hämmästyneitä siitä, miten tällaiset ajatukset voivat herättää ihmisissä vihaa.

Toisaalta, suomalaiset ovat äänestäneet Jussi Halla-ahon europarlamenttiin, kun ”neggerit ja musulmaanit pelottaa”. Vaikkapa täältä voi käydä katselemassa, miten Halla-aho (ja muut mepit) ovat ääntään europarlamentissa käyttäneet. Onko siis ihme, että neutraalit tasa-arvo- tai ympäristöajatukset herättävät vihaa, kun ihmiset ovat äänestäneet europarlamenttiin miehen, joka esimerkiksi ei kannata naisen oikeutta omaan kehoonsa, jota luonnonvarojen vastuullinen käyttö ei kiinnosta ja joka hyväksyy kuolemantuomion. Väistämättä tästä herää kysymys, mihin Suomi on menossa? Ymmärtävätkö esimerkiksi Halla-ahon kannattajat oikeasti, millaista Suomea ja millaista maailmaa kyseinen mies haluaa rakentaa? Kiinnostaako heitä edes? Viimeistään siinä vaiheessa varmaan kiinnostaa, jos Halla-ahon kaltaisten ihmisten toiminta alkaa rajoittaa näiden ihmisten omaa elämää.

Kyllä, miellän itseni liberaaliksi. Se ei tee minusta mitään ”äärisuvaitsevaista”. Kyllä, on asioita, jotka tuomitsen ja jotka minusta pitääkin tuomita, jos halutaan puhua sivistyneestä yhteiskunnasta. Niihin kuuluvat esimerkiksi väkivalta, tappaminen, seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö, omankädenoikeus, uhkaukset, kiristys, ympäristön tietoinen turmeleminen, eläinrääkkäys, ihmiskauppa, terrorismi, raiskaukset, ihmisoikeusrikkomukset, vastuuton ja kestämätön voiton tavoittelu ympäristön tai ihmisten kustannuksella ja ihmisten kaikenlainen hyväksikäyttö. Kannatan ihmisten oikeutta koulutukseen. Oikeutta päättää omasta kehostaan, parisuhteestaan, lisääntymisestään ja muutenkin elämästään, niin kauan kuin yksilö elää muita satuttamatta. Kertokaa minulle, mikä näissä arvoissani on moraalitonta ylisuvaitsevaisuutta? Milloin ylipäänsä johdonmukaisesta ja loogisesta ajattelusta ja tiedon arvostamisesta tuli ”äärisuvaitsevaisuutta”?

Maahanmuuttokriittisestä naiskuvasta ja naisen roolista maahanmuuttokriittisen liikkeen maailmassa

Edelliseen SPRgate – Kun seksin harrastaminen tai kihlaus tekee ”horatsun”-kirjoitukseen liittyen ajattelin vielä uuden kirjoituksen muodossa hieman tarkastella maahanmuuttokriittisten erikoista suhtautumista sukupuoleen, seksiin ja seksuaalisuuteen.

Monen monta kertaa on tullut esiin, että maahamuuttokriittisten parissa on hämmentävän yleistä aivan sairas suhtatuminen seksiin ja seksuaalisuuteen. Jokaiseen asiaan he saavat liitettyä sen ”panemisen”. Tuntuu, että yhteiskunnallinen keskustelu kääntyykin lähes jokaisessa ketjussa lopulta meidän suvakkien ja ulkomaalaistausten ”panemiseen”. Ihan kuin asioita ei osattaisi tarkastella ollenkaan minkään muun asian kautta.

Sukupuolten rajat ja sukupuoliroolit ovat mamukriittisissä piireissä tiukat ja niistä ei saa livetä. Olisi mielenkiintoista päästä sinne juurille, mistä kullakin tällainen käytös on saanut alkunsa? Seksuaalista turhautumista, sairaaloista omistushalua, alistamishalua ja naisvihaa. Naiset nähdään vain ”kyrvän saajina”, kodinhoitajina, synnyttäjinä ja lastenhoitajina. Naisen pitää antaa mamukriittisille miehille, mutta ei ”vääränlaisille”. Naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta ei niin kaunis ja hoikka, että muut miehet (tai naiset) kiinnittävät häneen huomiota. Naisen pitää olla nöyrä maahanmuuttokriittisen miehen komppaaja.

