Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Timo Rajala Akaalta kirjoitti Aamulehden Lukijalta-palstalle mielenkiintoisen kirjoituksen, joka herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia.

”Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simonlinna vauhdittaisi eläkeläisten palkkausta poistamalla työeläkemaksun (AL 1.2.). Tulevaisuudessa työmarkkinoilla tarvitaan kaikkia. Ikäluokat pienenevät. Päähuomio tulisi kuitenkin kohdentaa nuoriin.

Vastakkainasettelu ei ole tarpeen. Simonlinna toteaakin, että pätkätöitä voisivat tehdä seniorit ja siten kokopäivätyöt jäisivät nuorille.” 

”Nuorisotyöttömyys on Suomessa ja koko Euroopassa korkea. Vaikka tilastonumeroiden sanotaankin olevan harhaa, kysymys mahdollisuudesta saada mielekästä tekemistä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta keskeinen.”

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi pätkä- ja osa-aikatyöt ovat automaattisesti kaikille nuoremmille huono asia. Joku voi haluta tehdä osa-aikatöitä, koska haluaa viettää lastensa kanssa enemmän aikaa. Monelle vajaakuntoiselle osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus hommata itse rahaa työnteon kautta. Niin uskomatonta kuin se onkin kaikki eivät edes välttämättä halua vakituista työpaikkaa. Joku voi haluta elämäänsä vaihtelevuutta.

Tilastoharhaan kommentoin jälleen kerran sen verran, että itseni lisäksi tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työkyvyttömänä lojuvat työttömyystilastoissa. Miksi tähän asiaan ei puututa? Emme edes tiedä paljonko oikeasti työkykyisten työttömien määrä on. Ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon tästä älyttömästä byrokratiasta, jonka takia työkyvyttömät päätyvät työttömien kirjoihin. Olisi vähän sama asia tehdä tilastoa kävelevistä ihmisistä ja aloittaa toimet kävelemisen edistämiseksi huomioimatta, että osa ihmisistä ei pysty kävelemään. On totta kai myös selvää, että talouden taantumakaudet kasvattavat aina työttömyyttä.

”Tanskassa työttömyysluvut ovat alhaiset. Sikäläisen mallin mukaan tarkoituksena on pitää työnantajan työllistämiskynnys matalana ja työntekijänkynnys kieltäytyä töistä tai aktiivitoimista korkeana. Irtisanominen on jouhevaa. Toisaalta työttömän taloudellinen asema on turvattu, sillä työttömyyskorvaus on 60-80 prosenttia palkkatuloista, parhaimmillaan 90 prosenttia. 

Valtion tehtävänä on järjestää työttömille aktiivitoimia eli työtön ei jää kotiin sohvaperunaksi. Aktivointitoimiin kuten koulutukseen pitää osallistua tai muuten tuki loppuu.

Konstit ovat monet. Kööpenhaminassa toimiva nuorten pelipaikka Gam3, jonka ideana on urheilun kuten koripallon, jalkapallon ja parkourin avulla saada paikalliset ja maahanmuuttajat tutummiksi toisilleen, toimii vanhassa ratikkahallissa. Se työllistää kokopäivätoimisesti 5 ja osa-aikaisesti 15 nuorta. 

Toiminnalla on monia vaikutuksia. Se tuo yhteiskuntaan vakautta ja turvallisuutta kotouttamalla maahanmuuttajia ja tarjoamalla mielekkäitä työ- ja harrastusmahdollisuuksia. Tämänkaltaisten mallien soisi olevan Suomessakin helposti toteutettavissa paitsi nuorten riennoissa niin esimerkiksi myös hoivapalveluissa. Toimijoina voisivat olla myös työeläkemaksuista vapautetut seniorikansalaiset”

Itse luen tästä sen viestin, että joku muu voi ihmisen puolesta päättää, mitkä ovat sinun mielestäsi mielekkäitä työ- tai harrastusmahdollisuuksia. Mielekkyys ja toimeentulon menettämisellä uhkailu eivät omassa maailmassani kulje ihan käsi kädessä. On surullista jos vain tietyt kirjoihin ja kansiin merkityt aktivointitoimet lasketaan tekemiseksi. Miksi vapaaehtoistyötä, käsityöharrastusta tai vaikkapa blogin kirjoittamista ei voida laskea aktivointitoimiin? Ai niin, sehän ei ole valtion sanelemaa pakollista toimintaa. Jos itse aktivoit itseäsi, niin häpeä työtön! Valtion ja kunnan pitää sinua aktivoiman. Ei pointtina ole paskan vertaa aktivointi tai työttömän elämän parantaminen. Pointtina on se, että kansalainen muistaa paikkansa. Kansalainen tunnutaan myös näkevän aivottomana olentona, joka ei osaa itse tehdä mitään sen eteen, että hänen elämänsä olisi parempaa. Jos ei valtio tai kunta osoita tekemistä, niin ihmisparkahan on aivan hukassa. Osaako sitä edes tiskejä tiskata tai pyykkiä pestä, jos ei joku virkamies siihen pakota? Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Rajala kirjoittaa kovasti tavoitteesta työllistää nuoria, mutta itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että jos seniorit vapautettaisiin työeläkemaksusta ja paikkaan olisi hakijana hyväkuntoinen seniori ja nuori niin kumman työnantaja palkkaisi? Itse pistäisin rahani likoon hyväkuntoisen seniorin puolesta, koska hänen palkkaamisensa tulisi halvemmaksi, ja rahan säästäminen harvoin ottaa yrittäjää päähän.

Tässä tulevat vastaan hieman samantyyppiset ongelmakysymykset kuin näissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka saavat valtiolta palkkatukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkanmaksuun. Ensinnäkin pitkäaikaistyötöntä ei voida suoraan ajatella muita vähemmän tuottavana työntekijänä. Pienillä järjestelyillä joskus myös vajaakuntoinen voi olla yhtä tuottava (ehkä jopa tuottavampi) kuin muutkin. Ongelmana kuitenkin on se, että jos itse yrittäjänä saisin pitkäaikaistyöttömiä töihin ”halvemmalla” niin totta kai ottaisin heitä. Jos pitkäaikaistyötön kykeneekin ihan normaalin tuottavuuteen niin yrityshän säästää. Vaikka tämä ei työntekijän palkassa näykään niin yritys saa tavallaan halpatyövoimaa. Porkkana on aina hyvä tapa motivoida, mutta tällaiset järjestelyt eivät ole niin yksiselitteisen hyviä kuin äkkiseltään moni voisi ajatella.

Itseäni myös kiinnostaa se, että kuinka moni työtön on oikeasti ”sohvaperuna”? Esimerkiksi moni työtön lapsiperheen äiti näyttää olevan perheensä ja kotinsa kanssa aika kiireinen. On absurdia antaa mielikuvaa, jossa työtön vain makaa päivät pitkät, eikä osaa itse oma-aloitteisesti tehdä mitään hyvinvointinsa eteen. Minun nähdäkseni sellainen malli, jossa kaikki tekeminen on valmiiksi mietittyä eikä yksilön tarvitse lainkaan miettiä itse omia tekemisiään, on passivoiva. Emme me aikuiset ihmiset ole pikkulapsia.

Miksi luomme tällaisia monimutkaisia kuvioita, kun yksinkertaisin tapa kannustaa työtöntä ottamaan kaikki työ vastaan on perustulo? Perustulon avulla voisimme myös parantaa liikkuvuutta työmarkkinoilla. Nykyään irtisanoutuminen on karenssien takia monelle mahdotonta, vaikka työpaikalla olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen kärsii niistä. Oli kyse sitten siitä, että työpaikalla kiusataan tai esimies kohtelee työntekijöitä eriarvoisesti niin pidemmällä aikavälillä tällainen johtaa isolla todennäköisyydellä jonkin asteiseen masennukseen. Jos ihminen saisi irtisanoutua ja etsiessään työtä hän voisi vaikka kouluttaa itseään niin moni voisi paremmin. Perustulon avulla voisimme tehdä mahdolliseksi esimerkiksi sen, että pienyrittäjä voisi palkata itselleen vaikka vakituisen työntekijän, jota voidaan ottaa töihin todellakin tarpeen mukaan. Nykyään nämä hoidetaan usein nollasopimuksilla, joista työntekijälle usein kerrotaan, etteihän tällaiseen nollan viikkotuntimäärään koskaan jouduta, mutta se nyt vain lukee täällä… Perustulon avulla voitaisiin myös madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen.

Näkisin perustulossa paljon mahdollisuuksia kehittää työelämää niin yrittäjien kuin työntekijöidenkin kannalta hyvään suuntaan. Harmillista, että monen päässä perustuloajatus nähdään pummimisen kannattamisena. En itse mitenkään käsitä sitä miten kaiken työn tekeminen kannattavaksi voidaan edes nähdä pummimisen tukemisena? Miksi me haluamme tukea tätä järjetöntä, turhaa ja helvetin kallista byrokratiaa kun voisimme palata yksinkertaisesti siihen ”pyhään kolminaisuuteen” ihminen, toimeentulo ja työ?

