Puuro vai velli?

Ilta-Sanomien juttu vaalilupausten toteutumisesta sai minut jälleen kerran kysymään, että mitä ne hemmetin vaalilupaukset ovat? Kansankieleen pitäisi siirtää termi vaalitavoitteet. Ehdokas tai puolue eivät voi näet tehdä mitään vaalilupauksia. Puolueella ja ehdokkaalla voi olla tavoitteita, mitä yritetään viedä läpi, mutta puolueet tai ehdokkaat eivät voi satavarmasti luvata niiden täyttymistä. Miksi ylipäänsä pitää nähdä lupauksia siellä missä on tavoitteita? No tietysti siksi, että pääsisi jälkiviisastelemaan. On eri asia sanoa: ”Lupaan tehdä töitä perustulon kirjaamiseksi lakiin.” kuin sanoa: ”Lupaan, että perustulo kirjataan lakiin.” Myös johtopäätös siitä, että tavoitteen eteen ei ole tehty töitä, koska tavoite ei vielä ole toteutunut, on täysin perusteeton ja harhaanjohtava.

Koomiikkaa huokuu jutussa erityisesti tämä seuraava pätkät:” IS kävi läpi kuuden hallituspuolueen vaaliohjelmat, ja suoria vaalilupauksia niistä oli vaikea edes löytää. Vaaliohjelmat ovat lähinnä toiveita tai tavoitteita.” Ai jaa! Toisaalta asia taitaa olla niin, että Keltainen lehdistö ei halua ymmärtää tätä asiaa, koska jutut vaalitavoitteista ja vaalitoiveista eivät olisi yhtä myyviä kuin jutut, joissa saa kirjoittaa siitä kuinka kaikki politiikassa ovat taas epäonnistuneet. Suomalainen kansa tunnetusti rakastaa ”herrojen” haukkumista yli kaiken, ja media surutta hyödyntää tämän. Journalistisista periaatteista viis.

”Hallituksen keskisuuret puolueet, vihreät ja vasemmistoliitto, eivät oikeasti luvanneet juuri mitään. Vihreillä oli uusi Suomi-julistus paremmasta ja vasemmistoliitontoiveet olivat niin ylimitoitettuja, että ne eivät toteudu pitkään aikaan.”

Vasemmistoliiton tavoitteita kutsutaan siis ylimitoitetuiksi. Kamalasti vaalilupauksia, toiveita, tavoitteita, mitä nämä nyt sitten ovatkin pitäisi olla, mutta niitä ei saisi olla, koska ne eivät kuitenkaan toteudu ja… Siis hetkinen, voiko tässä koko hommassa nyt tehdä mitenkään oikein päin? Miten esimerkiksi minimipalkka lakiin, vähimmäisperusturva tai tietyn tulorajan alittavat tulot verovapaiksi ovat ylimitoitettuja tavoitteita? Näin politiikkaa seuraavan näkökulmasta, nämä asiat ovat tätä päivää. Juuri niitä asioita, joiden eteen pitää tehdä töitä, joiden puolesta pitää puhua. Eikö sellaista asiaa sitten saa ajaa eteenpäin, minkä toteutumiseen voi mennä kauemmin kuin pari päivää… Sontaa on helppo kaataa myös Vihreiden niskaan, jotka todellakin lähtivät hallitusneuvotteluihin mukaan erään nimeltä mainitsemattoman puolueen päätettyä, että he eivät halua olla mukana hallituksessa ja vastuun ottamisessa… Jos jutusta voi jotakin yllättävää hakea niin siinä annetaan postiviinen kuva suomalaisten perinteisesti vihaamasta RKP:stä, ja melkein aukeaman levyisessä kuvassa RKP saa ainoana useamman kuin yhden ylöspäin olevan vihreän peukun. Kuvassa muilla puolueilla on kovasti alaspäin olevia punaisia peukkuja ja kysymysmerkkejä, jutussa sitten vähän vihjaillaan, että no ei se nyt ehkä ihan näin yksiselitteisesti mennytkään tämä homma.

Puolueista kerrotaan, että monessa asiassa tavoitteita on saatu eteenpäin, vaikka niitä ei olekaan saatu vielä loppuun asti. Tämähän nyt voidaan suvereenisti jättää taka-alalle, kun kaikki pitää tapahtua tänään eikä viidestoista päivä. Jälleen kerran ohitetaan kokonaan se, kuinka pitkäjännitteistä monien asioiden läpiajaminen on, eikä ole valitettavasti mitään taikasauvaa, jolla yhteiskunnasta tehdään hyvä juuri tällä sekunnilla. Usein kansalaisten suusta kuulee, että poliitikoilla ei ole todellisuuden tajua. No ei sitä aina näytä kansallakaan olevan, vai halutaanko se välillä tietoisesti hukatakin? Olisikin nyt korkea aika opetella erottamaan nämä puurot ja vellit, lupaukset ja tavoitteet toisistaan. Niin kauan kuin media viljelee sanaa vaalilupaukset jokaisessa politiikkaa vähänkin sivuavassa jutussa, niin tämä taitaa olla mahdoton tehtävä.