Itsenäisyyttä, oikeudentajua ja vapautta

Aina silloin tällöin postilaatikkooni tulee valkoinen hyvin huomaamaton kirjekuori, jossa on ainoastaan nimeni, osoitteeni ja postimerkki. Koska muistini on tunnetusti hyvä, mutta vähän liian lyhyt, niin ensimmäisiä kertoja hämmästyin joka kerta, että mikä ihme tämä on? Nyt tuon mysteerikirjeen ulkonäkö on jo ajat sitten painunut alitajuntaani. Nämä eivät ole kirjeitä salaiselta ihailijalta tai uhkauksia vihamiehiltä. Nämä ovat Pirkanmaan Setan jäsenpostia.

Sen lisäksi, että opin muistamaan kuka näitä kummia kirjeitä oikein lähettää kesti minulla hetken aikaa tajuta, miksi yhdistyksen jäsenposti on pakattu näin. Jopa Sesam-lehdet, silloin kun paperiversio vielä kotiin jaettiin, tulivat pakattuina tällaisiin ”mysteerikuoriin”. Kuulun muihinkin yhdistyksiin, ja niiden jäsenposti tulee yleensä yhdistyksen logolla ja lähettäjän tiedoilla varustettuna. Mutta Setan jäsenyys ei olekaan kaikille juttu, josta uskaltaa julkisesti laulaa. Siitä voi tulla harmia. Siitä voi tulla leima. Liittyessäni Pirkanmaan Setan jäseneksi seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista puhuttiin jo avoimesti mediassa ja politiikassa. En osannut edes ajatella, että asia on edelleen tavallaan näinkin tabu. Että Setan jäsenyys voi todellakin leimata ihmisiä. Itse en sinisilmäisenä osannut alunperin edes ajatella, että tällaiseen yhdistykseen kulumisesta voisi saada osakseen harmia. Että siihen ei ehkä uskaltaisi julkisesti kuulua. Silloin minä todella tajusin, että Suomessa 2000-luvulla pelätään. Joudutaan pelkäämään.

Olin vasta aloittanut aktiivisen bloggaamisen, ja olin silloin aika untuvikko. Nyt tiedän paremmin millaisia keskusteluita käydään, ja millaisia asenteita edelleen on voimissaan. Vuosien kuluminen ja vihapuheen lukeminen eivät ole kuitenkaan saaneet intoa tai tahtoa murtumaan. Päinvastoin. Kaikki tämä näyttää toteen sen, että töitä on vielä tehtävänä. Haluan, että koittaa päivä jolloin jokainen voi avoimesti kuulua Setaan ilman, että hänen täytyy pelätä leimaa tai hankaluuksia. Haluan, että koittaa päivä, jolloin ”homoleimalla” ei enää ole väliä, koska homous, heterous ja kaikki siltä väliltä ovat samanarvoisia. Haluan, että jäsenposti voidaan lähettää yhdistyksen nimellä ja logolla varustettuna, eikä sillä enää ole väliä.

On tärkeää, että kaikkia meitä kohdellaan tasa-arvoisesti yhteiskunnan silmissä. Yhteiskunnan pitää antaa viesti, että ketään ei saa syrjiä. Olemme edenneet jo kaksi suurta askelta juridisen homofobian nujertamiseksi. Eduskunta äänesti perjantaina 28.11 tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta äänin 105-92, ja suuri valiokunta yhtyi täysistunnon päätökseen äänin 17-8. Nämä askeleet ovat kohdanneet kiviä ja kantoja edessään, mutta lopulta ne on astuttu loppuun asti. Seuraavat askeleet ovat edessä, ja me emme aio perääntyä. Me astumme nekin loppuun asti vaikka läpi kananmunakuurojen. Tasa-arvon toteutuminen ei ole mielipidekysymys, vaan sivistyneen yhteiskunnan perusarvo. Perjantaisen äänestyksen jälkeen törky räjähti netissä käsiin. Ikävä kyllä tämä oli arvattavissa. Tasa-arvon vastustajat voivat haukkua, uhkailla ja sylkeä meidän tasa-arvon kannattajien kasvoille. Voitte yrittää halpamaisesti esittää uhria, joiden pyhään avioliittoon kosketaan. Teidän rumat sananne ja ala-arvoinen käytöksenne eivät kuitenkaan saa ihmisiä perääntymään, ja uhkauksenne eivät vaienna meitä. Voimme kompastua, mutta me emme kaadu. Tämän kirjoituksen henkimä viesti ei koske pelkästään tätä asiaa, vaan kaikkeen epätasa-arvoon on puututtava rohkeasti ja periksiantamattomasti. Sivistyneessä Suomessa ei syrjitä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä asioita riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tilanne tai mitä muita asioita on käsiteltävänä.

Jokainen askel kohti parempaa huomista on vaatinut päättäväisyyttä ja vahvuutta, eivätkä tasa-arvoista avioliittolakia koskevat askeleet ole olleet poikkeus. Muutokset parempaan eivät tule itsestään, eivätkä ne yleensä tule helpolla, mutta jos kaikki alistuvat huominen on synkkä. Suomi on ihmisten maa, erilaisten ihmisten maa. Suomi ei ole erilaisuutta kammoksuvien yksityistä omaisuutta. Suomen kansalaisten tulee olla kuten isänmaansa. Itsenäisiä ja vapaita. Vahva ei ole se, joka käyttää voimaa lyödäkseen pienemmän alas. Vahva on se pieni, joka kestää ne iskut ja nousee periksiantamattomana ylös. Minun suomalaisuuteni on sitä periksiantamattomuutta, oikeudentajua ja vapautta meille jokaiselle tulla näkyväksi ja tasa-arvoisesti kohdelluksi omana itsenään. Tasa-arvoisen huomisen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta askel kerrallaan. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Poliittinen kannanotto vai henkilökohtainen kannanotto?

Niin kutsutuissa ”homokeskusteluissa” vilahtaa usein sellaisia sanoja kuten arvot ja perhearvot. Omasta mielestään kovasti perhearvoja puolustavat kannattavat avoimesti syrjintää ja vihaa, siksi koska he eivät yksinkertaisesti pidä homoista, eivätkä hyväksy heitä. ”Kun se tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa heteroita” ”Kun se tasa-arvoinen avioliittolaki loukkaa kristittyjä”. Ensinnäkin ajatus tasa-arvoisesta avioliittolaista ei todellakaan loukkaa kaikki heteroita tai kristittyjä. Itselleni on ylipäänsä täysin käsittämätöntä, että miten ajatus tasa-arvosta voi loukata jotakuta? Epätasa-arvo ei siis ilmeisesti heidän mielestään ole loukkaavaa, mutta tasa-arvo on?

