Hyppiikö ”suvakki” riemusta, kun maailmassa on pakolaisuutta?

Keskusteluissa tulee usein esille erikoinen ajatus, jonka mukaan me ”suvakeiksi” haukutut oikein suorastaan nautimme kriisien syntymisestä, jotta saisimme tänne turvapaikanhakijoita. Silloinhan näet pääsee ”kukkahattuilemaan”. Arvoisat hölmöt, rasistit ja nettitrollit:

Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun maailmassa on kriisejä? Luuletteko te oikeasti, että ”suvakit” hyppivät riemusta, kun ihmisillä on hätä ja ihmisiä kuolee? Kukaan järkevä ihminen ei toivo kriisejä ja konflikteja kaikista vähiten ne ihmiset, jotka ovat joutuneet pakenemaan ja jättämään elämänsä taakseen tietämättä mitään tulevaisuudestaan.

Luuletteko te todella, että turvapaikanhakijat tyytyväisinä hierovat käsiään yhteen miettien, että mahtava juttu tämä konfliktitilanne kotimaassa ja nyt pääsee Suomeen mahdollisesti nostamaan ruhtinaallista vastaanottorahaa? Luuletteko te oikeasti, että kukaan meistä haluaa tänne terroristeja tai raiskaajia? Kauhuja pakenevat eivät taatusti halua niiden kauhujen seuraavan heitä tänne. Myöskään kukaan ”suvakki” ei taatusti halua Suomeen, eikä minnekään muuallekaan terroristeja tai raiskaajia, jos asia vain meistä olisi kiinni.

Se tuleeko jossakin päin maailmaa konflikti ei ole kiinni minusta yhtään sen kummemmin kuin Peräkylän Perastakaan. Jos ja kun konflikti tulee on sen seuraukset hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla. Asiat eivät aina mene putkeen ja se on vain hyväksyttävä. On todella lapsellista ajatella, että Suomessa olisi nyt kaikilla ihmisillä asiat superhienosti, jos vain vetäisimme rajat kiinni. Pakolaiskriisi on tilanne, joka nyt vain on olemassa. Minä tai Pera emme voi sitä asiaa muuttaa, mutta jokainen voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa. Tuskin itse pakolaiskriisistä kukaan erityisesti pitää, mutta lapsellisella ”mää en haluu”-itkulla tilanne ei miksikään muutu.

Näistä jutuista tulee aina mieleen eräs tuttuni, joka aina pistää millloin kenenkin vähemmistön syyksi sen, että elämässä ei ole kaikki mennytkään ihan niin kuin hän on suunnitellut. Harvoinpa meillä kenellekään kaikki elämässä menee juuri niin kuin olemme itse suunnitelleet. Elämä ei vain mene niin ja se on vain hyväksyttävä. Se, että syyttää oman elämänsä ongelmista asiaan mitenkään liittymätöntä ihmisryhmää on asioiden kieltämistä. Sen tosiasian kieltämistä, että elämässä ei ole sitä maagista nappia, jonka avulla kaikki elämässä menee aina hyvin.

Me ”suvakit” olemme katsokaas kohdaneet ja hyväksyneet sen joskus ikävänkin tosiasian, että elämä on arvaamatonta. Oma elämä ei muutu, eikä oma olo parane sillä, että syyttää ihmisiä, jotka eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.

Jos asia olisi minusta riippuvainen, niin minä lopettaisin kaikki konfliktit. Jos minä saisin valita maailmassa ei olisi sotia, köyhyyttä, nälänhätää, henkirikoksia, raiskauksia, pahoinpitelyitä, syrjäytymistä, epätasa-arvoa ynnä muita vastaavia asioita. Kukaan tervejärkinen ja empatiaa kokeva ihminen ei pidä tällaisista asioista, eikä toivo niiden olemassaoloa. Ikävä kyllä kaikki asiat eivät ole riippuvaisia pelkästään meidän omista toiveistamme ja haluistamme.

Maailma ei ole aina mukava paikka ja tämä tosiasia ei muutu silmien sulkemisella. Aina jauhetaan sitäkin, kuinka me ”suvakit” olemme muka sinisilmäisiä ja elämme valheessa. Kyllä se valheessa elävä sinisilmäinen osapuoli on aivan muualla. Kukaan tuntemani ”suvakki” ei usko siihen ”maagiseen taikanappiin”, eikä usko että asiat paranevat menemällä sängyn alle piiloon.

Ilmeisesti myös leipäjonoissa ruokaa jakavat todellisuudessa toivovat ihmisille kurjuutta, jotta pääsevät ”kukkahattuilemaan”… Toisaalta jälleen kerran voinee todeta, että on turha etsiä järkevää logiikkaa sieltä, missä sitä ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *