Yhteiskunta ei ole vain toimitusjohtajia varten

Lamat ja taantumat ovat varakkaille aina hyviä saumoja markkinoida vähävaraisilta leikkaamista ainoana keinona saada talous nousuun. Tätä linjaa edustaa myös nokialaisen Purson toimitusjohtaja Jussi Aro.

IMG_6039 IMG_6038

Aron motiivit ymmärtää hyvin nopeasti. Toimitusjohtaja paroilla ja heidän kilpailukykyisillä yrityksillään on niin tiukkaa, koska valtio verottaa kohtuuttomasti, että vähäosaisiltahan on pakko leikata. Työläisetkin ovat aika paskoja, kun haluavat elää palkallaan.

Pakkohan tällaiseen peruskokoomuslaiseen tyhjään ja vastenmieliseen jorinaan oli vastine kirjoittaa.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aron kolumni Nokian Uutisissa perjantaina 26.2 oli turhauttavan tyhjää luettavaa. Kaikenlaisia ehdotuksia esitettiin sen kummemmin avaamatta, mitä ne oikeasti käytännössä tarkoittaisivat. Ihan ensimmäiseksi sanon, että tuskin kukaan ajattelukykyä omaava ajattelee, että työtä ei tarvitsisi tehdä tai etteikö kilpailukyky olisi tärkeä asia.

Kukaan ”Suomi nousuun leikkaamalla”-väestä ei ole kuitenkaan vieläkään osannut tarjota kovin hyviä selityksiä sille, miten yksityisten yritysten kilpailukykyä parannetaan sillä, että valtio ja kunnat leikkaavat jo huonossa asemassa olevilta? Miten ihmeessä huonossa asemassa olevilta leikkaamalla syntyy työtä? Miten neuroottisesti leikkaamalla ylipäänsä syntyy kasvua? Ajatushan on toki se, että vähempiosaisille entistä vähemmän ja parempiosaisille entistä enemmän.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä Aro tarkoitti sillä, että tulonsiirtojen varassa elävällä ei voi olla ”samaa elintasoa kuin työssäkäyvällä”? Itse sain aikoinaan osa-aikaisena pienipalkka-alan työläisenä monessa kuussa alle tonnin palkkaa. Moisella ei nykyisellä kustannustasolla kustanneta edes perustarpeita ilman lisätuloja. Kuinka pieniä esimerkiksi sosiaalietuuksien tulisi siis Aron mielestä olla, kun ne jo nykyisellään ovat riittämättömiä?

Aron ei varmasti onnekseen tarvitse miettiä, millaista on elää tulonsiirtojen tai pienen palkan varassa. Ymmärrän, että toimitusjohtajan todellisuus on erilainen kuin minun, 30-vuotiaan tällä hetkellä kuntoutustuella elävän, todellisuus. Silti olisi ollut suotavaa ennen kolumnin ulostuuttaamista miettiä, millaisia ne sosiaalietuudet ovat ja millaisen elintason niillä voi saavuttaa. Ei kukaan ole vaatimassakaan, että sosiaalietuuksista pitäisi pystyä mitään Purson toimitusjohtajan elämää viettämään… Sosiaaliturvan pitäisi kuitenkin riittää perustarpeisiin. Siitä ei ole kenellekään hyötyä, että ihmisten asemaa tarkoituksellisesti huononnetaan niin, että tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin.

Mielenkiintoinen ristiriita kirjoituksessa oli myös siinä, että työn pitäisi muka olla Aron mielestä aina kannattavaa, mutta kirjoitus henki hyvin selvästi sitä, että ei se pahasta olisi jos työläisten edut ja palkat heikkenisivät. Miten esimerkiksi nykyisillä matalapalkka-aloilla työskentelystä tehdään kannattavaa leikkaamalla työläisten eduista? Miksi työläisiltä saa napsaista etuja pois ja huonossa asemassa olevilta viedä kaiken, mutta miksi esimerkiksi hyvintoimeentulevan toimitusjohtajan veroja ei saa korottaa? Siitä olen samaa mieltä, että työnteon pitäisi aina olla kannattavaa, mutta Aron kannattama politiikka ei tätä tavoitetta edistä.

Järkevä tehostaminen ei ole paha asia, mutta säästäminen pelkkänä itseisarvona ei ole toimiva lähtökohta. Talous ei käänny nousuun leikkaamalla, eikä ihmisiä heitteille jättämällä luoda sitä hyvinvointia. Mahtaako toimitusjohtaja Aro olla tietoinen, kuinka paljon valtio menettää vuosittain tuloja suuryritysten verosuunnittelun vuoksi?

Jos kerran kamala valtio vaikeuttaa kohtuuttomasti suurten yritysten toimintaa ja tekee kilpailukyvyn kehittämisestä suorastaan mahdotonta verotuksen ja säädösten kautta, niin miten ihmeessä on mahdollista, että Purso on kilpailukykyinen? Turhan kokoomuslaisen diipadaapan sijaan Aro voisi pistää jakoon vinkkinsä kilpailukyvyn parantamiseksi.

Voidaan perustellusti olettaa, että toimitusjohtajan näkemys edustaa myös Purson työnantajalinjaa. Purson työntekijöiden sietääkin siis toivoa, etteivät he esimerkiksi sairastu. Valtion pitäisi kuitenkin olla olemassa kaikkia kansalaisia, ei pelkästään varakkaita toimitusjohtajia ja heidän suuryrityksiään varten. Ihmillisyyden ja talouden ei pitäisi olla politiikassa vastakkaisia asioita. Enemmänkin niiden tulisi olla toisiaan tukevia asioita.”

Tähän ”nettiversioon” liitän vielä sen, miten kurjasti Purson johdolla menee.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aro sai 167 083 euron ansiotulot ja 19 080 euron pääomatulot. Purson omistajistosta Jari Ollilan ansiotulot olivat viime vuonna 26 417 ja pääomatulot 580 151 euroa sekä Virpi Kaasalaisen ansiotulot 40 101 ja pääomatulot 519 366 euroa.”

Eiväthän ihmiset millään tule tällaisilla tuloilla toimeen, kyllä se on pakko lähteä esimerkiksi työttömiltä, sairailta, vammaisilta, eläkeläisiltä leikkaamaan ja pistettävä röyhkeät palkkaa ja etuja vaativat työläiset ruotuun. Tämä on aivan järkyttävää, miten tällaiset ”rupuperseet” varastavat rikkaiden pöydästä. Vain varakkailla on näet oikeus vaatia itselleen lisää.

Purso voi toki yrittää ratsastaa sillä, että he ilmoittavat maksavansa veronsa Suomeen. Kiva asia kyllä, mutta omasta mielestäni tämän pitäisi olla tavallaan itsestäänselvä asia, että verot maksetaan siihen maahan, missä toimintaa pyöritetään.

