Yhteiskunta ei ole vain toimitusjohtajia varten

Lamat ja taantumat ovat varakkaille aina hyviä saumoja markkinoida vähävaraisilta leikkaamista ainoana keinona saada talous nousuun. Tätä linjaa edustaa myös nokialaisen Purson toimitusjohtaja Jussi Aro.

IMG_6039 IMG_6038

Aron motiivit ymmärtää hyvin nopeasti. Toimitusjohtaja paroilla ja heidän kilpailukykyisillä yrityksillään on niin tiukkaa, koska valtio verottaa kohtuuttomasti, että vähäosaisiltahan on pakko leikata. Työläisetkin ovat aika paskoja, kun haluavat elää palkallaan.

Pakkohan tällaiseen peruskokoomuslaiseen tyhjään ja vastenmieliseen jorinaan oli vastine kirjoittaa.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aron kolumni Nokian Uutisissa perjantaina 26.2 oli turhauttavan tyhjää luettavaa. Kaikenlaisia ehdotuksia esitettiin sen kummemmin avaamatta, mitä ne oikeasti käytännössä tarkoittaisivat. Ihan ensimmäiseksi sanon, että tuskin kukaan ajattelukykyä omaava ajattelee, että työtä ei tarvitsisi tehdä tai etteikö kilpailukyky olisi tärkeä asia.

Kukaan ”Suomi nousuun leikkaamalla”-väestä ei ole kuitenkaan vieläkään osannut tarjota kovin hyviä selityksiä sille, miten yksityisten yritysten kilpailukykyä parannetaan sillä, että valtio ja kunnat leikkaavat jo huonossa asemassa olevilta? Miten ihmeessä huonossa asemassa olevilta leikkaamalla syntyy työtä? Miten neuroottisesti leikkaamalla ylipäänsä syntyy kasvua? Ajatushan on toki se, että vähempiosaisille entistä vähemmän ja parempiosaisille entistä enemmän.

Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä Aro tarkoitti sillä, että tulonsiirtojen varassa elävällä ei voi olla ”samaa elintasoa kuin työssäkäyvällä”? Itse sain aikoinaan osa-aikaisena pienipalkka-alan työläisenä monessa kuussa alle tonnin palkkaa. Moisella ei nykyisellä kustannustasolla kustanneta edes perustarpeita ilman lisätuloja. Kuinka pieniä esimerkiksi sosiaalietuuksien tulisi siis Aron mielestä olla, kun ne jo nykyisellään ovat riittämättömiä?

Aron ei varmasti onnekseen tarvitse miettiä, millaista on elää tulonsiirtojen tai pienen palkan varassa. Ymmärrän, että toimitusjohtajan todellisuus on erilainen kuin minun, 30-vuotiaan tällä hetkellä kuntoutustuella elävän, todellisuus. Silti olisi ollut suotavaa ennen kolumnin ulostuuttaamista miettiä, millaisia ne sosiaalietuudet ovat ja millaisen elintason niillä voi saavuttaa. Ei kukaan ole vaatimassakaan, että sosiaalietuuksista pitäisi pystyä mitään Purson toimitusjohtajan elämää viettämään… Sosiaaliturvan pitäisi kuitenkin riittää perustarpeisiin. Siitä ei ole kenellekään hyötyä, että ihmisten asemaa tarkoituksellisesti huononnetaan niin, että tulot eivät riitä arjen perustarpeisiin.

Mielenkiintoinen ristiriita kirjoituksessa oli myös siinä, että työn pitäisi muka olla Aron mielestä aina kannattavaa, mutta kirjoitus henki hyvin selvästi sitä, että ei se pahasta olisi jos työläisten edut ja palkat heikkenisivät. Miten esimerkiksi nykyisillä matalapalkka-aloilla työskentelystä tehdään kannattavaa leikkaamalla työläisten eduista? Miksi työläisiltä saa napsaista etuja pois ja huonossa asemassa olevilta viedä kaiken, mutta miksi esimerkiksi hyvintoimeentulevan toimitusjohtajan veroja ei saa korottaa? Siitä olen samaa mieltä, että työnteon pitäisi aina olla kannattavaa, mutta Aron kannattama politiikka ei tätä tavoitetta edistä.

Järkevä tehostaminen ei ole paha asia, mutta säästäminen pelkkänä itseisarvona ei ole toimiva lähtökohta. Talous ei käänny nousuun leikkaamalla, eikä ihmisiä heitteille jättämällä luoda sitä hyvinvointia. Mahtaako toimitusjohtaja Aro olla tietoinen, kuinka paljon valtio menettää vuosittain tuloja suuryritysten verosuunnittelun vuoksi?

Jos kerran kamala valtio vaikeuttaa kohtuuttomasti suurten yritysten toimintaa ja tekee kilpailukyvyn kehittämisestä suorastaan mahdotonta verotuksen ja säädösten kautta, niin miten ihmeessä on mahdollista, että Purso on kilpailukykyinen? Turhan kokoomuslaisen diipadaapan sijaan Aro voisi pistää jakoon vinkkinsä kilpailukyvyn parantamiseksi.

Voidaan perustellusti olettaa, että toimitusjohtajan näkemys edustaa myös Purson työnantajalinjaa. Purson työntekijöiden sietääkin siis toivoa, etteivät he esimerkiksi sairastu. Valtion pitäisi kuitenkin olla olemassa kaikkia kansalaisia, ei pelkästään varakkaita toimitusjohtajia ja heidän suuryrityksiään varten. Ihmillisyyden ja talouden ei pitäisi olla politiikassa vastakkaisia asioita. Enemmänkin niiden tulisi olla toisiaan tukevia asioita.”

Tähän ”nettiversioon” liitän vielä sen, miten kurjasti Purson johdolla menee.

”Purson toimitusjohtaja Jussi Aro sai 167 083 euron ansiotulot ja 19 080 euron pääomatulot. Purson omistajistosta Jari Ollilan ansiotulot olivat viime vuonna 26 417 ja pääomatulot 580 151 euroa sekä Virpi Kaasalaisen ansiotulot 40 101 ja pääomatulot 519 366 euroa.”

Eiväthän ihmiset millään tule tällaisilla tuloilla toimeen, kyllä se on pakko lähteä esimerkiksi työttömiltä, sairailta, vammaisilta, eläkeläisiltä leikkaamaan ja pistettävä röyhkeät palkkaa ja etuja vaativat työläiset ruotuun. Tämä on aivan järkyttävää, miten tällaiset ”rupuperseet” varastavat rikkaiden pöydästä. Vain varakkailla on näet oikeus vaatia itselleen lisää.

Purso voi toki yrittää ratsastaa sillä, että he ilmoittavat maksavansa veronsa Suomeen. Kiva asia kyllä, mutta omasta mielestäni tämän pitäisi olla tavallaan itsestäänselvä asia, että verot maksetaan siihen maahan, missä toimintaa pyöritetään.

Aro kuten moni muukin pukee oman edun tavoittelunsa valtion pelastamisen kaapuun. Minun näkökulmastani hän ei tässä kovin kaksisesti onnistunut, mutta joku taatusti tämänkin syötin nielaisi koukkuineen päivineen, koska ”Kyllähän Purson toimitusjohtaja tietää…” Kurjistamis- ja eriarvoistamispolitiikka sopii varsin hyvin isojen yritysten johdolle. Halvempi työvoima ja nöyrä työväenluokka sopisivat Aron kaltaisille ihmisille paremmin kuin hyvin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden lisäämisellä ei kuitenkaan pelasteta yhteiskuntaa.

”Työkyvytön työnhakija tässä päivää!”

Jostakin syystä työttömyysluvuista puhuttaessa unohtuvat usein kokonaan minun kaltaiseni ihmiset. Ihmiset, jotka ovat työkyvyttömiä, mutta ovat pakosta joutuneet roikkumaan työttömyystilastoissa työttöminä työnhakijoina saadakseen työttömyysetuutta. Vaikka olisit kuinka työkyvytön et näet välttämättä saa sairauspäivärahan jälkeen työkyvyttömälle kuuluvaa kuntoutustukea. Voidaan kysyä, ketä tällainen järjestelmä hyödyttää? En todellakaan ole ainoa joka on vastaavassa tilanteessa. Jos huonosti käy, olen taas muutaman kuukauden kuluttua työkyvytön työtön työnhakija.

Ei työkyvyttömästä tule työkykyistä sillä, että hänelle ei myönnetä kuntoutusrahaa. Joskus kyllä tuntuu, että ajatuksena on se, että kun tarpeeksi ihmistä pompotellaan luukulta toiselle, niin työkyky maagisesti palautuu jossakin vaiheessa. Väistämätä ihminen alkaa kokea jossakin vaiheessa, että häntä pidetään pummina, eikä häntä oteta tosissaan.

Ydinkysymys onkin kuinka moni työttömyystilastoissa roikkuva on oikeasti edes käytännössä työmarkkinoiden käytettävissä? Onko mielekästä listata työkyvyttömiä työttömyystilastoihin vain koska turha byrokratia? Todennäköisesti tämä on tapa kaunistella työkyvyttömyyseläketilastoja. Kuntoutusrahan saaja kun toiselta nimeltään työkyvyttömyyseläkeläinen. Eihän se nyt sovi, että väärän ikäisiä ihmisiä on liikaa työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka he kuinka olisivat työkyvyttömiä. Tilastokaunistelu suuntaan ja toiseen on kuitenkin täysin hyödytöntä peliä. Siinä ei voita kukaan, mutta turhan byrokratian rattaisiin joutuvat ihmiset kärsivät ja rahaa palaa.

