Taloudellisesta taantumasta henkiseen taantumaan

Usein kun mielenterveysongelmista tai alkoholismista kärsinyt ihminen kuolee alkaa saman tien nettikommentointi tyylillä ”Hyvä kun kuoli pois yhteiskunnan varoja syömästä, ei tuollaisilla saatanan loisilla mitään tee”. Luottotietoihinsa merkinnän saanut on ”vitun luuseri, jota ei kiinnosta maksaa laskujaan”. Työpaikkansa menettänyt on ”työhaluton, joka pitäisi vähän pistää orjatyöhön, jotta oppii olemaan”.

Mielenterveysongelmista, riippuvuuksista, talousvaikeuksista ja oikeastaan ihan mistä tahansa elämän vastoinkäymisistä kärsivät joutavat kuolla. Me olemme vain rasitteita. Uudeksi ja hienoksi termiksi on lanseerattu nettoveronmaksaja. Me kaikki, jotka emme ole nettoveronmaksajia olemme ylimääräistä kuonaa. Loisia, jotka pitäisi suorastaan hävittää. Universalistisen hyvinvointivaltion ajatus rappeutuu askel askeleelta. Ajatus myös heikkoja tukevasta ja auttavasta yhteiskunnasta herättää paljon jopa suoranaista vihaa.

Internet on koko olemassaolonsa ajan ollut mainio väline vihakommentointiin. Silti sanoisin, että pitkittyneen taantuman myötä myös empatiavaje on kasvanut tai ainakin nykyään naputellaan helpommin julki ajatuksia, jotka aikaisemmin jupistiin kotona kahvikupposen äärellä.

Itse mietin usein, että miksi minä olen toisten mielestä kuonaa siksi, että olen sattunut sairastumaan? Fibromyalgia, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus ja epäilys uupumusoireyhtymästä. Nekö tekevät minusta ihmisen, joka ei ansaitse elää? Sekö, että jatkoin opiskelujani vaikeista unihäiriöistä huolimatta aiheuttaen todennäköisesti tällä itselleni fibromyalgian aktiivisen vaiheen, tekee minusta huonon ihmisen? Oikeuttaako taloudellinen taantuma siihen, että me ”heikommat ja sortuneet” emme enää ole ihmisiä lainkaan? Sairaat, mamut, homot, alkoholistit, työttömät. Viharetoriikka toistuu kaikkien ryhmien kohdalla. Onko sellainen yhteiskunta tai ihminen vahva, joka kohtelee heikompia tai erilaisia ihmisiä kaltoin?

Nyt on taas se aika vuodesta kun puidaan ihmisten verotietoja. Samalla myös hyvintoimeentulevat päästetään ääneen kertomaan siitä, miten kurjaa on maksaa veroja. Miksi heidän tulisi kustantaa köyhien, sairaiden ja työttömien luusereiden elämää? Onhan se nyt varsin hirveää jos yli 900 000 eurosta jää käteen vain yli 615 000 euroa. Yksinkertaistetulla matematiikalla 615 000 eurosta tulisi käteen 51 250 euroa kuussa. Miten tällaisella summalla oikein mahtaakaan kukaan pärjätä… Pitäisiköhän laittaa jokin hyväntekeväisyyskampanja pystyyn reppanoiden tukemiseksi? Terveisiä vain Purson hallituksen puheenjohtaja Jari Ollilalle allekirjoittaneelta. Olisipa minullakin yhtä paljon pokkaa kuin sinulla.

”Nyyhkytarinoillaan” nämä suurituloiset tulevat joko tietoisesti tai tietämättään lietsoneeksi vihaa meitä huono-osaisempia kohtaan. Yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön nousemme jälleen me ”loiset” ja se, että me olemme ongelma. Syrjäytyminen, työttömyys, masennus ja alkoholismi ovat ongelmia, joita pitää mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Asiat eivät muutu tai parane ihmisarvon riistävällä kohtelulla tai viharetoriikalla. Usein ennaltaehkäisy on kaikista tehokkainta, mutta sehän on nyt on turhaa ”hyysäreiden löpinää”. Surkeinta on seurata tätä ilmiötä, jossa itsekin huonossa asemassa olevat käyvät toisia huono-osasia vastaan.

Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan myös niistä, joiden elämä ei ole mennytkään putkeen. Taantuma tuo ihmisten raadolliset puolet hyvin esiin, ja paljastaa sen, että monen kohdalla sivistys on pelkkää pintaa. Kukaan ihminen ei jouda kuolla. Meillä on kaikilla ainutkertainen elämä. Jos sinulla on käsittelemättömiä vihantunteita, kehottaisin menemään psykologille sen sijaan, että oksennat niitä nettiin. Masentuneilla, päihdeongelmaisilla ja syrjäytyneilläkin on omaisia. He ehkä harvemmin ajattelevat, että heidän omaisensa sai kuolla, koska hänen elämänsä ei mennyt kuten oppikirjassa. Taantumassa meidän tulisi tukea toisiamme ja vetää yhtä köyttä pitäen huolta heikoista sen sijaan, että lietsomme vihaa eri ryhmien välille tai syyllistämme heikompia taantumasta. Henkinen taantuminen ei edistä talouskasvua, eikä sivistyneen yhteiskunnan kehittymistä.