Aro kuten moni muukin pukee oman edun tavoittelunsa valtion pelastamisen kaapuun. Minun näkökulmastani hän ei tässä kovin kaksisesti onnistunut, mutta joku taatusti tämänkin syötin nielaisi koukkuineen päivineen, koska ”Kyllähän Purson toimitusjohtaja tietää…” Kurjistamis- ja eriarvoistamispolitiikka sopii varsin hyvin isojen yritysten johdolle. Halvempi työvoima ja nöyrä työväenluokka sopisivat Aron kaltaisille ihmisille paremmin kuin hyvin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden lisäämisellä ei kuitenkaan pelasteta yhteiskuntaa.

”Työkyvytön työnhakija tässä päivää!”

Jostakin syystä työttömyysluvuista puhuttaessa unohtuvat usein kokonaan minun kaltaiseni ihmiset. Ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta ovat pakosta joutuneet roikkumaan työttömyystilastoissa työttöminä työnhakijoina saadakseen työttömyysetuutta. Vaikka olisit kuinka työkyvytön et näet välttämättä saa sairauspäivärahan jälkeen työkyvyttömälle kuuluvaa kuntoutustukea. Voidaan kysyä, ketä tällainen järjestelmä hyödyttää? En todellakaan ole ainoa joka on vastaavassa tilanteessa. Jos huonosti käy, olen taas muutaman kuukauden kuluttua työkyvytön työtön työnhakija.

Ei työkyvyttömästä tule työkykyistä sillä, että hänelle ei myönnetä kuntoutusrahaa. Joskus kyllä tuntuu, että ajatuksena on se, että kun tarpeeksi ihmistä pompotellaan luukulta toiselle, niin työkyky maagisesti palautuu jossakin vaiheessa. Väistämätä ihminen alkaa kokea jossakin vaiheessa, että häntä pidetään pummina, eikä häntä oteta tosissaan.

Ydinkysymys onkin kuinka moni työttömyystilastoissa roikkuva on oikeasti edes käytännössä työmarkkinoiden käytettävissä? Onko mielekästä listata työkyvyttömiä työttömyystilastoihin vain koska turha byrokratia? Todennäköisesti tämä on tapa kaunistella työkyvyttömyyseläketilastoja. Kuntoutusrahan saaja kun toiselta nimeltään työkyvyttömyyseläkeläinen. Eihän se nyt sovi, että väärän ikäisiä ihmisiä on liikaa työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka he kuinka olisivat työkyvyttömiä. Tilastokaunistelu suuntaan ja toiseen on kuitenkin täysin hyödytöntä peliä. Siinä ei voita kukaan, mutta turhan byrokratian rattaisiin joutuvat ihmiset kärsivät ja rahaa palaa.

Tämäkin ongelma ratkeaisi perustulolla. Nykyinen sosiaaliturvamalli on ylipäänsä tehty pitkien ja vakituisten työsuhteiden aikaan. Jyrki Kasvi käytti eräässä Facebook-keskustelussa taannoin loistavaa termiä ”silpputyö”. Elämä on ylipäänsä muuttunut melkoisen vaihtelevaksi ja silppuisaksi. Moni opiskelee vielä myöhemmällä iällä itselleen uuden ammatin. Monella on elämänsä aikana kymmeniä työsuhteita. Ihmisen tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Tulisiko myös yhteiskunnan vastata uuden ajan haasteisiin uusilla ajattelumalleilla?

Nykyiset tukimallit voidaan nähdä passivoivina, mutta ei siinä mielessä kuin tätä termiä yleensä käytetään. Ihmiset eivät uskalla tehdä, koska he joutuvat pelkäämään perustoimeentulon menettämistä. Ihmiset eivät voi parantaa omaa elämänlaatuaan, eivätkä he voi hankkia lisätuloja, koska saman tien pitäisi pystyä kokonaan elättämään itsensä kokonaan. ”Silppuyhteiskunnassa” se on yllättävän hankalaa terveellekin puhumattakaan vajaakuntoisista. On paljon pätkätöitä ja osa-aikaisia työsuhteita. Pätkätöissä ja osa-aikaisuudessa voi olla myös uusia mahdollisuuksia ihmisille, jos heidän vain annettaisiin päästä niihin kiinni.

”Silppuyhteiskuntaa” ei välttämättä tarvitse nähdä uhkana, vaan se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, jos kehitämme politiikkaa yhdessä kehittyvän yhteiskunnan kanssa sen sijaan, että jäisimme junnaamaan vanhaan. Jotkut väittävät, että aika on ajanut universalistisen hyvinvointiyhteiskunnan ohi, mutta itse olen eri mieltä. Universalistinen hyvinvointiyhteiskunta ei ole vanhentunut, mutta sitä on aika kehittää paremmaksi ja uusiin haasteisiin sopivammaksi. Nyt tarvitaan rohkeutta siirtyä uudenlaiseen sosiaaliturvamalliin.

Toisaalta jos hyvinvointivaltion haasteiden pohtiminen tuntuu jollekulle ylivoimaisen vaikealta voimme myös soveltaa kansanedustajaehdokas Ilkka Sysimetsän ohjetta:

”Frederikin mielestä Suomesta kyllä löytyy töitä niitä etsiville. Useammat eivät vain viitsi hakea.

– Menkää töihin siitä, vaikka risumetsään perkele! Frederik laukoo.”

Mutkia ja välityömarkkinoita

Sain äidiltäni taannoin Nokian Uutisten lokakuun 16. päivän numeron vuodelta 1987. Lehteä selaillessani tuli vastaan paljon mukavia hetkiä. Kaupat, jotka muistan vielä omasta lapsuudestani mainostivat lehdessä. Oli juttua runoilevasta paperimiehestä, ja ihania vanhoja automainoksia. Yhteiskuntaan liittyviä artikkeleita lukiessani puolestaan ajauduin melkoiseen epätoivoon. Oikestaan näet pinnalla olevat asiat eivät ole muuttuneet niin hirveästi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Lehden artikkelissa ”Laki muuttuu, mutta ”Työllistäminen ei jää kuntien niskoille”” näet pohditaan, että miten työttömät saataisiin työllistettyä, kun töitä ei kaikille yksinkertaisesti ole.

”Eri alojen työnhakijoita oli Nokialla 1976, joista 890 teollisuudessa, 268 luokittelemattomassa työssä ja 209 palveluammateissa. Avoimia työpaikkoja syyskuun 30. päivällä oli tarjota 36.”