Jos nainen toimii vastoin maahanmuuttokriittisen miehen toiveita, häntä pitää tämän jälkeen pyrkiä nöyryyttämään, uhkailemaan ja vainoamaan. Maahanmuuttokriittinen mies omasta mielestään omistaa naiset, eikä heillä ole oikeutta toimia vastoin miehen tahtoa. Mamukriittisen miehen mielestä nainen, joka toimii vastoin mamukriittisten tahtoa ansaitsee rangaistuksen. Kuvakaappauksia kirjoitus- ja kuvitustyylistä voit halutessasi katsoa tämän kirjoituksen lisää edellisestä bloggauksesta.

SPRnaisetjamamukriittiset2

Soldiers of Odin – naisten puolustamista ja naisten halventamista samassa paketissa.

SPRnaisetjamamukriittiset

Toinen versio nettipalstoilla leviävästä kuvasta. Selvyyden vuoksi en ole nähnyt Soldiers of Odin-nimen alla toimivien levittävän tätä.

Tuntematta ihmisten taustoja sen kummemmin on mahdotonta sanoa varsinaisia syitä moiselle käytökselle, mutta sanotaan, että en olisi hämmästynyt jos aika monella mamukriittisellä olisi ollut jotenkin ongelmallinen suhde vanhempiinsa/vanhempaansa tai huoltajiinsa/huoltajaansa. Tällaisiakin asioita voi tehokkaasti käsitellä, mutta siihen täytyy olla itse valmis.

SPRviihdytysjoukot

Tämä seksi- ja seksuaalikysymys yhdistää hyvin suurta joukkoa mamukriittisiä hämmentävää kyllä yli sukupuolirajojen. Naisen seksuaalisuus ja naisen oman seksuaalisuutensa tiedostaminen tuntuu olevan monelle mamukriittiselle miehelle todella kova asia. Jos joku ”suvakkiämmä” kehtaa antaa väärälle, niin sitten poljetaan jalkaa maahan ja huudetaan, että ”En sitten vittu oo enää horojen ritari. En vittu luotsaa enää katupartioo!”. (Tämä omalla tavallaan surullisen viihdyttävä avautuminen on myös luettavissa sieltä edellisestä bloggauksesta.)
Toivottavastimamuraiskaa

Monelle maahanmuuttokriittiselle naiselle puolestaan naisen seksuaalisuus on yhtä kuin tissivaon esittely ja muka niin ronskien panojuttujen kertominen somessa. Jos joku kokee oikeasti tällaisen linjan omakseen, niin en sinänsä siihen lähde puuttumaan, mutta usein nämä samat naiset haukkuvat meidän ”suvakkiämmien” ulkonäköä ja naiseutta. Jos et näytä tissivakoa, niin olet ”ruma kukkahattu rekkalesbo”, joka ei tajua, että miehiä pitäisi miellyttää. Minä en sinänsä vastustusta kenenkään tissivaon esittelyjä tai panojuttuja, mutta naisia on monenlaisia. Jos ajatus on noin kiinni yhdessä mallissa, niin ehkä tuossa vaiheessa olisi hieman tarpeellista laajentaa sitä omaa naiskuvaa.

Tulee myöskin väistämättä mieleen, että oli asia mikä tahansa on hieman surullista jos kokee, että pelkästään toisten takia pitää vaikkapa näyttää joltakin tietynlaiselta. Tissit ovat kiva juttu ja jos joku niitä haluaa esitellä, niin siitä vain. Esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa kuitenkin pitäisi sitten ihmisestä löytyä muutakin kuin ne tissit. En hämmästyisi, jos näiden piirien naisilla olisi ehkä sisimmässään aika voimakas pelko hylätyksi tulemisesta. Käsitys on ehkä sellainen, että kukaan mies ei kiinnitä huomiota tai ei enää halua ”suojella”, jos ei näyttele koko ajan tissivakoa tai puhu jatkuvasti tosissaan stereotypian mukaisia ”äijämäisiä” ja ”limaisia” panojuttuja.