Tämäkin ongelma ratkeaisi perustulolla. Nykyinen sosiaaliturvamalli on ylipäänsä tehty pitkien ja vakituisten työsuhteiden aikaan. Jyrki Kasvi käytti eräässä Facebook-keskustelussa taannoin loistavaa termiä ”silpputyö”. Elämä on ylipäänsä muuttunut melkoisen vaihtelevaksi ja silppuisaksi. Moni opiskelee vielä myöhemmällä iällä itselleen uuden ammatin. Monella on elämänsä aikana kymmeniä työsuhteita. Ihmisen tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Tulisiko myös yhteiskunnan vastata uuden ajan haasteisiin uusilla ajattelumalleilla?

Nykyiset tukimallit voidaan nähdä passivoivina, mutta ei siinä mielessä kuin tätä termiä yleensä käytetään. Ihmiset eivät uskalla tehdä, koska he joutuvat pelkäämään perustoimeentulon menettämistä. Ihmiset eivät voi parantaa omaa elämänlaatuaan, eivätkä he voi hankkia lisätuloja, koska saman tien pitäisi pystyä kokonaan elättämään itsensä kokonaan. ”Silppuyhteiskunnassa” se on yllättävän hankalaa terveellekin puhumattakaan vajaakuntoisista. On paljon pätkätöitä ja osa-aikaisia työsuhteita. Pätkätöissä ja osa-aikaisuudessa voi olla myös uusia mahdollisuuksia ihmisille, jos heidän vain annettaisiin päästä niihin kiinni.

”Silppuyhteiskuntaa” ei välttämättä tarvitse nähdä uhkana, vaan se voidaan nähdä myös mahdollisuutena, jos kehitämme politiikkaa yhdessä kehittyvän yhteiskunnan kanssa sen sijaan, että jäisimme junnaamaan vanhaan. Jotkut väittävät, että aika on ajanut universalistisen hyvinvointiyhteiskunnan ohi, mutta itse olen eri mieltä. Universalistinen hyvinvointiyhteiskunta ei ole vanhentunut, mutta sitä on aika kehittää paremmaksi ja uusiin haasteisiin sopivammaksi. Nyt tarvitaan rohkeutta siirtyä uudenlaiseen sosiaaliturvamalliin.

Toisaalta jos hyvinvointivaltion haasteiden pohtiminen tuntuu jollekulle ylivoimaisen vaikealta voimme myös soveltaa kansanedustajaehdokas Ilkka Sysimetsän ohjetta:

”Frederikin mielestä Suomesta kyllä löytyy töitä niitä etsiville. Useammat eivät vain viitsi hakea.

– Menkää töihin siitä, vaikka risumetsään perkele! Frederik laukoo.”

”Riviveronmaksajan” harha

Joskus sitä miettii, miksi ”kykypuolue” kokoomus on Suomessa niin suuressa suosiossa? Nettipalstoja lukemalla huomaa, että moni itseään ”kunnollisena veronmaksajana” pitävä saarnaa ”yhteiskunnan rahoilla elävistä”. Harvoin nämä kirjoittajat vaivautuvat miettimään, mikä tekee ihmisestä yhteiskunnan rahoilla elävän? Meitä yhteiskunnan tukien avulla eläviä pidetään automaattisesti ihmisinä, jotka huvikseen oleskelemme, koska rahaa tulee yhteiskunnalta ovista ja ikkunoista. Usein näillä ihmisillä ei ole tietoa siitä millaista on todella elää yhteiskunnan tuilla. Siitä elämästä on näet rento oleilu kaukana. Ilmeisesti työttömien tai sairaiden tulisi mielummin vaikka myydä itseään kuin nostaa yhteiskunnan tukia. Tällä hetkellä onneksi yhteiskunnassamme autetaan niitäkin, jotka eivät ole nettoveronmaksajia. Ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta tukeutuu siihen, että ketään ei jätetä.

”Kunnollisina veronmaksajina” itseään pitävät ajattelevat usein, että he ovat korvaamattomia. Heidän kohdalleen ei heidän mielestään voi osua työttömyyttä tai sairautta. He eivät uhraa ajatustakaan sille, että he kuuluvat työpaikalla usein juuri siihen ryhmään, joka on korvattavissa ilman sen kummempia ongelmia. Riviveronmaksajan elämä on usein pienestä kiinni, ja yksi pieni asia voikin muuttaa kaiken. Me tavalliset tallaajat emme ole Wahlrooseja. Meillä ei ole työpaikoilla samanlaista asemaa tai vaikutusvaltaa vaikka kuinka uskottelisimme itsellemme olevamme korvaamattomia. On hölmöä ajatella, että sairastuminen tai yt-neuvottelut eivät voi koskettaa itseä, koska ”Minä olen niin tärkeä”.

Tässä yhteydessä voi myös mainita sen ryhmän, joka mielestään ei käytä mitään yhteiskunnan palveluita. Joskus tekisi mieli kysyä, että asutko talossa, jossa on kunnallistekniikka? Käytätkö yleisiä katuja? Mikäli vastaus on kyllä, niin käytät yhteiskunnan palveluita. On hassua ajatella, että pelkkä kuukausittain tienattava summa määrittää monien mielessä ihmisen arvon.

Jokaisen meistä voi korvata työntekijänä, mutta ihmisenä meitä ei korvaa kukaan. Jokainen meistä on arvokas yhteiskunnan jäsen, vaikka ei olisikaan nettoveronmaksaja tällä hetkellä tai koskaan. Ylimielisyys on turhaa. Olen itse vajavainen, enkä ole nettoveronmaksaja, mutta ainakaan en tallo toisia jalkoihini ja tiedostan elämän haavoittuvuuden.

Taloudellisesta taantumasta henkiseen taantumaan

Usein kun mielenterveysongelmista tai alkoholismista kärsinyt ihminen kuolee alkaa saman tien nettikommentointi tyylillä ”Hyvä kun kuoli pois yhteiskunnan varoja syömästä, ei tuollaisilla saatanan loisilla mitään tee”. Luottotietoihinsa merkinnän saanut on ”vitun luuseri, jota ei kiinnosta maksaa laskujaan”. Työpaikkansa menettänyt on ”työhaluton, joka pitäisi vähän pistää orjatyöhön, jotta oppii olemaan”.

Mielenterveysongelmista, riippuvuuksista, talousvaikeuksista ja oikeastaan ihan mistä tahansa elämän vastoinkäymisistä kärsivät joutavat kuolla. Me olemme vain rasitteita. Uudeksi ja hienoksi termiksi on lanseerattu nettoveronmaksaja. Me kaikki, jotka emme ole nettoveronmaksajia olemme ylimääräistä kuonaa. Loisia, jotka pitäisi suorastaan hävittää. Universalistisen hyvinvointivaltion ajatus rappeutuu askel askeleelta. Ajatus myös heikkoja tukevasta ja auttavasta yhteiskunnasta herättää paljon jopa suoranaista vihaa.

Internet on koko olemassaolonsa ajan ollut mainio väline vihakommentointiin. Silti sanoisin, että pitkittyneen taantuman myötä myös empatiavaje on kasvanut tai ainakin nykyään naputellaan helpommin julki ajatuksia, jotka aikaisemmin jupistiin kotona kahvikupposen äärellä.

Itse mietin usein, että miksi minä olen toisten mielestä kuonaa siksi, että olen sattunut sairastumaan? Fibromyalgia, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus ja epäilys uupumusoireyhtymästä. Nekö tekevät minusta ihmisen, joka ei ansaitse elää? Sekö, että jatkoin opiskelujani vaikeista unihäiriöistä huolimatta aiheuttaen todennäköisesti tällä itselleni fibromyalgian aktiivisen vaiheen, tekee minusta huonon ihmisen? Oikeuttaako taloudellinen taantuma siihen, että me ”heikommat ja sortuneet” emme enää ole ihmisiä lainkaan? Sairaat, mamut, homot, alkoholistit, työttömät. Viharetoriikka toistuu kaikkien ryhmien kohdalla. Onko sellainen yhteiskunta tai ihminen vahva, joka kohtelee heikompia tai erilaisia ihmisiä kaltoin?

Nyt on taas se aika vuodesta kun puidaan ihmisten verotietoja. Samalla myös hyvintoimeentulevat päästetään ääneen kertomaan siitä, miten kurjaa on maksaa veroja. Miksi heidän tulisi kustantaa köyhien, sairaiden ja työttömien luusereiden elämää? Onhan se nyt varsin hirveää jos yli 900 000 eurosta jää käteen vain yli 615 000 euroa. Yksinkertaistetulla matematiikalla 615 000 eurosta tulisi käteen 51 250 euroa kuussa. Miten tällaisella summalla oikein mahtaakaan kukaan pärjätä… Pitäisiköhän laittaa jokin hyväntekeväisyyskampanja pystyyn reppanoiden tukemiseksi? Terveisiä vain Purson hallituksen puheenjohtaja Jari Ollilalle allekirjoittaneelta. Olisipa minullakin yhtä paljon pokkaa kuin sinulla.

”Nyyhkytarinoillaan” nämä suurituloiset tulevat joko tietoisesti tai tietämättään lietsoneeksi vihaa meitä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousemme jälleen me ”loiset” ja se, että me olemme ongelma. Syrjäytyminen, työttömyys, masennus ja alkoholismi ovat ongelmia, joita pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Asiat eivät muutu tai parane ihmisarvon riistävällä kohtelulla tai viharetoriikalla. Usein ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta, mutta sehän on nyt on turhaa ”hyysäreiden löpinää”. Surkeinta on seurata tätä ilmiötä, jossa itsekin huonossa asemassa olevat käyvät toisia huono-osasia vastaan.

Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, joiden elämä ei ole mennytkään putkeen. Taantuma tuo ihmisten raadolliset puolet hyvin esiin, ja paljastaa sen, että monen kohdalla sivistys on pelkkää pintaa. Kukaan ihminen ei jouda kuolla. Meillä on kaikilla ainutkertainen elämä. Jos sinulla on käsittelemättömiä vihantunteita, kehottaisin menemään psykologille sen sijaan, että oksennat niitä nettiin. Masentuneilla, päihdeongelmaisilla ja syrjäytyneilläkin on omaisia. He ehkä harvemmin ajattelevat, että heidän omaisensa sai kuolla, koska hänen elämänsä ei mennyt kuten oppikirjassa. Taantumassa meidän tulisi tukea toisiamme ja vetää yhtä köyttä pitäen huolta heikoista sen sijaan, että lietsomme vihaa eri ryhmien välille tai syyllistämme heikompia taantumasta. Henkinen taantuminen ei edistä talouskasvua, eikä sivistyneen yhteiskunnan kehittymistä.

Uuden mamu-urbaanilegendan synty

Törmäsin jälleen kerran Facebookissa sellaiseen tykitykseen, että tästä ei voi olla kirjoittamatta. Nimet otin pois, koska keskustelijat eivät ole poliittisia vaikuttajia, joten nimillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä.

***** ****** ******* ”Ajokortin puuttuminen vaikeuttaa tosi paljon työllistymistä.Ei sitä kuitenkaan hommata työkkärikorvauksella.Aina kun tasa-arvosta niin vouhotetaan,Eikö ajokortin pitäis olla tasa-arvoisesti kaikkien mahdollista hommata?Juuri luin maahanmuuttajien koulutuksia.Bussikuskiksikaan ei mamulta vaadita kun normi B-kortti.Miksi?”

**** ******** ”Lieksankaupunki maksaa mamuille kaikille jotka autokoulun haluavat käydä ajokortin, etteivät syrjäydy…..”

***** ****** ******* ”Mitenhän mamu pitää olla sinne muuttaessa?Riittääkö ruotsinkielisellä nimellä varustettu stadilainen?Rupee hieman turhauttamaan tää.Kun joillakin on täysin eri oikeuksia.Katsotaan että mamun on tärkeämpää työllistyä kun kanta suomalaisella.Mä koen rasismia ja syrjintää.”

**** ******** ”Ei sä et voi sanoa niin…muuten joku vihreä tai vasenvihreä ärähtää sulle, kun sulla on niin paremman lähtökohdat kuin näillä ”dollari-kultakorupakolaisilla”….ei sulla, on asiat ok ja sulla on uudet halpahalli vaatteet ja sulla on taulutelkkari(32″)…mitä sä valitat”

***** ****** ******* ”Halpahalli vaatteet on mut ei uudet.Reikäkin perseessä.Tv on käytettynä joskus huuto.netistä ostettu.. Välillä tekis mieli käydä räjäyttämässä koko eduskunta ministeriöineen ilmaan..”

Todennäköisesti tästäkin joku muistaa poimia vanhan kaikille mamuille kustannetaan ajokortit-legendan lisäksi uuden legendan nettiin pyörimään: Mamut saavat ajaa bussia B-kortilla! Itse en voi ymmärtää, miten ihmeessä linja-autonkuljettajan koulutuksen vaatimuksista voi ymmärtää, että mamut saisivat ajaa linja-autoa B-kortilla? Vaatimuksena linja-autonkuljettajan koulutukseen on toki B-kortti ihan kaikille hakijoille taustasta riippumatta. B-kortilla ei pääse kukaan ajamaan laillisesti linja-autoa lukuunottamatta tietenkin ajotunteja. Linja-autonkuljettajan koulutukseen vaaditaan myös hyvää terveydentilaa. Elän siinä käsityksessä, että kirjoittajan kohdalla tämä edellytys ei täyty. Minulla on B- ja C-kortti, silti minuakaan ei kelpuutettaisi terveydentilani vuoksi opiskelemaan linja-autonkuljettajaksi. Olin minäkin vihainen kun tajusin aikanani, ettei minun terveydentilallani haeta poliisikouluun. En silti voi olla katkera siitä, että joku terve mamu täyttää hakukelpoisuuden, jota minä en täytä.

Kyllä on periaatteessa mahdollista, että ihminen saa toimeentulotukea ajokorttiin. En tietenkään lähde väittämään, etteikö tällaisia tapauksia penkomalla löydy. Sen sijaan en usko, että esimerkiksi pitkällisen sairaushistorian omaava pääkaupunkiseudulla suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien varrella asuva saa ihan hetimiten toimeentulotukea ajokorttia varten. Yksinkertaisesti näet katsotaan, ettei tällaisella ihmisellä ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä yhtään paremmin sen ajokortin avulla. Ajokortin tarve kun pitää sinne fattalle ihan kädestä pitäen ja vaihe vaiheelta selittää. Pelkkä se, että ”työllistyminen kai sitten helpottuisi” ei taida riittää tuen myöntämisperusteeksi. Jos riittää niin aika hyvin salassa tämä ajokorttien massamaksaminen on pidetty, ehkä Demlalla on taas näppinsä pelissä…

Pitää perustella hyvin tarkkaan, että miksi se työllistyminen ajokortin myötä oikeasti käytännössä helpottuisi. Siviilinä tulkitsisin asiaa niin, että tietenkään henkilölle ei kustanneta B-korttia perusteena, että se olisi linkki linja-autonkuljettajan koulutukseen, kun edellytykset kyseiseen koulutukseen eivät täyty sen B-kortin jälkeenkään.

Jos perusteena olisi esimerkiksi kulkemisen helppous potentiaalisiin työpaikkoihin, en voi olla kysymättä, millä kyseinen ihminen sitten hankkisi ja sen auton, ja millä rahalla hän ylläpitäisi sitä? Auton hankintaan ja ylläpitoon tarvitsisi myös tukea kirjoittajan kohdalla. Mitä ovat ne paikat, joihin kyseisellä henkilöllä olisi oikeasti pätevyys? Tämän kyseisen henkilön koulutus- ja työhistorialla en itse näe hyviä työllistymismahdollisuuksia ilman niitä terveydentilaan suhteutettavia realistisia lisäkoulutuksia.

Vaikka täydentävän toimeentulotuen käyttökohteita ja määrää ei ole periaatteessa rajattu, ei tätäkään toimeentulotuen muotoa saa todellakaan mihin tahansa. Tiedän tarkkaan, mitä on olla ahdistavassa väliinputoajan asemassa, koska olen itse samankaltaisessa tilanteessa. Ei se kuitenkaan mamuilla ole todellakaan yhtään sen helpompaa, eikä heidän mustamaalaamisensa helpota ihmisen omaa tilannetta.

Ajokortti ei myöskään ole kansalaisoikeus. Voisin minäkin olla sitä mieltä, että on kansalaisoikeus päästä vaikka lempiartistinsa konserttiin, koska se on mielenterveyden kannalta tärkeää. Sosiaalivirasto ei kuitenkaan tietenkään tulkitse asiaa näin. Voimme toki keskustella siitä onko järkevää, ettei sosiaalitoimi kustanna ajokortteja enempää? Mahdollisen ajokorttituen myöntämiseen tai myöntämättä jättämiseen on yleensä aina kuitenkin ne perusteet. Virheitä toki voi tapahtua tai asiakas voi yrittää huijata sosiaalitoimea. Ilman perusteiden ja päätösten tutkimista on kuitenkin absurdia väittää jonkin ryhmän saavan enemmän tukea kuin toisen.

Ne perusteet kielteiseen päätökseen voivat toki myös olla vähemmän järkeviä ihmisen omasta mielestä, mutta mitään automaattista mamunappia ei tiskin alla tässäkään tapauksessa ole. Ei Lieksassa, eikä muuallakaan. Kaikki mamut eivät saa automaattisesti ajokortteja ”lahjoituksena” sossusta, vaikka Hommalla, Suomi24:lla tai Vauva.fissä niin kuinka väitettäisiinkin. Pikaisen tutkimisen perusteella sanoisin, että ihan kenen tahansa on äärimmäisen vaikeaa saada sossusta ajokorttia varten rahaa. Yleensä kun ihminen hakee tukea, jolle hän katsoo olevan tarvetta, hän ei tietenkään katso hyvällä kun sitä ei tulekaan. Tämä on loogista, maahanmuuttajien syyttäminen sen sijaan ei.

Pitäisiköhän alkaa kertoilla netissä tarinoita siitä, että miten netistä luin tai kaverin serkun koiralta kuulin, että mamuille maksetaan keikkalippuja, etteivät he syrjäydy, mutta minulle ei makseta? Tämä on rasismia! Olisi mielenkintoista nähdä, miten pitkälle täysin perätön huhu leviää ja kuinka moni ottaa sen todesta? Onhan sille omalle katkeruudelle löydettävä jokin syntipukki, vaikka sen syntipukin perätön mollaaminen ei omaa tilannetta mitenkään edistäkään.