Vuonna 1987 puhuttiin mutkasta, jonka kautta nuoret pääsevät työelämään tai opiskelemaan. Mutka tarkoitti siis tällöin kuntien puolen vuoden työllistämisvelvoitetta, mikäli avoimelta sektorilta ei ole löytynyt työtä tai koulutuspaikkaa. Nyt mutkasta puhutaan nimellä välityömarkkinat, ja välityömarkkinat siis tarkoittavat tempputyöllistämistä, joko ilmaiseksi tai 9 euron päiväkorvauksella.

Lainataanpa kansanedustaja Tarja Filatovia:

”- Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena on passiivisen työttömyysturvan sijaan tarjota työttömille aktiivisia vaihtoehtoja, jotka johtavat lopulta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

– Tarpeellista hyvinvointia lisäävää työtä on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtien haravointia, lumenluontia, lastenkaitsemista, näkövammaisten lukupalvelua.

– Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristötöistä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.”

On masentavaa huomata, että asenne työttömiin ja työttömyyteen ei ole muuttunut sitten vuoden 1987. Silloin nimittäin Nokian työvoimatoimiston johtaja Jaakko Vuorinen totesi silloin näin:

”-Meidän kaikkien on lähdettävä siitä, että jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus työhön. Useimmat sentään tienaavat rahansa mielummin jotain askartelemalla kuin tyhjänpanttina olemalla. Kansantalous sitä paitsi tarvitsee kaikki kädet työhön, hän korostaa.”

Vuorinen myös totesi, että toivoo työtä odottavan liikkuvan, mutta ei pururadalla. Työttömän ajanviettoa on totta kai kontrolloitava, sillä eihän sitä tiedä, mitä se lurjus keksii ajallaan tehdä! Ties vaikka lenkkeilisi valtion rahoilla!

Työttömyys on sairaus, josta pitää kuntouttaa. Työttömyys on laiskuutta erityisesti, mikäli työtön protestoi ilmaistyön teettämistä vastaan. Työtön on passiivinen sängyssä makaaja, joka ei osaa itse suunnitella, mitä voisin nyt tehdä. Työtön ei itse tiedä, mitä tehdä elämällään, joten häntä pitää holhota! Korkeintaan se hakee Alkosta pullon ja vetää kännit! Minä olen itse tällä hetkellä työkyvytön, mutta yritän kyllä monessa muodossa kuntoni ja mahdolllisuuksien mukaan aktivoida itseäni. Koen todella loukkaavana, jos minulle sanotaan, että ”olen vain tyhjän panttina”, koska tämä ei ole missään määrin totta. Mikäli toimeentuloni olisi kohtuullinen, pystyisin elämään ihan tyydyttävää elämää. Ajatus, että kaikilla on tekemistä kuulostaa kyllä äkkiseltään oikein hyvältä. Se ei vain koskaan tule onnistumaan tällä holhouspolitiikalla.

En minä syrjäydy sen vuoksi, että minä en nyt kykene työhön, vaan sen vuoksi, että minulla ei ole riittävää toimeentuloa. Suurin osa työttömistä osaisi kyllä suunnitella itselleenkin tekemistä, jos heidän taloudellinen asemansa olisi kohtuullinen. Ei työttömänä ole tarkoitus luksuselämää viettää. Tarkoitan nyt nimenomaan sitä suhteellisen vaatimatonta peruselämää. Ei työttömyys, kuten ei sairauskaan, tee ihmisestä holhottavaa lasta. Muistettava on myös, että työttömyys ei ole luoduista mielikuvista huolimatta sairaus. Me ”alakastin” kansalaisina pidetytkin olemme aikuisia ihmisiä.

Poittihan koko hommassa on kuitenkin nimenomaan se, että esimerkiksi minun harjoittamani omaehtoinen aktivointi on vääränlaista aktivointia, koska se todellakin perustuu vapaaehtoisuuteen. Pitäähän sitä säilyttää se kyykyttämis- ja hyväksikäyttöaspekti, jotta yhteiskunnan ”alaluokka” muistaa paikkansa. Muistakaamme kuitenkin, että työttömyys tai sairaus voi koskettaa ketä vain. Huomisesta ei tiedä kukaan.

”Työtön voi tulevaisuudessa joutua pakkotöihin. Mallia kokeillaan parhaillaan kuudessa kunnassa.

Niin kutsutun osallistavan eli vastikkeellisen sosiaaliturvan perusajatus on, että työttömän on tehtävä töitä saadakseen työttömyyskorvausta. Työvelvoite olisi yhdestä kahteen tuntia joka arkipäivä.

— Järjetön ehdotus. Pitäisi laittaa kapuloita rattaisiin, sanoo lappeenrantalainen työtön.

Toiminnasta voisi saada pientä korvausta. Kieltäytymisestä seuraisi puolestaan etuuksien menetyksiä.

Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena olisi ehkäistä syrjäytymistä, kannustaa osallistumiseen ja lisätä sosiaaliturvan yleistä hyväksyntää. Laajimmillaan uudistus voisi koskea kaikkia työkykyisiä työttömiä.”

Eli se, että jotkut nutipäät kokevat sosiaaliturvan yhteiskuntamme ongelmaksi aiheuttaa sen, että ihmiset pitää laittaa orjatyöhön? Yhä kysymys on onko osallistava sosiaaliturva enää sosiaaliturvaa oikeastaan lainkaan? Törmäsin Facebookissa hyvään ajatukseen. Osallistavan sosiaaliturvan, täydentävän työn ja välityömarkkinoiden on termeinä tarkoitus sotkea soppaa. Työ termin näet perinteisesti mielletään sisältävän myös palkan. Kun soppaa tarpeeksi kauan sekoitetaan markkinoidaan osalle kansasta onnistuneesti mielikuva, että työstä ei tarvitsekaan enää maksaa palkkaa.

Yle jaksoi oikein tehdä jutun siitä, että ”Forssassa onnistuttiin saamaan työttömiä maatiloille töihin ensimmäisenä Suomessa”. Että oikein onnistuttiin saamaan työttömiä hyväksikäytettäväksi! Aikamoinen saavutus. Voin taas kerran linkata tähän Sakari Timosen bloggauksen.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma työsi oliskin huomenna täydentävää työtä? Tavaroiden hyllytystä kaupoissa on myös esitetty täydentäväksi työksi, ja näin koulutettuna myyjänä en voi kuin kysyä; tämänkö verran myyjien työtä arvostetaan? Tällaisen asenneilmapiirin luominen on hyvin loukkaavaa. Huonosti palkattujen ammattien arvostusta vähennetään hyvin entisestään, kun niistä aletaan käyttää termiä täydentävä työ.

Tunnin tai kahden käytännössä palkattoman työn takia pitäisi siis työttömällä olla varaa pienestä työttömyysetuudestaan kustantaa työmatkat ties minne? Entä jos työttömällä ei ole varaa ostaa bensaa tai ladata bussikorttia? Entä jos työttömällä ei ole autoa, ja ilmaistyöhön tarvitaan auto? Tukia supistetaan, koska ”kieltäydyit työstä” vai?