Ai niin, mutta eihän nykyisessä tilanteessa ole mitään epätasa-arvoa, koska Timo Soini The Plokissaan kertoilee seuraavaa Avioliittolaki on tasa-arvoinen niiden kesken, jotka sen voivat solmia. Nykyistä avioliittoa ei ole mitään syytä muuttaa.”. Muka vitsikkäästi kansankielelle väännetty The Plokihan on se juurikin se taivaallinen totuus! Sujuvasti Plokia siteeraavat unohtavat, että Soinin toteamushan on kerrassaan järjetön. Olen aikaisemminkin esittänyt vastaavia vertauksia, mutta ehkä asiasta on syytä jälleen muistuttaa. Yhtä loogista olisi todeta, että kuuroja syrjivä avioliittolaki on tasa-arvoinen kuulevien ihmisten kesken eli niiden kesken, jotka voivat sen avioliiton solmia. Soinin logiikalla mitään epätasa-arvoa ei ikinä ole olemassa. Tasa-arvohan näet on olemassa niiden kesken, joiden kesken se nyt on, ja muut eivät sitä tarvitsekaan! Tämähän on kerrassaan yksinkertaista. Ala-arvoista älyllistä epärehellisyyttä sanoisin minä, mutta näkemyksensä kullakin. 

Itse olen usein miettinyt, että eikö homofoobikkojen pää jo tilttaa tuosta kaikesta epäloogisuuden määrästä? Kovasti murehditaan sitä, millaista se homojen perhe- ja seksielämä on, vaikka asia muka onkin niin vastenmielinen…

Eräs nimeltä mainitsematon sankari on tehnyt johtopäätöksiä siitä, että jos tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi, niin peräsuolisairaudet tulevat lisääntymään, koska tunnetustihan kaikki homot harrastavat joka päivästä bilettämistä ja loputtomia orgioita! Itseltäni meni ohi se, että kieltääkö nykyinen avioliittolaki anaaliseksin vai miten se avioliittolain muutos korreloisi anaaliseksin määrän kanssa? Eipähän näiden höpinöistä sitä logiikkaa ole ennenkään löytynyt.

”Ei ne homppelit tartte multa mitään hyväksyntää. Eläkööt miten elävät. Ei kiinnosta!” Silti näet oikeudeksesi kieltää heiltä samat oikeudet kuin itseltäsi, vaikka asia ei kiinnosta…

Pentti Oinonen on tunnettu homovastaisuudestaan, ja Oinonenhan ei arastele tuutata typeriäkään mielipiteitään ilmoille.

”Pelottavatko vai inhottavatko homot teitä?

– Ei kumpikaan, mutta en hyväksy heidän tapojaan. Minuakaan kaikki eivät hyväksy, jos sanon negatiivisesti homoista. Minunkin mielipiteitäni pitäisi suvaita. Siksi olen vihainen, kun he eivät hyväksy minun mielipiteitäni. Koen, että minua syrjitään.”

En minäkään hyväksy esimerkiksi sitä, että Pentti Oinonen on mahdollisesti opettanut lapsilleen näitä syrjiviä näkemyksiä. En silti voi vaatia lailla tällaista kiellettäväksi. Minä siis suvaitsen sen miten Pentti Oinonen elää, vaikka en sitä henkilökohtaisesti hyväksykään. Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin Pentti Oinosen tapoja sivistymättöminä. En kuitenkaan ymmärrä, miten toisille voi olla niin vaikeaa erottaa henkilökohtaiset tunteensa lainsäädännöstä. Minäkin voin olla henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jotkut ihmiset eivät saisi lisääntyä, mutta en voi tosissani ehdottaa tällaista lakimuutosta. 

Vaikka tunteeni yksilön elämäntapaa kohtaan olisivat millaisia tahansa, niin olen kuitenkin tasa-arvoisten oikeuksien kannattaja. Koen, että minun on oltava tässä johdonmukainen. Henkilökohtaiset tunteeni yksilön valintoja kohtaan eivät voi säädellä poliittisia kannanottojani, eivätkä sitä millaisia lakimuutoksia kannatan. Se, että en näe perusteita lainsäädännöllisesti kieltää Oinosen valitsemia tapoja ei tarkoita, että minun olisi huomenna elettävä itse niin. Surkeaahan tässä on se, että nämä ihmiset eivät edes osaa ajatella, että joku voisi haluta äänestää heidänkin oikeuksistaan ihan tosissaan. Sehän olisi väärin ja syrjivää vai mitä… Eikä sitä nyt ”normaaleja” ihmisiä saa syrjiä! Homoja saa syrjiä, valkoinenkristittyheteromieslihansyöjä Oinosta sen sijaan ei, koska syrjintä on väärin vai miten se nyt menikään? Minulle viha ja syrjintä eivät ole perhearvoja, mutta jollekulle ne voivat olla. Syrjintä, viha, henkilökohtainen inho tai uskonto eivät kuitenkaan voi olla lainsäätämisen perusteita.

Tasa-arvon kauhistus

Tasa-arvoinen avioliittolaki on jälleen ajankohtainen asia. Jälleen eteemme levittäytyy mitä mahtavin paraati järjen riemuvoittoja alkaen siitä miten tasa-arvoinen avioliittolaki kyseenalaistaa tasa-arvon käsitteen aina siihen, miten kristittyjä loukataan, kun tällaista haureutta yritetään ajaa läpi. James Hirvisaari ei ole ole yksin näkemyksensä kanssa, että kyseessä ei ole tasa-arvoasia laisinkaan. Ei saa syrjiä paitsi, että seksuaalivähemmistöjä saa syrjiä, jos heistä ei pidä.

Sitten tulee kuulemma moniavioisuus, eläinten kanssa naimisiin meneminen ja lapsimorsiamet; ja kohta Hirvisaaret, Saarakkalat ja Pakkaset pakkohomoutetaan!

Facebookissa esille on nostettu Uuden Suomen blogikirjoitus vuodesta 2011, jossa aikuinen mies kirjoittaa rakastuneensa veljeensä. Homoaspektin vuoksi tämä kirjoitus on nyt lähtenyt kovaan jakoon, ja johtopäätöksenä joillakin tuntuu olevan, että seuraavaksi kaikki naivat siskojaan ja veljiään, koska ”avioliittolaki”. Näitäkin tapauksia, joissa rakastutaan omaan siskoon tai veljeen on aina ollut. Jos järjellä ajatellaan niin tällainen suhdehan on homoseksuaalisena turvallisempi, koska homopari ei voi saada lapsia keskenään, eikä riskiä sisäsiittoisuudesta ja sen tuomista haitoista täten ole. Rakastumisella omaan siskoon tai veljeen ei tosin ole mitään tekemistä avioliittolakiuudistuksen kanssa, koska suurin osa ihmisistä ei rakastu siskoonsa tai veljeensä oli seksuaalinen suuntautuminen sitten mikä tahansa.

Kaikkea yritetään keksiä, että saataisiin itselleen oikeus olla toisia parempi. Hurjimpien näkemysten mukaan marginaaliset sisko-veli-, veli-veli- ja sisko-sisko-suhteet ovat vain alkua laajemmalle insestiaallolle. En tiedä pitäisikö tämä nyt sitten tulkita niin, että kirjoittajalla on jotakin tuntemuksia sisartaan tai veljeään kohtaan…

Aiheesta toki innolla bloganneet muun muassa Vesa-Matti Saarakkala ja James Hirvisaari.