Mamukriittisiä miehiä näyttää todella kauhistuttavan se, että nainen saa itse valita kumppaninsa ja harva järkevä ja fiksu nainen enää nykypäivänä haluaa tai huolii kumppanikseen ihmistä, jonka käsitys naisista on noin alentava ja vanhoillinen kuin mamukriittisillä. Kuten eräs Facebook-kaverini loistavasti asian ilmaisi nämä ovat niitä miehiä, jotka yrittävät kovasti iskeä naista baarissa ja kun nainen antaa pakit perään huudellaan ”Vitun huora!”.

Naistenpulustaja

Naisen halutaan antavan heille, mutta jos nainen ei anna tai antaa ”vääränlaiselle” on saa hän kuulla kaikki solvaukset. Taustalla on jonkinlainen käsitys siitä, että vain ”oikeanlaisella” miehellä saisi olla seksuaalisia haluja ja naisen pitää kyllä olla ne tyydyttämässä (tätä samaa tukee joukon naisten halu esittää itsensä jatkuvasti pelkkinä objekteina), mutta naisella ei saa olla omia seksuaalisia haluja, oikeutta määritellä omaa naiseuttaan tai oikeutta päättää kumppanistaan. Huomioitavaa on, että myöskään ”vääränlaisilla” miehillä ei saa olla seksuaalisia haluja.

Mamukriittiset olivat myös leimaamassa kaikki naiset sen perusteella, että muutama nainen oli ostanut/yrittänyt ostaa alaikäisiltä turvapaikanhakijapojilta seksiä. En hämmästyisi, jos nämä miehet olisivat juuri sitä porukkaa, jotka kauhistelevat nyt naisten seksin ostamista alaikäisiltä, mutta jotka itse alaikäiseltä seksiä ostettuaan saattaisivat todeta ”Enhän mä tiennyt sen olevan alaikäinen”. Kaksinaismoralismi on noissa piireissä arkinen asia. Sen jälkeen kun näin avioliiton pyhyydestä saarnaavan mamukriittisen itse kuitenkin pitävän pettämistä oikeutettuna siinä tapauksessa, että avioliitossa ei saa seksiä, niin en ole hämmästynyt enää mistään.

Naisia pitäisi muka suojella, mutta todellisuudessa naisiin kohdistetaan ihan samaa vihaa kuin ulkomaalaistaustaisiinkin. Kun nainen tiedostaa oman seksuaalisuutensa, on itsevarma ja tietää oikeutensa, niin silloin naista ei enää olekaan kovin helppo alistaa. Silloin hän ei suostu elämään pelkkänä tarpeiden tyydyttäjänä ja seksiobjektina. Se pelottaa ihmistä, jolla on huono itsetunto. Jos suoraan sanotaan, niin homma haiskahtaa pitkälle siltä, että pelätään itse jäävänsä ilman naista, joka hoitaa kodin ja lapset ja tuo kaljaa ja mäkkiruokaa ja antaa pillua silloin kun mamukriittinen haluaa. Kiitos Sakari Timoselle, joka sanoi blogissaan asiasta suorat sanat.

Kantasuomalainenahdistelu

Mistä ihmeestä nämä saavat tuon sairaan ajatuksen, että ihmiset haluaisivat tulla ahdistelluiksi? Aika harvoin sellainenkaan ihminen, joka kaipaisi toisen huomiota haluaa tulla ahdistelluksi. Vaikka jollakulla olisikin alistamisfantasioita, ei tämä tarkoita, että ihminen haluaa tulla oikeasti ahdistelluksi tai raiskatuksi. Tällaisissa fantasioissa ei ole mitään tabua, mutta yleensä tällaiset fantasiat toteutetaan sitten yhteisymmärryksessä toisen osapuolen kanssa. Moiset fantasiatkaan eivät anna oikeutta oikeasti ahdistella tai raiskata ketään.