Kun kamelin selkä katkeaa

Minua hämmentää jälleen kerran tämä ”veronkorotukset ovat loputon pankkiautomaatti”-ajattelu. Ensinnäkin, jos vain harvalla on varaa ostaa niitä arkisiakin tuotteita tai palveluita todellisen tarpeensa mukaan, niin myös verotulot niistä vähenevät. Meillä on korkeat verot ja korkeat hinnat. Niiden, jotka jäävät tänne on pakko jossakin vaiheessa alkaa karsia kulutustaan. Ostovoiman väheneminen välittömästi tai välillisesti taas jäädyttää tehokkaasti sitä paljon kaivattua talouskasvua. Tätä tuntuu vain harva poliitikko oikeasti ajattelevan. Laskukaavana tuntuu olevan, että kulutus säilyy nykyisellään ja kun veroa korotetaan, niin saamme tämän ja tämän verran lisää verotuloa valtion kassaan. Esimerkiksi autoveron kohdalla korotus ei tuonut sitä paljon toivottua lisämassia kassaan. 

Moni pieni- ja keskituloinen paheksuu näiden veropakolaisten ajattelua uusimpana tämä Nalle Wahlroosin muutto Ruotsiin. Eikä siinä, minustakin esimerkiksi rahojen matkaamiseen veroparatiiseihin pitäisi puuttua paljon nykyistä tehokkaammin. Se on asia, josta pitäisi oikeasti olla huolissaan, ja jolle pitäisi todellakin tehdä jotakin. En pidä mitenkään erityisesti Nallesta ihmisenä, ja hänellä on ollut paljon köyhät kyykkyyn-kannanottoja, joita en arvosta pätkääkään. Kuitenkin meidän verotuksemme on melko ankara, monessa asiassa jopa kohtuuton, joten en sinänsä lainkaan ihmettele sitä, että miksi ne, jotka pystyvät kiertävät sitä. Myös jokainen pieni- ja keskituloinen tekee sitä nykyisellään laillista verosuunnittelua, kun siihen on mahdollisuus. Jos moni meistä pääsisi sen rikkaan asemaan, saattaisimme toimia ihan samoin kuin he toimivat nyt.

Sanon itse, että verotuksessakin jossakin vaiheessa jokaisen kamelin selkä katkeaa oli sitten kyseessä köyhä tai rikas. Ero on se, että rikas pystyy muuttamaan tilannetta, köyhän mahdollisuudet muutokseen ovat huonommat. En tiedä mitä ihmiset todella ajattelevat, mutta kukaan ei ainakaan ole sosiaalisessa mediassa arvostellut minua siitä, että olen kertonut tyytymättömyydestäni minulle langetettuun perintöveroon. Sen sijaan, jos joku varakkaampi uskaltaa aukaista suunsa vaikkapa ihan yleisesti perintö- ja lahjaveron järjettömyydestä, hän saa vihat niskaansa. Tuloni ovat vähän yli 500 euroa kuussa. Isälläni oli kuolinpäivänään tilillään varoja, mutta käytännössä isäni kuoleman jälkeen minulle ja äidille jäi vain talo pitkällisen ja monimutkaisen episodin takia. Verottaja ehdotti tapansa mukaan, että ”voittehan te myydä talon”. Jep, mehän lähdemme myymään taloa muutaman tonnin vuoksi. Kun perintövero vie leipää pöydästä, niin siinä vaiheessa ovat vitsit vähissä. Perintöveroepisodi oli minun kamelin selkäni. Verot vievät ruoan pöydästämme, ja silti en saa Perhekeskuksesta byrokratian hoitamiseen tarvittavia lausuntoja.

Ylipäänsä perintö- ja lahjavero ovat minusta järjettömiä. Perinnöstä ja lahjasta kun on yleensä maksettu jo monessa vaiheessa veroja. Onko se nyt sitten oikeudenmukaista, että ihminen joutuu myymään vaikkapa perintönä saadun lapsuudenkodin, että hän pystyy maksamaan perintöveron? Kiinteistöstä tai huoneistosta kun on kuitenkin jo maksettu aikanaan veroja. Entäs jos saat perintönä yrityksen? On mahdollista, että yritystä ei pysty pitämään perintöverojen takia vaan se on myytävä pois. Ainakin täysin laillista on määrätä perseaukiselle veroja jakamattoman pesän perusteella. Onko se sitten oikeudenmukaista on toinen kysymys?

IRS

Kuva: http://www.fabulouslybroke.com/wp-content/uploads/2008/09/tax-joke.png

Totta kai ymmärrän sen, että varakkaalla isokin summa ei tunnu samalla tavoin kuin minulla, mutta totta kai hekin jossakin vaiheessa saavat tarpeekseen. Heidänkin kamelin selkänsä katkeaa ihan kuin minunkin. Ei siihen tarvitse olla edes mikään moraaliton tai huono ihminen. Jossakin vaiheessa se tilanne tulee vastaan, jossa ihminen alkaa ajatella ensisijaisesti omaa etuaan. Tällä menolla ajamme oikeasti kaikki ne pois täältä, joilla on mahdollisuus lähteä. Sitten emme todellakaan saa euron euroa heiltä. Jokainen tietää keneltä se raha sitten otetaan. Meiltä entisestään perseaukisilta. Ongelmaksi tuleekin se, että mistä valtio saa rahansa, jos sen perseaukisen tulot ovat niin pienet, että niistä ei voi edes ulosoton kautta ottaa mitään? Muutetaanko kenties suojaosuus entistä pienemmäksi?