”Henkilökohtaisesti vastustan lakia parista syystä. Ensiksikin on väärin puhua ”tasa-arvoisesta” avioliittolaista. Ei tämä ole tasa-arvokysymys vaan arvokysymys. Mielestäni vakiintuneita käsitteitä ei pidä sekoittaa eikä muuttaa, sillä avioliitto tarkoittaa jo sanakirjankin mukaan miehen ja naisen välistä liittoa. Mielestäni lakialoitteen kannattajat eivät ymmärrä, kuinka vakavasta instituution loukkauksesta on kysymys, nimittäin niitä kohtaan joille avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kutsuttakoon seksuaalivähemmistöjen liittoa vaikkapa pariliitoksi.

Toinen asia on adoptiokysymys. En hyväksy samaa sukupuolta olevien ulkoista adoptiota, sillä minusta lapsi pitää ensisijaisesti sijoittaa perheeseen, jossa lapsi saa isän ja äidin. Törkeää ja anteeksiantamatonta on se, että adoptiolaki täysin tahallisesti valmisteltiin homoliittoja silmällä pitäen. Minä yksin pidin siitä silloin meteliä mutta sanomani kaikui kuuroille korville.

Näkemykseni ei ole syrjintää. Ei Suomessa ketään saa syrjiä. Ei myöskään kristillistä tai muuta uskonnollista arvopohjaa edustavia aviopareja eikä orpolapsia.”

-James Hirvisaari

Miksi samaa sukupuolta olevien liittoa tulisi kutsua eri nimellä? Miksi avioliitto-termi on käytössä myös maissa, joissa niin sanottu valtionuskonto ei ole kristinusko? Miksi ateisti saa mennä avioliittoon, mutta homo ei? Mitä avioliitto-termin pyhyydestä huolissaan olevat kristityt ajattelivat tehdä näille asioille? Eräs Facebook-kaveri heitti hyvän kommentin liittyen tähän mussutukseen oikeudesta isään ja äitiin. Jos kerran lapsella on oikeus isään ja äitiin niin tällä logiikalla kuollut vanhempi pitää pystyä herättämään henkiin, koska ”lapsella on oikeus isään ja äitiin”.

”Arvokysymys” määrittely kertoo hyvin sen mistä on kysymys. Naisen ja miehen suhde mielletään arvoksi, ehkä jopa itseisarvoksi. Samaa sukupuolta olevien suhde sen sijaan on automaattisesti jotekin vähemmän arvossaan. Se ei voi olla arvo, eikä täten hyvä asia. Näkemys on, että oma parisuhdemuoto on selkeästi se hyvä perusarvo ja lähtökohta huolimatta siitä, että homo- ja biseksuaalisuutta on aina ollut. ”Minun arvoni ovat hyviä ja muiden arvot eivät ole edes arvoja lainkaan”-linja on kerrassaan surullinen. Kukaan ei edelleenkään ole estämässä Hirvisaarta, Saarakkalaa, Oinosta, Hakkaraista tai ketään muutakaan elämästä omien arvojensa mukaan jatkossakaan.

”Vai voiko todella olla niin, että mikäli kunnalliseen luottamuselimeen olisi valittavana kaksi henkilöä, nähtäisiin välttämättömänä, että toisen valitun olisi oltava mies ja toisen nainen, mutta että lasten kasvattaminen annettaisiin esimerkiksi kahden miehen vastuulle? Minusta tässä ei ole mitään logiikkaa.”

”Tämän kansalaisaloitteen taustalla oleva sukupuolineutraali ja seksuaalineutraali ihmiskäsitys ja maailmankuva ovat loppuun asti mietittyinä utopiaa. Luonnonlait tulevat vastaan.”

-Vesa-Matti Saarakkala

Omasta mielestäni sukupuolikiintiöt eivät ole tasa-arvoa, eivätkä ne istu mielestäni koko tasa-arvon käsitteeseen lainkaan. Luonto on myös aina yhtä järjenköyhä argumentti. Vai onko luonnossa kenties lakeja, jotka säätelevät, että naaras kauriit menevät tuolle puolelle jokea ja urokset tuolle toiselle puolelle? Luonnossa on homoseksuaalisuutta ja sukupuolenvaihdoksia.

On todella absurdia seurata keskustelua, jossa toinen osapuoli näkee tasa-arvoiset oikeudet loukkauksena omia oikeuksiaan kohtaan. Nettikeskusteluissa homoseksuaaleja on jo odotetustikin haukuttu elukoiksi ja siveettömiksi. On ihan tosissaan ihmetelty sitä, että eikö seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ole mitään häpyä, kun he eivät tajua olla loukkaamatta kristittyjä ja perinteisiä arvoja kannattavia? Ajattelevatko nämä vastustajat koskaan kuinka syrjiviä ja loukkaavia tekstejä he itse kirjoittavat? Ajattelevatko he koskaan, miten loukkaavaa on verrata seksuaalivähemmistöön kuuluvaa pedofiiliin tai zoofiiliin?

Yksi käsittämättömimmistä aivopieruista on myös se, että ”voihan lesbonainen mennä naimisiin miehen kanssa, ja homomies naimisiin naisen kanssa”. Onhan heillä siis tasa-arvoiset oikeudet! Onhan kaikilla tasavertainen oikeus kävellä portaatkin, silti toiset ovat liikuntaesteisiä ja tarvitsevat sen luiskan tai hissin…

Aino Frilander oli koonnut hyvin näitä eduskuntatason ripuleita asiasta. 

Milloin on myös pohdittu sitä, että eihän kansan todellista mielipidettä tiedetä. Ehkä kuitekin jotakin johtopäätöksiä voidaan tehdä siitä, että lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi 166 851 nimeä, ja adressi lakiesitystä vastaan on kerännyt 43 868 nimeä. Kansalaisaloitteen nimien keräysaika on puoli vuotta. Vasta-adressi on päivätty 9. joulukuuta 2012, ja se on edelleen avoinna. Lienee tarpeetonta edes mainita, että kansalaisaloite-palvelussa henkilöllisyyden varmennus on hieman toista luokkaa kuin adressit.comissa. 

Surullisinta on kuitenkin huomata se, että ”homosaation ja homotuksen vastustaminen” nähdään näiden ihmisten omasta toimesta yksilöllisenä ja persoonallisena. Syrjintä ja toisten arvottaminen itseä alemmaksi nähdään hienona. Mielletään vastustavansa ryhmäpainetta, kun ”ei mennä mukaan homosaatioon”. Halutaan laittaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt takaisin kaappiin, koska heidät koetaan epämiellyttäviksi ja ahdistaviksi. Pelätään oman identiteetin menettämistä, jos toisten identiteetistä tulee yhteiskunnallisesti yhtä arvokas kuin siitä omasta identiteetistä. Tasa-arvon pelko kertoo lähinnä omasta heikosta identiteetistä.