Mietin myös, että miten käy meidän työkyvyttömien, jotka voimme välillä joutua olemaan työttömyysetuudella järjettömän byrokratian vuoksi? Minulle on TE-toimistosta kerrottu, että kun ihminen on työttömänä työnhakijana, niin hänen pitäisi periaatteessa olla aina kykenevä vastaanottamaan kokoaikatyötä. Lääkärinlausunnoilla ei tarvitse olla merkitystä, jos TE-toimistossa näin päätetään. Jos et siis kykene täyttämään työvelvoitetta työkyvyttömyyden vuoksi, niin tuet alas! Työkyvytön voi siis päätyä nostamaan työttömyysetuutta, kun sairauspäivärahaoikeus on loppu eikä kuntoutustukea ole myönnetty tai sitten sairauspäivärahahakemus on Kelassa hylätty.

En voi olla myöskään kysymättä, että miten ihmeessä esimerkiksi se haravointi auttaa vaikkapa myyjää saamaan palkkatyötä? Jos minä olisin työkykyinen työtön, niin minulla olisi haravoitavaa ihan tässä kotonakin. Ai niin, mutta se onkin taas sitä vääränlaista aktivointia… Miksi kukaan tosiaan kohta palkkaisi ihmisiä, kun orjatyövoimaa saa ilmaiseksikin? Miten syrjäytymistä ehkäisee se, että ihmisen luottamus yhteiskuntaan tuhotaan nöyryyttämisellä ja orjuuttamisella?

Ain laulain työtäs tee…

”Juuri aktivoinnissa takia tohtori Kangas arvioi Tanskan mallin paremmaksi konstiksi kuin vaikkapa nuorten laittamisen työkyvyttömyyseläkkeelle.”

Kertokaa yksinkertaiselle hipille, että mikä termissä työkyvyttömyyseläke on epäselvää? Ihmistä ei laiteta eläkkeelle työttömyyden takia vaan sen takia, että työkyky on joko väliaikaisesti tai pysyvästi heikentynyt niin, että työnteko ei onnistu. Nuorille myönnettävä työkyvyttömyyseläke on melkeinpä aina kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joka tarkoittaa sitä, että eläkkeen saajan työkykyä tarkistetaan säännöllisesti.

En ole henkilökohtaisesti kuullut enkä lukenut mistään kenestäkään pysyvästi ja vakavasti sairaasta tai vakavasti vammautuneesta, joka olisi nuorena saanut loppuikäisen työkyvyttömyyseläkkeen suoraan (en tarkoita, etteikö tällaisiakin voisi olla, mutta aika harvinaisia lienevät). Kuntoutustuen saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys edes työkyvyttömälle monisairaalle. Nuorta ei todellakaan laiteta työkyvyttömyyseläkkeelle siksi, että ei justiinsa nyt löytynyt töitä tietyssä ajassa. Kuinka todellisuudesta vieraantuneita tällaiset Kelan tutkimuskohtajat oikein ovat? Mikä tarkoitus tällaisilla kommenteilla on? Mustamaalata kuntoutustukea nostavia työkyvyttömiä?

Sirpa Ahola-Laurila bloggauksessaan hyvin tiivisti sen miten tässä koko vastikkeellinen sosiaaliturva-hommassa käy:

”Työssä vielä normaalipalkalla olevienkin kannattaisi nyt herätä ajattelemaan, että mitenhän sen oman palkan laita on tulevaisuudessa, kun työnantaja saa saman työn tekijän melkein ilmaiseksi.”

Tänään olet ehkä ammatiltasi myyjä. Huomenna työpaikalle tulee muutama pakkotyöllistetty hyllyttämään ilmaiseksi tuotteita. Ylihuomenna sinut irtisanotaan. Seuraavana päivänä oletkin itse samassa työssä ilmaiseksi, mistä aikaisemmin sait palkkaa. Miksi sitä maksaisi kirugillekaan palkkaa, koska kyseessähän on selkeästi avustava työ, eikö totta? Ehkä kuvittelet olevasi turvassa dissatessasi näitä ”yhteiskunnan loisia”, mutta huomenna asia voi olla toisin. Aluksi loisiksi mollaaminen kattoi ensisijaisesti maahanmuuttajat. Nyt se kattaa maahanmuuttajat, työttömät, sairaat, kotiäidit/-isät, nuoret ja jopa lapset.

”En todellakaan vastusta ihmisten työllistämistä, päinvastoin, mutta ihmisarvoa alentavaa palkatonta tempputyöllistämistä en hyväksy. Yleistä mielipidettä on jo pitkään muokattu uskomaan, että työttömät ovat tuilla loisivia moniongelmaisia, jotka on syytäkin sohvan pohjalta ruoskia vaikka aidantolpaksi seisomaan.

Itse pidän erittäin hälyttävänä, että meille hienoilla sanakäänteillä piilottaen ollaan luomassa minimipalkan alittava työtätekevien ryhmä. Tätähän osallistava sosiaaliturva todellisuudessa tarkoittaa.

Päättäjille asia verhotaan muka hyvänä tekona työttömiä kohtaan. No voin kertoa, että sitä se ei ole. Työtön haluaa rahaa työstään päästäkseen pois köyhyydestä, niin yksinkertaista se on.”

Kunpa pystyisin jotenkin kertomaan sen miten suurta syyllisyyttä koen itse päivittäin siitä, että pysty elättämään itseäni. Kuinka suurta syyllisyyttä koen siitä, että en kykene katkaisemaan köyhyyteni kierrettä. Viimeinen asia mitä kaipaan on yleinen ilmapiiri, joka syyllistää lisää. Älkää huolehtiko, kyllä minun sairaalloisen tunnollinen psyykeni huolehtii syyllistämisestä teidän puolestanne.

Lukiessani Aamulehdestä tohtori Kankaan mielipidettä, en voinut uskoa, miten Aamulehdessä ei sanallakaan kyseenalaistettu sitä, että miten Kelan oma tutkimusjohtaja voi suoltaa sellaista kuraa, että työkyvyttömyyseläke olisi työttömyysetuuden korvike? Orjatyön teettäminen tai tarkoituksellisesti väärän kuvan lietsominen tukia nostavista ei palvele ketään. Tämä heikentää entisestään ihmisten uskoa yhteiskuntaamme. Tämä saa joka ihmiset lopulta ajattelemaan, että yhteiskunta toimii itseään varten, ei yhteiskunnan kansalaisia varten. Yhteiskunnan ja kansalaisten suhteen tulisi olla yhtälailla vuorovaikutuksellinen kuin minkä tahansa suhteen. Orjatyö ja alistaminen eivät luo vuorovaikutteista suhdetta. Ihminen ei kuitenkaan enää ole robotti, joka tekee loputtomasti kuten käsketään. Kansalaisista ei saa enää orjia, vaikka kuinka tietyt tahot niin haluaisivatkin.