Mutkia ja välityömarkkinoita

Sain äidiltäni taannoin Nokian Uutisten lokakuun 16. päivän numeron vuodelta 1987. Lehteä selaillessani tuli vastaan paljon mukavia hetkiä. Kaupat, jotka muistan vielä omasta lapsuudestani mainostivat lehdessä. Oli juttua runoilevasta paperimiehestä, ja ihania vanhoja automainoksia. Yhteiskuntaan liittyviä artikkeleita lukiessani puolestaan ajauduin melkoiseen epätoivoon. Oikestaan näet pinnalla olevat asiat eivät ole muuttuneet niin hirveästi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Lehden artikkelissa ”Laki muuttuu, mutta ”Työllistäminen ei jää kuntien niskoille”” näet pohditaan, että miten työttömät saataisiin työllistettyä, kun töitä ei kaikille yksinkertaisesti ole.

”Eri alojen työnhakijoita oli Nokialla 1976, joista 890 teollisuudessa, 268 luokittelemattomassa työssä ja 209 palveluammateissa. Avoimia työpaikkoja syyskuun 30. päivällä oli tarjota 36.”

Vuonna 1987 puhuttiin mutkasta, jonka kautta nuoret pääsevät työelämään tai opiskelemaan. Mutka tarkoitti siis tällöin kuntien puolen vuoden työllistämisvelvoitetta, mikäli avoimelta sektorilta ei ole löytynyt työtä tai koulutuspaikkaa. Nyt mutkasta puhutaan nimellä välityömarkkinat, ja välityömarkkinat siis tarkoittavat tempputyöllistämistä, joko ilmaiseksi tai 9 euron päiväkorvauksella.

Lainataanpa kansanedustaja Tarja Filatovia:

”- Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena on passiivisen työttömyysturvan sijaan tarjota työttömille aktiivisia vaihtoehtoja, jotka johtavat lopulta avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

– Tarpeellista hyvinvointia lisäävää työtä on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtien haravointia, lumenluontia, lastenkaitsemista, näkövammaisten lukupalvelua.

– Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristötöistä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.”

On masentavaa huomata, että asenne työttömiin ja työttömyyteen ei ole muuttunut sitten vuoden 1987. Silloin nimittäin Nokian työvoimatoimiston johtaja Jaakko Vuorinen totesi silloin näin:

”-Meidän kaikkien on lähdettävä siitä, että jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus työhön. Useimmat sentään tienaavat rahansa mielummin jotain askartelemalla kuin tyhjänpanttina olemalla. Kansantalous sitä paitsi tarvitsee kaikki kädet työhön, hän korostaa.”

Vuorinen myös totesi, että toivoo työtä odottavan liikkuvan, mutta ei pururadalla. Työttömän ajanviettoa on totta kai kontrolloitava, sillä eihän sitä tiedä, mitä se lurjus keksii ajallaan tehdä! Ties vaikka lenkkeilisi valtion rahoilla!

Työttömyys on sairaus, josta pitää kuntouttaa. Työttömyys on laiskuutta erityisesti, mikäli työtön protestoi ilmaistyön teettämistä vastaan. Työtön on passiivinen sängyssä makaaja, joka ei osaa itse suunnitella, mitä voisin nyt tehdä. Työtön ei itse tiedä, mitä tehdä elämällään, joten häntä pitää holhota! Korkeintaan se hakee Alkosta pullon ja vetää kännit! Minä olen itse tällä hetkellä työkyvytön, mutta yritän kyllä monessa muodossa kuntoni ja mahdolllisuuksien mukaan aktivoida itseäni. Koen todella loukkaavana, jos minulle sanotaan, että ”olen vain tyhjän panttina”, koska tämä ei ole missään määrin totta. Mikäli toimeentuloni olisi kohtuullinen, pystyisin elämään ihan tyydyttävää elämää. Ajatus, että kaikilla on tekemistä kuulostaa kyllä äkkiseltään oikein hyvältä. Se ei vain koskaan tule onnistumaan tällä holhouspolitiikalla.

En minä syrjäydy sen vuoksi, että minä en nyt kykene työhön, vaan sen vuoksi, että minulla ei ole riittävää toimeentuloa. Suurin osa työttömistä osaisi kyllä suunnitella itselleenkin tekemistä, jos heidän taloudellinen asemansa olisi kohtuullinen. Ei työttömänä ole tarkoitus luksuselämää viettää. Tarkoitan nyt nimenomaan sitä suhteellisen vaatimatonta peruselämää. Ei työttömyys, kuten ei sairauskaan, tee ihmisestä holhottavaa lasta. Muistettava on myös, että työttömyys ei ole luoduista mielikuvista huolimatta sairaus. Me ”alakastin” kansalaisina pidetytkin olemme aikuisia ihmisiä.

Poittihan koko hommassa on kuitenkin nimenomaan se, että esimerkiksi minun harjoittamani omaehtoinen aktivointi on vääränlaista aktivointia, koska se todellakin perustuu vapaaehtoisuuteen. Pitäähän sitä säilyttää se kyykyttämis- ja hyväksikäyttöaspekti, jotta yhteiskunnan ”alaluokka” muistaa paikkansa. Muistakaamme kuitenkin, että työttömyys tai sairaus voi koskettaa ketä vain. Huomisesta ei tiedä kukaan.

”Työtön voi tulevaisuudessa joutua pakkotöihin. Mallia kokeillaan parhaillaan kuudessa kunnassa.

Niin kutsutun osallistavan eli vastikkeellisen sosiaaliturvan perusajatus on, että työttömän on tehtävä töitä saadakseen työttömyyskorvausta. Työvelvoite olisi yhdestä kahteen tuntia joka arkipäivä.

— Järjetön ehdotus. Pitäisi laittaa kapuloita rattaisiin, sanoo lappeenrantalainen työtön.

Toiminnasta voisi saada pientä korvausta. Kieltäytymisestä seuraisi puolestaan etuuksien menetyksiä.

Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena olisi ehkäistä syrjäytymistä, kannustaa osallistumiseen ja lisätä sosiaaliturvan yleistä hyväksyntää. Laajimmillaan uudistus voisi koskea kaikkia työkykyisiä työttömiä.”

Eli se, että jotkut nutipäät kokevat sosiaaliturvan yhteiskuntamme ongelmaksi aiheuttaa sen, että ihmiset pitää laittaa orjatyöhön? Yhä kysymys on onko osallistava sosiaaliturva enää sosiaaliturvaa oikeastaan lainkaan? Törmäsin Facebookissa hyvään ajatukseen. Osallistavan sosiaaliturvan, täydentävän työn ja välityömarkkinoiden on termeinä tarkoitus sotkea soppaa. Työ termin näet perinteisesti mielletään sisältävän myös palkan. Kun soppaa tarpeeksi kauan sekoitetaan markkinoidaan osalle kansasta onnistuneesti mielikuva, että työstä ei tarvitsekaan enää maksaa palkkaa.

Yle jaksoi oikein tehdä jutun siitä, että ”Forssassa onnistuttiin saamaan työttömiä maatiloille töihin ensimmäisenä Suomessa”. Että oikein onnistuttiin saamaan työttömiä hyväksikäytettäväksi! Aikamoinen saavutus. Voin taas kerran linkata tähän Sakari Timosen bloggauksen.

Miltä sinusta tuntuisi, jos oma työsi oliskin huomenna täydentävää työtä? Tavaroiden hyllytystä kaupoissa on myös esitetty täydentäväksi työksi, ja näin koulutettuna myyjänä en voi kuin kysyä; tämänkö verran myyjien työtä arvostetaan? Tällaisen asenneilmapiirin luominen on hyvin loukkaavaa. Huonosti palkattujen ammattien arvostusta vähennetään hyvin entisestään, kun niistä aletaan käyttää termiä täydentävä työ.

Tunnin tai kahden käytännössä palkattoman työn takia pitäisi siis työttömällä olla varaa pienestä työttömyysetuudestaan kustantaa työmatkat ties minne? Entä jos työttömällä ei ole varaa ostaa bensaa tai ladata bussikorttia? Entä jos työttömällä ei ole autoa, ja ilmaistyöhön tarvitaan auto? Tukia supistetaan, koska ”kieltäydyit työstä” vai?

Mietin myös, että miten käy meidän työkyvyttömien, jotka voimme välillä joutua olemaan työttömyysetuudella järjettömän byrokratian vuoksi? Minulle on TE-toimistosta kerrottu, että kun ihminen on työttömänä työnhakijana, niin hänen pitäisi periaatteessa olla aina kykenevä vastaanottamaan kokoaikatyötä. Lääkärinlausunnoilla ei tarvitse olla merkitystä, jos TE-toimistossa näin päätetään. Jos et siis kykene täyttämään työvelvoitetta työkyvyttömyyden vuoksi, niin tuet alas! Työkyvytön voi siis päätyä nostamaan työttömyysetuutta, kun sairauspäivärahaoikeus on loppu eikä kuntoutustukea ole myönnetty tai sitten sairauspäivärahahakemus on Kelassa hylätty.

En voi olla myöskään kysymättä, että miten ihmeessä esimerkiksi se haravointi auttaa vaikkapa myyjää saamaan palkkatyötä? Jos minä olisin työkykyinen työtön, niin minulla olisi haravoitavaa ihan tässä kotonakin. Ai niin, mutta se onkin taas sitä vääränlaista aktivointia… Miksi kukaan tosiaan kohta palkkaisi ihmisiä, kun orjatyövoimaa saa ilmaiseksikin? Miten syrjäytymistä ehkäisee se, että ihmisen luottamus yhteiskuntaan tuhotaan nöyryyttämisellä ja orjuuttamisella?