Ihan kuin nämä mamukriittiset olisivat rakentaneet seksi- ja seksuaalisuuskäsityksensä pornopätkien varaan unohtaen sen, että pornofilmit ovat ihmisten yhteisymmärryksessä tekemiä. Pornofilmit ovat omanlaistaan fiktiota ja niillä on paikkansa, mutta niiden tarkoitus ei ole määritellä arkea ja suhtautumistamme muihin ihmisiin, kuten ei minkään muunkaan fiktion. Aikuisten ihmisten luulisi olemaan kykeneviä erottamaan tällaiset asiat.

Kantasuomalaisen ahdistelu on noiden mielestä aina joko ollut ahdistelluksi joutuneen kuvitelmaa tai sitten ajatus on se, että ”omia naisiaan” saa ahdistella. Kantasuomalaisen harjoittamalle ahdistelulle on muka aina oikeutus ja kohteen pitäisi jopa olla siihen tyytyväinen. Hassua, että meitä suvakkeja syytetään kaiken suvaitsemisesta, mutta aikalailla kaikki suvakit näyttävät tuomitsevan ahdistelun tekijän alkuperästä riippumatta. Nuo näyttävät itse surutta ”suvaitsevan” ahdistelun, kun tekijä on ”oikeamielinen isänmaanpulustaja”. Nuo eivät ainoastaan keskustele syistä tai pyri ymmärtämään ilmiöiden ja asioiden taustoja, vaan kirjaimellisesti hyväksyvät seksuaalisen ahdistelun jopa raiskaukset, kunhan tekijä on heidän mielestään ”oikeanlainen”.

”Suvakkipiireiksi” nimetyissä piireissä naiskuva on yleensä paljon monitahoisempi. Sen vuoksi meidät ”suvakkiämmät” halutaankin alentaa. Meitä halutaan pelotella ja nöyryyttää ihan tavallisista elämään liittyvistä asioista kuten kumppanin valinnasta ja seksin harrastamisesta, jotta palaisimme kuriin ja herran nuhteeseen. Maahanmuuttokriittisten miesten toiminnassa kaikki henkii sitä, että naiset ovat heidän omaisuuttaan. Heillä on mielestään oikeus pelotella, ahdistella ja nöyryyttää.

Kun kantasuomalainen raiskaa tai ahdistelee niin ”ämmähän kerjäsi sitä ja olis ruma harakka tyytyväinen”. Kun kantasuomalainen pahoinpitelee naista se ei ole ongelma. Asenne on lähinnä, että ”ämmä ei vain ole pysynyt kurissa hakkaamatta”. Kun kantasuomalainen nainen ja ulkomaalaistaustainen ovat vapaaehtoisessa suhteessa keskenään, se onkin ongelma. Jos joku ulkomaalaistautainen ahdistelee tai raiskaa, voidaan muka leimata kaikki ja lähteä barrikaadeille ”naisten puolesta”. Todellisena motiivina on kuitenkin ”kilpailijoiden poisto”.

Jos kaikki ulkomaalaistaustaiset poistuisivat, niin jossakin vaiheessa mamukriittiset alkaisivat tapella naisista keskenään. Omistushalu on niin kova. Ajatuksen tasolla logiikka muistuttaa jopa aika läheisesti tapauksia, joissa kilpailijaksi koettu henkilö on surmattu, koska on koettu niin sairasta omistushalua ”ihastuksen kohteeseen”. On kuviteltu, että sitten saadaan kohde itselleen, kun kilpailija on poistettu tieltä. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että jopa ihastuksen kohdekin on surmattu, koska jos ei itse saada ihastuksen kohdetta itselleen, niin kukaan muukaan ei saa saada häntä.

Vertauksena voisi käyttää sitä, että kantasuomalainen saa häpäistä ja satuttaa ”omia naisiaan”, mutta se ”kamala ulkomaalainen” ei saa koskea naiseen edes tämän omasta tahdosta. Kyseessä ei ole välttämättä lainkaan mikään ihastus tai rakkaus vaan taustalla saattaa olla pelkkä omistushalu ja omistushalun kohteen oma tahto on täysin merkityksetön. Omistushalua kokeva luulee parhaiten tietävänsä kohteen puolesta, mikä on kohteelle hyväksi ja millaisia valintoja kohteen pitäisi tehdä.

Tämä on vain pieni pintaraapaisu aiheesta. Kun aikuisen ihmisen käsitys seksistä, seksuaalisudesta ja sukupuolesta ja kyky keskustella näistä aiheista on osastoa ”mustamunapillulimahevosenkyrpähuorasutpitääraiskatajahakata” on selvää, että jotakin on mennyt pieleen. On myös selvää, ettei tällaiselta ihmiseltä kannata kovin syvällisiä pohdintoja tästä(kään) aiheesta edes odottaa.

Kun ahdistelusta pitäisi muka olla ylpeä

Toimittaja Rakel Liekki kertoi Twitterissä häneen kohdistuneesta salakuvausyrityksestä. Perussuomalaisten Jukka Wallin ilmestyi paikalle kommentoimaan ja oli sitä mieltä, että entistä pornonäyttelijää saa ahdistella ja salakuvata. Odotetusti paska osui tuulettimeen, mutta sehän vain kasvatti Wallinin uhoa, sillä saihan hän nyt mainetta, julkisuutta ja lisää seuraajia. Onnea Wallin! On varmasti mukava tulla tunnetuksi ahdistelun hyväksyjänä.

Pakkohan sitä oli käydä omakin lusikkansa soppaan tunkemassa ja muiden tavoin kertomassa Wallinille, että pornonäyttelijänä toimiminen ei vie ihmiseltä hänen perusoikeuksiaan. Vastaukseksi Wallin kertoi minulle, että hänen mielestään saadusta huomiosta pitäisi vielä olla ylpeä. En tiennytkään, että ahdistelun pitäisi olla itsetuntoa nostattava kokemus. 

Wallin1

Wallin2

Wallin3

Wallin ei ollenkaan tuntunut käsittävän sitä, että ihmisen oikeus määrätä itse kropastaan on perusoikeus. Tosin miten asiaa voisikaan käsittää, kun omassa päässään vain etsii oikeutusta ahdistelulle. Eikä se ahdistelu Wallinin mielestä ole oikeastaan mitään, kun ”turvapaikanhakijat sentään raiskaavat”. Ahdistella siis saa kunhan nyt ei raiskaa. Saako myöskin pahoinpidellä, kunhan nyt ei sentään tapa? Vain turvapaikanhakijoiden tekemät raiskauksetko ovat tuomittavia?

Naiset alkoivat Twitterissä kertoa omia kokemuksiaan ahdistelusta ja kirjoitan tähän nyt myös yhden omistani. Tässä ei tultu suoraan lääppimään, mutta sanallisesti tunsin itseni todella nöyryytetyksi. Iholle astikin on monesti tultu, mutta tietyistä syistä tämä kokemus on ollut kaikista voimakkain. Olin työpaikallani työvuoroni jälkeen tekemässä omia ostoksiani. Tuttu vartija tuli paikalle ja juttelimme ensin niitä näitä. Sitten hän huomasi, että minulla on kulmalävistys ja totesi ”Onks sulla nänneissäkin tuollaiset?”. Jäädyin aivan totaalisesti.

En koskaan pystynyt ajattelemaan kyseistä ihmistä enää samalla tavalla. Kun olimme myöhemmin kahdestaan työpaikan tiloissa halusin vain sanoa ”Painu helvettiin täältä”. Vaikka olinkin jo vapaalla, niin minä en todellakaan halua keskustella työpaikallani nänneistäni, enkä ylipäänsä halua kesken normaalin arkikeskustelun alkaa keskutella nänneistäni kenenkään ”hyvän päivän tutun” kanssa. Nykyisellään minulla olisi naseva vastaus valmiina, mutta olin silloin todella nuori omaa itsevarmuuttani ja identiteettiäni etsivä ihminen.

Yleensä lääppijät ja asiattomuuksien kommentoijat ovat olleet tuntemattomia ja heihin on ollut jotenkin helpompi suhtautua. Vartijoiden piti olla meidän turvamme. Meidän piti työskennellä yhdessä. Meidän piti luottaa heihin. Heidän apuunsa ja tukeensa. Vaikka kyseessä ei ollut tuon kummempi kommentti, konteksti teki siitä kaikin puolin hyvin vastenmielisen ja nöyryyttävän. Minä olisin voinut hyvin olla ikäni puolesta tämän vartijan lapsi.