Edit: Perustulon vastustajien lähtökohtana tuntuu usein olevan se, että ihmiset ovat kuitenkin laiskoja. Miksi minä sitten tein palkattomia ylitöitä melkein joka päivä? Miksi moni työtön haluaa tehdä vapaaehtoistyötä? Miksi ihmiset matkustavat jopa maapallon toiselle puolelle kriisialueille tehdäkseen työtä? Eipä kukaan minulle tästä kirjoittamisestakaan maksa, ja silti minä teen tätä.

Surullinen on myös se ajatus, että ihminen ei voikaan nauttia työstään. Työ on kurja pakko. Tästä ajattelusta pitäisi myös päästä eroon. Moni nauttii työstään ja pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa yhä useampi kokee työn antoisana ja kannustavana masentavan pakon sijaan.

Ain laulain työtäs tee…

”Juuri aktivoinnissa takia tohtori Kangas arvioi Tanskan mallin paremmaksi konstiksi kuin vaikkapa nuorten laittamisen työkyvyttömyyseläkkeelle.”

Kertokaa yksinkertaiselle hipille, että mikä termissä työkyvyttömyyseläke on epäselvää? Ihmistä ei laiteta eläkkeelle työttömyyden takia vaan sen takia, että työkyky on joko väliaikaisesti tai pysyvästi heikentynyt niin, että työnteko ei onnistu. Nuorille myönnettävä työkyvyttömyyseläke on melkeinpä aina kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joka tarkoittaa sitä, että eläkkeen saajan työkykyä tarkistetaan säännöllisesti.

En ole henkilökohtaisesti kuullut enkä lukenut mistään kenestäkään pysyvästi ja vakavasti sairaasta tai vakavasti vammautuneesta, joka olisi nuorena saanut loppuikäisen työkyvyttömyyseläkkeen suoraan (en tarkoita, etteikö tällaisiakin voisi olla, mutta aika harvinaisia lienevät). Kuntoutustuen saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys edes työkyvyttömälle monisairaalle. Nuorta ei todellakaan laiteta työkyvyttömyyseläkkeelle siksi, että ei justiinsa nyt löytynyt töitä tietyssä ajassa. Kuinka todellisuudesta vieraantuneita tällaiset Kelan tutkimuskohtajat oikein ovat? Mikä tarkoitus tällaisilla kommenteilla on? Mustamaalata kuntoutustukea nostavia työkyvyttömiä?

Sirpa Ahola-Laurila bloggauksessaan hyvin tiivisti sen miten tässä koko vastikkeellinen sosiaaliturva-hommassa käy:

”Työssä vielä normaalipalkalla olevienkin kannattaisi nyt herätä ajattelemaan, että mitenhän sen oman palkan laita on tulevaisuudessa, kun työnantaja saa saman työn tekijän melkein ilmaiseksi.”

Tänään olet ehkä ammatiltasi myyjä. Huomenna työpaikalle tulee muutama pakkotyöllistetty hyllyttämään ilmaiseksi tuotteita. Ylihuomenna sinut irtisanotaan. Seuraavana päivänä oletkin itse samassa työssä ilmaiseksi, mistä aikaisemmin sait palkkaa. Miksi sitä maksaisi kirugillekaan palkkaa, koska kyseessähän on selkeästi avustava työ, eikö totta? Ehkä kuvittelet olevasi turvassa dissatessasi näitä ”yhteiskunnan loisia”, mutta huomenna asia voi olla toisin. Aluksi loisiksi mollaaminen kattoi ensisijaisesti maahanmuuttajat. Nyt se kattaa maahanmuuttajat, työttömät, sairaat, kotiäidit/-isät, nuoret ja jopa lapset.

”En todellakaan vastusta ihmisten työllistämistä, päinvastoin, mutta ihmisarvoa alentavaa palkatonta tempputyöllistämistä en hyväksy. Yleistä mielipidettä on jo pitkään muokattu uskomaan, että työttömät ovat tuilla loisivia moniongelmaisia, jotka on syytäkin sohvan pohjalta ruoskia vaikka aidantolpaksi seisomaan.

Itse pidän erittäin hälyttävänä, että meille hienoilla sanakäänteillä piilottaen ollaan luomassa minimipalkan alittava työtätekevien ryhmä. Tätähän osallistava sosiaaliturva todellisuudessa tarkoittaa.