Homothan ne vain kuulemma ovat kieroutuneita halutessaan naimisiin. Paljon on myös esitetty kysymystä, mitä ne oikein seuraavaksi kehtaavat vaatia? Kuulemma rekisteröidyn parisuhteen tulisi riittää. Kuten tällaiseen keskusteluun Facebookissa totesinkin, onhan se kamalaa, että mustat ihmisetkin aikoinaan kehtasivat vaatia oikeutta istua samalla penkillä. Saivathan ne jo penkit, eikä sekään perkele riittänyt! Miettivätkö nämä ihmiset koskaan, miltä heistä tuntuisi, jos heidän omia oikeuksiaan rajoitettaisiin tällä tavalla? Mitä jos heterolle sanottaisiin, että olet hieman yksinkertainen, et sinä mihinkään naimisiin pääse? Meteli tulisi ja kova.

Törmäsinpä jopa keskusteluun, missä mietittiin mikä tulee sitten homoparin ja heidän lapsensa sukunimeksi? Mekin mieheni kanssa täytyimme maistraatissa sellaisen lomakkeen, jossa kysyttiin tulevat nimet. Se pitääkö erilliset nimet, yhdistääkö nimet vai ottaako yhden nimen on jokaisen parin oma asia kuten sekin mikä annetaan lapsen sukunimeksi. Kirjoittaja, joka pohti tätä pohti myös, että virastothan ruuhkautuvat ja tulee eroja ja perintöriitoja. Heteropareilla ei tunnetusti ole eroja ja perintöriitoja, ja rekisteröidystä parisuhteesta ei koskaan erota. Yhtenäisen lainsäädännön tavoitteenahan on nimenomaan selkiyttää asioita. Tämän kaverin mielestä kuulemma lainsäädäntöä tulee enemmän kun lainsäädäntöä yhteinäistetään… En myöskään ymmärtänyt sitä, miten virastojen työmäärään vaikuttaa se onko eroavan parin liitto nimellä avioliitto vai rekisteröity parisuhde? Toisaalta voiko ajatusta, jossa ei ole mitään järkeä edes ymmärtää? Onpahan sitä jo nähty argumenttia avioliiton suosio heteroiden keskuudessa on kuitenkin laskenut, joten miksi homojen pitäisi saada mennä naimisiin? Mielestäni tämä ei kyllä liity mitenkään tähän kyseiseen asiaan.

”Olen arvokonservatiivi häpeilemättä. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.” Timo Soini (ps)¨

Arvokonservatiivi ei varmaan sitten hyväksy tällaisen ”vajaan” mielenterveyspotilaan avioliittoakaan…

”Aloite on ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa että avioliitto on instituutio jonka tarkoitus on lisääntyminen.” Peter Östman (kd)

Ai jaa. Me emme ole kyllä hetimmiten mieheni kanssa ole lisääntymässä ja olemme naimisissa.  Ilmeisesti avioliitto ei myöskään kuulu niille, jotka eivät voi saada lapsia.

”Nyt syrjityiksi ovat vaarassa joutua perinteisen avioliiton kannattajat.” James Hirvisaari (m)

Kertoisiko arvoisa E-K miten? Onko se jonkun ”perinteisen avioliiton kannattajalta” pois, jos naapurin Liisa ei menekään naimisiin Penttinsä kanssa? Eikös avoliittokin tosiaan tällä logiikalla vaaranna ”perinteisen avioliiton kannattajien aseman”?

”Toinen kummallinen perustelu on tasa-arvo. Ei naapurin naimisissa olevalla rouvalla edelleenkään olisi oikeutta mennä naimisiin naapurin naimisissa olevan herran kanssa, vaikka kuinka rakastaisivat toisiaan.” Pentti Oinonen (ps)

Täh? Sitten rouva ja herra ottavat avioeron ja menevät toistensa kanssa naimisiin. Eikö Oinonen tunne Suomen nykyistä lainsäädäntöä vai mistä kiikastaa?

”Itse en uskaltaisi murentaa tätä luomakunnan alusta asti hyväksi todettua avioliitto- ja perhekäsitystä, joka hyvin selvästi nousee myös Raamatun sanasta.” Mika Niikko (ps)

Avioliitto lain näkökulmastahan on aina ollut nykyisenlainen… Paitsi, ettei ole. Oras Tynkkynen on käsitellyt asiaa fiksusti eduskunnan täysistunnossa. Sanotaanko muuten siellä Raamatussa, että ihmisen päälle saa ajaa varastetulla autolla tai ihmiseltä saa varastaa käsilaukun herra Niikko?

”Parhaatkaan isät eivät voi muuttua äidiksi. Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda tilanteita joissa lapselta viedään oikeus isään tai äitiin.” Peter Östman (kd)

Lapsia ei siis voi huostaanottaa vaikka äiti ja isä piikittäisivät lapsiin huumeita, koska ”lapsella on oikeus isään ja äitiin”? Miksi isän tarvitsisi olla äiti?

”Teuvo Hakkaraisen rinnasta ei tule maitoa vaikka kuinka lypsäisi tai imisi. Missä ovat heteroiden ihmisoikeudet?” Teuvo Hakkarainen (ps)

Kaikilta naisiltakaan ei tule maitoa, sitä varten on äidinmaidonkorvikkeita. Ollaanko heteroilta ottamassa jotakin pois vai?

”En hyväksy sitä, että jotenkin leimataan taantumukselliseksi, vanhanaikaiseksi ääri-ihmiseksi, jos kannattaa sitä, mikä on voimassa oleva lainsäädäntö.” Timo Soini (ps)

Lainsäädäntöä on asiassa kuin asiassa muutettu moneen otteeseen. Timo Soini on minusta vanhanaikainen ja taantumuksellinen. Ääri-ihminen termiä en ehkä itse Soinista käyttäisi. En edelleenkään näe mitään hienoa tai arvostettavaa siinä, että ihminen oikeuttaa syrjiviä mielipiteitään milloin uskonnolla ja milloin arvoilla. Syrjintä ei ole siistiä eikä tee sinusta yksilöllistä tyyppiä. Miksi ylipäänsä ihmiset, joiden elämään laki ei vaikuttaisi mitenkään jaksavat tätä lakimuutosta nupit kaakossa vastustaa? Koska arvot? No tämän lakimuutoksen ei tarvitse vaikuttaa hevon helvettiä sinun henkilökohtaisiin arvoihisi.

Absurdeimman kommentin palkinto menee kuitenkin seuraavalle:

”Pitääkö kaurapuuroa syödä kaikkien, jos vain osa siitä pitää. Pitääkö heitä varten tehdä yhteiskunnan laki.”

Missä vaiheessa kaurapuuron syöminen on kielletty lailla joltakin ihmisryhmältä?

Vielä viimeiseksi: Rakas media, luovu jo sanasta homoliitto. 