Pieni orjatyö pitää mielen virkeänä, ja kansan poissa pahanteosta

Perussuomalaisethan kertoilevat kovasti aina olevansa kansan asialla. Pienen suomalaisen puolella ja silleen. Otetaanpa tarkastelun alle Nokian Uutisten haastattelussa ollut perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Mika Laakso. Laakso on kaupunginvaltuustossa myös perussuomalaisen ryhmän puheenjohtaja, vapaa-aikalautakunnan varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen varajäsen. Laitan tähän nyt myös niitä pätkiä haastattelusta, joihin en itse niin tässä kirjoituksessa keskity, että saatte vähän kattavamman kuvan ehdokkaasta.

Haastattelu alkaa sillä, että haastateltavasta annetaan hyvin sympaattinen mielikuva miehenä, joka kyyditsee Harrikallaan syöpäsairaita ja vammaisia lapsia osana Suomen Harley Davidson klubin hyväntekeväisyyttä. Kerrotaan autistisesta pojasta. Hän ei ollut kommunikoinut hoitajiensa kanssa päiviin, mutta huusi riemusta päästessään Harrikan tarakalle. Sotien veteraaneillekin on kerätty klubin taholta rahaa Kiitos Suomi-paidalla. Harvoinpa heistä kuulemma silti mitään positiivisia lööppejä revitään. No, eipä tässä mitään. Hyvältä kuulostavaa toimintaa. Kun päästään miehen mielipiteisiin tulee auttamatta sellainen olo, että alun söpöilyllä yritetään vähän kalastella niitä ääniä, ja saada hyväuskoiset hölmöt koukkuun.

Rehellistä maalaisjärkeä mies kuulemma kaipaa politiikkaan. Hyvin perusteemoilla edetään aluksi.

”-Tuntuu niin hullulta koko touhu, että sellaisilla lainasummilla tuetaan vieraita maita. En ymmärrä, miksi Suomen pitää olla EU:n mallioppilas. 

Laakso näkee, että suomalaisen poliitikon on tehtävä töitä tavallisen suomalaisen vuoksi. Esimerkiksi jatkuva lisävelkaantuminen on tuhon tiellä kulkemista.

-Se on huono asia poikani sukupolven kannalta.

Hän ei olisi itse irtautumassa EU:sta tai, mutta ei kannata liittovaltiota eikä Natoon liittymistä. 

-Kartta ei tule muuttumaan. Me olemme tulevaisuudessakin Venäjän naapureita. Naapuruussuhdetta pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän kaupankäynnissä. ”

Siitä olen samaa mieltä, että esimerkiksi direktiivien kohdalla Suomi ei aina osaa käyttää sitä joustoa, joka olisi käytettävissä. Tuskin tulee yllätyksenä, että kallistumiseen Venäjään päin suhtaudun hyvin epäilevästi.

Seuraavaksi tulee jopa ihan suhteellisen ok asiaa ilmoille.

”Laakso haluaa rakentaa tulevaisuuden suomalaista yhteiskuntaa viiden vahvan pilarin päälle. Pilarit muodostuvat poliisista, pelastuslaitoksesta, puolustusvoimista, koululaitoksesta ja terveydenhuollosta. 

-Jos näitä pilareita aletaan ohentaa, yhteiskunta alkaa keikkua, vaikka se ei välttämättä näykään heti”. 

Sitten lähtikin jo sokka irti.

”-Näitä turhia menoja on. En hyväksy vastikkeetonta sosiaaliturvaa. Sitä kun terve ja työkykyinen ajattelee, ettei kannata lähteä töihin, kun voi pelata päivät ja yöt pleikkaria mustaksi pimennetyssä asunnossa.

Sen jälkeen kun liiton korvaukset loppuvat, Laakso lähettäisi terveet yleishyödyllisiin töihin: esimerkiksi risusavottaan tai ulkoiluttamaan vanhuksia.

Ihmisetkin voisivat paremmin, kun he olisivat 8 tuntia töissä eivätkä kotona makaamassa.”

Kaikki terveet ja työkykyiset työttömät tunnetusti vain hakkaavat pleikkaria pimennetyssä kämpässä toki vetäen samalla kaljaa, koska työttömällä on niin helvetisti rahaa. Kyllä se kansan vointi kummasti paranee, kun kansalaiset laitetaan orjatöihin. Mies kertoi olevansa yrittäjä, joten onkohan tässä kenties oma lehmä ojassa? Haluaako Laakso ehkä yritykselleen ilmaisia työntekijöitä? Olisi mielenkiintoista tietää, että mistä sillä työttömyyskorvauksella elävällä on rahaa ostella jatkuvasti pelikonsoleita, pelejä, kaljaa ja pikaruokaa? Aina kun minä olen elänyt työttömyyskorvauksella se on vaatinut hyvin tarkkaa suunnittelua, ja siltikään rahat eivät oli riittäneet kuukauden välttämättömiin kuluihin. Ylipäänsä jos ihminen haluaa istua 24/7 pimeässä kämpässä hakkaamassa pelejä, niin itse lähtisin jo kysymään mitä ongelmia kyseisellä ihmisellä on? Onko hän ylipäänsä työkykyinen tällä hetkellä?

Nyttemmin työtön saa sentään tienata menettämättä etuuksia, mutta joskus ihmiset joutuvat hyvinkin tarkkaan laskemaan esimerkiksi pienipalkka-aloilla kuinka paljon he uskaltavat tehdä töitä. Ihmisen kun on maksettava laskut, saatava pötyä pöytään ja mahdollisesti ostettava vaikka niitä lääkkeitä. Pelkkä ahkeruus ei välttämättä ruoki perhettä, niin surullista kuin se onkin. Itse ratkaisisin tämän ongelman perustulolla, koska kaiken työn tulisi olla kannattavaa. Nyt nämä työttömyyskorvausta nostavat, jotka tekevät myös palkkatyötä tulisi siis laittaa ilmaistöihin vai? Kyllä ihminen voi usein paremmin kun ihmisellä on tekemistä, mutta orjatyö ei ole nykypäivään sopiva ratkaisu ongelmiin. Vaikka tässä nyt puhuttiinkin terveistä, niin 8 tunnin päivävelvoitteesta puhuminen ei kuitenkaan kannusta esimerkiksi vajaakuntoisia töihin kovin tehokkaasti. On aloja, joilla kokoaikaisia työsuhteita ei juurikaan edes ole. Enkä välttämättä näe tätä huonona asiana, kunhan ihmisten pärjäämisestä pidetään huoli. Tämä on ehkä tapa jakaa työtä useammalle. Vähempikin tehty työ on arvokasta.

Mielikuva työttömistä luusereista on kyllä loistavasti uponnut tiettyihin ihmisiin. Ihmettelen myös mielikuvaa kotona vain makaavasta työttömästä. Itse olen työkyvytön, mutta kyllä minulla tekemistä kotona piisaisi paljon enemmän kuin pystyn tekemään. Voi olla, että Laakso ei ole vain ajatellut asiaa kovin pitkälle tai sitten on. Mikä tekee kuitenkaan Laakson omasta työstä muuta kuin yleishyödyllistä ilmaiseksi teetettävää työtä?

Seuraavaksi tylytetään vankeinhoitoa.

”Myös vankeinhoidossa olisi Laakson mielestä uudistamista. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että se, joka ei sopeudu yhteiskuntaan ja sen sääntöihin, saa rangaistuksen. 

-Ei voi olla niin, että vangeilla on parempi palkka kuin vartijoilla. Jos ei miellytä se, että tekee 8 tunnin työpäivää korvatakseen ylöspidon, voimme ulkoistaa vankeinhoidon ja ostaa palvelun Venäjältä. Rajalle vain ilmoitus, milloin vangin saa palauttaa.”

Vartijoilla pitäisi olla paremmat palkat. Tästä olen aivan samaa mieltä. On kuitenkin naurettavaa ratsastaa tällä lehtien revittelyllä siitä, miten vankien palkat ovat suurempia kuin vartijoiden. Tässä jutussa kun oli kyse muutamasta vangista, jotka olivat tehneet erittäin paljon ylitöitä.

Kuka ei ole ymmärtänyt sitä, että lain rikkomisesta tulee rangaistus? Työnteko ja siitä saatava palkka ovat myös osa kuntoutusta. Ehkä Laakso ei ole sitä ajatellut, mutta vangit on tarkoitus myös kuntouttaa yhteiskuntakelpoisiksi pelkän rankaisemisen sijaan. On tarkoitus ehkäistä rikosten uusimista. Vankilaoloissakin pyritään ehkäisemään laitostumista, joka torpedoi tehokkaasti kuntouttamisyritykset. Kannattaisi perehtyä edes kriminaalipolitiikan alkeisiin ennen kuin alkaa ladella mielipiteitään. Mitä jos Laakson oma poika tekisi rikoksen? Lähettäisikö herra oman poikansa Venäjälle?

Tasa-arvoista avioliittolakia, maahanmuuttajia, kehitysapua tai pakolaisten vastaanottamista Laakso ei ainakaan tässä vaiheessa ilmoita vastustavansa. Sen sijaan maahanmuuttajien kotoutumista koskien herralta tuli perussuomalaiseksi jopa yllättävänkin fiksu kommentti.

”Laakso toteaa, ettö suomalaisissa saattaa olla omaa saamattomuuttakin siitä, ettei kotoutuminen ole kaikilta maahanmuuttajilta onnistunut.