Päättäjille asia verhotaan muka hyvänä tekona työttömiä kohtaan. No voin kertoa, että sitä se ei ole. Työtön haluaa rahaa työstään päästäkseen pois köyhyydestä, niin yksinkertaista se on.”

Kunpa pystyisin jotenkin kertomaan sen miten suurta syyllisyyttä koen itse päivittäin siitä, että pysty elättämään itseäni. Kuinka suurta syyllisyyttä koen siitä, että en kykene katkaisemaan köyhyyteni kierrettä. Viimeinen asia mitä kaipaan on yleinen ilmapiiri, joka syyllistää lisää. Älkää huolehtiko, kyllä minun sairaalloisen tunnollinen psyykeni huolehtii syyllistämisestä teidän puolestanne.

Lukiessani Aamulehdestä tohtori Kankaan mielipidettä, en voinut uskoa, miten Aamulehdessä ei sanallakaan kyseenalaistettu sitä, että miten Kelan oma tutkimusjohtaja voi suoltaa sellaista kuraa, että työkyvyttömyyseläke olisi työttömyysetuuden korvike? Orjatyön teettäminen tai tarkoituksellisesti väärän kuvan lietsominen tukia nostavista ei palvele ketään. Tämä heikentää entisestään ihmisten uskoa yhteiskuntaamme. Tämä saa joka ihmiset lopulta ajattelemaan, että yhteiskunta toimii itseään varten, ei yhteiskunnan kansalaisia varten. Yhteiskunnan ja kansalaisten suhteen tulisi olla yhtälailla vuorovaikutuksellinen kuin minkä tahansa suhteen. Orjatyö ja alistaminen eivät luo vuorovaikutteista suhdetta. Ihminen ei kuitenkaan enää ole robotti, joka tekee loputtomasti kuten käsketään. Kansalaisista ei saa enää orjia, vaikka kuinka tietyt tahot niin haluaisivatkin.

”Miksi mikään kiinnostaisikaan, kun rahaa saa tekemättä mitään?. Olen kuullut nuoren jos toisenkin kehaisseen, että kyllä korvauksillakin tulee juttuun, varsinkin ansiosidonnaisella, jos nyt joku sellaiseen on päässyt kiinni hyvän työpaikan (Nokia) johdosta. 

Minusta nuorten avuksi löytyy yksinkertainen, hyvä ja motivoiva apu: korvaukset pois niiltä, jotka eivät vaivaudu mitään niiden eteen tekemäänkään. Jos ei ota töitä vastaan, jos lähtee lätkimään, kun ”ei tämä ole minun juttuni” tai keskeyttää ”mielenkiinnottoman” koulutuksen, niin mitään maksuakaan ei saa. Raha on merkillisen hyvä motivointikeino!

Me tiedämme sen, me viiskyt- kuuskytluvun nuoret, joiden oli mentävä työhön kiinnisti se tai ei ja jotka emme saanee mistään muualta pennin pyörylää. Kyllä meillä riitti motivaatiota tehdä tylsääkin työtä ja ilomielen olisimme vaihtaneet sen mihin tahansa kouluunkin, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

Aika muuttuu eikä entiseen ole paluuta, mutta sen ei tarvitse muuttua siihen suuntaan, että töitä tekemättä tässä maassa pärjää.” (Typot Moilaskan alkuperäisessä tekstissä.)

Tuula Moilanen Aamulehti Jatkot-palsta 2.1.2014

Keittiöpsykologi haistaa ilmassa ihan snadisti katkeruutta siitä, että Moilanen kokee, ettei hänellä ole ollut valinnanvapauksia elämässään. Nyt hän haluaa riistää kaiken valinnanvapauden muilta. Jos joku muuten haluaa vapaaehtoisesti syödä ne ansiosidonnaisensa, jotka on itse työllään ansainnut niin siitä vain. Minä jouduin syömään ne vasten tahtoani. Moilaska on myös erittäin tervetullut kokeilemaan elämää työttömänä. Sairauksiani en edelleenkään valitettavasti voi väliaikaisesti Moilaskalle siirtää, muuta muutoin voimme vaihtaa pariksi viikoksi rooleja. Mielellänikös minäkin tällaisena laiskana ysikytluvun kakarana samaistuisin edes hetkeksi fiksun ja filmaattisen viiskyt- kuuskytluvun nuoren pöksyihin.

Kuten aina itse sanon: Ei ongelma ole se, että meillä ei olisi töitä. Kyllä kaikille töitä keksitään, ongelma onkin sitten se maksaako kukaan siitä sitä pennin tai sentin pyörylää palkkaa.