Ihmisyyden piirretyt rajat

Viime aikojen puheenaiheet ovat saaneet minut miettimään voiko toisista välittämistä tai rakkautta kirjoittaa kirjaan? Voiko välittämisen ja rakkauden rajoja piirtää kartalle? Voiko ihmiselämän arvon ylipäänsä piirtää kartalle tai kirjoittaa kirjaan? Pystyykö joku oikeasti näyttämään lapsilleen kartalta, missä asuvat tärkeät ihmiset, jotka ansaitsevat parempaa kohtelua kuin muut, ja missä asuvat ne, joiden elämä on vähemmän arvokas? Voimmeko me todellakin lukea jostakin pyhästä kirjasta, ketkä ovat hyviä ihmisiä, ja ketkä huonoja ja uskoa sokeasti tähän lajitteluun? Voiko toista kieltä äidinkielenään puhuvan määritellä snobiksi vain kielen vuoksi?

Koska joku tulee kuitenkin kertomaan, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä niin totta kai on, ja tätä oikeutta puolustan oli mielipide sitten millainen tahansa. Timo Soinilla on täysi oikeus marssia tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, Jyrki Kataisella on täysi oikeus ajatella, että turvapaikan hakijoiden määrä on kontrolloitavissa, ja Atro Åmanilla on oikeus ajatella, että pakkoruotsi aiheuttaa masennusta ja syrjäytymistä. Ville Niinistö näihin asioihin jo kommentoikin seuraavalla tavalla:

”Kolme ihmisoikeushuomiota viime päiviltä: 
1) Miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole uhattuna, joten sen puolesta ei tarvitse marssia: tasavertainen oikeus samaa sukupuolta oleville rakkautensa tunnustamiseen lain edessä ei ole keneltäkään pois.
2) Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, oikeus hakea suojaa henkilökohtaiselta vainolta, joten turvapaikan hakijoiden määrää ei voi pitää ”hallinnassa” – vähentää niitä voi lähinnä ehkäisemällä konflikteja maailmalla. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
3) Jaksamista kaikille niille päivistorgårdeille ja bettinasågbomeille, joita nettiahdistelijat uhkailevat kielen tai muun perusteella. Tämä maa on paras meille kaikille, kun puolustamme jokaisen oikeuksia.”

Itseänikin suoraan sanottuna vituttavat ihmiset, jotka ovat homofobisia tai rasistisia. Minua vituttavat ihmiset, jotka kuvittelevat vaikkapa uskonnon varjolla voivansa vaatia yhteiskunnan lakeja säädettäväksi, koska joku ammoin kirjoitettu opus sanoo sitä ja tätä. En voi silti rajoittaa esimerkiksi sitä mitä nämä ihmiset voivat vaikkapa opettaa omille lapsilleen, en silti voi (enkä halua) uhkailla heitä. En voi kontrolloida heidän henkilökohtaisia valintojaan millään tavalla. Oma mielipiteeni esimerkiksi tällaisiin höpötyksiin vaikkapa homoseksuaalisuuden syntisyydestä on se, että tällainen on henkistä väkivaltaa, eivätkä tällaiset ajatukset sovi yleisesti opettettaviksi nykymaailmassa. Siltikään en voi kontrolloida ihmisten henkilökohtaista elämää. En voi vaatia, että homofobiset tai rasistiset ajatukset tai niiden opettaminen lapsille vanhempien toimesta on kiellettävä. En voi vaatia fanaattisuuden kieltämistä. Tästä voitaisiin vetää vielä aasinsilta sananvapautta sivuavaan vastuuseen, mutta tästä olen jo aikaisemmin jotakin raapustellutkin, joten jätetään tällä kertaa sikseen.

Loppupeleissä me kaikki olemme kuitenkin ihmisiä ja elämme täällä maapallolla. Kansalaisuus on olennainen asia vain byrokratian hoitamisen kannalta. Karttaan piirretyt maiden rajat ovat vain ihmisen piirtämiä, ja niiden rajojen ei tulisi määrittää ihmisarvoa. Kumppanin jalkovälin ei tulisi myöskään määrittää kenenkään ihmisarvoa, kuten ei ihmisen äidinkielenkään. Olennaista on todellakin se, että me olemme ihmisiä ja asumme kaikki tällä planeetalla. Meillä on kaikilla samanlaiset ihmisoikeudet ja samanlainen ihmisarvo huolimatta ihonväristä, jalkovälistä, kenkäkoosta, kansalaisuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Ihmisyys on se, jolla tulisi olla merkitystä.

”Mulla on oikeus syrjiä”-argumentista ja vähän muustakin

Joudun vielä jälleen kerran palaamaan aiheeseen tasa-arvoinenavioliittolaki. Taas on tullut vastaan suoraan sanottuna niin idioottimaista argumentointia kyseisestä aiheesta, että ei voi kuin ihmetellä monien yksilöiden järjenjuoksua.

Lisääntymiskyky ei käsittääkseni määrittele perusihmisoikeuksia. Eli jos mies ja nainen eivät ole lisääntymiskykyisiä tai eivät halua lapsia, niin heitä ei tule päästää naimisiin vai? Milloin syy on Raamattu, milloin se on ”biologia”, milloin vain rassaa se miten naapuri elämäänsä elää. Milloin syy on se, että ”Mulla on oikeus syrjiä kaikkia, mutta älkää keskustelko mielipiteestäni tai syrjitte mua!”.

Sadannen kerran kukaan yritä pakottaa ketään naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa. Kukaan ei yritä pakottaa yhtään ketään naimisiin. Heteroseksuaalisessa parisuhteessa olevien ja heteroiden oikeudet säilyvät täsmälleen ennallaan, mikäli ette ole sitä vielä hoksanneet. Kiihkeimpien vastustajien elämään tämä koko laki ei yleensä vaikuttaisi mitenkään. Silti sen vastustamiseen nähdään kovasti vaivaa. ”Syrjit, koska et hyväksy avointa syrjintää”-kortti tulee aina jossakin vaiheessa odotetusti esiin. Ero on juurikin siinä, että vastustajat haluavat kiihkeästi määritellä toisten ihmisten elämää. He kokevat oman asemansa uhatuksi, jos joku ”erilainen” saa samat oikeudet. Minä taas ajattelen, että aikuisten ihmisten oikeus määrätä avioliitostaan on heidän asiansa ei minun asiani. Jos pitäisin ”homoavioliittoa” parempana, niin vaatisin heteroilta avio-oikeuden poistamista. Se olisi sitä toisten elämän sanelua ja säätelyä. Huomaatteko eron? Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ei ole tasa-arvoa, että säädetään tai ylläpidetään syrjiviä lakeja, koska joku on sitä mieltä, että tasa-arvoinen laki loukkaa häntä.