-Siihen pitäisi olla varaa kouluttaa. Ei pidä olettaa, että maan tavoille oppii noin vain.”  

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten lässyyn sävyyn haastattelu oli tehty. Ehdokkaan olisi voinut laittaa tiukille esimerkiksi tässä turhat kustannukset-asiassa. Näin itsekin ylipainoisena olisin luultavasti kysynyt runsaasti ylipainoiselta Laaksolta, että mitä mieltä Laakso on siitä pitäisikö meidän ylipainoisten maksaa itse kokonaan oma terveydenhuoltomme? Jos näet turhat kustannukset-linjalle lähdetään, niin eikö yhteiskunnan ole aika järjetöntä kustantaa itse hankittujen terveysongelmien hoitoa?

Jotenkin juttua lukiessani tuli mieleen tämä ainainen vinoilu siitä kuinka me vihreät kuulemma olemme kokoomuksen puisto-osasto… Aika kokoomuslaiselta tuo vastikkeellinen sosiaaliturva-ajattelu minun korvaani kuulosti. Onko kokoomuksella ja perussuomalaisilla sittenkin enemmän yhteistä kuin äkkiseltään näyttäisi?

Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Timo Rajala Akaalta kirjoitti Aamulehden Lukijalta-palstalle mielenkiintoisen kirjoituksen, joka herätti itsessäni monenlaisia ajatuksia.

”Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simonlinna vauhdittaisi eläkeläisten palkkausta poistamalla työeläkemaksun (AL 1.2.). Tulevaisuudessa työmarkkinoilla tarvitaan kaikkia. Ikäluokat pienenevät. Päähuomio tulisi kuitenkin kohdentaa nuoriin.

Vastakkainasettelu ei ole tarpeen. Simonlinna toteaakin, että pätkätöitä voisivat tehdä seniorit ja siten kokopäivätyöt jäisivät nuorille.” 

”Nuorisotyöttömyys on Suomessa ja koko Euroopassa korkea. Vaikka tilastonumeroiden sanotaankin olevan harhaa, kysymys mahdollisuudesta saada mielekästä tekemistä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta keskeinen.”

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi pätkä- ja osa-aikatyöt ovat automaattisesti kaikille nuoremmille huono asia. Joku voi haluta tehdä osa-aikatöitä, koska haluaa viettää lastensa kanssa enemmän aikaa. Monelle vajaakuntoiselle osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus hommata itse rahaa työnteon kautta. Niin uskomatonta kuin se onkin kaikki eivät edes välttämättä halua vakituista työpaikkaa. Joku voi haluta elämäänsä vaihtelevuutta.

Tilastoharhaan kommentoin jälleen kerran sen verran, että itseni lisäksi tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka työkyvyttömänä lojuvat työttömyystilastoissa. Miksi tähän asiaan ei puututa? Emme edes tiedä paljonko oikeasti työkykyisten työttömien määrä on. Ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon tästä älyttömästä byrokratiasta, jonka takia työkyvyttömät päätyvät työttömien kirjoihin. Olisi vähän sama asia tehdä tilastoa kävelevistä ihmisistä ja aloittaa toimet kävelemisen edistämiseksi huomioimatta, että osa ihmisistä ei pysty kävelemään. On totta kai myös selvää, että talouden taantumakaudet kasvattavat aina työttömyyttä.

”Tanskassa työttömyysluvut ovat alhaiset. Sikäläisen mallin mukaan tarkoituksena on pitää työnantajan työllistämiskynnys matalana ja työntekijänkynnys kieltäytyä töistä tai aktiivitoimista korkeana. Irtisanominen on jouhevaa. Toisaalta työttömän taloudellinen asema on turvattu, sillä työttömyyskorvaus on 60-80 prosenttia palkkatuloista, parhaimmillaan 90 prosenttia. 

Valtion tehtävänä on järjestää työttömille aktiivitoimia eli työtön ei jää kotiin sohvaperunaksi. Aktivointitoimiin kuten koulutukseen pitää osallistua tai muuten tuki loppuu.

Konstit ovat monet. Kööpenhaminassa toimiva nuorten pelipaikka Gam3, jonka ideana on urheilun kuten koripallon, jalkapallon ja parkourin avulla saada paikalliset ja maahanmuuttajat tutummiksi toisilleen, toimii vanhassa ratikkahallissa. Se työllistää kokopäivätoimisesti 5 ja osa-aikaisesti 15 nuorta. 

Toiminnalla on monia vaikutuksia. Se tuo yhteiskuntaan vakautta ja turvallisuutta kotouttamalla maahanmuuttajia ja tarjoamalla mielekkäitä työ- ja harrastusmahdollisuuksia. Tämänkaltaisten mallien soisi olevan Suomessakin helposti toteutettavissa paitsi nuorten riennoissa niin esimerkiksi myös hoivapalveluissa. Toimijoina voisivat olla myös työeläkemaksuista vapautetut seniorikansalaiset”

Itse luen tästä sen viestin, että joku muu voi ihmisen puolesta päättää, mitkä ovat sinun mielestäsi mielekkäitä työ- tai harrastusmahdollisuuksia. Mielekkyys ja toimeentulon menettämisellä uhkailu eivät omassa maailmassani kulje ihan käsi kädessä. On surullista jos vain tietyt kirjoihin ja kansiin merkityt aktivointitoimet lasketaan tekemiseksi. Miksi vapaaehtoistyötä, käsityöharrastusta tai vaikkapa blogin kirjoittamista ei voida laskea aktivointitoimiin? Ai niin, sehän ei ole valtion sanelemaa pakollista toimintaa. Jos itse aktivoit itseäsi, niin häpeä työtön! Valtion ja kunnan pitää sinua aktivoiman. Ei pointtina ole paskan vertaa aktivointi tai työttömän elämän parantaminen. Pointtina on se, että kansalainen muistaa paikkansa. Kansalainen tunnutaan myös näkevän aivottomana olentona, joka ei osaa itse tehdä mitään sen eteen, että hänen elämänsä olisi parempaa. Jos ei valtio tai kunta osoita tekemistä, niin ihmisparkahan on aivan hukassa. Osaako sitä edes tiskejä tiskata tai pyykkiä pestä, jos ei joku virkamies siihen pakota? Kyllä pakko kansalaisen tiellä pitää!

Rajala kirjoittaa kovasti tavoitteesta työllistää nuoria, mutta itselleni tuli ensimmäisenä mieleen se, että jos seniorit vapautettaisiin työeläkemaksusta ja paikkaan olisi hakijana hyväkuntoinen seniori ja nuori niin kumman työnantaja palkkaisi? Itse pistäisin rahani likoon hyväkuntoisen seniorin puolesta, koska hänen palkkaamisensa tulisi halvemmaksi, ja rahan säästäminen harvoin ottaa yrittäjää päähän.

Tässä tulevat vastaan hieman samantyyppiset ongelmakysymykset kuin näissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka saavat valtiolta palkkatukea vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien palkanmaksuun. Ensinnäkin pitkäaikaistyötöntä ei voida suoraan ajatella muita vähemmän tuottavana työntekijänä. Pienillä järjestelyillä joskus myös vajaakuntoinen voi olla yhtä tuottava (ehkä jopa tuottavampi) kuin muutkin. Ongelmana kuitenkin on se, että jos itse yrittäjänä saisin pitkäaikaistyöttömiä töihin ”halvemmalla” niin totta kai ottaisin heitä. Jos pitkäaikaistyötön kykeneekin ihan normaalin tuottavuuteen niin yrityshän säästää. Vaikka tämä ei työntekijän palkassa näykään niin yritys saa tavallaan halpatyövoimaa. Porkkana on aina hyvä tapa motivoida, mutta tällaiset järjestelyt eivät ole niin yksiselitteisen hyviä kuin äkkiseltään moni voisi ajatella.

Itseäni myös kiinnostaa se, että kuinka moni työtön on oikeasti ”sohvaperuna”? Esimerkiksi moni työtön lapsiperheen äiti näyttää olevan perheensä ja kotinsa kanssa aika kiireinen. On absurdia antaa mielikuvaa, jossa työtön vain makaa päivät pitkät, eikä osaa itse oma-aloitteisesti tehdä mitään hyvinvointinsa eteen. Minun nähdäkseni sellainen malli, jossa kaikki tekeminen on valmiiksi mietittyä eikä yksilön tarvitse lainkaan miettiä itse omia tekemisiään, on passivoiva. Emme me aikuiset ihmiset ole pikkulapsia.

Miksi luomme tällaisia monimutkaisia kuvioita, kun yksinkertaisin tapa kannustaa työtöntä ottamaan kaikki työ vastaan on perustulo? Perustulon avulla voisimme myös parantaa liikkuvuutta työmarkkinoilla. Nykyään irtisanoutuminen on karenssien takia monelle mahdotonta, vaikka työpaikalla olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen kärsii niistä. Oli kyse sitten siitä, että työpaikalla kiusataan tai esimies kohtelee työntekijöitä eriarvoisesti niin pidemmällä aikavälillä tällainen johtaa isolla todennäköisyydellä jonkin asteiseen masennukseen. Jos ihminen saisi irtisanoutua ja etsiessään työtä hän voisi vaikka kouluttaa itseään niin moni voisi paremmin. Perustulon avulla voisimme tehdä mahdolliseksi esimerkiksi sen, että pienyrittäjä voisi palkata itselleen vaikka vakituisen työntekijän, jota voidaan ottaa töihin todellakin tarpeen mukaan. Nykyään nämä hoidetaan usein nollasopimuksilla, joista työntekijälle usein kerrotaan, etteihän tällaiseen nollan viikkotuntimäärään koskaan jouduta, mutta se nyt vain lukee täällä… Perustulon avulla voitaisiin myös madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen.