Joidenkin silmissä historia pornonäyttelijänä tekee ihmisestä julkista omaisuutta. Joidenkin silmissä lävistykset. Joidenkin silmissä puolestaan paljastava pukeutuminen. Joidenkin silmissä taas esiintyvänä taitelijana toimiminen. Oli ammatti, persoona tai ulkonäkö millainen tahansa ihmisellä on aina oikeus omaan kehoonsa ja ihmisellä on oikeus määritellä omat seksuaaliset rajansa. Ketään ei saa ahdistella. Ei sanallisesti, eikä fyysisesti. Itsemääräämisoikeus kehoonsa on perusoikeus.

Myös MV-lehti tarttui Sebastian Tynkkysen kannanottoon tapaus Liekki-Wallinista. Jos nyt hoksottimet eivät ole vielä toimineet, niin ehkä nyt olisi aika nostaa ne MV-rillit silmiltä ja nähdä totuus siitä, millainen kyseisen julkaisun kirjoittajien tai ylläpidon ”huoli naisten oikeuksista” on. Se on heille pelkkä työkalu rasistisen agendan välittämiseen.

Väistämättä minulle tulee mieleen, että kun joku on ”muijan tuheron” (MV-lehteä lainatakseni) nähnyt, niin ”muijan tuhero” on sitten ikuisesti hänen omaisuuttaan. Samaisella logiikalla voinee tosiaan oikeuttaa parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksuaalista väkivaltaa. Se, että on nähnyt jonkun ihmisen sukuelimet ei anna kenellekään oikeutta ahdistella tai raiskata. Ihmisellä on aina oikeus sanoa ei. Pitääköhän sitä lakata käymästä gynekologilla? Sielläkin kun joutuu ”tuheroa levittelemään”. Myöskään se, että raiskauksia tapahtuu ei tee ahdistelusta yhtään sen hyväksyttävämpää.

WallinMV

Edelleenkin kysyn: Mitä sitten vaikka olisi ”työkseen levitellyt tuheroaan” tai vaikka ”levittelisi edelleenkin”? Ei se perusihmisoikeuksia vie.

Vähän yli parikymppisenä hain myyjäksi erotiikkaliikkeeseen. Harmillista sinänsä, että en saanut paikkaa. Olisi ollut mielenkiintoista omin silmin todeta, miten asiakkaat olisivat suhtautuneet hoikkaan, tiukkoja housuja käyttävään ja vahvasti meikattuun pornokaupan myyjään. Olisinko minäkin ollut tällaisten Wallineiden mielestä julkista omaisuutta? Olisiko minunkin pitänyt olla ylpeä, jos minuun olisi kohdistunut työssäni ahdistelua? Entäs eroottisissa ei-pornoelokuvissa esiintyvät näyttelijät? Saako heitä ahdistella? Entä eroottisten kirjojen kirjoittajat? Entä mallit? Aina löytyy tekosyitä, mutta näiden etsiminen kertoo niiden tekosyiden etsijästä itsestään ei ihmisistä, jotka joutuvat ahdistelun kohteiksi.

Wallin4

Wallin on itse hyvä esimerkki siitä, että vaikka ei olisi pornonäyttelijän taustaa niin ei se ihmisestä automaattisesti fiksua ja sivistynyttä tee. Ei voi kuin jälleen kerran ihmetellä, miten absurdia on se, että tällaiset Wallinit sitten jeesustelevat naisten oikeuksista.

Kaiken ”kiitos huomiosta ja seuraajista idiootit”-huutelun kruunasi se, että Wallin pisti lopulta twiittinsä yksityisiksi. Wallinilla on tällä hetkellä 881 seuraajaa Twitterissä. Luuleeko hän, että typerät möläytykset eivät jonkun seuraajan kautta tule julkisuuteen? Eikö kaikki julkisuus ollutkaan hyvää julkisuutta?

WallinTwitter