”Miksi mikään kiinnostaisikaan, kun rahaa saa tekemättä mitään?. Olen kuullut nuoren jos toisenkin kehaisseen, että kyllä korvauksillakin tulee juttuun, varsinkin ansiosidonnaisella, jos nyt joku sellaiseen on päässyt kiinni hyvän työpaikan (Nokia) johdosta. 

Minusta nuorten avuksi löytyy yksinkertainen, hyvä ja motivoiva apu: korvaukset pois niiltä, jotka eivät vaivaudu mitään niiden eteen tekemäänkään. Jos ei ota töitä vastaan, jos lähtee lätkimään, kun ”ei tämä ole minun juttuni” tai keskeyttää ”mielenkiinnottoman” koulutuksen, niin mitään maksuakaan ei saa. Raha on merkillisen hyvä motivointikeino!

Me tiedämme sen, me viiskyt- kuuskytluvun nuoret, joiden oli mentävä työhön kiinnisti se tai ei ja jotka emme saanee mistään muualta pennin pyörylää. Kyllä meillä riitti motivaatiota tehdä tylsääkin työtä ja ilomielen olisimme vaihtaneet sen mihin tahansa kouluunkin, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

Aika muuttuu eikä entiseen ole paluuta, mutta sen ei tarvitse muuttua siihen suuntaan, että töitä tekemättä tässä maassa pärjää.” (Typot Moilaskan alkuperäisessä tekstissä.)

Tuula Moilanen Aamulehti Jatkot-palsta 2.1.2014

Keittiöpsykologi haistaa ilmassa ihan snadisti katkeruutta siitä, että Moilanen kokee, ettei hänellä ole ollut valinnanvapauksia elämässään. Nyt hän haluaa riistää kaiken valinnanvapauden muilta. Jos joku muuten haluaa vapaaehtoisesti syödä ne ansiosidonnaisensa, jotka on itse työllään ansainnut niin siitä vain. Minä jouduin syömään ne vasten tahtoani. Moilaska on myös erittäin tervetullut kokeilemaan elämää työttömänä. Sairauksiani en edelleenkään valitettavasti voi väliaikaisesti Moilaskalle siirtää, muuta muutoin voimme vaihtaa pariksi viikoksi rooleja. Mielellänikös minäkin tällaisena laiskana ysikytluvun kakarana samaistuisin edes hetkeksi fiksun ja filmaattisen viiskyt- kuuskytluvun nuoren pöksyihin.

Kuten aina itse sanon: Ei ongelma ole se, että meillä ei olisi töitä. Kyllä kaikille töitä keksitään, ongelma onkin sitten se maksaako kukaan siitä sitä pennin tai sentin pyörylää palkkaa.

Haluatko sossupummiksi?

Haaga Helian toimittajaopiskelijoiden julkaisussa Tuima.fi:ssä julkaistu ”Sossupummi-Tatun”-tarina on herättänyt monenlaista keskustelua. Saahan työtä välttelevä entinen narkkari ja kaikesta päätelleen nykyäänkin ongelmainen Tatu kuussa 1100 euroa vähäsen silleen kivasti pyöristettynä. Tatun tarina saa tietenkin kokoomuslaiset huutamaan kuorossa vastikkeellisen sosiaaliturvan hyviä puolia.

Lainataanpa tähän väliin Lasse Männistön kirjoitusta Facebookista; ”Niin kauan kuin sosiaaliturvamme on nykytasoinen, eikä esimerkiksi selvästi alhaisempaan perustuloon perustuva, on työvelvoite kertakaikkiaan pakko saada toteutumaan. Ei siksi, että tällaisten lorvailijoiden määrä olisi valtava. Vaan jo siksi, että he rapauttavat ahkerien ja työssäkäyvien halun kannatella työpanoksellaan sosiaaliturvan varassa eläviä. Hyvinvointiyhteiskunta on palveluineen ja ”heikointa ei jätetä”-periaatteineen niin arvokas, ettei sen murenemista pidä sallia joidenkin vapaamatkustajien ja tukien väärinkäyttäjien toiminnan kautta.” 

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen klassinen kysymys, mistä työttömäksi jääneelle töitä? On väläytelty, että yhteiskuntamme tekemättömät avustavat työt (esimerkiksi risusavotta ja siivoustyöt) voisivat ”työllistää” työttömät. Työllistää tarkoittaa siis tässä tapauksessa sitä, että tekisit työtä saaden ainoastaan rupia perseeseesi. Käytönnössä tämä olisi sellainen kiva harrastus, johon olisi parempi osallistua, jos meinaat ES-näkkäriä pöytään saada… Palkasta on turha haaveilla. Kokoomuksen perusagendaan toki voidaan ajatella ilmaisen työvoiman sopivan hienosti. Haluaisin nähdä sen päivän, kun nämä ”osallistuvasta sosiaaliturvasta” höpöttävät menevät itse risusavotalle suoraan sanottuna orjiksi. Ai niin onhan sinulla vaihtoehto, voit vaikka tehdä itsemurhan, jos ei miellytä! Tämä ei enää ole kovin kaukana ”ruokapalkka-touhusta”. Veikkaan, että en ole kovin väärässä kun kirjoitan, että kovin kauaa näitä pukumiehiä ja -naisia ei kiinnostaisi savottaduuni ”palkalla”, jolla ei tule toimeen. Mallia on helppo kannattaa, kun se ei koske käytännössä omaa elämää mitenkään. Varmasti kansanedustajalla on hivenen turvatumpi tulevaisuus (mikäli ei rahojaan holtittomasti käytä), kuin lähikaupan osa-aikaisella myyjällä.

Ystäväni Facebookissa kirjoitti, että mikään ei lietso veroja maksavaa omasta mielestään ”hyvään kansanosaan” kuuluvaa suurempaan kiihkoon kuin ajatus siitä, että huono-osainen vie rahamme. Tässä piilee viisaus. Köyhien kyykyttäminen on siis yhteisöllinen asia. Luodaan asetelma; me veronmaksajat vastaan sossupummit. Pummeja ei ole määrällisesti paljon, mutta he siis syövät tätä mahtavaa yhteishenkeä! Ylipäänsä köyhät ja huono-osaiset vievät juuri minun verorahani! ”Kunnon kansalaisina” itseään pitävillä on yhteinen vihollinen, huono-osaiset ja köyhät! Esimerkiksi omalla kohdallani yhteiskunnan palveluita minimaalisesti käyttänyt ja nuorena kuollut isäni, on aika pitkälle kustantanut verojen näkökulmasta sairasteluani. Yhteiskunta jäi myös isälleni isosti velkaa siitä, että kunnan virkamies teki virkavirheen, joten en sairasta sinun verorahoillasi, älä huoli ”kunnon kansalainen”!