Näkisin perustulossa paljon mahdollisuuksia kehittää työelämää niin yrittäjien kuin työntekijöidenkin kannalta hyvään suuntaan. Harmillista, että monen päässä perustuloajatus nähdään pummimisen kannattamisena. En itse mitenkään käsitä sitä miten kaiken työn tekeminen kannattavaksi voidaan edes nähdä pummimisen tukemisena? Miksi me haluamme tukea tätä järjetöntä, turhaa ja helvetin kallista byrokratiaa kun voisimme palata yksinkertaisesti siihen ”pyhään kolminaisuuteen” ihminen, toimeentulo ja työ?

Edit: Perustulon vastustajien lähtökohtana tuntuu usein olevan se, että ihmiset ovat kuitenkin laiskoja. Miksi minä sitten tein palkattomia ylitöitä melkein joka päivä? Miksi moni työtön haluaa tehdä vapaaehtoistyötä? Miksi ihmiset matkustavat jopa maapallon toiselle puolelle kriisialueille tehdäkseen työtä? Eipä kukaan minulle tästä kirjoittamisestakaan maksa, ja silti minä teen tätä.

Surullinen on myös se ajatus, että ihminen ei voikaan nauttia työstään. Työ on kurja pakko. Tästä ajattelusta pitäisi myös päästä eroon. Moni nauttii työstään ja pitäisi pyrkiä tilanteeseen, jossa yhä useampi kokee työn antoisana ja kannustavana masentavan pakon sijaan.

Kun kaikki on vaikeampaa

Työ- ja elinkeinotoimisto on vihdoinkin uudistanut toimintaansa. Kun astelen sisään toimistoon näen koppirivin sijaan lapun. jossa ystävällisesti kerrotaan, että minun ei olisi tarvinnut poiketa paikan päällä lainkaan, koska nykyään asiat hoituvat 2000-luvun tyyliin internetissä! Hetken kuluttua selkäni taakse hiipii sen yhden kopin uumenista TE-toimiston työntekijä, jolle ihmetten sitä, että miksi minut neuvottiin Kelasta tänne TE-toimistoon eikä kerrottu, että voin hoitaa kaikki asiat netissä? Kuulemma asiakkaiden pitää tulla TE-toimistoon kuulemaan tämä ohjeistus. Mikä ohjeistus? No se, että voit tehdä tämän netissä. Epäselväksi jäi se, että miten ilmoittautuu esimerkiksi ihminen, jolla ei ole verkkopankkitunnuksia. Miten hän voi asioida TE-toimistossa, jossa ilman pankkitunnuksia ei pystytä edes päivää sanomaan? Koomisintahan tässä kaikessa on, että olen jo ilmoittautunut työkyvyttömäksi työttömäksi työnhakijaksi vuonna 2011, ja työnhakuni on edelleen voimassa. Minun ei olisi siis tarvinnut ilmoittautua työnhakijaksi, vaan saada se perkeleen lausunto! Lausuntoa ei voi enää kuulemma työnhakija pyytää vaan Kela pyytää sitä. No Kelassa minun ei annattu täyttää edes hakemusta, kun lausuntoa ei ollut heille tullut. Lausuntoa en minä voi nettipalvelussa pyytää, joten kuitenkin virkailija joutui alistumaan kirjoittamaan paperiinsa tilannettani. Tällä hetkellä pähkäilen, että pitäisikö sitä hakea sitten työmarkkinatukea vaiko työttömyyspäivärahaa. Ehkä minun täytyy jälleen mennä käymään Kelassa, ja olematonta rahaa kuluu.

Palveluun kirjauduttuani huomasin nopeasti, että perusperiaate halvalla saimme toteutui jälleen. Palvelu näet muistuttaa lähinnä yli kymmenen vuotta sitten nähtyjä nettisivuja. Toimivuudelle ei edes kehtaisi arvosanaa antaa, koska alinkin arvosana olisi liian hyvä. Eli suomeksi, joudut kuitenkin asioimaan sen koppiinsa piiloutuneen TE-toimiston virkailijan kanssa. Nettipalvelu näyttää käytännössä olevan lähinnä osoite- ja nimitietojen muuttamista varten. Tällä hetkellä tarvitsisin siis sellaisen yksinkertaisen lappusen kuin työvoimapoliittisen lausunnon Kelaa varten. Työnhakuni työkyvyttömänä työnhakijana on ollut voimassa vuodesta keppi ja kives lähtien (nettipalvelun mukaan työnhakuni pitää uusia vuonna 2030), mutta lausunnon saaminen on silti työn ja tuskan takana. TE-toimiston sitruunoita aamupalaksi syönyt virkailija ilmoittaa, että he ehkä soittavat minulle TE-toimistosta vielä asian tiimoilta tai ehkä eivät. Ei kai heillä mitään kysyttävää pitäisi olla, mutta ehkä he silti soittavat. Ehkä heillä on tylsää töissä, kuka tietää. Toisen kerran huomautan ystävällisesti puhelinfobiastani. Vastaukseksi saan, että ”No kai se asia sitten jotenkin hoituu, jos et halua ottaa vastaan puheluita…” Viimeistään tässä vaiheessa dinosauruksilla ja avaruusolennoilla on jomotusta aikaan saava matsi päänupissani. Eli suomeksi tiedustelen asiaa kahden viikon kuluttua, ja se ei ole edennyt mihinkään, koska kaikki TE-toimistossa ovat ajatelleet, että kyllä halpa nettipalvelu hoitaa, ja me voimme istua ja näyttää kyllästyneiltä.

”Kyllä me jossakin vaiheessa kaikki joudumme byrokratian uhreiksi…” Jotkut ovat käyttäneet viimeiset viisi vuotta paperisotaan ja byrokratiaan, ja meinanneet välillä mennä narun jatkoksi jatkuvan perusasioiden menettämisen pelon vuoksi. Onhan tässä tullut vuosien varrella jo sosiaali- ja terveysministerillekin laitettua postia. Vastausta en tosin koskaan saanut. Luultavasti joku avustaja siirsi postini roskakoriin, mutta tulipahan ainakin lähetettyä postia.

Pieni tiivistyspähkinän kuoressa omasta tukiviidakostani, pienet käänteet välistä jättäen. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutusprojektiin. Kuntoutusrahalta sairauspäivärahalle. Sairauspäivärahalta epäonnistuneeseen kuntoutustuki hakemukseen. Epäonnistuneesta kuntoutustuki-yrityksestä ammattiliiton ansiosidonnaiselle. Ansiosidonnaisen jälkeen ehkä Kelan työttömyyspäivärahalle tai työmarkkinatuelle, ehkä sairauspäivärahalle. Olisi ollut jo pitkään oikeutettu jälleen sairauspäivärahaan (jolloin ansiosidonnaista olisi jäänyt jäljelle), mutta lääkärini ei ole kirjoittanut tarvittavaa lausuntoa, vaikka moni lääkäri on minut työkyvyttömäksi todennutkin ja tutkimuksissa olen ravannut. Lääkärini vuoksi söin ansaitsemani ansiosidonnaisen tavallaan turhaan, koska muita vaihtoehtoja minulla ei tällöin ollut. Lienee ihan tervettä olla hiukan turhautunut ja epäluuloinen. En valita enkä voivottele, kunhan mietin miten paljon pienemmillä kustannuksilla tämä minunkin sairasteluni olisi voitu rahoittaa? Kuinka paljon potilaan mielenterveyttä olisi voitu säästää? On melko ristiriitaista, että ihminen on sairauslomalla, ja silti pitää pystyä käymään jatkuvasti aikaa ja voimia vieviä paperisotia. Kuinka moni jää kaiken ulkopuolelle?

Edellisen kerran, kun kävin TE-toimistossa minulle valehdeltiin suoraan päin naamaa siitä, että miten asiassa kannattaa toimia, koska virkailijan aivot olivat ilmeisesti jääneet kahvihuoneeseen, jos niitä oli koskaan päässä ollutkaan. Olisi hauska tietää paljonko tämä mahtava ja mullistava uudistus on tällä kertaa kustantanut. Tästä olisi voitu saada toimiva ja monen arkea helpottava, mutta sen sijaan asiat ovat vain monimutkaistuneet. Itselleni on aika käsittämätön myös se ajatus, että paikan päältä ei enää saakaan palvelua. Keneltä nyt kysytään, kun tulee vaikeuksia tai tilanne, jonka toimintamallia ei ole nettisivuilla? Ennen ”työtön” sai työvoimapoliittisen lausunnon sillä, että marssi toimistoon ja kertoi olevansa työtön. Ennen lääkäriajankin sai varattua sillä, että marssi oman alueensa ilmoittautumistiskille. Nykyään täytyy soittaa omahoitajalleen, ja vain ja ainoastaan oma hoitajalleen, koska muut toki eivät osaa katsoa koneelta asiakkaan tietoja, ja varata hänelle aikaa. Julkisella sektorilla kaikki on vaikeampaa, ja hyvätkin ideat saadaan taatusti ryssittyä kunnolla, ja rahaa palaa ja palvelu kärsii. Onko tämä sitten ihmeellistä, kun julkisella sektorilla palvelujen oikeasta tehokkuudesta ja toimivuudesta kiinnostuminen ei tunnu kuuluvan oikein kenenkään työhön… Erilaisten palvelumuotojen tulisi täydentää toisiaan. Netti- tai puhelinpalvelu ei voi sulkea pois kasvokkain tarjottua palvelua, eikä myöskään päinvastoin.