Minua loukkaavat ihmiset, jotka eivät kykene minkäänlaiseen faktapohjaiseen argumentointiin tässä asiassa. En silti vaadi heiltä perusoikeuksien poistamista. Lainsäädäntö ei voi nojata pelkästään henkilökohtaiseen mielipiteeseen ja fiilikseen. Kukaan ei tosi asiassa pysty järjellä ja faktoilla perustelemaan, että miksi tiettyä ihmisryhmää syrjivä laki on täysin ok ja hyvä juttu. Jos muuten haluat syrjiä jotakin ihmisryhmää lainsäädännössä, niin ethän sinä silloin heitä todellakaan hyväksy. On täyttä hevonpaskaa jauhaa, että ”Hyväksyn homot, mutta en hyväksy tasa-arvoista avioliittolakia”. Jos kannatat lainsäädäntöä, joka syrjii avoimesti jotakin ihmisryhmää, niin et sinä silloin hyväksy heitä. Vai miten selittäisin tyttärellesi tai pojallesi, että ”Kyllähän mää sut hyväksyn, mutta en kannata sulle tasa-arvoisia oikeuksia itseni kanssa”. Ihan yhtä loogista olisi poistaa vammaisilta, naisilta tai mustilta oikeuksia, vaikka kyllähän toki heidät hyväksytään tasavertaisiksi ihmisiksi muiden kanssa, mutta…

Uskonto-pojot eivät tosiaan kelpaa lainsäädäntöön. Uskoa voi vaikka maitotonkkaan ja siihen on täysi oikeus, ja minä kunnioitan sitä, mutta se ei ole peruste lainsäädännölle eikä oikeuta syrjimään ketään yhteiskunnallisesti. En minäkään pidä ahdasmielisistä ihmisistä, jotka eivät osaa perustella sanomisiaan, mutta en silti vaadi heidän oikeuksiaan poljettavan. *ja vielä kerran: tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole heteroiden tai kristittyjen syrjimistä, heteroilta tai kristityiltä ei viedä oikeutta avioliittoon, avioliitto on eri asia kuin kirkollinen vihkiminen* Olihan se Apartheidkin muuten ihan okei, kun kaikki eivät vain tykkää mustista ihmistä. Raamatun mukaan myös orjuuskin on okei, niin eihän tässä mitään syrjintää edes ollut. Ihan luonnollinen juttuhan tämä itse asiassa on.

Argumentointia homofoobikkojen kanssa kuvaa aika hyvin netin syövereistä löydetty Helsingin homojen äänillä presidentinvaalien hopeasijalle-juttu. Jaahas, Helsingissä on nykyään siis enemmän homoja kuin asukkaita. Mielenkiintoista. Nämä ihmiset tuntuvat elävän jossakin täysin omassa maailmassaan. He loukkaantuvat siitä, että yhteiskunnassa kaikki eivät kannata syrjintää. Saakohan siellä heidän maailmassaan syrjiä sitten ketä haluaa vai koskeeko syrjintä-oikeus vain niitä ihmisryhmiä, joista juuri sinä et pidä?

Jokuhan niissä homoissa kovasti ahdistaa näitä ihmisiä, kun tasa-arvoista avioliittolakia vastaan jaksetaan näin kovasti jatkuvasti tapella. Hirveästi energiaa laitetaan ilmiselvän ihmisoikeuden vastustamiseen. Minä en vaadi ketään menemään homoavioliittoon, ja olen itsekin heteroseksuaalisessa parisuhteessa. Kunnioitan jokaisen omaa suuntautumista. Haluaisin vain oikeasti tietää miksi toiset kokevat oikeudekseen määrittää, että en voisi mennä naimisiin, jos kumppanillani ei olisi penistä? Mikä joku toinen on määräämään sitä asiaa?

”Ei mulla mitään homoja vastaan ole, mutta pysykööt kaapissa, koska kirkko…”  Kirkko saa vihkiä vaikka vain blondeja, jos haluaa. Ei kiinnosta. Kirkolla ei onneksi ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Yhtä loogista kuin muslimit höpöttävät sharia-laistaan ja kunniamurhistaan on höpöttää homoliitoista ja Raamatusta ja ”mun mutu-mielipiteestä” lakien säätämisen näkökulmasta.

”Oot epätasa-arvoinen kamala ämmä, kun et hyväksy mun syrjivää mielipidettä lainsäädännön perustaksi”Tasa-arvo on tasa-arvoa. Ei ole tasa-arvoa, että säädetään tai ylläpidetään syrjiviä lakeja, koska joku on sitä mieltä, että tasa-arvoinen laki loukkaa häntä. Tasa-arvo ei ole mielipide-kysymys. Ihmisillä joko on tasa-arvoiset oikeudet yhteiskunnassa lain näkökulmasta tai sitten ei ole. Mielipidekysymykset ovat asia erikseen, ja niistä voi olla kukin mitä mieltä tahansa kuten on jo mainittukin. Minä kunnioitan sitä ja ymmärrän sen, että kaikki eivät henkilökohtaisesti pidä rakkautta sukupuolesta riippumattomana. En yritä pakotaa ketään ajattelemaan, että rakkaus tai avioliitto eivät katso sukupuolta. Toivon vilpittömästi, että myös toista mieltä olevien mielestä ihmisoikeudet ja ihmisen tasa-arvoisuus yhteiskunnassa ei riipu niistä henkilökohtaisista mielipiteistä.

Minä en veisi keneltäkään perusihmisoikeuksia, olin sitten hänen kanssaan samanlainen/samaa mieltä tai en. En koe omaa heteroseksuaalista parisuhdettani todellakaan aliarvostetuksi, kun meille tulee tasa-arvoinen avioliittolaki. Päinvastoin. Minusta ihan mahtavaa, että toisiaan rakastavat aikuiset ihmiset saavat mennä naimisiin ja olla yhdenvertaisia. Se on mielestäni todellinen kunnianosoitus sille, että minä rakastan toista puoliskoani.

Jos joku yrittäisi riistää minulta oikeutta mennä naimisiin mieheni kanssa, niin en hyväksyisi sitä. En siitä huolimatta, että henkilökohtainen asiamme eli avioliittomme loukkaisi jotakuta. Ihmisillä tulee olla myös oikeus olla menemättä naimisiin. Jos minulla olisi mahdollisuus riistää tämän lainvastustajilta avio-oikeus, niin ei en tekisi sitä sillä koen, että minulla ei olisi mitään oikeutta määrätä aikuisten ihmisten naimisiin menosta tai menemättömyydestä. Uskokaa pois välillä tekisi mieli ihan hitosti näyttää mitä on kun lainvoimainen syrjintä kohdistuukin juuri sinuun. Minun hetkellinen suuttumukseni ei kuitenkaan vaikuta siihen, millä perusteella voi minusta säätää lakeja. 

”Homot ovat irstaita, pervoja ja moraalittomia. Homous on epäpyhää.” Mitäs sitten ne ovat, jotka kuluttavat noin helvetisti aikaansa miettimällä miten muut siellä makkarissaan tekevät ja miten he elävät omaa elämäänsä… Avioliiton pyhyyden tahraamisen ovat onneksi ansioituneesti hoitaneet heterotkin.

”Homot ja lesbot ovat pedofiilejä!” Tämä väite on yhtä validi kuin se, että heterot ovat nekrofiilejä.