Taitaa olla aika mahdotonta tehdä tieteellisesti pätevää tutkimusta siitä kuinka paljon näitä pummeja sitten oikeasti yhteiskunnassamme on. Narkkari ei ole oikeasti työkykyinen, vaikka hän kuinka kaksikymppistä vastaan sanoisi olevansa ”vain pummi omasta halustaan”. Kaikkia tulee siis rangaista, koska tämä mystinen pummiryhmä kaataa kohta koko Suomen talouden, ja vie juuri sinun verorahasi! Miksi emme samantien laita kaikkia kansalaisia pariksi kuukaudeksi varmuuden vuoksi vankilaan? Jotakin vääräähän he kaikki ovat kuitenkin jossakin vaiheessa elämäänsä tehneet, joten rangaistaan kaikkia tasapuolisesti! Tämä on katsokaas sitä osallistuvaa kriminaalipolitiikkaa nyt! Samalla logiikalla voitaisiin ottaa vaikkapa vammaisten tuet pois, koska vammaisten saamat erityistuet eivät kyllä motivoi terveitä! Käytännössähän tällaisilla tuilla annetaan siis viestiä, että kannattaa vammauttaa itsensä… Logiikkaa jatkaen myös sairausloma on epämotivoiva, eihän nyt sairastamisesta voi maksaa!

Edelleen omaan mieleeni tulee kysymys miksi ketään ei kiinnosta saada meitä työkyvyttömiä tilastotyöttömiä pois sieltä tilastosta? Emme edes tiedä todellista työttömyysprosenttiamme, koska moni työkyvytön väliinputoaja on työttömyystuilla, ja tilastoissa he ovat yhtälailla työttömiä. Miksi ketään ei kiinnosta paljonko tukia jää nostamatta? Siksikö, koska nostamaton tuki nähdään säästönä?

Nykyisiä tukia alhaisempi perustulohan olisi täyttä rahan hukkaa. Koko perustulon ajatus näet perustuu osaksi siihen, että byrokratia sosiaalijärjestelmän ympäriltä puretaan pois. Jos perustulolla ei ole edes teoriassa mahdollista tulla toimeen, niin tällaista kansalaispalkka-mallia on turha edes ottaa kokeiluun. Se tulee roimasti nykyistä kalliimmaksi, sillä harkinnanvaraisen tukijärjestelmän käyttö tai siitä johtuvat kulut eivät pienene, eikä sillä ei ole perustulo-järjestelmän tarkoittamia muitakaan hyötyjä. Muutaman sadan euron kansalaispalkka ei helpota työllistymistä tai tuo vapautta työmarkkinoihin työntekijä- eikä työnantajapuolelle. Männistö on siis täysin hakoteillä. Toki, jos muutaman sadan euron kansalaispalkka-kokeilu on tapa mustamaalata kaikkia kansalaispalkka-malleja, niin siinä tarkoituksessa tämä malli voi toimiakin…

Jos ihminen saa tukia useammasta paikkaa, ja ne lasketaan yhteen sen kummemmin erittelemättä, niin kyllähän siitä ihan ”kiva summa” tulee, ja työssäkäyvät kunnolliset veronmaksajat voivat kihistä kateudesta. Sitten kun aletaan kartoittamaan sitä kuinka paljon menee välttämättömiin hankintoihin, niin yleensä sitä joutuu väistämättä tinkimään jostakin välttämättömästäkin.

Jälleen palaamme siihen kysymykseen, miten määritellään pummi? Jos joku selkeästi vähemmän tässä maailmassa mukana oleva kutsuu itseään yksisarviseksi, niin voinko mitä perustellusta väittää, että yksisarvisia on olemassa? Meillä on sairauksia, jotka eivät äkkiseltään näy habituksesta. Meillä on sairauksia, joita ei edelleenkään oteta tosissaan. Mielenterveydenongelmat ja päihdeongelmat nyt ovat ihan oma alansa, joita edelleen moni pitää synonyyminä laiskuudelle.

Jos tätä kirjoitusta jotkut kokoomuslaiset sattuvat lukemaan, niin kertokaa ihmeessä minulle miten määrittelette pummin? Miten ajattelitte vastikkeellisessa sosiaaliturvassa huolehtia siitä, että esimerkiksi tilastotyöttömänä olevalta työkyvyttömältä ei viedä tuloja? Miten ylipäänsä ajattelitte hoitaa tämän tilastotyötön ongelman? Sitä en edes jaksa kysyä olisitteko itse valmiita orjatyöhön, koska kaikkihan vastaavat kyllä markkinoidakseen paremmin kannattamaansa ajatusta. Jos yrityksillä tai kunnilla on tekemätöntä työtä miksi heidän ei tarvitse maksaa tästä työstä? Ai siksi, koska ei ole rahaa, mutta työt pitää saada silti tehtyä? Olettekos kuulleet sellaisesta kuin investoimisesta? Jos työnkuva on pidemmällä juoksulla kannattava yritykselle tai kunnalle, niin silloin siitä pitäisi olla varaa maksaakin. Tavoitteena taitaa siis ensisijaisesti olla ilmainen työvoima vai?

Koska tämä sossupummina eleminen on niin kannattavaa, kivaa ja kehittävää niin voisimme pistää pystyyn sellaisen kivan reality-shown kuin Haluatko sossupummiksi?

 

Tahdotkosossupummiksi

 

Voimme näyttää kaikille kuinka luovan hauskaa on laskea riittävätkö pikkukolikot kukkarosta välttämättömiin lääkkeisiin. Arki ja luovuus yhdistyvät ihan vaivihkaa! Tämähän on suorastaan tehokasta moniajo-työskentelyä! Tyytyväinen pitäisi olla, kun saa mahdollisuuden yhdistää asioita näin näppärästi!

 

Rahatukku

 

Minä en tosin ole kovinkaan hyvä neuvomaan pummimisessa, koska minä olen sairastumiseni jälkeenkin halunnut pitää kiinni esimerkiksi omistusasunnostamme. Tämä vaihtoehto on toki ollut edullisempi yhteiskunnalle. Yhteiskunta toki mielummin tukisi kallimpaa vuokra-asumista, koska minullahan on asiat hyvin sillä onnistuin saamaan asuntolainan aikana, jona perheen kissallekin oltaisiin tuputettu väkisin lainaa! Eihän toki voi olla mitään tarvetta avustaa asumismenoissa, koska onnistuin kuusi vuotta sitten saamaan asuntolainan puoliksi mieheni kanssa! Ehkä voin napata kohu-Tatun toiseksi sossupummi-valmentajaksi, jotta saamme osallistujille taatusti kunnon ”pummiopit” perille?