Näin meillä TE-toimistossa.

http://reichsbieber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110454-porin-seudun-te-toimisto-rikkoo-lakia-reichsbieber-laajentaa-reviiri%C3%A4%C3%A4n

 

porityönhaku

Ota vastuuta ja tee niin kuin minä sanon!

Kesätauon aikana on ehtinyt kertyä monia aiheita, joista olisi tarpeen kirjoittaa. Koska jostakin on lähdettävä liikkeelle, niin aloittakaamme sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikosta ja hänen kommenteistaan liittyen sosiaaliturvan uudistamiseen.

”Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko haluaa muuttaa sosiaaliturvan osallistavaksi.

Etuuksia voisi saada lisää osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan. Esimerkiksi kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat olla mahdollisia paikkoja, joissa työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö pystyisi antamaan työpanoksensa.

– Vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon, Risikko sanoo”

Yritykset ja kunnat toki varmasti arvostaisivat halpatyövoimaa, mutta miten tämä on työttömän yksilön etu? Eikä tällaisesta kyllä hirveästi verorahojakaan valtio nettoa. Toki voidaan miettiä onko halpatyövoima kannattavampaa kuin verorahojen saanti… Toisaalta ne työpajatkaan eivät itse järjestä itseään ilmaiseksi.

Olehan nyt hyvä kansalainen, niin saat muutaman euron lisää kuussa, kun käyt pannulappuja virkkaamassa työpajalla tai kun käyt vanhuksia hoitamassa terveyskeskuksessa. Pätevyydet ammatteihin voidaan myös unohtaa. Pääasia että jotakin tekee toissijaista on, että miten sen tekee tai kykenee tekemään. Kyllähän meikäläinenkin voisi aivan hyvin mennä vaikka jakelemaan vanhuksille lääkkeitä. Mitäpä pienistä, kun eivät ne pienetkään meistä. Voisin myös vähän jelppiä Risikkoa tässä hänen duunissaan. Tiedättekö, että yhteiskunta näet säästäisi sievoisen summan, kun poistettaisiin kaikki verovaroin tuettu koulutus. Kyllähän se kaikki työ toki tekijänsä nopeasti opettaa. Peruskouluakin voisimme lyhentää. Liiallinen sivistys vain saa ihmiset ajattelemaan liikaa asioita, ja se ei ole hyväksi. Ennen vanhaan oli onneksi tässäkin asiassa kaikki paremmin.

”Työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö” Tässä ei puhuta mitään henkilön työkyvystä eli ilmeisesti Risikon mallissa esimerkiksi nuori ei voi olla vajaakuntoinen tai työkyvytön vaan ikä ratkaisee työkyvyn. Jos on liikaa vaivoja, niin oma vika. Jos et pysty työhön, niin eihän sinun silloin tarvitse syödäkään. Tämähän on ihan yksinkertaista matematiikkaa. Risikon ajatus lähtee selkeästi liikkeelle siitä, että työttömänä oleminen ja ylipäänsä sosiaalitukien nostaminen on täysin oma valinta. Toki Risikko on oikeassa, eihän niitä sosiaalitukia ole pakko nostaa. Ainahan sitä voi hakea köyden K-Raudasta tai jos ei löydy enää massia köyteen tai köyttä omasta kaapista, niin aina voi hypätä vaikka sillalta. Ei niitä sosiaalitukia ole mikään pakko nostaa. Mitä ihmettä porukka oikein kitisee?

Itse vajaakuntoisena tapani pitää yllä edes jonkinlaista toimintakykyä on esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen. Yritän osallistua tällä tavalla yhteiskunnalliseen elämään. Voin tehdä tätä omaan tahtiini kuntoni mukaan. Koen tämän erittäin tärkeänä itselleni ja psyykkiselle voinnilleni. Yritän muutenkin elää kuten kunnon kansalainen, ja ottaa vastuuta asioista. Yritän pitää huolta kanssaihmisistä ja elinympäristöstämme parhaani mukaan. Tuskin Risikko kuitenkaan korottaisi sosiaaliturvaani tästä hyvästä, koska enhän ravaa missään työpajalla virkkaamassa pannulappuja, joten tämähän toki tarkoittaa, että en tee mitään aktivoidakseni itseäni tai osallistuakseni yhteiskuntaan. En myöskään hyödytä yrityksiä tai kuntia halpatyövoiman merkeissä, joten olen selkeästi kelvoton luuseripaska. TE-keskuksissa kannattaisi investoida PASKAA-leimasimiin. Parasta olisi kun leimasin olisi varustettu pienillä neuloilla, ja se leimatessa tatuoisi PASKAA-tekstin näppärästi kelvottoman otsaan. Näin kaikki erottaisivat helposti kelvottomiksi todetut yksilöt, ja pystyisivät välttämään tällaista seuraa laiskuuden ja kelvottomuuden leviämisen estämiseksi. Kaikkihan näet tietävät, että löyhä moraali ja laiskuus ovat helposti tarttuvia sairauksia.

Olisin muuten halunnut pyrkiä viime keväänä opiskelemaan yliopistoon, vaikka kuntoni ei hyvä olekaan. Olisin halunnut yrittää suorittaa opintoja oman kuntoni mukaan omaan tahtiini. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska en pysty normaaliin opiskelutahtiin. Ylipäänsä en voisi edes hyväksyä opiskelupaikkaa, koska se veisi toimeentuloni. En pysty tekemään opiskelujen ohella töitä, ja opintotuella en pärjäisi. Toiminimenkin tahtoisin edelleen perustaa pieniä satunnaisia duuneja varten, mutta en voi sitäkään tehdä. Vaikka toimittaisin miljoona todistetta siitä, että toiminimi ei kata toimeentuloani, en saisi mitään apua. Yrittäjä on näet hyvä ja yrittää. Vuosia ja taas vuosia tässä samassa pyörässä pyörineenä en voi kuin ihmetellä monen päättäjän logiikkaa. Miten sitä voi koskaan ottaa vastuuta elämässään etenemisestä, kun se tarkoittaa usein toimeentulon menettämistä?

On ilmeisesti vain yksi oikea tapa aktivoida itseään ja osallistua työelämään, ja jos se ei sovi sinulle, niin olet vain laiska luuseri. Josko Risikko lähtisit vaikkapa siitä liikenteeseen, että vapaaehtoistyötä tehdessään ei olisi mahdollista menettää työttömyysturvaansa. Veronmaksajat maksavat sinun palkkasi ihan siinä missä he maksavat työttömille luusereille rahaa. Voisitko siis ystävällisesti tehdä jotakin sen palkkasi eteen vai oletko kenties kyvytön työhösi?

”Hänen mielestään tällainen järjestelmä olisi parempi myös etuuden saajan kannalta, koska parhaassa tapauksessa tämä avaisi uusia työelämämahdollisuuksia ja estäisi työttömän passivoitumisen.

– Järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.”

Valottaisikohan arvon Risikko muuten meille ajattelukyvyttömille kansalaisille sitä mitä uusien työelämän mahdollisuuksia pannulappujen virkkaaminen työpajalla toisi esimerkiksi työttömälle tohtorille? Samalla jauhetaan, että kansalaisen pitäisi itse ottaa vastuuta elämästään, ja samaan henkäykseen ehdotetaan lisää pakkoja ja valmiiksi suunniteltuja malleja. Tältä hipiltä meni nyt kyllä jotakin ohi. Miten ihminen voi tosiaan koskaan ottaa vastuuta omasta elämästään, jos kaikki on muualta pakolla määrättyä?

Risikon kommentteihin sopii loistavasti tämä lainaus keskiviikon 7.8.2013 Nokian Uutisista: ”Isoin tavoite terveydenhoidossa onkin yleinen terveyden edistäminen ja vaivojen ennaltaehkäiseminen. -Se on myös sitä, että nokialaiset ottavat itse vastuuta terveydestään, Halme huomauttaa.” 

En aliarvioi ihmisen omaa vaikutusta terveyteensä tai esimerkiksi elämäntapojen vaikutusta, mutta moni sairaus iskee siitä huolimatta vaikka elämäänsä yrittäisi elää kuinka hyvin tahansa. Vähän sellainen vaikutelma näistä nykyisistä kommenteista kuitenkin väistämättä tulee, että ”Sairastuminen ja työttömyys ovat sitä, että et halua tehdä työtä vitun luuseri!”

”Osallistuminen ja toisaalta osallistumattomuus näkyisi sosiaaliturvan määrässä, mutta Risikko ei kuitenkaan laskisi sosiaaliturvan määrää, koska Suomi on kallis maa asua.”

Keksitkö Risikko ihan itse vai auttoiko joku? Olisi mielenkiintoista tietää miten kallis hintataso näkyy Risikon arjessa. Pärjäisitkö sinä Risikko alle seitsemällä sadalla eurolla kuukaudessa tai pärjäisitkö opintotuella? Muutaman päivän jälkeen taitaisi olla jo suru puserossa, kun ei enää saisikaan hyvää liksaa siitä, että laukoo kansallispuvussa perusteettomia.

http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/risikko-vastikkeettomasta-sosiaaliturvasta-pitaa-paasta-eroon-1.1437289?fb_source=ticker&fb_action_ids=10201890748814238&fb_action_types=og.recommends