Saat olla vaikka sitä mieltä päässäsi, että rumat ihmiset pitää tappaa tai että lihavuus pitää olla rangaistavaa. Saat olla sitä mieltä, että lapsia saa kiduttaa. Voit ajatella, että kiusatun pitää kestää kiusaaminen ja kiusaamisen puuttuminen on mielipiteen- ja ilmaisuvapauden rajoittamista. Näiden perusteella emme kuitenkaan voi säätää niitä yhteiskuntamme lakeja. Koittakaa nyt ihan oikeasti päästä siitä asiasta yli. Jos et halua ”homoavioliittoon” niin et nai homoa. Se on juurikin niin yksinkertaista. Tai ehkä näitä änkyröitä pelottaa, että homot hoitaisivatkin avioliitto-homman paremmin kotiin kuin heterot… Rajansa sillä marttyyri-meiningilläkin!

”En olisi uskonut, että Suomessa on näin paljon homoja!” Joo, justiinsa näin…

 

Tahdon tasa-arvoisen avioliiton!

Tänään teimme historiaa. Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliitolain puolesta keräsi tarvittavat 50 000 nimeä reilusti alle vuorokaudessa, ja nimiä kertyy kovaa tahtia edelleen. Itse kävin allekirjoittamassa hetimmiten yöllä, kun koneen ääreen pääsin. Vaikka varmasti hurjimmissa teorioissa tämäkin on jotenkin järjestetty vihervassarihyysäreiden toimesta, niin toivon mukaan tämä viimeistään kertoo sen, että on lakimuutoksen aika. Hoidetaan nyt tämä asia oikeasti pois alta.

”Ei mulla mitään homoja vastaan oo, mutta tällainen asia on pois lapsilta, vanhuksilta, veteraaneilta ja jotenkin minulta itseltänikin..” No niin, nythän sinulla on mahdollisuus jouduttaa asian käsittelyä, ja saada tämä ”turhanpäiväinen” itsestäänselvyys pois päiväjärjestyksestä, jotta eduskunta voisi taas keskittyä juuri sinun mielestäsi tärkeisiin asioihin! Ei muuta kuin kipin kapin allekirjoittamaan! Jos et nyt allekirjoita, niin voit lopettaa kitinän siitä, miksi tällaista asiaa pitää käsitellä.

Vielä kertauksena: Kirkko saa edelleen itse päättää. Voitte lukea Raamattua vaikka miten, mutta ette voi säädellä siihen vedoten koko yhteiskuntaa. Naimisiin meneminen ei ole sama asia kuin kirkon siunaus. Ymmärretty? Minäkin ajattelen usein, että meillä on paljon ihmisiä, joilla ei pitäisi olla lapsia lainkaan. En silti ala esittämään lasten tekemistä luvanvaraiseksi.

Ja lapsosista ja hirmuisesta adoptio-asiasta vielä. On paljon hereropareja, joille en ikinä antaisi omaa lastani edes hoitoon. Heterous ei tee automaattisesti hyvää vanhempaa eikä homous huonoa vanhempaa. Vanhemmuus, rakkaus ja välittäminen ovat kiinni muustakin kuin jalkovälistä. Jos sinulla on niin huono itsetunto, että pelkäät naapurin Matin ja Pertin tartuttavan homouden sinuun, niin ongelma ei ole Matissa ja Pertissä vaan sinun pääsi sisällä. Et nujerra tätä ongelmaasi sillä, että tunget Matin ja Pertin komeroon. Sinä olet sinä, sinun heteroutesi ei ole kiinni kenenkään toisen homoudesta. Homous ei ole sairaus eikä se tartu. Get over it! Joten ei muuta kuin ihan homona ja heterona allekirjoittamaan, ja saattamaan tämä asia kirjoihin ja kansiin. Minä tahdon! Tahdotaan kaikki yhdessä!

 

 

”Kyselemällä asiasta aiheutatte itsellenne ja asiallenne ongelmia”

Anne Holmlund ja tasa-arvoinen avioliittolaki puhuttavat niin kansaa kuin sen edustajiakin. Facebookissa laitettiin alulle tempaus, jossa oli ideana laittaa asiallista postia Anne Holmlundille, ja ystävällisesti vedota häneen, että voisiko hän lakivaliokunnan puheenjohtajana harkita tasa-arvoista avioliittolakia otettavaksi lakivaliokunnan käsittelyyn. Tempaus keräsi kannatusta, ja allekirjoittanutkin laittoi oman kortensa kekoon. Erittäin mielenkiintoista antia tempauksen Facebook-sivulla oli se, että löytyi useampia, joiden mielestä asiallisen sähköpostin laittaminen kansanedustajalle on ahdistelua ja vainoa. Jopahan joku keksi senkin, että on kansanedustajan syrjintää, mikäli hänelle laitetaan sähköpostia. Kansanedustajaa ei kuulemma saa syrjiä mielipiteensä vuoksi. Postin laittaminen nähtiin siis syrjintänä mielipiteen vuoksi. Kansanedustajat tietävät kuulemma aina kansalaista paremmin. ”Mitä varten sinne pitää sellaiset valita, jos ajattelee että ne eivät mistään mitään tiedä!?!”

Kansanedustajan työtä kuulemma häiritsee se, että kansalaiset ovat yhteydessä häneen. Olipahan jonkun mielestä sähköpostien lähettäminen jopa verrattavissa siihen, että kansanedustajaa estetään menemästä työpaikalleen. Kansanedustajalle ei kuulemma myöskään saa laittaa postia asiasta, jotka eivät kuulu hänen työhönsä. Siis hetkinen. Lakivaliokunnan puheenjohtajan työhön ei kuulu vastaanottaa palautetta lakialoitteista ja niiden käsittelystä? Minusta tämä kuuluu mitä suuremmassa määrin hänen työhönsä.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka paljon meiltä löytyy tällä tavoin ajattelevia kansalaisia. Kuinka moni ajattelee, että ainoa demokratian muoto on äänestäminen tai toisten tapauksessa äänestämättä jättäminen? Itse olin tyytyväinen siihen, että keskusteluun antinsa antoi myös kansanedustajana toiminut Rosa Meriläinen. Hänen mielestään runsaampina ryöppyinä tulevat kansalaispalautteet olivat aivan yhtä arvokkaita kuin yksittäisetkin.

Toisten mielestä näköjään edelleen kansalaisten kuuluu istua suu supussa, kun vaalit on käyty. Kansalainen ei saa harrastaa poliittista vaikuttamista. Se on väärin tai jopa suorastaan rikollista. Luottamustoimessa olemiseen kuuluu osana myös palautteen, ehdotuksien, ja mielipiteiden vastaanottaminen. Se on osa kyseistä toimea. Meillä on suuri mahdollisuus ja oikeus edistää päätöksentekoa. Itse ajattelen tämän jopa omana velvollisuutenani. Jos sinun tapasi on olla hiljaa äänestämisen jälkeen tai et halua äänestää, niin ei kukaan sille loputtomasti mitään voi. En vain ymmärrä sitä, miksi sinun pitäisi estää toisia vaikuttamasta?