Lainattuani tuota Lasse Männistön kirjoittamaa pätkää Ossi Mäntylahti esitti minulle kysymyksen; Mikä tuossa on väärin? Ei meidän ole kai tarkoitus tarjota sosiaaliturvalla mukavaa loikoilua, vaan auttaa hädänalaisia.”

Tämä kommentti oikeastaan kertoo surullista kieltään siitä mitä sosiaaliturvan ajatellaan tarjoavan. Toivon, että Mäntylahtikin saa tästä kirjoituksestani jotakin vastauksia kysymykseensä. Ei, sosiaaliturvan ei ole tarkoitus tarjota mukavaa loikoilua, siitä olen Mäntylahden kanssa samaa mieltä. Eikä se sitä tarjoakaan. Kyllähän se riippumatossa loikoilu, hyvä ruoka ja drinkkien kumoaminen vaikka Aruballa kuulostaa mukavalta. Tällä sosiaaliturvalla elämisellä sellaista ei kuitenkaan kustanneta. Onhan se käsitys makeasta elämästä tosin yksilökohtainen… Minä kun vielä joskus ihmettelin tätä ”Paikkaa itse hampaasi”-juttua, mutta nythän tällekin on nimi. Osallistuva terveydenhuolto!

Tähän vielä loppuun muutama enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen linkki:

Sossu-Tatun tarina hämmentää

Sossu-Tatu antoi kasvot työttömille

Monelta huono-osaiselta jäävät tuet hakematta

Näin sosiaaliturvaa väärinkäytetään

”– Kun otetaan huomioon, että Kela maksaa etuuksia ulos noin 12 miljardia euroa vuodessa ja väärinkäytökset pyörivät noin neljässä miljoonassa eurossa vuodessa, niin siinä mielessä laajuus ei todella olekaan iso. Itse asiassa se on noin 0,03 prosenttia kaikista maksetuista tuista.

Toisaalta Niemelä ei halua vähätellä ongelmaa.

– Kun vuoden tuhat epäilyä jakaa 365:llä, niin se tarkoittaa vajaata kolmea väärinkäytösepäilyä päivässä. Eikä neljä miljoonaa euroakaan ole mikään pikkusumma – on hyvä, että väärinkäytökset selvittämällä veronmaksajien rahat saadaan tavallaan perittyä takaisin.”

Edit: Pari linkkiä lisätty.

Edit 2: Pitääpä vielä lisätä tähän se, että minäkin olen nostanut kuntoutusrahaa muutamalta kuukaudelta, vaikka en olisi ollut siihen enää oikeutettu. Minun olisi kuulunut hakea sairauspäivärahaa, mutta olin psyykkisesti niin huonossa kunnossa, että en saanut otettua yhteyttä lääkäriini tai Kelaan siitä, että kuntoutus on epäonnistunut. En yritä puolustella ilmoittamatta jättämistä, yritän vain avata sitä, että jopa tällaiselle rehelliselle ihmiselle voi esimerkiksi psyykkisen kunnon vuoksi tulla tällainen tilanne eteen. En ole ylpeä tästä, päinvastoin minua hävetti suunnattomasti mennä Kelaan asiaa hoitamaan. Pahoittelin asiaa, ja myönsin suoraan tehneeni väärin huolimatta siitä, että syynä olikin psyykkinen tilani.

Onneksi Kelassa oli kerrankin asiallinen virkailija, joka ei nähnyt minua pummina, vaan käytti järkeään. Vastaavasti virkailijan ehdotuksesta en sitten tietenkään hakenut sairauspäivärahaa takautuvasti, joten tämä tasasi tilanteen, eikä minun tarvinnut virallisesti maksaa takaisin kuntoutusrahaa. Kela olisi kuitenkin lakien piirissä voinut laittaa minut hakemaan sairauspäivärahaa takautuvasti, ja ottaa niistä takautuvista summista takaisin nämä kuntoutusrahat. Tämä olisi ollut kuitenkin turhaa byrokratiaa ja rahojen veivaamista edestakaisin, ja siitä ei olisi ollut mitään hyötyä Kelallekaan. Onneksi asiallinen virkailija näki mitä tilanteessa kannattaa tehdä. En siis saanut liikaa rahaa sentin senttiä, nostin vain nimellisesti väärää etuutta.

Ota vastuuta ja tee niin kuin minä sanon!

Kesätauon aikana on ehtinyt kertyä monia aiheita, joista olisi tarpeen kirjoittaa. Koska jostakin on lähdettävä liikkeelle, niin aloittakaamme sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikosta ja hänen kommenteistaan liittyen sosiaaliturvan uudistamiseen.

”Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko haluaa muuttaa sosiaaliturvan osallistavaksi.

Etuuksia voisi saada lisää osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan. Esimerkiksi kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat olla mahdollisia paikkoja, joissa työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö pystyisi antamaan työpanoksensa.

– Vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon, Risikko sanoo”

Yritykset ja kunnat toki varmasti arvostaisivat halpatyövoimaa, mutta miten tämä on työttömän yksilön etu? Eikä tällaisesta kyllä hirveästi verorahojakaan valtio nettoa. Toki voidaan miettiä onko halpatyövoima kannattavampaa kuin verorahojen saanti… Toisaalta ne työpajatkaan eivät itse järjestä itseään ilmaiseksi.

Olehan nyt hyvä kansalainen, niin saat muutaman euron lisää kuussa, kun käyt pannulappuja virkkaamassa työpajalla tai kun käyt vanhuksia hoitamassa terveyskeskuksessa. Pätevyydet ammatteihin voidaan myös unohtaa. Pääasia että jotakin tekee toissijaista on, että miten sen tekee tai kykenee tekemään. Kyllähän meikäläinenkin voisi aivan hyvin mennä vaikka jakelemaan vanhuksille lääkkeitä. Mitäpä pienistä, kun eivät ne pienetkään meistä. Voisin myös vähän jelppiä Risikkoa tässä hänen duunissaan. Tiedättekö, että yhteiskunta näet säästäisi sievoisen summan, kun poistettaisiin kaikki verovaroin tuettu koulutus. Kyllähän se kaikki työ toki tekijänsä nopeasti opettaa. Peruskouluakin voisimme lyhentää. Liiallinen sivistys vain saa ihmiset ajattelemaan liikaa asioita, ja se ei ole hyväksi. Ennen vanhaan oli onneksi tässäkin asiassa kaikki paremmin.

”Työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö” Tässä ei puhuta mitään henkilön työkyvystä eli ilmeisesti Risikon mallissa esimerkiksi nuori ei voi olla vajaakuntoinen tai työkyvytön vaan ikä ratkaisee työkyvyn. Jos on liikaa vaivoja, niin oma vika. Jos et pysty työhön, niin eihän sinun silloin tarvitse syödäkään. Tämähän on ihan yksinkertaista matematiikkaa. Risikon ajatus lähtee selkeästi liikkeelle siitä, että työttömänä oleminen ja ylipäänsä sosiaalitukien nostaminen on täysin oma valinta. Toki Risikko on oikeassa, eihän niitä sosiaalitukia ole pakko nostaa. Ainahan sitä voi hakea köyden K-Raudasta tai jos ei löydy enää massia köyteen tai köyttä omasta kaapista, niin aina voi hypätä vaikka sillalta. Ei niitä sosiaalitukia ole mikään pakko nostaa. Mitä ihmettä porukka oikein kitisee?

Itse vajaakuntoisena tapani pitää yllä edes jonkinlaista toimintakykyä on esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen. Yritän osallistua tällä tavalla yhteiskunnalliseen elämään. Voin tehdä tätä omaan tahtiini kuntoni mukaan. Koen tämän erittäin tärkeänä itselleni ja psyykkiselle voinnilleni. Yritän muutenkin elää kuten kunnon kansalainen, ja ottaa vastuuta asioista. Yritän pitää huolta kanssaihmisistä ja elinympäristöstämme parhaani mukaan. Tuskin Risikko kuitenkaan korottaisi sosiaaliturvaani tästä hyvästä, koska enhän ravaa missään työpajalla virkkaamassa pannulappuja, joten tämähän toki tarkoittaa, että en tee mitään aktivoidakseni itseäni tai osallistuakseni yhteiskuntaan. En myöskään hyödytä yrityksiä tai kuntia halpatyövoiman merkeissä, joten olen selkeästi kelvoton luuseripaska. TE-keskuksissa kannattaisi investoida PASKAA-leimasimiin. Parasta olisi kun leimasin olisi varustettu pienillä neuloilla, ja se leimatessa tatuoisi PASKAA-tekstin näppärästi kelvottoman otsaan. Näin kaikki erottaisivat helposti kelvottomiksi todetut yksilöt, ja pystyisivät välttämään tällaista seuraa laiskuuden ja kelvottomuuden leviämisen estämiseksi. Kaikkihan näet tietävät, että löyhä moraali ja laiskuus ovat helposti tarttuvia sairauksia.

Olisin muuten halunnut pyrkiä viime keväänä opiskelemaan yliopistoon, vaikka kuntoni ei hyvä olekaan. Olisin halunnut yrittää suorittaa opintoja oman kuntoni mukaan omaan tahtiini. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en pysty normaaliin opiskelutahtiin. Ylipäänsä en voisi edes hyväksyä opiskelupaikkaa, koska se veisi toimeentuloni. En pysty tekemään opiskelujen ohella töitä, ja opintotuella en pärjäisi. Toiminimenkin tahtoisin edelleen perustaa pieniä satunnaisia duuneja varten, mutta en voi sitäkään tehdä. Vaikka toimittaisin miljoona todistetta siitä, että toiminimi ei kata toimeentuloani, en saisi mitään apua. Yrittäjä on näet hyvä ja yrittää. Vuosia ja taas vuosia tässä samassa pyörässä pyörineenä en voi kuin ihmetellä monen päättäjän logiikkaa. Miten sitä voi koskaan ottaa vastuuta elämässään etenemisestä, kun se tarkoittaa usein toimeentulon menettämistä?

On ilmeisesti vain yksi oikea tapa aktivoida itseään ja osallistua työelämään, ja jos se ei sovi sinulle, niin olet vain laiska luuseri. Josko Risikko lähtisit vaikkapa siitä liikenteeseen, että vapaaehtoistyötä tehdessään ei olisi mahdollista menettää työttömyysturvaansa. Veronmaksajat maksavat sinun palkkasi ihan siinä missä he maksavat työttömille luusereille rahaa. Voisitko siis ystävällisesti tehdä jotakin sen palkkasi eteen vai oletko kenties kyvytön työhösi?

”Hänen mielestään tällainen järjestelmä olisi parempi myös etuuden saajan kannalta, koska parhaassa tapauksessa tämä avaisi uusia työelämämahdollisuuksia ja estäisi työttömän passivoitumisen.

– Järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.”

Valottaisikohan arvon Risikko muuten meille ajattelukyvyttömille kansalaisille sitä mitä uusien työelämän mahdollisuuksia pannulappujen virkkaaminen työpajalla toisi esimerkiksi työttömälle tohtorille? Samalla jauhetaan, että kansalaisen pitäisi itse ottaa vastuuta elämästään, ja samaan henkäykseen ehdotetaan lisää pakkoja ja valmiiksi suunniteltuja malleja. Tältä hipiltä meni nyt kyllä jotakin ohi. Miten ihminen voi tosiaan koskaan ottaa vastuuta omasta elämästään, jos kaikki on muualta pakolla määrättyä?

Risikon kommentteihin sopii loistavasti tämä lainaus keskiviikon 7.8.2013 Nokian Uutisista: ”Isoin tavoite terveydenhoidossa onkin yleinen terveyden edistäminen ja vaivojen ennaltaehkäiseminen. -Se on myös sitä, että nokialaiset ottavat itse vastuuta terveydestään, Halme huomauttaa.” 

En aliarvioi ihmisen omaa vaikutusta terveyteensä tai esimerkiksi elämäntapojen vaikutusta, mutta moni sairaus iskee siitä huolimatta vaikka elämäänsä yrittäisi elää kuinka hyvin tahansa. Vähän sellainen vaikutelma näistä nykyisistä kommenteista kuitenkin väistämättä tulee, että ”Sairastuminen ja työttömyys ovat sitä, että et halua tehdä työtä vitun luuseri!”

”Osallistuminen ja toisaalta osallistumattomuus näkyisi sosiaaliturvan määrässä, mutta Risikko ei kuitenkaan laskisi sosiaaliturvan määrää, koska Suomi on kallis maa asua.”

Keksitkö Risikko ihan itse vai auttoiko joku? Olisi mielenkiintoista tietää miten kallis hintataso näkyy Risikon arjessa. Pärjäisitkö sinä Risikko alle seitsemällä sadalla eurolla kuukaudessa tai pärjäisitkö opintotuella? Muutaman päivän jälkeen taitaisi olla jo suru puserossa, kun ei enää saisikaan hyvää liksaa siitä, että laukoo kansallispuvussa perusteettomia.

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/risikko-vastikkeettomasta-sosiaaliturvasta-pitaa-paasta-eroon-1.1437289?fb_source=ticker&fb_action_ids=10201890748814238&fb_action_types=og.recommends