Klassinen ”Ei tämä mitään auta”-kortti vedettiin myös moneen kertaan pöytään. Kuten myös se, että osallistumalla ja olemalla yhteydessä itse asiassa aiheutat haittaa lakialoitteelle. Sehän auttaa hirveästi, että istumme yksin täällä koneen ääressä ja vain voivottelemme… ”Kyselemällä asiasta aiheutatte itsellenne ja asiallenne ongelmia”-mentaliteetti on istutettu osaan ihmisistä melko tiukkaan. Kerran luottamustoimeen tai virkamiesasemaan valittua ei siis saa kyseenalaistaa, eikä häneltä saa kysyä asioita. Eli jos minä valitsen työntekijän, niin en voi kyseenalaistaa hänen tekojaan missään tilanteessa, koska olenhan hänet itse valinnut. Poliittisissa luottamustehtävissä oleva työskentelee kansalle. Joskus tämä asia tuntuu unohtuvan puolin ja toisin. Huolestuttavampana näen kuitenkin, että kansalaiset unohtavat tämän. Tästä alkaa juurikin pyörä, jolloin luottamustehtäviin äänestetään kerta toisensa jälkeen ne samat naamat. ”Kyllähän ne osaavat” ”Eivät nämä asiat minulle kuulu” ”Ei mun tartte seurata mitä ne tekee” ”Enhän mä kuitenkaan näistä mitään tiedä”.

Ei homoliitto vaan avioliitto

Noin vuosi sitten kirjoitin aiheesta, että tasa-arvoisen avioliittolain seuraava haaste on lakivaliokunta. Nyt on käynyt juuri kuten moni pelkäsikin, ja aloite on jäänyt lojumaan pöydälle. Valiokunnassa ei ole edes lainkaan äänestetty siitä otetaanko lakialoite käsittelyyn vai ei. Suomi on siis viimeinen pohjoismaa, jossa oikeus avioliittoon määritellään edelleen sukupuolen kautta.

””A­vio­liit­to­la­ki ei al­le­kir­joit­ta­jien mää­rän pe­rus­teel­la kuu­lu toi­men­pi­tei­tä vaa­ti­viin”, Holm­lund sa­noo.” Eli näin voidaan ”torperoida” kansanedustajien työtä. Lakivaliokunta voi tosiaan päättää, että asiaa ei viedä käsittelyyn tai kuten tässä tapauksessa asia voidaan jättää kokonaan pöydälle lojumaan. Yleisesti päättäjiä joka asiasta syyllistävien ihmisten olisi hyvä joskus miettiä tätäkin puolta asiasta.

Ei voi liikaa korostaa sitä, että tälläkin hetkellä monet parit menevät naimisiin ilman kirkon siunausta, ja tästä ei älähdetä. Tällaista liittoa saamme kutsua avioliitoksi, mutta samaa sukupuolta olevan parin liittoa emme voi kutsua avioliitoksi. Jos tämä ei ole epätasa-arvoa niin mikä sitten on? Kirkko saisi siis edelleen jatkossa itse päättää, mitä se tekisi asian suhteen. Kirkollinen avioliitto ei ole ainoa avioliitto. Avioliitto ei selkeästi ole ollut uskonnollinen kysymys enää pitkään aikaan. Nyt samaa sukupuolta olevat parit eivät ole oikeutettuja edes yhteiseen sukunimeen puhumattakaan adoptiomahdollisuuksista.

Usein kysytään ”Miksi pitäisi olla tasa-arvoinen avioliittolaki?”. Minäpä käännän kysymyksen näin ”Miksi pitää olla erikseen avioliitto ja rekisteröity parisuhde?”. En ole koskaan kuullut mitään järkevää perustelua tälle. Ainoa syy on se, että pariskunnan sukupuolten perusteella suhde halutaan eritellä eriarvoiseksi, ja jotenkin epänormaalimmaksi. Avioliitto on yksinkertaisesti avioliitto, ei rekisteröity parisuhde eikä homoliitto tai heteroliitto.

Nyt on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nimien kerääminen kansalaisaloitteeseen alkaa 19. maaliskuuta. Jos lakialoitteen allekirjoittajiksi saadaan tarpeeksi monta nimeä, eduskunnan on pakko ottaa aloite käsittelyyn. Nyt me tarvitsemme 50 000 nimeä, joten paljon työtä on edessä.

http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Homoliittoaloite+jumiutui+eduskunnassa/a1360383958718?jako=d4e493a5e7eac0ba8cdc31e8e41d0330&ref=fb-share

Pöydällä makaava lakialoite: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_2_2012_p.shtml

Senni Moilasen asiaan liittyvä Facebook-postaus: https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=519822001385308&id=266772300023614

Myös kansanedustajia voi lähestyä asian tiimoilta vaikkapa Facebookissa tai sähköpostitse. Tässä vielä lista lakialoitteen tähän menessä allekirjoittaneista kansanedustajista:

Alexander Stubb /kok
Markku Eestilä /kok
Sanni Grahn-Laasonen /kok
Leena Harkimo /kok
Harri Jaskari /kok
Sampsa Kataja /kok
Pia Kauma /kok
Lasse Männistö /kok
Jaana Pelkonen /kok
Sari Sarkomaa /kok
Eero Suutari /kok
Sinuhe Wallinheimo /kok
Sofia Vikman /kok
Henna Virkkunen /kok
Jouni Backman /sd
Eeva-Johanna Eloranta /sd
Maarit Feldt-Ranta /sd
Tarja Filatov /sd
Maria Guzenina-Richardson /sd
Rakel Hiltunen /sd
Susanna Huovinen /sd
Lauri Ihalainen /sd
Mikael Jungner /sd
Ilkka Kantola /sd
Saara Karhu /sd
Anneli Kiljunen /sd
Krista Kiuru /sd
Miapetra Kumpula-Natri /sd
Antti Lindtman /sd
Päivi Lipponen /sd
Riitta Myller /sd
Johanna Ojala-Niemelä /sd
Heli Paasio /sd
Sirpa Paatero /sd
Tuula Peltonen /sd
Kristiina Salonen /sd
Katja Taimela /sd
Hanna Tainio /sd
Erkki Tuomioja /sd
Tytti Tuppurainen /sd
Jutta Urpilainen /sd
Pauliina Viitamies /sd
Pia Viitanen /sd
Tuula Väätäinen /sd
Antti Kaikkonen /kesk
Paavo Arhinmäki /vas
Risto Kalliorinne /vas
Anna Kontula /vas
Martti Korhonen /vas
Merja Kyllönen /vas
Annika Lapintie /vas
Silvia Modig /vas
Erkki Virtanen /vas
Jari Myllykoski /vas
Aino-Kaisa Pekonen /vas
Eila Tiainen /vas
Kari Uotila /vas
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Tuija Brax /vihr
Satu Haapanen /vihr
Pekka Haavisto /vihr
Johanna Karimäki /vihr
Ville Niinistö /vihr
Anni Sinnemäki /vihr
Osmo Soininvaara /vihr
Jani Toivola /vihr
Oras Tynkkynen /vihr
Thomas Blomqvist /r
Christina Gestrin /r
Elisabeth Nauclér /r
Mikaela Nylander /r
Astrid Thors /r
Stefan Wallin /r
Ulla-Maj Wideroos /r
Markus Mustajärvi /vr
Jyrki Yrttiaho /vr